Niille, jotka tätä pokaalia väheksyvät…
t. Curva Sud
Varmemmaksi vakuudeksi edeltäviä, jotka eivät unohdu…
1958 - Historian ensimmäinen taivaansininen pokaali. Roberto "Bob" Lovatin johtama joukkue, joka kaatoi matkalla Roman ja Juventuksen, voittaen finaalissa Fiorentinan. Paikkana entisaikojen Olimpico, jolla Lazion triumfia seurasi 60 000 kannattajaa.
1998 – Legendaarinen kaksiosainen finaali Capellon Milania vastaan. Punamustat voittavat ensimmäisen osan Milanossa George Weahin 90. minuutilla tehdyllä maalilla. Roomassa Demetrio Albertini vie vieraat johtoon. Lazion takamatka lyömätöntä Milania vastaan kasvaa kolmeen maaliin. Seuraa Lazion historian kuuluisin kymmenminuuttinen, jonka aikana Gottardi ja Jugovic (joka kutsui tätä uransa, jolla hän voitti kaiken, yhdeksi ikimuistoisimmista illoista) osuvat ensin. Sitten 65. peliminuutilla kulmapotkun jälkitilanteeseen reagoi ensimmäisenä valittu johtaja, Alessandro Nesta. Monien muistoissa maalia seurasi kaikkien aikojen il boato, huutomyrsky (
https://www.youtube.com/watch?v=L4LXDZvFAHA). Voitetusta Coppasta alkaa Lazion historian menestyksekkäin sykli, seuraavina vuosina Lazio voittaa lähes kaiken voitettavissa olevan.
2000 – Scudetto täydentyy Coppalla. Tuplamestaruus voitetaan Interiä vastaan finaaliparissa, jossa ensimmäinen osa päättyy Milanossa maalittomaan. Roomassa Seedorf vie Interin johtoon, mutta tuona keväänä uskomatonta venymiskykyä osoittanut Lazio vastaa ja voittaa 2-1. Maalintekijöinä jalkapallolegendat Nedved ja Simeone. Kärjessä pelaa jo Simone Inzaghi. Ottelu, joka muistetaan myös Ronaldon karmaisevasta loukkaantumisesta.
2004 – Suuren aikakauden päätepiste. Konkurssin partaalla jo oleva Lazio voittaa kevään päätteeksi Juventuksen pitkälti kiitos Stefano Fioren, joka iskee kaksiosaisessa finaalissa peräti kolme maalia. Kentällä nähdään taas itse Inzaghino. Jäähyväisiään Torinossa viettävä Marcello Lippi ei lähde voittajana. Lazion juhlahumussa on jo lopun makua. Kesällä lähes koko joukkue ja valmentaja Mancini jättävät uppoavana pidetyn laivan, jonka omistajaksi (ja mielestään pelastajaksi) tulee Claudio Lotito.
2009 – Lotiton aikakauden ensimmäinen pokaali, kannattajille tunnetasolla erityisen tärkeä sellainen. Vastassa oli Sampdoria duon Pazzini-Cassano johtamana. Lazion maalinteon aloitti Mauro Zarate, jota moni piti tällöin tulevana jalkapallojumalana (heh). Dorialta vastasi Pazzini. Ikuinen finaali kestää ja kestää, lopulta rankkareille asti. Ratkaisijaksi nousee epätodennäköisin mies, keskikentän uskollinen rakkikoira Ousmane Dabo ja maalivahtiuransa uuteen nosteeseen saanut nuori Nando’ Muslera. Dabon iskettyä 7. rankkarin sisään Olimpico räjähtää. Viheriöllä itkee valmentaja Delio Rossi, joka tietää jo lähtevänsä. Rossi ja Dabo kirjoittivat illan aikana itsensä kannattajien kulttisankareiden joukkoon. Molemmat muistetaan juuri tästä:
https://youtu.be/IWNpYP5YX-0?t=3662013 – V’avevamo arzato la coppa in faccia... Roomalaisille taivaansinisille seurahistorian tärkein ottelu ja suurin voitto. Lulic 71’ piirtyy historiankirjoihin,
https://www.youtube.com/watch?v=1oSwWX_znD8…
Siksipä tänään on taas suuri ilta, Lazion kauden tärkein. Totta on, ettei tämän pitänyt mennä näin. Sarjassa lopputulos on jo varmistunut pettymykseksi. Juuri sen takia paineet on lyöty Coppan, pokaalin ja viimeisen kortin varaan. Vaarallinen yhtälö sinänsä.
Kohta julkistettavassa kokoonpanossa eniten ovat Inzaghia mietityttäneet puolustuslinja, keskikentän oikea laita ja ykköskärki. Puolitoista viikkoa sitten Wallacen horror show varmisti Atalantan voiton. Tänään vastaavaa ei saa tapahtua. Luultavasti linja on se lähtökohtaisesti laadukkain Radu-Acerbi-Luiz Felipe. Radu ja Acerbi pystyvät pelinavaamiseen, jolle Inzaghi antaa suurimman arvon. Isoin testi tästä tulee Felipelle, johon Gomez ja Zapata luultavasti lyövät isoimman paineen. Oikealle laidalle moni toivoi Romuloa, mutta surkean kauden pelannut Marusic vaikuttaa alkukaavailussa olevan Inzaghin mielestä askeleen edellä. Vastaansa hän saa Atalantan tehokkaan laitapelin. Kärjessä Immobilen erittäin nuhainen vire tuskin vie tältä kuitenkaan avauspaikkaa. Kaukana se ei kuitenkaan ole. Felipe Caicedo on ollut jo jonkin aikaa Ciruzzoa paljon paremmassa kunnossa. Valinta on toki myös taktinen. Immobilen kanssa haetaan läpijuoksuja, Caicedon kohdalla aivan toisenlaista kohdepelaamista.
Atalanta on pelillisesti tällä hetkellä ehjempi, oikeastaan finaalin ennakkosuosikki. Jos heikkouksia etsii niin keskikentän keskustan Freuler-De Roon eivät ole kovin fyysisiä tai parhaimmillaan kovassa prässissä. Valitettavasti paras pelote heitä vastaan, Sergej Milinkovic-Savic, on ainakin avauskokoonpanosta loukkaantumisen myötä poissa. Tilalla on vain Marco Parolon raivokas työmoraali. Keskuspuolustuksesta löytyy myös kysymysmerkkejä. Djimsiti ja Masiello ovat hitaita, alttiita Correan ja Immobilen nopeille yhdistelmille.
Bergomalaisille ilta on vielä Laziotakin historiallisempi. Seura on viimeksi ollut Coppan finaalissa keväällä 1996, ennen sitä 1987 ja ainoa voitto löytyy vuodelta 1963. Pohjoisesta Roomaan on matkustanut paikan päälle parikymmentätuhatta kannattajaa ja Bergamossa kaupunki on ollut aamusta alkaen pysähdyksen tilassa, kun screenit piazzan edessä täyttyvät kansasta.
Yhteenottoja on jo Roomasta raportoitu (kannattajakuntien välit ovat perinteisesti erittäin kireät). Matteo Salvini takasi että 20 000 järjestyksenvalvojaa ja poliisia hoitavat tämän rutiinilla. Nähtäväksi jää.
Avanti laziali!
