Maalitilasto:
https://www.bbc.com/sport/football/premier-league/top-scorersLoukkaantumiset:
https://www.physioroom.com/news/english_premier_league/epl_injury_table.phpPitkään tätä foorumia niin kv- kuin kotimaisten sarjojenkin keskustelujen osalta päätin nyt viimeinkin tehdä oman nimimerkin ja avata sanaisen arkkuni, ja lienee ihan hyvä tapa siihen on raapustaa pientä ennakkoa viikonlopun Valioliigakierrokselle. Jos jollakin oli samantapaisia aikeita niin lisätkää omat tekstinne aivan vapaasti tämän perään, niin voin vaikkapa editoida ne alkuun tämän avausviestin jatkoksi. Viikonloppu sisältää niin ennakkoon tasaisia ja jännittäviä kuin hieman ehkä tasoeroltaan selkeämpiäkin otteluita, mutta ehkä odotetuin matsi nähdään lauantai-iltana puoli kahdeksalta juurikin parhaaseen katseluaikaan, kun yhdessä Lontoon monista derbyistä Arsenal kohtaa paikallisvastustajansa Chelsean. Tulos tästä selviää vasta huomenna illalla, mutta se lienee ainakin jo tässä vaiheessa varmaa, että aiemmin tällä viikolla kauden jälkeisestä lopettamispäätöksestään ilmoittanut Petr Cech saa molempien joukkueen kannattajilta hienot suosionosoitukset, vaikka todennäköisesti istuukin ottelun penkillä saksalaisvahti Bernd Lenon takana.
La 19.114:30 Wolverhampton-Leicester
17:00 Bournemouth-West Ham
17:00 Watford-Burnley
17:00 Southampton-Everton
17:00 Manchester United-Brighton
17:00 Newcastle-Cardiff
17:00 Liverpool-Crystal Palace
19:30 Arsenal-Chelsea
Su 20.115:30 Huddersfield-Manchester City
18:00 Fulham-Tottenham
Kahden laadukkaan valioliigajoukkueen vääntö, jossa molemmilla on vielä hyvät mahdollisuudet hienoon sijoitukseen sarjataulukon paremmalla puolella eikä putoamisesta pitäisi olla enää pelkoa. Portugalilaisia valmentajaa myöten täynnä oleva Wolves on osoittanut, ettei se ole mikään tavallinen sarjanousija vaan selkeästi normaalia valmiimpi nousemaan Valioliigatasolle ja näyttäisi palanneen sarjaan jäädäkseen. Kolmen topparin linjaan perustuva ryhmitys on toiminut ja on ovat napanneet koviakin päänahkoja, mm. Chelsea, Tottenham ja FA Cupin puolella kakkosmiehistöllä pelannut Liverpool ovat joutuneet toteamaan Sudet paremmakseen. Tosin heikompiakin jaksoja on kauteen mahtunut, mutta lähtötilanteeseen nähden Wolvesin tilanne näyttää tällä hetkellä erittäin hyvältä, varsinkin jos sitä alkaa vertaamaan muihin sarjanousijoihin.
Myös Leicester on edelleen laadukas joukkue, vaikka sillä onkin allaan nöyryyttävät tappiot FA Cupissa Kakkosliigan Newportille ja sen jälkeen sarjassa häntäpään Southamptonille. Pelaajamateriaalin puolesta kuitenkaan ongelmaa ei pitäisi olla, sillä mm. James Maddison on tehnyt hienoa läpimurtoa Valioliigatasolle, Jamie Vardy on edelleen röyhkeä, sähäkkä ja maaliahne itsensä, Ricardo Pereira on nostettu laitapakista pykälää ylemmäs linkiksi ja on päässyt jo tehoilemaankin, Ben Chilwell ja Harry Maguire ovat pystyneet murtautumaan jo Englannin maajoukkuerinkiin ja Jonny Evans sekä Kasper Schmeichel ovat vieläkin parhaimmillaan laadukkaita valioliigapelaajia. Runko on muuttunut reilusti Kettujen uskomattoman hienosta mestaruuskaudesta, mutta niin sen pitääkin uudistua jotta ei jäädä paikalleen tuskailemaan ikääntyvän rungon kanssa vaan mennään eteenpäin nuoruuden innon kautta.
Odotan tasaista matsia, ja veikkaankin lauantain avausmatsin päättyvän 1-1-pistejakoon.
Eddie Howen Bournemouth oli alkukaudesta vahvassa lennossa, mutta sittemmin meno on kääntynyt mollivoittoisemmaksi. Murheenkryyninä on ollut erityisesti puolustus, sillä omiin on mennyt jo 42 maalia, mikä on kolmanneksi eniten koko sarjassa. Välillä siellä jouduttiin loukkaantumisten johdosta peluuttamaan jopa laiturina tunnettua Junior Stanislasia oikeana pakkina, mutta Howe reagoi tähän lainaamalla Nathaniel Clynen Liverpoolista loppukaudeksi, ja voikin olla että tämä helpottaa Kirsikoiden puolustusongelmaa edes jonkin verran. Hyökkäyspäässä on sitten sujunut paremmin mm. Ryan Fraserin, David Brooksin ja maalipyssy Callum Wilsonin ansiosta. Myös Nathan Ake on toppariksi suhteellisen pienestä koostaan huomattava pelote erikoistilanteissa hyvällä, oikea-aikaisella pääpelillään ja keskikentän Jefferson Lermaa on varsinkin alkukaudesta pidetty yhtenä kauden onnistuneimmista hankinnoista, vaikka kolumbialainen erittäin korttiherkkä onkin.
Hammers taas puhuttaa aina, niin hyvässä kuin pahassa. Nimekkäitä pelimiehiä joukkueesta löytyy, mutta miten saada heistä kaikki potentiaali irti? Viime kuukaudet tämä on näyttänyt onnistuvan, sillä voittoja on tullut hienoa tahtia muutamaa työtapaturmaa lukuunottamatta. Uusin hankinta Samir Nasri esitti jo ensimmäisessä matsissaan osuvasti ex-seuraansa Arsenalia vastaan ihan hyviä otteita syöttäen paikallisväännön ainoan maalin, Felipe Anderson on alun kankeuksien jälkeen näyttänyt olevansa parhaimmillaan erittäin laadukas valioliigapelaaja ja Marko Arnautovic on tunnetusti aina vaarallinen, mutta myös arvaamaton monellakin tapaa. Kovin odotuksin tullut Jack Wilshere on sen sijaan vähemmän yllättäen viettänyt aikaansa enemmänkin lasaretin puolella kuin pelikentällä, ja muutoinkin Hammers kärsii tällä hetkellä pahasta loukkaantumissumasta. Jos myös Arnautovicin huhuttu rahakas Kiina-siirto tapahtuu vielä tässä kuussa niin Hammersin taivaalle voi pian ilmestyä auringonpaisteen sijaan hyvinkin mustia pilviä.
West Ham hakee tästä voiton, tulokseksi veikkaisin 1-2-vieraille.
Myös Watford pelaa vahvaa kautta, sillä Lontoon kupeesta tuleva joukkue on sarjassa tällä hetkellä heti ns. Top kuutosen jälkeen seitsemäntenä. Viime kauden pistemäärä menee Javi Gracian joukoilla tätä vauhtia rikki jo melko piankin. Watford on hyvä sekoitus fyysisyyttä ja taitoa, ja kapteeni Troy Deeney on kenelle tahansa topparille äärimmäisen vittumainen vastustaja, sillä niin vahva vääntäjä ja hyvä kohdepelaaja tuo on, joka taitaa pääpelin ja härskimmätkin otteet vaikka ei aivan liigan kuumimpiin maalipyssyihin kuulukaan. Harmi että Deeneyn hyökkääjätoveri Andre Gray on ollut loukkaantuneena, sillä tätä ''vankilakärkiparia'' olisi hauska nähdä yhdessä kentällä aiheuttamassa hämmennystä ja kuumentamassa vastustajan toppareita.
Burnleyn tilanne on sen sijaan hieman synkempi, sillä viime kaudella komeasti seitsemänneksi sijoittunut pikkuseura on valahtanut ylemmästä keskikastista putoamistaisteluun. Viime kauden erittäin tiivis puolustuspeli on ollut useimmiten muisto vain, ja maaleja on jo nyt mennyt omiin neljä kappaletta enemmän kuin koko viime kaudella. Toki tuollainen kurinalainen ja tiivis, puolustuksen kautta ensisijaisesti lähtevä pelitapa on äärimmäisen rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti toteuttaa otteluista ja vuosista toiseen, ja sellaisella on hyvin hankalaa pärjätä pidempiä aikoja, kuten esimerkiksi Tony Pulisin, ja osittain myös esimerkiksi Jose Mourinhon ja Antonio Conten kohdalla on viime vuosina nähty. Burnley on tosin viime matseissa petrannut huomattavasti, ja on tällä hetkellä sarjassa kolmen ja kaikissa kilpailuissa neljän ottelun voittoputkessa, joten ehkä Ginger Mourinhona tunnettu Sean Dyche saa vielä hilattua seuransa turvallisen välimatkan päähän putoamisviivasta.
Kova taistelu tässä on tulossa, ja vaikka Burnley onkin tunnettu nimenomaan kovana kotijoukkueena niin tämä voi päättyä aivan miten vain. Ennustan kuitenkin turvallisesti pistejakoa ja tasapeliä numeroin 1-1.
Southampton, tuo isompien seurojen pelaajahautomo joka kupataan tyhjäksi niiden toimesta vuodesta toiseen. Missä Pyhimykset olisivatkaan jos olisivat saaneet pitää kaikki tai edes suurimman osan näistä itse kasvattamistaan ja/tai kehittämistään pelaajista? Shaw, Clyne, van Dijk, Lovren, Lallana, Mane, Bale, Walcott, Alderweireld, Oxlade-Chamberlain... listaa voisi vielä jatkaa pitkäänkin. Jalkapallomaailmassa kuitenkin raha ja status jylläävät eikä pikkuseuroihin jäädä odottamaan menestystä, vaikka sellaista olisi yhdessä mahdollista saavuttaa, ikävä kyllä. Leicesterin mestaruus lienee poikkeus joka vahvistaa säännön. On Soton kuitenkin onnistunut pysymään hienosti pitkään pääsarjassa ja parhaimmillaan otti jopa mahtavasti kuudennen sijan, mutta viime vuodet se on viettänyt putoamistaistelussa. Nytkin Soton on putoamisviivan päällä vain pisteen turvin, ja niitä se kaipaa kipeästi lisää. Viime kierroksen vierasvoitto Leicesteristä toi sentään hieman helpotusta tähän ahdinkoon. Hyökkäyspäähän Pyhimykset kaipaisivat lisää ratkaisijoita, sillä Danny Ingsin takana ei ole juuri löytynyt maalintekoon säännöllisesti kykeneviä pelaajia, mutta toisaalta myös oma puolustuspääkin pitäisi pystyä tukkimaan paremmin.
Everton taas on ollut melko lailla sellainen kuin odotettiinkin. Laadukas ylemmän keskikastin perinteikäs seura laadukkaalla pelaajamateriaalilla, joka ei kuitenkaan pysty ottamaan sitä viimeistä askelta haastamaan tosissaan suurempia seuroja. Joka tapauksessa pisteitä on tullut melko tasaista tahtia, ja nuori brassi Richarlison on osoittautunut loistavaksi hankinnaksi, joka on varmasti suurseurojen tarkkailun alla. Barcelonasta tulleesta kolmikosta Digne-Gomes-Mina varsinkin kaksi ensimmäistä ovat näyttäneet olevansa hyviä vahvistuksia Toffeesille, ja oma akatemia tuottaa nuoria, käyttökelpoisia pelaajia. Toisaalta pitkäaikaiset sotaratsut Jagielka, Baines ja Coleman alkavat pikkuhiljaa olemaan menneen talven lumia, ja vaikka varsinkin kahden ensimmäisen vastuuta kentän puolella on jo pienennetty huomattavasti, niin vain aika näyttää, että pystyykö Everton hankkimaan samankaltaisia, hyvätasoisia ja pitkäaikaisia luottopelaajia korvaamaan nämä herrat, joko nykyisillä pelaajilla tai sitten ulkopuolelta tulevilla.
Sotonin piristymisestä huolimatta Everton käy hakemassa St.Marysilta 0-2-voiton.
Manchesterin Punaiset Paholaiset ovat heränneet kuin taikaiskusta hienoon vireeseen, ja aneeminen hyökkäyspeli ja toimimaton puolustus ovat vaihtuneet nopeaan, viihdyttävään ja tehokkaaseen maali-ilotteluun ja maalejakin on mennyt omiin huomattavasti aiempaa vähemmän. Erityisesti Paul Pogba on ollut aivan eri pelaaja kuin aikaisemmin ja peli-ilo ja onnistumiset oikein huokuvat miehestä. Potkut saaneen José Mourinhon virukseksikin haukkuma, kovasti kritiikkiä ihan aiheestakin niskaansa saanut tuore maailmanmestari on näyttänyt viimeinkin juuri siltä maailmanluokan keskikenttämieheltä mitä hänestä odotettiinkin, ja kyllähän noin uskomattomasta yhdistelmästä taitoa ja fysiikkaa pitääkin saada enemmän irti kuin viime vuosina on nähty. Myös Anthony Martial ja Marcus Rashford ovat olleet elementissään nopeissa hyökkäyksissä, ja vielä kun Romelu Lukakun ja Alexis Sanchezin kyvyistä pystyttäisiin saamaan enemmän irti, niin Unitedin tilanne olisi nykyistäkin valoisampi. Aika näyttää, onko tämä Unitedin piristysruiske enemmänkin Mourinhon potkujen aikaansaamaa joukkueen ilmapiirin paranemista ja sitä kautta peliesityksien vapautuneisuutta vai uuden managerin Ole Gunnar Solskjaerin kyvykkyyttä, mutta varmasti kyse on osittain molemmista. Solskjaerin piti alun perin olla ilmeisesti vain väliaikainen tuuraaja kauden loppuun asti ennen uuden managerin nimittämistä, mutta näiden esitysten myötä on aloitettu jo spekulointi siitäkin, voisiko Molden enkeli jäädä pysyvästikin Unitedin penkin päähän. Ainakin alku on ollut todella lupaava, ja United on palannut toden teolla taistoon CL-paikoista.
Brightonin otteita on sitten tullut nähtyä melko vähän, mutta ainakin siellä on taas napsittu pisteitä siihen malliin, että ihan mukava hajurako putoamisviivaan on jäänyt. Kärjessä vanha sotaratsu Glenn Murray on iskenyt komeat kahdeksan osumaa, ja Lokkien erikoistilanteet ovat olleet vaarallisia, sillä topparipari Shane Duffy-Lewis Dunk on iskenyt jo yhteensä kuusi osumaa, ensimmäisen tehdessä näistä neljä ja toisen kuusi. Nyt eteläenglantilaiset ovat kuitenkin todella pahan paikan edessä joutuessaan matkaamaan saaren toiseen päähän huippuvireisen Unitedin vieraaksi.
Unitedin voittoputki jatkuu, tällä kertaa numeroin 2-0.
Sitten onkin luvassa putoamistaistelun vääntö elintärkeistä pisteistä. Newcastle nimittäin majailee putoamisviivan alla sijalla 18 ja sarjanousija Cardiff sijaa ylempänä. Newcastlen pelaajamateriaalia on haukuttu heikoksi, ja Rafael Benitezin kykyjä penkin päässä on pidetty isona syynä joukkueen pärjäämiseen. Viime kaudella Harakat sijoittuivat hienosti kymmenenneksi, mutta tällä kaudella on ollut hankalaa. Keke Armstrongin suosikkien pisteistä puolet on saatu tuolloisen syksyn kolmen ottelun voittoputken ansiosta, mutta lopuista 19 ottelusta on otettu vain surkeat yhdeksän pinnaa. Puolustus toimii kohtalaisesti, päästettyjä maaleja on kuitenkin tällä hetkellä vähemmän kuin vaikkapa ManUlla tai Arsenalilla, mutta 16 tehtyä maalia ei vain riitä mihinkään. Koillisenglantilaiset kaipaisivatkin kovasti tehokkuutta hyökkäyspäähänsä, kuten myös helpotusta vaikeaan loukkaantumistilanteeseen.
Cardiff ei sitten ole juuri paremmin pärjännyt, mutta ei siltä juuri mitään taidettu ennen kautta odottaakaan. Sarjapaikan uusiminen olisi tuolla porukalla jo ihan hyvä suoritus. Neil Warnockin suojatit pelaavat vanhaa kunnon kalinapalloa, joka on mielestäni välillä ihan mukavaa vaihtelua verrattuna näiden Man Cityjen ja Arsenalien pallonhallintasyöttelyyn, vaikka ei siinäkään mitään vikaa tai tylsää ole. Fyysinen joukkue puolustaa matalalla ja panostaa erikoistilanteisiin, ja rajaheitotkin lentävät sivurajoilta pitkinä maalille Aron Gunnarssonin tai kapteeni Sean Morrisonin toimesta. Ihan mukavasti noilla saadaan ainakin sählinkiä ja painetta vastustajan maalin eteen jos ei muuta. Maalintekijöitä tosin myös Cardiff kaipaisi, sillä tällä hetkellä joukkueen sisäistä maalipörssiä johtaa monipuolinen Callum Paterson neljällä maalillaan.
Kova kamppailu tästä lienee tulossa, ja kummallakaan joukkueella ei olisi oikeastaan varaa menettää pisteitä toiselleen. Tähän veikkaan tuhnuilua ja tasuria lukemin 0-0.
Tämä on sitten ennakkoon melko selvältä kuulostava matsi, mutta eipä näistä ikinä voi tietää etukäteen miten käy. Liverpool on ihastuttanut kaikki nopealla ja viihdyttävällä hyökkäyspelillään, ja jälleen kerran puhutaan siitä olisiko nyt se kausi kun Punaiset vihdoinkin ottavat sen todella kauan odotetun mestaruuden? Muutama täsmävahvistus Alissonin ja van Dijkin muodossa on nostanut Poolin uudelle tasolle. Tämän pelin kuva lienee se, että Liverpool pitää palloa suurimman osan ajasta pyrkien luomaan pelätylle kärkitriolleen paikkoja, ja Palace yrittänee puolustaa melko alhaalta välttäen Poolin vastahyökkäyksiä kuin ruttoa, koska ne ovat tunnetusti Kloppon ryhmän pahin ase.
Hodgsonin Palace vääntää alemmassa keskikastissa, ja kuten suomalaisetkin tietävät, niin Roy osaa kyllä organisoida puolustuspelin toimivaksi kokonaisuudeksi, oli sitten hänen peluuttamasta futiksesta mitä mieltä tahansa. Maaleja on omiin mennyt suhteellisen vähän, mutta eipä niitä olla kyllä itsekään tehty kuin 20, mikä on alle yksi osuma per peli. Selkeä ykköskärki joukkueelta puuttuu, kun aiemmin niin vaarallinen Christian Benteke on vaeltanut viime vuodet varjojen mailla ja on ollut miltei koko tämän kauden loukkaantuneena. Hänen takanaankaan ei juuri mitat täyttävää korvaajaa löydy, ja tällä hetkellä eniten maaleja Palacelle tällä kaudella onkin tehnyt keskikentällä pelaava, pilkkuspesialistina tunnettu Luka Milivojevic. Vaikeuksistaan huolimatta Kotkat ovat onnistuneet taaskin pitämään jonkin verran hajurakoa puolustuslinjaan, ja sarjasta löytyy kyllä sen verran Lontoolaisia heikompiakin porukoita että eiköhän Palaceuusi sarjapaikkansa ensi kaudeksikin.
Liverpool hakkaa jonkin verran päätä seinään Hodgsonin puolustusmuuria vastaan, mutta onnistuu kuitenkin lopulta survomaan pallot muutaman kerran sisään ja voittaa kotonaan 2-0.
Lauantai-illan huipentaa kierroksen odotetuin ottelu, nimittäin Lontoon derby Chelsean ja Arsenalin välillä. Arsenal veti syksyllä loistokkaan 22 ottelun tappiottoman putken, johon sisältyi 11 ottelun voittoputkikin, mutta sittemmin on taas tullut lunta tupaan tuttuun tapaan. Unai Emeryn tulosta huolimatta ongelmat ovat hyvin pitkälti samoja kuin legendaarisen Arsene Wengerinkin aikana. Puolustuspelissä ongelmina ovat olleet niin sen organisoimisen puutteellisuus, henkilökohtaiset virheet kuin osan pelaajista riittämätön tasokin, ja loukkaantumisia on yhtä suuri määrä kuin aina ennenkin. Ylempänä Granit Xhaka ja Alex Iwobi ovat saaneet liikaakin vastuuta, vaikka molempien taso onkin mielestäni parantunut viime kausista. Mesut Özilistä ei olla saatu irti juuri mitään ja ilmeisesti siellä on loukkaantumisten lisäksi ongelmaa myös Emeryn kanssa, ja Aaron Ramsey on todennäköisesti jättämässä seuran yli kymmenvuotisen pestinsä jälkeen. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että molempien kohdalla on toimittu pääosin oikein, mutta esimerkiksi Özilistä pitäisi ehdottomasti saada enemmän irti kuin nyt, vaikka syytä on varmasti paljon myös saksalaisessa itsessään. Emery on peluuttanut sekä kolmen topparin linjaa että perinteisempää neljän puolustuslinjaa, ja lähtenee tähänkin matsiin ensin mainitulla muodostelmalla. Hyökkäyspäässä Tykkimiehet ovat olleet liikaa Aubameyangin ja Lacazetten maalien varassa, eikä joukkueesta oikein tällä hetkellä löydy sellaisia pelaajia, jotka kykenisivät onnistuneisiin haastoihin 1vs1-tilanteissa ja pystyisivät luomaan siten oman taitotason avulla maaleja sekä maalipaikkoja muille, mikä on usein vienyt joukkueen hyökkäyspelistä monipuolisuutta ja tehnyt siitä liian ennalta-arvattavaa ja tehotonta pallon pitämistä. Siksi onkin kumma juttu, miten Arsenaliin ei ole yhdistetty juurikaan tällaisia pelaajatyyppejä, vaikka toki muillekin paikoille olisi vahvistamisen varaa.
Lontoon sinisen puolen osalta voi olla, että mestaruus on karannut jo liian kauas, mutta hopealle ja varsinkin pronssille on vielä hyvät mahdollisuudet. Mauricio Sarri on tuonut oman vauhdikkaan pelityylinsä Sinisiin pääosin hienoin tuloksin, ja varsinkin Eden Hazard on nauttinut silminnähden saamistaan vapauksista, Conten ja Mourinhon aikoina kun oli sopeuduttava kurinalaisempaan rooliin systeemissä. Toisaalta myös kysymysmerkkejä on herännyt: onko Sarrilta oikea päätös suosia David Luizia huippulupaavan Andreas Christensenin sijaan, kannattaako maailman ehkä parasta puolustavaa keskikenttämiestä N'Golo Kantea siirtää väkisin ylemmäs hyökkäävämpään rooliin, onko Kepa Arrizabalaga maalilla riittävän hyvä, ja löytyykö mitat täyttävää hyökkääjää joukkueesta? Alvaro Morata ja Olivier Giroud eivät tunnu olevan tarpeeksi hyviä ykköskärjen rooliin, ja niinpä ykköstähti Hazard onkin löytänyt itsensä monesti keskeltä, ns. valeysin roolista. Gonzalo Higuainia on huhuttu kovasti sinisiin tammikuun siirtoikkunassa, ja ehkäpä kokenut argentiinalainen saapuessaan ratkaisee tämän ongelman ja siirtää Hazardin takaisin sille omimmalle pelipaikalleen vasemmalle.
Aubameyang käy iskemässä Arsenalille yhden osuman jostakin paikastaan, mutta lopulta Chelsea ottaa pisteet väkisin lukemin 1-2.
Tässä on sitten kierroksen ennakkoon se selvin ottelu. Huddersfieldin vire on ollut melkeinpä koko kauden aivan karmea, ja viime kierroksen maaliton tasuri Cardiffin kanssa katkaisi yhdeksän ottelun tappioputken. Tilastot kertovat melko paljon: 11 pistettä, 13 tehtyä maalia ja 37 päästettyä maalia 22 otteluun eivät todellakaan mairittele pikkukaupungin joukkuetta. Viime kaudella Huddersfield onnistui hieman yllättäen säilyttämään sarjapaikkansa, mutta tällä hetkellä putoaminen näyttää vääjäämättömältä, ellei pisteitä ala tulemaan äkkiä, sillä putoamisviivaankin on jo matkaa seitsemän pistettä. Saa nähdä, saako David Wagnerin muutama päivä sitten saamat potkut jotain ryhtiliikettä joukkueessa, jonka penkin päähän astuu sunnuntaina ensi kertaa seuran ex-pelaaja Mark Hudson.
Manchester City taas on palannut pienen notkahduksen jälkeen normaaliin vireeseensä, ja huipputärkeän Liverpool-voiton lisäksi se on viiteen viime matsiin perseraiskannut alasarjaseuroja cupeissa oikein kunnon murskalukemin sekä kaatanut Southamptonin ja viimeisimpänä myös Wolvesin. Cityn rinki on kenties leveydeltään koko sarjan paras, eikä se kaadu muutaman pelaajan poissaoloihin koska osaamista löytyy joka osa-alueelta niin laajalti. Guardiolan ryhmä tulee todennäköisesti hallitsemaan tätäkin ottelua pitämällä palloa mielin määrin, ja loppukaudesta onkin todennäköisesti tulossa huippujännittävä taisto mestaruudesta Liverpoolin ja Cityn välillä.
Tässä kohtaa voisin Terrierien managerinvaihdoksesta huolimatta siteerata erästä tunnettua kotimaista jalkapallovaikuttajaa, ja todeta, etten näe mitään perusteita miksi Huddersfield voittaisi sunnuntaina. City hakee pisteet helposti lukemin 0-4.
Viimeisenä sitten vuorossa toinen Lontoon paikallisottelu Fulhamin ja Spursin välillä. Kotijoukkue Fulham palasi Valioliigaan täksi kaudeksi, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että se palaa keväällä takaisin sinne mistä on tullutkin. Mökkiläiset ovat ajoittain pelanneet melko rohkeaakin hyökkäyspeliä ja väkivahva Aleksandar Mitrovic pelaa kärjessä hyvää kautta, kasassa on jo kahdeksan osumaa. Toisaalta sitten puolustus on ollut useimmiten täysin tuuliajolla, ja 48 päästettyä maalia tässä vaiheessa on aivan karmaisevan huono lukema. Kokeneen Claudio Ranierin saavuttua joukkueen peräsimeen pistetahti on sentään hieman parantunut, mutta paljon on vielä töitä tehtävänä jotta toiseksi viimeiseltä sijalta noustaisiin vielä säilyttämään sarjapaikka. Nimien puolesta Fulhamin hyökkäys olisi kuitenkin ihan valioliigatasoinen, ja saa nähdä miten Ryan Babelin tuore hankinta vaikuttaa esityksiin ja nähdäänkö debyytti jo sunnuntaina.
Tottenham pelaa hienoa kautta ja roikkuu vielä viiden pinnan päässä Manchester Citystä, mutta loukkaantumiset sekä Sonin lähtö Aasian kisoihin vaikeuttavat huomattavasti joukkueen tekemistä. Keskikentällä vammat ovat vaivanneet jo pidempään, mutta viimeisimpänä Harry Kanen maaliskuun alkuun asti sivussa pitävä vamma on Spursille vielä kovempi isku, mies kun sattuu olemaan joukkueelle aivan elintärkeä. Myös Son on loistanut viime aikoina ja poissaolo tulee todella pahaan saumaan. Mauricio Pochettinolla riittääkin varmasti pohdittavaa, miten hieno pistetahti saadaan jatkumaan samanlaisena eikä yksi seurahistorian potentiaalisesti parhaista kausista karahda kiville valitettavan epäonnen takia.
Spursilla on vastassaan liigan surkein puolustus joten se onnistuu hakemaan pisteet hankalassa tilanteessa lukemin 1-2, mutta helpolla ne eivät silti tule.
Ei muuta kuin taas kerran kalinaa seuraamaan huomisesta lähtien, ja hyvää viikonloppua kaikille!
