Mikä on se logiikka, jonka perusteella Sveitsissä Favren joukkueilla löytyi loppurutistus, mutta rajaa ylittäessä kyseinen ominaisuus maagisesti hukkui matkalla? Pystyn ostamaan herran vaikean luonteen ja pidän aivan mahdollisena, että ajan myötä hän menettää pukukopin. Persoona on tuskin kuitenkaan muuttunut tässä vuosien varrella, joten sen olisi pitänyt estää mestaruudet myös Zürichissä. Käkikellomaasta lähdön jälkeen hän on aina valmentanut totaalista altavastaajaa. Näin ollen jokaisella kaudella jokin muu lopputulos kuin kärkikamppailusta putoaminen olisi ollut jättiyllätys. Edelleen väittäisin, että näissä hyytymispuheissa on kyse pelkästään siitä, että tapahtuneille halutaan jälkikäteen keksiä jokin luonnolliselta kuullostava selitys.
Itse pidän Favrea keskimääräistä parempana luotsina. Myöskään miehen peluutusvalinnat keltamustissa eivät ole mitenkään merkittävästi poikenneet edeltäjistään (=pääosin aivan ok, välillä saa ihmetellä). Se nostellaanko toukokuussa salaattilautasta Borsigplatzilla vai Marienplatzilla ei tätä arviota muuta suuntaan tai toiseen. Sveitsiläinen on kuitenkin saanut joukkueen sellaiseen iskuun, joka mahdollistaa realistisen taistelun mestaruudesta. Tämä on melkoista eom:ää Bosz/Stöger -kaaoksen jäljiltä.
ps. Herthan nimilistan nostin esille vain korostaakseni heiveröistä materiaalia, jolla Favre joutui operoimaan. Edelleenkin viimeisten kierrosten 4-2-4 -saldo kyseisellä miehistöllä tuskin käy esimerkkinä housuunpaskomisesta. Lisäksi vedonlyöjien keskuudessa on jo pitkään tiedetty, että putoamista vastaan taistelevat joukkueet pelaavat varsinkin kotonaan viimeisillä kierroksilla keskimäärin huomattavasti yli oman tasonsa.
