Voisi kuvitella, että jalkapallon kehitykselle suotuisaa olisi siirtää painopistettä huippu-urheilun tukemisesta ruohonjuuritasolle, lasten ja nuorten urheilun tukemiseen.
Eikös jalkapallo ole siitä poikkeuksellista urheilua, että se tulee Suomessakin toimeen omillaan huipputasolla? Stadionrakentamista lukuunottamatta toki...
Ehkä. Toisaalta kyllä sitä tukea tulee yhteiskunnalta muissakin muodoissa kuin infran muodossa. Toisaalta voi pohtia, että tuo nihkeys huippu-urheiluun saattaa myös näyttäytyä vaikkapa täydellisenä välinpitämättömyytenä ammattilais- tai puoliammattilaisurheilun toimintaympäristölle ja pelaajakehityksen huippu-urheiluun tukemiselle.
Lisäksi, jos vähäisiä pelimerkkejä siirretään perinteisiltä urheiluseuroilta oman perinteisen toiminnan toteuttamisesta yhä enemmän lasten iltapäiväkerhojen pyörittämiseen, niin silloin voi myös tämä liikuntapuolen tukeminen sattua jalkapalloihmisten omaan nilkkaan. Myös Palloliiton paria miljoonaa voidaan korvamerkitä yhä enemmän toimintoihin, joilla ei tueta nuorten kehittymistä ammattijalkapalloilijoiksi vaan niiden pitää liikuttaa yhä enemmän lapsia alakoulujen liikuntakerhoissa.
En tiedä, mutta mietityttää kyllä, että mitkä ovat seuraukset näissä. Yleinen liikunnan lisääntyminen on hyvästä, mutta jos huippu-urheilua tukahdutetaan, niin pahimmillaan seuraus on vain pelkän muka-liikunnan lisääminen, joka ei johda edes mihinkään kansanterveydellisellä tasolla parempaan.
Niissä iltapäiväkerhoissa on herkästi yhteisöpedagogit ja muut nuoriso-ohjaajat/kasvattajat opettamassa lapsia liikkumaan eikä niinkään jalkapallokoulutetut millään vaatimustasoilla. Joidenkin lasten perinteisiin futisharkkoihin vienti vähenee, kun onhan sillä jo se iippaliikuntakerho.
Näen siis joitain uhkakuvia liikunnan lisäämisessä yhteiskunnallisesti, mikäli se toteutetaan selkeästi negatiivisella asenteella kilpaurheilun suuntaan. Toivottavasti se on vaan pessimismiä.
