FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
21.04.2019 klo 21:48:46 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Ykkösen kausiennakko 2019  (Luettu 9237 kertaa)
1 Jäsen ja 4 vierasta katselee tätä aihetta.
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


: 28.03.2019 klo 14:29:26



AC Kajaani (Kirjoittajat: Puncheon ja Sentyrkki)
Haka (Kirjoittaja: Vastapallo)
Jaro (Kirjoittaja: Kronofogden)
MuSa (Kirjoittaja: Tumba)
TPS (Kirjoittajat: dunu ja kouhi)
« Viimeksi muokattu: 16.04.2019 klo 11:07:56 kirjoittanut Vastapallo »
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #1 : 28.03.2019 klo 14:30:01

Perustettu: 2006
Kotistadion: Kajaanin Liikuntapuisto
Kausia Ykkösessä: 2
Kotisivut: www.ackajaani.fi
Facebook: https://www.facebook.com/ackajaani/
Instagram: https://www.instagram.com/ackajaani/

Viime kausi:

Mika Lumijärven johdolla kauteen lähtenyt AC Kajaani aloitti kauden terävästi ja oli vielä kesäkuun puolivälissä hyvissä asemissa sarjan keskikastissa, neljällä voitolla yhdeksästä ottelusta. Kesäkuisen HIFK-voiton jälkeen joukkue koki kuitenkin romahduksen, eikä saanut yhtään voittoa seuraavan reilun kahden kuukauden aikana. Päänvaivaa tuottivat varsinkin vieraspelit, eikä loukkaantumisilta ja pelikielloiltakaan säästytty. Maalivahtipeli ei ollut ihan Ykkösen tasolla, mutta toisaalta pelejä sävyttivät myös kenttäpelaajien jatkuvat helpot virheet. Loputtomalta tuntuneen putken päättänyt KTP-kotivoittokaan syyskuun alussa ei kääntänyt kurssia, ja joukkue kärsi vielä neljässä seuraavassakin pelissä tappiot. 5-3-tappioon päättyneen sekavan Klubi 04-vierailun jälkeen seurajohto teki nopean päätöksen ja kenki pelaajiston (ainakin Venícion) kanssa riitaantuneen Lumijärven pihalle. Lumijärven ajasta kertoo varmaankin parhaiten se, että Kajaani oli pitkään sarjan eniten maaleja tekevä joukkue, mutta ei silti pystynyt voittamaan pelejä. Peli ei vaan toiminut kuten se toimi Kakkosessa, ja valmentajanvaihdos oli ainoa oikea ratkaisu.

Lumijärven tilalle päävalmentajaksi tuli suhteellisen kokematon, 34-vuotias Ari Koski, jonka johdolla joukkue otti kolmesta viimeisestä ottelustaan neljä pistettä ja säilyi lopulta viiden pisteen marginaalilla JJK:hon. Luonnettaan Kajaani näytti erityisesti toiseksi viimeisellä kierroksella juuri JJK:n vieraana, kun joukkue haki Harjulta 2-1-voiton oltuaan ensimmäisen puoliajan jälkeen tappiolla ja putoamisviivan alapuolella. Kauden viimeinen ottelu HIFK:ta vastaan olikin sitten vain kosmetiikkaa.

Lähtökohdat kauteen 2019:

Onnistuneen loppurutistuksen jälkeen Kajaani haki vielä avoimesti uutta päävalmentajaa seuraavalle kaudelle, mutta päätyi lopulta kuitenkin Koskeen, jolle rustattiin 1+1-mallinen jatkopesti. Apurikseen Koski sai serbialaisen Marko Milunovicin, joka on kajaanilaisyleisölle ennestään tuttu Hakasta.

Valmentajavaihdos toi mukanaan myös selkeän muutoksen joukkueen peli-ideaan. Toisin kuin Lumijärven aikana, Kosken alaisuudessa Kajaani pyrkii hallitsemaan palloa. Hallinta tuo myös varmuutta alakertaan, kun etäisyydet puolustuksen, keskikentän ja hyökkäyksen välillä pysyvät ottelun aikana paremmin kontrollissa, eivätkä hyökkäykset ole lyhyitä harppuunahyökkäyksiä. Tulevan kauden pelaajamateriaali näyttääkin sopivan pallonhallintapeliin, eikä pelinrakennusvastuu ole enää kasaantunut yhdelle miehelle, kuten se viime kaudella kasaantui enemmän tai vähemmän Alberto Ramírezille. Pelaajamateriaalin perusteella tulevan kauden pelimuotoina tullaan todennäköisesti näkemään joko tuttu 4-3-3 tai 4-2-3-1. Kunnolla joukkue on päässyt harjoittelemaan kuitenkin vasta kahden viimeisen kuukauden aikana, ja sen harjoittelun tulos tullaan näkemään kauden alussa. Tulokset ovat olleet varsin hyviä Cupin KTP-lumipallon ja TPV-farssin jälkeen, erityismainintana KuPS-voitto maaliskuun lopulla.

Talven aikana miehistössä on tapahtunut isohko myllerrys. Suuri osa viime kauden pelaajista sai lähteä: enemmän pelanneista vain Jürgen Castañeda, Jordi Lahnalakso, Ter-Ade Lordson Ichull, Tatu Hoffrén, Oskari Rounaja ja Michael Ibiyomi jatkavat mustavalkopaidassa. Suuren yleisön tuntemista pelaajista maisemaa vaihtoivat Alberto Ramírez ja Venício Ferreira, joka lähti tavoittelemaan nousua Ouluun. Willy Stephanus siirtyi Sambiaan – ja pelaa muuten suurella todennäköisyydellä kesällä Afrikan mestaruusturnauksessa. Lisäksi Lukas Brambilla siirtyi Kreikan ykkösdivariin, jossa on ehtinyt tehtailla jo muutaman maalinkin. Muista ulkomaanvahvistuksista – tai no, ei oikeastaan vahvistuksista – Cristian Lasso lähti takaisin Perun pääsarjaan ja vähälle peliajalle jäänyt Ousmane Sidibe Maltalle. Jotkut ehkä odottivat joukkueen heikkenemistä, varsinkin kun päärahoittaja Arvo Toivainen kertoi syksyllä Kainuun Sanomissa vetävänsä huomattavan osan rahoistaan pois pelistä, mutta tämä ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun päästiin todistamaan jotain ihan muuta.

Joukkueen rakentaminen alkoi Jonathan Jäntin muodossa ehkäpä sieltä, mihin vahvistusta eniten kaivattiinkin. Nyt, 12. huhtikuuta, kasassa on 23 pelaajasopimusta, eikä nimilista takuulla kalpene viimevuotiseen verrattuna. Materiaalista löytyy nyt syvyyttä, siis sitä, jota viime kaudella olisi kaivattu paikoitellen paljonkin enemmän. Joukkue on muodostunut pikkuhiljaa kevään aikana ja ykkösrunko on saanut jo hyvin minuutteja yhdessä, mutta toisaalta esimerkiksi Ichull, Bekui, Duda ja Lusa eivät ole käyneet vielä edes kentällä, ovatko edes tätä kirjoittaessa vielä Kajaanissa? Sarja on onneksi pitkä, ja se alkaa kahdella lauantai-kotiottelulla; 27.4. MuSaa ja 4.5. AC Oulua vastaan.

Mahdollinen avauskokoonpano (4-3-3):

Danila Yashchuk - Michael Ibiyomi - Oskari Rounaja
Matias Juntunen - Ter-Ade Ichull - Thiago Trindade de Moura
Jürgen Castañeda - Tatu Hoffrén - Giordano Piffero Müller - Jordi Lahnalakso
Jonathan Jäntti

Bubbling under: Lawson Bekui, Brite Andoh, Pessanha, Duda, Fabricio Lusa, Didis Lutumba-Pitah, Topi Järvinen… Mitä näitä nyt oli?

Joukkueesta poistuneet (uusi seura):

Topi Valtonen (FF Jaro)
Elias Tuomarila (??)
Venício (AC Oulu)
Matias Sallila (MuSa)
Antti-Ville Räisänen (MP)
Arttu Nuutinen (??)
Willy Stephanus (??)
Cristian Lasso (AD Cantalao)
Lukas Brambilla (Apollon Larisas)
Ousmane Sidibe (Lija Athletic FC)
Risto Kahelin (JIPPO)
Mika-Matti Ruuskanen (lopetti)
Alberto Ramirez (??)

Joukkueeseen tulleet (seura 2018):

Jonathan Jäntti (EIF)
Tatu Österlund (JJK)
Brite Andoh (Liberty Professional FC)
Alex Oikkonen (PEPO)
Pessanha (Sampaio Corrêa)
Giordano Piffero (EC Gloria)
Matias Juntunen (ei seuraa)
Didis Lutumba-Pitah (Klubi 04)
Topi Järvinen (FCV)
Lawson Bekui (FC Politehnica Iasi)
Samuel Mahlamäki (KTP)
Thiago Trindade (Canto do Rio FC)
Ali Hajizadeh (ei seuraa)
Danila Yashchuk (FC Ararat-Armenia Jerevan)
Eduardo ”Duda” Haas Gehlen (Maringá FC)
Fabricio Lusa (Veranopolis)

Talven tulokset:

Suomen Cup:

KTP-AC Kajaani 4-1
TPV-AC Kajaani 6-0
AC Kajaani-TPS 2-1
AC Kajaani-EIF 2-1

Harjoitusottelut:

AC Kajaani-RoPS2 2-0
AC Kajaani-PK-37 3-0
KuPS-AC Kajaani 0-1
AC Oulu-AC Kajaani 1-0
AC Kajaani-KajHa 3-1

Joukkue 2019

Maalivahdit:
1 Jonathan Jäntti (25.12.1991)

Viime kaudella EIF:ssä loistanut ja vähän kohuakin aiheuttanut Jäntti kuuli Kainuun korven kutsun, ja vaihtoi Raaseporin Kajaaniin. Ykkösen parhaimpiin maalivahteihin kuuluva Jäntti loistaa torjunnoillaan ja toi Suomen Cupissa joukkueen alakertaan välittömästi varmuutta tultuaan joukkueen mukaan kolmanteen otteluun kahden murskatappion jälkeen. Jalalla pelaaminen pieni kysymysmerkki, mutta avaaminen onnistunee mieheltä myös lyhyellä.

12 Tatu Österlund (27.1.1998)

Cupin ajan Kajaani testaili KajHa:ssa pelannutta Olli Karppista mahdolliseksi kakkosmaalivahdiksi. Kun hänen tasonsa todettiin riittämättömäksi, seura löysi viime kaudella MiPK:ssa ja JJK:ssa pelanneen Österlundin. Tulee Kajaaniin selvään kakkosmaalivahdin rooliin.

Puolustus:
2 Giordano Piffero (5.8.1993)

Hoffrénia hieman pienempi, mutta fyysisesti myöskin pätevä Brasilian ja Italian passit omaava toppari. On aiemmin urallaan pelannut kourallisen pelejä Portugalin toisella sarjaportaalla. Pallollisesti taitava, joten ottanee viime kaudella avauksessa pelanneen Venícion paikan suoraan yks yhteen. Kajaanissa toivotaan varmasti, ettei kikkaile liikaa alimpana miehenä "Vinin" tapaan. Kapteeni?

3 Samuel Mahlamäki (3.4.1996)

KTP:sta saapunut Castañedaa reilusti fyysisempi Mahlamäki haastaa meksikolaista vasemman pakin tontista. On mahdollisesti myös hätävarana topparin paikalle, vaikkei se olekaan hänen luontainen pelipaikkansa. Piti nauhaa kädessään pelaamissaan talven otteluissa, joten miehessä lienee myös johtajan ainesta.

5 Tatu Hoffrén (17.6.1996)

Kajaanin oma kasvatti otti viime kaudella paikkansa joukkueen avauksessa ja jatkanee paikallaan myös tulevalla kaudella. Opiskelujen takia kuitenkin on mahdollista, että harjoittelu- ja pelituntuma pitävät miehen penkillä vielä alkukaudesta. Hallitsee ilmatilan ja puolustaa tylysti. Pallollisesti perustaitava, muttei mikään peliä avaava taikuri.

6 Jordi Lahnalakso (12.10.1993)

Työteliäs laitapuolustaja aloittaa neljännen kautensa Kajaanissa. Koulittiin keskikentältä oikeaksi pakiksi viime kauden alussa, ja olikin lopulta viime kauden eniten pelanneita pelaajia. Luotettava pelaaja, jolta tiedetään mitä saadaan.

22 Jürgen Castañeda (6.12.1993)

Edessä kolmas kausi Kajaanissa. Pallonhallintapelissä isossa roolissa, kun pitää Lahnalakson kanssa huolen joukkueen leveydestä. Hyvä pallon kanssa, selviää ahtaistakin tiloista. Tukee myös innokkaasti hyökkäyksiä ja osaa keskittää. Puolustuspään työskentelyssä vielä varaa kehittyä.

33 Diogo dos Santos Pessanha (26.2.1988)

Aikanaan Internacíonalissa Brasilian pääsarjassa pelannut pelaaja on kysymysmerkki. Miten 31-vuotiaana sopeutuu Eurooppaan ja Kajaaniin? Osaa pelata oikeana pakkina, mutta Kajaanissa roolina on alustavasti toppari. Saanut harjoituspelejä alle Pifferon parina.

?? Eduardo ”Duda” Haas Gehlen (19.4.1994)

Pari viikkoa ennen kauden alkua kajaanilaisjoukkueeseen saapunut peluri. Pifferon tapaan omaa Brasilian ja Italian passit. Pelipaikkana oikea laitapakki ja aina luotettavien highlight-pätkien perusteella on erittäin hyökkäävä laitapuolustaja. On kerännyt urallaan peliaikaa Brasilian ala- ja aluesarjoissa. Syksyllä pesti Bulgarian pääsarjassa, jossa sai vain 62 minuuttia peliaikaa. Nyt toinen näyttöpaikka Euroopassa. On suuri kysymysmerkki; mikä on miehen todellinen taso?

Keskikenttä:
7 Matias Juntunen (23.3.1992)

Juntunen liittyi OPS:sta tutun Kosken joukkueeseen talven aikana. Tuo mukanaan paljon kokemusta Ykkösestä, ja on ollut talvella suurehkossa vastuussa pelintekovaiheessa. Koko joukkueen "hieman" yskähdelleen alkuvuoden jälkeen päässyt hyvin peliin mukaan. Syöttövalikoima on hyvä ja pelikäsitystäkin löytyy. Tuo uhkaa joukkueen erikoistilanteisiin, mistä TPS sai esimakua Cupissa. Lienee avauksen mies.

8 Brite Andoh (8.1.1999)

Ghanan u23-maajoukkuemies on monikäyttöinen peluri. Osaa pelata laiturina, hyökkäävänä keskikenttänä ja box-to-box-keskikenttänä. Vikkeläliikkeinen nuorimies riistää palloja oikea-aikaisilla taklauksillaan ja karkaa nopeilla käännöksillä hyökkäykseen. Viimeiset ratkaisut ovat jättäneet vielä turhan usein toivomisen varaa, mutta onpahan tehnyt jo maalinkin. Voi yllättää isomminkin. Kutsuuko Klubi kesken kauden?

10 Ali Hajizadeh (1.1.1992)

Kausina 2016-2017 Kajaanissa pelannut Hajizadeh palasi joukkueen riveihin. Tuo joukkueeseen syvyyttä ja viettää todennäköisesti suurimman osan kaudesta penkillä.

11 Thiago Trindade (18.2.1989)

Muistetaan OPS:sta kaudelta 2017, jolloin teki seitsemän maalia. 30-vuotias taituri tuo vaihtoehtoja hyökkäyspelaamiseen. Varma viimeistelijä pilkulta ja osaa avata puolustuksia syötöillään. Paikkaa hyökkäyksen sambavajetta Lukas Brambillan lähdön jälkeen.

17 Alex Oikkonen (15.10.1994)

Joutsenosta lähtöisin oleva mies, joka käy maajoukkuetauoilla pelaamassa kasuaalisti Puerto Ricon paidassa. Tuli PEPO:sta Kajaaniin. On pelannut aika paljon Kakkosessa, mutta Kajaanissa voi joutua pienempään rooliin. Kentälle päästessään voi olla erikoistilannevastuussa.

21 Ahmed Ramy Elged (4.3.2003)

Kajaanin oma kasvatti. 16-vuotias peluri pelaa todennäköisesti suurimman osan kaudesta lainalla KajHa:n riveissä Kakkosessa. Omaa suuren potentiaalin ja on Suomen u17-maajoukkueringissä. Hyviä otteita Cupissa, mutta keskikentälle on ruuhkaa.

34 Ter-Ade Lordson Ichull (23.2.1994)

Nigerialainen tasapainottaa AC:n peliä keskikentän pohjalla. Raastaa ja puolustaa topparien edessä sekä antaa helpon ensimmäisen syötön muille. Omaa myös painavan vedon, jota voisi käyttää useamminkin. Eittämättä yksi viime kauden parhaita pelaajia. Tasainen suorittaja.

?? Fabricio Lusa (11.3.1992)

Puskista ainakin allekirjoittaneelle tullut viime hetken kaappaus. Pelannut lähemmäs tuhat minuuttia Brasilian pääsarjaa vuonna 2013, mutta viimeiset vuodet menneet alemmilla sarjatasoilla. Nykykunto, ja tässä vaiheessa vielä sopimuksen laatukin ovat kysymysmerkkejä. Keskikentän lisäksi mieheltä löytyy kokemusta puolustuslinjasta.

Hyökkäys:
14 Danila Yashchuk (13.3.1995)

Zenitissä aikanaan Venäjän pääsarjassa kentällä käynyt venäläislaituri on saapunut monen mutkan kautta Kajaaniin. Väläytellyt harjoitusotteluissa osaamisellaan. Leikkaa sisään vasemmalta laidalta, jolloin Castañedalle aukeaa tilaa laitaan. Hyvä oikean jalan laukaus, jota myös hakee hanakasti vapaaksi. Tulee rytminmuutoksillaan aiheuttamaan vaikeuksia vastustajan puolustajille.

18 Topi Järvinen (26.9.1994)

Veikkausliigakokemustakin omaava JJK-kasvatti pelasi tähänastisen uransa ehkäpä parhaan kauden viime kesänä Vaajakoskella paukuttaen yhdeksän osumaa. Kävi jo viime talvena testillä Kajaanissa, mutta nyt tärppäsi. Omaa hyvän laukauksen ja mieheltä voidaan odottaa yllättäviäkin ratkaisuja hyökkäyspäässä. Peliaika saattaa olla kuitenkin tiukassa.

20 Oskari Rounaja (21.5.1997)

Laidan pikakiituri, joka voi pelata hyökkäyksen lisäksi myös puolustuksessa. Ohittaa nopeudellaan vastustajan kuin vastustajan, mutta voisi parantaa viimeisiä ratkaisujaan – tehoja pitää tulla lisää. Kohtuullisen aggressiivinen, mistä kertoo viime kauden korttilukema: kahdeksan.

32 Didis Lutumba-Pitah (13.11.1998)

Klubi 04:n paidassa Kajaania syksyllä kiusannut Lutumba-Pitah on lupaava peluri. Nopea ja pienikokoinen pelaaja osaa pelata niin ysinä kuin laiturina. Pienestä varrestaan huolimatta yllättävän vahva suojaamaan palloa.

35 Michael Ibiyomi (20.10.1993)

Viime kaudella 11 maalia viimeistellyt kajaanilaisyleisön suosikki on jykevä vääntäjä, josta vastustajan puolustajat näkevät painajaisia. Voittaa vaikeatkin pallot omalle joukkueelleen. Miten sopii Kosken pallonhallintapeliin? Voi muodostaa tuhoisan kärkikaksikon Bekuin kanssa, jos Koski päättää laittaa molemmat yhtaikaa kentälle. Vekkuleja tanssituuletuksia ja maalitilaston kärkipaikkojen hätyyttelyä jälleen odotettavissa.

?? Lawson Bekui (12.8.1994)

Hieman yllättäen Kajaaniin saapunut ghanalaiskärki. Ibiyomia nopeampi, joten on erilainen vaihtoehto piikkiin. Pienehkö kysymysmerkki, mutta on oletettavasti kunnossa, sillä pelasi viimeksi juuri ennen joulua Romanian kivikovaa pääsarjaa. Omanin ja Ghanan liigoissa hyviä maalimääriä, mutta kuinka kauan miehellä menee sopeutuessa Kajjjaaniin? Voi varmaan heittää hätätilanteessa laidallekin.
« Viimeksi muokattu: 14.04.2019 klo 10:37:46 kirjoittanut Vastapallo »
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #2 : 28.03.2019 klo 14:30:31

Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #3 : 28.03.2019 klo 14:31:05

Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #4 : 28.03.2019 klo 14:31:39


Perustettu: 1965
Kotistadion: Pietarsaaren Keskuskenttä (Länsikenttä)
Saavutukset
Pääsarjakausia: 23 (1989, 1991-1998, 2002-2015)
2.sarjataso: 22 (1966-1969, 1971-1973, 1980-1986, 1988, 1990, 1999-2001, 2016-)
Suomen mestaruuksia: 0
2.sarjatason mestaruuksia: 1 (1988)
Suomen Cupin mestaruuksia: 0
Suomen Cupin hopea: 2 (1992,1999)
Eurokausia: 1 (1996 Intertoto Cup)
Muut saavutukset
Liigacup hopea: 1 (1998)
Halli-SM mestaruuksia: 1 (1993)
Ykköscup mestaruuksia: 1 (1999)

Kotisivut
Facebook
Twitter @FFJaro
Instagram @ffjaro
Youtube

Kannattajat:
Facebook
Instagram @jaro_supporters

Lähtökohdat kauteen 2019
14 liigakauden jälkeen Jaro tippui 2015-kauden päätteeksi Ykköseen. 2016 silloinen pitkäaikainen valmentaja Alexei Eremenko sai kenkää kesken kauden ja tilalle tuli englantilainen Kristian Heames. Heames sai pelin kulkemaan loppukaudesta, mutta takamatka sarjakärkeen oli liian suuri. Kausi 2017 meni kuitenkin myös  alakanttiin ja valmentajaa vaihdettiin jälleen kerran kesällä ja tilalle nousi kakkosvalmentaja Calle Löf.
Viime kaudelle päävalmentajaksi tuli Tomi Kärkkäinen. Talven cup-peleissä kulki ihan hyvin, kunnes ratkaisevassa pelissä jostain kumman syystä peluutettiin kakkosmiehistöä ja jatkopaikka jäi haaveeksi. Sarjakauden alkaessa peli ei missään vaiheessa näyttänyt hyvältä, mutta pisteitä tuli kuitenkin tasaisesti ja joukkue pysyi kärjen tuntumassa. Kesäkuun lopussa tuli kuitenkin romahdus ja joukkue onnistui vain voittamaan yhden seitsemästä ottelusta. Tässä vaiheessa seurajohdolle riitti ja päävalmentajaa vaihdettiin jo kolmatta kautta peräkkäin. Korvaajaksi nostettiin pitkän uran seuran junioreissa tehnyt Niklas Käcko. Suunta kuitenkaan ei muuttunut heti ensimmäisessä ottelussa vaan joukkue koki niukan tappion Valkeakoskella. Tämän jälkeen peli alkoi kuitenkin toimimaan paremmin ja Jaro onnistui voittamaan peräti viisi ottelua peräkkäin ja kaatamalla m.m. molemmat sarjanousijat HIFK:n ja KPV:n. EIF tasurin jälkeen kuitenkin ne viimeisetkin mahdollisuudet liiganousuun menivät ja viimeiset kolme ottelua meni sitten ilman suurempaa panosta. Loppusijoitus oli kuudes mikä on seuran huonoin sijoitus sitten vuoden 1987 kun joukkue nousi Kakkosesta Ykköseen.

Seurajohto
Toimitusjohtajana jatkaa viime vuonna seuraan palannut Fredrik Haga ja Jonas Emet toimii edelleen pelaamisen ohella osa-aikaisena myyntipäällikkönä. Pontus Backlundilla alkaa jo seitsemäs kausi joukkueenjohtajana, sekä osana valmennusryhmää. Hallituksessa sen sijaan on tapahtunut muutoksia, kun monivuotinen puheenjohtaja Harald Finne astui sivuun ja uudeksi puheenjohtajaksi nousi aiemmin talousasioista vastannut Mikael Eklund. Lisäksi hallituksessa aloitti kolme uutta nimeä.

Kannattajat
Keskuskentän E-katsomossa on toiminut erinimisiä kannattajaryhmiä jo vuosituhannen alusta, kun joukkue edellisen kerran pelasi Ykköstä.  Nykyinen nimi Jaro Supporters on vakiintunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja ryhmän koko vaihtelee kotimatseissa n. 10-40 henkilön välillä. Kuten monessa muussa pikkukaupungissa niin Pietarsaaren ongelma on, että monet nuoret muuttavat opiskelujen takia muualle mikä myös näkyy kannattajatoiminnassa.
Vaikka Jaro ei ole sen suurempaa menestystä viimeisen 18 vuoden aikana tuonut, niin kannattajat ovat pysyneet lojaaleina ja aktiivisesti reissanneet joukkueen perässä niin Veikkausliigassa kuin Ykkösessä. Viime kaudella taisi vähintään henkilöautollinen kannattajia lähteä jokaiseen vierasotteluun ja sama meno näyttää jatkuvan myös tänä vuonna, kun Tammisaaren avausotteluun on lähdössä n. bussillinen kannattajia.

Valmennus
Viime kauden päätteeksi seurajohto päätti jatkaa Käckon valmentajapestiä kahdella vuodella. Valmentajana Käcko on toiminut koko uransa junioripuolella ja pesti Jarossa on ensimmäinen aikuisten sarjoissa. Käcko uskoo pallolliseen pelitapaan ja hän on pitkän seurauransa myötä ollut osittain myös mukana luomassa sitä pallonhallintaan perustuvaa peli-identiteettiä mistä seura tunnetaan.
Apuvalmentajaksi palkattiin seuran entinen tähtipelaaja Jonas Portin. Portin pelasi Jarossa topparina kausina 2004-2009, kunnes siirtyi Italiaan Serie B:n Ascoliin. Italiassa Portin ehti edustaa Ascolin lisäksi Padovaa ja Parmaa, ennen kuin joutui pakosta lopettamaan ammattilaisuransa terveysongelmien vuoksi. Suomeen palattuaan Portin alkoi valmentamaan VIFK:n junioreita ja nykyinen pesti on Käckon tavoin ensimmäinen aikuisten puolella.
Maalivahtivalmentajana jatkaa aiemmin mainittu Backlund ja tiimiä vahvistettiin viime vuoden lopussa palkkaamalla Glenn Sundqvistin fysiikkavalmentajaksi. Sundqvist on aiemmin auttanut yksittäisten pelaajien kuntoutuksessa, mutta ottaa nyt osakseen koko joukkueen.

Materiaali ja pelitapa
Jaro on selkeästi lähtenyt rakentamaan joukkuettaan alhaalta ylös. Maalivahtiosasto, puolustus ja alempi keskikenttä on selkeästi joukkueen laadukkaimpia osia ja edustavat sarjan ehdotonta kärkeä. Avainpelaajien lisäksi valmennuksella on myös hyviä vaihtoehtoja melkein kaikille näille pelipaikoille.
Ylempi keskikenttä ja hyökkäysosasto on sen sijaan suurempi kysymysmerkki. Vaikka sieltä löytyy niin rutiinia kuin potentiaaliakin niin monen pelaajan nykykunto on arvoitus.  Vain Jonas Emet, Papa Niang ja Jahir Barraza ovat aiemmin näyttäneet, että maalinteko tällä tai korkeammalla tasolla onnistuu. Näidenkin viimeisistä huippukausista on jo hetken kulunut, joten on tärkeää, että he löytävät entisen pelikuntonsa ja että nuoremmista joku pystyy lyömään itsensä läpi Ykkösessä jo tulevana kautena.
Talven peleissä pelimuoto on ollut aika perinteinen 4-3-3. Suurimmaksi osaksi keskikentän kolmio on ollut muodossa 1-2, mutta Luis Roblesin tulon jälkeen myös 2-1-muotoa on kokeiltu. Viime kauden perusteella Käcko haluaa, että joukkue pystyy hallitsemaan palloa ja prässäämään korkealta. Talven peleissä ollaan myös nähty selkeästi puolustavampi joukkue, joka on pallonriiston jälkeen usein lähtenyt laitojen kautta vastahyökkäykseen.

Muutokset materiaalissa
Maalivahdeista vain Emil Öhberg jatkaa. Haastajiksi hankittiin Kakkosessa useamman kauden pelannut Ville Seppä ja Kajaanista tuli parikymppinen Topi Valtonen. Viime vuonna Jarolla oli jopa pienoinen maalivahtikriisi, kun Öhberg loukkaantui ja kauden aikana maalilla kävi jopa viisi eri pelaajaa. Tähän verrattuna tämän vuoden kolmikko tuntuu kokonaisuutena paljon paremmalta.
Puolustuksessa suurin osa viime kauden avauspelaajista jatkaa. Ainoastaan laitapakki Kareem Moses lähti. Tilalle hankittiin laitapakit Otto Hirvonen ja Walter Moore. Kokonaisuudessaan taso pysyy aika samana ja leveyttä on jopa hieman enemmän. Ainut huoli on, että Hirvonen on joukkueen ainoa oikea laitapakki ja muut viihtyvät ensisijaisesti joko vasemmalla tai topparina.
Keskikentällä nähdään sen sijaan suurempia muutoksia. Joukkueen kapteeni Tomas Kula päätti lopettaa ammattilaisuransa ja siirtyi Kolmosen NIK:n. Lisäksi Kazuki Takahashin, Kim Bölingin ja Viktor Strömbäckin sopimuksia ei jatkettu. Tilalle tuli GBK:sta Jaakko Alasuutari sekä Meksikon maajoukkueessakin esiintynyt kokenut peluri Luis Robles.
Myös hyökkäysosastolla on tapahtunut muutoksia. Kärjestä lähti sekä Felix De Bona että Denis. Korvaajaa haettiin usean testipelaajan voimin ja lopuksi tilalle löytyi lainapelaaja Jahir Barraza. Laitureista joukkueen viime vuoden maalikuningas Christopher Mandiangu lähti ja tilalle tuli paluumuuttajat Joni Remesaho ja Papa Niang. 

FF Jaroon
Ville Seppä (JS Hercules)
Joni Remesaho (JBK)
Otto Hirvonen (BK-46)
Jaakko Alasuutari (GBK)
Walter Moore (Oulu)
Topi Valtonen (AC Kajaani)
Papa Niang (Minerva Punjab FC, Intia)
Luis Robles (Puebla FC, Meksiko)
Jahir Barraza (Atlas FC, Meksiko)

FF Jarosta pois
Kim Böling (Närpes Kraft)
Ilari Antila (FC Kiisto)
Samba Sillah (VPS)
Kareem Moses (FC Edmonton, Kanada)
Kevin Peth (?)
Denis (Mikkelin Palloilijat)
Christopher Mandiangu (KPV/Septemvri Sofia, Bulgaria)
Viktor Strömbäck (JBK)
Thomas Kula (NIK)
Felix De Bona (?)
Kazuki Takahashi (FC Universitatea Craiova, Romania)

Maalivahdit
1. Ville Seppä (1996)
Loimaalta lähtöisin oleva FC Interin kasvatti siirtyi täksi kaudeksi Jaroon Kakkosen Herculeksesta. Oli jo kaudella 2017 osa TPS:n miehistöä mutta Ykkösen debyytti on vielä tekemättä. Pääsi talvella pelaamaan 4 Suomen Cupin ottelussa Öhbergin ollessa sivussa.
22. Topi Valtonen (1999)
Viime kausi meni Kajaanissa missä pelasi 4 Ykkösen ottelua ACK:n paidassa. Osallistui talven try-outeihin ja sai hieman yllättäen sopimuksen. On nyt laadukkaammassa ympäristössä päässyt kunnolla harjoittelemaan ja valmentajan kommenteista päätelleen on kehittynyt todella paljon talven aikana.

25. Emil Öhberg (1993)
Yksi sarjan parhaista maalivahdeista. Jaron oma kasvatti nousi kaudella 2016 ykkösveskariksi ja on sen jälkeen torjunut 71 Ykkösen pelissä peräti 29 nollapeliä. Loukkaantumisen ja ulosajon johdosta ei pelannut juurikaan cupissa. Pelannee kuitenkin kaikki Ykkösen ottelut, jos vain on pelikunnossa.
Loistava torjuja, joka on myös todella varma jalalla. On kuitenkin suhteellisen lyhyt maalivahdiksi ja tämä tuottaa osittain vaikeuksia korkeissa keskityspalloissa.

Puolustajat
2. Otto Hirvonen (1997)
Oli mukana talven try-outeilla ja vakuutti seurajohdon. Pelannut viime kaudet Kakkosen BK-46 ja tuleva kausi on ensimmäinen Ykkösessä. Joukkueen ainut varsinainen oikea laitapuolustaja ja peliaikaa on tämän vuoksi todennäköisesti luvassa. 

3. Samuel Uusitalo (2002)
Alle 17-vuotiaiden maajoukkuetoppari nostettiin talvella edustukseen paikkaamaan loukkaantuneita toppareita. Nuoresta iästä huolimatta pelasi todella kypsästi cup-otteluissa ja teki useita varmoja katkoja. Suurin osa kaudesta menee kuitenkin joko Kakkosen JBK:ssa tai B-junnujen SM-sarjassa.

4. Pavle Milosavljevic (1987)
Kokenut serbitoppari aloittaa jo kolmannen kautensa Jaron paidassa. Pelannut aiemmin kotimaassaan 2.sarjatasolla ja Veikkausliigaa Ilveksessä ja SJK:ssa. Jälkimmäisessä voitti myös Suomen mestaruuden 2015. Tykkää pelata todella suurella riskillä, joka välillä näkyy myös rikkeinä tai turhina pallon menetyksinä. Hyvänä päivänä voittaa kuitenkin lähes jokaisen kaksikamppailun.

5. Toni Takamäki (1992)
Toppari teki läpimurtonsa Ykkösessä 2017 GrIFK:n paidassa ja jatkoi samaa rataa Jarossa viime vuonna, kunnes vakaava loukkaantuminen piti hänet sivussa loppukauden ja kuluvan vuoden Suomen Cupista. On kuitenkin nyt palannut pelikentille ja viimeisissä harjoituspeleissä saanut jälleen peliaikaa.

6. Johan Brunell (1991)
Oma kasvatti, joka kuului jo runkopelaajiin Jaron liigakausina. Loukkaantumishuolet ovat kuitenkin haitanneet uraa ja ehjiä kausia ei ole montaa kertynyt. Pallovarma toppari, joka on hyvä avaamaan peliä. Millintarkat ristipallot laitureille ovat todella näyttäviä ja tuon tason suorituksia Suomen kentillä harvemmin nähdään.

12. Walter Moore (1984)
Tänä vuonna jo 35 vuotta täyttävä Guyanan maajoukkuemies palasi Jaroon vuoden tauon jälkeen. Vasempana laitapakkina viihtyvä pelaaja tunnetaan hyvistä ja lukuisista laitanousuistaan, joka toisaalta näkyy myös ongelmina puolustussuuntaan. Pystyy tarvittaessa myös pelaamaan laiturina.

15. Dárvin Chávez (1989)
2012 vuoden olympiavoittajan ura oli katkolla pahan polvivamman takia. Vasen laitapakki onnistui kuitenkin viime vuonna vakuuttamaan Jaron valmennusjohdon ja kiitti luottamuksesta pelaamalla loistokauden ja tekemällä vielä jatkosopimuksen. Tämän tasoista pelimiestä ei montaa Suomen kentiltä löydy ja useampi vastustajan laituri tulee varmaan hakkaamaan päätänsä meksikolaiseen mäntyyn.

28. Jusa Ihalainen (2000)
Kokkolalaislähtöinen 19-vuotias laitapakki siirtyi Jaroon jo B-junnuikäisenä. Nostettiin edustuksen viime vuonna ja pääsi vaihdosta kentälle kahdessa ottelussa. Muuten kausi meni pitkälti JBK:ssa. Lähtee tulevanakin kautena haastajan asemasta, joten nähtäväksi jää onnistuuko murtautumaan pelaavaan miehistöön.

Keskikenttä
7. Anthony Dafaa (1988)
Kenialaispelaaja tuli kesken viime kauden seuraan ja vakiinnutti heti paikkansa keskikentän pohjalla. Aiemmin yli 100 Veikkausliigaottelusssa esiintynyt tunnetaan pallovarmana pelaajana ja kovana työntekijänä, joka harvoin tekee virheitä. On mielenkiintoista nähdä miten peli Luis Roblesin kanssa lähtee liikkeelle, sillä kyseessä on kaksi samantapaista pelaajatyyppiä.

10. Jonas Emet (1988)
Jaron oma kasvatti on urallaan pelannut yli 200 ottelua Veikkausliigassa ja voitti myös liigan maalikuninkuuden kaudella 2014. Tämän jälkeen loukkaantumiset ovat haitanneet uraa ja viime kaudet ovat menneet pitkälti katsomossa. Nyt näyttäisi siltä, että on lopulta pääsemässä taas kuntoon ja talven otteet ovat olleet lupaavia. Monipuolinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan lähes jokaisella pelipaikalla. Viihtyy kuitenkin parhaiten keskikentän yläosalla.

11. Jaakko Alasuutari (1997)
Siirtyi talvella Jaroon naapuriseura GBK:sta, missä pelasi hyvän kauden Kakkosessa. On aiemmin urallaan myös pelannut futsalia ja esiintynyt siellä jopa maajoukkueessa. On ollut yksi talven yllättäjistä mutta joutuu tekemään kovasti töitä syrjäyttääkseen kokeneimman Dafaan, Roblesin tai Emetin.

16. Severi Kähkönen (2000)
Nuorisomaajoukkueissakin esiintynyt kokkolalaispelaaja pelasi Jarossa jo B-junnuissa. Tuli viime vuonna edustuksen mukaan ja pääsi kauden viimeisessä pelissä jopa avaukseen, mutta valitettavasti loukkaantui jo ensimmäisellä puoliajalla. Pelannut enimmäkseen kymppipaikalla, mutta pystyy myös pelaamaan kärjessä.

18. Luis "Macue" Robles (1986)
Kotimaansa pääsarjassa melkein 300 peliä pelannut ja jopa maajoukkueessakin esiintynyt meksikolaispelaaja on Jaron tämän vuoden kohuhankinta. Odotukset Pietarsaaressa ovat korkealla ja Roblesista odotetaan keskikentän johtohahmoa. Nähtäväksi jää kuitenkin, miten sopeutuu eurooppalaiseen pelityyliin ja hieman hyökkäävämpään rooliin kuin mitä on suurimmaksi osaksi urallaan pelannut.

21. Jim Myrevik (1996)
Myrevikin tausta on nykyfutiksessa harvinaisempi, sillä hän on urallaan kiivennyt kyläseura Esse IK:n junnuista aina Kolmosessa pelaavan edustustusjoukkueeseen. Sieltä matka jatkui Kakkosen JBK:n kautta Jaroon. Ei ole mikään pallotaituri, mutta fyysisyydellään ja periksiantamattomalla asenteellaan hän pystyy kompensoimaan heikkouksiaan. Viihtyy parhaiten joko keskikentän yläosassa tai sitten laiturina.

Hyökkäys
8. Papa Niang (1988)
Veikkausliigassa jo osittain kulttipelaajan maineeseen noussut Niang palasi vuoden tauon jälkeen punapaitoihin.  Nykykunto on kysymysmerkki mutta tuo taituruudellaan kaivattua 1vs1 osaamista laidalle. Niang tuo myös hyvän lisän rangaistuslaukauksiin, m.m. kaudella 2011 syntyi peräti 8 liigamaalia pilkulta.

19. Axel Vidjeskog (2001)
Nuorten maajoukkuepelaaja debytoi jo 2017 edustuksessa ja viime kaudella pelejä kertyi 3 lisää vaikka kärsi loukkaantumisista. On viime aikoina kehittynyt todella paljon ja oli talviotteluissa joukkueen parhaimmistoa. Laidalla tai kymppipaikalla viihtyvän pelaajan läpimurtoa voidaan mahdollisesti odottaa jo tänä vuonna.

24. Joni Remesaho (1993)
Oma kasvatti nostettiin kesken 2016 kauden edustukseen ja läpimurto Ykkösessä tuli melkein heti. Laituri aloitti myös kauden 2017 hyvin, kunnes loukkaantui kesäkuussa ja oli loppukauden sivussa. Viime kausi meni Kakkosessa JBK:n riveissä mutta täksi kaudeksi Remesaho teki jälleen sopimuksen Jaron kanssa. Nopea laitapelaaja, joka jaksaa tehdä töitä koko ottelun ajan. Kliinisyyttä tarvitaan kuitenkin vielä viimeistelyyn, sillä maalimäärät Ykkösessä ovat tähän mennessä jääneet alhaiseksi.

29. Anthony Olusanya (2000)
Pääsi viime vuonna debytoimaan jo kauden alussa ja loppujen lopuksi pelejä Ykkösessä kertyi peräti 20. Pelannut enimmäkseen laiturina, mutta talven peleissä esiintynyt edukseen myös keskushyökkääjänä joten nähtäväksi jää millä pelipaikalla saa peliaikaa.

17. Jahir Barraza (1990)
Jaron viimeinen hankinta tuli joukkueeseen juuri ennen kauden alkua. Keskushyökkääjä on tähän mennessä pelannut kotimaassaan Meksikossa missä maaleja on syntynyt noin 40 kahdella ylimmällä sarjatasolla sekä cupissa. Nähtäväksi jää miten sopeutuu Suomeen ja onnistuuko muu joukkue luomaan hänelle riittävästi maalipaikkoja.

Kokonaisarvio
Jaro on jokaisella aiemmalla Ykkösen kaudella povattu Ykkösen kärkeen. Viime kausien epäonnistumisien takia näyttäisi kuitenkin siltä, että moni uskoo Jaron sijoittuvan tulevalla kaudella vasta sarjan keskikastiin.
Puolustus on kuitenkin paperilla kova ja viimeisissä harjoitusotteluissa nolla on pysynyt omassa päässä, vaikka vastus on ollut kova. Jos vielä hyökkäyspeli saadaan kuntoon heti alkukaudesta, niin Jaro tulee pelaamaan kärkisijoista ja jopa mestaruudesta.
Tulevalla kaudella pelataan osittain myös yleisön luottamuksen palauttamisesta. Jatkuva alisuorittaminen on syönyt yleisön innokkuutta ja tämä on myös näkynyt yleisömäärissä. Kausikortteja on kuitenkin kampanjahinnan takia onnistuttu myymään yli 1200 kpl, ja jos tänä vuonna tulee onnistuminen niin se voi antaa merkittävän lisäbuustin seuran tulevaan toimintaan.
« Viimeksi muokattu: 16.04.2019 klo 11:04:04 kirjoittanut Vastapallo »
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #5 : 28.03.2019 klo 14:33:06



Perustettu: 1934
Kotistadion: Tehtaan kenttä (kapasiteetti: 3200)
Kausia pääsarjassa: 61
Suomen mestaruuksia: 9 (1960, 1962, 1965, 1977, 1995, 1998, 1999, 2000, 2004)
Suomen Cupin mestaruuksia: 12 (1955, 1959, 1960, 1963, 1969, 1977, 1982, 1985, 1988, 1997, 2002, 2005)
Kotisivut: www.fchaka.fi
Facebook: www.facebook.com/fchakavalkeakoski
Twitter: www.twitter.com/FCHakaOfficial
Instagram: https://www.instagram.com/fchakaofficial/
Youtube: https://www.youtube.com/channel/UCTOA5LvH5Rx5TpLgOIKGLKA
Kannattajat: Hakapeliitat (www.facebook.com/hakapeliitat, www.twitter.com/hakapeliitat)

Tapahtui edellisessä jaksossa

Takana on tasapainoisin Haka-kausi moneen vuoteen. Kaudella 2017 Haka sai kaudesta 2008 jatkuneen luisunsa alaspäin poikki Keith Armstrongin johdolla ja viime kaudella Haka paransi sijoitustaan Ykkösen sarjataulukossa toista kautta putkeen. Tällä kertaa tuloksena oli viides sija ja yksi ylimääräinen kotiottelu kauden 2019 Ykköseen.

Kauden 2018 alku oli Hakalle vaikea, kun pelaajat ottivat pelikieltoja punaisten korttien myötä lähes liukuhihnalta. Tuloksellisesti Haka ei kuitenkaan kyykännyt, vaan napsi pisteitä ihan kohtalaisesti. Lopulta putoaminen mestaruustaistosta koitti kolmannen sarjakierroksen alussa, kun Haka hävisi peräkkäiset kärkikamppailut vieraissa sekä HIFK:lle että EIF:lle ja jäi AC Oulun kanssa tasapeliin kotonaan. Sen jälkeen kädessä oli enää hyvin teoreettinen mahdollisuus karsijan paikalle, mutta käytännössä Haka pelasi enää Ykkösen kotiedusta, eli sijoituksesta sarjan ylemmälle puolikkaalle.

Pisteiden hankinnassa Haka onnistui turvaamaan vähintään kohtuullisesti Tehtaan kenttään (8-2-3) mutta vieraissa varsinkin tiukkojen otteluiden kääntäminen voitoiksi oli edelleen hankalaa (4-5-5). Noususta pelatakseen Hakan pitäisi olla tappioton kotonaan ja kääntää vierastasapelejä tehokkaammin voitoiksi.

Seurajohto ja talous

Hakan seurajohto pysyy käytännössä muuttumattomana edelleen. Entinen maajoukkuemaalivahti ja Hakan seuralegenda Olli Huttunen toimitusjohtaa FC Haka Oy:ta ja yhtiön hallituksen puheenjohtajana jatkaa K-Supermarket Ratinan kauppias Marko Laaksonen. Laaksosen johtama hallitus ei ole määrällisesti suuri, mutta sisukas ja yritteliäs se on.

Näiden herrojen tekemistä ratkaisuista voi ja saa totta kai olla mitä mieltä tahansa, mutta se on kiistaton fakta, että tämän porukan, etenkin Laaksosen, johdolla sille suolle, jonka pohjalla Haka makasi kesällä 2010, on rakennettu ja rakennetaan koko ajan tukevampaa ja tukevampaa perustaa mahdolliselle Veikkausliigaseuralle.

Tätä on toistettu monta vuotta putkeen, mutta se pitää paikkansa edelleen. Haka ei ole taloudellisesti rikas seura, siitä kertoo omaa kieltään jälleen kerran käynnistetty osakeanti, mutta pienin askelin kuljetaan kohti parempaa. Olli Huttusen johdolla rahankäyttöä on käännetty lähemmäs inhorealismia kuin katteetonta optimismia. Taloudellisia riskejä Hakan on vaikea nähdä ottavan. Pelillisiä riskejä on tämänkin kauden joukkueessa, osin talouden sanelemana, mutta jos valita pitää, niin näin päin sen ehdottomasti pitääkin mennä.

Haka teki talvella myös tärkeän ja ainakin alun perusteella myös onnistuneen rekrytoinnin, kun Jesse Johansson palkattiin Hakan myyntipäälliköksi. Joko Hakan sosiaalisessa mediassa nostetaan aiempaa aktiivisemmin tehtyjä yhteistyösopimuksia esille, tai sitten niitä tehdään oikeasti enemmän kuin aiemmin. Joka tapauksessa lähes viikoittain somesta on saanut nähdä kuvia Johanssonista kättelemässä uuden yhteistyökumppanin edustajan kanssa sopimuksen kunniaksi. Se on hieno asia.

Kannattajat

Sama vanha laulu. Muutama kymmenen päätä lisää Hakapeliittojen sekaan Tehtiksen N-katsomoon ja väkimäärä räjähtää positiivisesti käsiin. Kynnys liittyä isompaan porukkaan on aina matalampi kuin viiden hengen sekaan.

Tätä samaa laulua on laulettu perustamisesta lähtien, mutta 50 hengen raja on ylittynyt katsomossa aniharvoin. Todellisuudessa puhutaan sellaisesta 5-20 aktiivin ryhmästä, jota verottaa se, että osa porukasta on muuttanut opiskeluiden ja töiden perässä toisiin kaupunkeihin, jopa toisiin maihin.

Kausikorttilaisia Hakalla on kaudella 2019 enemmän kuin kertaakaan seuran 85-vuotisessa historiassa. Huhtikuun alussa lukema on noin 1600.

Valmennus

Kauteen 2019 Haka lähtee uudessa komennossa. Viime kaudella Keith Armstrongin apumiehenä toiminut Teemu Tainio komennettiin kauden jälkeen Hakan pääkäskijäksi. Armstrongilla olisi voinut vielä hyvinkin olla annettavaa Hakan valmennuksessa, mutta jos ja kun valmentaja piti nyt vaihtaa, oli ratkaisu nostaa Teemu Tainio päävalmentajaksi ainoa oikea. Tainiolla on kaikki edellytykset olla tulevaisuudessa yksi suomalaisista huippuvalmentajista vähintään Veikkausliigatasolla.

Tainion apuvalmentajaksi palkattiin koskilaiselle jalkapalloväelle tuttu Jari-Pekka "Jallu" Mäkelä. Valmennusryhmässä jatkavat myös Asko Jussila ja maalivahtivalmentaja Pauli Jussila.

Tärkeämpää Hakan kannalta on kuitenkin se, että valmentajavalintoihin on löytynyt selkeä logiikka ja johdonmukaisuus Kampman - Rantala - Martonen -kimpoilun jälkeen. Keith Armstrongin palkkaamiselle oli selkeät perustelut ja Tainion ajaminen sisään Hakan päävalmentajaksi oli tälle loogista jatkumoa.

Materiaali ja pelitapa

Hakan muodostelma kentällä vaikuttaisi olevan melko kiveenhakatusti 4-2-3-1. Talven aikana minun silmiini ei ole osunut juurikaan kokeiluja muilla ryhmityksillä, mikä voi muodostua myös vahvuudeksi, jos joukkue pysyy kunnossa ja Tainio saa pelitapansa toimimaan. Hakan materiaalin puolesta tuo on suhteellisen vaivattomasti taivutettavissa muotoihin 4-4-2 ja etenkin 4-3-3.

Talven perusteella Haka haluaa pitää palloa aavistuksen enemmän kuin edellisillä kausilla. Linjasta pyritään pelaamaan palloa keskikentän pohjalle, josta käsin peliä pyöritetään joko suoraan laidoille tai vastustajan muodon sekaan taskuihin ja sieltä laidoille, tai suoriin murtautumispaikkoihin. Keskikentän pohjapelaajat eivät makaa pelkästään puolustamassa oman linjan edessä, vaan heillä on vapauksia nousta mukaan pyörittämään peliä myös hyökkäyskolmannekselle. Joona Tapani, Anton Popovitch ja Jacob Bushue muodostavat keskikentän keskustaan kolmikon, jonka varaan pystyy noususta taistelevan joukkueen rakentamaan. Keskikenttä on Hakan vahvin osa-alue, tuki ja turva. Maalipaikkoja Haka pystyi talvikaudella luomaan kovempiakin joukkueita vastaan ja siitä iso kunnia kuuluu nimenomaan keskikentälle.

Laitapeli on hyvin luontaisen oloista tuolle muodolle. Pakit nousevat ja kärjen takana pelaavan "kolmosen" reunimmaiset pelaajat kaventavat keskustaan tekemään tilaa. Henri Malundama ja etenkin Jami Kyöstilä ovat kumpikin menneet eteenpäin hyökkäyspelaamisessaan, joten Hakan pakit tuovat ihan oikeaa vaaraa hyökkäyspeliin. Molemmat ajavat myös mielellään boksiin asti sen sijaan, että painaisivat kulmalipulle hakemaan keskitystä.

Hyökkäyksessä Hakalla on yhden kauden tauon jälkeen selkeä ykköshevonen, Elias Ahde. Aiemminkin Hakassa esiintyneellä Ahteella on iso vastuu Hakan maalinteosta. Salomo Ojala on tosin ollut talven aikana tehokkaampi kuin vuosi sitten. Se voi luvata hyvää kesäksi.

Hakan puolustus on materiaaliltaan kapea, kuten oikeastaan koko joukkue ja se sisältää myös muutaman kysymysmerkin. Ensimmäinen ja suurin kysymysmerkki on Samuel Mansour. Mies oli selkeästi vakuuttava harjoituksissa, koska sopimus tehtiin vuoden pelaamattomuuden jälkeen ilman ainuttakaan testiottelua. Sopimuksensa jälkeen Mansour on ollut vähintään kelvollinen, mutta kausi näyttää riittääkö miehen taso Ykkösessä. Persoonaltaan Mansour sopii Hakaan joukkueeseen täydellisesti.

Pari päivää sitten Hakan kokoonpanoon Pallo-Iiroja vastaan (ja nettisivuille pelaajaluetteloon) ilmestyi puolustaja Noah Leongin nimi. San Fransisco Donsissa viime kaudella pelanneesta nuorukaisesta on kovin vähän tietoa kaivettavissa. Toivottavasti seurajohto ja valmennus on löytänyt riittävästi taustatietoa ja mahdollisessa sopimuksessa on koeaikapykälä. Jos Leongista ei ole pelaamaan Ykkösen tasolla, riittääkö Hakan puolustuksen leveys?

Mansour ja Leong ovat esimerkkejä siitä, että mahdollinen riskinotto on siirretty taloudesta kentälle. Mansourin ja Leongin CV:illä liikkuville pelaajille Huttunen ei pomminvarmasti maksa maltaita. Omaa kieltään talous edellä pelaajavalinnoissa menemisestä kertoo sekin, että viime kaudella Hakan ehdottomaan parhaimmistoon kuulunut Marko Paunovic olisi edelleen vapaalla jalalla. Ainoa keksittävissä oleva syy sille, että Paunovic ei ole Hakan mukana, on se, että Mansour on halvempi.

Hakan maalivahtikaksikko on myös pienoinen arvoitus, etenkin nousutavoitteeseen peilaten. Joonas Immonen on kehittynyt tasaisen varmasti Hakan mukana ollessaan, mutta ei ole kyennyt riistämään itselleen kiistatonta ykkösvahdin paikkaa. Santeri Aaltonen kiinnitettiin Hakan oletettavaksi Ykkösmaalivahdiksi, mutta erinomaisesti Kakkosessa esiintyneen Aaltosen näytöt Ykkösen osalta ovat vielä antamatta.

Muutamista riskeistä ja kysymysmerkeistä huolimatta Hakan materiaali on tasapainoisempi ja yhtenäisempi kuin vähään aikaan. Joukkueen runko on ollut kasassa myös miellyttävän pitkään, joten Tainion ei tarvitse opettaa pelaamista alusta saakka kuukauden aikana, vaan peliä on pystytty kehittämään järjestelmällisesti talvella.

Hakan materiaali ei paperilla pärjää AC Oululle ja TPS:lle. Siinä ja tässä pärjääkö edes KTP:lle, mutta yhtenäisellä joukkuepelaamisella, loukkaantumisten välttämisellä ja tehokkuudella hyökkäyspäässä Hakalla on mahdollisuus olla mukana nousutaistossa vielä kauden päättyessä.

Muutokset materiaalissa

Hakasta pois


Aati Marttinen (FC Inter, lainasopimus päättyi)
Reetu Räsänen (MP)
David Abidor (Hapoel Petah Tikva)
Valtteri Hiilloskorpi (Ilves II)
Jaakko Rantanen (Ura päättyi)
Tuomas Lähdesmäki (TPV)
Santeri Korpela (??)
Leevi Lundell (??)
Gerald Ben (??)
John Fagerström (??)

Hakaan

Santeri Aaltonen (SalPa)
Niklas Firberg (TPS)
Samuel Mansour (Ilman seuraa)
Noah Leong (San Fransisco Dons)
Jacob Bushue (EIF)
Tino Purme (NJS)
Severi Keskitalo (HJS)
Leevi Antinaho (Ilves)
Akseli Lehtojuuri (HJK-jun)
Elias Ahde (SJK/TPS)

Maalivahdit

1 Santeri Aaltonen (Syntymäaika: 17.3.1993, Pelit/nollapelit Ykkösessä: 13/1, Peli/nollapelit Hakassa: 0/0, Sopimuksen pituus: 2019+1

- Toinen testijakso toi sopimuksen Hakaan. Kakkosen B-lohkon parhaaksi kaudella 2018 äänestetty Aaltonen on ehtinyt jo debytoida Ykkösessä, mutta suurimmat näytöt Ykkösen tasolla ovat vielä antamatta. Nyt on erinomainen mahdollisuus ottaa uralla askel eteenpäin. Jos koppi tarttuu, niin peliaikaa pitäisi olla tulossa lähes rajattomasti.

30 Joonas Immonen (5.9.1997, 31/10, 44/13, 2019)
- Immonen debytoi Ykkösessä kauden 2015 päätöskierroksella ja on kehittynyt sen jälkeen tasaisesti. Ei kuitenkaan ole onnistunut ottamaan pysyvää ykkösvahdin paikkaa itselleen. Mies paikallaan kakkosvahtina, mutta näytöt ei vielä ole sillä tasolla, että voisi olla nousijajoukkueen ykkösmaalivahti. Nuori maalivahti ehtii kehittyä vielä paljon.

35 Samu Lindgren (8.2.2001, 0/0, 0/0, 2019)
- Kolmosmaalivahti jäänee kauden aikana ilman minuutteja ilman akuuttia loukkaantumissumaa.

Keskuspuolustus

3 Niklas Firberg (14.3.1996, Pelit/maalit Ykkösessä: 59/4, Pelit/maalit Hakassa: 5/0, 2019+1)
- TPS:stä saapunut Friberg on hyvä, rutinoitunut hankinta Hakan takalinjoille. Hakassa pelannut pääosin topparina, mutta pystyy hoitamaan puolustuslinjassa tontin kuin tontin. Talvella ajoittain pieniä vaikeuksia, mutta hoitanee tonttinsa kesän aikana kunnialla. Yksi runkopelaajista.

4 Ville-Valtteri Starck (3.2.1995, 84/3, 56/3, 2019)
- Hankittiin Hakaan aikanaan vasemmalle laidalla, mutta on kotiutunut topparin tontille. Etenkin kolmen topparin linjassa vasemmalla oli ajoittain päällikkötasoa. Kärsinyt talven aikana loukkaantumisista, mutta pelannee kesän aikana paljon Hakan alakerrassa. Mahdollisesti kapteenistossa.

5 Samuel Mansour (12.5.1990, 0/0, 0/0, 2019+1)
- Vuoden poissaolo pelikentiltä ei voi olla näkymättä otteissa Haka-uran alussa. Mansour on hankittu puolustuksen johtajaksi ja Paunovicin manttelinperijäksi. Siihen Mansourin pitää myös pystyä, jos Haka haluaa pelata noususta. Hyvä pääpelaaja on persoonaltaan erinomainen lisä Hakan koppiin.

Laitapuolustus

2 Jami Kyöstilä (2.3.1996, 46/1, 61/1, 2019)
- Kyöstilä on yksi eniten kehittyneistä Haka-pelaajista viime kausina ja mikä parasta, kehitys tuntuu jatkuvan. Sijoittuu puolustussuuntaan hyvin, jaksaa tehdä töitä laidallaan molempiin suuntiin ja on vaarallinen myös hyökkäyspäässä. Tekee rohkeita nousuja vastustajan boksiin saakka. Yksi Hakan avainpelaajista.

20 Henri Malundama (8.6.1995, 87/3, 83/1, 2019+1)
- Malundama on Kyöstilän tavoin kehittynyt hirmuisin askelin Haka-uransa aikana. Todella vahva puolustussuuntaan, mutta myös hyökkääminen onnistuu. On käytetty jopa laiturin tontilla. Kattila rupeaa päässä kiehumaan ajoittain turhan helposti. Pään pitää pysyä kylmänä.

22 Noah Leong (16.5.1997, 0/0, 0/0, ??)
- Vaikea sanoa mitään, kun en ole miestä koskaan nähnytkään. Toivottavasti onnistuu, mutta isoja odotuksia en kohdalleen laita.

Keskikenttäpelaajat

6 Jacob Bushue (15.5.1992, 25/3, 3/0, 2019+1)
- Haka nappasi hyvän viime kauden EIF:ssä pelannee Jacob Bushuen itselleen. Kokenut jenkki on hyvä lisä Hakan pelin ytimeen. Pystyy riistämään palloja, mutta myös rakentamaan peliä, eikä viimeistelykään täysin vierasta puuhaa ole. Tinkimätön työntekijä kentällä.

8 Jean Fridolin Nganbe Nganbe (11.5.1988, 50/9, 19/3, 2019)
- Fridon viime kausi päättyi jo toukokuussa pahaan polvivammaan. Kuntoutus onnistui ja kamerunilainen palasi kentille Suomen Cupissa. Taitoa, näkemystä ja juonikkuutta löytyy, vauhtia ei välttämättä niinkään. Täsmäase Hakan pelinrakennukseen.

11 Erkka Helminen (29.8.1996, 50/12, 63/14, 2019)
- Helminen on Hakan joukkueen taitoniekka ja viihdyttävä pelaaja. Pallollista osaamista ja yllättävyyttä löytyy. Parhaimmillaan kymppipaikalla kärjen takana, mutta joutunee pelaamaan paljon myös laidalla. Taistelee avauskokoonpanon paikasta, mutta pystyy tuomaan peliin uusia ulottuvuuksia myös vaihdosta käsin.

14 Anton Popovitch (11.6.1996, 87/8, 108/9, 2019)
- Popovitchia voidaan kutsua jo sarjajyräksi, sanan kaikissa positiivisissa merkityksissä. Ovet Veikkausliigaan eivät ole auenneet vielä Hakan riveissä, eikä testijaksojen kautta muualla, mutta nyt Popovitchilla olisi paikka olla johtava pelaaja nousijajoukkueessa. Pallovarma keskikentän moottori. Hyvä potkutekniikka, hyvä syöttövalikoima, eikä suuria heikkouksia. Onko valmis ottamaan johtavan pelaajan vastuun kannettavaksi?

15 Tino Purme (14.3.1998, 0/0, 0/0, 2019+1)
- Viime kaudella Kakkosta NJS:ssä pelannut Purme on Tainiolle tuttu pelaaja HJK:n organisaatiosta ja siinä on varmasti iso syy sille, että Purme Valkeakoskelle siirtyi. On väläytellyt talven aikana. Potentiaalinen yllättäjä, jopa läpimurtoon saakka.

16 Joona Kari (7.2.1998, 6/0, 9/0, 2019+1)
- Kari sai hajaminuutteja Armstrongin aikana, mutta ei varsinaisesti esittänyt mitään, miksi niitä olisi pitänyt antaa enemmän. Keskikentän pohjapelaaja pystyy pelaamaan myös topparina ja löytää itsensä varmasti puolustuslinjasta, jos loukkaantumisia kasaantuu toppareille. Lähtökohtaisesti penkillä.

18 Joona Tapani (14.1.1997, 26/3, 34/4, 2019)
- Joona Tapani on yksi Hakan viime aikojen parhaista hankinnoista. Pahoista loukkaantumisista junioriurallaan kärsinyt Tapani ei luovuttanut, vaan taisteli itsensä kuntoon ja se taistelu maksaa itseään nyt takaisin. Pyyteetön keskikentän raataja, joka antaa aina kaikkensa logolle. Hyvä laukaus, hyvä pelikäsitys ja tinkimätön asenne takaavat arvostuksen Tehtiksellä.

24 Leevi Antinaho (??.??.?? ??, 0/0, 0/0, ?? ??)
- Tulevaisuuden hankinta. Saanee hajaminuutteja kauden aikana, mutta isoa roolia ei ole luvassa.

Laitahyökkääjät

7 Antto Hilska (22.9.1993, 107/29, 36/7, 2019)
- Kokenut Hilska tuli Hakaan kesken kauden 2017. Nosti viime kaudella, etenkin kauden lopulla tasoaan ja on jatkanut talvella siitä, mihin viime kaudella jäi. On ottanut tonttinsa Hakan vasemmalta laidalta ja voi olla yksi kauden suurimmista ilonaiheista, jos jatkaa talvella nähdyllä tiellä. Asenne kohdallaan aina.

10 Samuel Chidi (26.9.1990, 53/4, 28/2, 2019)
- Yllätysvalmis ja rutinoitunut laituri. Ei mikään sateentekijä, mutta nöyrä ja luotettava työmies laidalle. Malttaa palata myös puolustukseen auttamaan pakkia. Maalipaikkoihin kaivattaisiin kliinisempää otettaa, hukkaa ajoittain hyviäkin paikkoja.

17 Akseli Lehtojuuri (24.6.2001, 0/0, 5/0, 2019+1)
- Toinen Tainion tuttu Klubin organisaatiosta. Taitava hyökkäävä keskikenttäpelaaja pystyy pelaamaan sekä laidalla että keskellä. Saanee näyttöpaikkoja kesällä, mutta pystyykö käyttämään ne hyväkseen?

19 Jonni Thusberg (28.2.1997, 8/0, 15/1, 2019)
- Talvi meni piloille loukkaantumisen takia. Ennakkoluuloton laituri väläytteli ajoittain viime kaudella, mutta vakiopaikka avauskokoonpanosta jäi ottamatta. Alkukausi mennee pelituntumaa hakiessa.

21 Severi Keskitalo (??.??.?? ??, 0/0, 2/0, 2019+1)
- On pelannut talven aikana Hakan oikealla laidalla sekä pakkina että laiturina. Etenkin pakkina ajoittain aika erikoisia ratkaisuja, mutta on potentiaalinen pelaaja kaikesta huolimatta. Ei kuitenkaan avauskokoonpanotasoa tällä hetkellä.

Hyökkääjät

9 Elias Ahde (6.3.1996, 56/24, 14/9, 2019+1)
- Ahde sai viime kaudella ensimmäisen kunnon mahdollisuutensa Veikkausliigassa, mutta ei onnistunut niin, että paikka pääsarjassa olisi irronnut tulevallekin kaudelle. Se voi olla Hakan onni, sillä Ahde on näyttänyt olevansa maalintekijä Ykkösen tasolla. Edellisellä Haka-visiitillään kaudella 2016 tarvitsi 14 minuuttia ensimmäiseen maaliinsa ja oli takaamassa Hakalle sarjapaikkaa. Tällä kaudella on mahdollisuus olla takaamassa sarjanousua.

23 Salomo Ojala (17.4.1997, 18/4, 28/8, 2019)
- Salomo Ojala iski viime kaudella neljä osumaa Hakan paidassa Ykkösessä. Se määrä pitäisi pystyä tulevalla kaudella tuplaamaan. Kaikki mahdollisuudet siihen on olemassa. Ojala on melko kokonaisvaltainen hyökkääjä, jonka pitää vielä kehittyä ollakseen Ykkösen kärkijoukkueen johtava maalintekijä. Ei suuria heikkouksia, mutta ei silmiinpistäviä vahvuuksiakaan Ykkösen tasolle.

Kokonaisarvio

Jos kaikki onnistuu ja joukkue pysyy terveenä, Haka pystyy pelaamaan noususta. Toisaalta kolikon kääntöpuolella ei ole tarjolla epäonnistuneen kaudenkaan jälkeen mitään järisyttävää katastrofia, vaan Hakan joukkue näyttää hyvällä tavalla tasaisimmalta ja suoritusvarmimmalta pitkään aikaan.

Käynnissä olevalla osakeannilla on tarkoitus osaltaan mahdollistaa joukkueen vahvistaminen myös kesän kuluessa, mikä saattaa hyvinkin tulla tarpeeseen, sillä - kuten todettua - materiaali on kapea.

Tehtiksellä nähtäneen kuitenkin viihdyttävä joukkue ja viihdyttävä kausi. Jos pelkästään todennäköisyyksiä arvioidaan, niin Haka jää vielä ainakin kaudeksi Ykköseen, mutta kovin kauas Veikkausliigapaikka ei missään tapauksessa jää. Nousujohteisuus jatkuu viime kausien tapaan sekä kentällä että toimistolla ja se on tärkeämpää kuin Veikkausliiganousu.



Pelaajien tilastot kaivettu Transfermarktista, niissä lienee puutteita, etenkin Hakassa pelattujen otteluiden osalta.
« Viimeksi muokattu: 07.04.2019 klo 15:42:58 kirjoittanut Vastapallo »
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #6 : 28.03.2019 klo 14:34:00

Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #7 : 28.03.2019 klo 14:34:31



TIETOPAKETTI
Perustettu: 10.4.1960
Kotistadion: Porin Stadion/Musan Kenttä
Kotisivut: www.musansalama.fi
Facebook: www.facebook.com/musansalama1960
Twitter: www.twitter.com/musansalama
Instagram: www.instagram/musan.salama
Päävalmentaja: Ville Ulanen
Kapteeni: Antti-Pekka Pihlainen

Historiikki

Nousijajoukkue Musan Salama perustettiin vuonna 1960 Länsi-Porissa Musan kaupunginosassa, kun paikallinen seura Vähärauman Viesti lopetti jalkapallotoimintansa. Ensimmäisen kymmenen vuoden ajan MuSa pyöritti jalkapallon lisäksi myös jääkiekkoseuraa, mutta 70-luvulta lähtien MuSa on ollut vain jalkapallo- ja futsalseura.

1960-luvun MuSa pelasi Satakunnan Aluesarjaa ja Maakuntasarjaa. Kauden 1971 päätteeksi MuSa nousi II divisioonaan. Vierailu ylemmällä sarjatasolla kuitenkin päättyi yhden kauden jälkeen, kun sarjauudistuksen myötä MuSa pudotettiin takaisin kolmannelle sarjatasolle. Kausi 1975 päättyi kuitenkin jälleen nousujuhliin, kun MuSa nousi takaisin Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, joka nyt tunnettiin nimellä I Divisioona. Seuran ykköstykkeinä toimivat tuolloin Furuholmin veljekset Tapio ja Esa. Paluu alemmalle sarjatasolle tapahtui kuitenkin heti kauden 1976 päätteeksi. MuSa pysyi Porin suurimpana jalkapalloseurana 70-luvun lopun vaikka putosikin kauden 1978 päätteeksi aina III Divisoonaan asti. 80-luvulla ensin Ässät ja lopulta PPT (tuleva FC Jazz) ottivat kiinnityksen Porin jalkapalloherruuteen MuSan jämähdettyä III Divisoonaan. 80-luvun puolessa välissä MuSa sai vakiinnettua paikkansa II Divisioonassa, mutta samalla PPT oli jo ehtinyt nousta aina Mestaruussarjaan asti. Vuonna 1992 PPT vaihtoi nimensä FC Jazziksi ja aloitti porilaisen jalkapallon menestyksekkään 90-luvun MuSan jäätyä soittamaan kakkosviulua.


MuSan joukkue II Divisioonassa kaudella 1972

MuSan edellinen - silloin kolme kautta kestänyt - visiitti Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla päättyi vuonna 2001. Tuon viimeisen kauden 27 ottelusta MuSa onnistui keräämään vain 7 pistettä maalisuhteen ollessa hurja 20-120. Tämän jälkeen MuSa on pelannut lähinnä Kakkosta ja muutaman kauden ajan Kolmosta. Edellinen kyykkäys Kolmoseen oli kaudella 2014. Tuosta Kolmosen kauden joukkueesta MuSassa pelaavat edelleen Janne Järnstedt, A-P Pihlainen, Sami Rantala ja Ville Vihlman. Kolmosessa vietetyn kauden jälkeen MuSa sijoittui joka kausi Kakkosen lohkonsa kahden parhaan joukkoon. Kausi 2016 päättyi nousukarsinnoissa tappioon Gnistanille rangaistuspotkukilpailussa ja 2017 MuSa jäi pisteen päähän karsintapaikasta. Viime kausi toi lopulta nousun Ykköseen kun kokkolalainen GBK kaatui rangaistuspotkukilpailussa Musan Kentän ennätysyleisön (2 136) edessä.


Nousuhuumaa Musan "Wembleyllä" syksyllä 2018

MuSa on yli 800:lla lisenssipelaajallaan nykyään Porin suurin jalkapalloseura. Salama on iso osa länsiporilaista yhteisöä ja etenkin junioripuolella moni länsiporilainen on joskus elämässään pukeutunut MuSan pelipaitaan ja kirmannut pallon perässä Musan Wembleyllä.

Historiikin lähde (erityisesti 60-80-luvuilta): http://www.jukkajoutsi.com/porifutis.html

Lähtökohdat kauteen 2019

MuSa koki ensimmäisen vastoinkäymisensä jo ennen kauden alkua, kun Palloliitto määritti lisenssipäätöksessään MuSan pelikentäksi Porin Stadionin. Fyysinen välimatka Musan Kentän ja Porin Stadionin välillä ei ole kuin 1,5 kilometriä, mutta henkinen välimatka idyllisen kotikentän ja kolkon yleisurheilustadionin välillä on valtava.
   
Uutena toiminnanjohtajana aloittanu Kari Löytökorpi kommentoi lisenssikomitean päätöstä MuSan tiedotteessa: “Palloliitto viestittää päätöksellään futiskansalle viestin että nousu Porin korkeimmalla sarjatasolla pelaavaksi joukkueeksi tarkoittaa MuSalle kasvamista kaikilta osin. Se tarkoittaa kasvamista koko Porin joukkueeksi ja Porin yhteiseksi jutuksi.” Ykkösen lisenssikomitean puheenjohtaja Petri Salminen sanoi päätöksestä Ylelle: "Seuran identiteetti ja henki varmasti kärsivät. Olisimme mielellämme suosineet Musan kenttää. Meidän on kuitenkin mietittävä turvallisuusaspektia."

Pelaajaliikennettä tapahtui odotetusti naapuriseura FC Jazzista kun entinen nuorisomaajoukkuepelaaja Samuli Virtanen ja hyökkääjä Waltteri Riihimäki vaihtoivat punaisen nutun valkoiseen. Myös MuSassa useamman kauden ajan aiemmin pelannut Matias Sallila palasi Poriin, pelattuaan viime kauden Ykköstä AC Kajaanin riveissä. SJK:n kakkosjoukkueesta Poriin siirtyi hyökkäävä keskikenttäpelaaja Aleksi Pöntinen. Ainoa merkittävä lähtijä oli Nigerin maajoukkuepelaaja Kourouma Fatoghoma, joka hallitsi MuSan vasenta laitaa kahden ja puolen kauden ajan.

MuSan ainoa tavoite tällä kaudella on välttää Ykkösen viimeinen sija ja sitä kautta vankistaa asemaansa Porin suurimpana jalkapalloseurana.   Suomen Cupissa MuSa ehti jo juhlistaa jatkoonpääsyä lohkovaiheesta, mutta lopulta AC Oululle kärsitty 4-0-tappio tiputtikin MuSan maalieron turvin Hakan taakse. Näin ollen Cupin saldoksi jäi voitot MyPasta ja Hakasta, tasapeli Jaroa vastaan ja tappio oululaisille.  

Cupin pelien jälkeen MuSa kävi mm. leireilemässä Virossa, jossa se pelasi ottelut FC Levadian (1-1) ja FC Floran (0-1) reservijoukkueita vastaan.


Musan Kenttää ei vieläkään nähdä Ykkösessä, sillä Palloliiton mukaan Wembley on liian vaarallinen paikka katsojille, pelaajille ja tuomareille.

Pelitapa

MuSan pelitapa perustuu koko joukkueen tiiviiseen yhteispeliin ja nopeisiin vastaiskuihin. Päävalmentaja Ville Ulanen on suosinut 3-5-2-muodostelmaa, jossa laitapelaajilla/wing backeilla on suuri rooli molempiin suuntiin. Kolmen topparin linjan keskellä pelaa seuran oma kasvatti Jussi Välilä, joka dominoi ilmatilaa ja pystyy puolustamaan myös aggressivisesti eteenpäin. Välilän rinnalla puolustuksessa pelannevat kapteeni Antti-Pekka Pihlainen ja Ronald Karlsson, joilla on suurempi vastuu MuSan pelinrakentamisessa. Vasemmaisena topparina viime kauden pelannut Karlsson on ollut kevään sivussa loukkantuneena.

MuSa luovuttanee tällä kaudella pallonhallinan mielellään vastustajalle ja pyrkii pitämään oman muotonsa ja tukkimaan keskikentän keskustan. Prässipelaaminen on usein melko passiivista vastustajan kenttäpuoliskolla, jolloin vastustaja joutuu joko vastaamaan siihen nostamalla puolustuslinjaansa tai avaamaan pitkillä palloilla.

Omalla puolutusalueellaan pallon saatuaan MuSa pyrkii usein avaamaan peliä nopeasti pitkilläkin palloilla. Tällöin kohdepelaajina ovat usein hyökkäyksen Majakka ja Perävaunu-kaksikko Matias Koskinen-Sami Rantala. Oikealla laidalla pelaava Rudi Dieter tukee hanakasti hyökkäyksiä ja hänet valittiinkin viime kaudella Kakkosen B-lohkon parhaaksi keskikenttäpelaajaksi. Keskikentän ja hyökkäyksen linkkinä on toiminut Samu-Petteri Mäkelä, joka operoi usein kymppipaikalla.

Erikoistilanteissa MuSa turvautuu etenkin Mäkelän vasempaan ja Dieterin oikeaan jalkaan. Kulmapotkut annetaan sisäänpäin kiertävinä ja MuSa miehittää vitosen viivan lähes koko joukkueen voimin.

Mahdollinen avauskokoonpano:
          Mikkelsson
   Pihlainen-Välilä-Karlsson
Dieter-J.Rantala-Lämsä-Sallila
           Mäkelä
    Koskinen-S.Rantala

Kagayama, Riihimäki, Pöntinen ja Samuli Virtanen ovat myös todennäköisiä avauskokoonpanon pelaajia.

Valmennus

Päävalmentaja Ville Ulaselta ei löydy UEFA:n A-valmentajalisenssiä, jota Palloliitto edellyttää Ykkösen päävalmentajalta. Tämän johdosta MuSan valmennuspäällikkö Matti Santahuhta saatetaankin nimetä valmennusryhmään, jotta sanktioilta vältytään. Viime kausi oli Ulasen ensimmäinen MuSan päävalmentajana, mutta ennen päävalmentajuuttaan hän oli osa Santahuhdan johtamaa valmennustiimiä kolmen kauden ajan. Tämän vuoden helmikuussa Ulanen palkittiin Palloliiton Länsi-Suomen piirin Vuoden valmentajana. Vastuuvalmentajan apumiehinä jatkavat Jazzista ja PoPastakin tutut Juha Luoma ja Lauri Pirhonen.

Pelaajat

Maalivahdit

Tomi Mikkelsson (Syntymäaika 12.2.1997)
Porissa syntynyt, mutta lapsena Helsinkiin muuttanut Mikkelsson aloittaa toisen kautensa MuSassa. Selkeä ykkösvahti, joka on käynyt läpi HJK:n junioriseurat ja edustanut myös Suomen maajoukkuetta U17, U18 ja U19-ikäluokissa.

Sami Liuhala (19.3.1998)
Kakkosmaalivahti. Esitti hyviä otteita Suomen Cupin otteluissa.

Janne Järnstedt (15.5.1993)
Varamaalivahti.

Puolustajat

Ronald Karlsson (18.8.1996)
Harjoituskausi meni sivuun loukkaantumisen takia. Kunnossa ollessaan avauskokoonpanossa. Pelannut U18 ja U19 maajoukkueissa. Ampui nousukarsinnassa ratkaisevan pilkun maalivahdin käsien kautta maaliin.

Joonas Lakkamäki (2002)
17-vuotias Lakkamäki siirtyi FC Jazzista MuSaan viime vuoden huhtikuussa ja debytoi Kakkosessa muutamassa ottelussa. Pelasi kaikki cupin pelit.

Antti-Pekka Pihlainen (10.5.1986)
Joukkueen kapteeni, jolta löytyy kokemusta Ykkösestä jo PoPan ajoilta. Puolustuksen all-rounder.

Verneri Salminen (22.4.1991)
Raumlaine, joka pelaa joko puolustajana tai puolustavana keskikenttäpelaajana. Pelannut Ykköstä Jazzin riveissä.

Jussi Välilä (6.8.1990)
Puolustuksen tukipilari ja seuran oma kasvatti. Pelasi Ykköstä kolme kautta Jazzin riveissä ennen paluutaan MuSaan.

Keskikenttä

Rudi Dieter (27.3.1994)

Oikean laidan hyökkäysvoimainen pelaaja, joka pelasi upean debyyttikauden MuSa:ssa 2018. Tärkeä pelaaja erikoistilanteissa ja vastaiskuissa. Viime kaudella 10 maalia ja valinta kakkosen B-lohkon parhaaksi keskikenttäpelaajaksi.

Jesse Junnila (20.11.1989)
Keskikentän keskustan pelaaja, jonka vahvuudet ovat pallollisessa pelaamisessa. Kärsinyt ajoittain loukkaantumisista.

Taiki Kagayama (14.5.1996)
Japanin yliopistoliigaa pelannut Kagayama saapui viime syksynä Eurooppaan hakemaan uutta seuraa itselleen. Syksy meni Allsvenskanin GIF Sundsvallin testissä, josta tie vei kevättalveksi Turun Interin harjoitusrinkiin. Lopulta maaliskuussa Kagayama saapui MuSan testiin. Taitava hyökkäävä keskikenttäpelaaja väläytteli taitojaan harjoituspeleissä ja on potentiaalinen tähtipelaaja MuSassa. (Toim. Huom. Tätä ennakkoa kirjoittaessa Kagayaman sopimus ei ole vielä varma.)

Joni Lämsä (31.1.1997)
Siirtyi viime kaudeksi MuSaan OPS:ista, jossa pelasi Ykköstä kauden 2017. Keskikentän keskustan monipuolinen Luka Modric look-alike.

Aleksi Pöntinen (11.6.1999)
SJK:sta MuSaan siirtynyt Pöntinen tuo pallollista osaamista MuSan keskikentälle. Omin pelipaikka on kymppipaikka, mutta Cupin peleissä Pöntinen nähtiin myös keskikentän vasemmalla laidalla. Pelannut Kakkosta SJK II:n ja VIFK:n riveissä.

Juuso Rantala (19.9.1997)
Euran Pallon kasvatti, joka siirtyi Jazzista MuSaan kaudeksi 2017. Murtautui viime kaudella lopullisesti avauskokoonpanoon keskikentän keskustaan. Velipoika Joonas Rantala nousi myös Ykköseen TPV:n riveissä.

Matias Sallila (7.2.1993)
Pelasi viime kauden Ykköstä AC Kajaanin riveissä. Pelipaikka löytynee vasemmalta laidalta. Pelaamisen lisäksi Sallila on myös osana MuSan myyntitiimiä toimiston puolella.

Ville Vihlman (10.6.1996)
On jo parin kauden ajan kuulunut MuSan ykkösjoukkueeseen, mutta loukkaantumisistakin johtuen jäänyt vaihtopelaajan rooliin. Useimmiten pelipaikka on löytynyt keskikentän vasemmalta tai oikealta laidalta.

Arttu Virtanen (2001)
Debytoi viime kaudella MuSan edustusjoukkueessa.

Samuli Virtanen (13.8.1996)
Virtanen muodosti aikanaan toimivan toppariparin Ronald Karlssonin kanssa FC Jazzin junioreissa ja nousi myös U19 maajoukkueeseen. Virtasesta odotettiin seuraavaa porilaista veikkausliigapelaajaa, mutta lopullinen läpimurto on jäänyt vielä tekemättä. Pelannut viime vuodet laitapuolustajana, mutta MuSassa pelipaikka saattaa löytyä keskikentältä. Kuului Cupin peleissä MuSan parhaimmistoon. Debytoi aikanaan Ykkösessä jo 17-vuotiaana ja kävi tuon kauden jälkeen Oka Huttusen VPS:n testissä, mutta paikka Veikkausliigassa ei auennut.

Hyökkääjät

Matias Koskinen (16.6.1994)
Lähes kaksimetrinen MuSan oma kasvatti palasi FC Jazzin ja ToVen kautta takaisin MuSaan viime kaudella ja iski heti 10 maalia. Pelasi kaudella 2016 pari peliä Ykköstä Jazzin paidassa. Puski nousukarsinnassa GBK:ta vastaan otteluparin rangaistuspotkuille vieneen maalin.

Aleksi Leppänen (4.4.1997)
Osui kertaalleen viime kaudella Kakkosessa. Saattaa nousta avauskokoonpanoon onnistuessaan.

Samu-Petteri Mäkelä (9.11.1986)
Kapteeni Pihlaisen rinnalla toinen pitkän uran porilaisessa jalkapallossa tehnyt hyökkääjä/hyökkäävä keskikenttä. Mäkelä teki debyyttinsä miesten peleissä jo 15 vuotta sitten kun hän pääsi kahdesti kentälle FC Jazzin viimeisenä Veikkausliigan kautena. Tämän jälkeen ura jatkui PoPassa, missä Mäkelä pelasi Kakkosta ja Ykköstä ja kävi pelaamassa muutaman ottelun myös Veikkausliigaa TPS:n paidassa. PoPan kaaduttua Mäkelä siirtyi FC Jazziin, missä oli suuressa roolissa Jazzin noustua Ykköseen vuonna 2013. Kaudella 2014 Mäkelä pelasi alkukauden MuSan riveissä Kolmosta ennen paluuta Jazziin. Vuoden 2017 syksyllä Mäkelä vaihtoi jälleen punapaidan valkoiseen. Viime kaudella Mäkelä pelasi kaikki Kakkosen ottelut lukuunottamatta lohkovaiheen viimeistä peliä, jolloin MuSa lepuutti avainmiehiään. Mäkelä oli kahdella maalillaan Cupissa MuSan paras maalintekijä.

Sami Rantala (19.8.1986)
Sami “Pipo” Rantala on yli sadalla maalillaan MuSan kaikkien aikojen maalintekijä ja kohonnut jo seuralegendan asemaan. Pitkä ura alemmilla sarjatasoilla palkittiin vihdoin nousulla Ykköseen. Vahva patukka, joka suojaa palloa erinomaisesti.

Waltteri Riihimäki (9.7.1996)
FC Jazzin kasvatti siirtyi täksi kaudeksi MuSaan. Kokemusta Ykkösen peleistä Jazzin paidassa kausilta 2015 ja 2016. Siirtyi TPV:hen kaudeksi 2017 ja oli TPV:n paras maalintekijä Kakkosessa. Palasi Jazziin kesken viime kauden. Potentiaalinen maalipyssy lähtee hakemaan avauksen pelipaikkaa.

Santeri Tähkä (2003)
Nuori Karhu-futiksen kasvatti siirtyi täksi kaudeksi MuSaan.
« Viimeksi muokattu: 07.04.2019 klo 14:13:32 kirjoittanut Vastapallo »
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #8 : 28.03.2019 klo 14:36:59

Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #9 : 28.03.2019 klo 14:37:48

Perustettu: 1922
Kotistadion: Veritas Stadion (kapasiteetti: 8072)
Kausia pääsarjassa: 73
Suomen mestaruuksia: 8 (1928, 1939, 1941, 1949, 1968, 1971, 1972, 1975)
Suomen Cupin mestaruuksia: 3 (1991, 1994, 2010)
Liigacupin mestaruuksia: 1 (2012)
Kotisivut: fc.tps.fi
Facebook: http://www.facebook.com/FCTPS
Twitter: http://www.twitter.com/fctps
Instagram: https://www.instagram.com/fctps
Youtube: https://www.youtube.com/channel/UC7-qMh4Gg2hGNNWeZbdChNg
TPS-TV: https://tpstv.fi/
Kannattajat: TPS-kannattajat (http://www.tps-kannattajat.net/site, http://www.twitter.com/tpskannattajat, http://www.facebook.com/TPSkannattajat, http://www.instagram.com/tpskannattajat, https://www.youtube.com/user/TPSKannattajat)

Taustat kauteen 2019

TPS jäi harmittavasti vain yhden voiton ja kolmen pisteen päähän Veikkausliigan 9. sijasta. Turun Palloseura putosi takaisin Ykköseen häviten tasaisen karsintasarjan KPV:lle.  TPS:lla ei ollut selkeää yksittäistä ongelmaa liigakaudella, mutta sarjan pienimmällä pelaajabudjetilla (350 000 €) pelaajarinki oli kapea ja alkukauden hankinnat epäonnistuivat erityisesti hyökkäysosastolla. Sarjapudotus oli iso kolaus niin toimistolle kuin kannattajille. Liigapaikan menetys saattoi Mika Laurikaisen monivuotisen projektin päätökseen.

Toisin kuin edellisen sarjapudotuksen jälkeen, TPS ei ole yhtä tuuliajolla. Toiminta on kestävämmällä pohjalla, pelipaikkana on oikea futistadion ja talous on tasapainoisempi. Moni pelkäsi pelaajarungon hajoavan merkittävästi, mutta turkulaisten iloksi moni jatkaa mustavalkoisissa. Tenho siirtyi paikalliskilpailijalle (FC  Inter), Juri Kinnunen (KPV) ja Riku Sjöroos (MIFK) jatkaa liigassa ja Niklas Blomqvist vaihtaa uusiin kuvioihin. Samalla ulkomaalaisosasto meni vaihtoon.

Toimiston puolella ainut suurempi muutos on myyntijohtaja Tuomisen siirtyminen yhteistyökumppanin toimitusjohtajaksi ja uuden myyjän sisäänajo. Kausikortteja on myyty toistaiseksi yli 700 normaalihinnalla ilman kampanjoita.

Murheena kauteen valmistautuessa on ollut toppareiden puute. Sekä Holma että Schultz loukkaantuivat. Testimiehistä Lando Fusu on pelannut keskenkuntoisena ja esittänyt toistaiseksi vaisuja otteita. Tuorein testattava, kolumbialainen Hernandez, on ollut mukana vain vähän aikaa.  TPS on peluuttanut Sami Rähmöstä topparina, vaikka seuralegenda  on tehnyt uransa pääasiassa oikeana laitapakkina.  Someviestinnän perusteella Jessy Lando Fusulle ja Aldayr Hernándezille ollaan vielä tekemässä sopimusta.

Suurin yksittäinen epäonnistuminen on tappio AC Kajaanille Suomen Cupin vieraspelissä, jonka myötä tie Eurooppaan katkesi liian varhain jo lohkovaiheessa.

Palloseura kävi leireilemässä Espanjan Fuengirolassa. Leirin antina oli muun muassa joukkuehengen kasvattaminen. TPS ei pelannut ainuttakaan ottelua harjoitusleirillä, mutta tyytyväisen päävalmentajan mukaan tempo ja tahti oli treeneissä erittäin kova.
TPS on asettanut kauden 2019 tavoitteekseen liiganousun.

Pelitapa

Uusi päävalmentaja Tommi Pikkarainen on muokannut pelitapaa aktiivisemmaksi. TPS pyrkii nopeisiin nousuihin laitojen kautta. Pelitapa perustuu pitkälti korkeaan ja kovaan prässiin, jolla TPS on saanut sekoitettua vastustajan puolustuspelaamista. Hitaita hyökkäyksiä tai hallittuja nousuja keskeltä pallon kanssa ei ole juurikaan nähty.

TPS:n maalintekopaikat ovat syntyneet käytännössä kahdella eri tavalla:
- organisoidut hyökkäykset pitkillä palloilla ja nopeilla nousuilla laitojen kautta
- pallonriistot korkealla keskikentällä aggressiivinen prässäämisen seurauksena

Keskikentälle on kuntoutumassa nimekkäitä ja kokeneita pelaajia, mutta pre-season on rakentunut pitkälti Peräahon ja Moundin varaan. Edellä mainittujen vahvuus ei ole erityisesti pallollinen pelaaminen tai pelinrakentaminen. Tulosten valossa TPS on pelannut ihan mukiinmenevästi 4–0–3 Ykkösen ja Liigan joukkueita vastaan.

Pikkarainen on käyttänyt kahta kärkeä:

                                 Mujunen

   Varmanen - Rähmönen - Hernandez - Heinolainen/Perälä
   Duah - Peräaho/Mäkinen - Moundi/Karlsson - Jakonen/Latonen
                    Salminen/Espinosa - Ääritalo

Kannattajat

TPS-kannattajat on myynyt pääkatsomon A-lohkoon nyt 130 kausikorttia. Tällä viikolla toimisto soittelee vielä vanhat kortinomistajat läpi, joten kokonaisluvun odotetaan vielä kasvavan 150 paremmalle puolelle. Fokus on ollut saada uusia nuoria mukaan toimintaan. Seura lanseerasi hiljattain U21-kausikortin, jolla nuoriso pääsee mukaan kannattajien toimintaan vain 10 eurolla.

Parhaimillaan meno kannattajakatsomossa on ollut hieman yllättäen parempaa Ykkösessä kuin liigassa kausilla 2014 ja 2018, derbyjä lukuunottamatta. Tavoitteena on saada bussillinen liikkeelle jokaiseen lauantain vierasotteluun. Kotiotteluissa katsomoedustus voi olla kaikkea 20 ja 200 välillä.

Ydinryhmä saa halutessaan paljon aikaiseksi ja TPS-kannattajat on pysynyt pitkään pääkaupunkiseudun kannoilla. Huomionarvoista on TPS-kannattajien oma olut, yhteistyössä Kimito Brewingin kanssa tehdyt ”Turku Musta & Turku Valkoinen”. Olutta on myynyt mm. panimo itse, paikalliset Salet, Stockmann Herkku ja Bar Into.  

Pelaajat

Maalivahdit

#1 Miikka Mujunen (14.8.1996)

Jäi liigassa Laurikaisen luottovahti Viscosin taakse. Väläytteli mm. nollapelillä KuPSia vastaan. Mujusella on Veikkausliigakokemusta TPS:n lisäksi FC Lahden riveistä, jossa ei kuitenkaan pystynyt käyttämään näyttöpaikkojaan hyödyksi ja varsinkin helppoja virheitä tuli liikaa. KTP-harjoitusottelun perusteella käyttää varsin hyvin ääntään ohjatessaan muuta joukkuetta. Lähtökohtaisesti pallovarma, kelvollisesti avaava ykkösmaalivahti divariin.

#27 Anton Lepola (24.7.1996)

Lepola pelasi kaudella 2017 sen verran hyvin Kakkosen SalPa:n riveissä, että sai seuraavaksi kaudeksi liigasopimuksen Maarianhaminaan. Viime kausi toki osoitti, että liiga lienee vielä liikaa Lepolalle, mutta eiköhän nyt pelaa lähempänä oikeaa tasoaan. Joutui osittain tilanteen pakosta saarelaisten ykkösmaalivahdiksi.

Lepola vaikuttaisi harjoitusotteluiden perusteella lähtevän kauteen kakkosmaalivahtina, mutta haastaa kuitenkin Mujusta sen verran lujaa, ettei edellä mainitulla ole hirveästi varaa lipasailuihin. Kokonaisuudessaan Tepsillä on lähtökohtaisesti hyvä tilanne maalivahtiosastolla.

Puolustajat

#3 Kristian Heinolainen (11.5.1999)

Heinolainen ehti kiertää useita seuroja pääkaupunkiseudulla niin junioreissa kuin aikuisissa, mutta viime kaudeksi siirtyi pelaamaan Veikkausliigaa Kemiin. Hyvän kauden PS Kemissä pelannutta lupausta kaavaillaan selväksi avauksen profiilipelaajaksi.

Hyvä asenne, mutta pelitavan ja tasaisuuden kanssa on vielä hakemista. Heinolainen on omien sanojensa mukaan juoksuvoimainen, taitava ja vähän ilkeäkin pelaaja. Näitä ominaisuuksia ei vain ole vielä hirveästi nähty Tepsin paidassa, joten parannettavaa löytyisi, mikäli haluaa olla kauden alkaessa avauskokoonpanossa. Joutuu tosissaan taistelemaan vasemman laitapuolustajan paikasta 17-vuotiaan Julius Perälän kanssa.

#4 Rasmus Holma (13.9.1992)

Rasse on paikallisvastustaja FC Interin kasvatti ja ehti voittaa seurassa A-junnujen Suomen mestaruuden.

Tepsissä alkaa jo viides kausi, joiden aikana Holma on noussut ainakin Ykkösen tasolla hyväksi toppariksi. Romuluinen ja raskasliikkeinen toppari yllätti tasaisuudellaan myös Veikkausliigassa.

Sijoittuu kelvollisesti ja johtaa puolustuslinjaa. Kasvanut pelaajana huomattavasti ja on kaiketi pidetty hahmo pukukopissa. Aiemmin pallollinen vastuu oli puhtaasti topparikaverilla, mutta nyt Holmalta odotetaan enemmän vastuuta myös pallollisena. Varsinkin pidemmät syötöt laitoihin tuppaavat menemään melkoisella prosentilla harakoille.

#7 Sami Rähmönen (19.4.1987)

Seuralegenda, ikoni ja kapteeni. 15. kausi Turun Palloseurassa. Kokemusta on täten Veikkausliigapeleistä enemmän kuin osalla Ykkösen joukkueista yhteensä.

Joutunut (tai päässyt) pelaamaan alkuvuoden topparina. Viime vuosia on leimannut epätasaisuus. Parhaimillaan erinomaisia nousuja laidalta, mutta vastapainona karmeita keskityksiä.

Juoksuvauhti toki alkaa luonnollisesti iän myötä karista, mutta toisaalta pienet syöttö/keskitys/laukausharhautukset, joilla pelataan itselle se lisäsekunti aikaa, ovat hienoa katseltavaa.

#14 Otto Schultz (1.6.1998)

TPS-kasvatilla on hyvä sauma tehdä läpilyönti topparina. Muutama kausi takaperin kipparoi seuran A-junnujoukkuetta. Pelasi viime kauden pääasiassa Kakkosessa yhteistyöseura SalPassa.  

Schultz on hyvä avaamaan peliä ja vaikuttaisi saaneen hiukan lisää kovuutta talven aikana. Ensimmäisissä peleissä pisti silmään terävä eteenpäin puolustaminen, mutta lienee silti lähtökohtaisesti kolmostoppari.

#18 Julius Perälä (29.9.2001)

GANT-akatemia ja U18. Laitapuolustaja on yllättänyt alkuvuotena rohkealla ja ennakkoluulottomalla pelillä. Debyytti Suomen Cupissa oli onnistunut.  Hyvä mahdollisuus debytoida myös Ykkösessä. Puolustussuuntaan on vielä vähän heiveröinen ja tekee ajottain junnumaisia virheitä helpoissa tilanteissa.

#33 Tatu Varmanen (9.7.1998)

Haki läpimurtoa Veikkausliigassa FC Interin riveissä. Nopea ja juoksuvoimainen, hyökkäävä laitapakki. Jurikinnusmainen hankinta.

Varjopuolena on ajoittaiset pahat syöttöhassit, joista viimeisin nähtiin Tepsin viimeisimmässä harjoitusottelussa KTP:ta vastaan. Pystyy pelaamaan molemmilla puolilla laitapakkina ja on terveenä ollessan todennäköisesti avauskokoonpanon pelaajia.

Keskikenttäpelaajat

#2 Alim Moundi (3.2.1995)

Kamerunista kotoisin oleva Moundi on pelannut maansa pääsarjaa, josta siirtyi viime kaudella Ilvekseen. Otteet Tampereella eivät foorumkirjoittelun perusteella riittäneet vakuuttamaan tamperelaisia, ja tituleerattiinpa miestä yhdeksi huonoimmaksi Ilveksessä pelanneeksi jalkapalloilijaksikin.

Koheltaja, joka tuntuu olevan vähän kaikessa mukana. Saanut paljon peliminuutteja päävalmentajalta. Erittäin aktiivinen prässääjä, mutta teknisesti kömpelöitä suorituksia.

On Moundilla toki hyviäkin ominaisuuksia. On varsin hyvä kuljettamaan palloa ja agressiivisuuskaan ei ole haitaksi keskikenttäpelaajalle, kunhan se ei läikähdä yli. Toisaalta heikohko syöttötaito ja potkutekniikka eivät ole optimaalisia tuon pelipaikan pelaajalle.

#5 Juho Montola (22.2.1999)

Oma juniori, joka pystyy pelaamaan tarvittaessa myös topparina. Ei ole saanut paljoa peliminuutteja, mutta käyttänyt ne vähätkin fiksusti. Montola on jo viidettä vuotta mukana Tepsin edustuksen ringissä ja mieheltä onkin odotettu läpimurtoa jo muutaman vuoden.

Tasainen suorittaja, mutta pieni lisäys räjähtävyyteen ja nopeuteen ei olisi uralle haitaksi. Joutunut toistaiseksi paikkaamaan poissaolijoita. Ainekset nousta ainakin Veikkausliigatason pelaajaksi keskikentän keskellä.

#6 Jonni Peräaho (5.2.1994)

Ei pitänyt olla yhtään mitään, mutta aloittaa jo kuudennen kauden edustuksessa. Nousi ensimmäistä kertaa edustuksen rinkiin surullisella liigakaudella 2014. Tuolloin toki enemmän siitä syystä, että Tepsillä olisi talvella riittävä määrä liigalisenssin vaatimia pelaajasopimuksia.

Pärjäsi Veikkausliigassa 2018. Peräaho on parhaimmillaan rikkovassa roolissa riistäessä palloa vastustajalta. Taistelija ja asennepelaaja, vastustajalle vittumainen. Pallon menettäessä lähtee heti riistämään sitä takaisin. Stunttaa tarvittaessa laitapakkina.

#8 Mika Mäkitalo (12.6.1985)

Mäkitalo pääsi juhlimaan Veikkausliigan mestaruutta 2008 ja Veikkausliigaa on muutenkin takana kunnioitettavat 324 ottelua Interin, RoPS:in ja FC Lahden riveissä.

Kuntoutunut koko alkuvuoden, mikä näkyy nopeudessa ja kestävyydessä vielä tovin. Terveenä ollessaan keskikentän monipuolinen pelimoottori. Mäkitalo ei aina ole se kaikkein näyttävin pelaaja, mutta tekee yleensä kentällä niitä oikeita asioita hyvän pelisilmänsä turvin.

#10 Jani Virtanen (6.5.1988)

Kun Virtanen aikoinaan lähti 18-kesäisenä Tepsistä Italiaan ja pääsi debytoimaan San Sirolla AC Milania vastaan, odotuksissa ei varmastikaan ollut, että mies pelaa uransa parhaat pelivuodet Suomen Ykkösessä.

Jamppa on taiteilija ja mielialapelaaja. Treenaaminen ei huhujen mukaan ole vahvuus. Suurimmat puutteet on puolustuspelaamisessa. Kykenee vapauttaviin syöttöihin. Palloseuran vaparispesialisti. Silmää ja taitoa, jota muilla ei ole tarjota. Tällaisia pelaajia ei pelaa ikinä liikaa Suomen kentillä.

Kausi 2018 kului koirankopissa, kuten myös kausi 2010 Marko Rajamäen alaisuudessa.

#12 Tomas Hradecky (13.10.1992)

Kaudella 2013 sai Veikkausliigasopimuksen IFK Mariehamnilta ja ehtipä mies tuolla kaudella iskeä pari maaliakin kasvattajaseuransa verkkoon. Siirtyi kaudeksi 2015 Rovaniemelle, jossa pääsi juhlimaan hopeisia mitaleita Veikkausliigassa. Seuraava kausi meni tšekkiläisessä Bohemians Prahassa, tosin lähinnä vaihtopenkillä tai katsomossa istuen. Palasi kaudeksi 2017 Suomeen, ja tällä kertaa Seinäjoelle. SJK:n kannattajat eivät tosin olleet hirveän innostuneita Hradeckyn otteista seurassa.

Hankittiin jo viime kaudeksi kasvattajaseuraansa, mutta loukkasi akillesjänteen harjoituksissa heti tammikuussa, ollen koko kauden sivussa. Keskenkuntoinen eikä paluusta ole vielä tietoa. Useat loukkaantumiset varjostaa uraa.

Hradeckylla on tarjota Ykkösen tasolle rutiinia kovemmista peleistä, sekä hyvät pelilliset ja fyysiset perustaidot. Välillä toki katoaa otteluissa kuvasta täysin ja ajottainen flegmaattisuuskin vaivaa. Pitäisi siltä olla kova tekijä tälle tasolle, mikäli pääsee pelikuntoon. Pystyy myös tuuramaan topparina tarvittaessa.

#13 Matej Hradecky (17.4.1995)

Nuorin veljeksistä on isoveli Lukasin mukaan myös lahjakkain ja ura olikin hyvässä noususuhdanteessa aina kauteen 2017 asti.

Mati oli Tepsin mukana liigassa jo 2013. Kipparoi Seuraa Ykkösessä kaudella 2015. Nappikausi tuotti pelaajasopimuksen Veikkausliigan voittaneen SJK:n riveihin. Kehitystä tapahtui myös Seinäjoella ja Matej nousi Veikkausliigan parhaiden keskikenttäpelaajien joukkoon tehden neljä maalia. Tämän jälkeen kaksi seuraavaa kautta ovat menneetkin sitten tyystin pilalle loukkaantumisen takia.

Hradecky on 193 senttiä pitkä, mutta nopeutta ja taitoa löytyy kokoisekseen pelaajaksi todella paljon. Pystyy myös rakentelemaan peliä hyvillä syötöillä ja pitkillä jaloillaan kaapii keskikentän vääntötilanteissa palloja joukkueelleen. Heikkoudet löytyvät pääpelistä, joka on kokoisekseen pelaajaksi hämmentävän heikkoa.

#20 Jesper Karlsson (7.2.2000)

GANT-akatemia. Viime kausi meni SalPassa ja TPS:n kakkosjoukkueessa. Karlssonissa on hämmentävän paljon samaa kuin Tepsin keskikentällä viime vuodet pelanneessa Niklas Blomqvistissa, niin pelitaitoja kuin ulkoista habitusta myöden. Liike on dieselmäistä, mutta pallollisena vaikuttaa pätevältä. Heikkoudet tulevat sitten esiin isompien miesten kanssa painiessa, eikä kokemustakaan tämän tason peleistä ole liikaa.

Hyökkääjät

#9 Oskari Jakonen (22.4.1997)

Tepsin aiemman tomitusjohtajan Petri Jakosen poika. Moni veikkasi Jakosen jatkavan mieluummin Veikkausliigassa. Jakonen oli ilmoittautuneena vapaiden pelaajien listalle, mutta ei ilmeisesti saanut mieluisia tarjouksia. Pelannut Ykköstä 66 ottelua, joissa on syntynyt 10 osumaa. Juoksuvoimainen runkopelaaja avauksessa. Odotetaan kantavan maalintekovastuuta Ääritalon rinnalla. Jakonen on pelaajana ristiriitainen, kun välillä näyttäisi olevan se lopullinen läpimurto lähellä ja välillä taas näyttää siltä, ettei se oikein lähde. Liiallinen tasaisuus vaivaa.

#11 Mika Ääritalo (25.7.1985)

Ärtsi siirtyi vuonna 2003 Tepsistä Aston Villan akatemiaan, mutta ei onnistunut murtautumaan birminghamilaisten edustukseen. Palasi Tepsiin kaudella 2005, mutta suuremman yleisön tietoisuuteen murtautui kaudella 2007, kun piti Veikkausliigapakkeja pilkkanaan räjähtävällä nopeudellaan ja röyhkeillä haastoillaan. Hyvät otteet Veikkausliigassa poikivat maajoukkuekutsun Roy Hodgsonilta ja odotukset olivat Ääritalon kohdalla, että murtautuisi tulevaisuudessa maajoukkueeseen pysyvästi ja löisi läpi myös ulkomaan kentillä.

Tepsin pudottua divariin Ääritalo kävi kokeilemassa Lahdessa ja Kuopiossa Veikkausliigaa laihalla menestyksellä. Tämän vuoksi viimekautinen vintage-Ärtsi Veikkausliigassa oli melkoinen yllätys. Ääritalo oli pitkään ainoa valopilkku Tepsin heikossa hyökkäyksessä ja oli mukana jollain tapaa lähes kaikissa Tepsin maaleissa. Kesällä joukkueeseen hankitun Sterling Yateken kanssa Ääritalo muodosti loppukaudella ehkä jopa Veikkausliigan parhaan hyökkäysparin.

Ääritalo on iästään huolimatta edelleen varsin nopea pelaaja. Ensimmäiset askeleet ovat kuljettujen mailien myötä hidastuneet, mutta täyteen vauhtiin päästyään Ääritalo on edelleen isokokoisena pelaajana inhottava pelaaja vastustajille. Vaikkei Ärtsiä voikaan kaikkein kliinisimmäksi viimeistelijäksi haukkua, niin tekee silti maalin paikan tullessa. On myös nopeutensa ansiosta loistava prässääjä ja vastustajan avauspelin häiritsijä. Viime kaudella kävi kouluttamassa IFK Mariehamnin junnuveskaria, kun nappasi pallon kuin tikkarin lapselta ja viimeisteli eleettömästi.

#15 Juho Salminen (8.8.1995)

Nopea pystyjuoksija. Sopinee Pikkaraisen ajokoirafutikseen, mutta uhkaa jäädä nykyisillä otteillaan lämmittämään penkkiä.

Salminen on saanut jalkapallo-oppinsa Turun kupeessa sijaitsevassa Liedossa, josta mies siirtyi Interin junioreihin vuonna 2013. Pääsi aika pian yrittämään läpimurtoaan Interissä, mutta otteet eivät missään kohtaa riittäneet liigapelaajaksi. Viime kaudella pelasi Kakkosen Kaarinan Pojissa, jossa syntyi kymmen maalia.

#16 Albijon Muzaci (11.6.1996)

Pikkarainen raahasi mukanaan SalPasta, jossa teki 46 Kakkosen ottelussa 13 maalia. Kokeili Ykköstä Jazzin riveissä heikolla menestyksellä. Väkivahva ja kovaotteinen laituri, joka pyrkii mielellään maalille. Tuo ennen kaikkea kilpailua laidalle, mutta aloittanee penkiltä. Painava laukaus, mutta rajallinen tekniikka.

#17 Eliecer Espinosa (12.3.1996)

Kolumbialaiskärki tuli maansa pääsarjasta Suomeen alun perin HJK:n testattavaksi, mutta loukkaantui testijaksolla ja siirrettiin Klubi 04:n riveihin. Teki Ykkösessä kaksi maalia neljässä ottelussa. Osunut myös harjoitusotteluissa ja Suomen Cupissa. Ei ole missään nimessä varma maalitykki, mutta hyvä aihio.

Pelisilmä, tekniikka ja muut jalkapalloilulliset ominaisuudet vaikuttavat ainakin kohtalaisilta, mutta juoksuvauhtia saisi olla enemmän.

#21 Solomon Duah (7.1.1993)

Solmu tuo kilpailua ja juoksuvoimaa laidalle. Pystyy irtaantumaan puolustuslinjalta ja Duah pääsee usein maalipaikoille nopeutensa ansiosta. Parempana viimeistelijänä ei tarvitsisi divarissa pelata.

Tehnyt uraansa FC Interissä, mutta siirtyy Tepsiin Norjan kakkostason Levanger FK:sta, jossa jäi vähäiselle peliajalle.

#23 Joakim Latonen (24.8.1998)

Latoselta odotetaan maalintekotaitoa ja läpimurtoa. Pelaa laidalla tai kymppipaikalla. Pirteä pelaaja ja tulevaisuuden nimi. Potentiaalia pelata hyvällä tasolla Ykkösessä. Pääsi viime kaudella mukaan Tepsiin Veikkausliigarinkiin ja voitti mm. Tepsin harjoituskauden maalipörssin. Kohokohtana viisi maalia harjoitusottelussa BK-46:ta vastaan.

Latonen on laituriksi hidas pelaaja, mutta korvaa tätä juonikkuudellan ja teknisillä taidoillaan. Myös laukaus on ihan hyvä, mutta maaleja saisi alkaa tulemaan myös kilpailullisissa peleissä. Ominaisuuksiltaan Latonen on hyvää Ykkösen tasoa, mutta aika näyttää, minkälaisen roolin pystyy ottamaan tämän kauden Tepsin joukkueessa.

Kokonaisarvio

Pelaajamateriaali on sarjan nimekkäimpiä. Suoraan liiganousuun vaaditaan onnistunut topparihankinta. Pikkaraisen on saatava enemmän variaatiota pelaamiseen. TPS pystytään pelaamaan ulos, jos vastustaja pääsee paineen alta pois. Ongelmia on ollut keskikentällä, johon ei ole ollut tarjota (toistaiseksi) riittävää pallollista kykyä. Mitä aikaisemmin Mäkitalo ja Hradeckyt saadaan mukaan, sitä varmemmin Palloseura pelaa suorasta noususta. Hyökkäyspeliin ei ole yhtä selvää maalintekijää, vaan vastuu jakaantuu tasaisemmin.
« Viimeksi muokattu: 14.04.2019 klo 10:41:32 kirjoittanut Vastapallo »
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #10 : 28.03.2019 klo 14:38:11

Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #11 : 28.03.2019 klo 14:38:50

Haaveilen siitä, että jonain kauniina vuonna kaikista Ykkösessä pelaavista jengeistä olisi ennakko tässä otsikossa ennen kauden alkua. Ehkä jo tänä vuonna.
kokistuoppi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jalkapallokulttuurimarxismi


Vastaus #12 : 29.03.2019 klo 21:42:29

Kuule sie vänskä, jos sie tarviit oikein hyvää miestä, täs siul on sellanen.

Kunhan tyhjää aikaa löydän.
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #13 : 29.03.2019 klo 21:45:24

Sitä tyhjää aikaa tässä itsekin etsiskelen kalenterista Haka-ennakkoa varten, mutta aion sen sieltä löytää!
Tumba

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Shoplifters of the world united


Vastaus #14 : 06.04.2019 klo 13:32:50

Mulla on MuSan ennakko aikalailla valmis, mutta odotellaan nyt vielä jos MuSa julkistaisi lähiaikoina Kagayaman sopimuksen. Toiminnanjohtaja Löytökorven mukaan sopimus on "käytännössä valmis".
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #15 : 07.04.2019 klo 12:31:35

Jos tuuri käy, niin Hakan ennakko saattaa valmistua jo tänään.

Muita ennakoita voi puskea tähän ketjun jatkoksi vanhaan tapaan. Siirtelen niitä sitten oikeille paikoilleen ehtiessäni.
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #16 : 07.04.2019 klo 15:03:19

Haka ja MuSa julkaistu Ylos
Aarhus

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Im nobody,nobody is perfect,therefore Im perfect


Vastaus #17 : 07.04.2019 klo 18:24:03

Vastikselta jälleen kerran huikea ennakko.
dunu

Poissa Poissa


Vastaus #18 : 08.04.2019 klo 11:05:32

Voin ottaa Tepsin, jos vapaaehtoisia ei löydy.
fctarmo

Poissa Poissa


Vastaus #19 : 08.04.2019 klo 21:36:37

Jos tuuri käy, niin Hakan ennakko saattaa valmistua jo tänään.

Muita ennakoita voi puskea tähän ketjun jatkoksi vanhaan tapaan. Siirtelen niitä sitten oikeille paikoilleen ehtiessäni.
AC Kajaanilta tulossa Puncheon toimesta, yhtä sopparia odottaa
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #20 : 13.04.2019 klo 02:13:19

Upeaa! Nyt ollaan jo viime kauden lukemissa ja vielä on tulossa ennakoita. Ylos

Siirtelen nuo lauantain kuluessa oikeille paikoilleen. Nyt en kännykällä jaksa ruveta säätämään.
Tolsa

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: KTP, SGE


Vastaus #21 : 13.04.2019 klo 11:05:11

Voin yrittää raapustella KTP:n ennakkoa, jos ei keltään muulta löydy paremmin aikaa ja intoa.
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #22 : 14.04.2019 klo 10:43:45

AC Kajaani ja TPS siirretty omille paikoilleen ja avausviestin sisällysluettelo päivitetty. Ylos
Vastapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #23 : 16.04.2019 klo 11:06:40

Jaro huitaistu paikalleen. Ylos

e: Ennakko on jo nyt kattavampi kuin viime vuonna. Ylos

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines