Ykkösen kausiennakko 2019

[Vastapallo]

AC Kajaani (Kirjoittajat: Puncheon ja Sentyrkki)
AC Oulu (Kirjoittaja: Antoine Roquentin
EIF (Kirjoittaja: Velmu
Haka (Kirjoittaja: Vastapallo)
KTP (Kirjoittaja: Tolsa)
Jaro (Kirjoittaja: Kronofogden)
MuSa (Kirjoittaja: Tumba)
TPS (Kirjoittajat: dunu, kouhi ja Cartel)
TPV (Kirjoittajat: kokistuoppi ja Metsän poika)

[Vastapallo]

Perustettu: 2006
Kotistadion: Kajaanin Liikuntapuisto
Kausia Ykkösessä: 2
Kotisivut: www.ackajaani.fi
Facebook: https://www.facebook.com/ackajaani/
Instagram: https://www.instagram.com/ackajaani/

Viime kausi:

Mika Lumijärven johdolla kauteen lähtenyt AC Kajaani aloitti kauden terävästi ja oli vielä kesäkuun puolivälissä hyvissä asemissa sarjan keskikastissa, neljällä voitolla yhdeksästä ottelusta. Kesäkuisen HIFK-voiton jälkeen joukkue koki kuitenkin romahduksen, eikä saanut yhtään voittoa seuraavan reilun kahden kuukauden aikana. Päänvaivaa tuottivat varsinkin vieraspelit, eikä loukkaantumisilta ja pelikielloiltakaan säästytty. Maalivahtipeli ei ollut ihan Ykkösen tasolla, mutta toisaalta pelejä sävyttivät myös kenttäpelaajien jatkuvat helpot virheet. Loputtomalta tuntuneen putken päättänyt KTP-kotivoittokaan syyskuun alussa ei kääntänyt kurssia, ja joukkue kärsi vielä neljässä seuraavassakin pelissä tappiot. 5-3-tappioon päättyneen sekavan Klubi 04-vierailun jälkeen seurajohto teki nopean päätöksen ja kenki pelaajiston (ainakin Venícion) kanssa riitaantuneen Lumijärven pihalle. Lumijärven ajasta kertoo varmaankin parhaiten se, että Kajaani oli pitkään sarjan eniten maaleja tekevä joukkue, mutta ei silti pystynyt voittamaan pelejä. Peli ei vaan toiminut kuten se toimi Kakkosessa, ja valmentajanvaihdos oli ainoa oikea ratkaisu.

Lumijärven tilalle päävalmentajaksi tuli suhteellisen kokematon, 34-vuotias Ari Koski, jonka johdolla joukkue otti kolmesta viimeisestä ottelustaan neljä pistettä ja säilyi lopulta viiden pisteen marginaalilla JJK:hon. Luonnettaan Kajaani näytti erityisesti toiseksi viimeisellä kierroksella juuri JJK:n vieraana, kun joukkue haki Harjulta 2-1-voiton oltuaan ensimmäisen puoliajan jälkeen tappiolla ja putoamisviivan alapuolella. Kauden viimeinen ottelu HIFK:ta vastaan olikin sitten vain kosmetiikkaa.

Lähtökohdat kauteen 2019:

Onnistuneen loppurutistuksen jälkeen Kajaani haki vielä avoimesti uutta päävalmentajaa seuraavalle kaudelle, mutta päätyi lopulta kuitenkin Koskeen, jolle rustattiin 1+1-mallinen jatkopesti. Apurikseen Koski sai serbialaisen Marko Milunovicin, joka on kajaanilaisyleisölle ennestään tuttu Hakasta.

Valmentajavaihdos toi mukanaan myös selkeän muutoksen joukkueen peli-ideaan. Toisin kuin Lumijärven aikana, Kosken alaisuudessa Kajaani pyrkii hallitsemaan palloa. Hallinta tuo myös varmuutta alakertaan, kun etäisyydet puolustuksen, keskikentän ja hyökkäyksen välillä pysyvät ottelun aikana paremmin kontrollissa, eivätkä hyökkäykset ole lyhyitä harppuunahyökkäyksiä. Tulevan kauden pelaajamateriaali näyttääkin sopivan pallonhallintapeliin, eikä pelinrakennusvastuu ole enää kasaantunut yhdelle miehelle, kuten se viime kaudella kasaantui enemmän tai vähemmän Alberto Ramírezille. Pelaajamateriaalin perusteella tulevan kauden pelimuotoina tullaan todennäköisesti näkemään joko tuttu 4-3-3 tai 4-2-3-1. Kunnolla joukkue on päässyt harjoittelemaan kuitenkin vasta kahden viimeisen kuukauden aikana, ja sen harjoittelun tulos tullaan näkemään kauden alussa. Tulokset ovat olleet varsin hyviä Cupin KTP-lumipallon ja TPV-farssin jälkeen, erityismainintana KuPS-voitto maaliskuun lopulla.

Talven aikana miehistössä on tapahtunut isohko myllerrys. Suuri osa viime kauden pelaajista sai lähteä: enemmän pelanneista vain Jürgen Castañeda, Jordi Lahnalakso, Ter-Ade Lordson Ichull, Tatu Hoffrén, Oskari Rounaja ja Michael Ibiyomi jatkavat mustavalkopaidassa. Suuren yleisön tuntemista pelaajista maisemaa vaihtoivat Alberto Ramírez ja Venício Ferreira, joka lähti tavoittelemaan nousua Ouluun. Willy Stephanus siirtyi Sambiaan – ja pelaa muuten suurella todennäköisyydellä kesällä Afrikan mestaruusturnauksessa. Lisäksi Lukas Brambilla siirtyi Kreikan ykkösdivariin, jossa on ehtinyt tehtailla jo muutaman maalinkin. Muista ulkomaanvahvistuksista – tai no, ei oikeastaan vahvistuksista – Cristian Lasso lähti takaisin Perun pääsarjaan ja vähälle peliajalle jäänyt Ousmane Sidibe Maltalle. Jotkut ehkä odottivat joukkueen heikkenemistä, varsinkin kun päärahoittaja Arvo Toivainen kertoi syksyllä Kainuun Sanomissa vetävänsä huomattavan osan rahoistaan pois pelistä, mutta tämä ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun päästiin todistamaan jotain ihan muuta.

Joukkueen rakentaminen alkoi Jonathan Jäntin muodossa ehkäpä sieltä, mihin vahvistusta eniten kaivattiinkin. Nyt, 12. huhtikuuta, kasassa on 23 pelaajasopimusta, eikä nimilista takuulla kalpene viimevuotiseen verrattuna. Materiaalista löytyy nyt syvyyttä, siis sitä, jota viime kaudella olisi kaivattu paikoitellen paljonkin enemmän. Joukkue on muodostunut pikkuhiljaa kevään aikana ja ykkösrunko on saanut jo hyvin minuutteja yhdessä, mutta toisaalta esimerkiksi Ichull, Bekui, Duda ja Lusa eivät ole käyneet vielä edes kentällä, ovatko edes tätä kirjoittaessa vielä Kajaanissa? Sarja on onneksi pitkä, ja se alkaa kahdella lauantai-kotiottelulla; 27.4. MuSaa ja 4.5. AC Oulua vastaan.

Mahdollinen avauskokoonpano (4-3-3):

Danila Yashchuk - Michael Ibiyomi - Oskari Rounaja
Matias Juntunen - Ter-Ade Ichull - Thiago Trindade de Moura
Jürgen Castañeda - Tatu Hoffrén - Giordano Piffero Müller - Jordi Lahnalakso
Jonathan Jäntti

Bubbling under: Lawson Bekui, Brite Andoh, Pessanha, Duda, Fabricio Lusa, Didis Lutumba-Pitah, Topi Järvinen… Mitä näitä nyt oli?

Joukkueesta poistuneet (uusi seura):

Topi Valtonen (FF Jaro)
Elias Tuomarila (??)
Venício (AC Oulu)
Matias Sallila (MuSa)
Antti-Ville Räisänen (MP)
Arttu Nuutinen (??)
Willy Stephanus (??)
Cristian Lasso (AD Cantalao)
Lukas Brambilla (Apollon Larisas)
Ousmane Sidibe (Lija Athletic FC)
Risto Kahelin (JIPPO)
Mika-Matti Ruuskanen (lopetti)
Alberto Ramirez (??)

Joukkueeseen tulleet (seura 2018):

Jonathan Jäntti (EIF)
Tatu Österlund (JJK)
Brite Andoh (Liberty Professional FC)
Alex Oikkonen (PEPO)
Pessanha (Sampaio Corrêa)
Giordano Piffero (EC Gloria)
Matias Juntunen (ei seuraa)
Didis Lutumba-Pitah (Klubi 04)
Topi Järvinen (FCV)
Lawson Bekui (FC Politehnica Iasi)
Samuel Mahlamäki (KTP)
Thiago Trindade (Canto do Rio FC)
Ali Hajizadeh (ei seuraa)
Danila Yashchuk (FC Ararat-Armenia Jerevan)
Eduardo ”Duda” Haas Gehlen (Maringá FC)
Fabricio Lusa (Veranopolis)

Talven tulokset:

Suomen Cup:

KTP-AC Kajaani 4-1
TPV-AC Kajaani 6-0
AC Kajaani-TPS 2-1
AC Kajaani-EIF 2-1

Harjoitusottelut:

AC Kajaani-RoPS2 2-0
AC Kajaani-PK-37 3-0
KuPS-AC Kajaani 0-1
AC Oulu-AC Kajaani 1-0
AC Kajaani-KajHa 3-1

Joukkue 2019

Maalivahdit:
1 Jonathan Jäntti (25.12.1991)

Viime kaudella EIF:ssä loistanut ja vähän kohuakin aiheuttanut Jäntti kuuli Kainuun korven kutsun, ja vaihtoi Raaseporin Kajaaniin. Ykkösen parhaimpiin maalivahteihin kuuluva Jäntti loistaa torjunnoillaan ja toi Suomen Cupissa joukkueen alakertaan välittömästi varmuutta tultuaan joukkueen mukaan kolmanteen otteluun kahden murskatappion jälkeen. Jalalla pelaaminen pieni kysymysmerkki, mutta avaaminen onnistunee mieheltä myös lyhyellä.

12 Tatu Österlund (27.1.1998)

Cupin ajan Kajaani testaili KajHa:ssa pelannutta Olli Karppista mahdolliseksi kakkosmaalivahdiksi. Kun hänen tasonsa todettiin riittämättömäksi, seura löysi viime kaudella MiPK:ssa ja JJK:ssa pelanneen Österlundin. Tulee Kajaaniin selvään kakkosmaalivahdin rooliin.

Puolustus:
2 Giordano Piffero (5.8.1993)

Hoffrénia hieman pienempi, mutta fyysisesti myöskin pätevä Brasilian ja Italian passit omaava toppari. On aiemmin urallaan pelannut kourallisen pelejä Portugalin toisella sarjaportaalla. Pallollisesti taitava, joten ottanee viime kaudella avauksessa pelanneen Venícion paikan suoraan yks yhteen. Kajaanissa toivotaan varmasti, ettei kikkaile liikaa alimpana miehenä "Vinin" tapaan. Kapteeni?

3 Samuel Mahlamäki (3.4.1996)

KTP:sta saapunut Castañedaa reilusti fyysisempi Mahlamäki haastaa meksikolaista vasemman pakin tontista. On mahdollisesti myös hätävarana topparin paikalle, vaikkei se olekaan hänen luontainen pelipaikkansa. Piti nauhaa kädessään pelaamissaan talven otteluissa, joten miehessä lienee myös johtajan ainesta.

5 Tatu Hoffrén (17.6.1996)

Kajaanin oma kasvatti otti viime kaudella paikkansa joukkueen avauksessa ja jatkanee paikallaan myös tulevalla kaudella. Opiskelujen takia kuitenkin on mahdollista, että harjoittelu- ja pelituntuma pitävät miehen penkillä vielä alkukaudesta. Hallitsee ilmatilan ja puolustaa tylysti. Pallollisesti perustaitava, muttei mikään peliä avaava taikuri.

6 Jordi Lahnalakso (12.10.1993)

Työteliäs laitapuolustaja aloittaa neljännen kautensa Kajaanissa. Koulittiin keskikentältä oikeaksi pakiksi viime kauden alussa, ja olikin lopulta viime kauden eniten pelanneita pelaajia. Luotettava pelaaja, jolta tiedetään mitä saadaan.

22 Jürgen Castañeda (6.12.1993)

Edessä kolmas kausi Kajaanissa. Pallonhallintapelissä isossa roolissa, kun pitää Lahnalakson kanssa huolen joukkueen leveydestä. Hyvä pallon kanssa, selviää ahtaistakin tiloista. Tukee myös innokkaasti hyökkäyksiä ja osaa keskittää. Puolustuspään työskentelyssä vielä varaa kehittyä.

33 Diogo dos Santos Pessanha (26.2.1988)

Aikanaan Internacíonalissa Brasilian pääsarjassa pelannut pelaaja on kysymysmerkki. Miten 31-vuotiaana sopeutuu Eurooppaan ja Kajaaniin? Osaa pelata oikeana pakkina, mutta Kajaanissa roolina on alustavasti toppari. Saanut harjoituspelejä alle Pifferon parina.

?? Eduardo ”Duda” Haas Gehlen (19.4.1994)

Pari viikkoa ennen kauden alkua kajaanilaisjoukkueeseen saapunut peluri. Pifferon tapaan omaa Brasilian ja Italian passit. Pelipaikkana oikea laitapakki ja aina luotettavien highlight-pätkien perusteella on erittäin hyökkäävä laitapuolustaja. On kerännyt urallaan peliaikaa Brasilian ala- ja aluesarjoissa. Syksyllä pesti Bulgarian pääsarjassa, jossa sai vain 62 minuuttia peliaikaa. Nyt toinen näyttöpaikka Euroopassa. On suuri kysymysmerkki; mikä on miehen todellinen taso?

Keskikenttä:
7 Matias Juntunen (23.3.1992)

Juntunen liittyi OPS:sta tutun Kosken joukkueeseen talven aikana. Tuo mukanaan paljon kokemusta Ykkösestä, ja on ollut talvella suurehkossa vastuussa pelintekovaiheessa. Koko joukkueen "hieman" yskähdelleen alkuvuoden jälkeen päässyt hyvin peliin mukaan. Syöttövalikoima on hyvä ja pelikäsitystäkin löytyy. Tuo uhkaa joukkueen erikoistilanteisiin, mistä TPS sai esimakua Cupissa. Lienee avauksen mies.

8 Brite Andoh (8.1.1999)

Ghanan u23-maajoukkuemies on monikäyttöinen peluri. Osaa pelata laiturina, hyökkäävänä keskikenttänä ja box-to-box-keskikenttänä. Vikkeläliikkeinen nuorimies riistää palloja oikea-aikaisilla taklauksillaan ja karkaa nopeilla käännöksillä hyökkäykseen. Viimeiset ratkaisut ovat jättäneet vielä turhan usein toivomisen varaa, mutta onpahan tehnyt jo maalinkin. Voi yllättää isomminkin. Kutsuuko Klubi kesken kauden?

10 Ali Hajizadeh (1.1.1992)

Kausina 2016-2017 Kajaanissa pelannut Hajizadeh palasi joukkueen riveihin. Tuo joukkueeseen syvyyttä ja viettää todennäköisesti suurimman osan kaudesta penkillä.

11 Thiago Trindade (18.2.1989)

Muistetaan OPS:sta kaudelta 2017, jolloin teki seitsemän maalia. 30-vuotias taituri tuo vaihtoehtoja hyökkäyspelaamiseen. Varma viimeistelijä pilkulta ja osaa avata puolustuksia syötöillään. Paikkaa hyökkäyksen sambavajetta Lukas Brambillan lähdön jälkeen.

17 Alex Oikkonen (15.10.1994)

Joutsenosta lähtöisin oleva mies, joka käy maajoukkuetauoilla pelaamassa kasuaalisti Puerto Ricon paidassa. Tuli PEPO:sta Kajaaniin. On pelannut aika paljon Kakkosessa, mutta Kajaanissa voi joutua pienempään rooliin. Kentälle päästessään voi olla erikoistilannevastuussa.

21 Ahmed Ramy Elged (4.3.2003)

Kajaanin oma kasvatti. 16-vuotias peluri pelaa todennäköisesti suurimman osan kaudesta lainalla KajHa:n riveissä Kakkosessa. Omaa suuren potentiaalin ja on Suomen u17-maajoukkueringissä. Hyviä otteita Cupissa, mutta keskikentälle on ruuhkaa.

34 Ter-Ade Lordson Ichull (23.2.1994)

Nigerialainen tasapainottaa AC:n peliä keskikentän pohjalla. Raastaa ja puolustaa topparien edessä sekä antaa helpon ensimmäisen syötön muille. Omaa myös painavan vedon, jota voisi käyttää useamminkin. Eittämättä yksi viime kauden parhaita pelaajia. Tasainen suorittaja.

?? Fabricio Lusa (11.3.1992)

Puskista ainakin allekirjoittaneelle tullut viime hetken kaappaus. Pelannut lähemmäs tuhat minuuttia Brasilian pääsarjaa vuonna 2013, mutta viimeiset vuodet menneet alemmilla sarjatasoilla. Nykykunto, ja tässä vaiheessa vielä sopimuksen laatukin ovat kysymysmerkkejä. Keskikentän lisäksi mieheltä löytyy kokemusta puolustuslinjasta.

Hyökkäys:
14 Danila Yashchuk (13.3.1995)

Zenitissä aikanaan Venäjän pääsarjassa kentällä käynyt venäläislaituri on saapunut monen mutkan kautta Kajaaniin. Väläytellyt harjoitusotteluissa osaamisellaan. Leikkaa sisään vasemmalta laidalta, jolloin Castañedalle aukeaa tilaa laitaan. Hyvä oikean jalan laukaus, jota myös hakee hanakasti vapaaksi. Tulee rytminmuutoksillaan aiheuttamaan vaikeuksia vastustajan puolustajille.

18 Topi Järvinen (26.9.1994)

Veikkausliigakokemustakin omaava JJK-kasvatti pelasi tähänastisen uransa ehkäpä parhaan kauden viime kesänä Vaajakoskella paukuttaen yhdeksän osumaa. Kävi jo viime talvena testillä Kajaanissa, mutta nyt tärppäsi. Omaa hyvän laukauksen ja mieheltä voidaan odottaa yllättäviäkin ratkaisuja hyökkäyspäässä. Peliaika saattaa olla kuitenkin tiukassa.

20 Oskari Rounaja (21.5.1997)

Laidan pikakiituri, joka voi pelata hyökkäyksen lisäksi myös puolustuksessa. Ohittaa nopeudellaan vastustajan kuin vastustajan, mutta voisi parantaa viimeisiä ratkaisujaan – tehoja pitää tulla lisää. Kohtuullisen aggressiivinen, mistä kertoo viime kauden korttilukema: kahdeksan.

32 Didis Lutumba-Pitah (13.11.1998)

Klubi 04:n paidassa Kajaania syksyllä kiusannut Lutumba-Pitah on lupaava peluri. Nopea ja pienikokoinen pelaaja osaa pelata niin ysinä kuin laiturina. Pienestä varrestaan huolimatta yllättävän vahva suojaamaan palloa.

35 Michael Ibiyomi (20.10.1993)

Viime kaudella 11 maalia viimeistellyt kajaanilaisyleisön suosikki on jykevä vääntäjä, josta vastustajan puolustajat näkevät painajaisia. Voittaa vaikeatkin pallot omalle joukkueelleen. Miten sopii Kosken pallonhallintapeliin? Voi muodostaa tuhoisan kärkikaksikon Bekuin kanssa, jos Koski päättää laittaa molemmat yhtaikaa kentälle. Vekkuleja tanssituuletuksia ja maalitilaston kärkipaikkojen hätyyttelyä jälleen odotettavissa.

?? Lawson Bekui (12.8.1994)

Hieman yllättäen Kajaaniin saapunut ghanalaiskärki. Ibiyomia nopeampi, joten on erilainen vaihtoehto piikkiin. Pienehkö kysymysmerkki, mutta on oletettavasti kunnossa, sillä pelasi viimeksi juuri ennen joulua Romanian kivikovaa pääsarjaa. Omanin ja Ghanan liigoissa hyviä maalimääriä, mutta kuinka kauan miehellä menee sopeutuessa Kajjjaaniin? Voi varmaan heittää hätätilanteessa laidallekin.

[Vastapallo]

Seura

Koko nimi: AC Oulu Oy (Oulun Edustusjalkapallo ry)
Perustettu: 2002
Kotistadion: Raatin Stadion (lämmitetty nurmi, kapasiteetti 4 392)

Saavutukset

Veikkausliigakausia: 2 (2007, 2010)
Kausia Ykkösessä: 14 (2003-2006, 2008-09, 2011->)
Ykkösen mestaruuksia: 1 (2009)
Suomen Cupin puolivälierät: 2 (2007, 2015)

Kotisivut: www.acoulu.fi
Kannattajat: AC Oulun kannattajat, AC Oulun kannattajat ry, AC Oulun Etelä-Suomen kannattajaryhmä Etelän Pellet
Tilastot: https://tilastot.acokannattajat.fi/
Facebook: www.facebook.com/acoulu
Twitter: https://twitter.com/ACOulu
Youtube: www.youtube.com/user/ACOuluOfficial
Instagram: https://instagram.com/acoulu/

Lähtökohdat kauteen 2019

AC Oulu aloittaa jo yhdeksännen peräkkäisen kautensa Ykkösessä. Suorittaminen sarjassa on ollut sijoitusten valossa uskomattoman tasaista edellisen kahdeksan kauden saldon ollessa sijat 3-6-5-4-5-4-4-4. Tuloksista huolimatta seuralla on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana kunnianhimoiset tavoitteet eli sarjanousua on tavoiteltu lähes joka vuosi, vaikka budjetti ei ole useimpina vuosina ollut vertailukelpoinen taloudellisen kärkipään kanssa.

Pienistä resursseista on otettu lähes kaikki irti, mutta lopullinen askel liigajunaan on jäänyt ottamatta. Lähimpänä palkinto on ollut kausina 2011 ja 2016. Kahdeksan vuotta sitten ACO jäi neljän pisteen päähän kärkijoukkue FC Lahdesta ja syksyllä 2016 nousujunassa roikuttiin mukana pitkään, mutta lopulta JJK ja TPS olivat vahvempia.

Viime kaudella joukkueen peräsimeen asettui uusi päällikkö Mika ”Diego” Lähderinteen tultua päävalmentajaksi. Lähderinne muutti AC Oulun pelaamista piirun verran suoraviivaisemmaksi verrattuna kausilla 2012-2017 joukkuetta luotsanneen Rauno Ojasen aikakauteen.

Alkukaudella ongelmat olivat kuitenkin perinteisiä ja kevät oli taas AC Oululle erittäin vaikea. Se pystyi ottamaan useimmissa otteluissa pallonhallinnan, mutta murtautuminen maalipaikoille tuotti ongelmia ja kun tilanteisiin päästiin, hyökkääjien tehot olivat kadoksissa. Vastustajille riitti usein pallonmenetysten ja virheiden kyttäily. Niitä sattuikin harmittavan useassa kevään otteluissa.  Kotkassa 14. heinäkuuta kärsityn 1–0 -tappion jälkeen ACO valahti tukevasti sarjan häntäpäähän saldon ollessa 4 voittoa, 2 tasapeliä ja 7 tappiota. Tässä vaiheessa vaikutti siltä, että joukkue taistelee nousun sijasta sarjapaikastaan.

Kuten niin monesti aikaisemminkin, AC Oulu sai pelinsä kulkemaan sarjan jälkimmäisellä puoliskolla (KTP-tappion jälkeen loppukausi 9-3-2). Lopussa päästiin jo hajuetäisyydelle kärkiporukoista, mutta lopulta päädyttiin tuttuun tapaan ”Rane Trophyyn” eli sijoitukseen viiden parhaan joukossa. AC Oulu oli sarjassa kolmatta kertaa peräkkäin neljäntenä. Kauden 2018 tapahtumia ja pelilliseen metamorfoosiin johtaneita tekijöitä voi tsekkailla tarkemmin kausiotsikon avausviestistä.

Alkavan kauden osalta joukkue saatiin kasaan hyvissä ajoin ja muutama viikko ennen kauden alkua kuultiin vielä maireita uutisia, kun Veikkausliigan moninkertainen maalikuningas Juho Mäkelä allekirjoitti 2-vuotisen sopimuksen AC Oulun kanssa. Runko on pysynyt kohtuullisen hyvin kasassa, joten tälle kaudelle joukkuetta ei ole jouduttu kasaamaan alusta asti uudelleen. Joukkue kuuluu sarjan suurimpiin voittajasuosikkeihin.

Seurajohto ja talous

Hidalgona jatkaa toimitusjohtaja Juho ”Äffä” Meriläinen, joka vastaa käytännössä seuran operatiivisesta toiminnasta. Pelaajauransa lopettanut Mako Heikkinen toimii AC Oulussa urheilutoimenjohtajana ja juniorikoordinaattorina. Apuna toimii joukko vapaaehtoistyöntekijöitä, joiden panos seuran toiminnalle on todella tärkeä. Joukossa on mukana myös seuran pitkäaikaisia kannattajia.

AC Oulu Oy:n hallitus on vahvistunut viime vuosina. Tällä hetkellä hallituksen puheenjohtajana toimii Ville Puukka ja muut jäsenet ovat Arto Oja (vpj), Ilkka Kalermo, Timo Kalermo, Paavo Karjalainen, Ilkka Matila, Seppo Klemettilä, Sami Leikas, Marko Hiltunen ja Tomi Kaismo. Kaksi viimeksi mainittua ovat uusia toimijoita hallituksessa ja he ovat tuoneet mukanaan taloudellista panosta ja tuoreita liiketoiminta-ajatuksia.

Seuran taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vakaa. Turbulentit vuodet jättitappioineen ovat taaksejäänyttä elämää ja AC Oulu on taloudellisesti lievällä kasvu-uralla. Henkseleiden paukutteluun ei ole kuitenkaan varaa. Riskipanostuksia ei ole edelleenkään tulossa ja seuran toimintaa kehitetään maltillisesti. Liiganousu ei ole toiminnan jatkumisen tai kehittymisen edellytys.

Kannattajat

AC Oulun kannattajien vuonna 2007 perustama Sinitähdet ry. muutti viime vuonna nimensä AC Oulun kannattajat ry.:ksi. Yhdistys vastaa muun muassa fanimatkoista ja toimii seuran ja kannattajien yhdyssiteenä. Yhdistys on myös toteuttanut kummipelaajakampanjoita joka vuosi. Tällä kaudella AC Oulun kannattajat ry ja sen tukijat olivat mukana mahdollistamassa Felix Orishanin sopimusta AC Oulun kanssa.

Kotiotteluissa kannattajakatsomona toimii Raatin pääkatsomon sektio nro 1. Yleensä otteluissa tunnelmaa pitää yllä noin 25-50 kannattajaa plus kaljaparven hengailijat. Vierasotteluihin matkaava porukka on ollut yleensä 10-50 henkeä. Lähimpiin matseihin (Kajaani, Kokkola, Jyväskylä, Pietarsaari jne.) on menty bussilla ja kauemmaksi etelään omatoimimatkaillen. AC Oulun kannattajilla on lisäksi väkevä sudeettiosasto Helsingissä ja Tampereella.

Valmennus

Mika Lähderinne jatkaa seurassa sopimuksella, joka on voimassa kauden 2020 loppuun saakka. Uutena kakkoskoutsina toimii Marko Kurikka. Seuralegenda Jani Luukkonen jatkaa maalivahtivalmentajana.

Materiaali ja pelitapa

Materiaali on hyökkäyssuuntaan laadukas ja leveä. Joukkueesta löytyy nopeutta ja taitoa jokaiselle hyökkäyspään pelipaikalle. Puolustuspään ihannekoostumus on vahva, mutta siitä puuttuu hieman leveyttä. Tuloksen takominen edellyttää siis loukkaantumisten ja pelikieltojen välttämistä.

Lähderinteen AC Oulu on pyrkinyt olemaan aiempaa versiota fyysisempi, suoraviivaisempi ja ilkeämpi. Pyrkimystä pallonhallintaan ei ole hylätty, mutta joukkueella on nyt enemmän erilaisia tapoja edetä. Laidalle on heittää nopeita, taitavia ja kestäviä vaihtoehtoja riittävästi. Morinin sekä Mäkelän myötä AC Oulu voi edetä myös pidemmillä target-palloilla ja nostoilla linjan taakse.

Talven treenipeleissä kokeiltiin erilaisia prässitasoja ja tapoja edetä. Ehjiä 90-minuuttisia nähtiin vähän, mutta esimakua tulevasta saatiin cupin ottelussa Honkaa vastaan. Matsi oli talvikauden parasta AC Oulua ja espoolaiset olivat ottelussa hätää kärsimässä korkean prässin kanssa.

Pelitavan ongelmat liittyvät edelleen negatiivisiin transitioihin eli tilanteisiin, jossa pallo menetetään. Vastustaja pääsee liian usein iskemään suojaamatonta linjaa vastaan. Tosin puolustuspeli on toiminut ihanneavauksen kanssa kohtuullisen hyvin talvikaudella.

Lisäksi tekopaikkojen luominen on ollut talvikaudella hyvästä materiaalista huolimatta vielä tahmeaa. Hidas siirtely on muistuttanut ajoittain takavuosien AC Oulua. Tulevalla kaudella vastassa on runsaasti bussittavia joukkueita, joten murtautumisvaiheessa riittää hiomista. Joukkue on lisäksi railakkaan pelityylinsä takia korttiherkkä, joten pelikieltoja nähdään varmasti ainakin jonkin verran. Pahimmilta ylilyönneiltä tulisi kuitenkin välttyä, jos menestystä halutaan.

Muutokset materiaalissa

Maalivahdit

Sama duo jatkaa kuin viime kaudella. Molemmat ovat vielä suhteellisen nuoria pelaajia molareiksi, joten kehitystä odotettavissa myös tänä vuonna. +

Puolustus

Markus Heikkinen ja Aleksi Lappalainen lopettivat ja Walter Moore siirtyi takaisin Pietarsaareen. Tilalle tulivat Venicio (AC Kajaani), Fugo Segawa (RoPS) ja Alexander Jibrin (OLS), joka on pelannut puolustuksessa laidalla. Heikkinen oli henkisellä puolella tärkeä johtaja, mutta talvikauden perusteella brassitoppari Venicio paikkaa myös tällä osa-alueella. Segawan osaamisesta oltiin myös huolissaan, mutta nähdyn perusteella vasemman laidan taso nousussa viime kauteen verrattuna. Suurin huolenaihe on leveys, vaikka osa yläkerran pelaajista pystyy pelaamaan laidalla puolustajana (Loorents Hertsi, Aapo Heikkilä, Juuso Kemppainen). Puolustus on toiminut erinomaisesti kauteen valmistavissa otteluissa. +

Keskikenttä

Viime kauden Ykkösen paras pelaaja Jair siirtyi Ilvekseen. Tilalle saatiin Felix Orishani, jonka lupa-asiat ovat vihdoin kunnossa. Ei paikkaa ihan yksi yhteen, mutta taso ei laske liikaa. Kymppipaikan puolikuntoinen Josue Soto korvattiin aiemmin lähinnä laidassa pelanneella Joni Korhosella, joka ei ole vielä vakuuttanut. Kuka laitetaan kymppiin? Viime kaudella suuria kehitysaskelia ottaneelle Jere Aallikolle luvassa näytön paikkoja. +-0

Hyökkäys

Ainoa merkittävästi peliaikaa saanut hyökkäyspään pelaaja, joka siirtyi muualle, oli Toni Tahvanainen. Tahvis tehtaili ihan kivat tehot rotaatioroolissa, mutta ei todellakaan korvaamaton kaveri joukkueelle. Viime kauden avainpelaajat jatkavat ja tulijoiden lista erittäin mairea: laitaan Loorents Hertsi ja piikkiin Juho Mäkelä. Joukkue on hyökkäyssuuntaan nopea, fyysinen ja monipuolinen. Taktisia vaihtoehtoja on nyt enemmän käytettävissä. +++

AC Ouluun

Alexander Jibrin (OLS)
Fugo Segawa (RoPS)
Joni Korhonen (Honka)
Loorents Hertsi (FC Lahti)
Venício Tomás Ferreira dos Santos Fernandes (AC Kajaani)
Juho Mäkelä (PS Kemi)

AC Oulusta pois

Markus Heikkinen (lopetti)
Jair (Ilves)
Toni Tahvanainen (FC Blackbird)
Josue Soto (Chattanooga Red Wolves)
Aleksi Lappalainen (lopetti)
Niko Ronkainen (OLS)
Walter Moore (Jaro)
Juuso Särkelä (?)
Niilo Hautala (?)
Santeri Laatikainen (?)
Hannes Seikkala (?)

Maalivahdit

1. Tommi Lindholm, s. 19.03.1995 (2018: 1 ottelu, 90 minuuttia, 1 nollapeli, 0 päästettyä, 0k/0p)
Sopimus: 2019

Tommi palasi viime kaudeksi Ouluun Mikkelistä pelattuaan siellä hyvän kauden MiPK:n riveissä. Aloitti talvella 2018 ykkösenä harjoitusotteluissa ja cupissa, mutta jäi lopulta kakkosmaalivahdiksi ja pelasi enimmäkseen OLS:n paidassa Kakkosta. Raamikas kaveri ja hyvä lähitorjuja, mutta erityisesti pelinohjaamisessa ja jalalla pelaamisessa edelleen puutteita. Paikkaa Pennasta tarvittaessa.

30. Juhani Pennanen, s. 19.02.1993 (2018: 26 ottelua, 2340 minuuttia, 6 nollapeliä, 31 päästettyä, 0k/0p) A
Sopimus: 2019

Seuraan tultuaan kiistaton ykkösvahti heti alusta kauden loppuun saakka. Hyvä ja tasainen kausi. Muutamia haparointeja nähtiin, mutta vastapainoksi otti isoissa peleissä tärkeitä torjuntoja. Erittäin hyvä jalalla, ohjaa peliä mainiosti ja erinomainen reaktiotorjuja. Lievänä puutteena pieni koko, mutta on riittävän hyvä maalivahti nousutaistoa ajatellen ja mahdollisesti myös liigassa joskus. Selkeä ykkösmaalivahti.

Puolustajat

4. Samuli Leppälä, s. 26.02.1999 (2018: 10 ottelua, 734 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
Sopimus: 2019

Sai kaudella 2017 paljon vastuuta ja viime kaudelle oli pöytä katettuna seuraavaa askelta varten. Markus Heikkinen pysyi kuitenkin nyt ehjänä melkein koko kauden ja tilaisuuksia päästä kentälle tuli vähemmän. Pelituntuman puuttumisen myötä ”Pälä” oli virheherkempi ja kehä oli näin valmis. Potentiaali kuitenkin edelleen olemassa ja taistelee avauksen paikoista keskuspuolustuksessa.

5. Lassi Nurmos, s. 24.07.1994 (2018: 22 ottelua, 1980 minuuttia, 0+0, 1k/0p) C
Sopimus: 2019

Palasi viime kaudeksi kotiin Kemistä kannattajien kummipelaajana. Iän ja kokemuksen karttumisen sekä Makon lopettamisen myötä on noussut entistä tärkeämmäksi henkiseksi johtajaksi joukkueessa. Talvikaudella esimerkiksi äänen käyttö ja ohjaaminen ovat kehittyneet selvästi. Vahva ja kohtuullisen nopea toppari. Joukkueen kapteeni on avainroolissa. Nousi viime kaudella seuran kaikkien aikojen ottelulistalla jo viidenneksi, 138 virallista matsia Laivastonsinisten riveissä.

14. Konstantin Belov, s. 18.08.1997 (2018: 19 ottelua, 1380 minuuttia, 0+0, 7k/0p)
Sopimus: 2019

Tuli talvella 2018 OPS:n savuavilta raunioilta ja pelasi pääosin oikeana laitapuolustajana, vaikka on aiemmin pelannut enemmän ylempänä laidalla. Alkukaudesta enemmän minuutteja, kunnes Jallu Lappalainen nappasi avauksen paikan itselleen. Erittäin kova taistelija ja korttiherkkä pelaaja. Luvassa on rotaatiorooli laitapakin paikalle.

24. Alexander Jibrin, s. 26.09.1998 (2018: 5 ottelua, 285 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
Sopimus: 2019

Nuori Jibrin käväisi jo viime kaudella OLS:sta auttamassa joukkuetta pahimman topparipulan hetkellä. On merkattu seuran sivuilla keskikenttämieheksi, mutta talvikaudella pelannut pääosin oikeana pakkina. Höntyilee välillä ja ylipelaa tilanteita, mutta on ollut avauksen kamaa treenimatseissa. Nopeutta ja atleettisuutta löytyy ja nousee hyvin tukemaan hyökkäyksiä. Lähtökohtaisesti aloittava oikea puolustaja.

26. Fugo Segawa, s. 01.08.1997 (2018: RoPS)
Sopimus: 2019

Japanilaispakki ei saanut Rovaniemellä peliaikaa, joten napattiin Ouluun. Tasosta oli epäilyksiä, mutta on ollut talvikauden onnistujia. Työteliäs ja nopea laitapakki tukee vahvasti hyökkäyksiä ja on pärjännyt alaspäin paremmin kuin Jaroon siirtynyt Walter Moore. Avauksen pelaaja vasemmalla.  

82. Venicio Ferreira, s. 13.03.1994 (2018: AC Kajaani)
Sopimus: 2019

Atleettinen brassitoppari tuli Kajaanista ja alla on vahva talvikausi. Pelityyli on erittäin aggressiivinen ja rapatessa tulee myös roiskumaan, mutta toivottavasti ei liikaa. On myös pallollisesti taitava ja kykenee avaamaan peliä monipuolisesti. Viime kaudella Kajaanissa sattuneita alakerran hasardeja ei ole vielä Oulussa nähty. Diegon koulussa on hyvä oppia lisää. Runkotoppari Nurmoksen kanssa.  

Keskikenttä

8. Jere Aallikko, s. 28.02.1994 (2018: 25 ottelua, 2066 minuuttia, 4+3, 1k/0p)
Sopimus: 2020

Josue Soton loukkaantumisten myötä rotaatioroolin pelaajasta tuli viime kaudella toista vuotta putkeen keskikentän pelintekijä tavallaan suunnitelmien vastaisesti. Diego peluutti treenipeleissä aluksi itsepintaisesti Aallikkoa laiturina, mutta vahvuudet tulivat paremmin esiin keskellä.  Viime kausi oli jälleen edistysaskel uralla ja nyt tarjolla on vieläkin isompaa tonttia nousutaistelussa. Kilpailu pelipaikoista on tosin kovaa, joten onnistumisia täytyy tulla heti.

11. Felix Orishani, s. 28.02.1994 (2018: ei virallisia otteluita)
Sopimus: 2019

Viime kausi kului pelilupaa odotellessa ja tilanne ei näyttänyt hyvältä. Talvella nähtiin kuitenkin käänne, kun paperit saatiin kuntoon ja AC Oulun kannattajien kampanjan myötä sopimus sorvattua ACO:n kanssa. Jairin saappaat ovat suuret ja samanlaista pallollista dominanssia ei voida odottaa. On kuitenkin loistava pallorosvo ja sopivasti yksinkertaistamalla tekemistä saadaan Felixin osaamisesta kaikki hyöty irti. Pystyy kaivamaan pelivälineen omille uskomattomista tilanteista.

20. Samuel Kurttila, s. 08.04.2000 (2018: 2 ottelua, 84 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
Sopimus: 2019+1

Sai talvikaudella jonkin verran vastuuta, mutta suuria onnistumisia ei tullut. Mennyt kuitenkin pelaajana eteenpäin ja toivottavasti pahimmat loukkaantumiset ovat nyt taaksejäänyttä elämää. Suuria minuutteja ei ole luvassa, mutta toivottavasti pystyy hyödyntämään tilaisuutensa. Taitoa löytyy, mutta kovuutta tarvitaan vielä lisää.

31. Joni Korhonen, s. 08.02.1987 (2018: Honka)
Sopimus: 2019

Ympyrä sulkeutuu, sillä Korhonen oli kymmenen vuotta sitten nostamassa AC Oulua liigaan nuorena poikana. Vuosikymmen myöhemmin on joukkueen kokenutta osastoa. Talvikausi on ollut vaikea, mutta kokenut pelaaja syttynee kunnolla vasta tosipeleissä. Laitapelaaja tulee olemaan vielä erittäin tärkeä joukkueelle tiukoissa paikoissa. Pystyy tekemään peliä ja viimeistelemään.

32. David Ramadingaye, s. 14.09.1989 (2018: 24 ottelua, 2028 minuuttia, 1+7, 7k/1p) A
Sopimus: 2019

Viime kausi oli Sepolta onnistuminen edelliseen loukkaantumisten värittämään sesonkiin verrattuna. Dave oli erittäin tärkeä pelaaja joukkueelle monella tavalla. Erikoistilanteissa hienoja onnistumisia ja Jairin kanssa yhteistyö toimi loistavasti. Alkavalla kaudella luvassa vielä tärkeämpi rooli yhtenä joukkueen henkisistä johtajista. Tyhmiä kortteja voisi jättää tulevaisuudessa ainakin muutaman ottamatta, koska rooli on niin iso. Talvikauden perusteella on hyvässä fyysisessä kunnossa eli silly season on ollut onnistunut.

Hyökkäys

9. Alberto Alvarado Morin, s. 04.10.1988 (24 ottelua, 2091 minuuttia, 17+4, 4k/0p)
Sopimus: 2019

Edellinen kausi oli uskomaton, jonka maalimäärässä oltiin jo lähellä Aristote Mboman yhden kauden maaliennätystä vuodelta 2016. Härkä tekee maaleja, mutta vääntää samalla valtavasti töitä joukkueen eteen. Oli myös kannattajien kauden pelaaja. Tilastojen mukaan tehokkain pelaaja AC Oulun historiassa Randy Edwini-Bonsun jälkeen, ainoastaan 98 minuuttia tarvitaan keskimäärin maaliin tai maalisyöttöön. Talvikaudella tehot olivat ajoittain hukassa, mutta Juho Mäkelän hankkiminen joukkueeseen tuo pelipaikalle mukavasti kilpailua ja mahdollistaa tarvittaessa pelaamisen kahdella väkivahvalla kärkipelaajalla.

10. Driton Shala, s. 26.05.1997 (2018: 9 ottelua, 217 minuuttia, 0+0, 1k/0p)
Sopimus: 2019

Tähän mennessä ei ole tullut juuri onnistumisia, mutta Diego näkee jotain tässä pelaajassa. Gabriel Braga oli aikoinaan Rauno Ojasen sokea piste, onko Shala Lähderinteen? Aika näyttää, mutta sitä ei ole liikaa.  

17. Aleksi Gullsten, s. 22.03.1993 (2018: 24 ottelua, 1798 minuuttia, 5+0, 4k/0p)
Sopimus: 2019

Viime kaudella paransi koko ajan ja oli iso tekijä loppukauden hyvän putken taustalla. Talvella ei ole pelannut niin paljon kuin muut laiturit, mutta nälkää luulisi löytyvän hyvän kauden jälkeen. Todella nopea ja taitava laitahyökkääjä, joka osui viime vuonna loppukaudesta myös tolppien väliin.

18. Juho Mäkelä, s. 23.06.1983 (2018: PS Kemi) A
Sopimus: 2020

Jatkoa legendaaristen paluumuuttajien sarjalle ja hyvä haku seurajohdolta kauden kynnyksellä. Liigan moninkertainen maalitykki palaa takaisin Ouluun motivoituneena ja hyvässä kunnossa. Mäksän paluun myötä hyökkäykseen on jopa liikaa vaihtoehtoja kaikkien ollessa kunnossa. On myös tärkeä henkinen johtaja kokemuksensa myötä. Ainoa kysymysmerkki liittyy siihen, miten Diego kykenee hyödyntämään joukkueensa potentiaalisen tulivoiman maksimaalisesti?  

19. Pekka Welling, s. 01.11.1996 (2018: ei pelannut)
Sopimus: 2019

Sympaattinen Wellingin Pekka palasi maailmankiertueeltaan kotiin ja vakuutti Diegon treenikentällä. Ei pelannut viime kaudella missään, joten hyvin erikoislaatuinen on tämä tarina, mutta jalkapalloromantikkona sitä ei voi kuin rakastaa. Maali cupissa Jaroa vastaan. Pystyy painimaan johtoasemassa viimeisen vitosen kukkupallot tarvittaessa kotiin.

21. Juuso Kemppainen, s. 24.03.1996 (2018: 20 ottelua, 793 minuuttia, 0+0, 2k/0p)
Sopimus: 2019

Viime kausi meni rotaatioroolissa ja talvikauden perusteella minuutteja ei ole tulossa ainakaan viime kautta enemmän. Jatkossa kenties vaihtoehto myös laitapuolustajan paikalle yhä useammin. Tekee kovasti töitä, mutta ylöspäin eväät usein vähissä.

22. Loorents Hertsi, s. 13.11.1992 (2018: FC Lahti)
Sopimus: 2020

Hertsin saapumista Ouluun on odoteltu jo tovi, sillä opiskelupaikka paskassa kaupunnissa on ollut taskussa jo jonkin aikaa. Pienikokoinen laitapelaaja on nopea, taitava, fyysinen ja luova eli automaattisesti avauksen pelaaja hyökkäyspäähän ja tarvittaessa pystyy myös stunttaamaan alempana. Tuo myös runsaasti liigakokemusta tullessaan eli tässäkin mielessä johtava pelaaja. Mielestäni tärkein hankinta tälle kaudelle. Suorien tehojen määrää vaikea arvioida, mutta tulee olemaan ainakin käynnistämässä useita maaliin johtavia tilanteita tulevalla kaudella.

47. Aapo Heikkilä (2018: 12 ottelua, 995 minuuttia, 1+4, 0k/0p)
Sopimus: 2019

Aapon paluu Ouluun oli viime kaudella keskeinen tekijä koko joukkueen kurssin kääntämisessä ja jatkosopimus oli todella tärkeä asia. Nopea laituri on kehittynyt monipuoliseksi pelaajaksi, joka pystyy tarvittaessa pelaamaan myös alempana. Taistelu laitureiden avauspaikoista on kovaa, joten onnistumisia tarvitaan minuuttien takaamiseksi.

Kokonaisarvio

Joukkue on viime kautta vahvempi ja erityisesti hyökkäyskalusto on pelottavan kova tälle tasolle. Myös puolustussuuntaan peruspaketti on kunnossa, vaikka leveyttä puuttuukin. Myös maalivahdit ovat riittävän hyviä kärkitaistoa ajatellen. Todennäköistä on, että joukkue nappaa sijoituksen kolmen parhaan joukosta eli viime kaudesta parannetaan. Nousu on tavoite, mutta se vaatii onnistumisia useissa asioissa.

Tehoja ei saatu vielä talvikaudella irti ja ehjiä esityksiä nähtiin vähän, joten kysymysmerkkejä leijuu ilmassa. Sarjan avauskolmannes on varmasti haastava ja jopa yllättäviä pistemenetyksiä tullaan näkemään. Perinteinen kevätfloppi on kuitenkin vältettävä, jos kärkivauhdissa halutaan säilyä. Keväällä saatetaankin nähdä joissain vierasotteluissa AC Oulu, joka pelaa enemmän puolustuksen kautta.

Joukkueen on myös vältettävä pahimmat avainpelaajien loukkaantumiset ja pelikiellot erityisesti puolustuspään pelaajien osalta. Viimeinen tekijä liittyy hyökkäyspelaamisen monipuolisuuteen – Lähderinteen pelikirjasta pitää löytyä vaihtoehtoja materiaalin maksimaaliseksi hyödyntämiseksi erilaisissa tilanteissa. Kausi tulee olemaan pääosin bussipuolustusten murtamista, mutta vastaan tulee myös aktiivisemmin hyökkääviä joukkueita eli erilaisia vaihtoehtoja ja nopeampaa reagoimista vastustajien tekemiin muutoksiin tarvitaan.

[Vastapallo]

Grundad / Perustettu: 1905
Hemmaplan / Kotikenttä: Ekenäs Centrumplan / Tammisaaren Keskuskenttä (Ladugårdsgatan / Latokartannonkatu 14, 10600 Ekenäs / Tammisaari )
Hemsida / Kotisivu: www.ekenasif.fi
YouTube: EIF Fotboll
Facebook: Ekenäs Idrottsförening r.f.
Twitter: EIFfotboll
Flickr: Ekenäs Idrottsförening r.f.

Kausi 2018
Kausi oli alusta saakka todellinen menestystarina todella nimettömän joukkueen kanssa. Tuohon kun vielä lisätään, että uusi valmentaja Gabriel Xatart pisti muutamia pelaajia pelaamaan pelipaikoille, joissa eivät aikaisemmin hirveästi olleet pelanneet, niin hyvät tulokset olivat entistäkin suurempi yllätys. Suomen Cupissa joukkue oli neljän parhaan joukossa ja Ykkösen kausikin sujui loistavasti, pois lukien kolme tappion putki syyskuussa, joka tiputti joukkueen nousukamppailusta pois. Noiden kolmen tappion lisäksi EIF hävisi vain kerran koko kauden aikana, joskin tasapelejä tuli liikaa kärkikamppailua ajatellen. Isoin asia oli kuitenkin se että pitkästä aika EIFfillä oli todella selkeä pelitapa, eikä peli perustunut yksilöiden taitoon liikaa.

Lähtökohdat kauteen 2019
Viime kauden hyvät otteet ovat nostaneet ainakin kannattajien toiveita, jopa liikaakin. Valmennus jatkaa samana, mutta hieman erikoisesti valmennuskaksikko saapui Suomeen vasta tammikuun lopussa. Näin ollen joukkueen kokoaminen venyi aivan siirtoikkunan viimeisille päiville. Toki pelaajia tuli jo aikaisemmin sisään paljon, mutta osa jäänyt jo harjoitusotteluissa aikalailla vaille peliaikaa. Vaihtuvuus pelaajistossa on ollut valtaisaa ja kauden 2018 ihanneavauksesta on jäljellä enää 3-4 pelaajaa. Tulokset harjoituskaudella ja Suomen Cupissa ovat olleet heikkoja. Tuo nostaa entisestään kysymysmerkkejä, että pystyvätkö valmentajat toisena kautena putkeen taikomaan Kakkosen peruspelaajista Ykköseen riittäviä.

Pelitapa
Espanjalainen valmennus haluaa EIFfin perustavan pelinsä pallon siirtelyyn maata pitkin rakentaen rauhassa, kuten maassa on tapana. Joskin valmennus osaa kyllä tarvittaessa myös varioida pelitapaa ja osassa otteluissa nähdään varmastikin suoraviivaisempi EIF. Koko homma perustuu kuitenkin tiukkaan puolustuspeliin ja siihen, että keskustan paketti pysyy koko ajan kasassa eikä vastustajaa päästetä iskemään organisoimatonta pelaajistoa vastaan. Eli keskikentän pohjalla nähdään todennäköisesti yksi hyvinkin paljon pelkästään puolustamiseen ja kenttätasapainon ylläpitämiseen keskittyvä pelaaja. Prässilinja on todennäköisesti suhteellisen alhaalla, joskin kotiotteluissa ajoittain joukkue saattaa prässitaso nostaa.

Pelimuodostelmana oli viime kaudella pääasiassa "mixumainen" joulukuusi 4-3-2-1, mutta toki hieman variaatioitakin nähtiin. Erikoista joukkueen pelaajistossa on se, että paperilla joukkueessa on ainoastaan yksi kärkipelaaja. Muut hyökkäyspään pelaajat ovat enemmän tai vähemmän laitureita enemmän. Lahjakas Ollila pystyy myös kärjessä toki pelaamaan, mutta pienikokoisena tarvitsee paljon tukea laidoilta ja pitkillä palloilla pelaamalla hänestä ei hyötyä ole. Ei siis ideaalipelaajatyyppi yksinäisen kärkimiehen rooliin.

Ihanneavaus tällä hetkellä varmaan jotain alla olevaa:

           Ulmanen
Ollila                  Uemura
       Rantanen Lahti
            Jama
Ekström  Bamba  Lindqvist Sevon
         El Moutacim

Tyrkyllä avaukseen harjoitusotteluiden perusteella myös ainakin Akpini ja Lindholm


Talous
Tilanne on jonkinmoinen kysymysmerkki. Protestilistalla tasaiseen tahtiin pari kertaa vuodessa verottajan toimesta esiintynyt ja erilaisia huhuja liikkuu paljon maksamattomista pelaajapalkkioista yms. Ulospäin hommat kuitenkin näyttävät toimivan ihan kohtuullisesti, joskin ulkomaalaispelaajien hankinta viime tingassa varmastikin on yksi tapa säästää rahaa. Manageri sanonut suoraan, että seuran talous perustuu osin siihen, että joka vuosi pelaajia saataisiin myytyä ulkomaille. Aikaisemman parin kauden aikana se on onnistunut, mutta tälle kaudelle materiaali näyttää sellaiselta ettei siellä hirveästi potentiaalisia myyntiartikkeleita olisi. Millaisella riskitasolla siis mahdetaan mennä?

Lähteneet pelaajat:
Kevin Kauber(Paide Linnameeskond)
Viktor Limnell(SalPa)
Hanson Boakai(FC Inter)
Atte Sihvonen(RoPS)
Chakib Hochine(HFX Wanderers)
Vili Nyström(GrIFK)
Jacob Bushue(Haka)
Jonathan Jäntti(AC Kajaani)
Riku Selander(HIFK)
Hans Honkasalo(KaaPo)
Ulrich Meleke(Hapoel Tel Aviv)
Etchu Tabe(?)
Johan Estlander(siirtyi jäähdyttelemään FC Glidin riveihin Neloseen)
Cheick Camara(?)
Aboubacar Gassama(Ararat Yerevan)

Tuleet pelaajat:
Joachim Böckerman(Kiffen)
Matias Lahti(FC Inter, laina)
Dominic Gronin(?)
Daniel Rantanen(HIFK)
Benjamin Tuovinen(FC Jazz)
Felix Ferahyan(FC Honka)
Pasi Forsman(HIFK/2)
Daisuke Uemura(Terrassa FC)
Severi Vielma(JJK)
Alexandre Fontaine(?)
Antti Ulmanen(HIFK/2)
Omar Jama(VPS)
Seynabou Benga Samba(UTA Arad)
Donald Bende(Ilman seuraa)



Lagledning / Joukkueen taustahenkilöt 2019

Ansvarig tränare / Päävalmentaja
Gabriel Xatart

Assisterande tränare / Apuvalmentaja
Guillem Santesmases Benavents

Fys- & målvaktstränare / Fys- & maalivahtivalmentaja
Oscar Forsström

Lagledare / Joukkueenjohtaja
Ville Orasmaa

Tejpare / Huoltaja
Kim Nyström
Heikki Orasmaa

Manager / Manageri
Peter Haglund


Spelare / Pelaajat 2019

Målvakter / Maalivahdit
Mehdi El Moutacim (2000)
- EIFfin juniorituotannon kruununjalokivi. Nuoreksi maalivahdiksi jo kokemusta miesten peleistä jonkin verran ja parhaimmillaan Ykkösen parhaita maalivahteja. Kasvanut vähän pituuttakin viime vuosina vielä, joten raamitkin ihan riittävät ainakin Suomen sarjoihin. Potentiaalia jopa ulkomailla, jos vaan pysyisi terveenä

Felix Ferahyan (1998)
- Yllättävä haku toiseksi maalivahdiksi. Saksassa koko ikänsä asunut, mutta Suomen passin omaava veskari, joka KuPSissa ja Hongassa käynyt myös kokeilemassa. Junnumaaotteluita löytyy jonkin verran taustalta ja sitä kautta ainakin aikaisemmin potentiaalia kaverissa on nähty. Ei ole vakuuttanut talvikaudella ja mielestäni selkeästi jäänyt kakkosvahdiksi.

Försvarare / Puolustajat
William Lindqvist (1998)
- EIFfin oma kasvatti, joka junnumaaotteluistakin paljon pelannut. Kärsinyt paljon vammoista, mikä hidastanut kehitystä. Potentiaalisena ulkomaille siirtyjänäkin pidetty, mutta vaatisi yhden terveen kauden. Parhaimmillaan hyvä pelaaja Ykköseen, mutta välillä sattuu virheherkkä

Zacharias Ekström (1992)
- Joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Oma kasvatti jolta löytyy jo paljon kokemusta. Käynyt liigaseuroistakin paikkaa kärkkymässä, mutta aina palannut EIFfiin. Pystyy pelaamaan vasemmalla kaistalla kaikkia pelipaikkoja. On myös hyökkäyssuuntaan tärkeä palanen EIFfin joukkueessa.

Severi Vielma (1995)
- Lupaavana pidetty toppari, joka on kuitenkin enemmän tai vähemmän ollut sairastuvalla jatkuvasti. Viimeisen parin kauden aikana, kuitenkin minuutteja tullut kiitettävästi liigassa ja ykkösessä, joskin molemmat kaudet putoamiseen sarjasta ovat päättyneet. Pystyykö ottamaan viimeisen harppauksen ja pysyykö kunnossa?

Pasi Forsman (1997)
- HIFKin kakkosjoukkueessa pelannut puolustaja, joka pystyy puolustuslinjassa kaikkia pelipaikkoja pelaamaan. Ei vakuuttanut Kakkosessa viime kaudella eikä ole vakuuttanut pre seasonilla, joten jäämässä penkkimieheksi.

Joel Akpini (1996)
- Pisimpään seurassa ollut ulkomaalaispelaaja. Fyysinen toppari, joka myös laitapakkina pystyy pelaamaan. Parhaimmillaan jopa dominoi fysiikkansa avulla, mutta isoja puutteita sijoittumisessa ja pelin ymmärtämisessä, minkä vuoksi välillä sattuu suuria virheitä. Lindqvistin ja Vielman kanssa taistelee toisen avauksen topparin paikasta.

Benga Samba Seynabou (1996)
- Iso kysymysmerkki. Hankittu varmasti merkittävään rooliin ja kokemusta Romanian Kakkostasolta ja Italian amatöörisarjoista. Vaikea sanoa mitään kaverista, kun en kentällä ole vielä nähnyt.

Alexandre Fontaine (1998)
- Kanadalaishaitilainen oikea laitapuolustaja, joka ilmeisesti jenkkien yliopistosarjoista tuli. Pelasi Cupissa keskikentän pohjallakin, mutta näki ettei siihen ollut tottunut. Fyysisesti todella vahva ja nopea. Ei kuitenkaan ole näyttänyt että olisi täydessä pelikunnossa eikä treenimatseissa ole avaukseen edes mahtunut.

Joachim Böckerman (1997)
- Takana lupaava tulevaisuus. HJK:n junnuissa poikamaaotteluita takana liuta, mutta pari viime kautta mennyt aikalailla vihkoon. Viime vuonna vain muutama peli Kiffenissä Kakkosta alkukaudesta ja sieltä kesken kauden lähti vetämään. Eli pitkä pelaamattomuus takana. Vaihtopelaajan roolissa.

Ville Sevon(1994)
- Toinen vähän kokeneempi oma kasvatti joka isossa roolissa. Sevonilla alkaa jo 11. kausi seuran edustusjoukkueessa. Pystyy oikealla laidalla pelaamaan kaikilla pelipaikoilla. Juoksuvoimainen ja perustaitava pelaaja, jolta kuitenkin se viimeinen askel jäänyt ottamatta että tähtikategoriaan olisi Ykkösessä noussut.


Mittfältare / Keskikenttä
Daniel Rantanen (1998)
- Profiilihankinta. Nuoresta iästä huolimatta kokemusta jo Liigasta ja Ykkösestä paljon. Pystyy pelaamaan monissa eri rooleissa keskikentällä. Täytyy ottaa johtavan pelaajan rooli keskikentälle. Tärkeässä asemassa pelinrakentelussa. Tarvitaan tehoja, jos EIF meinaa menestyä.

Omar Jama (1998)
- Yllättävä hankinta kauden alla. Tai siis yllättävää että Tammisaareen päätyi. Viime kaudella vahvoja otteita VPS:ssä ja olisi kuvitellut Liigasta pelipaikan löytyvän. Toisaalta pelaajan motivaatiosta voi hieman kysymyksiä esittää, sillä ei näytä olevan lähelläkään huippu-urheilijaa tällä hetkellä. Kuntoon päässessään kuitenkin todella iso vahvistu EIFfille ja tärkeä palanen keskikentälle.

Benjamin Tuovinen (1995)
- Perusporilainen lähti kokeilemaan Ykköseen. Keskikentän keskustassa viihtynyt aikaisemmin, mutta nyt jopa topparina peluutettu talvella. Aika pienikokoinen pelaaja, joten topparin tontilla ei omimmillaan, vaikka asenteella paljon saakin paikattua puuttuvia senttejä. Tippunut vahvistusten myötä penkkimieheiksi. On kuitenkin ensimmäinen kaveri penkiltä sisään keskikentän rooleihin.

Donald Bende (1995)
- Todellinen kysymysmerkki! Pienikokoinen taitava keskikenttäpelaaja/laituri on AC Milanin akatemian kasvatti, joten perustekemisen luulisi olevan kohdillaan. EIF on kuudes seura viiteen vuoteen pelaajalle, joten ei ole ura lähtenyt käyntiin mitenkään vauhdikkaasti. Ollut sivussa viimeisistä harjoitusotteluista.

Simon Lindholm (2001)
- Oma kasvatti joka talvikaudella saanut paljon vastuuta edelleenkin vaikka vahvistuksia saapunut joukkueeseen. Taistelee Tuovisen kanssa keskikentän tuuraajan roolista. Voi alkukaudesta jopa saada avauksessakin näytönpaikkaa, kun Jama on puolikuntoinen.

Dominic Grondin (1998)
- Pienikokoinen kanadalainen, joka hyökkäävää keskikenttäpelaajaa aikaisemmin pelannut. Ei ole viimeisissä harjoituspeleissä mahtunut ns. ykkösavaukseen, joten rooli kysymysmerkki. Ei vaikuta että valmentajan taktiikasta löytyisi välttämättä sopivaa roolia vahvuuksiin. Toisaalta riittääkö taso muutenkaan?

Matias Lahti (1999) (Lainassa Interistä)
- Viime kaudella lupaavia otteita Veikkausliigassa, mutta ei ilmeisesti uuden valmentajan suunnitelmiin kuulunut. Box to box-pelaaja, joka varmasti saa isoa roolia Rantasen ja Jaman rinnalla työhevosena. Onko valmis ottamaan johtavan pelaajan roolia?

Anfallare / Hyökääjät
Antti Ulmanen (1999)
- HIFK:n kakkosjoukkueessa kohtalaisia esityksiä, joskaan ei hirveästi tehoja. Target-tyyppinen hyökkääjä, joskaan ei mikään jättiläinen. Ei pysty itse luomaan paikkoja hirveästi, mutta viimeistelee kohtuullisen hyvin paikoista. Riittääkö fysiikka yksinäisen hyökkääjän rooliin Ykkösessä?

Akseli Ollila (2000)
- EIFfin timantti kaudella 2018. Todella taitava ja juonikas pelaaja, joka välillä taikoo maaleja sekä maalipaikkoja täysin tyhjästä. EIFfin hyökkäyspelin sielu. Ilman Ollilan tehoja EIFfin on todella vaikea voittaa otteluita, koska mukana pääosassa maaleista jollain tavalla.

Daisuke Uemura (1990)
- Viime hetken hankinta Espanjan nelostasolta. Pienikokoinen laituri, joka FC Interiin siirtyneen Hanson Boakain korvaajaksi tietyllä tavalla tulee. Tasosta ei pysty tässä kohtaa sanomaan oikein mitään. Ei ole aikaisemmin kovin paljon maaleja tehnyt seuroissaan.

Marc Anderson/Kouadjo (2001)
- Sukunimi vaihtuu ja kukaan ei taida tietää mikä se oikeasti on. Pari vuotta ollut seurassa, mutta ilmeisesti vain harjoitellut joukkueen mukana, eikä pelannut virallisissa otteluissa lainkaan. Saanee ainakin jonkinlaisen näyttöpaikan tällä kaudella.


Träningsmatcher / Harjoitusottelut 2019
16.3. HIFK-EIF 1-0
6.4. EIF-SalPa 2-1
13.4. EIF-TamU 2-2
20.4. EIF-PEPO 1-2


Finska Cup matcher / Suomen Cup ottelut 2019
1.2. TPS-EIF 3-1
9.2. EIF-TPV 3-5
16.2. EIF-KTP 1-0
23.2. AC Kajaani-EIF 2-1

[Vastapallo]

Perustettu: 1965
Kotistadion: Pietarsaaren Keskuskenttä (Länsikenttä)
Saavutukset
Pääsarjakausia: 23 (1989, 1991-1998, 2002-2015)
2.sarjataso: 22 (1966-1969, 1971-1973, 1980-1986, 1988, 1990, 1999-2001, 2016-)
Suomen mestaruuksia: 0
2.sarjatason mestaruuksia: 1 (1988)
Suomen Cupin mestaruuksia: 0
Suomen Cupin hopea: 2 (1992,1999)
Eurokausia: 1 (1996 Intertoto Cup)
Muut saavutukset
Liigacup hopea: 1 (1998)
Halli-SM mestaruuksia: 1 (1993)
Ykköscup mestaruuksia: 1 (1999)

Kotisivut
Facebook
Twitter @FFJaro
Instagram @ffjaro
Youtube

Kannattajat:
Facebook
Instagram @jaro_supporters

Lähtökohdat kauteen 2019
14 liigakauden jälkeen Jaro tippui 2015-kauden päätteeksi Ykköseen. 2016 silloinen pitkäaikainen valmentaja Alexei Eremenko sai kenkää kesken kauden ja tilalle tuli englantilainen Kristian Heames. Heames sai pelin kulkemaan loppukaudesta, mutta takamatka sarjakärkeen oli liian suuri. Kausi 2017 meni kuitenkin myös  alakanttiin ja valmentajaa vaihdettiin jälleen kerran kesällä ja tilalle nousi kakkosvalmentaja Calle Löf.
Viime kaudelle päävalmentajaksi tuli Tomi Kärkkäinen. Talven cup-peleissä kulki ihan hyvin, kunnes ratkaisevassa pelissä jostain kumman syystä peluutettiin kakkosmiehistöä ja jatkopaikka jäi haaveeksi. Sarjakauden alkaessa peli ei missään vaiheessa näyttänyt hyvältä, mutta pisteitä tuli kuitenkin tasaisesti ja joukkue pysyi kärjen tuntumassa. Kesäkuun lopussa tuli kuitenkin romahdus ja joukkue onnistui vain voittamaan yhden seitsemästä ottelusta. Tässä vaiheessa seurajohdolle riitti ja päävalmentajaa vaihdettiin jo kolmatta kautta peräkkäin. Korvaajaksi nostettiin pitkän uran seuran junioreissa tehnyt Niklas Käcko. Suunta kuitenkaan ei muuttunut heti ensimmäisessä ottelussa vaan joukkue koki niukan tappion Valkeakoskella. Tämän jälkeen peli alkoi kuitenkin toimimaan paremmin ja Jaro onnistui voittamaan peräti viisi ottelua peräkkäin ja kaatamalla m.m. molemmat sarjanousijat HIFK:n ja KPV:n. EIF tasurin jälkeen kuitenkin ne viimeisetkin mahdollisuudet liiganousuun menivät ja viimeiset kolme ottelua meni sitten ilman suurempaa panosta. Loppusijoitus oli kuudes mikä on seuran huonoin sijoitus sitten vuoden 1987 kun joukkue nousi Kakkosesta Ykköseen.

Seurajohto
Toimitusjohtajana jatkaa viime vuonna seuraan palannut Fredrik Haga ja Jonas Emet toimii edelleen pelaamisen ohella osa-aikaisena myyntipäällikkönä. Pontus Backlundilla alkaa jo seitsemäs kausi joukkueenjohtajana, sekä osana valmennusryhmää. Hallituksessa sen sijaan on tapahtunut muutoksia, kun monivuotinen puheenjohtaja Harald Finne astui sivuun ja uudeksi puheenjohtajaksi nousi aiemmin talousasioista vastannut Mikael Eklund. Lisäksi hallituksessa aloitti kolme uutta nimeä.

Kannattajat
Keskuskentän E-katsomossa on toiminut erinimisiä kannattajaryhmiä jo vuosituhannen alusta, kun joukkue edellisen kerran pelasi Ykköstä.  Nykyinen nimi Jaro Supporters on vakiintunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja ryhmän koko vaihtelee kotimatseissa n. 10-40 henkilön välillä. Kuten monessa muussa pikkukaupungissa niin Pietarsaaren ongelma on, että monet nuoret muuttavat opiskelujen takia muualle mikä myös näkyy kannattajatoiminnassa.
Vaikka Jaro ei ole sen suurempaa menestystä viimeisen 18 vuoden aikana tuonut, niin kannattajat ovat pysyneet lojaaleina ja aktiivisesti reissanneet joukkueen perässä niin Veikkausliigassa kuin Ykkösessä. Viime kaudella taisi vähintään henkilöautollinen kannattajia lähteä jokaiseen vierasotteluun ja sama meno näyttää jatkuvan myös tänä vuonna, kun Tammisaaren avausotteluun on lähdössä n. bussillinen kannattajia.

Valmennus
Viime kauden päätteeksi seurajohto päätti jatkaa Käckon valmentajapestiä kahdella vuodella. Valmentajana Käcko on toiminut koko uransa junioripuolella ja pesti Jarossa on ensimmäinen aikuisten sarjoissa. Käcko uskoo pallolliseen pelitapaan ja hän on pitkän seurauransa myötä ollut osittain myös mukana luomassa sitä pallonhallintaan perustuvaa peli-identiteettiä mistä seura tunnetaan.
Apuvalmentajaksi palkattiin seuran entinen tähtipelaaja Jonas Portin. Portin pelasi Jarossa topparina kausina 2004-2009, kunnes siirtyi Italiaan Serie B:n Ascoliin. Italiassa Portin ehti edustaa Ascolin lisäksi Padovaa ja Parmaa, ennen kuin joutui pakosta lopettamaan ammattilaisuransa terveysongelmien vuoksi. Suomeen palattuaan Portin alkoi valmentamaan VIFK:n junioreita ja nykyinen pesti on Käckon tavoin ensimmäinen aikuisten puolella.
Maalivahtivalmentajana jatkaa aiemmin mainittu Backlund ja tiimiä vahvistettiin viime vuoden lopussa palkkaamalla Glenn Sundqvistin fysiikkavalmentajaksi. Sundqvist on aiemmin auttanut yksittäisten pelaajien kuntoutuksessa, mutta ottaa nyt osakseen koko joukkueen.

Materiaali ja pelitapa
Jaro on selkeästi lähtenyt rakentamaan joukkuettaan alhaalta ylös. Maalivahtiosasto, puolustus ja alempi keskikenttä on selkeästi joukkueen laadukkaimpia osia ja edustavat sarjan ehdotonta kärkeä. Avainpelaajien lisäksi valmennuksella on myös hyviä vaihtoehtoja melkein kaikille näille pelipaikoille.
Ylempi keskikenttä ja hyökkäysosasto on sen sijaan suurempi kysymysmerkki. Vaikka sieltä löytyy niin rutiinia kuin potentiaaliakin niin monen pelaajan nykykunto on arvoitus.  Vain Jonas Emet, Papa Niang ja Jahir Barraza ovat aiemmin näyttäneet, että maalinteko tällä tai korkeammalla tasolla onnistuu. Näidenkin viimeisistä huippukausista on jo hetken kulunut, joten on tärkeää, että he löytävät entisen pelikuntonsa ja että nuoremmista joku pystyy lyömään itsensä läpi Ykkösessä jo tulevana kautena.
Talven peleissä pelimuoto on ollut aika perinteinen 4-3-3. Suurimmaksi osaksi keskikentän kolmio on ollut muodossa 1-2, mutta Luis Roblesin tulon jälkeen myös 2-1-muotoa on kokeiltu. Viime kauden perusteella Käcko haluaa, että joukkue pystyy hallitsemaan palloa ja prässäämään korkealta. Talven peleissä ollaan myös nähty selkeästi puolustavampi joukkue, joka on pallonriiston jälkeen usein lähtenyt laitojen kautta vastahyökkäykseen.

Muutokset materiaalissa
Maalivahdeista vain Emil Öhberg jatkaa. Haastajiksi hankittiin Kakkosessa useamman kauden pelannut Ville Seppä ja Kajaanista tuli parikymppinen Topi Valtonen. Viime vuonna Jarolla oli jopa pienoinen maalivahtikriisi, kun Öhberg loukkaantui ja kauden aikana maalilla kävi jopa viisi eri pelaajaa. Tähän verrattuna tämän vuoden kolmikko tuntuu kokonaisuutena paljon paremmalta.
Puolustuksessa suurin osa viime kauden avauspelaajista jatkaa. Ainoastaan laitapakki Kareem Moses lähti. Tilalle hankittiin laitapakit Otto Hirvonen ja Walter Moore. Kokonaisuudessaan taso pysyy aika samana ja leveyttä on jopa hieman enemmän. Ainut huoli on, että Hirvonen on joukkueen ainoa oikea laitapakki ja muut viihtyvät ensisijaisesti joko vasemmalla tai topparina.
Keskikentällä nähdään sen sijaan suurempia muutoksia. Joukkueen kapteeni Tomas Kula päätti lopettaa ammattilaisuransa ja siirtyi Kolmosen NIK:n. Lisäksi Kazuki Takahashin, Kim Bölingin ja Viktor Strömbäckin sopimuksia ei jatkettu. Tilalle tuli GBK:sta Jaakko Alasuutari sekä Meksikon maajoukkueessakin esiintynyt kokenut peluri Luis Robles.
Myös hyökkäysosastolla on tapahtunut muutoksia. Kärjestä lähti sekä Felix De Bona että Denis. Korvaajaa haettiin usean testipelaajan voimin ja lopuksi tilalle löytyi lainapelaaja Jahir Barraza. Laitureista joukkueen viime vuoden maalikuningas Christopher Mandiangu lähti ja tilalle tuli paluumuuttajat Joni Remesaho ja Papa Niang. 

FF Jaroon
Ville Seppä (JS Hercules)
Joni Remesaho (JBK)
Otto Hirvonen (BK-46)
Jaakko Alasuutari (GBK)
Walter Moore (Oulu)
Topi Valtonen (AC Kajaani)
Papa Niang (Minerva Punjab FC, Intia)
Luis Robles (Puebla FC, Meksiko)
Jahir Barraza (Atlas FC, Meksiko)

FF Jarosta pois
Kim Böling (Närpes Kraft)
Ilari Antila (FC Kiisto)
Samba Sillah (VPS)
Kareem Moses (FC Edmonton, Kanada)
Kevin Peth (?)
Denis (Mikkelin Palloilijat)
Christopher Mandiangu (KPV/Septemvri Sofia, Bulgaria)
Viktor Strömbäck (JBK)
Thomas Kula (NIK)
Felix De Bona (?)
Kazuki Takahashi (FC Universitatea Craiova, Romania)

Maalivahdit
1. Ville Seppä (1996)
Loimaalta lähtöisin oleva FC Interin kasvatti siirtyi täksi kaudeksi Jaroon Kakkosen Herculeksesta. Oli jo kaudella 2017 osa TPS:n miehistöä mutta Ykkösen debyytti on vielä tekemättä. Pääsi talvella pelaamaan 4 Suomen Cupin ottelussa Öhbergin ollessa sivussa.
22. Topi Valtonen (1999)
Viime kausi meni Kajaanissa missä pelasi 4 Ykkösen ottelua ACK:n paidassa. Osallistui talven try-outeihin ja sai hieman yllättäen sopimuksen. On nyt laadukkaammassa ympäristössä päässyt kunnolla harjoittelemaan ja valmentajan kommenteista päätelleen on kehittynyt todella paljon talven aikana.

25. Emil Öhberg (1993)
Yksi sarjan parhaista maalivahdeista. Jaron oma kasvatti nousi kaudella 2016 ykkösveskariksi ja on sen jälkeen torjunut 71 Ykkösen pelissä peräti 29 nollapeliä. Loukkaantumisen ja ulosajon johdosta ei pelannut juurikaan cupissa. Pelannee kuitenkin kaikki Ykkösen ottelut, jos vain on pelikunnossa.
Loistava torjuja, joka on myös todella varma jalalla. On kuitenkin suhteellisen lyhyt maalivahdiksi ja tämä tuottaa osittain vaikeuksia korkeissa keskityspalloissa.

Puolustajat
2. Otto Hirvonen (1997)
Oli mukana talven try-outeilla ja vakuutti seurajohdon. Pelannut viime kaudet Kakkosen BK-46 ja tuleva kausi on ensimmäinen Ykkösessä. Joukkueen ainut varsinainen oikea laitapuolustaja ja peliaikaa on tämän vuoksi todennäköisesti luvassa. 

3. Samuel Uusitalo (2002)
Alle 17-vuotiaiden maajoukkuetoppari nostettiin talvella edustukseen paikkaamaan loukkaantuneita toppareita. Nuoresta iästä huolimatta pelasi todella kypsästi cup-otteluissa ja teki useita varmoja katkoja. Suurin osa kaudesta menee kuitenkin joko Kakkosen JBK:ssa tai B-junnujen SM-sarjassa.

4. Pavle Milosavljevic (1987)
Kokenut serbitoppari aloittaa jo kolmannen kautensa Jaron paidassa. Pelannut aiemmin kotimaassaan 2.sarjatasolla ja Veikkausliigaa Ilveksessä ja SJK:ssa. Jälkimmäisessä voitti myös Suomen mestaruuden 2015. Tykkää pelata todella suurella riskillä, joka välillä näkyy myös rikkeinä tai turhina pallon menetyksinä. Hyvänä päivänä voittaa kuitenkin lähes jokaisen kaksikamppailun.

5. Toni Takamäki (1992)
Toppari teki läpimurtonsa Ykkösessä 2017 GrIFK:n paidassa ja jatkoi samaa rataa Jarossa viime vuonna, kunnes vakaava loukkaantuminen piti hänet sivussa loppukauden ja kuluvan vuoden Suomen Cupista. On kuitenkin nyt palannut pelikentille ja viimeisissä harjoituspeleissä saanut jälleen peliaikaa.

6. Johan Brunell (1991)
Oma kasvatti, joka kuului jo runkopelaajiin Jaron liigakausina. Loukkaantumishuolet ovat kuitenkin haitanneet uraa ja ehjiä kausia ei ole montaa kertynyt. Pallovarma toppari, joka on hyvä avaamaan peliä. Millintarkat ristipallot laitureille ovat todella näyttäviä ja tuon tason suorituksia Suomen kentillä harvemmin nähdään.

12. Walter Moore (1984)
Tänä vuonna jo 35 vuotta täyttävä Guyanan maajoukkuemies palasi Jaroon vuoden tauon jälkeen. Vasempana laitapakkina viihtyvä pelaaja tunnetaan hyvistä ja lukuisista laitanousuistaan, joka toisaalta näkyy myös ongelmina puolustussuuntaan. Pystyy tarvittaessa myös pelaamaan laiturina.

15. Dárvin Chávez (1989)
2012 vuoden olympiavoittajan ura oli katkolla pahan polvivamman takia. Vasen laitapakki onnistui kuitenkin viime vuonna vakuuttamaan Jaron valmennusjohdon ja kiitti luottamuksesta pelaamalla loistokauden ja tekemällä vielä jatkosopimuksen. Tämän tasoista pelimiestä ei montaa Suomen kentiltä löydy ja useampi vastustajan laituri tulee varmaan hakkaamaan päätänsä meksikolaiseen mäntyyn.

28. Jusa Ihalainen (2000)
Kokkolalaislähtöinen 19-vuotias laitapakki siirtyi Jaroon jo B-junnuikäisenä. Nostettiin edustuksen viime vuonna ja pääsi vaihdosta kentälle kahdessa ottelussa. Muuten kausi meni pitkälti JBK:ssa. Lähtee tulevanakin kautena haastajan asemasta, joten nähtäväksi jää onnistuuko murtautumaan pelaavaan miehistöön.

Keskikenttä
7. Anthony Dafaa (1988)
Kenialaispelaaja tuli kesken viime kauden seuraan ja vakiinnutti heti paikkansa keskikentän pohjalla. Aiemmin yli 100 Veikkausliigaottelusssa esiintynyt tunnetaan pallovarmana pelaajana ja kovana työntekijänä, joka harvoin tekee virheitä. On mielenkiintoista nähdä miten peli Luis Roblesin kanssa lähtee liikkeelle, sillä kyseessä on kaksi samantapaista pelaajatyyppiä.

10. Jonas Emet (1988)
Jaron oma kasvatti on urallaan pelannut yli 200 ottelua Veikkausliigassa ja voitti myös liigan maalikuninkuuden kaudella 2014. Tämän jälkeen loukkaantumiset ovat haitanneet uraa ja viime kaudet ovat menneet pitkälti katsomossa. Nyt näyttäisi siltä, että on lopulta pääsemässä taas kuntoon ja talven otteet ovat olleet lupaavia. Monipuolinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan lähes jokaisella pelipaikalla. Viihtyy kuitenkin parhaiten keskikentän yläosalla.

11. Jaakko Alasuutari (1997)
Siirtyi talvella Jaroon naapuriseura GBK:sta, missä pelasi hyvän kauden Kakkosessa. On aiemmin urallaan myös pelannut futsalia ja esiintynyt siellä jopa maajoukkueessa. On ollut yksi talven yllättäjistä mutta joutuu tekemään kovasti töitä syrjäyttääkseen kokeneimman Dafaan, Roblesin tai Emetin.

16. Severi Kähkönen (2000)
Nuorisomaajoukkueissakin esiintynyt kokkolalaispelaaja pelasi Jarossa jo B-junnuissa. Tuli viime vuonna edustuksen mukaan ja pääsi kauden viimeisessä pelissä jopa avaukseen, mutta valitettavasti loukkaantui jo ensimmäisellä puoliajalla. Pelannut enimmäkseen kymppipaikalla, mutta pystyy myös pelaamaan kärjessä.

18. Luis "Macue" Robles (1986)
Kotimaansa pääsarjassa melkein 300 peliä pelannut ja jopa maajoukkueessakin esiintynyt meksikolaispelaaja on Jaron tämän vuoden kohuhankinta. Odotukset Pietarsaaressa ovat korkealla ja Roblesista odotetaan keskikentän johtohahmoa. Nähtäväksi jää kuitenkin, miten sopeutuu eurooppalaiseen pelityyliin ja hieman hyökkäävämpään rooliin kuin mitä on suurimmaksi osaksi urallaan pelannut.

21. Jim Myrevik (1996)
Myrevikin tausta on nykyfutiksessa harvinaisempi, sillä hän on urallaan kiivennyt kyläseura Esse IK:n junnuista aina Kolmosessa pelaavan edustustusjoukkueeseen. Sieltä matka jatkui Kakkosen JBK:n kautta Jaroon. Ei ole mikään pallotaituri, mutta fyysisyydellään ja periksiantamattomalla asenteellaan hän pystyy kompensoimaan heikkouksiaan. Viihtyy parhaiten joko keskikentän yläosassa tai sitten laiturina.

Hyökkäys
8. Papa Niang (1988)
Veikkausliigassa jo osittain kulttipelaajan maineeseen noussut Niang palasi vuoden tauon jälkeen punapaitoihin.  Nykykunto on kysymysmerkki mutta tuo taituruudellaan kaivattua 1vs1 osaamista laidalle. Niang tuo myös hyvän lisän rangaistuslaukauksiin, m.m. kaudella 2011 syntyi peräti 8 liigamaalia pilkulta.

19. Axel Vidjeskog (2001)
Nuorten maajoukkuepelaaja debytoi jo 2017 edustuksessa ja viime kaudella pelejä kertyi 3 lisää vaikka kärsi loukkaantumisista. On viime aikoina kehittynyt todella paljon ja oli talviotteluissa joukkueen parhaimmistoa. Laidalla tai kymppipaikalla viihtyvän pelaajan läpimurtoa voidaan mahdollisesti odottaa jo tänä vuonna.

24. Joni Remesaho (1993)
Oma kasvatti nostettiin kesken 2016 kauden edustukseen ja läpimurto Ykkösessä tuli melkein heti. Laituri aloitti myös kauden 2017 hyvin, kunnes loukkaantui kesäkuussa ja oli loppukauden sivussa. Viime kausi meni Kakkosessa JBK:n riveissä mutta täksi kaudeksi Remesaho teki jälleen sopimuksen Jaron kanssa. Nopea laitapelaaja, joka jaksaa tehdä töitä koko ottelun ajan. Kliinisyyttä tarvitaan kuitenkin vielä viimeistelyyn, sillä maalimäärät Ykkösessä ovat tähän mennessä jääneet alhaiseksi.

29. Anthony Olusanya (2000)
Pääsi viime vuonna debytoimaan jo kauden alussa ja loppujen lopuksi pelejä Ykkösessä kertyi peräti 20. Pelannut enimmäkseen laiturina, mutta talven peleissä esiintynyt edukseen myös keskushyökkääjänä joten nähtäväksi jää millä pelipaikalla saa peliaikaa.

17. Jahir Barraza (1990)
Jaron viimeinen hankinta tuli joukkueeseen juuri ennen kauden alkua. Keskushyökkääjä on tähän mennessä pelannut kotimaassaan Meksikossa missä maaleja on syntynyt noin 40 kahdella ylimmällä sarjatasolla sekä cupissa. Nähtäväksi jää miten sopeutuu Suomeen ja onnistuuko muu joukkue luomaan hänelle riittävästi maalipaikkoja.

Kokonaisarvio
Jaro on jokaisella aiemmalla Ykkösen kaudella povattu Ykkösen kärkeen. Viime kausien epäonnistumisien takia näyttäisi kuitenkin siltä, että moni uskoo Jaron sijoittuvan tulevalla kaudella vasta sarjan keskikastiin.
Puolustus on kuitenkin paperilla kova ja viimeisissä harjoitusotteluissa nolla on pysynyt omassa päässä, vaikka vastus on ollut kova. Jos vielä hyökkäyspeli saadaan kuntoon heti alkukaudesta, niin Jaro tulee pelaamaan kärkisijoista ja jopa mestaruudesta.
Tulevalla kaudella pelataan osittain myös yleisön luottamuksen palauttamisesta. Jatkuva alisuorittaminen on syönyt yleisön innokkuutta ja tämä on myös näkynyt yleisömäärissä. Kausikortteja on kuitenkin kampanjahinnan takia onnistuttu myymään yli 1200 kpl, ja jos tänä vuonna tulee onnistuminen niin se voi antaa merkittävän lisäbuustin seuran tulevaan toimintaan.

[Vastapallo]

Perustettu: 1934
Kotistadion: Tehtaan kenttä (kapasiteetti: 3200)
Kausia pääsarjassa: 61
Suomen mestaruuksia: 9 (1960, 1962, 1965, 1977, 1995, 1998, 1999, 2000, 2004)
Suomen Cupin mestaruuksia: 12 (1955, 1959, 1960, 1963, 1969, 1977, 1982, 1985, 1988, 1997, 2002, 2005)
Kotisivut: www.fchaka.fi
Facebook: www.facebook.com/fchakavalkeakoski
Twitter: www.twitter.com/FCHakaOfficial
Instagram: https://www.instagram.com/fchakaofficial/
Youtube: https://www.youtube.com/channel/UCTOA5LvH5Rx5TpLgOIKGLKA
Kannattajat: Hakapeliitat (www.facebook.com/hakapeliitat, www.twitter.com/hakapeliitat)

Tapahtui edellisessä jaksossa

Takana on tasapainoisin Haka-kausi moneen vuoteen. Kaudella 2017 Haka sai kaudesta 2008 jatkuneen luisunsa alaspäin poikki Keith Armstrongin johdolla ja viime kaudella Haka paransi sijoitustaan Ykkösen sarjataulukossa toista kautta putkeen. Tällä kertaa tuloksena oli viides sija ja yksi ylimääräinen kotiottelu kauden 2019 Ykköseen.

Kauden 2018 alku oli Hakalle vaikea, kun pelaajat ottivat pelikieltoja punaisten korttien myötä lähes liukuhihnalta. Tuloksellisesti Haka ei kuitenkaan kyykännyt, vaan napsi pisteitä ihan kohtalaisesti. Lopulta putoaminen mestaruustaistosta koitti kolmannen sarjakierroksen alussa, kun Haka hävisi peräkkäiset kärkikamppailut vieraissa sekä HIFK:lle että EIF:lle ja jäi AC Oulun kanssa tasapeliin kotonaan. Sen jälkeen kädessä oli enää hyvin teoreettinen mahdollisuus karsijan paikalle, mutta käytännössä Haka pelasi enää Ykkösen kotiedusta, eli sijoituksesta sarjan ylemmälle puolikkaalle.

Pisteiden hankinnassa Haka onnistui turvaamaan vähintään kohtuullisesti Tehtaan kenttään (8-2-3) mutta vieraissa varsinkin tiukkojen otteluiden kääntäminen voitoiksi oli edelleen hankalaa (4-5-5). Noususta pelatakseen Hakan pitäisi olla tappioton kotonaan ja kääntää vierastasapelejä tehokkaammin voitoiksi.

Seurajohto ja talous

Hakan seurajohto pysyy käytännössä muuttumattomana edelleen. Entinen maajoukkuemaalivahti ja Hakan seuralegenda Olli Huttunen toimitusjohtaa FC Haka Oy:ta ja yhtiön hallituksen puheenjohtajana jatkaa K-Supermarket Ratinan kauppias Marko Laaksonen. Laaksosen johtama hallitus ei ole määrällisesti suuri, mutta sisukas ja yritteliäs se on.

Näiden herrojen tekemistä ratkaisuista voi ja saa totta kai olla mitä mieltä tahansa, mutta se on kiistaton fakta, että tämän porukan, etenkin Laaksosen, johdolla sille suolle, jonka pohjalla Haka makasi kesällä 2010, on rakennettu ja rakennetaan koko ajan tukevampaa ja tukevampaa perustaa mahdolliselle Veikkausliigaseuralle.

Tätä on toistettu monta vuotta putkeen, mutta se pitää paikkansa edelleen. Haka ei ole taloudellisesti rikas seura, siitä kertoo omaa kieltään jälleen kerran käynnistetty osakeanti, mutta pienin askelin kuljetaan kohti parempaa. Olli Huttusen johdolla rahankäyttöä on käännetty lähemmäs inhorealismia kuin katteetonta optimismia. Taloudellisia riskejä Hakan on vaikea nähdä ottavan. Pelillisiä riskejä on tämänkin kauden joukkueessa, osin talouden sanelemana, mutta jos valita pitää, niin näin päin sen ehdottomasti pitääkin mennä.

Haka teki talvella myös tärkeän ja ainakin alun perusteella myös onnistuneen rekrytoinnin, kun Jesse Johansson palkattiin Hakan myyntipäälliköksi. Joko Hakan sosiaalisessa mediassa nostetaan aiempaa aktiivisemmin tehtyjä yhteistyösopimuksia esille, tai sitten niitä tehdään oikeasti enemmän kuin aiemmin. Joka tapauksessa lähes viikoittain somesta on saanut nähdä kuvia Johanssonista kättelemässä uuden yhteistyökumppanin edustajan kanssa sopimuksen kunniaksi. Se on hieno asia.

Kannattajat

Sama vanha laulu. Muutama kymmenen päätä lisää Hakapeliittojen sekaan Tehtiksen N-katsomoon ja väkimäärä räjähtää positiivisesti käsiin. Kynnys liittyä isompaan porukkaan on aina matalampi kuin viiden hengen sekaan.

Tätä samaa laulua on laulettu perustamisesta lähtien, mutta 50 hengen raja on ylittynyt katsomossa aniharvoin. Todellisuudessa puhutaan sellaisesta 5-20 aktiivin ryhmästä, jota verottaa se, että osa porukasta on muuttanut opiskeluiden ja töiden perässä toisiin kaupunkeihin, jopa toisiin maihin.

Kausikorttilaisia Hakalla on kaudella 2019 enemmän kuin kertaakaan seuran 85-vuotisessa historiassa. Huhtikuun alussa lukema on noin 1600.

Valmennus

Kauteen 2019 Haka lähtee uudessa komennossa. Viime kaudella Keith Armstrongin apumiehenä toiminut Teemu Tainio komennettiin kauden jälkeen Hakan pääkäskijäksi. Armstrongilla olisi voinut vielä hyvinkin olla annettavaa Hakan valmennuksessa, mutta jos ja kun valmentaja piti nyt vaihtaa, oli ratkaisu nostaa Teemu Tainio päävalmentajaksi ainoa oikea. Tainiolla on kaikki edellytykset olla tulevaisuudessa yksi suomalaisista huippuvalmentajista vähintään Veikkausliigatasolla.

Tainion apuvalmentajaksi palkattiin koskilaiselle jalkapalloväelle tuttu Jari-Pekka "Jallu" Mäkelä. Valmennusryhmässä jatkavat myös Asko Jussila ja maalivahtivalmentaja Pauli Jussila.

Tärkeämpää Hakan kannalta on kuitenkin se, että valmentajavalintoihin on löytynyt selkeä logiikka ja johdonmukaisuus Kampman - Rantala - Martonen -kimpoilun jälkeen. Keith Armstrongin palkkaamiselle oli selkeät perustelut ja Tainion ajaminen sisään Hakan päävalmentajaksi oli tälle loogista jatkumoa.

Materiaali ja pelitapa

Hakan muodostelma kentällä vaikuttaisi olevan melko kiveenhakatusti 4-2-3-1. Talven aikana minun silmiini ei ole osunut juurikaan kokeiluja muilla ryhmityksillä, mikä voi muodostua myös vahvuudeksi, jos joukkue pysyy kunnossa ja Tainio saa pelitapansa toimimaan. Hakan materiaalin puolesta tuo on suhteellisen vaivattomasti taivutettavissa muotoihin 4-4-2 ja etenkin 4-3-3.

Talven perusteella Haka haluaa pitää palloa aavistuksen enemmän kuin edellisillä kausilla. Linjasta pyritään pelaamaan palloa keskikentän pohjalle, josta käsin peliä pyöritetään joko suoraan laidoille tai vastustajan muodon sekaan taskuihin ja sieltä laidoille, tai suoriin murtautumispaikkoihin. Keskikentän pohjapelaajat eivät makaa pelkästään puolustamassa oman linjan edessä, vaan heillä on vapauksia nousta mukaan pyörittämään peliä myös hyökkäyskolmannekselle. Joona Tapani, Anton Popovitch ja Jacob Bushue muodostavat keskikentän keskustaan kolmikon, jonka varaan pystyy noususta taistelevan joukkueen rakentamaan. Keskikenttä on Hakan vahvin osa-alue, tuki ja turva. Maalipaikkoja Haka pystyi talvikaudella luomaan kovempiakin joukkueita vastaan ja siitä iso kunnia kuuluu nimenomaan keskikentälle.

Laitapeli on hyvin luontaisen oloista tuolle muodolle. Pakit nousevat ja kärjen takana pelaavan "kolmosen" reunimmaiset pelaajat kaventavat keskustaan tekemään tilaa. Henri Malundama ja etenkin Jami Kyöstilä ovat kumpikin menneet eteenpäin hyökkäyspelaamisessaan, joten Hakan pakit tuovat ihan oikeaa vaaraa hyökkäyspeliin. Molemmat ajavat myös mielellään boksiin asti sen sijaan, että painaisivat kulmalipulle hakemaan keskitystä.

Hyökkäyksessä Hakalla on yhden kauden tauon jälkeen selkeä ykköshevonen, Elias Ahde. Aiemminkin Hakassa esiintyneellä Ahteella on iso vastuu Hakan maalinteosta. Salomo Ojala on tosin ollut talven aikana tehokkaampi kuin vuosi sitten. Se voi luvata hyvää kesäksi.

Hakan puolustus on materiaaliltaan kapea, kuten oikeastaan koko joukkue ja se sisältää myös muutaman kysymysmerkin. Ensimmäinen ja suurin kysymysmerkki on Samuel Mansour. Mies oli selkeästi vakuuttava harjoituksissa, koska sopimus tehtiin vuoden pelaamattomuuden jälkeen ilman ainuttakaan testiottelua. Sopimuksensa jälkeen Mansour on ollut vähintään kelvollinen, mutta kausi näyttää riittääkö miehen taso Ykkösessä. Persoonaltaan Mansour sopii Hakaan joukkueeseen täydellisesti.

Pari päivää sitten Hakan kokoonpanoon Pallo-Iiroja vastaan (ja nettisivuille pelaajaluetteloon) ilmestyi puolustaja Noah Leongin nimi. San Fransisco Donsissa viime kaudella pelanneesta nuorukaisesta on kovin vähän tietoa kaivettavissa. Toivottavasti seurajohto ja valmennus on löytänyt riittävästi taustatietoa ja mahdollisessa sopimuksessa on koeaikapykälä. Jos Leongista ei ole pelaamaan Ykkösen tasolla, riittääkö Hakan puolustuksen leveys?

Mansour ja Leong ovat esimerkkejä siitä, että mahdollinen riskinotto on siirretty taloudesta kentälle. Mansourin ja Leongin CV:illä liikkuville pelaajille Huttunen ei pomminvarmasti maksa maltaita. Omaa kieltään talous edellä pelaajavalinnoissa menemisestä kertoo sekin, että viime kaudella Hakan ehdottomaan parhaimmistoon kuulunut Marko Paunovic olisi edelleen vapaalla jalalla. Ainoa keksittävissä oleva syy sille, että Paunovic ei ole Hakan mukana, on se, että Mansour on halvempi.

Hakan maalivahtikaksikko on myös pienoinen arvoitus, etenkin nousutavoitteeseen peilaten. Joonas Immonen on kehittynyt tasaisen varmasti Hakan mukana ollessaan, mutta ei ole kyennyt riistämään itselleen kiistatonta ykkösvahdin paikkaa. Santeri Aaltonen kiinnitettiin Hakan oletettavaksi Ykkösmaalivahdiksi, mutta erinomaisesti Kakkosessa esiintyneen Aaltosen näytöt Ykkösen osalta ovat vielä antamatta.

Muutamista riskeistä ja kysymysmerkeistä huolimatta Hakan materiaali on tasapainoisempi ja yhtenäisempi kuin vähään aikaan. Joukkueen runko on ollut kasassa myös miellyttävän pitkään, joten Tainion ei tarvitse opettaa pelaamista alusta saakka kuukauden aikana, vaan peliä on pystytty kehittämään järjestelmällisesti talvella.

Hakan materiaali ei paperilla pärjää AC Oululle ja TPS:lle. Siinä ja tässä pärjääkö edes KTP:lle, mutta yhtenäisellä joukkuepelaamisella, loukkaantumisten välttämisellä ja tehokkuudella hyökkäyspäässä Hakalla on mahdollisuus olla mukana nousutaistossa vielä kauden päättyessä.

Muutokset materiaalissa

Hakasta pois

Aati Marttinen (FC Inter, lainasopimus päättyi)
Reetu Räsänen (MP)
David Abidor (Hapoel Petah Tikva)
Valtteri Hiilloskorpi (Ilves II)
Jaakko Rantanen (Ura päättyi)
Tuomas Lähdesmäki (TPV)
Santeri Korpela (??)
Leevi Lundell (??)
Gerald Ben (??)
John Fagerström (??)

Hakaan

Santeri Aaltonen (SalPa)
Niklas Firberg (TPS)
Samuel Mansour (Ilman seuraa)
Noah Leong (San Fransisco Dons)
Jacob Bushue (EIF)
Tino Purme (NJS)
Severi Keskitalo (HJS)
Leevi Antinaho (Ilves)
Akseli Lehtojuuri (HJK-jun)
Elias Ahde (SJK/TPS)

Maalivahdit

1 Santeri Aaltonen (Syntymäaika: 17.3.1993, Pelit/nollapelit Ykkösessä: 13/1, Peli/nollapelit Hakassa: 0/0, Sopimuksen pituus: 2019+1

- Toinen testijakso toi sopimuksen Hakaan. Kakkosen B-lohkon parhaaksi kaudella 2018 äänestetty Aaltonen on ehtinyt jo debytoida Ykkösessä, mutta suurimmat näytöt Ykkösen tasolla ovat vielä antamatta. Nyt on erinomainen mahdollisuus ottaa uralla askel eteenpäin. Jos koppi tarttuu, niin peliaikaa pitäisi olla tulossa lähes rajattomasti.

30 Joonas Immonen (5.9.1997, 31/10, 44/13, 2019)
- Immonen debytoi Ykkösessä kauden 2015 päätöskierroksella ja on kehittynyt sen jälkeen tasaisesti. Ei kuitenkaan ole onnistunut ottamaan pysyvää ykkösvahdin paikkaa itselleen. Mies paikallaan kakkosvahtina, mutta näytöt ei vielä ole sillä tasolla, että voisi olla nousijajoukkueen ykkösmaalivahti. Nuori maalivahti ehtii kehittyä vielä paljon.

35 Samu Lindgren (8.2.2001, 0/0, 0/0, 2019)
- Kolmosmaalivahti jäänee kauden aikana ilman minuutteja ilman akuuttia loukkaantumissumaa.

Keskuspuolustus

3 Niklas Firberg (14.3.1996, Pelit/maalit Ykkösessä: 59/4, Pelit/maalit Hakassa: 5/0, 2019+1)
- TPS:stä saapunut Friberg on hyvä, rutinoitunut hankinta Hakan takalinjoille. Hakassa pelannut pääosin topparina, mutta pystyy hoitamaan puolustuslinjassa tontin kuin tontin. Talvella ajoittain pieniä vaikeuksia, mutta hoitanee tonttinsa kesän aikana kunnialla. Yksi runkopelaajista.

4 Ville-Valtteri Starck (3.2.1995, 84/3, 56/3, 2019)
- Hankittiin Hakaan aikanaan vasemmalle laidalla, mutta on kotiutunut topparin tontille. Etenkin kolmen topparin linjassa vasemmalla oli ajoittain päällikkötasoa. Kärsinyt talven aikana loukkaantumisista, mutta pelannee kesän aikana paljon Hakan alakerrassa. Mahdollisesti kapteenistossa.

5 Samuel Mansour (12.5.1990, 0/0, 0/0, 2019+1)
- Vuoden poissaolo pelikentiltä ei voi olla näkymättä otteissa Haka-uran alussa. Mansour on hankittu puolustuksen johtajaksi ja Paunovicin manttelinperijäksi. Siihen Mansourin pitää myös pystyä, jos Haka haluaa pelata noususta. Hyvä pääpelaaja on persoonaltaan erinomainen lisä Hakan koppiin.

Laitapuolustus

2 Jami Kyöstilä (2.3.1996, 46/1, 61/1, 2019)
- Kyöstilä on yksi eniten kehittyneistä Haka-pelaajista viime kausina ja mikä parasta, kehitys tuntuu jatkuvan. Sijoittuu puolustussuuntaan hyvin, jaksaa tehdä töitä laidallaan molempiin suuntiin ja on vaarallinen myös hyökkäyspäässä. Tekee rohkeita nousuja vastustajan boksiin saakka. Yksi Hakan avainpelaajista.

20 Henri Malundama (8.6.1995, 87/3, 83/1, 2019+1)
- Malundama on Kyöstilän tavoin kehittynyt hirmuisin askelin Haka-uransa aikana. Todella vahva puolustussuuntaan, mutta myös hyökkääminen onnistuu. On käytetty jopa laiturin tontilla. Kattila rupeaa päässä kiehumaan ajoittain turhan helposti. Pään pitää pysyä kylmänä.

22 Noah Leong (16.5.1997, 0/0, 0/0, ??)
- Vaikea sanoa mitään, kun en ole miestä koskaan nähnytkään. Toivottavasti onnistuu, mutta isoja odotuksia en kohdalleen laita.

Keskikenttäpelaajat

6 Jacob Bushue (15.5.1992, 25/3, 3/0, 2019+1)
- Haka nappasi hyvän viime kauden EIF:ssä pelannee Jacob Bushuen itselleen. Kokenut jenkki on hyvä lisä Hakan pelin ytimeen. Pystyy riistämään palloja, mutta myös rakentamaan peliä, eikä viimeistelykään täysin vierasta puuhaa ole. Tinkimätön työntekijä kentällä.

8 Jean Fridolin Nganbe Nganbe (11.5.1988, 50/9, 19/3, 2019)
- Fridon viime kausi päättyi jo toukokuussa pahaan polvivammaan. Kuntoutus onnistui ja kamerunilainen palasi kentille Suomen Cupissa. Taitoa, näkemystä ja juonikkuutta löytyy, vauhtia ei välttämättä niinkään. Täsmäase Hakan pelinrakennukseen.

11 Erkka Helminen (29.8.1996, 50/12, 63/14, 2019)
- Helminen on Hakan joukkueen taitoniekka ja viihdyttävä pelaaja. Pallollista osaamista ja yllättävyyttä löytyy. Parhaimmillaan kymppipaikalla kärjen takana, mutta joutunee pelaamaan paljon myös laidalla. Taistelee avauskokoonpanon paikasta, mutta pystyy tuomaan peliin uusia ulottuvuuksia myös vaihdosta käsin.

14 Anton Popovitch (11.6.1996, 87/8, 108/9, 2019)
- Popovitchia voidaan kutsua jo sarjajyräksi, sanan kaikissa positiivisissa merkityksissä. Ovet Veikkausliigaan eivät ole auenneet vielä Hakan riveissä, eikä testijaksojen kautta muualla, mutta nyt Popovitchilla olisi paikka olla johtava pelaaja nousijajoukkueessa. Pallovarma keskikentän moottori. Hyvä potkutekniikka, hyvä syöttövalikoima, eikä suuria heikkouksia. Onko valmis ottamaan johtavan pelaajan vastuun kannettavaksi?

15 Tino Purme (14.3.1998, 0/0, 0/0, 2019+1)
- Viime kaudella Kakkosta NJS:ssä pelannut Purme on Tainiolle tuttu pelaaja HJK:n organisaatiosta ja siinä on varmasti iso syy sille, että Purme Valkeakoskelle siirtyi. On väläytellyt talven aikana. Potentiaalinen yllättäjä, jopa läpimurtoon saakka.

16 Joona Kari (7.2.1998, 6/0, 9/0, 2019+1)
- Kari sai hajaminuutteja Armstrongin aikana, mutta ei varsinaisesti esittänyt mitään, miksi niitä olisi pitänyt antaa enemmän. Keskikentän pohjapelaaja pystyy pelaamaan myös topparina ja löytää itsensä varmasti puolustuslinjasta, jos loukkaantumisia kasaantuu toppareille. Lähtökohtaisesti penkillä.

18 Joona Tapani (14.1.1997, 26/3, 34/4, 2019)
- Joona Tapani on yksi Hakan viime aikojen parhaista hankinnoista. Pahoista loukkaantumisista junioriurallaan kärsinyt Tapani ei luovuttanut, vaan taisteli itsensä kuntoon ja se taistelu maksaa itseään nyt takaisin. Pyyteetön keskikentän raataja, joka antaa aina kaikkensa logolle. Hyvä laukaus, hyvä pelikäsitys ja tinkimätön asenne takaavat arvostuksen Tehtiksellä.

24 Leevi Antinaho (??.??.?? ??, 0/0, 0/0, ?? ??)
- Tulevaisuuden hankinta. Saanee hajaminuutteja kauden aikana, mutta isoa roolia ei ole luvassa.

Laitahyökkääjät

7 Antto Hilska (22.9.1993, 107/29, 36/7, 2019)
- Kokenut Hilska tuli Hakaan kesken kauden 2017. Nosti viime kaudella, etenkin kauden lopulla tasoaan ja on jatkanut talvella siitä, mihin viime kaudella jäi. On ottanut tonttinsa Hakan vasemmalta laidalta ja voi olla yksi kauden suurimmista ilonaiheista, jos jatkaa talvella nähdyllä tiellä. Asenne kohdallaan aina.

10 Samuel Chidi (26.9.1990, 53/4, 28/2, 2019)
- Yllätysvalmis ja rutinoitunut laituri. Ei mikään sateentekijä, mutta nöyrä ja luotettava työmies laidalle. Malttaa palata myös puolustukseen auttamaan pakkia. Maalipaikkoihin kaivattaisiin kliinisempää otettaa, hukkaa ajoittain hyviäkin paikkoja.

17 Akseli Lehtojuuri (24.6.2001, 0/0, 5/0, 2019+1)
- Toinen Tainion tuttu Klubin organisaatiosta. Taitava hyökkäävä keskikenttäpelaaja pystyy pelaamaan sekä laidalla että keskellä. Saanee näyttöpaikkoja kesällä, mutta pystyykö käyttämään ne hyväkseen?

19 Jonni Thusberg (28.2.1997, 8/0, 15/1, 2019)
- Talvi meni piloille loukkaantumisen takia. Ennakkoluuloton laituri väläytteli ajoittain viime kaudella, mutta vakiopaikka avauskokoonpanosta jäi ottamatta. Alkukausi mennee pelituntumaa hakiessa.

21 Severi Keskitalo (??.??.?? ??, 0/0, 2/0, 2019+1)
- On pelannut talven aikana Hakan oikealla laidalla sekä pakkina että laiturina. Etenkin pakkina ajoittain aika erikoisia ratkaisuja, mutta on potentiaalinen pelaaja kaikesta huolimatta. Ei kuitenkaan avauskokoonpanotasoa tällä hetkellä.

Hyökkääjät

9 Elias Ahde (6.3.1996, 56/24, 14/9, 2019+1)
- Ahde sai viime kaudella ensimmäisen kunnon mahdollisuutensa Veikkausliigassa, mutta ei onnistunut niin, että paikka pääsarjassa olisi irronnut tulevallekin kaudelle. Se voi olla Hakan onni, sillä Ahde on näyttänyt olevansa maalintekijä Ykkösen tasolla. Edellisellä Haka-visiitillään kaudella 2016 tarvitsi 14 minuuttia ensimmäiseen maaliinsa ja oli takaamassa Hakalle sarjapaikkaa. Tällä kaudella on mahdollisuus olla takaamassa sarjanousua.

23 Salomo Ojala (17.4.1997, 18/4, 28/8, 2019)
- Salomo Ojala iski viime kaudella neljä osumaa Hakan paidassa Ykkösessä. Se määrä pitäisi pystyä tulevalla kaudella tuplaamaan. Kaikki mahdollisuudet siihen on olemassa. Ojala on melko kokonaisvaltainen hyökkääjä, jonka pitää vielä kehittyä ollakseen Ykkösen kärkijoukkueen johtava maalintekijä. Ei suuria heikkouksia, mutta ei silmiinpistäviä vahvuuksiakaan Ykkösen tasolle.

Kokonaisarvio

Jos kaikki onnistuu ja joukkue pysyy terveenä, Haka pystyy pelaamaan noususta. Toisaalta kolikon kääntöpuolella ei ole tarjolla epäonnistuneen kaudenkaan jälkeen mitään järisyttävää katastrofia, vaan Hakan joukkue näyttää hyvällä tavalla tasaisimmalta ja suoritusvarmimmalta pitkään aikaan.

Käynnissä olevalla osakeannilla on tarkoitus osaltaan mahdollistaa joukkueen vahvistaminen myös kesän kuluessa, mikä saattaa hyvinkin tulla tarpeeseen, sillä - kuten todettua - materiaali on kapea.

Tehtiksellä nähtäneen kuitenkin viihdyttävä joukkue ja viihdyttävä kausi. Jos pelkästään todennäköisyyksiä arvioidaan, niin Haka jää vielä ainakin kaudeksi Ykköseen, mutta kovin kauas Veikkausliigapaikka ei missään tapauksessa jää. Nousujohteisuus jatkuu viime kausien tapaan sekä kentällä että toimistolla ja se on tärkeämpää kuin Veikkausliiganousu.


Pelaajien tilastot kaivettu Transfermarktista, niissä lienee puutteita, etenkin Hakassa pelattujen otteluiden osalta.

[Vastapallo]

Perustettu: 1927
Kotikenttä: Arto Tolsa Areena (kapasiteetti 4780, lämmitettävä tekonurmi asennettu vuonna 2015)
Suomen mestaruudet: 2 (1951, 1952)
Suomen Cupin mestaruudet: 4 (1958, 1961, 1967, 1980)
Internet: Kotisivut | Facebook | Instagram | Twitter | Youtube
Kannattajat: Facebook | Instagram | Twitter


Lähtökohdat

Viime kausi oli rauhoittava välivuosi, jonka taivoitteena oli ankkuroitua keskikastiin ja varmistaa sarjatason säilyminen samana tulevalle kaudelle. Kaudesta 2014 lähtien satamakaupungissa oli ollut sen asian suhteen tuulista ja sarjaporras vaihtui joka vuosi. Tippumiset nähtiin kentällä ja nousut kabinetissa. Tavoite täyttyi 29 pisteellä sijoituksen ollessa lopulta seitsemäs. Näin ollen pitkästä aikaa vihreävalkoiset raitapaidat pelaavat samassa sarjassa toista kautta peräkkäin.

Tulevaa kautta lähdettiin rakentamaan jo syksyllä pelien ollessa vielä kesken. Joukkueen tehopelaaja ja koko sarjan kolmanneksi paras maalintekijä 11 osumallaan Aleksi Pahkasalo teki ehkä jopa hieman yllättäen jatkosopimuksen. KTP:n lähihistoriaan peilaten kun on erittäin harvinaista, että sopimuksia tehdään jo kesken kauden. Tähän osasyynä on varmasti ollut epävarmuus seuraavan kauden sarjapaikasta.

Joukkue rakentui muutenkin poikkeuksellisen ajoissa ja yhteispeliä on päästy hiomaan jo siinä vaiheessa, milloin aiemmin on totuttu vasta juhlimaan kabinettinousua. Lisäksi Kotkan torin possojonossa mieltä on lämmittänyt, että monet sopimuksista on pidempiä kuin vain yhden vuoden pahveja, joka myös osaltaan kertoo seuran suunnitelmallisemmasta strategiasta.

Valmennustiimiin on laitettu aiempaa enemmän pelimerkkejä, kun päätoimisia valmentajia on palkattu peräti neljä. Päävalmentajaksi seura pestasi entisen hyökkääjäkolossinsa Argo Arbeiterin. 20 vuotta sitten vihreävalkoisissa verkkoja pöllyttänyt Arbeiter on kartuttanut valmennuskokemusta kotimaassaan Virossa FC Levadiassa, FC Florassa, Kalev Tallinnassa sekä Viron U19-maajoukkueessa. Apureinaan Argolla on maanmiehensä Indrek Zelinski sekä fysiikkavalmentaja Kaspar Ivask ja myös seuran talenttivalmentajana toimiva Ossi Virta. Valmennuksen sopimukset on mallia 2+1 seuran optiolla eli pidempiaikainen projekti on todellakin tähtäimessä.

Lisäksi toukokuussa KTP:n organisaatioon juoksuvalmentajaksi saapuu jamaikalainen pikajuoksija Kerron Stewart. Saavutuksista löytyy mm. kolme viestikultaa MM-kisoista ja kaksi henkilökohtaista mitalia Pekingin olympialaisista. KTP tulee myös myymään Stewartin valmennuspalveluita muille seuroille ja urheiluakatemioille. Pesti kestää syyskuuhun asti.


Argo Arbeiter edellisen kerran tositoimissa Kotkassa

Pre-season

Talvikauden pelit sujuivat melko lupaavasti. Kokeiluja ja loukkaantumisia oli matkan varrella, mutta kevättä kohti peli rullasi koko ajan paremmin. Erityisesti mieltä nostattivat tasaiset pelit Veikkausliigan mestaruustaistoon povatun Hongan kanssa ja yhden alkavan kauden päävastustajan TPS:n voittaminen Cupissa. Siitäkin kilpailusta lähdettiin saappaat jalassa, kun arpa heitti eteen Ilveksen, joka ei muuten vielä tätä kirjoittaessakaan ole hävinnyt koko tänä vuonna.

Harjoitusottelut

13.01. 18:15 | Tampere United - KTP | Pirkkahalli, Tampere | 2-1 (0-0)
19.01. 13:00 | FC Lahti - KTP | Mukkulan halli, Lahti | 2-0 (1-0)
01.02. 13:45 | Honka - KTP | Esport Arena, Espoo | 2-1 (1-0)
03.03. 15:00 | KTP - RIASA (Leeds) | Arto Tolsa Areena, Kotka | 3-0 (1-0)
08.03. 16:00 | KTP - Honka | Arto Tolsa Areena, Kotka | 0-0 (0-0)
09.03. 14:45 | KTP - Gnistan | Arto Tolsa Areena, Kotka | 2-2 (1-0)
23.03. 14:45 | KTP - MP | Arto Tolsa Areena, Kotka | 3-0 (0-0)
30.03. 13:00 | KTP - Sudet | KSOY Stadion, Myllykoski | 5-0 (3-0)
31.03. 11:00 | KTP - HIFK | KSOY Stadion, Myllykoski | 1-1 (1-0)
06.04. 13:15 | TPS - KTP | Kupittaa 5, Turku | 2-1 (2-1)
13.04. 15:00 | KTP - PEPO | Arto Tolsa Areena, Kotka | 2-1 (2-1)

Maalit:
4: Tuukka Kurki
3: Jimi Lassila
3: Kalle Multanen
3: Kasperi Liikonen
2: Anton Eerola
2: Aleksi Pahkasalo
1: Saku Leppänen
1: Tuomas Ollila

Suomen Cup

26.01. 14:00 | KTP - AC Kajaani | Arto Tolsa Areena, Kotka | 4-1 (1-1)
09.02. 14:00 | KTP - TPS | Arto Tolsa Areena, Kotka | 3-2 (1-1)
16.02. 14:15 | EIF - KTP | Volkswagen halli, Kauniainen | 1-0 (0-0)
23.02. 17:00 | TPV - KTP | Pirkkahalli, Tampere | 1-1 (1-1)
16.03. 15:00 | KTP - Ilves | Arto Tolsa Areena, Kotka | 0-2 (0-2)

Maalit:
3: Tuukka Kurki
2: Kalle Multanen
1: Juuso Laitinen
1: Aleksi Pahkasalo
1: Kimi Kolsi

Maalit yhteensä:
7: Tuukka Kurki
5: Kalle Multanen
3: Jimi Lassila
3: Kasperi Liikonen
3: Aleksi Pahkasalo
2: Anton Eerola
1: Saku Leppänen
1: Tuomas Ollila
1: Juuso Laitinen
1: Kimi Kolsi

Joukkue

Pahimmat menetykset koettiin Veikkausliigan suuntaan, kun koko ikänsä KTP:n paitaa kantanut Aleksi Tarvonen otti harppauksen urallaan ja siirtyi Ilvekseen, toinen oman kylän poika Matias Tamminen lähti Napapiirille ja mainio ulkomaalaisvahvistus Jean-Christophe Coubronne suuntasi Lahteen. Mutta Veikkausliigasta myös tuli pelaajia joukkueeseen ja jokainen näistä on lähtökohtaisesti avauksen mies. Vanha viisaushan kuuluukin, että hankinnat tulee sieltä mikä on joukkueen suunta. Suurimman huomion sai kuitenkin Ykkösen kaikkien aikojen paras maalintekijä Kalle Multanen, jolle sovitellaan nyt Kotkassa maalikuninkaan viittaa.

Lähteneet

Aleksi Tarvonen, Ilves
Jean-Christophe Coubronne, FC Lahti
Matias Tamminen, RoPS
Filipe Mello, MP
Niko Ikävalko, MyPa
Samuel Mahlamäki, AC Kajaani
Aleksis Lehtonen, MiPK
Onur Celik, MyPa
Oskari Kekkonen, PeKa
Jean Silva, PKKU
Ville Särkkä, PeKa
Quincy Osei, FC Viikingit
Kwame Watson-Siriboe, ?
Chris James, ?
Ville Oksanen, ?
Topi Pasi, ?
Elias Liljasto, ?
Yerai Couñago Vilaboa, ?

Saapuneet

Tuukka Kurki, HIFK
Kimi Kolsi, HaPK / KTP juniorit
Saku Leppänen, JJK
Tuomas Ollila, Klubi 04
Kalle Multanen, KPV
Paavo Voutilainen, FC Lahti
Ralph Kottoy, Carrick Rangers
Antti Mäkijärvi, FC Honka
Kasperi Liikonen, FC Honka
Niklas Leinonen, KTP juniorit
Miro Schwalenstöcker, sopimukseton

Kokoonpano

Maalivahdit:

#1 Jiri Koski
HJK:sta tullut maalivahti aloittaa jo kolmannen kautensa Kotkassa. Kehittynyt hurjasti parissa vuodessa ja on joukkueen selkeä ykkösveskari. Heikkoutena jalalla pelaaminen, mutta vastapainoksi on esittää upeita gamesavereita.

#32 Pyry Piirainen
Kotkan maalivahtikoulun nuori lupaus. Pystyy tarvittaessa paikkaamaan Koskea, mutta nousua tavoittelevan joukkueen ykkösvahdiksi vielä liian kokematon. Tarvitsee kokemusta miesten peleistä ja ehkä niitä voisi olla tarjolla Kakkosessa yhteistyöseura Susissa.

Puolustus:

#2 Manel
Kolmas kausi Kotkassa. Viime vuosi meni loukkaantumisten kourissa. Kunnossa ollessaan varma peruspakki ja avauksen mies oikealla laidalla.

#4 Paavo Voutilainen
Ei saanut riittävästi vastuuta Lahdessa, joten lähti hakemaan uralleen uutta potkua sarjaporrasta alempaa. On ottanut paikkansa avauksessa kolmen topparin linjassa. Varma jalalla.

#5 Sebastian Dolivo
Neljättä kauttaan vihreävalkoisissa aloittava Doli on ollut yhtäjaksoisesti pisimpään joukkueessa. Vaikka ikää on vasta 22 vuotta, johtaa mies puolustusta kokemuksella. Joukkueen kapteeni.

#14 Tuomas Ollila
Klubi04:stä siirtynyt nopea ja taitava nuorukainen on luultavasti avauksen pelaaja vasemman wingbackin tontilla.

#26 Matias Paavola
Hätyyttelee lähtökohtaisesti Ollilan tai Manelin avauksen paikkaa. Talven peleissä vakuuttavasti esiintynyt oma kasvatti voi pelata myös topparina.

#27 Miika Kolsi
Sai viime vuonna ensimmäisiä minuutteja edustusjoukkueessa. Valloitti välittömästi yleisön puolelleen kovalla pelityylillään, mutta uutta päävalmentajaa ei ole saanut täysin vakuutettua. Pelipaikka löytynee pääsääntöisesti yhteistyöseuroista Susista tai PeKasta.

#44 Juuso Anttila
Jo viime kaudella edustuksen harjoitusrinkiin kuulunut toppari kiinnitettiin joukkueeseen kolmen vuoden sopimuksella. Vastuuta ja kokemusta yhteistyöseuroista.

#62 Juuso Laitinen
Oman kylän poika sieltä kokeneemmasta päästä. Veikkausliigaa ja ulkomaita nähnyt liukutaklausten erikoismies palasi tuttuun seuraan kesken viime kauden. Avauksessa topparikolmikossa.

Keskikenttä:

#6 Ralph Kottoy
Ainoa ulkomaalaishankinta tälle kaudelle viihtyy keskikentän pohjalla. Otteet ailahtelee välillä ja upean katkon jälkeen lähtee totaalinen harhasyöttö. Sopeutuminen uuteen ympäristöön vienee oman aikansa ja pelivire tasoittuu pian. Todennäköisesti avaukseen.

#7 Saku Leppänen
JJK:sta Kotkaan siirtynyt keskikenttämies iski viime kaudella 10 maalia. Tehoja odotetaan myös satamakaupungissa, joskin aivan yksin ei tarvitse kantaa maalintekovastuuta harteillaan. Keskustaan on tunkua, joten saattaa löytää itsensä penkiltäkin.

#21 Antti Mäkijärvi
Yksi kolmesta Veikkausliigasta tulleista pelaajista on kärsinyt loukkaantumisesta ja ei ole vielä päässyt täysillä peleihin mukaan. Kunnossa ollessaan varmasti joukkueen tärkeimpiä pelaajia.

#23 Matias Lindfors
Lukeutuu KTP:n runkopelaajiin kolmannella kaudellaan, vaikkakin kävi 2017 viettämässä yhden vuoden Oulussa. Loppuun asti taistelija voi pelata keskikentällä millä paikalla tahansa tai laitapakkina. Monipuolisuutensa vuoksi joukkueen tärkeimpiä palasia.

#24 Niklas Leinonen
Kahdessa lajissa maajoukkueringissä ollut talentti päätti jättää jääkiekon taka-alalle ja panostaa tosissaan jalkapalloon. Todella taitavalle 16-vuotiaalle debyytti Ykkösessä olisi hieno juttu, mutta pääsääntöisesti peliaikaa haettaneen yhteistyöseuroista. Neljän vuoden sopimus antaa aikaa kasvaa.

#28 Kimi Kolsi
Toinen nuori kotkalainen lupaus. Pelasi talven peleissä ennakkoluulottomasti ja oli ajoittain kentän kunkku. Voi pelata lähes millä paikalla tahansa, mutta nähtiin enimmäkseen keskikentän pohjalla. Harmittava loukkaantuminen piti sivussa kauden kynnykselle asti juuri kun oli saanut hieman vastuuta.

Hyökkäys:

#10 Aleksi Pahkasalo
Viime kaudella joukkueen kirkkaasti paras maalintekijä on joutunut totuttelemaan hieman muuttuneeseen rooliin ja ihan vastaavaa tykitystä ei olla päästy vielä tänä vuonna näkemään. Erikoistilanne- ja kaukolaukauspelote on suuri.

#15 Miro Schwalenstöcker
Oli lähellä sopimusta jo vuosi sitten, mutta loukkaantuminen harjoituspelissä vesitti suunnitelmat. Pitkä kuntoutus on nyt takana ja sopimus kourassa. Ehti pelata parissa harjoitusottelussa ja loi heti hässäkkää vastustajan maalille.

#16 Tuukka Kurki
Joukkueen tehokkain pelaaja talvikaudella. Siitäkin huolimatta että loukkasi kätensä ja oli pitkän siivun pois kuvioista. Tulee yllättämään monet.

#17 Kalle Multanen
Ykkösen kaikkien aikojen paras maalintekijä ei suurempia esittelyjä kaipaa. Jos tarjoilu pelaa, verkko heiluu.

#19 Anton Eerola
Kärjessä kilpailutilanne on kova ja teknisesti taitava KTP:n kasvatti joutuu esittämään parastaan, mikäli meinaa murtautua avauskokoonpanoon.

#20 Jimi Lassila
Näytti harjoituspeleissä osaavansa maalinteon. Silti Lassilankin pelipaita lienee tulevalla kaudella enemmän punainen kuin vihreävalkoinen.

#33 Kasperi Liikonen
Pelasi ja vakuutti Kotkassa jo loppukaudella 2014. Nyt muutaman vuoden kokeneempana takaisin. Juoksuvoimainen pelaaja osaa luoda vaaraa vastustajan puolustukseen ja tarvittaessa viimeistellä itsekin.

Arbeiter on tuonut Kotkaan uuden kolmen topparin systeemin ja sillä taktiikalla lähdettäessä ihanneavaus voisi näyttää kauden alkaessa tältä:
—————————Multanen————————
—————Pahkasalo———Liikonen—————
—Ollila———Kottoy——Leppänen——Manel—
———Dolivo——Voutilainen——Laitinen———
——————————Koski—————————

Yhteenveto

KTP ei lähde kauteen suurimpana suosikkina, mutta tulee ehdottomasti taistelemaan kärkisijoista. Seuran tavoite on nousu, joskin ei ole täysi katastrofi, vaikka sitä ei vielä tällä kaudella tulisikaan. Pidemmät sopimukset turvaa rungon pysymisen kasassa.

Joukkueen täyttä potentiaalia ei ole vielä päästy näkemään ja kauden ensimmäiset ottelut antaa suunnan tulevalle. Ennakkosuosikki AC Oulu tulee vierailulle avauskierroksella ja vapun jälkeen matka käy Valkeakoskelle, jossa niin ikään katseissa siintää Veikkausliiga.

Kausi päättyy Tammelassa TPV:n vieraana. Syyskuussa vuonna 1998 KTP muuten juhli Veikkausliiganousua samaisella stadionilla, saman joukkueen vieraana. 0-4 päättyneen ottelun avausmaalin iski ensimmäisellä peliminuutilla eräs nimeltään Argo.


Nousujuhlat Tammelassa

[Vastapallo]

TIETOPAKETTI
Perustettu: 10.4.1960
Kotistadion: Porin Stadion/Musan Kenttä
Kotisivut: www.musansalama.fi
Facebook: www.facebook.com/musansalama1960
Twitter: www.twitter.com/musansalama
Instagram: www.instagram/musan.salama
Päävalmentaja: Ville Ulanen
Kapteeni: Antti-Pekka Pihlainen

Historiikki

Nousijajoukkue Musan Salama perustettiin vuonna 1960 Länsi-Porissa Musan kaupunginosassa, kun paikallinen seura Vähärauman Viesti lopetti jalkapallotoimintansa. Ensimmäisen kymmenen vuoden ajan MuSa pyöritti jalkapallon lisäksi myös jääkiekkoseuraa, mutta 70-luvulta lähtien MuSa on ollut vain jalkapallo- ja futsalseura.

1960-luvun MuSa pelasi Satakunnan Aluesarjaa ja Maakuntasarjaa. Kauden 1971 päätteeksi MuSa nousi II divisioonaan. Vierailu ylemmällä sarjatasolla kuitenkin päättyi yhden kauden jälkeen, kun sarjauudistuksen myötä MuSa pudotettiin takaisin kolmannelle sarjatasolle. Kausi 1975 päättyi kuitenkin jälleen nousujuhliin, kun MuSa nousi takaisin Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, joka nyt tunnettiin nimellä I Divisioona. Seuran ykköstykkeinä toimivat tuolloin Furuholmin veljekset Tapio ja Esa. Paluu alemmalle sarjatasolle tapahtui kuitenkin heti kauden 1976 päätteeksi. MuSa pysyi Porin suurimpana jalkapalloseurana 70-luvun lopun vaikka putosikin kauden 1978 päätteeksi aina III Divisoonaan asti. 80-luvulla ensin Ässät ja lopulta PPT (tuleva FC Jazz) ottivat kiinnityksen Porin jalkapalloherruuteen MuSan jämähdettyä III Divisoonaan. 80-luvun puolessa välissä MuSa sai vakiinnettua paikkansa II Divisioonassa, mutta samalla PPT oli jo ehtinyt nousta aina Mestaruussarjaan asti. Vuonna 1992 PPT vaihtoi nimensä FC Jazziksi ja aloitti porilaisen jalkapallon menestyksekkään 90-luvun MuSan jäätyä soittamaan kakkosviulua.


MuSan joukkue II Divisioonassa kaudella 1972

MuSan edellinen - silloin kolme kautta kestänyt - visiitti Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla päättyi vuonna 2001. Tuon viimeisen kauden 27 ottelusta MuSa onnistui keräämään vain 7 pistettä maalisuhteen ollessa hurja 20-120. Tämän jälkeen MuSa on pelannut lähinnä Kakkosta ja muutaman kauden ajan Kolmosta. Edellinen kyykkäys Kolmoseen oli kaudella 2014. Tuosta Kolmosen kauden joukkueesta MuSassa pelaavat edelleen Janne Järnstedt, A-P Pihlainen, Sami Rantala ja Ville Vihlman. Kolmosessa vietetyn kauden jälkeen MuSa sijoittui joka kausi Kakkosen lohkonsa kahden parhaan joukkoon. Kausi 2016 päättyi nousukarsinnoissa tappioon Gnistanille rangaistuspotkukilpailussa ja 2017 MuSa jäi pisteen päähän karsintapaikasta. Viime kausi toi lopulta nousun Ykköseen kun kokkolalainen GBK kaatui rangaistuspotkukilpailussa Musan Kentän ennätysyleisön (2 136) edessä.


Nousuhuumaa Musan "Wembleyllä" syksyllä 2018

MuSa on yli 800:lla lisenssipelaajallaan nykyään Porin suurin jalkapalloseura. Salama on iso osa länsiporilaista yhteisöä ja etenkin junioripuolella moni länsiporilainen on joskus elämässään pukeutunut MuSan pelipaitaan ja kirmannut pallon perässä Musan Wembleyllä.

Historiikin lähde (erityisesti 60-80-luvuilta): http://www.jukkajoutsi.com/porifutis.html

Lähtökohdat kauteen 2019

MuSa koki ensimmäisen vastoinkäymisensä jo ennen kauden alkua, kun Palloliitto määritti lisenssipäätöksessään MuSan pelikentäksi Porin Stadionin. Fyysinen välimatka Musan Kentän ja Porin Stadionin välillä ei ole kuin 1,5 kilometriä, mutta henkinen välimatka idyllisen kotikentän ja kolkon yleisurheilustadionin välillä on valtava.
   
Uutena toiminnanjohtajana aloittanu Kari Löytökorpi kommentoi lisenssikomitean päätöstä MuSan tiedotteessa: “Palloliitto viestittää päätöksellään futiskansalle viestin että nousu Porin korkeimmalla sarjatasolla pelaavaksi joukkueeksi tarkoittaa MuSalle kasvamista kaikilta osin. Se tarkoittaa kasvamista koko Porin joukkueeksi ja Porin yhteiseksi jutuksi.” Ykkösen lisenssikomitean puheenjohtaja Petri Salminen sanoi päätöksestä Ylelle: "Seuran identiteetti ja henki varmasti kärsivät. Olisimme mielellämme suosineet Musan kenttää. Meidän on kuitenkin mietittävä turvallisuusaspektia."

Pelaajaliikennettä tapahtui odotetusti naapuriseura FC Jazzista kun entinen nuorisomaajoukkuepelaaja Samuli Virtanen ja hyökkääjä Waltteri Riihimäki vaihtoivat punaisen nutun valkoiseen. Myös MuSassa useamman kauden ajan aiemmin pelannut Matias Sallila palasi Poriin, pelattuaan viime kauden Ykköstä AC Kajaanin riveissä. SJK:n kakkosjoukkueesta Poriin siirtyi hyökkäävä keskikenttäpelaaja Aleksi Pöntinen. Ainoa merkittävä lähtijä oli Nigerin maajoukkuepelaaja Kourouma Fatoghoma, joka hallitsi MuSan vasenta laitaa kahden ja puolen kauden ajan.

MuSan ainoa tavoite tällä kaudella on välttää Ykkösen viimeinen sija ja sitä kautta vankistaa asemaansa Porin suurimpana jalkapalloseurana.   Suomen Cupissa MuSa ehti jo juhlistaa jatkoonpääsyä lohkovaiheesta, mutta lopulta AC Oululle kärsitty 4-0-tappio tiputtikin MuSan maalieron turvin Hakan taakse. Näin ollen Cupin saldoksi jäi voitot MyPasta ja Hakasta, tasapeli Jaroa vastaan ja tappio oululaisille.  

Cupin pelien jälkeen MuSa kävi mm. leireilemässä Virossa, jossa se pelasi ottelut FC Levadian (1-1) ja FC Floran (0-1) reservijoukkueita vastaan.


Musan Kenttää ei vieläkään nähdä Ykkösessä, sillä Palloliiton mukaan Wembley on liian vaarallinen paikka katsojille, pelaajille ja tuomareille.

Pelitapa

MuSan pelitapa perustuu koko joukkueen tiiviiseen yhteispeliin ja nopeisiin vastaiskuihin. Päävalmentaja Ville Ulanen on suosinut 3-5-2-muodostelmaa, jossa laitapelaajilla/wing backeilla on suuri rooli molempiin suuntiin. Kolmen topparin linjan keskellä pelaa seuran oma kasvatti Jussi Välilä, joka dominoi ilmatilaa ja pystyy puolustamaan myös aggressivisesti eteenpäin. Välilän rinnalla puolustuksessa pelannevat kapteeni Antti-Pekka Pihlainen ja Ronald Karlsson, joilla on suurempi vastuu MuSan pelinrakentamisessa. Vasemmaisena topparina viime kauden pelannut Karlsson on ollut kevään sivussa loukkantuneena.

MuSa luovuttanee tällä kaudella pallonhallinan mielellään vastustajalle ja pyrkii pitämään oman muotonsa ja tukkimaan keskikentän keskustan. Prässipelaaminen on usein melko passiivista vastustajan kenttäpuoliskolla, jolloin vastustaja joutuu joko vastaamaan siihen nostamalla puolustuslinjaansa tai avaamaan pitkillä palloilla.

Omalla puolutusalueellaan pallon saatuaan MuSa pyrkii usein avaamaan peliä nopeasti pitkilläkin palloilla. Tällöin kohdepelaajina ovat usein hyökkäyksen Majakka ja Perävaunu-kaksikko Matias Koskinen-Sami Rantala. Oikealla laidalla pelaava Rudi Dieter tukee hanakasti hyökkäyksiä ja hänet valittiinkin viime kaudella Kakkosen B-lohkon parhaaksi keskikenttäpelaajaksi. Keskikentän ja hyökkäyksen linkkinä on toiminut Samu-Petteri Mäkelä, joka operoi usein kymppipaikalla.

Erikoistilanteissa MuSa turvautuu etenkin Mäkelän vasempaan ja Dieterin oikeaan jalkaan. Kulmapotkut annetaan sisäänpäin kiertävinä ja MuSa miehittää vitosen viivan lähes koko joukkueen voimin.

Mahdollinen avauskokoonpano:
          Mikkelsson
   Pihlainen-Välilä-Karlsson
Dieter-J.Rantala-Lämsä-Sallila
           Mäkelä
    Koskinen-S.Rantala

Kagayama, Riihimäki, Pöntinen ja Samuli Virtanen ovat myös todennäköisiä avauskokoonpanon pelaajia.

Valmennus

Päävalmentaja Ville Ulaselta ei löydy UEFA:n A-valmentajalisenssiä, jota Palloliitto edellyttää Ykkösen päävalmentajalta. Tämän johdosta MuSan valmennuspäällikkö Matti Santahuhta saatetaankin nimetä valmennusryhmään, jotta sanktioilta vältytään. Viime kausi oli Ulasen ensimmäinen MuSan päävalmentajana, mutta ennen päävalmentajuuttaan hän oli osa Santahuhdan johtamaa valmennustiimiä kolmen kauden ajan. Tämän vuoden helmikuussa Ulanen palkittiin Palloliiton Länsi-Suomen piirin Vuoden valmentajana. Vastuuvalmentajan apumiehinä jatkavat Jazzista ja PoPastakin tutut Juha Luoma ja Lauri Pirhonen.

Pelaajat

Maalivahdit

Tomi Mikkelsson (Syntymäaika 12.2.1997)
Porissa syntynyt, mutta lapsena Helsinkiin muuttanut Mikkelsson aloittaa toisen kautensa MuSassa. Selkeä ykkösvahti, joka on käynyt läpi HJK:n junioriseurat ja edustanut myös Suomen maajoukkuetta U17, U18 ja U19-ikäluokissa.

Sami Liuhala (19.3.1998)
Kakkosmaalivahti. Esitti hyviä otteita Suomen Cupin otteluissa.

Janne Järnstedt (15.5.1993)
Varamaalivahti.

Puolustajat

Ronald Karlsson (18.8.1996)
Harjoituskausi meni sivuun loukkaantumisen takia. Kunnossa ollessaan avauskokoonpanossa. Pelannut U18 ja U19 maajoukkueissa. Ampui nousukarsinnassa ratkaisevan pilkun maalivahdin käsien kautta maaliin.

Joonas Lakkamäki (2002)
17-vuotias Lakkamäki siirtyi FC Jazzista MuSaan viime vuoden huhtikuussa ja debytoi Kakkosessa muutamassa ottelussa. Pelasi kaikki cupin pelit.

Antti-Pekka Pihlainen (10.5.1986)
Joukkueen kapteeni, jolta löytyy kokemusta Ykkösestä jo PoPan ajoilta. Puolustuksen all-rounder.

Verneri Salminen (22.4.1991)
Raumlaine, joka pelaa joko puolustajana tai puolustavana keskikenttäpelaajana. Pelannut Ykköstä Jazzin riveissä.

Jussi Välilä (6.8.1990)
Puolustuksen tukipilari ja seuran oma kasvatti. Pelasi Ykköstä kolme kautta Jazzin riveissä ennen paluutaan MuSaan.

Keskikenttä

Rudi Dieter (27.3.1994)

Oikean laidan hyökkäysvoimainen pelaaja, joka pelasi upean debyyttikauden MuSa:ssa 2018. Tärkeä pelaaja erikoistilanteissa ja vastaiskuissa. Viime kaudella 10 maalia ja valinta kakkosen B-lohkon parhaaksi keskikenttäpelaajaksi.

Jesse Junnila (20.11.1989)
Keskikentän keskustan pelaaja, jonka vahvuudet ovat pallollisessa pelaamisessa. Kärsinyt ajoittain loukkaantumisista.

Taiki Kagayama (14.5.1996)
Japanin yliopistoliigaa pelannut Kagayama saapui viime syksynä Eurooppaan hakemaan uutta seuraa itselleen. Syksy meni Allsvenskanin GIF Sundsvallin testissä, josta tie vei kevättalveksi Turun Interin harjoitusrinkiin. Lopulta maaliskuussa Kagayama saapui MuSan testiin. Taitava hyökkäävä keskikenttäpelaaja väläytteli taitojaan harjoituspeleissä ja on potentiaalinen tähtipelaaja MuSassa. (Toim. Huom. Tätä ennakkoa kirjoittaessa Kagayaman sopimus ei ole vielä varma.)

Joni Lämsä (31.1.1997)
Siirtyi viime kaudeksi MuSaan OPS:ista, jossa pelasi Ykköstä kauden 2017. Keskikentän keskustan monipuolinen Luka Modric look-alike.

Aleksi Pöntinen (11.6.1999)
SJK:sta MuSaan siirtynyt Pöntinen tuo pallollista osaamista MuSan keskikentälle. Omin pelipaikka on kymppipaikka, mutta Cupin peleissä Pöntinen nähtiin myös keskikentän vasemmalla laidalla. Pelannut Kakkosta SJK II:n ja VIFK:n riveissä.

Juuso Rantala (19.9.1997)
Euran Pallon kasvatti, joka siirtyi Jazzista MuSaan kaudeksi 2017. Murtautui viime kaudella lopullisesti avauskokoonpanoon keskikentän keskustaan. Velipoika Joonas Rantala nousi myös Ykköseen TPV:n riveissä.

Matias Sallila (7.2.1993)
Pelasi viime kauden Ykköstä AC Kajaanin riveissä. Pelipaikka löytynee vasemmalta laidalta. Pelaamisen lisäksi Sallila on myös osana MuSan myyntitiimiä toimiston puolella.

Ville Vihlman (10.6.1996)
On jo parin kauden ajan kuulunut MuSan ykkösjoukkueeseen, mutta loukkaantumisistakin johtuen jäänyt vaihtopelaajan rooliin. Useimmiten pelipaikka on löytynyt keskikentän vasemmalta tai oikealta laidalta.

Arttu Virtanen (2001)
Debytoi viime kaudella MuSan edustusjoukkueessa.

Samuli Virtanen (13.8.1996)
Virtanen muodosti aikanaan toimivan toppariparin Ronald Karlssonin kanssa FC Jazzin junioreissa ja nousi myös U19 maajoukkueeseen. Virtasesta odotettiin seuraavaa porilaista veikkausliigapelaajaa, mutta lopullinen läpimurto on jäänyt vielä tekemättä. Pelannut viime vuodet laitapuolustajana, mutta MuSassa pelipaikka saattaa löytyä keskikentältä. Kuului Cupin peleissä MuSan parhaimmistoon. Debytoi aikanaan Ykkösessä jo 17-vuotiaana ja kävi tuon kauden jälkeen Oka Huttusen VPS:n testissä, mutta paikka Veikkausliigassa ei auennut.

Hyökkääjät

Matias Koskinen (16.6.1994)
Lähes kaksimetrinen MuSan oma kasvatti palasi FC Jazzin ja ToVen kautta takaisin MuSaan viime kaudella ja iski heti 10 maalia. Pelasi kaudella 2016 pari peliä Ykköstä Jazzin paidassa. Puski nousukarsinnassa GBK:ta vastaan otteluparin rangaistuspotkuille vieneen maalin.

Aleksi Leppänen (4.4.1997)
Osui kertaalleen viime kaudella Kakkosessa. Saattaa nousta avauskokoonpanoon onnistuessaan.

Samu-Petteri Mäkelä (9.11.1986)
Kapteeni Pihlaisen rinnalla toinen pitkän uran porilaisessa jalkapallossa tehnyt hyökkääjä/hyökkäävä keskikenttä. Mäkelä teki debyyttinsä miesten peleissä jo 15 vuotta sitten kun hän pääsi kahdesti kentälle FC Jazzin viimeisenä Veikkausliigan kautena. Tämän jälkeen ura jatkui PoPassa, missä Mäkelä pelasi Kakkosta ja Ykköstä ja kävi pelaamassa muutaman ottelun myös Veikkausliigaa TPS:n paidassa. PoPan kaaduttua Mäkelä siirtyi FC Jazziin, missä oli suuressa roolissa Jazzin noustua Ykköseen vuonna 2013. Kaudella 2014 Mäkelä pelasi alkukauden MuSan riveissä Kolmosta ennen paluuta Jazziin. Vuoden 2017 syksyllä Mäkelä vaihtoi jälleen punapaidan valkoiseen. Viime kaudella Mäkelä pelasi kaikki Kakkosen ottelut lukuunottamatta lohkovaiheen viimeistä peliä, jolloin MuSa lepuutti avainmiehiään. Mäkelä oli kahdella maalillaan Cupissa MuSan paras maalintekijä.

Sami Rantala (19.8.1986)
Sami “Pipo” Rantala on yli sadalla maalillaan MuSan kaikkien aikojen maalintekijä ja kohonnut jo seuralegendan asemaan. Pitkä ura alemmilla sarjatasoilla palkittiin vihdoin nousulla Ykköseen. Vahva patukka, joka suojaa palloa erinomaisesti.

Waltteri Riihimäki (9.7.1996)
FC Jazzin kasvatti siirtyi täksi kaudeksi MuSaan. Kokemusta Ykkösen peleistä Jazzin paidassa kausilta 2015 ja 2016. Siirtyi TPV:hen kaudeksi 2017 ja oli TPV:n paras maalintekijä Kakkosessa. Palasi Jazziin kesken viime kauden. Potentiaalinen maalipyssy lähtee hakemaan avauksen pelipaikkaa.

Santeri Tähkä (2003)
Nuori Karhu-futiksen kasvatti siirtyi täksi kaudeksi MuSaan.

[Vastapallo]

[Vastapallo]

Perustettu: 1922
Kotistadion: Veritas Stadion (kapasiteetti: 8072)
Kausia pääsarjassa: 73
Suomen mestaruuksia: 8 (1928, 1939, 1941, 1949, 1968, 1971, 1972, 1975)
Suomen Cupin mestaruuksia: 3 (1991, 1994, 2010)
Liigacupin mestaruuksia: 1 (2012)
Kotisivut: fc.tps.fi
Facebook: http://www.facebook.com/FCTPS
Twitter: http://www.twitter.com/fctps
Instagram: https://www.instagram.com/fctps
Youtube: https://www.youtube.com/channel/UC7-qMh4Gg2hGNNWeZbdChNg
TPS-TV: https://tpstv.fi/
Kannattajat: TPS-kannattajat (http://www.tps-kannattajat.net/site, http://www.twitter.com/tpskannattajat, http://www.facebook.com/TPSkannattajat, http://www.instagram.com/tpskannattajat, https://www.youtube.com/user/TPSKannattajat)

Taustat kauteen 2019

Turun Palloseura putosi Veikkausliigasta vierasmaalisäännöllä pelaten kaksi tasapeliä karsintasarjassa KPV:tä vastaan. TPS:lla ei ollut selkeää yksittäistä ongelmaa liigakaudella, mutta sarjan pienimmällä pelaajabudjetilla (350 000 €) pelaajarinki oli erittäin kapea ja alkukauden hankinnat epäonnistuivat erityisesti hyökkäysosastolla.

Mika Laurikainen suosi kapeaa pelaajarinkiä, jossa tärkeiksi seikoiksi muodostuivat pysyvyys, urheilullisuus ja hyvä joukkuehenki. Tommi Pikkarainen on puolestaan lähtenyt jopa yllättävän rohkeasti laajentamaan rinkiä. Nyt edustuksen ringissä on 26 pelaajaa ja vaikka tuosta vielä muutama lähtisi lainalle tai pelaisi suuren osaa kaudesta SalPassa tai omissa junioreissa, voidaan silti puhua viime vuosien menoon verrattuna isosta pelaajamäärästä.

Vaihtuvuus pelaajistossa on ollut huimaa. Muutamat viime vuodet mentiin muutoksilla, joita voitiin pitää enemmän tai vähemmän kosmeettisina. Nyt ulospäin on siirtynyt kymmenkunta pelaajaa ja sisään on tullut mukaan 12. Lisäksi pari junnua on nostettu mukaan. Miro Tenho siirtyi paikalliskilpailijalle (FC  Inter), Juri Kinnunen ja Riku Sjöroos jatkavat liigassa (KPV, IFK M) ja Niklas Blomqvist vaihtaa uusiin kuvioihin. Samalla ulkomaalaisosasto meni vaihtoon.

Toisin kuin edellisen sarjapudotuksen jälkeen, TPS ei ole yhtä tuuliajolla. Toiminta on kestävämmällä pohjalla (toimisto, hallinto), pelipaikkana on oikea futistadion (Urheilupuiston yläkenttä vs Veritas Stadion) ja talous on tasapainoisempi (velaton). Toimiston puolella ainut suurempi muutos on ollut myyntijohtajan siirtyminen yhteistyökumppanin toimitusjohtajaksi ja uuden myyjän sisäänajo. Kausikortteja on myyty toistaiseksi yli 700 normaalihinnalla ilman kampanjoita.

Murheena kauteen valmistautuessa on ollut toppareiden puute. Sekä Holma että Schultz loukkaantuivat. Testimiehistä Jessy Lando Fusu on pelannut alkuvuoden keskenkuntoisena ja esittänyt toistaiseksi vaisuja otteita. TPS on peluuttanut Sami Rähmöstä topparina, vaikka seuralegenda  on tehnyt uransa pääasiassa oikeana laitapakkina.  

Turun Palloseura kävi leireilemässä Espanjan Fuengirolassa. Leirin antina oli muun muassa joukkuehengen kasvattaminen. TPS ei pelannut ainuttakaan ottelua harjoitusleirillä, mutta tyytyväisen päävalmentajan mukaan tempo ja tahti oli treeneissä erittäin kova.

TPS on asettanut kauden 2019 tavoitteekseen liiganousun. Pelaajabudjetti pyritään pitämään lähes samalla tasolla liigakauteen verrattuna. Pelaajabudjetti kaudella 2018 oli noin 350 000 euroa.

Pelitapa

Pelitapa on kokenut täyskäännöksen. Osittain tiiviistä ja kapeasta pelaajarungosta sekä käytössä olevasta (ainakin Ykkösen mittareilla) taitavasta, mutta melko verkkaisesta pelaajamateriaalista johtuen, Laurikainen suosi hidastempoista pallonhallintajalkapalloa, jossa prässättiin maltilla, välteltiin virheitä ja syöteltiin paljon sivuttain etsien kärsivällisesti murtautumispaikkoja. Tämä toimi upeasti Ykkösessä, mutta osoittautui paitsi tehottomaksi, myös tylsäksi pelitempon kasvaessa liigassa.

Tästä ollaan päädytty aivan päinvastaiseen tilanteeseen: Nyt mennään täysillä kenttää ylös-alas, haetaan pallonriistoja korkealta ja isolla riskillä sekä käännetään peliä nopeasti pystysuuntaan. Pelitavallinen muutos on aivan valtava – ei ihme, että suurin osa kannattajista on rauhalliseen pallonhallintajalkapalloon vuosia totuttuaan ihmetellyt tätä ”koheltamista”.

TPS:n maalintekopaikat ovat syntyneet pitkälti kahdella eri tavalla:
- organisoidut hyökkäykset pitkillä syötöillä ja nopeilla nousuilla laitojen kautta
- pallonriistot korkealla keskikentällä aggressiivisella prässäämisellä

Keskikentälle on kuntoutumassa nimekkäitä ja kokeneita pelaajia, mutta pre-season on rakentunut pitkälti Jonni Peräahon ja Alim Moundin varaan. Edellä mainittujen vahvuus ei ole erityisesti pallollinen pelaaminen tai pelinrakentaminen. Tulosten valossa TPS on pelannut ihan mukiinmenevästi 5–0–3 Ykkösen ja Liigan joukkueita vastaan.

Määrällisesti kasvanut pelaajarinki on melko varmasti lisännyt kilpailua peliajasta. Vaikka osalla pelikuntoon on vielä matkaa ja osa nuoremmasta kaartista hakenee peliaikaa muualta, on jokaiselle pelipaikalle viime vuosia enemmän vaihtoehtoja; joillekin paikoille voi olla jopa ylitarjontaakin. Joukkueessa on tällä hetkellä aika vähän pelaajia, jotka voivat olla aivan varmoja omasta avauksen paikastaan, mitä ei todellakaan ole voinut sanoa Tepsistä viime vuosina.

Laajempi materiaali luulisi myös mahdollistavan paremmin rotaation ja Pikkaraisen haluaman nopeatempoisen prässäyksen sekä suunnanmuutosjalkapallon. Toisaalta syvyyden lisäksi pelaajistosta löytyy myös erilaisia pelaajatyyppejä, joten myös pelitavallinen variaatio on materiaalin puitteissa mahdollista ja ainakin paperilla jopa paremmin toteutettavissa kuin aiemmin. Etenkin keskikentällä on (kun helvetti on jäätynyt ja kaikki pelaajat kuntoutuneet) runsaasti erilaisia vaihtoehtoja, jolloin myös pallonhallinta ja hitaampi hyökkääminenkin pitäisi onnistua, mikäli vastustajat vetäytyvät syvälle tai eivät jätä tilaa puolustuslinjan taakse.

TPS on ylivoimaisesti Ykkösen kokenein joukkue – niin Veikkausliiga kuin Serie A -otteluiden lukumäärässä mitattuna. Vaikka porukassa ei ole mitään ”kaiken voittaneita ja kaiken nähneitä” liidereitä, on joukossa paljon pelaajia, joilla on kokemusta Ykköstä kovemmista peleistä.

Pikkarainen on käyttänyt kahta kärkeä. Mahdollinen avauskokoonpano keväällä kuntoutumistilanteen mukaan eläen:

Mujunen
Rähmönen - Holma - Hernández - Heinolainen
Duah - Peräaho - Moundi - Latonen
Espinosa - Ääritalo

Kannattajat

TPS-kannattajat on myynyt pääkatsomon A-lohkoon nyt 150 kausikorttia. Fokus on ollut saada erityisesti uusia nuoria mukaan toimintaan. Seura lanseerasi hiljattain U21-kausikortin, jolla nuoriso pääsee mukaan kannattajien toimintaan ensikertalaisina vain 10 eurolla.

Parhaimillaan meno kannattajakatsomossa on ollut hieman yllättäen parempaa Ykkösessä kuin liigassa kausilla 2014 ja 2018, derbyjä lukuunottamatta. Tavoitteena on saada bussillinen liikkeelle jokaiseen lauantain vierasotteluun. Kotiotteluissa katsomoedustus voi olla kaikkea 40 ja 200 välillä.

Ydinryhmä saa halutessaan paljon aikaiseksi ja TPS-kannattajat on pysynyt pitkään pääkaupunkiseudun kannoilla. Huomionarvoista on TPS-kannattajien oma olut, yhteistyössä Kimito Brewingin kanssa tehdyt ”Turku Musta & Turku Valkoinen”. Olutta on myynyt mm. panimo itse, paikalliset Salet, Stockmann Herkku ja Bar Into.  

Pelaajat

Maalivahdit

#1 Miikka Mujunen (14.8.1996)

Jäi liigassa Laurikaisen luottovahti Viscosin taakse. Väläytteli mm. nollapelillä KuPSia vastaan. Mujusella on Veikkausliigakokemusta TPS:n lisäksi FC Lahden riveistä, jossa ei kuitenkaan pystynyt käyttämään näyttöpaikkojaan hyödyksi ja varsinkin helppoja virheitä tuli liikaa. KTP-harjoitusottelun perusteella käyttää varsin hyvin ääntään ohjatessaan muuta joukkuetta. Kelvolliset taidot, vaikkei jalalla pelaaminen ole vahvuus.

#27 Anton Lepola (24.7.1996)

Lepola pelasi kaudella 2017 sen verran hyvin Kakkosen SalPa:n riveissä, että sai seuraavaksi kaudeksi liigasopimuksen Maarianhaminaan. Viime kausi toki osoitti, että liiga lienee vielä liikaa Lepolalle, mutta eiköhän nyt pelaa lähempänä oikeaa tasoaan. Joutui osittain tilanteen pakosta saarelaisten ykkösmaalivahdiksi.

Lepola vaikuttaisi harjoitusotteluiden perusteella lähtevän kauteen kakkosmaalivahtina, mutta haastaa kuitenkin Mujusta sen verran lujaa, ettei edellä mainitulla ole hirveästi varaa lipasailuihin. Lepola on Mujusta hieman parempi jalalla ja pallollisena. Kokonaisuudessaan Tepsillä on hyvä tilanne maalivahtiosastolla.

Puolustajat

#3 Kristian Heinolainen (11.5.1999)

Heinolainen ehti kiertää useita seuroja pääkaupunkiseudulla niin junioreissa kuin aikuisissa, mutta viime kaudeksi siirtyi pelaamaan Veikkausliigaa Kemiin. Hyvän kauden PS Kemissä pelannutta lupausta kaavaillaan selväksi avauksen profiilipelaajaksi.

Hyvä asenne, mutta pelitavan ja tasaisuuden kanssa on vielä hakemista. Heinolainen on omien sanojensa mukaan juoksuvoimainen, taitava ja vähän ilkeäkin pelaaja. Näitä ominaisuuksia ei vain ole vielä nähty Tepsin paidassa, joten parannettavaa löytyisi, mikäli haluaa olla kauden alkaessa avauskokoonpanossa. Joutuu tosissaan taistelemaan vasemman laitapuolustajan paikasta 17-vuotiaan Julius Perälän kanssa.

#4 Rasmus Holma (13.9.1992)

Rasse on paikallisvastustaja FC Interin kasvatti ja ehti voittaa seurassa A-junnujen Suomen mestaruuden.

Tepsissä alkaa jo viides kausi, joiden aikana Holma on noussut ainakin Ykkösen tasolla hyväksi toppariksi. Romuluinen ja raskasliikkeinen toppari yllätti tasaisuudellaan myös Veikkausliigassa.

Sijoittuu kelvollisesti ja johtaa puolustuslinjaa. Kasvanut pelaajana huomattavasti ja on kaiketi pidetty hahmo pukukopissa. Aiemmin pallollinen vastuu oli puhtaasti topparikaverilla, mutta nyt Holmalta odotetaan enemmän vastuuta myös pallollisena. Varsinkin pidemmät syötöt laitoihin tuppaavat menemään melkoisella prosentilla harakoille.

#7 Sami Rähmönen (19.4.1987)

Seuralegenda, ikoni ja kapteeni. 15. kausi Turun Palloseurassa. Kokemusta on täten Veikkausliigapeleistä enemmän kuin osalla Ykkösen joukkueista yhteensä.

Joutunut (tai päässyt) pelaamaan alkuvuoden topparina. Viime vuosia on leimannut epätasaisuus. Parhaimillaan erinomaisia nousuja laidalta, mutta vastapainona karmeita keskityksiä.

Juoksuvauhti toki alkaa luonnollisesti iän myötä karista, mutta toisaalta pienet syöttö/keskitys/laukausharhautukset, joilla pelataan itselle se lisäsekunti aikaa, ovat hienoa katseltavaa.

#14 Otto Schultz (1.6.1998)

TPS-kasvatilla on hyvä sauma tehdä läpilyönti topparina. Muutama kausi takaperin kipparoi seuran A-junnujoukkuetta. Pelasi viime kauden pääasiassa Kakkosessa yhteistyöseura SalPassa.  

Schultz on hyvä avaamaan peliä ja vaikuttaisi saaneen hiukan lisää kovuutta talven aikana. Ensimmäisissä peleissä pisti silmään terävä eteenpäin puolustaminen, mutta lienee silti lähtökohtaisesti kolmostoppari. Lievä loukkaantuminen hidasti kauteen valmistautumista, mutta taistelee tosissaan peliajasta.

#18 Julius Perälä (29.9.2001)

GANT-akatemia ja U18. Laitapuolustaja on yllättänyt alkuvuotena rohkealla ja ennakkoluulottomalla pelillä. Debyytti Suomen Cupissa oli onnistunut. Hyvä mahdollisuus debytoida myös Ykkösessä. Puolustussuuntaan on vielä vähän heiveröinen ja tekee ajottain junnumaisia virheitä helpoissa tilanteissa. Tukee hyökkäyksiä kevyellä jalalla.  

#25 Aldayr Hernández (4.8.1995)

Vasenjalkainen kolumbialainen hankittiin paikkaamaan akuuttia topparipulaa. Ehti pelaamaan muutaman harjoituspelin, jossa vakuutti seurajohdon sopimuksen arvoisesti. Harjoitusotteluissa on nähty muutamia hyviä katkoja boksin sisällä. Ei ole juurikaan erottautunut joukosta, positiivisesti tai negatiivisesti. Potentiaalinen avauksen pelaaja siirtyi Turkuun Libanonista ja on aiemmin pelannut mm. Kolumbian kakkostasolla sekä U20-maajoukkueessa.

#33 Tatu Varmanen (9.7.1998)

Haki läpimurtoa Veikkausliigassa FC Interin riveissä. Nopea ja juoksuvoimainen, hyökkäävä laitapakki. Jurikinnusmainen hankinta.

Varjopuolena on ajoittaiset pahat syöttöhassit, joista viimeisin nähtiin Tepsin viimeisimmässä harjoitusottelussa KTP:ta vastaan. Pystyy pelaamaan molemmilla puolilla laitapakkina ja on terveenä ollessan todennäköisesti avauskokoonpanon pelaajia.

#42 Jessy Lando Fusu (3.12.1992)

Käynyt Panathinaikoksen nuorisoakatemian ja pelannut Belgiassa. 190-senttistä kongolaisranskalaista yritettiin pariinkin otteeseen istuttaa topparin paikalle, mutta keskikenttä näyttäisi olevan se ominaisempi pelipaikka.  On ollut koko alkuvuoden pahasti keskenkuntoinen. Hidasliikkeinen, mutta pallolla hyvä. On aiheuttanut vaaratilanteita kompuroinnillaan. Väläyttää ajoittain kauniilla syötöllä, mutta tekniset taidot ovat jääneet heikon kuntopohjan varjoon.

Pelasi Tepsin kakkosjoukkueessa yhden ottelun, jossa viimeisteli kaksi maalia kulmatilanteesta. Pikkarainen on todennut, että pelaajan kohdalla halutaan edetä rauhassa ja kuntouttaa täyteen pelikuntoon. Ilmeisesti päävalmentaja näkee isokokoisessa pelaajassa ulosmitattavaa potentiaalia.  

Keskikenttäpelaajat

#2 Alim Moundi (3.2.1995)

Kamerunista kotoisin oleva Moundi on pelannut maansa pääsarjaa, josta siirtyi viime kaudella Ilvekseen. Otteet Tampereella eivät foorumkirjoittelun perusteella riittäneet vakuuttamaan tamperelaisia, ja tituleerattiinpa miestä yhdeksi huonoimmaksi Ilveksessä pelanneeksi jalkapalloilijaksikin.

Koheltaja, joka tuntuu olevan vähän kaikessa mukana. Saanut paljon peliminuutteja päävalmentajalta. Erittäin aktiivinen prässääjä, mutta teknisesti kömpelöitä suorituksia.

On Moundilla toki hyviäkin ominaisuuksia. On varsin hyvä kuljettamaan palloa ja agressiivisuuskaan ei ole haitaksi keskikenttäpelaajalle, kunhan se ei läikähdä yli. Toisaalta heikohko syöttötaito ja potkutekniikka eivät ole optimaalisia tuon pelipaikan pelaajalle.

#5 Juho Montola (22.2.1999)

Oma juniori, joka pystyy pelaamaan tarvittaessa myös topparina. Ei ole saanut paljoa peliminuutteja, mutta käyttänyt ne vähätkin fiksusti. Montola on jo viidettä vuotta mukana Tepsin edustuksen ringissä ja mieheltä onkin odotettu läpimurtoa jo muutaman vuoden.

Tasainen ja turvallinen suorittaja, mutta pieni lisäys räjähtävyyteen ja nopeuteen ei olisi uralle haitaksi. Joutunut toistaiseksi paikkaamaan poissaolijoita. Ainekset nousta ainakin Veikkausliigatason pelaajaksi keskikentän keskellä.

#6 Jonni Peräaho (5.2.1994)

Ei pitänyt olla yhtään mitään, mutta aloittaa jo kuudennen kauden edustuksessa. Nousi ensimmäistä kertaa edustuksen rinkiin surullisella liigakaudella 2014. Tuolloin toki enemmän siitä syystä, että Tepsillä olisi talvella riittävä määrä liigalisenssin vaatimia pelaajasopimuksia.

Pärjäsi Veikkausliigassa 2018. Peräaho on parhaimmillaan liikkuvassa ja rikkovassa roolissa riistäessä palloa vastustajalta. Taistelija ja asennepelaaja, vastustajalle vittumainen. Pallon menettäessä lähtee heti riistämään sitä takaisin. Stunttaa tarvittaessa laitapakkina.

#8 Mika Mäkitalo (12.6.1985)

Mäkitalo pääsi juhlimaan Veikkausliigan mestaruutta 2008 ja Veikkausliigaa on muutenkin takana kunnioitettavat 324 ottelua Interin, RoPS:in ja FC Lahden riveissä.

Kuntoutunut koko alkuvuoden, mikä näkyy nopeudessa ja kestävyydessä vielä tovin. Mäkitalo ei aina ole se kaikkein näyttävin pelaaja, mutta tekee yleensä kentällä niitä oikeita asioita hyvän pelisilmänsä turvin. Erittäin laadukas hankinta Ykköseen.

#10 Jani Virtanen (6.5.1988)

Kun Virtanen aikoinaan lähti 18-kesäisenä Tepsistä Italiaan ja pääsi debytoimaan San Sirolla AC Milania vastaan, odotuksissa ei varmastikaan ollut, että mies pelaa uransa parhaat pelivuodet Suomen Ykkösessä.

Jamppa on taiteilija ja mielialapelaaja. Treenaaminen ei huhujen mukaan ole vahvuus. Suurimmat puutteet on puolustuspelaamisessa ja liikkeessä. Kykenee vapauttaviin syöttöihin. Palloseuran vaparispesialisti. Silmää ja taitoa, jota muilla ei ole tarjota. Tällaisia pelaajia ei pelaa ikinä liikaa Suomen kentillä.

#12 Tomas Hradecky (13.10.1992)

Kaudella 2013 sai Veikkausliigasopimuksen IFK Mariehamnilta ja ehtipä mies tuolla kaudella iskeä pari maaliakin kasvattajaseuransa verkkoon. Siirtyi kaudeksi 2015 Rovaniemelle, jossa pääsi juhlimaan hopeisia mitaleita Veikkausliigassa. Seuraava kausi meni tšekkiläisessä Bohemians Prahassa, tosin lähinnä vaihtopenkillä tai katsomossa istuen. Palasi kaudeksi 2017 Suomeen, ja tällä kertaa Seinäjoelle. SJK:n kannattajat eivät tosin olleet hirveän innostuneita Hradeckyn otteista seurassa.

Hankittiin jo viime kaudeksi kasvattajaseuraansa, mutta loukkasi akillesjänteen harjoituksissa heti tammikuussa, ollen koko kauden sivussa. Keskenkuntoinen eikä paluusta ole vielä tietoa. Useat loukkaantumiset varjostaa uraa.

Hradeckylla on tarjota Ykkösen tasolle rutiinia kovemmista peleistä, sekä hyvät pelilliset ja fyysiset perustaidot. Välillä toki katoaa otteluissa kuvasta täysin ja ajottainen flegmaattisuuskin vaivaa. Pitäisi siltä olla kova tekijä tälle tasolle, mikäli pääsee pelikuntoon. Pystyy myös tuuramaan topparina tarvittaessa.

#13 Matej Hradecky (17.4.1995)

Nuorin veljeksistä on isoveli Lukasin mukaan myös lahjakkain ja ura olikin hyvässä noususuhdanteessa aina kauteen 2017 asti.

Mati oli Tepsin mukana liigassa jo 2013. Kipparoi Seuraa Ykkösessä kaudella 2015. Nappikausi tuotti pelaajasopimuksen Veikkausliigan voittaneen SJK:n riveihin. Kehitystä tapahtui myös Seinäjoella ja Matej nousi Veikkausliigan parhaiden keskikenttäpelaajien joukkoon tehden neljä maalia. Tämän jälkeen kaksi seuraavaa kautta ovat menneetkin sitten tyystin pilalle loukkaantumisen takia.

Hradecky on 193 senttiä pitkä, mutta nopeutta ja taitoa löytyy kokoisekseen pelaajaksi todella paljon. Pystyy myös rakentelemaan peliä hyvillä syötöillä ja pitkillä jaloillaan kaapii keskikentän vääntötilanteissa palloja joukkueelleen. Heikkoudet löytyvät pääpelistä, joka on kokoisekseen pelaajaksi hämmentävän heikkoa.

#20 Jesper Karlsson (7.2.2000)

GANT-akatemia. Viime kausi meni SalPassa ja TPS:n kakkosjoukkueessa. Karlssonissa on hämmentävän paljon samaa kuin Tepsin keskikentällä viime vuodet pelanneessa Niklas Blomqvistissa, niin pelitaitoja kuin ulkoista habitusta myöden. Liike on dieselmäistä, mutta pallollisena vaikuttaa pätevältä. Heikkoudet tulevat sitten esiin isompien miesten kanssa painiessa, eikä kokemustakaan tämän tason peleistä ole liikaa.

Hyökkääjät

#9 Oskari Jakonen (22.4.1997)

Tepsin aiemman tomitusjohtajan Petri Jakosen poika. Pelannut Ykköstä 66 ottelua, joissa on syntynyt 10 osumaa. Juoksuvoimainen runkopelaaja avauksessa. Odotetaan kantavan maalintekovastuuta Ääritalon rinnalla. Jakonen on pelaajana ristiriitainen, kun välillä näyttäisi olevan se lopullinen läpimurto lähellä ja välillä taas näyttää siltä, ettei se oikein lähde. Liiallinen tasaisuus vaivaa.

#11 Mika Ääritalo (25.7.1985)

Ärtsi siirtyi vuonna 2003 Tepsistä Aston Villan akatemiaan, mutta ei onnistunut murtautumaan birminghamilaisten edustukseen. Palasi Tepsiin kaudella 2005, mutta suuremman yleisön tietoisuuteen murtautui kaudella 2007, kun piti Veikkausliigapakkeja pilkkanaan räjähtävällä nopeudellaan ja röyhkeillä haastoillaan. Hyvät otteet Veikkausliigassa poikivat maajoukkuekutsun Roy Hodgsonilta ja odotukset olivat Ääritalon kohdalla, että murtautuisi tulevaisuudessa maajoukkueeseen pysyvästi ja löisi läpi myös ulkomaan kentillä.

Tepsin pudottua divariin Ääritalo kävi kokeilemassa Lahdessa ja Kuopiossa Veikkausliigaa laihalla menestyksellä. Tämän vuoksi viimekautinen vintage-Ärtsi Veikkausliigassa oli melkoinen yllätys. Ääritalo oli pitkään ainoa valopilkku Tepsin heikossa hyökkäyksessä ja oli mukana jollain tapaa lähes kaikissa Tepsin maaleissa. Kesällä joukkueeseen hankitun Sterling Yateken kanssa Ääritalo muodosti loppukaudella ehkä jopa Veikkausliigan parhaan hyökkäysparin.

Ääritalo on iästään huolimatta edelleen varsin nopea pelaaja. Ensimmäiset askeleet ovat kuljettujen mailien myötä hidastuneet, mutta täyteen vauhtiin päästyään Ääritalo on edelleen isokokoisena pelaajana inhottava pelaaja vastustajille. Vaikkei Ärtsiä voikaan kaikkein kliinisimmäksi viimeistelijäksi haukkua, niin tekee silti maalin paikan tullessa. On myös nopeutensa ansiosta loistava, oikea-aikainen prässääjä ja vastustajan avauspelin häiritsijä. Viime kaudella kävi kouluttamassa IFK Mariehamnin junnuveskaria, kun nappasi pallon kuin tikkarin lapselta ja viimeisteli eleettömästi.

#15 Juho Salminen (8.8.1995)

Nopea pystyjuoksija. Sopinee Pikkaraisen ajokoirafutikseen, mutta uhkaa jäädä nykyisillä otteillaan lämmittämään penkkiä.

Salminen on saanut jalkapallo-oppinsa Turun kupeessa sijaitsevassa Liedossa, josta mies siirtyi Interin junioreihin vuonna 2013. Pääsi aika pian yrittämään läpimurtoaan Interissä, mutta otteet eivät missään kohtaa riittäneet liigapelaajaksi. Viime kaudella kävi kehittymässä Kakkosen Kaarinan Pojissa, jossa syntyi kymmen maalia.

#16 Albijon Muzaci (11.6.1996)

Pikkarainen raahasi mukanaan SalPasta, jossa teki 46 Kakkosen ottelussa 13 maalia. Kokeili Ykköstä Jazzin riveissä heikolla menestyksellä. Väkivahva ja kovaotteinen laituri, joka pyrkii mielellään maalille. Tuo ennen kaikkea kilpailua laidalle, mutta aloittanee penkiltä. Painava laukaus, mutta rajallinen tekniikka.

#17 Eliecer Espinosa (12.3.1996)

Kolumbialaiskärki tuli maansa pääsarjasta Suomeen alun perin HJK:n testattavaksi, mutta loukkaantui testijaksolla ja siirrettiin Klubi 04:n riveihin. Teki Ykkösessä kaksi maalia neljässä ottelussa. Osunut myös harjoitusotteluissa ja Suomen Cupissa. Ei ole missään nimessä varma maalitykki, mutta hyvä aihio.

Pelisilmä, tekniikka ja muut jalkapalloilulliset ominaisuudet vaikuttavat ainakin kohtalaisilta, mutta juoksuvauhtia saisi olla enemmän. Mielenkiintoinen pelaaja, jolta voidaan odottaa maaleja.

#21 Solomon Duah (7.1.1993)

Solmu tuo kilpailua ja juoksuvoimaa laidalle. Pystyy irtaantumaan puolustuslinjalta ja Duah pääsee usein maalipaikoille nopeutensa ansiosta. Parempana viimeistelijänä ei tarvitsisi divarissa pelata.

Tehnyt uraansa FC Interissä, mutta siirtyy Tepsiin Norjan kakkostason Levanger FK:sta, jossa jäi vähäiselle peliajalle.

#23 Joakim Latonen (24.8.1998)

Latoselta odotetaan maalintekotaitoa ja läpimurtoa. Pelaa laidalla tai kymppipaikalla. Potentiaalia pelata hyvällä tasolla Ykkösessä. Pääsi viime kaudella mukaan Tepsiin Veikkausliigarinkiin ja voitti mm. Tepsin harjoituskauden maalipörssin. Kohokohtana viisi maalia harjoitusottelussa BK-46:ta vastaan.

Latonen on laituriksi hidas pelaaja, mutta korvaa tätä juonikkuudellan ja teknisillä taidoillaan. Myös laukaus on ihan hyvä, mutta maaleja saisi alkaa tulemaan myös kilpailullisissa peleissä. Ominaisuuksiltaan Latonen on hyvää Ykkösen tasoa, mutta aika näyttää, minkälaisen roolin pystyy ottamaan tämän kauden Tepsin joukkueessa.

#31 Onnipekka Pajula (23.6.2003)

Vasta 15-vuotias akatemian pojankoltiainen kuvaili itseään otteluennakossa maalintekijäksi ja painoi heti perään ottelussa kaksi maalia Pallo-Iirojen verkkoon. P17-ikäluokan SM-karsinnoissa Pajula viimeisteli 12 maalia 9 ottelussa. Lähtökohtaisesti Pajula on tässä vaiheessa mukana treenaamassa edustusjoukkueen kanssa.

Erittäin kypsä, terävä ja lahjakas talentti, joka saattaa tehdä debyyttinsä jo tulevalla kaudella. Röyhkeä asenne maalintekoon, mutta kaksinkamppailuissa vielä fyysisesti kevyt. Jos asenne ja kehitys pysyy yhtä korkealla tasolla, saattaa tässä olla jälleen yksi aihio lähetettäväksi ulkomaille jo ennen läpimurtoaan kotimaan kentillä.

Kokonaisarvio

Pelaajamateriaali on sarjan nimekkäimpiä. Pikkaraisen on saatava enemmän variaatiota pelaamiseen. Keskikentälle ei ole ollut tarjota toistaiseksi riittävää pallollista kykyä. Mitä aikaisemmin Mäkitalo ja Hradeckyt saadaan mukaan, sitä varmemmin Palloseura pelaa suorasta liiganoususta. Hyökkäyspeliin ei ole yhtä selvää maalintekijää, vaan vastuu jakaantuu tasaisemmin.

Uusi päävalmentaja ja suuri vaihtuvuus pelaajistossa tarkoittavat, että yhteispelin opettelu on vasta aluillaan. Laurikaisen aikana TPS oli Ykkösessä joka vuosi vaikeuksissa keväällä, mutta pysäyttämätön kesällä; pelko heikosta alkukaudesta on nyt jopa perustellumpi kuin silloin. Toisaalta Pikkaraisen yhden vuoden soppari ei edes anna kuvaa mistään pitkän tähtäimen projektista.

Moni avainpelaaja on keskenkuntoinen. Talvi oli monen pelaajan kohdalla todella rikkonainen ja osittain siitä syystä joukkueella ei vielä tässä vaiheessa ole toimivaa permanenttia tai selkeää avauskokoonpanoa. Eikä sitä varmaan tule olemaan vielä muutamaan viikkoonkaan, saati kuukausiin. Pelaajaringissä on pientä epäsuhtaa pelipaikoittain; hyökkäykseen ja keskikentälle riittää vaihtoehtoja, kun taas puolustuksessa on epävarmempaa. Maalivahti- ja puolustusosasto on mennyt lähes täysin uusiksi ja moni avainroolissa oleva pelaaja (maalivahdit, uudet topparitulokkaat ja laitapuolustajat) ovat vielä hiukan katsomattomia kortteja. Sisäänajo saattaa kestää.
 
Kaiken kaikkiaan tilanne on kuitenkin verrattain positiivinen. Syksy meni aika apaattisissa tunnelmissa, eikä ekat uutiset Pikkaraisesta Latosen kautta Muzaciin niin paljon kiimaa herättäneet. Nyt kauden alla ollaan kuitenkin pisteessä, jossa joukkueessa on hyvä sekoitus: runsaasti kokeneita, jo tasonsa osoittaneita pelimiehiä (Ääritalo, Rähmönen, Hradeckyt, Virtanen ja Mäkitalo); parhaassa iässä olevia, monipuolisia ja jatkuvuutta tuovia pelimiehiä (Jakonen, Peräaho, Holma, Montola, Latonen) mielenkiintoisia ja lupauksia herättäviä tulokkaita (Varmanen, Heinolainen, Espinosa, Duah) sekä pari tarkalla silmällä seurattavaa omaa junnua, joiden seuraavaa steppiä on herkullista odotella (Schultz, Perälä, Karlsson, Pajula).

[Vastapallo]

Tampereen Pallo-Veikot
Perustettu: 1930
Pääsarjassa viimeksi: 1999
Ykkösessä viimeksi: 2010
Suomen mestaruudet: 1 (1994)
SM-hopeaa: 1 (1946) Suomen mestaruus ratkaistiin cup-finaalilla SPL:n ja TUL:n sarjojen voittajien kesken
Työväen Urheiluliiton mestaruudet: 6 (1932, 1934, 1938, 1940, 1943, 1946)
Kotistadion: Tammelan stadion (kapasiteetti: 5050)

Kotisivut, Facebook , Twitter, Instagram

Kannattajat: Paltsaristi, Tammelan Voima

Seura

Tampereen Pallo-Veikot on suomalaisessa jalkapallossa sekä suuri että pieni seura. Lisenssipelaajien määrän osalta se on kärkiseuroja koko maassa, mutta seuran lippulaivan, miesten edustusjoukkueen suurimmat menestysvuodet vietettiin 1930-40-luvuilla, jolloin punapaidat napsivat useita TUL-mestaruuksia. Joka tapauksessa seuralta löytyy miesten joukkueiden lisäksi myös naisten edustus, useita juniorijoukkueita, kaupunginosatoimintaa ja erityisryhmien jalkapalloa.

TPV putosi Ykkösestä 80-vuotisjuhlakautensa päätteeksi 2010. Sen jälkeen seura on saanut yhdeksän lisävuotta mittariin, mutta sivullekirjoittaneen silmiin ainakin meininki edustusjoukkueen ympärillä näyttää nyt virkeämmältä ja innostuneemmalta.

Myös Ykkönen on muuttunut sinä aikana, minkä TPV kolusi sarjaporrasta alempana. Sarjan kilpailullinen taso, yleisömäärät ja näkyvyys ovat kasvaneet.

Viime kaudet

TPV lähti suurin odotuksin Anssi Ylisen toiseen kauteen päävalmentajana vuonna 2017. Resurssiylivoimallaan jyllännyt Espoon Honka oli viimeinkin poistunut Kakkosesta, ja tie lohkovoittoon näytti olevan auki Paltsareille. Alku olikin mainio, mutta kesällä “Punakone” hyytyi, ja edellisen kauden pitävästä puolustuksesta ei näkynyt enää jälkeäkään. Loppujen lopuksi kaudesta muodostui suuri pannukakku, ja nousutaistelu jäi haaveeksi jo hyvissä ajoin ennen päätöskierrosta. TPV vältti sentään pahimman nöyryytyksen, kun paikalliskilpailija TamU jäi niukasti taakse taulukossa.

Kaudelle 2018 TPV vahvisti valmiiksi vahvaa runkoa muutamalla täsmälisäyksellä tärkeille pelipaikoille. Alku oli jopa edelliskautta vahvempi, mutta sen muistaen jalat pysyivät tukevasti maassa niin joukkueella kuin kannattajilla. Vuoden 2018 TPV-joukkueessa oli joitakin samoja elementtejä kuin Rive Kanervan Huuhkajissa: Ylivertaisten tähtipelaajien suoritusten sijaan menestys perustui yhteistyön jalkapalloon, kuten Ylinen on asiaa kuvaillut. Kaikki pelaajat hyökkääjiä myöten oivalsivat joukkueena puolustamisen merkityksen, ja tämä asia toistui käytännössä jokaisessa pelaajien antamassa haastattelussa kauden mittaan.

TPV:llä oli tietenkin Kakkosen tasolle muutamia todellisia huipputekijöitä, kuten laitapakin tontille saapunut Giorgi Ositashvili, mutta toisaalta keskikentän keskiakselilta puuttui (ja puuttuu yhä) selkeä pelintekijätyyppi. Selkeä maaliruiskukin puuttui, sillä taidokas mutta loukkaantumisherkkä kärkitalismaani Mika Ahonen pelasi vain 11 ottelussa. Niissä tehdyt 8 maalia riittivät Ahoselle joukkueen sisäisen maalipörssin voittoon.

Riven Huuhkajien tapaan Ylisen Punakone osoitti myös venymiskykyä ratkaisevissa paikoissa. Tästä osoituksina muun muassa Pietarsaaressa tehty voittomaali 97. minuutilla, sekä Kakkosen runkosarjan päätöskierros. Tuolloin GBK:ta vastaan panoksena oli lohkovoitto, mutta molemmat joukkueet olivat jo varmistaneet paikansa nousukarsinnoissa vähintään parhaana lohkokakkosena. Lohkovoittoon ja A-lohkon yllättäen voittaneen MyPan kohtaamiseen päästäkseen TPV:n tuli voittaa kokkolalaiset kolmella maalilla, muussa tapauksessa nousukarsinnassa pelattaisiin B-lohkon voittanutta MuSaa vastaan. Päävalmentaja Ylinen oli poissa päätösottelusta, sillä hän oli lähtenyt varmuuden vuoksi skouttausmatkalle Poriin. Joukkue teki reissun kuitenkin “turhaksi”. Vaikka vierailijat siirtyivät johtoon 36. minuutilla, TPV vyörytti lopulta 5-2-voittoon. Ratkaisevan viidennen osuman iski Eino-Veikko Ek 89. minuutilla.

Nousukarsinnan avausosassa Myllykoskella TPV hallitsi tapahtumia ja vaikutti vastustajaansa kovakuntoisemmalta. Siihen nähden 1-1-tasapeli tuntui jopa pettymykseltä. Toisen osan alussa Tammelassa MyPa meni alussa johtoon, mutta jälleen TPV osasi venyä. Omat kasvatit osuivat, kun ensin Paavo Näykki tasoitti, ja toisella puoliajalla Tomi Ylinen upotti satumaisesti kaukovaparin verkkoon. Ylinen oli tehnyt maalin myös karsinnan ensimmäisessä osassa. TPV voitti ottelun 2-1 ja otteluparin yhteismaalein 3-2 nousten Ykköseen.

TPV teki kaudella 2018 vain kaksi maalia enemmän kuin sitä edellisellä kaudella. Sen sijaan päästettyjen maalien määrä putosi yli 50:llä prosentilla. Myös Ykkösessä oma maali pitää pystyä tilkitsemään.

Lähtökohdat kauteen 2019

Sarjanousun jälkeinen vaihtuvuus TPV:ssä säilynyt maltillisella tasolla. Runko on pysynyt lähes ennallaan, ja sitä on vahvistettu Hakasta saapuneella Tuomas Lähdesmäellä, GBK:n Arjan Goljahanpoorilla sekä neljällä paikalliskilpailija TamUsta saapuneella pelaajalla. Lähtijät puolestaan ovat siirtyneet Kolmosessa pelaavaan NoPSin riveihin.

Mikäli muutamiin ennakoihin on luottamista, TPV:n kannattajat voivat odottaa kautta luottavaisin mielin. Sarjajärjestelmämuutokseen valmistautuvasta Ykkösestä putoaa kauden päätteeksi vain yksi joukkue, ja lähtökohtaisesti sarjasta löytyy TPV:tä heikompia nippuja. Täytyy kuitenkin samalla muistaa, että kokemusta tältä sarjatasolta löytyy vain muutamilta Paltsarien pelaajista, eikä budjetista löytyne pahemmin ilmaa tehdä korjaavia hankintoja, jos kaikki luisuu väärään suuntaan. Talven Suomen Cupissa TPV esiintyi hienosti etenemällä lohkostaan jatkoon, kunnes putosi liigajoukkue IFK Mariehamnille.

Kannattajat

Tällä saralla on tapahtunut suurimpia muutoksia TPV:n julkikuvassa sitten edellisen Ykkösen-vierailun. Kannattajaryhmä Tammelan Voima on ollut olemassa virallisesti jo kuusi vuotta, mutta pienehkö ydinryhmä on laajentunut, ja etenkin maahanmuuttajapoppoon liittyminen porukkaan on tuonut lisää meininkiä ja tunnelmaa. Aurinkokatsomon kannattajaosiossa on nähty hyvin porukkaa derbyjen lisäksi myös tavallisissa kotipeleissä. Kannattajat ovat olleet aktiivisia erilaisissa toiminnoissa myös ottelutapahtumien ulkopuolella, esimerkiksi musiikkikeikkojen, ravintolapäivien ja mediahommien saralla.

Jo useiden vuosien ajan myös vieraspeleissä on nähty edustusta vähintään muutaman kannattajan verran. Pari kertaa kaudessa järjestettävät bussireissut keräävät vähän enemmän väkeä, ja bussi sarja-avaukseen Valkeakoskelle on kuulemma täyttynyt mukavasti.
Paltsaristi-zine ilmestyy tänäkin vuonna, ja sen ostamalla voi tukea Suomen spt-jalkapallojoukkueiden toimintaa.

Valmennus

Anssi Ylinen aloitti TPV:n päävalmentajana kaudella 2016. Samalla hänet piti kiireisenä myös tuplarooli seuran valmennuspäällikkönä. Ensimmäinen kausi sujui hienosti TPV:n jäätyä lohkokakkosena täpärästi nousukarsinnan ulkopuolelle. Kausi 2017 oli kehno, mutta valmennus osasi tehdä tarvittavat muutokset kaudelle 2018, ja loppu on historiaa.

Ylinen kertoo pohtineensa futisopiskeluun keskittyvän välivuoden pitämistä, mutta päätyi jatkamaan edustuksen valmentajana ensin vielä ainakin alkavan kauden. Kakkosvalmentajana toimii Mikko Innanen, joka päätti pelaajauransa TPV:ssä kauden 2017 päätteeksi. TPV:stä löytyy myös kaksi maalivahtivalmentajaa.

Materiaali ja pelitapa (kirjoittaja: Metsän poika)

Pelijärjestelmän osalta Anssi Ylinen on suhtautunut TPV:ssä neljän puolustajan linjaan melko dogmaattisesti. Huhut kentän laidalta kuitenkin kertovat pehmentymisestä ajatuksissa kolmen linjaan. Lähtökohtaisesti edustus kuitenkin tulee pelaamaan ensikaudellakin 4-4-2 muodossa. Tosin pelijärjestelmä on vain numero ja tilanteet kentällä elävät.

Ainakin alkukaudesta Punakone tulee pelaamaan omaa aktiivista jalkapalloaan. Ylinen korostaa pelaajien tilanteiden tunnistamista ja oikea-aikaisia suoraviivaisia ratkaisuja. Punakoneen tavoitteena on pyrkiä puolustamaan pallon kanssa, mutta toistaiseksi tässä on ehkä olleet isoimmat kehittämisen kohteet, erityisesti nyt tason noustessa ylemmäs. Toisaalta passiivisempi tiivis muoto on puolustaessa pitänyt varsin hyvin talven aikana Veikkausliigajoukkueitakin vastaan. Oleellista kuitenkin olisi, ettei joukkue juoksentelisi ainoastaan vastustajan perässä, jolloin kaikki teho saataisiin irti joukkueen hyvästä kuntopohjasta. Kakkosen kaudella korostui tempon ylläpitäminen pelin loppuun asti vastustajan jo hyytyessä – vastaavaa venymistä oli nähtävissä myös preseasonin peleissä.

Palloa Punaiset siirtelevät lähtökohtaisesti maata pitkin. Toisaalta ylösnousseen laitapakki Giorgi Ositashvilin rintakuoletukset pitkiin puolenvaihtoihin ovat lähes puhdasta seksiä. Ehkä enemmän materiaalista johtuen preseasonilla hyökkäyspeli on liikkunut paljolti laitojen kautta.
Maalilla Tuomas Karjanlahdella oli preseasonilla jopa epävarmaa tekemistä. Peliajasta kilpaileva Antti Kuusinen on ehkä jopa torjujana parempi, mutta selkeästi paremmin jalalla pelaava Karkki lienee ykkösvahti punaisten pelitavassa. Yhdessä keskuspuolustuksen Ardian Kovaqin ja pallollisemman Jari Nikkilän/Tommi Smeetsin kanssa puolustuksen keskikaista löysi jo viime kaudella erinomaisen formin. Hanakasti nousevat ja pallollisesti taitavat laitapakit Ositashvili ja Saarinen aiheuttavat tosin nousuillaan tyhjän tilan puolustuksen laitoihin, joita vastustajan nopeiden laiturien on mahdollista hyödyntää. Toisaalta yleensä Punaisten keskikenttä on aktiivisella prässillä negatiivisessa tilanteenvaihdossa katkaissut/hidastanut vastustajan hyökkäykset jo tätä ennen.

Keskikentän keskustan pallollinen pelaaminen on ollut suurin pohdinnan aihe. Preseasonilla keskellä on pelannut eniten tinkimätön kaksikko Tomi Ylinen-Riku Oras, joista ensimmäisellä on ollut enemmän yritystä kuin taitoa ja jälkimmäisellä enemmän vauhtia kuin järkeä. Toki Ylisen hyvä laukaus on tuonut varsinkin Mypa-karsintojen kahdella maalilla lähtökohtiin nähden miehen kulttipelaajuuden kynnykselle. Keskikentän maestro joukkueesta on toistaiseksi siis tälle kaudelle puuttunut – esimerkiksi preseasonilla laidalla pelanneen Tuomas Lähdesmäen otteet keskikentällä moni haluaisi nähdä.

Hyökkäyspäässä TPV:ltä puuttui viimekaudellakin se ykköspyssy ja maalit jakautuivat varsin tasaisesti, varsinkin Mika Ahosen oltua telakalla (ei se baari) turhan ison osan kautta. Preseasonilla aktiivisimmin tuota maalipyssyn paikkaa on hamunnut viime kaudella hiukan vaisuksi jäänyt Eetu Kolu. Taiteilija Mika Ahosen sopimusta edelleen odotetaan, vaikkakin mies jo kannattajien iloksi treeneihin on palannut. Varsinkin Musan tapaisia matalalla makaavia puolustuksia vastaan yllättävimme ratkaisuille olisi tarvetta. Sinällään hyökkäyspäässä on Goljahanpoorin, Ekin, Näykin, Räisäsen, Kostiaisen ja Järven myötä hyvin variaation mahdollisuuksia erilaisia puolustuksia vastaan.

Muutokset materiaalissa

<------------------
Tuomas Lähdesmäki, FC Haka
Arjan Goljahanpoor, GBK
Riku Oras, Tampere United
Mauno Siren, Tampere United
Antti Kuusinen, Tampere United
Roope Kostiainen, Tampere United

------------------>
Teemu Syrjänen, Nokian Palloseura
Risto Vihinen, Nokian Palloseura
Eric Bullock, Nokian Palloseura
Mohamed Koroma, Nokian Palloseura

Maalivahdit

#1 Tuomas Karjanlahti
- Saapui viime kaudeksi tuoden vakautta joukkueen maalille. Kannattajien valinta kauden pelaajaksi 2018. Talven perusteella joutuu kilpailemaan paikastaan Antti Kuusisen kanssa.

#12 Antti Kuusinen
- TamU:ssa laskettiin Kakkosen lohkon parhaiden maalivahtien joukkoon. Tuo kilpailutilannetta maalinsuulle. Kantoi päävastuuta Suomen Cupin otteluissa.

#22 Aapo Sipponen
- Nostettu junnuista haistelemaan edustuksen meininkiä.


Puolustus

#2 Juho Saarinen
- Entinen Haka-kapteeni saapui Punakoneeseen viime kaudeksi, josta jalkavamma söi harmittavasti ison osan. Kova taistelija, joka kunnossa ollessaan avaa oikeana pakkina.

#3 Ardian Kovaqi
- Onks kovaqi? No on. Hänkin yksi viime kauden nappihankintoja. Sementoi nopeasti paikkansa avaavana topparina.

#4 Mauno Sirén
- TamUsta tullut laitapakki. Avannut ja tehnyt maalinkin cupin peleissä, mutta suuremmin en osaa vielä arvioida.

#6 Jari Nikkilä
- Liigasta ja Ykkösestä kokemusta omaava Nikkilä on yksi joukkueen tärkeistä kokeneemmista pelaajista. Palasi kasvattajaseuraansa kaudelle 2016, tavoitteenaan nostaa seura takaisin Ykkösen tasolle, ja on uskaltanut puhua ääneen jopa seuran viemisestä liigaan.

#13 Giorgi Ositashvili
- Oli kakkosessa suorastaan ylivoimainen. Kovakuntoinen laitapakki nousee vastustamattomasti laitaansa pitkin. Pitkä sivurajalinko on myös käyttökelpoinen ase.

#23 Joonas Rantala
- Porilainen pystyy pelaamaan laitapakkina tai linkkinä. Oli joukkueen minuuttikuningas kaudella 2017, mutta viime kaudella koventunut kilpailu pelipaikalle vähensi roolia. Lähtökohtaisesti tulee sisään penkiltä, mutta näytöillähän se ratkaistaan.

#25 Juho Mattila
- Pelasi viime kauden avauspuolikkaan erinomaisesti, kunnes loukkaantuminen vesitti kauden. Toiveissa onkin kahden rikkinäisen kauden jälkeen kokonainen ehjä sesonki. Kunnossa ollessaan vahva ehdokas avaukseen.

#28 Iiro Karimäki
- Kahden TPV-kauden aikana pelannut yhteensä 10 sarjapeliä, joten vastuurooliin pääsy vaatii vielä tasonnostoa. Kokoa ja tekniikkaa kuitenkin löytyy.

Keskikenttäpelaajat

#5 Tommi Smeets
- Joukkueen kapteeni on kantanut pikkujunnusta asti TPV:n punaista paitaa. Varma suorittaja, joka taitaa myös suorat vapaapotkut. Taustaltaan toppari, mutta Ylisen aikana vakiintunut enemmän keskikentän pohjalle.

#7 Tuomas Lähdesmäki
- Tämän talven tulokkaita Hakasta. Voi osoittautua 71 Ykkösen ottelun kokemuksellaan tärkeäksi palaseksi

#8 Eino-Veikko Ek
- Kannattajien ikisuosikkeja. Monikäyttöinen "sveitsiläinen linkkuveitsi", joka kykenee pelaamaan laitapakkina tai laitalinkkinä niin vasemmalla kuin oikeallakin kaistalla. Onpa taidettu nähdä jossakin talviottelussa keskikentän keskustassakin.

#9 Arjan Goljahanpoor
- Laitapelaaja teki viime kaudella 12 osumaa GBK:lle, joten tietää mistä maali löytyy. Esitti lupaavia otteita talven peleissä, ja kantanee isoa vastuuta maalinteossa.

#10 Paavo Näykki
- Oma kasvatti osui nousukarsinnan ratkaisevassa ottelussa. Voi pelata laidalla, kärjessä tai keskikentällä, joista todennäköisimmin laidassa. Varma rangaistuspotkuissa.

#11 Tomi Ylinen
- Työjuhta. Tuntuu säästävän harvinaiset maalinsa tärkeisiin paikkoihin, ja osumat tuppaavat myös olemaan näyttäviä. Tullaan muistamaan sarjanousun tuoneesta vaparimaalistaan.

#16 Riku Oras
- TamU-hankinta, joka on löytänyt paikkansa keskikentän keskikaksikosta.

#17 Jesse Oksanen
- Ei ole välttämättä avauksessa, mutta sa yleensä minuutteja lähes kaikissa otteluissa. Paikka löytyy laidalta.

#19 Hakim Belbachir
- Omia junnuja. Teki ensimmäisen edustussopimuksensa, mutta suurta vastuuta on tuskin tälle kaudelle vielä luvassa. Teki kuitenkin maalin Suomen Cupissa.

Hyökkääjät

#14 Eetu Räisänen
- Porista saapunut Räisänen keräsi joukkueesta kolmaneksi eniten peliminuutteja sarjassa. Ei ollut maaliruisku, mutta säilytti paikkansa toisena avauksen kärkenä niiden muiden tärkeiden pienten asioiden takia, joita kentällä tekee. Sopii systeemiin.

#15 Roope Kostiainen
- Isokokoinen kärki saapui kauden kynnyksellä. TamUssa kahtena Kakkosen kautena yhteensä 14 maalia.

#18 Topi Järvi
- "Pantteri" saapui kesken viime kauden vahvistamaan hyökkäystä. On pelannut Ykköstä AC Oulussa ja sopii niin laidalle kuin kärkeenkin. Viime kauden ottelut TPV:ssä olivat vielä hieman hakemista, mutta antoi jo väläytyksiä muun muassa tsippimaalillaan Närpesiä vastaan.

#20 Eetu Kolu
- Viime kaudella rooli jäi pieneksi, mutta on ollut tämän talvikauden aikana suorastaan liekeissä tehojen suhteen. Onnistuuko sama nurmikentillä?

[Vastapallo]

Haaveilen siitä, että jonain kauniina vuonna kaikista Ykkösessä pelaavista jengeistä olisi ennakko tässä otsikossa ennen kauden alkua. Ehkä jo tänä vuonna.

[kokistuoppi]

Kuule sie vänskä, jos sie tarviit oikein hyvää miestä, täs siul on sellanen.

Kunhan tyhjää aikaa löydän.

[Vastapallo]

Sitä tyhjää aikaa tässä itsekin etsiskelen kalenterista Haka-ennakkoa varten, mutta aion sen sieltä löytää!

[Tumba]

Mulla on MuSan ennakko aikalailla valmis, mutta odotellaan nyt vielä jos MuSa julkistaisi lähiaikoina Kagayaman sopimuksen. Toiminnanjohtaja Löytökorven mukaan sopimus on "käytännössä valmis".

[Vastapallo]

Jos tuuri käy, niin Hakan ennakko saattaa valmistua jo tänään.

Muita ennakoita voi puskea tähän ketjun jatkoksi vanhaan tapaan. Siirtelen niitä sitten oikeille paikoilleen ehtiessäni.

[Vastapallo]

Haka ja MuSa julkaistu

[Aarhus]

Vastikselta jälleen kerran huikea ennakko.

[dunu]

Voin ottaa Tepsin, jos vapaaehtoisia ei löydy.

[fctarmo]

Jos tuuri käy, niin Hakan ennakko saattaa valmistua jo tänään.

Muita ennakoita voi puskea tähän ketjun jatkoksi vanhaan tapaan. Siirtelen niitä sitten oikeille paikoilleen ehtiessäni.

AC Kajaanilta tulossa Puncheon toimesta, yhtä sopparia odottaa

[Vastapallo]

Upeaa! Nyt ollaan jo viime kauden lukemissa ja vielä on tulossa ennakoita.

Siirtelen nuo lauantain kuluessa oikeille paikoilleen. Nyt en kännykällä jaksa ruveta säätämään.

[Tolsa]

Voin yrittää raapustella KTP:n ennakkoa, jos ei keltään muulta löydy paremmin aikaa ja intoa.

[Vastapallo]

AC Kajaani ja TPS siirretty omille paikoilleen ja avausviestin sisällysluettelo päivitetty.

[Vastapallo]

Jaro huitaistu paikalleen.

e: Ennakko on jo nyt kattavampi kuin viime vuonna.

[Vastapallo]

TPV siirtyi omalle paikalleen.