Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #389 : 30.04.2019 klo 01:59:13 |
|
Kävin katsomassa ensimmäistä kertaa tällä kaudella kotimaista jalkapallon miesten pääsarjaa eli Veikkausliigaa. Vastakkain pelasivat FC Inter ja HJK. Yleisöä oli paikalla 2914 katsojaa. Oma istuimeni sijaitsi B-katsomossa lähellä kotijoukkueen kannattajia, joten kuulin sieltä tulleet huutelut hyvin. Erotuomari Gestranius varsinkin sai osakseen kohtuuttomankin paljon huutelua kannattajakatsomosta. Olisin muutoin valinnut istumapaikkani keskemmältä, mutta siellä oli tilaa vain alariveillä ostaessani aamulla lippua, joten jouduin siksi ottamaan lipun jopa anniskelukatsomon puolelta, mutta alkoholillista juomaa en missään nimessä nauttinut, vaan viisi euroa maksanut lihapiirakka oli ainoa oheisostokseni 20 euron lipun lisäksi. Lihapiirakan välissä oli yksi nakki, joka oli ihan riittävästi, mutta ongelman aiheutti se, että lihapiirakan reunat olivat liimaantuneet kiinni paperiin, jossa lihapiirakka tarjoiltiin, joten syöminen oli melkoista närppimistä, mutta se sallittakoon, kun ketsuppia sai lisätä oman maun mukaan tarpeeksi.
Edellisen kerran olin katsomassa samaa otteluparia 2015, jolloin Inter voitti kotonaan 3-0 Vincent Onovon hattutempulla. Myös silloin ottelu siis päättyi kotijoukkueen voittoon kolmen maalin erolla kuten tänäänkin ja pelin kuva oli hyvin samanlainen, vaikka tuolloin en vielä edes unelmoinut siitä, että osaisin havainnoida ryhmityksiä kentällä. Kotijoukkueelta Hämäläinen ja Ojala olivat silloinkin kentällä. Kairinen oli kolmas tänäänkin kentällä nähty yksilö, mutta nyt vain eri paidassa eli vierailijoiden riveissä. Neljän vuoden takaista pelistä muistan sen, että Inter oli silloinkin todella hyvä vastaiskuissa ja piikissä pelannut Guy Gnabouyou hassutti vieraita silloin pitkillä raajoillaan.
Seurasin jo tarkasti alkulämmittelyjä ja näin läheltä Interin avauskokoonpanoon valmistautumista pääkatsomon edessä. Taustalla Moisander koppaili toisen maalivahdin keskittämiä palloja haltuunsa, mutta avauskokoonpano teki ensin pareittain lyhyitä spurtteja keilalta toiselta suoraan ja ristiin, jonka jälkeen spurtteihin yhdistettiin ensin pareittain maakaksinkamppailua kylki kylkeä vasten ja sitten yhtäaikaista hyppäämistä näkymättömään pääpalloon. Parit olivat muistaakseni Kuningas-Klinkenberg, Baldi-Tenho, Markkula-Hämäläinen, Ojala-Muniz ja Valencic-Furuholm. Sen jälkeen harjoiteltiin pitkiä puolenvaihtoja. Valencic-Markkula parilla oli vaikeuksia löytää toisiaan useaan otteeseen. Tuon harjoitteen jälkeen pelattiin vielä pienessä tilassa 6v4-peliä siten, että kaksi pelaajista oli jokereita ja aina sillä puolella, joka piti palloa. Katkon jälkeen riistävästä nelikosta tuli palloa kierrättävä nelikko. Tuossa harjoitteessa Furuholm ja Muniz aloittivat jokereina, mutta lopussa Ojala ja Valencickin saivat olla jokereita.
Neutraalina katsojana halusin lisäjännitystä vedonlyönnillä, joten pelivalintani otteluun oli Eetu Vertaisen maali kolmen kertoimella. Tein melko paljon huomioita joukkueiden ryhmityksistä ja yksilöistä ja seuraavaksi haluaisin jakaa ne muidenkin luettavaksi. Ajattelin ensin, että käyn asioita läpi joukkuekohtaisesti, mutta kertaan nyt kuitenkin tapahtumia puoliajoittain. Ensin kuitenkin muistutuksena joukkueiden muodostelmat paperilla.
FC Inter 5-2-3
17 Ojala - 10 Valencic - 15 Furuholm
8 Muniz - 25 Kuningas
2 Balbi - 5 Klinkenberg - 3 Hämäläinen - 4 Tenho - 16 Markkula
12 Moisander
HJK 3-4-3
24 Lappalainen - 7 Vertainen - 10 Bueno
2 Elderson - 14 Dahlström - 22 Kairinen - 27 Kouassivi-Benissan
5 O'Shaughnessy - 32 Obilor - 8 Rafinha
88 Rudakov
1. puoliaika
Pelin kuva oli hyvin pitkälti se, että HJK piti palloa ja Inter kyttäsi vastaiskuja. Hallintaprosentit avausjaksolla olivatkin 36%-64%. HJK hyökkäsi 3-2-5 muodolla pääosin, jolloin Elderson vasemmalla ja Kouassivi-Benissan oikealla nousivat yhtä aikaakin yläkolmikon Lappalainen-Vertainen-Bueno tueksi. Dahlström ja Kairinen muodostivat kahdestaan keskimmäisen linjan ja joskus toinen laitapuolustajista saattoi jäädä heidän kanssaan samaan linjaan, jolloin muoto oli 3-3-4, mutta pääosin muoto oli oli siis 3-2-5 hyökätessä, joka oli hyvin odotettua. Topparikolmikko kierrätti palloa alhaalla leveällä. Inter vastasi tähän siten, että se prässäsi ylhäältä asti siten, että jokaista topparia vastasi yksi yläkolmikon pelaaja eli esimerkiksi Ojala prässäsi Rafinhaa, Valencic Obiloria ja Furuholm hyvin usein O'Shaughnessya. Keskikentältä Kuningas nousi toisinaan neljänneksi pelaajaksi ylös tukemaan prässiä, jos esimerkiksi Dahlström yritti laskeutua palloa vastaan.
Jos HJK sai pelattua pallon toppareilta nousseille laitapuolustajille suurin piirtein keskiviivalle, Inter muutti puolustusmuotonsa korkeasta prässistä oikeastaan 4-3-1-2:een tai 4-4-2:een. Furuholm ja Valencic jäivät silloin kärkipariksi ja Ojala puolestaan pudotti itsensä heidän alapuolelleen. Hän oli välillä kymppipaikalla kärkiparin takana ja välillä sitten Munizin ja Kuninkaan vasemmalla puolella puolustamassa vasenta laitaa. Toinen tärkeä huomio oli se, että Markkula ei laskeutunut puolustuslinjaan, vaan hän jäi useimmiten nimenomaan Munizin ja Kuninkaan kanssa samaan keskikentän linjaan eli Interin laitapuolustajista/wingbackeista vain Balbi laskeutui oikeastaan joka kerta toppareiden kanssa samaan linjaan. Palatakseni Ojalaan, hänen sijoittumisensa riippui ennen kaikkea siitä, missä Kairinen liikkui, sillä Ojala oli komennettu miesvartioimaan Kairista. Paimiolaiskasvatti liikkuikin herkeämättä Kairisen iholla tämän etsiessä tilaa Interin kärkiparin takaa, jolloin Ojala siis liikkui kärkiparin taakse itsekin ja muoto oli 4-3-1-2 tai sitten Kairinen pyöri enemmän HJK:sta katsottuna oikeassa puolitilassa, jolloin Ojala oli hänestä katsottuna tietysti vasemmassa puolitilassa lähellä vasenta sivurajaa eli muoto oli 4-4-2 puolustaessa. Jos HJK sitten pääsi oikein syvälle, silloin Markkulakin putosi puolustuslinjaan ja muoto oli 5-3-2, mutta ihan hirveän monta kertaa hänen ei niin tarvinnut tehdä. HJK hyökkäsi avausjakson alussa paljon oikealta. Bueno ja KB pelasivat pari hyvää kombinaatiota, joista KB pääsi keskittämään, mutta ne pallot eivät löytäneet omia. Jakson edetessä KB:n nousut jäivät vähemmälle, kun Bueno ei saanut suojattuja palloja selin kohti maalia ja HJK etenikin enemmän vasemman kautta. Ylipäätään keskisektorin käyttö oli vierasjoukkueelta melko heikkoa, sillä Vertainen ja Bueno olivat melko heikkoja suojaamaan palloa selin kohti maalia, jos se pelattiin heille, joten siksi HJK joutui käyttämään enemmän laitoja. Tästä on myös annettava kehut Interin puolustuslinjalle, joka voitti hyvällä prosentilla kaksinkamppailuja sekä maassa että ilmassa ja puolusti aktiivisesti eteenpäin jopa.
Käännetään sitten asetelma toisinpäin. Inter hyökkäsi alussa 3-4-3 muodolla eli toisin kuin HJK, Inter ei niin aktiivisesti halunnut nostaa laitapuolustajiaan yläkolmikon tasolle, vaan Balbi ja Markkula olivat enemmänkin samassa tasossa kuin Muniz ja Kuningas rakenteluvaiheessa. HJK prässäsi Interin tavoin ylhäältä ja käytti 5-2-3 muotoa. Kuten Interillä, myös HJK:lla oli tarjota prässiin yksi yläkolmikon pelaaja kutakin Interin topparia kohden. Vertaisen tehtävä keskellä oli selvä, sillä hän miesvartioi Hämäläistä, joten Inter ei pystynyt käyttämään häntä ollenkaan rakentelussa, vaan Moisander joutui syöttämään aina joko Tenholle oikealle tai Klinkenbergille vasemmalle. Bueno prässäsi hollantilaista ja Lappalainen Tenhoa. Keskikentän kaksikko Kairinen-Dahlström tuki prässiä samoin kuin Interin keskustan kaksikko ja tavallaan pelasi pois sitten Munizin ja Kuninkaan, joten Inter ei juurikaan päässyt etenemään maitse, vaan joutui pelaamaan alakerrasta puolipitkiä palloja kohti yläkolmikkoa, jotka HJK selvitti melko hyvin ja sai itselleen siten takaisin pallonhallinnan monesti. Molemmilla joukkueilla oli siis hyvin samanlainen tapa prässätä, mutta HJK yritti olla rohkeampi prässin alla, kun puolestaan Inter ei ottanut riskejä ja mieluummin sitten tosiaan avasi ilmassa keskiviivalle kuin että olisi luopunut pallosta omalla puoliskolla, jolloin HJK olisi päässyt positiiviseen tilanteenvaihtoon eli vastaiskuun eli transitioon. Hyökkäyspelaamisessa erona oli myös se, että Inter ei ihan niin hanakasti nostanut wingbackejaan ylös rakenteluvaiheessa, vaan halusi pitää enemmän pelaajia pallon alla, jos menetys tulisi. Interin pelinavaamismuoto muuttui hieman jakson edetessä eli 2-1-4-3:een, koska kun Vertainen joka tapauksessa seurasi Hämäläistä, tämä käskytettiin kylmänviileästi vain nousemaan sitten reippaasti kohti Munizia ja Kuninkasta, jolloin Moisanderille jäi enemmän tilaa pallon kanssa, kun Vertainen-Hämäläinen kaksikko ei ollut aivan nokan edessä, vaan Hämäläinen veti Vertaisen mukanaan kohti puolta kenttää. Tenho ja Klinkenberg olivat siis joka tapauksessa leveällä. Jos Inter sai pallon jotenkin yli puolen kentän hallitusti (tapahtui vain muutaman kerran avausjaksolla), HJK valui 5-4-1 muotoon, jolloin laiturit putosivat keskustan kaksikon kanssa samaan linjaan ja Vertainen oli yksin piikissä eli syvällä puolustettaessa HJK käytti siis 5-4-1 muotoa, mutta sitä ei tosiaan nähty kuin 2-3 kertaa koko jaksolla.
Inter teki avausjakson molemmat osumansa riistoista. Ensimmäisessä maalissa vasen laitatoppari O'Shaughnessy antoi nähdäkseni harhasyötön, kun Furuholm prässäsi häntä HJK:n kuudentoista alueen kulmalla. Valencic liikkui samaan aikaan hyvin keskeltä taaemmas peittämään syötön kohti Dahlströmiä ja saikin jalkansa väliin, jolloin pallo ajautui Markkulalle oikealle ja tämä keskitti lyhyen kuljetuksen päätteeksi Furuholmille, joka nikkasi O'Shaughnessyn ja Obilorin välistä pallon takakulmaan etualueelta ohi Rudakovin yhdeksännellä peliminuutilla, kun Dahlströmkään ei saanut peitettyä keskitystä. Toisessa osumassa 18. minuutilla puolestaan Interin puolustuslinjassa oli 5v5-tilanne, kun HJK oli pallossa ja nostanut wingbackinsa taas yhtä aikaa ylös. Markkulakin oli siksi laskeutunut lähes samaan tasoon toppareiden ja Balbin kanssa. Muniz pakotti prässillään puolessa kentässä Kairisen palauttamaan pallon alas Rafinhalle. Sen syötön Ojala luki sen verran hyvin, että oli lähes välittömästi Rafinhan iholla ja pakotti tämän hätäiseen syöttöön kohti Dahlströmiä. Kuningas kuitenkin luki syötön ja teki riiston keskiympyrässä. Sen jälkeen lyhyen kuljetuksen jälkeen hän päätti 4v4-tilanteen syöttöön linjan taakse leikkaavalle Valencicille, joka vielä namutteli viereen Furuholmille tyhjän maalin, kun O'Shaughnessy ei pysynyt porilaisen kintereillä ja Obilor puolestaan oli irronnut Kuningasta vastaan, mutta ei saanut katkottua syöttöä. Ojala tarjosi leveyttä vasemmalla, joten Rafinha joutui menetyksensä jälkeen hieman huomioimaan häntäkin eikä voinut ihan liikaa kaventaa keskelle. Maalin jälkeen taputin ensi kertaa ottelussa antaakseni tunnustusta neljän taputuksen verran mainiolle prässipelaamiselle ja positiivisen tilanteenvaihdon päättämiselle.
Maalintekoyritykset olivat avausjaksolla LiveTulosten mukaan 6-1, vaikka hallinta oli tosiaan vierailla 64-prosenttisesti. Isäntien kolmas huippupaikka tuli Valencicille, kun jälleen riiston jälkeen Inter lähti nopeasti pystyyn ja murtautui oikeasta laidasta 4v2-hyökkäykseen, koska O'Shaughnessy ei saanut vastaantulollaan katkottua hyökkäyksen alkua ja samalla myöskään Kairinen ei ymmärtänyt rikkoa Furuholmia, vaan tämän yksi siirto laitaan riitti molempien ulospelaamiseen. Furuholm sai itse pallon takaisin ja jakoi sitten Rafinhan ohitse takaviistoon pilkun kohdalle Valencicille, joka päätti vastahyökkäyksen laukaukseen yhdellä kosketuksella taivaan tuuliin, vaikka aikaa olisi ollut jopa haltuunottoon.
HJK:n ainoa maali syntyi alle minuutin pelin jälkeen, kun O'Shaughnessyn pitkä sivurajaheitto vasemmalta kaarsi vitosen viivalle, jossa Moisander ja Kuningas hieman törmäsivät toisiinsa eikä Moisander saanut nyrkkeiltyä palloa kunnolla pois, vaan kakkospallo putosi Eldersonille, joka pamautti pallon puolityhjään rysään. HJK hyödynsi avausjaksolla monesti O'Shaughnessyn pitkää rajaheittokykyä ja teki niistä hetkistä erikoistilanteita nostamalla Obilorin usein boksiin asti. Vierailla oli 5-6 pelaajaa boksissa noissa tilanteissa (1-0 maaliin johtaneessa variaatiossa viisi). Melko usein HJK laittoi neljäkin pelaajaa etutolpalle tai vitosen viivalle sisälle etualueelle, mutta Inter vastasi siihen miesvartioinnilla, joten iso osa lopuista heitoista kaarsi suoraan Moisanderin hyppysiin. Rafinha, Kouassivi-Benissan ja Dahlström olivat ne pelaajat, jotka varmistivat alempana Obilorin oltua boksissa ja O'Shaugnessyn lingottua pitkiä heittoja. Mitä tulee puolestaan kulmapotkuihin, niitä avausjaksolla nähtiin vain yksi ja sen sai HJK. Inter käytti kulmapotkujen puolustamisessa eräänlaista alue- ja miespuolustuksen hybridia. Osa pelaajista oli ryhmittyneenä vitosen viivan tuntumaan, mutta sitten taka-alueella kaksi HJK:n pelaajaa oli miesvartioinnissa, mutta muistaakseni Obilor jätettiin vapaaksi. HJK:n vapaapotkut olivat puolestaan luokattomia. Kairinen ja Dahlström olivat niissä pallon takana, mutta kummankin kokeiltua kertaalleen saldona oli yksi muuriin osunut laukaus ja yksi etualueelle vastustajan päähän jäänyt keskitys.
36. minuutilla nähtiin ikävä tilanne, kun Balbi joutui Obilorin nappulakengät edellä tehdyn taklauksen uhriksi voitettuaan ensin kaksi maakaksinkamppailua lähellä vasenta sivurajaa ja ehdittyään sitten tökkäämään vielä pallon viereen kohti omaa pelaajaa Obilorin edestä tämän liukuessa myöhässä tilanteeseen. Seurauksena oli ansaitusti punainen kortti ja jatkonahisteluista Dahlström ja Kuningas ottivat varoitukset. Ulosajon myötä HJK:n muoto syvällä puolustettaessa ei ollut enää 5-4-1, vaan 4-4-1. Ylhäältä prässäämisessä ei muuttunut mikään, vaan ainoa ero oli se, että alimmassa linjassa oli vain yksi toppari vähemmän. Rakenteluvaiheessa muoto oli puolestaan 3-2-5:n sijaan nyt useammin joko 2-4-3 tai 3-2-4 eli joko molemmat wingbackit jäivät samaan tasoon Dahlströmin ja Kairisen kanssa tai sitten toinen putosi auttamaan toppareita kolmanneksi pelaajaksi alhaalle ja toinen sai luvan nousta yläkolmikon rinnalle.
2. puoliaika
Toisen jakson alussa Inter meni 3-1 johtoon 48. minuutilla, kun Ojalan kulmapotkun jälkeen Kamy palautti boksin ulkopuolella HJK:n ykköspallopurun Ojalalle vasempaan laitaan ja tämän sisäänpäin kiertänyt keskitys napsahti Hämäläisen päähän Rafinhan jäätyä kakkoseksi ja Lappalaisen peitettyä myöhässä keskitystä. Pusku leijaili tarkasti takakulmaan ohi voimattoman Rudakovin. Kotijoukkueen neljäs ja illan viimeinen osuma syntyi puolestaan 61. minuutilla. HJK menetti pallon syvällä ja Inter hyökkäsi taas nopeasti vastaan, kun Furuholm tuli tarjoamaan seinän puoleen kenttään ja jakoi viereen Valencicille, joka vaihtoi painopisteen vasempaan laitaan, jossa Ojala pääsi kirmaamaan vapaasti eteenpäin. Hän kuljetti aina boksiin asti ja laittoi sitten matalan keskityksen vitosen viivalle. Pallo meni sekä Toivomäen että Rafinhan läpi ja jäi jälkimmäisen jaloista pyörimään vitosen viivalle, josta Kamy siivosi pallon verkon perukoille. Tässä maalissa oppikirjavastahyökkäyksen lisäksi tärkeä huomio oli se, että Interin laitapuolustajat oli oikeastaan ohjeistettu alusta asti liikkumaan rohkeasti sisemmälle laitakaistalle sen sijaan, että he tekisivät taustakierron. Jo avausjaksolla Balbi liikkui kohti keskustaa ja sisempää laitakaistaa vasemmassa puolitilassa siinäkin tilanteessa, jossa hän loukkaantui ja puolestaan Markkulaltakin nähtiin paljon haastoja sisäänpäin. Tässä 4-1 maalissa Ojala pallon saatuaan piti itse leveyden, joten Kamyn oli helppokin juosta kohti maalia suoraan sen sijaan, että hän olisi tehnyt taustakierron sivurajaa pitkin. Nyt Kamy tosiaan juoksi suoraviivaisesti kohti maalia keskelle leikaten ja oli onnekaskin saadessaan pallon Rafinhan jaloista, mutta varsinainen juoksun suuntaus oli suunniteltu eikä siinä ollut mitään onnekasta! Siksi taputin toista ja viimeistä kertaa ottelussa neljästi antaakseni tunnustusta hyvin toteutetulle hyökkäykselle. Tunnelma kohosi maalin myötä viereisessä kannattajakatsomossa, mutta pidin tiukasti kiinni objektiivisuudesta enkä lähtenyt hulluttelemaan käsien jatkuvalla taputtamisella, jotta keskittymiskyky tärkeimpään eli peliin pysyi kuosissa.
Toiselta puoliajalta ylipäätään ei ole niin paljon havaintoja, koska kumpikaan ei oikeastaan muuttanut mitään. HJK vaihtoi Mensahin sisään 52. minuutilla, mutta hänen roolinsa oli käytännössä yksi-yhteen Buenon kanssa oikeana laiturina. Ainoa ero oli oikeastaan se, että jakson edetessä Mensah putosi välillä hakemaan palloa keskiympyrästä, jota Bueno ei tehnyt, mutta muutoin Mensah prässäsi Interin vasenta topparia Klinkenbergia kuten Buenokin ja syvällä puolustettaessa valui keskikentän linjaan 4-4-1 muodossa. Välillä hän putosi jopa puolustuslinjaan, jolloin muoto oli hetkellisesti 5-3-1, jos Inter sai pallon lähelle päätyrajaa. Hieman isompi muutos vieraiden pelaamisessa nähtiin 56. minuutilla, kun Toivomäki korvasi Kouassivi-Benassin wingbackina. Se muutti HJK:n pelaamista siten, että rakenteluvaiheessa Toivomäki oli nyt se, joka jäi jatkuvasti alas Rafinhan ja O'Shaughnessyn kanssa muodostamaan kolmen alakerran ja Elderson nousi koko ajan neljänneksi pelaajaksi Interin puolustuslinjan tasolle eli HJK alkoi käyttämään lähes pelkästään 3-2-4 avaamismallia. Tuossa mallissa siis Elderson halasi vasenta sivurajaa ja se pakotti Lappalaisen liikkumaan keskemmäs vasempaan puolitilaan. Vertainen puolestaan oli keskisektorilla ja Mensah sitten yksin oikealla pitämässä leveyden siellä. Vielä avausjaksolla Lappalainen viihtyi hyvin paljon sivurajalla ja Elderson sitten liikkui toisinaan sisemmälle laitakaistalle kotijoukkueen laitapuolustajien tavoin, mutta toisella jaksolla tosiaan Lappalainen oli koko ajan tuolla sisemmällä kaistalla vasemmassa puolitilassa ja Elderson sitten sivurajalla rakenteluvaiheessa.
Inter teki myös kaksi vaihtoa toisella jaksolla. 64. minuutilla Mäenpää korvasi Ojalan. Se muutti Interin yläkolmikon pelipaikkoja siten, että vasempana laiturina pelanneen Ojalan paikan otti Valencic ja Mäenpää puolestaan tuli keskushyökkääjäksi Furuholmin jatkaessa oikealla. Toki pelin edetessä nuo paikat sekoittuvat välillä, mutta pääosin prässätessä Mäenpää oli keskimmäisenä, Furuholm oikealla ja Valencic vasemmalla Ojalan mentyä vaihtoon. Toinen vaihto tuli vasta 87. minuutilla, kun Järvistö korvasi Furuholmin. Tuossa vaiheessa en enää jaksanut keskittyä havainnoimaan sitä, että mihin rooliin Järvistö tuli kentälle, koska aloin valmistautumaan kiirehtimään Citymarketin edustan bussipysäkille siirtymiseen välittömästi päätösvihellyksen soitua.
Toiselta jaksolta maalien lisäksi kirjasin ylös muutaman tilanteen. 52. minuutilla oikeastaan ensimmäisen kerran Vertainen pystyi voittamaan 1v1-tilanteessa Hämäläisen ja pyörähti tästä ohi yhdellä kosketuksella, mutta Hämäläinen kaatoi Vertaisen heti maihin eikä päästänyt tätä tempokuljettamaan ja selvisi vieläpä ilman varoitusta. 57. minuutilla läpi illan loistavasti eteenpäin puolustanut Kuningas teki taas riiston omalla kenttäpuoliskolla ja oli vapauttaa ulkosyrjäsyötöllä Valencicin läpiajoon linjan taakse, mutta Rudakov säntäsi vastaan ja liukui palloon ensimmäisenä, joten se aihio kuivui kokoon. 70. peliminuutista eteenpäin Interin prässin tehokkuus vähän vaimeni, vaikka Mäenpää toikin siihen puhtia, mutta silti kotijoukkue alkoi valumaan hieman enemmän suosiolla omalle puoliskolle ja se tarkoitti sitä, että muoto oli entistäkin useammin puhtaasti 5-2-3 eli Markkulakaan ei jäänyt keskikentän linjaan, vaan valui toppareiden ja Kamyn kanssa samaan linjaan puolustamaan johtoa. Toki tuosta asetelmasta Markkulan oli helpompi vain puolustaa puhtaasti eteenpäin aggressiivisesti, kun Tenho oli vieressä lähellä eikä enemmän selän takana. 85. minuutilla yksi Markkulan katkoista johti siihen, että hän kuljetti itse puolesta kentästä pallon HJK:n boksin reunalle tekemälle jo aiemmin mainostetun liikkeen sisemmälle laitakaistalle eikä lähtenyt kuljettamaan palloa sivurajaa pitkin, vaan rohkeasti sisäänpäin tehdyllä haastolla ohitti kaksi HJK:n pelaajaa, mutta kolmas oli liikaa, kun viimeinen kosketus oli hieman louhikkoinen ja pallo karkasi Rafinhalle HJK:n boksin reunalla. Tuo ei ollut muuten suinkaan ainoa hetki, kun Markkula olisi voinut luopua pallosta hieman aiemmin. Ja toki hän teki myös joitakin nousuja toisella jaksolla sivurajaa pitkin. Yksi niistä päättyi matalaan keskitykseen vitosen viivalle, johon Furuholm juoksi oikea-aikaisesti, mutta ei aivan saanut osumaa palloon takavasaralla ja sadatteli sitä itsekin nurmen pinnassa näyttäen samalla peukaloa ylöspäin Markkulalle hyvästä keskityksestä. Loppua kohden Inter muutti hyökkäämistään siten, että muoto oli enemmän 3-3-4, kun Markkula jäi roikkumaan yläkolmikon seuraksi ylös HJK:n puolustuslinjaan ja Tenho liikkui entistä enemmän kohti sivurajaa paikkaamaan Markkulan jättämää tilaa Interin hallitessa palloa.
Toisella jaksolla pallonhallintaprosentti tasoittui miesylivoimastakin johtuen ja HJK piti palloa vain 58-prosenttisesti. Maalintekoyritykset olivat 5-1, kun ne avausjaksolla olivat siis 6-1 LiveTuloksien mukaan. HJK ei laukonut kertaakaan kohti maalia ja Interkin vain kahdesti osuen molemmilla kerroilla siis. Yhden miehen vajaalla HJK:n rakentelu oli vieläkin tehottomampaaa ja siksi Inter mieluusti luovuttikin edelleen pallonhallinnan vieraille. Kulmapotkut olivat 1-2 eli Inter hyödynsi siis hyvin sen ainoansa, joskin vasta jälkitilanteesta, mutta kuitenkin. Boksiin se oli nostanut joka tapauksessa jopa kuusi pelaajaa ja HJK puolusti tuon siten, että vitosen viivalla oli neljä pelaajaa ja viisi muuta yrittivät miesvartioida Interin pelaajia eli käytössä oli hieman samanlainen hybridi kuin kotijoukkueellakin.
Ennen lyhyitä pelaaja-arvioita haluaisin pohtia sitä, mikä HJK:n pelaamisessa oli ongelmana tai mistä takkuisuus johtuu. Yritin kotimatkalla tiivistää mietteeni tästä ottelusta kolmeen asiaan ja ne ovat:
- Vertainen oli yksinkertaisesti todella heikko kohdepelaaja. Hän ei pystynyt ostamaan tarpeeksi aikaa muille nousta ylemmäs, vaan Interin topparit (usein Hämäläinen) vain väkisin joko riistivät pallon selän takaa tai sitten pakottivat Vertaisen palauttamaan pallon heti alas. Bueno puolestaan pallon saadessaan lanattiin nurmen pintaan monesti Klinkenbergin toimesta avausjaksolla ja tuomarin mielestä puhtaasti. HJK:n yläkolmikko ei pystynyt pysymään siis oikein millään pallossa Interin ajoittain kovaotteistakin viiden linjaa vastaan, vaan Lappalainenkin joutui pallon saatuaan kuljettamaan sitä vain kohti omaa maalia, kun hänessä oli heti mies iholla.
- Rakenteluvaiheessa Ojala tosiaan merkkasi Kairista ja usein Kuningaskin puolusti aktiivisesti eteenpäin, kun palloa pelattiin kohti Dahlströmiä, joten HJK ei juurikaan pystynyt etenemään keskeltä haluamallaan 3-2-5/3-4-3 muodolla ja jos pystyi, silloin yläkolmikon pehmeys 1v1-tilanteissa tuli esiin, joten ainoat uhat tulivat oikeastaan laitojen kautta silloin, kun Lappalainen ja Bueno saivat pelattua kombinaatioita wingbackien kanssa. Aivan pelin alussa varsinkin Bueno ja KB pelasivat pari hyvää kombinaatiota, mutta sitten Buenokin alkoi menettää palloja selkä kohti maalia ollessaan ja KB ei ehtinyt nousemaan tueksi oikealla laidalla. Lappalainen pystyi kuitenkin vähän paremmin pysymään pallossa kuin Vertainen ja Bueno, joten osin siksikin Klubi hyökkäsi avausjakson loppua kohden enemmän vasemmalta.
- Kolmas ongelma oli se, että usein syöttöjen vastaanottivat olivat negatiivisissa peliasennoissa ja jo siksi maalia kohti eteneminen oli vaikeaa, kun haltuunoton jälkeen iholla oli jo jokin Interin pelaaja. Dahlström toki pystyi prässinkin alla pyörähtämään huonostakin asennosta oman miehensä ohi ja syöttämään palloa eteenpäin, mutta varsinkaan Kairinen ei samaan kyennyt, vaan joutui vain kierrättämään pallon takaisin alas Ojalan oltua iholla, kun jo valmiiksi hän oli melkeinpä selkä kohti maalia. Toppareiden kierrättäessä palloa laidoille puolestaan wingbackit kyllä olivat usein hyvissä peliasennoissa rintakehä sivuttain tai jopa kohti Interin maalia, mutta sitten kehiin astui vastustajan vaikutus ja se oli se, että Interillä olivat etäisyydet kunnossa läpi illan ja tuki tuli aina lähelle eli HJK ei päässyt juuri ollenkaan 1v1-tilanteisiin laidalla, vaan Lappalainenkin tuplattiin heti tai jopa triplattiin. Markkula ja Balbi/Kamy myös puolustivat hyvin eteenpäin ennaltaehkäisevästi eli kun HJK:n topparit kierrättivät pallon laitaan, Markkula oli jo usein esimerkiksi Eldersonissa lähes kiinni estämässä syöttöä eteenpäin Lappalaiselle. Markkula pystyi puolustamaan niin, koska Tenho paikkasi aina hänen jättämäänsä aukkoa yhdessä toisen keskustan pelaajan kanssa eli tässäkin tuki oli lähellä ja etäisyydet kunnossa. Pitää siis myös antaa kehuja Interille hyvästä puolustuspelisuunnitelmasta, jolla HJK tylsytettiin.
FC Inter
12 Moisander
- Avausmaalin sekoilun jälkeen pelasi ihan OK ja koppasi loput harvat keskitykset varmasti hyppysiinsä. Ei oikeastaan joutunut kunnolla testatuksi missään vaiheessa iltaa. Rakenteluvaiheessa puolipitkät pallot napsuivat kohtalaisesti omille.
2 Balbi
- Harmillinen loukkaantuminen, mutta siihen mennessä hän vakuutti minut eleettömällä ammattilaisuudellaan. Syöttöjen laatu ja pehmeys oli ilman muuta parempaa keskitasoa. Liikkuminen ja spurtit olivat määrätietoisia sekä matala painopiste mahdollisti terävätkin kiihdytykset. Pituutta miehellä ei tietysti hirveästi ollut, mutta pomppuvoima näytti riittävän kohtalaiseen pärjäämiseen pääpalloissakin lyhyellä otannalla. Yksinkertaisesti vaikutti luotettavalta laitapuolustajalta, jollaisen ulkomaanavun tulee ollakin.
5 Klinkenberg
- Vasen toppari topparikolmikosta. Avausjaksolta jäi mieleen se, kuinka tosiaan pari kertaa lanasi Buenon tylysti nurmeen jopa selän puolelta, kun Bueno oli vastaanottamassa palloa, mutta tuomari ei niihin puuttunut. Purkutilanteissa puolestaan oli ilahduttavaa nähdä se nyanssi, että vasenjalkaisuudestaan huolimatta hollantilainen käytti paljon oikeaakin jalkaansa katkoissa. Noin muutoin alku oli hieman hermostunut, mutta pelin edetessä syöttöpelaaminen parani.
3 Hämäläinen
- Yksi illan hahmoista kotijoukkueelta. Piti Vertaisen taskussaan oikeastaan koko avausjakson tulemalla väkisin selän takaa ykköspalloihin ja voittamalla ne. Vasta 52. minuutilla Vertainen pääsi ensi kerran hetkellisesti ohi, mutta sen Hämäläinen paikkasi nopealla taktisella rikkeellä ilman korttia. Toisella jaksolla tuli vielä bonuksena maali pitkän kuivan kauden päätteeksi.
4 Tenho
- Avausjakson lopussa jäi jälkeen Lappalaisesta laidalla ja joutui ottamaan kortin. Toinen mieleenjäänyt hetki oli se, kun Tenho puski sivuvapaapotkusta sivuverkkoon Munizin keskityksen leijailtua taka-alueelle avausjakson loppupuolella. Toiselta jaksolta ei jäänyt sitten oikeastaan mitään mieleen, vaan Tenho luuti varmasti kolmantena topparina ja kavensi keskeltä kohti sivurajaa silloin, kun Markkula ei ollut omalla paikallaan. Hän pystyi hyvin paikkaamaan noissakin tilanteissa nopeudellaan, joka riisti hidastamaan vastustajia ja ohjaamaan heidät keskelle sumppuun.
16 Markkula
- Täyttä rautaa ylöspäin. Teki paljon riistoja sivurajalla ja uskalsi sitten kuljettaa palloa ohi vastustajien joko sivurajaa pitkin tai sisään leikkaamalla. Viimeiset ratkaisut jättivät pari kertaa toivomista eli hän olisi voinut luopua ajoissa tai sitten keskittää tarkemmin, mutta toisaalta Markkula alusti 1-1 tasoituksen ja oli luomassa paria muutakin vaarallista paikkaa. Spurttien ensiaskeleet olivat niin kepeän lennokkaita, että hän siksi pystyi tempokuljettamaan itse. Nopeus on siis kunnossa. Puolustussuuntaan hän vuoti pari kertaa, muttei kohtalokkaasti, joskin joutui ottamaan varoituksen 23. minuutilla silti, kun hävisi laidassa 1v1-tilanteen ja repi vastustajan nurmeen, mutta jokaista tilannetta ei voi voittaa ja ilta oli kuitenkin vahvasti plusmerkkinen hyökkäysapujen ja eteenpäin prässäämisen ansiosta.
8 Muniz
- Sitten edetään keskustan kaksikkoon. Muniz oli aluksi hieman hermostunut ja syötöt karkasivat yli rajojen, mutta pelin edetessä hän rytmitti peliä hyvin ja vaihtoi puolta ilman ongelmia prässin alla. Avausjakson kohokohta oli se vapaapotkukeskitys Tenholle takatolpalle, josta oli tulla maali. Toisella jaksolla aloin ymmärtää Munizin hyvyyden myös joustavana maakaksinkamppailijana. Tällä tarkoitan sitä, että hänen lonkerojaloillaan oli hyvä tehdä riistoja 1v1-tilanteissa ja kun vielä syöttötarkkuuskin tosiaan petraantui toisella jaksolla, Muniz lunasti roolinsa toisensa jaksolla ja nosti iltansa plusmerkkiseksi.
25 Kuningas
- Kuningas oli osallisena Klubin maalissa, mutta enemmän se oli Moisanderin syytä. Prässätessä hän nousi ajoittain jopa Klubin boksin reunalle tukemaan yläkolmikkoa, mutta eritoten Kuningas loisti pallonriistoissa. Hän luki taitavasti syöttöjä ja pystyi sitten aggressiivisella eteenpäin puolustamisella tekemään katkon vastustajan etupuolelta. Hyvänä esimerkkinä lukuisista vastaavista katkoista oli voittomaaliksi jäänyt 2-1 maali, jossa Kuningas tuli väkisin Dahlströmin etupuolelle käynnistäen vastaiskun. Toisella jaksolla hän oli vapauttaa Valencicin maalintekoon vastaavasti. Mielestäni Kuningas oli ehkä jopa Interin paras pelaaja hulmuavassa vaaleassa tukassaan.
17 Ojala
- Ojalasta jäi mieleen se, että hän tosiaan merkkasi Kairista läpi illan. Lisäksi hän vastasi erikoistilanteista. Avausjaksolla Obilorin rikkeen jälkeinen vapaapotku 25 metristä leijasi niukasti yli oikean takayläkulman. Toisella jaksolla keskitykset löysivät omat pelaajat kahdesti maalinarvoisesti. Tehoja vaaditaan ja niitä tuli, joten ilta oli onnistunut, kun vielä puolustussuuntaan Ojala täytti roolinsa täydellisesti Kairisen pimentäjänä. Jo alkulämmittelyissä muuten Ojala näytti erittäin keskittyneeltä ja teki terhakoita spurtteja ohjattuna, jotka vakuuttivat ainakin minut siitä, että kunto on kohdillaan, vaikka hän pelasikin vain tunnin.
10 Valencic
- Ojalan poistuttua siirtyi vasemmalle, mutta sitä ennen vaihteli Furuholmin kanssa paikkoja keskushyökkääjänä ja oikeana laiturina. Avausjakson lopussa tuhlasi avopaikan, joten maali jäi tekemättä, mutta alusti sitten voittomaalin herrasmiesmäisesti tarjoamalla tyhjän maalin Furuholmille. Läpi illan Valencic ei hyytynyt, vaan jaksoi juosta ja kamppailla. Hän oli vaikkapa Klubin yläkolmikkoon nähden ylivertainen pysymään pallossa ahdistettuna. Ensiaskeleet olivat niin räjähtäviä, että hän pystyi siksi irtautumaan puolustajasta selässään ja pitämään pallon omilla.
15 Furuholm
- Valencicin tavoin jaksoi prässätä loppuun asti melkeinpä. Kaksi hienoa maalia, joista toki toinen oli vain puttaus tyhjiin. Vastapainona pari kertaa sitten Furuholm sähläsi pallon päätyrajasta yli louhikkokosketuksen jälkeen, mutta nuo olivat melkeinpä ainoat negatiiviset asiat suorituksessa, sillä niin hyvin Furuholmkin osasi suojata palloa ja odottaa tuen tulemista lähelle.
Kamy
- Vaihdosta sisään Balbin tilalle vasemmaksi wingbackiksi. Hujoppimainen pelaaja, joka jaksoi harppoa ja pinkoa laitaa pitkin. Tuurasi kaiken kaikkiaan loistavasti ja sai palkintona vielä maalin tehtyään sovitun juoksun sisemmäs kohti maalia. Hyökkäyssuuntaan keskityksissä on vielä parannettavaa, sillä tekniikka ei vaikuttanut kovin puhtaalta. Puolustussuuntaan nopeus riitti hyvin harvoissa 1v1-tilanteissa eikä vuotanut melkeinpä ollenkaan niissä.
Mäenpää
- Ojalan tilalle puoleksi tunniksi. Otti paikkansa keskushyökkääjänä ja johti prässiä mallikkaasti tuoden siihen lisävirtaa. Fysiikka oli yllättävän hyvällä tolalla junioriksi (21v näemmä, noh menkööt juniorina) eli ylävartalon voimatasoissa Mäenpää ei antanut juuri tasoitusta Klubin alakerralle, vaan pystyi painimaan ihan hyvin. Juoksuvoimaa riitti, mutta pallolliset taidot eivät olleet ihan alkuperäisen yläkolmikon tasolle, joten peliaika tullee jatkossakin penkiltä.
Järvistö
- Viisi minuuttia kentällä, joten en lähde arvioimaan otteita sen kummemmin, kun mitään muistikuvaa hänestä ei jäänyt.
HJK
88 Rudakov
- Jaa-a. Neljä meni omiin, mutta eipä häntä voi oikein maaleista syyttää. Korkean prässin alla pari kertaa Rafinhan tiputuksista roiskaisi pallon vain sivurajasta yli. Oikein muuta ei jäänyt mieleen.
2 Elderson
- Ehkäpä puolustuslinjan paras pelaaja vierailta. Luotettavan hyvää peruspelaamista ja kruununa vielä maali. Prässin alla Elderson oli vakaa eikä hätäillyt, vaan tiputti päälläänkin palloja viereen varmasti. Syöttöjen laatu oli korkea ja olemus ylipäätään futarimainen, josta plussaa. Kevyt ja taloudellinen askel.
5 O'Shaughnessy
- Enpä muista kenenkään lingonneen noin pitkiä heittoja näkemissäni otteluissa kuin Daniel teki tässä pelissä. Parhaimmillaan hän viskoi jopa vasemmalta sivurajalta palloja yli oikean takatolpan. Muutoin ilta oli miinusmerkkinen, sillä hän oli osasyyllinen avausmaaliin harhasyötöllään ja sitä seuranneella Furuholmin vapaaksi jättämisellä. Lisäksi 40. minuutilla hän rynni karmeasti vastaan puoleen kenttään eikä saanut edes vastaiskua katki. Olemus oli kyllä jykevä ja staattisissa pääpalloissa ongelmia ei tule. Nopeus oli myös ihan riittävällä tasolla mielestäni, mutta tavallaan sijoittuminen ja keskittymisen pitäminen ovat kehityskohteita mielestäni.
32 Obilor
- Ulosajo rumalla taklauksella. Sitä ennen ei oikeastaan jäänyt muuta mieleen kuin varmaotteinen pallon kierrättäminen tutun jykevällä olemuksella sekä epäonnistunut vastaantulo linjasta 2-1 maalissa, jonka Kuningas hyödynsi läpisyötöllä. Päässä näytti olevan sideharsoa, joten liekö se sumentanut ajatuksen ulosajotaklauksessa.
8 Rafinha
- Harhasyötöstä syntyi voittomaali ja toisenkin jakson osumissa oli osasyyllinen hävittyään pääpallon Hämäläiselle ja hukattuaan pallon jalkoihinsa 4-1 osumassa. Avausjakson alussa teki topparin paikalta pari nousua sisempää laitakaistaa pitkin jopa boksiin asti Klubin hyökätessä oikean kautta, mutta pelin edetessä nousut vähenivät. Prässin alla joutui yllättävän usein hankaluuksiin ja joutui palauttamaan pallon Rudakoville asti sivurajalta ahdistettuna. Paljon jäi siis parannettavaa.
27 Kouassivi-Benissan
- Mielenkiintoinen uusi tuttavuus, vaikka toivoin Alhoa avaukseen nähdäkseni hänen potentiaalin maajoukkuetta varten. Alussa KB nousi ahkerasti ja pelasi pari hyvää kombinaatiota Buenon kanssa, mutta sittemmin keskitykset jäivät nolliin jakson edetessä Klubin hyökätessä enemmän vasemmalta. Melko mitäänsanomaton ilta loppujen lopuksi, koska harvojen keskitysten laatu oli heikko niiden jäätyä matalina ensimmäisiin miehiin. Syöttöpelaaminen oli tasapaksua Veikkausliiga-tasoa. Nopeus ja sähäkkyys riittävät myös varmasti, mutta niitä ei juuri testattu hänen laidaltaan puolustussuuntaan varsinkaan.
14 Dahlström
- Ilman muuta keskustan kaksikosta se parempi. Muistutti hyvin paljon neljän vuoden takaista Schülleria siinä, kuinka hyvin Dahlström lähes ainoana vieraiden pelaajana selviytyi prässin alla mies selässä ja pystyi pyörähtämään ohi tai sitten ylipäätään pelaamaan palloa eteenpäin sivuttain liikuttamisen tai alaspäin palauttamisen sijaan. Tekniikka ja pallokosketus olivat siis erinomaisia kotimaiseen sarjaan ja niiden ansiosta Dahlström pystyi antamaan joitakin edistäviä syöttöjä kohti yläkolmikkoa toisin kuin Kairinen. Ainoa miinus tulee oikeastaan heikoista erikoistilanteista, sillä avausjaksolla hän pyssytti kertaalleen muuriin, mutta muutoin kapteeni oli nauhansa arvoinen ollen yksi harvoista vieraiden onnistujista.
22 Kairinen
- Ojala nollasi tunnin ajan melko täysin Kairisen pakottaen tämän alibisyöttelyyn alaspäin negatiivisista peliasennoista. Nopeus ja sähäkkyys ei riittänyt kääntymään toisin kuin Dahlströmillä. Nojasi myös liikaa vasempaan jalkaan kuljettaessa, joka oli helppo puolustaa pois. Erikoistilanteet olivat heikkoja eli sekä sivuvapaapotkut että kulmat. Vaikea ilta kaikkiaan kotiyleisön eteen palanneella nuorukaisella, joka sai muutaman huudonkin osakseen katsomosta tietysti. Lisäksi Kairinen jätti ratkaisevasti rikkomatta 40. minuutin tilanteessa, josta Valencic oli lopulta rokottaa 3-1:een, kun Kairinen ei älynnyt pysäyttää hyökkäystä tai sitten juoksunopeus ei vain riittänyt Furuholmia vastaan metrin takaa-ajomatkalta.
24 Lappalainen
- Yläkolmikon vähiten huonoin, jos niin voi sanoa. Avausjaksolla pelasi enemmän sivurajalla ja toisella jaksolla sitten vasemmassa puolitilassa keskemmällä kenttää Eldersonin noustessa enemmän. Oli päästä kerran läpi laidalta avausjakson lopussa, mutta Tenho kaatoi varoituksen arvoisesti ennen kuudentoista aluetta. Pystyi jonkin verran suojaamaan palloa, mutta Vertaisen tavoin silloin liike ei suuntautunut kohti maalia, vaan sivuttain tai sitten Markkula tai joku muu isäntien puolustuslinjasta ahdisti hänet palauttamaan pallon alas. Harvoissa haastotilanteissa joutui nopeasti tuplatuksi ja eväät oli silloin syöty, jolloin ainoa vaihtoehto oli vain syöttää viereen.
7 Vertainen
- Heikkoa kohdepelaamista läpi illan ja Hämäläinen voitti valtavan määrän kamppailuja. Se turhautti Vertaista avausjakson lopussa paitsiovihellyksen jälkeen hänen ottaessa yhteen Hämäläisen kanssa rinnat röyheinä. Yhtäkään laukausta Vertainen ei kaiketi saanut aikaan, joten minun vedonlyöntihevoseni oli täysi susi, joka oli pettymys. Seassa oli toki muutama haltuunotto ja niitä seuranneet terävät ensiaskeleet, mutta silloinkin liike suuntautui vain sivuttain eikä peli edistynyt riittävästi lukuun ottamatta 52. minuutin haltuunottoa Hämäläistä vastaan, joka olisi johtanut tempokuljetusaihioon ilman vastustajan rikettä. Odotan paljon enemmän hypetetyltä pojalta.
10 Bueno
- Alku oli lupaava, kun Bueno pystyi pysymään oikealla laidalla pallossa ja pelaamaan pari hyvää kombinaatiota, mutta sitten joutui useasti lanatuksi nurmen pintaan yrittäessään vastaanottaa syöttöä puolustuslinjan etupuolella. Askellus oli kyllä kepeä ja sillä kelpasi prässätä helposti reilut 50 minuuttia ennen vaihtoon joutumista. Lämmittelyissä laukoi kerran boksin rajalta kliinisesti oikeaan yläkulmaan sisäsyrjällä ja ainakin siinä vedossa tekniikka näytti puhtaalta, joten jos vain pääsisi paikoille, luulen tulostakin tulevan. Verrattain Bueno on kuitenkin pienikokoinen ja häviää fysiikassa, johon Inter iski hyvin ja nollasi hänen pallolliset avunsa ennen kuin hän ehti käyttää niitä.
Mensah
- Korvasi Buenon toisen jakson alussa. Rooli oli lähes yksi-yhteen, mutta putosi välillä hakemaan palloa keskiympyrästä asti. Ei päässyt 1v1-haastoihin oikeastaan kertaakaan, kun Interin tukitoimet olivat kunnossa hänenkin laidallaan. Ainoa anti oli melkeinpä siis prässipelaamisessa ja siinä jalat kyllä riittivät. Matala painopiste mahdollistaa terävät kiihdytykset ja kertaalleen hän teki pystyjuoksun linjan taakse, mutta muistaakseni Kaarisen pallo päätyi Klinkenbergin päähän tämän yllettyä juuri ja juuri korkeaan läpisyöttöyritykseen toisella jaksolla. Mitään mullistavaa siis Mensah ei vaihdosta pelaamiseen pystynyt tuomaan.
Toivomäki
- Toisen jakson alussa Kouassivi-Benissan tilalle oikeaksi wingbackiksi. Rakenteluvaiheessa otti roolin kolmantena topparina leveällä oikealla mahdollistaen Eldersonin vapaamman liikkumisen hyökkäyssuuntaan. Puolustussuuntaan mieleeni jäivät pari juoksua alaspäin rinta rinnan kotijoukkueen pelaajan kanssa, jotka Toivomäki selvitti hienosti eli nopeus riitti seuraamaan vastustajan nousuja. Viime kesänä näin Toivomäen KuPSin paidassa ja silloin hän oli vieraiden parhaita pelaajia, mutta nyt samanlaista loistoa ei näkynyt, mutta ei toisaalta mitään suuria virheitäkään pl. 4-1 maalissa se, että hän antoi Ojalalle turhan paljon tilaa edetä laidalla ja keskittää kohti Kamya vitosen viivalle.
|
