Kannattajiensa näköiset seurat

Englantilaisen jalkapallon muuttuessa työväenluokan rehdistä pelistä suuryritysten hiekkalaatikoksi on side kannattajien ja pelaajien välillä häiventynyt, melkeinpä hävinnyt kokonaan. Peli on käännetty ylösalaisin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Historiankirjatkin puhuvat nykyään ajasta Valioliigan alkamisen jälkeen. Jos pelaajan viikkopalkka on tuplat kannattajan oma vuosipalkka alkaa 40:n punnan maksaminen puolivillaisesta "pelaamisesta" joskus tympimään. Hintojen noustessa rakenteet muuttuivat, joissain seuroissa perinteinen kannattajakunta hävisi seuralta, muualla seurat hävittivät kannattajansa.

Arsenal muotoutui ensimmäisenä brittiseurana peilaamaan paremmin muuttuvaa kannattajakuntaansa, ja edustamaansa Lontoon aluetta, hommaamalla työnarkomaanin ranskalaisen hoitamaan toiminnan tärkeintä osaa. Hänen tärkein lenkkinsä kentällä alkuvuosina oli lentävä hollantilainen. Mutta hyvin nopeasti personnel alkoi muuttumaan ja osaaminen tuotiin ulkomailta. Aluksi pääosin ranskasta, sitten muualta euroopasta ja vähitellen koko seura globalisoitui siihen malliin, ettei paikallisilla ollut enää asiaa kuin katsomoihin, jos sinnekään. Seuran runko muodostuu tällä hetkellä afrikkalaisesta pohjamateriaalista täydennettynä saksalaisella luotettavuudella. Ranskalainen charmi ja tyylikkyys kiillottavat muuten muualta keräiltyjä timantteja. Johtajana toimii edelleen se kaiken luoja, tuo ranskalainen työnarkomaani. Tulevaisuus on varmoissa käsissä, Arsenalin monikansallinen toiminta on siirtynyt uuteen, moninkertaisesti budjetin ylittäneeseen luxushalliin ja seura raahaa entistä nuorempia toivoja maailmalta toimintansa jatkuvuuden takaamiseksi. Yhtymäkohtia muihin viihteen aloihin ei kaukaa tarvitse hakea. Tänä kesänä sitten viimeisetkin britit ovat päättäneet siirtyä uusiin maisemiin, mutta uusien asiakkaiden virtaa ei voi estää.

Chelsean toiminta on ollut päinvastaista, ensin aloitettiin ökyily ja sikailu (kehtasivat voittaa monopoliasemassa olevan pytyn), vähitellen Roman yrittäähankkia sen oman tyylikin. Tässä on osittain onnistuttukin, kilpailevilta seuroilta on onnistuneesti ryövätty avainasemissa olevia henkilöitä kyseenalaisin tempuin ja vieraskatsomoihin ei jo nyt pilalle passatut kannattajat aina jaksa vaivautua. Tällä hetkellä pääasiassa 40 000 miljonääriä seuraa 11 miljonäärin viikottaista voittoputkea ja pyrkii saamaan kicksinsä jostain muustakin kuin viikottaisesta miljoonakaupasta ja sitä seuraavasta kokaiininhuuruisesta yöstä Sohossa.

Liverpool myös lopetti itkemisen syrjimisestä liigamestaruuden voittajien vuoroissa ja alkoi syytämään rahaa ympäriinsä. But with a twist. Samaan aikaan maailman parhaat kannattajat (c) olivat menettäneet samaistumispinnan palvomiinsa pelaajiin kaikilla inhimillisen elämisen mittareilla, joten Rafa osaavana miehenä teki asialle jotain. Talvella hankittiin jo smackhead Fowler ja Anfield sekosi. Fowlerin paluu oli kuitenkin vain alkusoittoa. Vähitellen ranskalaisen sammakon hankkimat ikuisen kulman kääntäjät, tilalle enemmän omien kannattajien näköisiä pelaajia. Kesällä 2006 Rafa hankkikin, maailman hienoimpien fanien iloksi (c), ja muutenkin epämiellyttävän pelaajakatraan jatkoksi raiskaajan, naistenhakkaajan, rasistin, rattijuopon, linnakundin, epäurheilijamaisuuden ruumiillistuman, öykkärin, sikailijan...Nyt Kopin 100-vuotisjuhlaa voidaan juhlia oikeasti seuran ja kannattajien näköisen joukkueen mukana!

Spursilla, Evertonilla, Manulla ja monella muulla seuralla on myös selvästi oma suuntansa...

	Kirjoittaja	Aihe: Kannattajiensa näköiset seurat (Luettu 1087 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.