Forest Green Roversin sarjanousuun ja League Two´n mestariksi johtanut Rob Edwards jättää yllättäen pestinsä ja siirtyy Roy Hodgsonin tilalle Valioliigasta Championshipiin putoavan Watfordin manageriksi.
FGR:llä oli Edwardsin kanssa sopimus myös jatkosta, mutta siinä oli pykälä, jonka mukaan Edwards oli mahdollisen nousun jälkeen vapaa neuvottelemaan myös muiden seurojen kanssa.
FGR:n omistajalle Dale Vincelle tilanne tuli kuitenkin täytenä yllätyksenä, sillä 39-vuotias Edwards toimi FGR:ssä vasta toista kauttaan aikuistason managerina (ensimmäinen 6. sarjatason AFC Telfordissa 2016-17), eikä hänen uskottu kiinnostavan vielä ylempien liigojen seuroja. FGR:ään Edwards siirtyi vuosi sitten Englannin 16-vuotiaiden maajoukkueen peräsimestä.
Kitkerän maun Edwardsin lähtöön tuo se, ettei Watford ottanut FGR:ään mitään yhteyttä, vaikka se olisi ollut vähintään herrasmiestapojen mukaista. Myöskään Edwards ei hiiskunut suunnitelmistaan ennen kuin huhuista kuullut Vince soitti hänelle maanantaina, jolloin sopimus oli jo allekirjoitusta vaille valmis. Edwards oli ollut hiukan nolona ja kertonut pysyneensä hiljaa agenttinsa vaatimuksesta.
Edwardsin lähtö oli shokki sarjanousua juhlivalle FGR:lle, sillä managerilla olisi luonnollisesti ollut keskeinen rooli League One -tasoisen joukkueen kokoamisessa.
Nyt FGR:llä on kaksi mahdollisuutta: 1) löytää pikavauhdilla uusi manageri, joka kasaa joukkueen tai 2) etsiä manageria ja pelaajia yhtä aikaa, rinnakkain. Jälkimmäisessä on tietysti se iso riski, etteivät manageri ja pelaajat ole välttämättä mieluisia toisilleen.
Sinänsä Edwardsin manageritaidoista ei vielä saatu menestyksekkäästä kaudesta huolimatta täyttä näyttöä. Vahvimmalta puolelta vaikutti ilman muuta "man management", sillä Edwards onnistui luomaan joukkueeseen myönteisen ilmapiirin ja saavuttamaan pelaajien luottamuksen, mikä oli aikaisemmin useina kausina koitunut FGR:n kohtaloksi.
Edwards oli myös etevä roolittamaan pelaajia (jotka olivat etupäässä edellisen managerin Mark Cooperin hankkimia), mutta vaarana oli jäädä yhden taktisen mallin varaan. Niinpä FGR:n loppukauden uhkaava hiipuminen johtui osaltaan siitä, että vastustajat lukivat FGR:n vahvuudet ja heikkoudet ja loihtivat taktiikan, jolle Edwards ei löytänyt repustaan enää vastamyrkkyjä tai vaihtoehto-B:tä.
Helmikuinen 12 pisteen johto suli lopulta kokonaan, ja FGR:n mestaruus tuli maalierolla Exeteriin, vaikka sarjanousu toki varmistui jo kolme kierrosta ennen kauden päätöstä.
Rob Edwards on Watfordin kahdeksas manageri vuoden 2018 jälkeen. FGR:n kannattajat povailevat, että isomman palkkapussin perään sännännyt Edwards voi joutua työttömyyskortistoon jo ennen joulua.
Kieltämättä tuntuu, että nuoren managerin urakehitykselle olisi ollut parempi kerryttää kokemusta vielä ainakin vuosi tai pari League One´ssa. Mutta malttamaton on miehen mieli, kun legendaarisen Roy Hodgsonin saapikkaat ovat tarjolla.
Tässä BBC:n uutinen, jossa myös Dale Vincen pettyneet kommentit. Välillä vaikuttaa, että maailmanparantaja Vince on liian kirkasotsainen ja hyväuskoinen jalkapallobisnekseen, jossa pelataan joskus likaisesti, poljetaan kantapäille ja potkitaan polvitaipeisiin. Mieleen muistuu Boltonin entisen omistajan Ken Andersonin 3,5 vuoden takainen vedätys, joka poiki Vincelle rahalliset tappiot jos kohta moraalisen voiton NO KEN DO –paitoineen.
https://www.bbc.com/sport/football/61413324