FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
23.07.2019 klo 22:49:06 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Brentford F.C. 2019/2020 – 15 vuoden nousukiito  (Luettu 933 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Pyhi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Brentford


: 11.07.2019 klo 09:05:55



Full name    Brentford Football Club
Nickname(s)    The Bees
Founded    10 October 1889; 129 years ago
Ground    Griffin Park
Capacity    12 763
Owner    Matthew Benham
Chairman    Cliff Crown
Head Coach    Thomas Frank
League    Championship
2018–19    Championship, 11th of 24

Katsaus historiaan

Viidennen peräkkäisen kautensa Englannin mestaruussarjassa pelannut Brentford FC on kokenut viimeisen 15 vuoden aikana melkoisia muutoksia. Koko historiansa ajan se on tyypillisesti pelannut englantilaisen sarjaportaan kolmannella tai neljännellä tasolla. Seuran paras jakso sijoittuu vuosille 1935-1939, jolloin se kamppaili silloisen pyramidin korkeimmalla tasolla sijoittuen parhaimmillaan viidenneksi. Toinen maailmansota keskeytti kuitenkin kehityksen ja seuraavan kymmenen vuoden aikana Brentford putosi pari sarjatasoa alemmas, jossa se oli vakiokasvo aina 2000-luvun alkupuolelle saakka.

Vuosi 2006 tullaan muistamaan vuotena, jolloin seuran nykyisen nousukiidon katsotaan alkaneen. Kaikki sai alkunsa siitä, kun Brentfordin virallinen fanijärjestö Bees United osti enemmistön seuran osakkeista, mitä seurasi johtoportaan uudistaminen. Kentän ulkopuoliset uudistukset eivät kuitenkaan kantaneet välittömästi hedelmää ja Brentford putosi kakkosliigaan. Putoamisesta huolimatta seuran taloustilanne parantui, sillä Bees United solmi kumppanikseen joukkueen pitkäaikaisen kannattajan Matthew Benhamin, joka auttoi usean miljoonan punnan edestä seuran velkojen kanssa.
 

Brentford FC juhlii kakkosliigan mestaruutta vuonna 2009 seuralegenda Kevin O’Connorin johdolla.

Pikakelaus vuoteen 2012: viimeisen kolmen kauden aikana Benham on investoinut sopimuksen mukaisesti noin miljoona puntaa per kausi, mikä alkaa näkyä kentällä – Brentford kuuluu nyt ykkösliigan keskikastin joukkueisiin. Ennen kauden 2012-2013 alkua Benhamista tulee seuran enemmistöosakas hankkien 96% sen osakkeista ja kaksi vuotta myöhemmin hän omistaa koko seuran – Brentford on noussut mestaruussarjaan. Matthew Benham käytännössä pelasti seuran vuosituhannen alun talouskriisiltä ja mahdollisti sen nousun kakkosliigasta aina mestaruussarjaan asti.
 

Ykkösliigan 2. sijaan yltäneestä nipusta ei ole ensi kauteen lähdettäessä enää yhtään pelaajaa jäljellä, mutta King O’Connor (pysti kädessä) ja Sam Saunders (pullo kädessä) löytyvät seuran valmennustiimistä.

Ensimmäisen mestaruussarjakautensa aikana Brentford oli kauden suuri yllättäjä sijoittuen koko liigan viidenneksi, mutta matka tyssäsi pudotuspelien semifinaalissa Middlesbroughiin. Seuraavien kausien aikana joukkue vakiinnutti paikkansa sarjan keskikastissa. Kauden 2015-2016 jälkeen seura teki radikaalin uudistuksen sulkiessaan sen pitkäaikaisen akatemian, mitä perusteltiin kilpailulla: Brentford ei pystynyt kilpailemaan Lontoon seudulla nuorista pelaajista eikä akatemian ylläpitäminen täten ollut taloudellisesti kannattavaa. Akatemian tilalle perustettiin B-joukkue, joka pelaa kauden aikana harjoitusotteluita sekä paikallisten että ulkomaisten seurojen U21- ja U23-joukkueita vastaan ja osallistuu cup-kilpailuihin.

Viime vuodet

Viimeisten vuosien aikana Brentford on vakiinnuttanut paikkansa englannin mestaruussarjassa, ja vaikka sen suurempaa menestystä ei ole vielä tullut, on se kerännyt ihailuja joukkueen rakentamisen ja viihdyttävän jalkapallon saralta. Siinä missä monet muut mestaruussarjan seurat panostavat kymmeniä miljoonia kaudesta toiseen tavoitellessaan Valioliiga-unelmaa, Brentford pyörittää Matthew Benhamin johdolla kannattavaa bisnestä ja tähtää sitä kautta kestävämpään tulevaisuuteen.

Viimeisen viiden mestaruussarjakauden aikana Brentford on ostanut pelaajia noin 30,5 miljoonalla punnalla, kun taas myyntisarake näyttää samalta jaksolta reilua 84 miljoonaa. Ostopolitiikka muistuttaa Southamptonin ensimmäisten Valioliigavuosien kaupankäyntiä: osta halvalla (mieluiten vielä pohjoismaista tai keski-Euroopasta) ja myy kalliilla. Paras esimerkki tästä on Andre Gray: ostohinta oli 558 000 puntaa ja 12 kuukautta myöhemmin hänet myytiin reilulla 11 miljoonalla. Tällaisella mallilla on kuitenkin selkeä kääntöpuoli: parhaista pelaajista on vaikea pitää kiinni ja joukkueen kehitys usein tyssää.
 

Seura teki Scott Hoganin ja Nico Yennariksen myynneillä noin 15 miljoonaa voittoa.

Onnistuneiden siirtojen lisäksi akatemian tilalle perustettu B-joukkue on alkanut tuottamaan viime vuosina tulosta. Vuodesta toiseen yhä lahjakkaammat nuoret siirtyvät suurseurojen akatemioista B-joukkueeseen säännöllisemmän peliajan ja mahdollisen A-joukkue paikan perässä. Esimerkiksi Chris Mephan solmi Brentfordin kanssa sopimuksen, kun Chelsea ei tarjonnut hänelle jatkopahvia. Parin onnistuneen B-kauden ja reilun 40 mestaruussarjapelin jälkeen hän siirtyi Bournemouthiin noin 12 miljoonalla punnalla. Tällä hetkellä B-joukkueessa on U21-maajoukkupelaajia muun muassa Englannista, Suomesta, Ruotsista, Tšekistä ja Tanskasta; akatemian perustamisen jälkeen yhteensä 12 pelaajaa on tehnyt A-joukkue debyyttinsä.

Kausi 2018/2019

Päättynyt kausi oli yhtä vuorisrataa; kauteen lähdettäessä keskikentän maestro Ryan Woods siirtyi Stokeen ja avauksentopparistoon kuulunut John Egan puolestaan Sheffield Unitediin. Siinä missä Eganin poislähtö korvattiin Ezri Konsan ja Julian Jeanvierin voimin, Woodsin tilalle ei korvaajaa tullut ja puolustavan keskikentän rooli oli iso kysymysmerkki. Woods nähtiin Brentfordin pallonhallintapelin katalyyttinä: hän toimi linkkinä puolustuspään ja hyökkäyksen välillä ja teki valtavasti töitä joukkueen eteen. Pois lähti myös Florian Jozefzoon, jonka korvaajaksi hankittiin Saïd Benrahma.  
 

Viime kauden sensaatio Saïd Benrahma siirtyi OGC Nice:stä noin 1,5 miljoonalla.

Kauden ensimmäisen neljännes meni lähes täydellisesti – Brentford oli mukana kärkikamppailussa ja ensimmäiseen kahdeksaan peliin oli tullut vain yksi tappio. Viime kausilla kritiikkiä saanut Josh McEachran otti keskikentän pohjan roolin haltuunsa ja peli pyöri kauniisti, erityisesti hyökkäyssuuntaan. Vierastasurit Stokea ja Aston Villaa vastaan sekä toistuvat rutiininomaiset voitot herättivät fanit toiveikkaaksi – olisiko tämä vihdoin se kausi, kun otetaan seuraava askel eteenpäin ja taistellaan tosissaan playoff-paikasta? Syyskuun lopulla putki kuitenkin katkesi ja alkoi kierre, jolle ei loppua näkynyt: seuraavaan 14 peliin tuli vain yksi voitto, Dean Smith siirtyi Aston Villan peräsimeen ja joukkueen tekninen johtaja Robert Rowan kuoli sydänkohtaukseen vain 28-vuotiaana. Tässä vaiheessa joukkue majaili liigan häntäpäässä ja kausi oli käytännössä pelattu.

Dean Smithin apuvalmentaja Thomas Frank nimettiin kesken tappioputken Brentfordin päävalmentajaksi, mikä oli yleisesti ottaen pidetty liike. Frankilla kesti kuitenkin noin 10 ottelun verran ennen kuin peli alkoi rullaamaan ja heikkohermoiset halusivat jo hänen päätään vadille, eikä täysin syyttä. Ryhmityksen muutos 4-3-3 muodostelmasta 5-2-3:een osoittautui kuitenkin toimivaksi ratkaisuksi, mikä vapautti joukkueen pelaamisen. Hyökkäystrio Benrahma – Maupay – Watkins muodostui kauden aikana yhdeksi liigan vaarallisimmista ja kolmikon yhteispeli oli parhaimmillaan satumaista. Hyökkäyspelin tehokkuuteen ei kuitenkaan löytynyt puolustuspäästä tasapainoa ja peli ailahteli erityisesti vieraissa: 1-0 Aston Villa -kotivoiton jälkeen vieraissa tuli Swansealta takkiin 4-1 ja heti seuraavassa pelissä Hull voitettiin kotona 5-1. Kokonaisuudessaan Brentford haki vieraista vain kolme voittoa, millä ei pääse lähellekään playoff-paikkoja. Tähän päälle vielä maalivahtipelin ailahtelevuus ja keskikasti oli taattu.
 
Kaudesta jäi kuitenkin muutakin kuin luu käteen: Neal Maupay taisteli koko kauden sarjan maalikuninkuudesta tehden lopulta 25 maalia. Tämän lisäksi Saïd Benrahma vakiinnutti paikkansa liigan eliitissä ja huhut veivät häntä kauden lopussa jo Arsenaliinkin. Tammikuussa lähteneistä Nick Yennarisista ja Chris Mephamista seura teki yli 15 miljoonaa voittoa ja korvaajat löytyivät joko penkiltä tai B-joukkueesta.

Kausi 2019/2020
 

Tulevan kauden kotipaita.

Viime kauden loppupuolelta alkaneet siirtohuhut ovat pyörineet erityisesti Neal Maupayn sekä Saïd Benrahman ympärillä. Kaksikkoa on viety milloin mihinkin, viime aikoina Aston Villaan ja Sheffield Unitediin. Herroilla on kuitenkin sopimusta vielä useampi vuosi jäljellä, joten kiirettä ei ole myydä eikä kumpikaan ole virallista siirtopyyntöäkään jättänyt. Tämän lisäksi hintalappu on asetettu molempien kohdalla ilmeisesti +20 miljoonaan, joten toivoa on, että kaksikko nähdään vielä ensi kaudella joukkueen riveissä. Heidän lisäksi huhuissa poispäin on viety muun muassa Ezri Konsaa sekä Ollie Watkinsia, mutta nekään eivät ole materialisoituneet vielä mihinkään. Viime kaudella ailahtelevuudesta kärsinyt ja ykköspaikan menettänyt molari Daniel Bentley siirtyi puolestaan Bristol Cityyn.

Ulos:
Daniel Bentley GK (Bristol City, £2 milj.)
Jack Bonham GK (Gillingham FC, vapaa)
Yoann Barbet CD (QPR, vapaa)
Josh McEachran CDM (–, vapaa)
Moses Odubajo RD (–, vapaa)
Lewis McLeod CM (–, vapaa)

Siinä missä valtaosa lähtijöistä on vielä huhutasolla, on Brentford ollut aktiivinen hankintojen kanssa: Christian Nørgaard hankittiin Fiorentiinasta, David Raya Blackburnista, Ethan Pinnock Barnsleystä ja Pontus Jansson Leedsistä. Hankintojen perusteella viime kauden virheitä ei haluta toistaa; puolustus vuoti pahimmillaan kuin seula ja kulmapotkut tuottivat vaikeuksia erityisesti puolustuspäässä. Tämän lisäksi maalivahtipeliin haluttiin varmuutta ja uudelle maalivahtivalmentajalle tuttu Raya tulee korvaamaan Bentleyn maalin suulla.


Christian Nørgaard oli Brentfordin kesän ensimmäinen hankinta.

Sisään:
Christian Nørgaard CDM (Fiorentina, £3,15 milj.)
David Raya GK (Blackburn FC, £3 milj.)
Ethan Pinnock CD (Barnsley FC, £2 milj.)
Pontus Jansson CD (Leeds, £4 milj.)

Lähtijöistä en jää kaipaamaan oikeastaan Moses Odubajon lisäksi ketään, sillä muiden suoritustaso ei yksinkertaisesti riitä mestaruussarjan kärkipäähän tai sovi Brentfordin pelityyliin. Tämän lisäksi korvaajat ovat enemmän kuin hyviä – erityisesti pidän Nørgaardin hankkimisesta keskikentän pohjan ankkuriksi. Yksi hankinta on kuitenkin ylitse muiden ja se on Pontus Jansson. Tähän mennessä joukkue on ostanut lähes poikkeuksetta maksimissaan muutamalla miljoonalla punnalla 0-23 vuotiaita pelaajia, joita kehitetään vuosi tai kaksi ja myydään huomattavalla voitolla eteenpäin. Jansson rikkoo tätä mallia täysin: 28-vuotias ruotsalaispuolustaja kuuluu ehdottomasti liigan puolustuseliittiin ja häntä vietiin tammikuussa +10 miljoonalla sekä Valioliigaan että ulkomaille. Häneen käytetty 4 miljoonaa (voi nousta 5,5 miljoonaan) on hänen tasoisestaan puolustajasta pilkkahinta, mutta samalla Brentfordin ostoennätys.
 

Mikäli Brentford saa pidettyä kiinni Neal Maupaysta, on Valioliiga-nousu täysin mahdollinen.    

Matthew Benham on tilastojen mies ja hänen statistiikkayrityksensä on osasyy joukkueen menestykseen. Hän onkin aikaisemmin sanonut, että nähdessään realistisen mahdollisuuden yrittää nousua Valioliigaan, hän myös siihen tarttuu. Onko tuleva kausi tämä mahdollisuus ja viestiikö Janssonin hankinta siitä? Oli miten oli, Jansson on seurahistorian kallein ja paperilla merkittävin hankinta, joka voi toimia Maupaylle, Benrahmalle ja muille siirtohuhuissa pyöriville osoituksena siitä, että Brentford on aikaisemmista kausista poiketen täysillä satsaamassa Valioliiga-nousuun.

Kokoonpano

Maalivahdit:
#1 David Raya
#13 Patrick Gunnarsson
#25 Ellery Balcombe
#28 Luke Daniels

Puolustus:
#3 Rico Henry
#5 Pontus Jansson
#16 Ethan Pinnock
#22 Henrik Dalsgaard
#23 Julian Jeanvier
#25 Ezri Konsa
#30 Tom Field
#32 Luka Racic
#34 Mads Bech Sörensen
#35 Canice Carroll

Keskikenttä:
#6 Christian Nørgaard  
#12 Kamohelo Mokotjo
#14 Josh Dasilva
#17 Emiliano Marcondes
#19 Romaine Sawyers
#20 Josh Clarke
#31 Reece Cole
#36 Jaakko Oksanen
#38 Kolbeinn Finnsson
#39 Jan Zamburek
#40 Theo Archibald

Hyökkäys:
#7 Sergi Canos
#9 Neal Maupay
#11 Oliver Watkins
#21 Saïd Benrahma
#24 Chiedozie Ogbene
#33 Marcus Forss

Tällä hetkellä avauskokoonpano näyttää jotakuinkin tältä:

    Benrahma    Maupay    Watkins

             Nørgaard   Sawyers ©

Henry                                Dalsgaard
       Pinnock   Jansson   Konsa
                       Raya

Penkki: Daniels (GK), Jeanvier, Bech, Mokotjo, Da Silva, Marcondes, Canos

Tilanne tulee todennäköisesti elämään vielä jonkin verran ennen avauskierrosta, sillä niin hyökkäyspään trioa kuin myös Sawyersia ollaan viemässä muualle. Jos ja hyvin mahdollisesti kun Sawyers pois lähtee, yksi mahdollinen huhuissa pyörinyt korvaaja on Celta Vigon Mathias Jensen, joka vahvistaisi jo ennalta monilukuista tanskalaisedustusta. Mikäli kärkikolmikosta pystytään kuitenkin pitämään kiinni, on tuo nippu ainakin paperilla mestaruussarjan kärkikastia. Hieman kuitenkin huolettaa molempien laitapakkien tilanne, sillä Rico Henry ei ole lyhyellä urallaan montaa kokonaista kautta pelannut ja Dalsgaardillekaan ei kunnollista haastajaa tällä hetkellä löydy.  

Lionel Road
 

Griffin Park on ollut seuran stadion vuodesta 1904.

Alkava kausi tulee olemaan viimeinen, jonka Brentford pelaa ikonisella Griffin Parkilla. Vuodesta 1904 seuraa palvellut pyhättö tulee väistymään kesällä 2020, kun kivenheiton päähän vanhasta stadionista avataan Brentford Community Stadium (tai vaihtoehtoisesti Lionel Road – jää nähtäväksi mikä lopullinen nimi tulee olemaan). Itsekin Griffin Parkilla vierailleena voin todeta sen edustavan peribrittiläistä jalkapallokulttuuria: jokaisessa stadionin kulmassa on oma pubi, jossa fanit nauttivat pelien alussa huurteisen jos toisenkin ja nostattavat tunnelmaa. Tämän lisäksi katsomot sijaitsevat lähellä nurmikenttää, minkä johdosta pelaajien ja itse pelin äänet kuuluvat hyvin katsomoihin. Molemmista päädyistä löytyy myös tänä päivänä jokseenkin harvinainen seisomakatsomo.
 

Uuden stadionin rakennus on edennyt aikataulussa. Kuva kesäkuulta 2019.

Mutta kuten arvata saattaa, on stadion perusominaisuuksiltaan jälkeenjäänyt eikä se täytä Valioliiga-standardeja. Myös kapasiteetti (12 300) on jokseenkin pieni seuralle, joka havittelee Valioliiga-nousua. Tästä huolimatta siirtyminen pois niinkin vanhalta ja perinteikkäältä stadionilta on varmasti monelle fanille kova paikka, eikä uutuuttaan hohtava Lionel Road tule korvaamaan edeltäjäänsä ainakaan turhan nopeasti. Uuden stadionin kapasiteetti tulee olemaan 17 500 ja sen yhteyteen rakennetaan 910 asuntoa.
Stadiontilanteen puolesta Brentford on otollisessa tilanteessa Valioliiga-puskun kannalta – mikäs olisi sen ikonisempaa kuin nousta Valioliigaan viimeisellä kaudella Griffin Parkilla ja aloittaa uusi aikakausi Lionel Roadilla.


Lopullinen malli stadionista.

« Viimeksi muokattu: 11.07.2019 klo 21:40:25 kirjoittanut Pyhi »
Pyhi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Brentford


Vastaus #1 : 11.07.2019 klo 09:37:28

Avauspostauksen kirjoitus ei pysynyt joukkueen vauhdikkaan siirtoikkunan perässä, kun Mathias Jensenin siirto Celta Vigosta varmistui eilen illalla ja hinta on mitä ilmeisimmin 3,5 miljoonan punnan hujakoilla. Hankinnan myötä keskikenttä alkaa olla kunnossa ja syvyyttä on jopa liikaakin, mikäli pelataan kahden keskikentällä. Tämä saattaa kertoa Sawyersin lähdöstä, sillä ominaisuuksiltaan herran vaikuttavat aika vastaavilta. Jenseniltä löytyy kuitenkin tilastojen perustella enemmän maalinälkää ja parempi laukaus, mitä on keskikentälle kaivattukin. Sawyers on kuitenkin puolustussuuntaan erittäin tärkeä palanen, joten jää nähtäväksi onko Jensenistä hänen korvaajaksi 5-2-3 muodostelmassa vai onko tarkoitus siirtyä kolmen keskikenttään. Mikäli Sawyers joukkueessa pysyy, ei nuorelle Josh Dasilvalle ole todennäköisesti luvassa peliaikaa cup-otteluiden ulkopuolella, mikä olisi sääli.

Jensenin kausi Celta Vigossa oli erittäin rikkonainen eikä hän saanut kuin 6 ottelua alleen. Ennen Espanjaan siirtymistä hän keräsi kehuja pelisilmän ja syöttyötaitonsa ansiosta ja toimi 22-vuotiaana FC Nordsjællandin kapteenina. Jensenille löytyy joukkueesta monia tanskalaisia, joten integroituminen ei pitäisi olla hankalaa. Hänen hyvä ystävänsä (instagramin perusteella) Emiliano Marcondes löytyy myös joukkueesta ja kaksikko muodostikin aika tehokkaan duon pari vuotta sitten Tanskan liigassa. Mikäli Marcondes pysyy tämän kauden kunnossa, tuntuu hänkin kuin uudelta hankinnalta. Fun fact: Jensen teki Nordsjælland-debyyttinsä tulemalla vaihdosta Marcondesin tilalle.

Onpahan ollut siirtoikkuna tähän mennessä ja vielä on useampi viikko jäljellä. Jännättävää riittää erityisesti Benrahman ja Maupayn suhteen, mutta jos heistä saadaan pidettyä kiinni, niin tämän kesän siirtoikkuna menee seuran historian parhaimpiin. Ezri Konsan siirto Aston Villaan on näillä näkymin valmis ja hinnan on huhuiltu olevan noin 12 miljoonaa, mikä kattaisi kevyesti Janssonin, Jensenin ja Rayan siirrot. Tähän päälle vielä pari miljoonaa Bentleystä niin tappiota ole tullut paljoakaan.
Seeteufel

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Tuhkimotarinat, Harry Kane, DFB-Auswahl


Vastaus #2 : 11.07.2019 klo 09:38:50

Lionel Road olisi Valioliigassakin toisiksi pienin stadion Bournemouthin jälkeen (tällä hetkellä), toki viranomaiset eivät antaneet lupaa ihan niin isoon stadioniin kuin seura olisi halunnut.
Tietysi se tärkein (liikevaihdon kannalta) eli katkarapupaikkojen määrä kasvaa melkoisen paljon eli 50 -> 2000.
Uutinen
While Griffin Park has a capacity of 12,763 and only has room for 50 premium seats, the new stadium will be able to accommodate 2,000 people in more expensive seats.


https://www.bbc.com/sport/football/43459577
« Viimeksi muokattu: 11.07.2019 klo 09:41:29 kirjoittanut Seeteufel »
Pyhi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Brentford


Vastaus #3 : 11.07.2019 klo 13:35:34

Lionel Road olisi Valioliigassakin toisiksi pienin stadion Bournemouthin jälkeen (tällä hetkellä), toki viranomaiset eivät antaneet lupaa ihan niin isoon stadioniin kuin seura olisi halunnut

Alkuperäinen suunnitelma oli tosiaan rakennuttaa 20 000 hengen stadion, mikä ei kuitenkaan onnistunut.
Benham on myös todennut, että vaikka Lionel Roadin laajentaminen tulevaisuudessa olisi mahdollista, olisi se niin vaikeaa ja kallista, ettei hän näe sen tapahtuvan.
Pyhi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Brentford


Vastaus #4 : 11.07.2019 klo 20:36:08

Niinhän siinä lopulta sitten kävi, että Ezri Konsa siirtyi Aston Villaan huhutulla £12 miljoonalla. Ei voi kun hattua nostaa sekä Konsalle että Brentfordille: Konsa nousi käytännössä 12 kuukaudessa ykkösliigasta Valioliigaan ja seura teki noin 9 miljoonan voiton. Konsalta löytyy potentiaalia huipulle asti, mutten usko hänen poissaolon näkyvän paljoakaan tulevalla kaudella. Vaikka hän oli etenkin loppukaudesta joukkueen paras puolustaja mitä tulee pallolliseen peliin, niin kokemattomuuden myötä niitä virheitäkin tuli aika ajoin. Jäin myös hieman kaipaamaan vahvempaa puolustuspeliä oman boxin sisällä, mutta Konsalla on kaikki "modernin puolustajan" vahvuudet: isokokoinen, nopea ja hyvä pallon kanssa. Nähtäväksi jää kuinka pitkälle miehen rahkeet riittää, mutta toivottavasti Brentford sai diiliin mukaan %-osuuden mahdollisesta seuraavasta myynnistä.

Seuran omilla foorumeilla tuli mielenkiintoinen grafiikka vastaan viimeisistä pelaajasiirroista:



Voittoa on siis tullut 18 kuukaudessa mukavat 25,9 miljoonaa. 

Huhumylly jatkuu pyörimistään ja fanit ovat pelanneet Missä Neal luuraa? -peliä harjoitusleiriltä julkaistujen kuvien kanssa. Maupayta ei tosiaan yhdestäkään kuvasta löydy, mikä voi tarkottaa mahdollista siirtoa ja lääkärintarkistusta, tai sitten jotain ihan muuta. Sawyersia ollaan puolestaan viemässä tällä kertaa Leedsiin kahden miljoonan hintalapulla - saas nähdä miten käy, mutta toivottavasti ei myydä liigan sisällä noin halvalla.
Judas

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 12.07.2019 klo 12:33:44

Kiitos hyvä avauksesta. Hyviä siirtoja tulopuolella ja etenkin Pontuksen "ryöstäminen" pilkkahinnalla Leedsistä lienee sarjan parhaimpia siirtoja.

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines