Kilpailu seurassa

[Thalian]

Mut se ongelma mikä tossa sit tuli vastaan oli se, että oikeestaan mikään näistä mainituista seuroista ei tuntunut liiemmin olevan kiinnostunut harrastetason futiksesta. Yhdestä seurasta esimerkiksi vastattiin kun kyselin harrastetoimintaa, et siellä pidetään 4 kertaa vuodessa kunto-, ja taitotestit jotta nähdään miten lapset kehittyy, mikä oli jännästi päinvastanen vastaus siihen mitä hain, eli olis kiva jos toiminta olis järjestetty niin että siellä on mukava harrastaa futista. Vaikka varmasti ihan kiva palvelu onkin niille, joita asia oikeasti kiinnostaa. Käytännössä kaikki muutkin seurat vastas niin, että harraste nähdään ensimmäisenä tasoaskeleena matkalla akatemiaan, eikä niin että toi nähtäs paikkana jossa lasten on hyvä harrastaa futista. Jotenkin tosta jäi sellanen olo, että käsitettä futisharrastus ei oikein osata nähdä, vaan vaihtoehtona on joko tavoittellisuus/kilpailullisuus tai sit kerhotoiminta.

Tästä oli jo joskus 15 vuotta sitten juttua kun Palloliitto ajoi sitä, että jokaisen seuran pitäisi pystyä nimeämään se oma tarkoituksensa. Nimittäin silloin huomattiin, että melkeinpä kaikki seurat identifioivat itsensä kilpaseuraksi, vaikka siihen ei ollut minkäänlaisia todellisia resursseja. Tää johtunee siitä, että suurin osa seuroista pyörii puhtaasti harrastusporukalla, ehkä lisättynä tyyliin yhdellä - kahdella palkollisella. Tuolloin ei aina tajuta niitä realiteetteja + halutaan varmaan olla parempia kuin ollaan, sillä muuten on vaikea motivoitua hommaan.

Ja tosiaan se, että harrastuspuolelle on tosi vaikea löytää vetäjiä, jotka eivät ole jonkun pelaajan isiä/äitejä. Tästä sitten seuraa se, että joko harrastus maksaa älyttömän paljon vrt. saavutettuun (1-2 treeniä per viikko + pelejä satunaisesti), tai sitten tehdään näitä hybridejä, joissa väitetään, että kilpaillaan, jotta vanhemmat saataisiin maksamaan, mutta sitten ei oikeasti kuitenkaan sitä tehdä kuin aivan huipun osalta.

[Nigel Kugelschfeir]

Voisiko ajatella, että sen maksullisen valmentajaresurssin vain jakaisi tasaisemmin? Tuolla edellä on esitetty minusta oikein hyviä tapoja treenata rasteilla isävalmentajien avustuksella.

Jos samaan aikaan kouluttaisi luonteeltaan ym. sopivista nuorista pelaajista (15 ->) apuvalmentajia niin, että he saisivat hyvitystä omista treenimaksuistaan ja loisi kattavan itseharjoittelupankin innokkaille.

Mutta ehkä seurojen pitäisi vain erikoistua, etenkin siellä pääkaupunkiseudulla, jossa seuroja on tiheästi. Voimistelussakin on kasvattajaseuroja, joista parhaat siirtyvät sitten niihin kovimpiin seuroihin.

Voimistelu on todella kallis harrastus, samoin taitoluistelu, muodostelmaluistelu, ratsastus. Hyvin harvalla on mahdollisuudet menestyä voimistelussa, ja nuo korkeat kustannukset rajaavat vielä osan harrastajista pois. Ennen vanhaan TUL:n alaiset seurat tarjosivat mahdollisuuden harrastaa voimistelua edullisesti.

Tuossa on ihan hyvä pointti. Meillä on käynyt silleen että seura on oman linjan mukaan. kasvattajaseura mutta meidän tyttöjen ikäluokka on ikäluokkansa kovimmasta päästä ja nyt ollaan vähän sormi suussa mitä näiden kanssa tehdään. Seuran muut ikäluokat on tytöissä aika surkeita koska kaikki hyvät pelaajat lähtee aina nopeasti isompiin seuroihin.

Enemmän ehkä pitäisi viestiä vanhempien suuntaan mitä ne haluaa ja mitä lapset haluaa harrastuksesta. Meillä ainakin vaan valmentaja päättää ketkä pelaa eikä kukaan kysy millä tasolla se oma lapsi haluaisi harrastaa.

[ginikettu]

sitten tehdään näitä hybridejä, joissa väitetään, että kilpaillaan, jotta vanhemmat saataisiin maksamaan, mutta sitten ei oikeasti kuitenkaan sitä tehdä kuin aivan huipun osalta.

En edelleenkään näe mitä pahaa tuossa on jos se hoidetaan hyvin. Vanhemmat on todella hyviä ja monella on omaa harrastustaustaa niin paljon, että voivat hyvin pitää niitä rasteja - valmentaja kuitenkin ohjeistaa kunkin rastin ja mihin kiinnittää sen hetkisen teeman mukaisesti huomiota. Ammattilainen sitten jotain tekniikkarastia tms missä pitää oikeasti osata puuttua oikeisiin asioihin.

Peluuttaminenkin on lähinnä ihmisjohtamista (lasten) ja pelaajien itse kuitenkin pitää oppia tekemään päätöksiä eli peluuttajalta on lähtökohtaisesti huonompi vaihtoehto käskeä pelaajia tekemään jotain tyyliin "syötä veikolle".

[Tino Asprilla]

Eli siis Tinolla ja teillä on samassa joukkueessa joku tällainen osajoukkue, joka pelaajat maksaa saman maksun mutta saavat enemmän? En ehkä voi käsittää tilannetta esim. Käpassa on jotain tuohon suuntaan, mutta erilliset treenit eikä sinällään este palkatun valmentajan ajankäytöllisesti.

Kyllä meillä on erilliset joukkueet joissa on omat budjetit. Ja ne jotka saavat enemmän resursseja, maksavat niistä enemmän.

Epäreiluus on siinä ettei kaikki halukkaat saa samoja resursseja.

[ManuRe]

Epäreiluus on siinä ettei kaikki halukkaat saa samoja resursseja.

Tuon esille myös sen näkökulman että pätevät, kouluttautuneet valmentajat eivät usein itse halua valmentaa haaste/harrasteporukoita koska heidän oma innokkuus ja motivaatio ei kohtaa pelaajien kanssa. Voi siis olla mahdoton saada hyvä vetäjä näille vaikka seuralla halua olisikin. Koripallossa tuo ongelma on kai jossain seuroissa ratkaistu sillä että haaste/harraste valmentajille maksetaan enemmän jolloin ne ryhmät pysyvät suurina koska valmennus on laadukasta eikä kustannus per pelaaja näin karkaa käsistä.

[turkistarhaaja]

Tuon esille myös sen näkökulman että pätevät, kouluttautuneet valmentajat eivät usein itse halua valmentaa haaste/harrasteporukoita koska heidän oma innokkuus ja motivaatio ei kohtaa pelaajien kanssa. Voi siis olla mahdoton saada hyvä vetäjä näille vaikka seuralla halua olisikin. Koripallossa tuo ongelma on kai jossain seuroissa ratkaistu sillä että haaste/harraste valmentajille maksetaan enemmän jolloin ne ryhmät pysyvät suurina koska valmennus on laadukasta eikä kustannus per pelaaja näin karkaa käsistä.

Työnantajan eli seuran puolesta se puolestaan on melkoista resurssien haaskausta jos palkattu henkilö keskittyy esim. 50 pelaajan joukkueessa vain sen hetken 10 parhaimpaan. Tinon seurassa sentään ne jotka saavat tämän resurssin joutuvat siitä myös maksamaan mutta näin ei esim. nimimerkki ernon mukaan joka seurassa ole. Ja puhutaan nimen omaan lapsuusvaiheen pelaajista. Tuo 50 on vielä sellainen määrä mikä pystyy treenaamaan samaan aikaan (tähän on toki poikkeuksia kenttätilanteiden takia) ja siellä sitten se jaetaan pienryhmiin.

Itse näen asian niin, että jos ikäluokalle palkataan vastuuvalmentaja niin hän on sitten vastuussa koko ikäluokasta. Eri asia sitten, jos esim. halutaan perustaa sen hetken 10:lle parhaalle oma joukkue jolle palkataan oma valmentaja, jonka kustannuksista ko. pelaajien vanhemmat vastaavat.

[ginikettu]

Tosiaan käpassa on hyvin nuoresta united joukkueet, jotka vastaa vähän klubin akatemiaa. Hjk akatemia alkaa paria vuotta myöhemmin, mutta tuossa välissä kaupunginosien rinnalla on taitokoulut, josta tulee lisäharjoituskerta, kotitehtävät ja lisäturnaukset. En pidä käpan toimintaa monelta muultakaan kantilta optimaalisena vaan ennemminkin maineensa vuoksi pärjäävänä (vanhemmat tuo lapsia vaikka vähän kauempaa). Eli mutulla sanoisin, että hjk:n perustoiminta on paljon laajempaa ja osin laadukkaampaa, mitä sitten siihen unitediin/akatemiaan+haastajaan tulee, niin on hyvin vastaavaa.

[Tino Asprilla]

Tuon esille myös sen näkökulman että pätevät, kouluttautuneet valmentajat eivät usein itse halua valmentaa haaste/harrasteporukoita koska heidän oma innokkuus ja motivaatio ei kohtaa pelaajien kanssa. Voi siis olla mahdoton saada hyvä vetäjä näille vaikka seuralla halua olisikin. Koripallossa tuo ongelma on kai jossain seuroissa ratkaistu sillä että haaste/harraste valmentajille maksetaan enemmän jolloin ne ryhmät pysyvät suurina koska valmennus on laadukasta eikä kustannus per pelaaja näin karkaa käsistä.

Erinomainen huomio. Itse tuolla epäreiluudella tarkoitin lähinnä sitä että kun lapset kehittyvät eri tahtiin niin siellä myös motivaatiot kypsyvät eri tahtiin. Eli joku on voinut ihan perustellusti olla kilvan ulkopuolella p7 vaiheessa mutta p9 vaiheessa olisi sinne pätevä/valmis.

Kun kilpa on suljettu ryhmä, niin nousumahdollisuudet sinne ovat käytännössä tosi vähäiset. Vaikka samalla joku p7 vaiheessa kilpaan pätevä poika on taantunut p9 vaiheeseen mennessä.

Eli eihän tossa ajattelussa ole sinällään kilpajoukkue-ajattelua jossa paikoista pitäisi oikeasti kilpailla. Homma on oikeastaan ainakin 1/3 osalta sellaista edustusjoukkueen puulaakipalloilua kuten erno hienosti asian ilmaisi.

Nää myöhemmin kypsyvät sitten ovat aikalailla oman onnensa nojassa p11/p12 vaiheeseen jossa pientä joustoa kilpajoukkueeseen pääsyn mahdollisuuksien suhteen on.

Ylipäätään valmentamisen laatu pitäisi mitata sillä,miten hyvin ihan terävimmän kärjen takaisen massan taitoa voidaan kehittää. Tää kehittämistyö lähtee henkiseltä puolelta ja vaatii kasvatuksellista osaamista. Pitäs saada lapset rakastumaan lajiin ja pitäs pystyä sen jälkeen saamaan ne haaveilemaan peliuraa koskevista unelmista jne.

Se terävin kärki on lopulta aika helppo valmentaa. Ja p12 ikäluokkaan tullessa noita super-motivoituneita poikia on tosi vähän yhdessä ikäluokassa ainakin meidän kaupungissa.    

[inclusionExclusion]

mikään näistä mainituista seuroista ei tuntunut liiemmin olevan kiinnostunut harrastetason futiksesta.

Palloliitto ajoi sitä, että jokaisen seuran pitäisi pystyä nimeämään se oma tarkoituksensa -- melkeinpä kaikki seurat identifioivat itsensä kilpaseuraksi

Tämä on justiinsa näin. Olen itse yrittänyt pitkään puhua sen puolesta, että olisi toivottavaa, että osa seuroista keskittyisi matalamman kynnyksen tekemiseen. Sama myös muissa isoissa pallopeleissä (säbä + jääkiekko).

Onko kellään mitään anekdootteja seuroista, joissa tällainen harrasteeseen keskittyminen (joko kokonaan tai ainakin "omana osastonaan") olisi onnistunut?

Ja joo, kuten tuossa yllä jo keskusteltiinkin, yksi syy vähäiselle harrasteryhmien ohjaajamäärälle on varmastikin se, että pelaajien ja ohjaajien into ei välttämättä ole samalla tasolla. Varmaan toisinaan on jopa niin, että lapsia tuodaan harrasteryhmiin ajatuksella, että jospa se liikunnan kipinä siellä syttyisi, vaikka kotiloloissa liikkuminen olisi varsin vähäistä. Tässä voidaan kysyä ojaajilta melkoisia taikurin lahjoja, kun innottomat lapset pitäisi saada nauttimaan harrastuksesta. Toki tätä varmasti esiintyy kilparyhmissäkin.

[Nigel Kugelschfeir]

Ei se ole pelkästään tuosta kiinni vaan monesti sinne laitetaan myös ne jotka ei jaksa keskittyä oikeassa ryhmässä tai on muuta ongelmaa eikö sellaista porukkaa  kukaan ala ilmaiseksi vetämään. Ja siinä tapauksessa tarvittaisiin ihan ammattimaista pedagogia eikä jotain jonkun iskää. Eikä sellaisessa ryhmässä kukaan normaalijärkinen lapsi tai nuori jaksa kauaa pyöriä.

[inclusionExclusion]

Ei se ole pelkästään tuosta kiinni vaan monesti sinne laitetaan myös ne jotka ei jaksa keskittyä oikeassa ryhmässä tai on muuta ongelmaa eikö sellaista porukkaa  kukaan ala ilmaiseksi vetämään. Ja siinä tapauksessa tarvittaisiin ihan ammattimaista pedagogia eikä jotain jonkun iskää. Eikä sellaisessa ryhmässä kukaan normaalijärkinen lapsi tai nuori jaksa kauaa pyöriä.

Tässä voi kyllä olla perää!

Tosin omissa ympyröissä harrasteeseen ei "laiteta" ketään ainakaan siis seuran puolesta, vaan sen on ihan erillistä toimintaansa, minne ihmiset oma-aloitteisesti ilmoittautuu. Vanhemmat siis saattaakin "laittaa". Mutta joo, kieltämättä olen siinä käsityksessä, että futismaailmassa nämä kilpa-haaste-harraste nähdään paljon jatkumon portaina, minkä välillä porukkaa ohjaillaan myös valmentajien toimesta.

Edit: muokataanpa nyt vielä samaan syssyyn, että tunnen kyllä useamman ihmisen, jotka vetää ilmaiseksi harrasteporukoita. Mukana myös levottomampia pelaajia. Mutta joo et toki tarkoittanutkaan aivan kirjaimeillisesti tuota "ei kukaan".

[Nigel Kugelschfeir]

No joo vähän kärjistin mutta yleisin syy miksi toimintaa ei ole on se ettei vetäjää löydy. Yleensä nämä vanhemmat jotka tämmöistä toimintaa haluaa ei ole kuitenkaan tulossa itse tekemään mitään asian eteen. Kyllähän noita kaiken maailman futiskerhoja on missä voi käydä pelailsemassa.

[Skylark]

Keskittymiskyvyttömien ja vähän liikkuvien ja toisaalta kilparyhmään päässeiden lasten välille mahtuu iso joukko muunkinlaisia futaajia.
Kannan itse huolta siitä porukasta, joka silloin 6-7-vuotiaana jäi kilparyhmän ulkopuolelle ja saa siksi huonompaa valmennusta, vaikka intoa olisi nyt paljon enempään. Ne unohdetut takapenkkiläiset.
Pahimmillaan he harjoittelevat samassa ryhmässä näiden keskittymiskyvyttömien ja liikuntaan nuivasti suhtautuvien lasten kanssa.

On tosi ikävää, että yleensä vedetään aina jossain vaiheessa esiin keskittymiskyvyttömät hiekkakakunleipojat + lihavat -kortti. Se pätee osaan, mutta koko kilparyhmän ulkopuolisen toiminnan leimaaminen semmoiseksi on idioottimaista.
Ymmärrän kyllä, miksi näin tehdään.
Jos ongelma lakaistaan maton alle, sitä ei ole.

[Jortsukka]

Keskittymiskyvyttömien ja vähän liikkuvien ja toisaalta kilparyhmään päässeiden lasten välille mahtuu iso joukko muunkinlaisia futaajia.
Kannan itse huolta siitä porukasta, joka silloin 6-7-vuotiaana jäi kilparyhmän ulkopuolelle ja saa siksi huonompaa valmennusta, vaikka intoa olisi nyt paljon enempään. Ne unohdetut takapenkkiläiset.
Pahimmillaan he harjoittelevat samassa ryhmässä näiden keskittymiskyvyttömien ja liikuntaan nuivasti suhtautuvien lasten kanssa.

On tosi ikävää, että yleensä vedetään aina jossain vaiheessa esiin keskittymiskyvyttömät hiekkakakunleipojat + lihavat -kortti. Se pätee osaan, mutta koko kilparyhmän ulkopuolisen toiminnan leimaaminen semmoiseksi on idioottimaista.
Ymmärrän kyllä, miksi näin tehdään.
Jos ongelma lakaistaan maton alle, sitä ei ole.

Tilannehan olisi eri, jos olisi ok sanoa että "tämä lapsi ei sovellu meidän toimintaan". Nyt siis riittää että yksikin rauhaton pelaaja on ryhmässä, niin voi tuhota koko ryhmän toiminnan. Ihan siitä lähtien ettei kukaan jaksa valmentaa ryhmää. Mielestäni olisikin siis hyvä jos tälläisistä tapauksista voisi "päästä eroon" ja sitä kautta sitten ne motivoituneet, mutta esim. arat pelaajat voisi harrastaa rauhassa jalkapalloa ja varmasti löytyisi myös valmennusta.

[hoc]

Pahimmillaan he harjoittelevat samassa ryhmässä näiden keskittymiskyvyttömien ja liikuntaan nuivasti suhtautuvien lasten kanssa.

Tämähän se oikea ongelma on. Ollaan valmiita ottamaan kilpailullinen ryhmä erikseen, mutta rohkeus ei riitä sen kerhotoiminnan irrottamiseksi erikseen varsinaisesta joukkuetoiminnasta. Tämä seurauksista kärsii sitten tuo hiljainen enemmistö.

[Skylark]

Niin, tilanne on pitkälti se, että on kilparyhmä ja siihen eri syistä kuulumattomat muut. Ja muissa on sitten kaikkea sekaisin.

Mä en oikein näe tähän muuta ratkaisua kuin seurayhteistyön. Että kaupungissa olisi jokin semmoinen ruohonjuuritason futistoiminta, jota vetäisi joku erinomainen pedagogi, jolla poikkeukselliset ryhmänjohtajantaidot ja lehmänhermot. Semmoisiahan onkin viisitoista tusinassa...
Ja sitten olisi eritasoisia haastejengejä ja muutama tai ainakin yksi kovatasoinen kilpajoukkue.

Ideaalitilanteessa nuo haastejengit syöttäisivät porukkaa tuohon kilpajoukkueeseen.
Ettei jokaikinen seura taistelisi näiden samojen ongelmien kanssa.

Uskon itse, että hyvin keskittyville ja yritteliäille lapsille löytyisi valmentajia hyvinkin.

Tämä malli muistuttaa itse asiassa vähän voimistelua, paitsi siinä, että voimistelijoiden polut eroavat hyvin nuorina harrasteeseen ja kilpaan. Moni seura on tehnyt tuonne harrastusvoimisteluun vähän eri tasoja, koska siellä on ollut pitkälti ihan sama tilanne kuin haaste- ja harrastejalkapallossa.

[Nigel Kugelschfeir]

Se ongelma on siinä että meidän lähiöseuran yhdessä ikäluokassa on jo pelkästään 50-60 pelaajaa ja peliryhmiin yleensä otetaan max 9 pelaajaa niin siinä pakosta jotkut jää vähemmälle huomiolle. Jossain klubissa sitten voi olla tuplamäärä vielä. Monesti on vielä niin ettei välttämättä ole niin isoa tasoeroa pelaajien välillä mutta kun pakko on joku ottaa ja joku jättää pois niin parempia ja motivoituneita pelaajia jää valmennuksen piiristä pois.

[ginikettu]

Mä en oikein näe tähän muuta ratkaisua kuin seurayhteistyön. Että kaupungissa olisi jokin semmoinen ruohonjuuritason futistoiminta, jota vetäisi joku erinomainen pedagogi, jolla poikkeukselliset ryhmänjohtajantaidot ja lehmänhermot.

HJK:n junnutoiminta ottaa mielestäni hyvin huomioon erilaisia lapsia ja eri kehitysvaiheissa olevia lapsia. Pienimpien junnujen valmennus on nimenomaan hyvinkin pedagogisesti perusteltua. Vaikka toiminta on hyvin intensiivistä vrt. selvästi harrastusjoukkueisiin, niin silti mukana voi olla kaikilta tasoilta lapsia.

Itselleni nämä teidän ja muutaman muun kuvaamat tilanteet tuntuvat epäuskottavilta/absurdeilta, että miksi mikään seura toimisi niin, mutta ilmeisesti sellaisiakin on. Näiden ehkä kannattaisi apinoida klubilta toimintamalleja ja käytäntöjä. Se voi olla vaikea muutos organisaatiossa ja voi vaatia liikaa resursseja seuralta, mutta kannattaisi varmaan vähintään katsoa miten muualla tehdään ja miten itse voisi parantaa toimintaa.

[Tino Asprilla]

https://yle.fi/a/74-20064162

Kommentti: Miksi me aikuiset pilaamme lasten urheiluharrastukset? | Urheilu | Yle

Mitäs ajatuksia Jussin kirjoituksesta, ja toisaalta jutussa viitatusta Jarkko Finnin päänavauksesta?

[Nigel Kugelschfeir]

Vähän turhaa lässytystä kun ei se futiksessa vaadi kuin sen että pari lähtee kaupunginosaseurasta johonkin klubiin. Voi voi jos pikku-Kalevin kaverit lähti siinä. Tasoryhmät on ihan perusteltuja kun etenkin tytöissä on aika isot tasoerot ja ne heikoimmat ei pääse palloon koskaan jos ne laitetaan parhaita vastaan.

Ja sitten tuo korisesimerkki on taas vähän huono kun siinäkin taitaa tulla jossakin vaiheessa tilannetta ettei enää koulun sali riitä vaan tarvitaan paremmat tilat eikä niitä ole joka paikassa. Jääkiekkoa pelataan nykyään jäähallissa ja ne on siellä missä ne on vaikka olisihan se kivaa että niitä olisi jokaisen naapurissa.

[Kossi Agassa]

https://erkkomeri.wordpress.com/2023/12/10/tolkkua-lasten-urheilua-koskevaan-keskusteluun/

Erkko Meren vastine tuohon Jussi Paasin kirjoitukseen.

[erno]

Mä lueskelin ton läpi sivusilmällä, mutta Erkkohan on tehnyt tossa "ei tasoryhmiä" -kokeilussa klassiset amatöörivirheet. Vaikka sä vetäisit tasoryhmätöntä treeniä, niin kukaan ei käske olemaan tyhmä ja laittamaan ryhmän parasta ja aloittelijaa pelaamaan vastakkain vaikkapa 1v1 -pelissä.

Itse koin pystyneeni auttamaan pelaajia paremmin osana kiinteää, kooltaan pienempää joukkuetta, jossa oli huomioitu pelaajien osaamis-, sitoutumis- ja innokkuusaste.

Tämä on varmasti hyvä, mutta mä en oo jalkapallokentällä viettämäni ajan aikana nähnyt seuraa joka toimisi näin. Käytännössä kaikissa seuroissa tehdään jako fyysisten ja temperamenttisten ominaisuuksien perusteella.

Aloittaisin kiinteiden tasojoukkueiden hyödyntämisen 10- tai 11-vuotiaista ylöspäin, en sitä aikaisemmin.

Tämä on hyvä. Nyt se tehdään edellämainituin perustein kun pelaajat ovat 4-7 vuotiaita.

[Nigel Kugelschfeir]

Jälkihiessä puhuivat aiheesta ja siinä sanottiin että suurin syy lopettamiselle on se ettei lapsi koe pärjäävänsä lajissa. Kyllä lapsetkin tajuaa itse jos ne on jossain jämäryhmässä ja ne parhaat pelaa jossain muualla. Ja toisaalta senkin jos ne ei pysy parhaiden kanssa mukana siten että ne saisi tehtyä jotain peliä edistävää. Tasoryhmät ei sinänsä ole ongelma, meidän aikaan ei noita ollut ja jos kohtalona oli istua penkillä kun muut pelasi niin ei kovin motivoivaa sekään ollut. Tämä on vähän suo siellä, vetelä täällä-tasoa kun pelaajia on paljon mutta lahjakkuuksia rajallisesti.

[DAF]

Aloittaisin kiinteiden tasojoukkueiden hyödyntämisen 10- tai 11-vuotiaista ylöspäin, en sitä aikaisemmin.

Tämä on hyvä. Nyt se tehdään edellämainituin perustein kun pelaajat ovat 4-7 vuotiaita.

Tämä sama kiinnitti huomion, että nythän tässä asiassa Erkko puhuu ihan järkevistä ikäluokista jo. Sen sijaan kun siellä mm. eräs entinen maajoukkuepelaaja ja vielä tunnetumman maajoukkuepelaajan veli kommentoi olleensa pari vuotta lastensa valmennuksessa mukana ja ihmettelee miksi tasoryhmistä pitäisi luopua, tsekkasin että hänen lapsensa ovat nyt 8- ja 6-vuotiaat. Siellä on tosiaan sitten enemmän puolustettu niitä 4-6-v tasoryhmiä.

[Skylark]

Ei tuo Meren kirjoitus tuo oikein mitään lisää keskusteluun, paitsi ehkä tuon kiinteiden tasoryhmien muodostamisen noin myöhään. Monessa seurassa porukka jaetaan jo alle kouluikäisinä niin, että kilparyhmä treenaa eri aikoina.

Lapsi itse ei voi valita, millaiseen perheeseen syntyy. Jos voisi, kaikki haluaisivat syntyä perheeseen, joka tukee lasta tämän harrastuksissa, on aktiivinen ja osallistuva. Meren kirjoituksessa itseäni tökki tuo perheiden jako hyviksiin ja pahiksiin, lapsiin, joilla on ihanat, sitoutuneet vanhemmat, ja lapsiin, joita valmentaja joutuu pitämään pystyssä. Kun verrataan näitä ääripäitä toisiinsa, tasoryhmät tuntuvat järkeviltä ja perustelluilta. Niiden väliin mahtuu kuitenkin lapsia, jotka eivät vanhempien tuesta huolimatta ihan mahdu ylempään tasoryhmään. Tai lapsia, jotka ovat hyvin innostuneita, mutta eivät saa vanhemmiltaan tukea ja apua.

Meren kaltaiselta jalkapallovaikuttajalta odottaisin enemmän ratkaisuehdotuksia . Miten taata, että jalkapalloharrastus pysyy mielekkäänä myös niillä lapsilla, jotka eivät esim. yllä kilparyhmään. Miten seura voi tukea innokkaita harrastajia, jotka eivät saa tukea vanhemmiltaan lajiin.
Kouluissa lapsia tuetaan tukiopetuksella, läksyparkeilla ja -kerhoilla. Voitaisiinko urheiluseuroissa aloittaa jotain tämäntyyppistä toimintaa? Taito- ja tekniikkakouluja myös haastetason innokkaille lapsille, omaharjoitteluohjeita omatoimiseen tekemiseen jne. Nyt monissa seuroissa tällaista toimintaa on vain kilpapuolelle, mikä kasvattaa lasten taitoeroja entisestään.