FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
17.09.2021 klo 16:13:06 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 [2]
 
Kirjoittaja Aihe: Kilpailu seurassa  (Luettu 20532 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Metsän poika

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS, TPV


Vastaus #25 : 22.05.2021 klo 10:18:30

Kävin katsomassa sukulaispojan peliä. Poika pelaa nyt 11-vuotiaana kaupungin varmaankin kilpailuorientoituneemman seuran ykkösnipussa.
Pelasivat uudella campuksellaan vuotta vanhempien ykkösnippua vastaan ja voittivat.
 Sukulaispoika oli varmasti kentän pienin. Samaan aikaan kuitenkin varmasti vikkelin ja todennäköisesti, jos ei taitavin niin top kolmosessa.
Kuitenkin kokonsa takia otteissa näkyi ymmärrettävää arkuutta ja penkkiä tuli kulutettua isompien mutta puujalkaisempien pelatessa.

Jos ajatellaan että kundi lapsivaiheen edariuransa sijaan pelaisikin vähän "huonommassa" jengissä, voisko se olla yksilönkehitykselle suotuisampaa?

Eli sen sijaan että olet penkkiveikko kaupungin parhaassa jengissä, olsistkin juhlittu sankari ja vastuunkantaja kaupungin kolmanneksi parhaassa jengissä.
Siinä vain tulee se ongelma vastaan, että siinä kakkos-/kolmosjoukkueessa on pelikavereina paljon niitä isompia, jotka eivät taidoiltaan ole edes niiden ykkösjoukkueen puujalkojen tasoisia. Paskat pelikaverit ei taas nekään kehitä. Parasta tuossa tilanteessa pelaajalle olisi varmaan joustavat peliryhmät, jolloin välillä pääsisi pelaamaan hyvässä joukkueessa huonompana pelaajana ja välillä dominoimaan heikommissa peleissä.

 Loppuvuonna syntyneet ja murrosiän kehityksessä myöhemmin tulevat ovat kyllä huonommassa asemassa. Noiden kehityksestä saattaisivat olla kiinnostuneita aikuisjalkapalloon hyviä pelaajia haluavat. Mutta ei juniorijalkapallon parissa työskentelevillä ole laajemmin näkemystä siitä millaisia aikuispelaajia yritetään kehittää, eikä kovin hyvää tietotaitoa edes arvioida murrosiän kehitystä. Jossain maajoukkuetasolla teoriassa tunnistavat ongelman, mutta sieltä taas eivät koe pystyvänsä asiaan vaikuttamaan, kun seuroista maajoukkuetoimintaan suodattuu se aiemmin kehittynyt popula sieltä akatemiajengin kautta.
 
Canneloni

Poissa Poissa


Vastaus #26 : 22.05.2021 klo 11:27:46

Niinpä. Ja missään nimessä en tarkoittanut ykkösjoukkueen pelaajien olevan puujalkoja :)

Ongelma tässä kuitenkin on selkeästi.
Vaikka futiskin mennee vahvasti siihen suuntaan että isompi=vahvempi=parempi, on se kuitenkin aikuisista puhuttaessa edelleen suht demokraattista ja urheilullinen pikkujätkäkin voi pärjätä. Voi jopa olla maailman paras.

Itseasiassa futiksessa pienemmät kaverit tulevat pärjäämään varmaankin aina...

Näin ollen me siis hukkaamme lahjakkuuksia fyysisen ylivoiman hetteikköön. Mites tämmönen ratkaistaan?

Junnusarjoihin paino/kokoluokat? 
Eli isot ja taitavat pelaavat keskenään ja pienet ja taitavat keskenään, isot ja vähemmän taitavat keskenään ja pienet ja vähemmän taitavat keskenään, kunnes murrosikä on tuonut lihaa luiden ympärille.
Takatasku

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #27 : 22.05.2021 klo 11:59:16

Toki se pienikokoinen pelaaja voi hankkia kilpailuetua olemalla taitavampi, ketterämpi, nopeampi, kestävämpi ja jopa voimakkaampikin kuin se iso pelaaja. Oli tuossa joku vuosi sitten valmennettavana yksi pieni pelaaja, joka ei nyt ollut se joukkueen taitavin, mutta noissa kaikissa muissa mainitsemissani joukkueen ykkönen. Ei sitä isommat pojat saaneet pysäytettyä juuri muuten kuin sääntöjä rikkomatta. Valitsi sittemmin päälajikseen jääkiekon ja on nyt Sm-tasolla siellä. Edelleen on fyysisissä ominaisuuksissa joukkueensa kärkeä, vaikka suurin osa pelikavereista on 10-15 cm pidempiä.
Metsän poika

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS, TPV


Vastaus #28 : 22.05.2021 klo 12:11:37

 Ei se pituus mitään ratkaise. Itseasiassa lyhyt murrosiän kehityksessä edellä oleva pelaaja on junnuna vielä isommassa etulyöntiasemassa pitkään mutta fyysisesti kehittymättömämpään verrattuna. Tuossa saattaa jälkimmäinen ohittaa vasta parinkympin huiteilla, jos motivaatiota sinne asti on riittänyt tahkota.
Susa80

Poissa Poissa


Vastaus #29 : 24.05.2021 klo 12:22:55


 Loppuvuonna syntyneet ja murrosiän kehityksessä myöhemmin tulevat ovat kyllä huonommassa asemassa. Noiden kehityksestä saattaisivat olla kiinnostuneita aikuisjalkapalloon hyviä pelaajia haluavat. Mutta ei juniorijalkapallon parissa työskentelevillä ole laajemmin näkemystä siitä millaisia aikuispelaajia yritetään kehittää, eikä kovin hyvää tietotaitoa edes arvioida murrosiän kehitystä. Jossain maajoukkuetasolla teoriassa tunnistavat ongelman, mutta sieltä taas eivät koe pystyvänsä asiaan vaikuttamaan, kun seuroista maajoukkuetoimintaan suodattuu se aiemmin kehittynyt popula sieltä akatemiajengin kautta.
 

Verrattuna niihin omiin kaukaisiin aikoihin tää nykyinen tasoryhmitys on  askel oikeaan suuntaan. Ennen heikommat pelaajat ei saaneet paljoa pelata edes. Mutta mitä mä nyt olen nähnyt niin seurat ottaa omaksi ryhmäkseen kilpapojat ja valmentaa heitä paremmin. Treenikertoja on enemmän, pelejä on enemmän, ryhmät on pienempiä, on ammattivalmentajat, pääsee leireille jne. Toiseen ryhmään jää sitten muut pojat ja heitä valmennetaan eri tavalla. Valmentajat on usein isiä ja eri isät vetää treenit ja pelit. Ymmärrän sen että valmennuksen täytyykin olla vähän erilaista pojilla jotka on pelanneet pitkään ja pojilla jotka vasta on aloittaneet. Mutta usein kilparyhmästä hiotaan sitä timanttia ja muut saa sen mitä sattuu jäämään. Lapset kumminkin kehittyy eri aikaan.



Nuorenanätti

Poissa Poissa


Vastaus #30 : 25.05.2021 klo 08:39:47

...kilparyhmästä hiotaan sitä timanttia ja muut saa sen mitä sattuu jäämään...

Tämä on yksi suomalaisen juniorivalmennuksen suurimpia kompastuskiviä. Järjestelmä ei vieläkään osaa huomioida sitä, että lapset kasvavat ja kehittyvät eri aikaan ja eri ikävaiheissa korostuvat eri asiat. Lasten kilpajoukkueissa korostuvat aikainen kasvu ja tekninen osaaminen. Sinänsä minusta on ihan oikein, että pelaajia jaetaan tason mukaisiin ryhmiin. Se on jo ihan järkevän harjoittelun perusteita, mutta valmennuksen taso ei saisi romahtaa kilpajoukkueen jälkeen, kuten sen kanssa valitettavan usein nykyään käy.

En muista tarkkaan haastattelua, josta seuraava on peräisin, mutta junnuvalmentaja on aikanaan sanonut pikku Roman Eremenkon olevan "seuran huonoin juniori ikinä". Mihinkään suomalaisen junnujärjestelmän kilpajoukkueeseen ei Romanilla olisi ollut koskaan mitään asiaa ilman isänsä valmennusta.
Susa80

Poissa Poissa


Vastaus #31 : 26.05.2021 klo 08:49:50

Syy miksi mä tästä nyt yleensä puhun, on se että kun lasten kanssa olen paljon ollut tekemisissä, niin onhan perheet tosi erilaisia. Osa lapsista ei saa harrastaa kilpaurheilua, osa ei saa valita itse lajiaan, osaa kannustetaan ja tuetaan tosi paljon ja osaa ei ollenkaan. Kilpaporukan vanhemmat seisoo käytännössä katsomassa joka treenit ja harjoittelee lapsen kanssa kotonakin, osa näiden muiden vanhemmista heittää lapsen paikalle autolla mutta ei tuu kattomaan treenejä eikä pelejäkään. Ja kaikista huonoimmassa asemassa ovat tietysti lapset joita ei tuoda mihinkään harrastuksiin.

Moni kilparyhmäläisen vanhempi on ylpeä lapsestaan ja syystäkin tietysti. Mutta he voisivat myös miettiä mikä heidän oma osuutensa on ollut. Olisiko lapsi siellä kilpapuolella jos hänen kanssaan ei olisi pienestä asti pelattu jos vanhempia ei kauheasti kiinnostaisi tai jos vanhemmat ei harjoittelisi lapsen kanssa myös vapaa-ajalla. Mitä mä nyt osaan katsoa niin ei lasten ihan niissä perusliikuntataidoissa ole isoja eroja. Kilparyhmässä on poikia joille kuperkeikkakin on vaikea. Mun mielestä tolla lasten erottelulla hukataan lahjakkuuksia. Ja en siis tarkoita tasoryhmäerottelua, se on ihan välttämätön. Mutta toi tasoryhmäjako johtaa usein siihen että niitä timantin ulkopuolisia poikia valmennetaan heikommin ja kun heiltä vielä usein puuttuu se perheenkin tuki, niin eroa on vaikea kuroa kiinni vaikka lahjoja ja intoa olisikin.

Täällä on varmaan valmentajina toimivia ihmisiä lukemassa ja kirjoittamassa. Mikä teidän mielestä olisi tähän paras ratkaisu? Mun mielestä joku semmoinen harjoitepankki voisi ehkä toimia eli pojille annettaisiin ohjeita (vaikka jotain videoita) jutuista mitä voisi tehdä omalla ajalla jos intoa on. Sitä vanhempien tukea ei voida ulkoapäin kehittää perheeseen mutta tuommoisella voitaisiin auttaa sitä lasta. Ja tietysti valmentajan kannustus aina motivoi jos vanhempia ei kiinnosta.

Mutta siis tietysti kilparyhmässä on myös lapsia joiden kotona ei pelata ja joita ei kauheasti kannusteta ja toisaalta sitten osaa näistä muista pojista tuetaan myös kotona mutta heidän taidot ei silti riitä kilparyhmään. Mä kannan tässä huolta siitä että osa on kilparyhmässä pitkälti vanhempiensa ansiosta ja osa taas jää sen ulkopuolelle just vanhempiensa puuttuvan tuen takia. Ja kun tähän sitten lisätään se että valmennuksen laadussa on näiden ryhmien välillä iso ero, niin voi sanoa varmaan, että hukataan lahjakkuuksia. Suurimmat kärsijät on ne, joit ei tueta kotona ja toisaalta sitten ne, jotka kehittyvät vähän muita myöhemmin.
turo

Poissa Poissa


Vastaus #32 : 26.05.2021 klo 09:24:58

^Siinä oli yllä moneenkin kertaan sanottu varmaan yksi niistä suurimmista ongelmista eli kehitys tapahtuu eri aikaan eikä kaikille ole resursseja tarjota yhtä hyvää valmennusta.

Nykyaikana toki löytää hyviä harjoitteita myös youtubesta ja somesta, mutta esim. Hongan harjoitepankki on kaikille avoin jos haluaa ikäkausivaiheittain ajateltuja esimerkkiharjotteita omalle ajalle.

https://fchonka.fi/harjoitepankki/
koera

Paikalla Paikalla


Vastaus #33 : 28.05.2021 klo 23:02:56

Ideaalimaailmassa tasoryhmät ovat liukuvia ja niitä on paljon. Myös kilpajoukkueiden parhaita pelaajia kierrätetään silloin tällöin haasteryhmien treeneissä, koska vertaisoppiminen on yksi tehokkaimmista oppimisen muodoista. Haasteryhmien parhaita harjoittelijoita käytetään vuorostaan kilparyhmän treeneissä, ja jos homma toimii niin siirrosta voi tulla pysyvä. Seurakulttuuri on sellainen, että kenen tahansa on helppo mennä uutena ryhmään.

Näin siis ideaalimaailmassa, todellisuudessa suurin osa seuroista on liian pieniä moisen toteuttamiseen, minkä vuoksi jonkilainen Turun nappulaliigan kaltainen seurarajat ylittävä malli olisi ehdottoman suositeltava idea jokaiselle paikkakunnalle, jossa toimii useampi seura.
Metsän poika

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS, TPV


Vastaus #34 : 31.05.2021 klo 10:31:18

Ideaalimaailmassa tasoryhmät ovat liukuvia ja niitä on paljon. Myös kilpajoukkueiden parhaita pelaajia kierrätetään silloin tällöin haasteryhmien treeneissä, koska vertaisoppiminen on yksi tehokkaimmista oppimisen muodoista. Haasteryhmien parhaita harjoittelijoita käytetään vuorostaan kilparyhmän treeneissä, ja jos homma toimii niin siirrosta voi tulla pysyvä. Seurakulttuuri on sellainen, että kenen tahansa on helppo mennä uutena ryhmään.

Näin siis ideaalimaailmassa, todellisuudessa suurin osa seuroista on liian pieniä moisen toteuttamiseen, minkä vuoksi jonkilainen Turun nappulaliigan kaltainen seurarajat ylittävä malli olisi ehdottoman suositeltava idea jokaiselle paikkakunnalle, jossa toimii useampi seura.
Eikö TuNL ole ollut aiemmin lähinnä kaupparitoimintaa? Näyttää nykyään kyllä malliltaan jatkaneen enemmän täysverisen jalkapalloseuran suuntaan. Ei jotenkin ajattelemaasi ideaaliin kyllä tunnu sopivan, kun ongelma kesäfutareissa ei varmaan ole.

 
Sivuja: 1 [2]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa