Milloin suomifutiksessa nähdään 190+ cm taitavia ja atleettisia pelaajia, joita vastustajan joukkue oli pullollaan? Tuleeko kaikista urheilullisesti lahjakkaista pitkistä nuorista automaattisesti kendoilijoita tai kepinviskaajia vai onko futiksen junnuvalmennus vieläkin niin metsässä, että pienet pörräävät junnut sysäävät lahjakkaat kovasta pituuskasvusta kärsivät junnut sivuraiteille, koska junnuvalmentaja haluaa menestyä? Kusisin hunajaa, jos meidän maajoukkueessa olisi edes muutama pelaaja, joka omaisi päivän vastustajan fysiikan.
Oli kyllä fyysisessä preesensissä karmiva ero joukkueiden välillä. Klubi oli kaikilla osa-alueilla aivan valtavasti vastustajaa perässä.
Samat ajatukset kävi mielessä peliä katsellessa.