La Società Sportiva Lazio 1900
LA STAGIONE 2018/2019
Kauteen lähdettiin maltillisen isoin odotuksin. Edeltävällä kaudella Lazio oli toisinaan esittänyt todellista shampanjajalkapalloa ja päässyt vain 10 minuutin päähän Mestareiden Liigasta. Joukkuetta vahvistettiin, eikä yksikään ehdoton avainpelaaja lähtenyt seurasta, vaikka ottajia oli ympäri Eurooppaa. Inzaghi edusti edelleen pysyvyyttä Lazion penkin päässä.
Alusta alkaen Lazion pelaaminen oli kuitenkin enemmän konemaista puurtamista kuin samaa ilotulitusta, jota nähtiin aiemmilla kausilla. Tulosta tuli syyskaudella heikompia vastustajia vastaan varsin varmasti, mutta isoissa otteluissa taso ei tuntunut riittävän. Liian usein Inzaghin 3-5-1-1 jätti etenkin laidoilla toivomisen varaa. Puolustuslinjan vanhat ongelmat olivat nekin totta, vaikka sinällään uusi isäntä Francesco Acerbi osoittautui nappihankinnaksi. Luis Albertoa vaivasivat loukkaantumiset, Sergej Milinkovic-Savic oli loka-marraskuussa varjo entisestään, Leiva loukkaantui ja Immobilella oli vaikeaa ilman edellä mainittujen kapellimestarien tukea. Joulukuussa Lazio alkoi jäädä yhä kauemmas neljän kärjestä. Hetki puhuttiin jopa kriisistä, kun joukkue mateli Serie A:ssa viiden ottelun voitottomassa putkessa, Inzaghin aikakauden pisimmässä sellaisessa.
Inzaghi ymmärsi yskän viimeistään siinä vaiheessa, kun Lotito astui julkisuuteen ja kutsui joukkueettaan ”Ferrariksi, jossa on jarrut päällä”. Päävalmentaja vastasi kritiikkiin kokonaisvaltaisen taktisen vallankumouksen sijaan pienillä muutoksilla, joilla avauskokoonpanosta tiputettiin mm. puolustavampi Marco Parolo, laskettiin Luis Alberto alemmas ja annettiin hyökkäyspäässä merkittävä vastuu uudelle hankinnalle, Joaquin Correalle. Kurssi korjaantui vähitellen ja johti mm. Interin tiputtamiseen Coppasta San Sirolla.
Alkukeväästä ongelmaksi nousivat tutut loukkaantumiset. Sevillaa vastaan tiputtiin europeleissä, joissa pelattiin jo äärirajoilla. Seuraavissa sarjaotteluissa sairastupa entisestään täyttyi. Kun joukkue selvisi tästä, pelasi se koko kauden parhaan ajanjaksonsa, johon kuuluivat mm. Eusebio Di Francescon erottamiseen johtanut derbyjuhla numeroin 3-0 ja vierasvoitto uudestaan Interistä. Tie neljän kärkeen tuntui aukeavan uudestaan, sulkeutuen taas surkean epätasaisiin esityksiin mm. SPAL:ia, Sassuoloa ja Chievoa vastaan. Kotitappio Atalantalle toukokuussa tarkoitti CL-haaveen murskautumista etuajassa. Viimeiseksi oljenkorreksi menestykseen jäi Coppa Italia.
Lazio tiputti Coppassa ensin Interin ja sitten Milanin, dominoiden varsinkin jälkimmäistä semifinaalia Milanossa. Finaalissa vastaan asettui jalkapallounelmaa elänyt Atalanta. Lopulta Olimpicon illassa juhli Lazio kenties koko kauden parhaan esityksen jälkeen. Lazion historian seitsemäs voitettu Coppa Italia oli joukkueelle, Inzaghille, kannattajille ja omistajalle äärimmäisen tärkeä henkireikä. Se antoi merkityksen hankalalle kaudelle ja lunasti Laziolle paikan europeleistä. Juhlahumussa unohtui hetkeksi se, että sarjassa lopullinen sijoitus (kahdeksas) oli pettymys. Moni mietti kuitenkin jo pian, mitä oltaisiin saavutettu jos seuraan olisi vuosi sitten hankittu mitat täyttävät laiturit keskikentän keskustan täytepelaajien sijaan.
1958, 1998, 2000, 2004, 2009, 2013… 2019
Sarjan tauottua elettiin vielä pieni trilleri, kun jännitettiin, jatkaako Simone Inzaghi Lazion valmentajana. Coppan voitto oli sementoinut ”Simoncinon” kannattajien ylivoimaisen enemmistön selväksi suosikiksi. Lopulta Inzaghi kirjoitti jatkosopimuksen. Samalla kertaa myös urheilutoimenjohtaja Igli Tare kieltäytyi Milanin kutsuhuudoista ja joukkueenjohtaja ja seuran tietynlainen isähahmo Angelo Peruzzi päätti hänkin jatkaa seurassa. Tuttu trio päätti jatkaa Laziossa, koska he sanojensa mukaan uskovat edelleen yhteiseen projektiin.
LE PAGELLE
I PORTIERI
Thomas Strakosha (44) 7+
Tasavarma kausi Lazion albanialaiselta ykkösmaalivahdilta. Parhaimmillaan fantastisia reaktiotorjuntoja, huonoimmillaan erityisesti heikkoa pelinavaamista. Huonon ja hyvän päivän ero on kuitenkin kiistatta kaventunut. Alokasmaisia virheitä ”Tommylta” ei enää nähdä. Toisinaan mietityttää, miten paljon lisäarvoa Laziolle toisi jaloillaan parempaan pallonkäsittelyyn kykenevä maalivahti. Sellaista odotellessa kaikki ovat enimmäkseen tyytyväisiä nykyiseen. Huhuja on riittänyt etenkin siirrosta Englantiin, mutta Lotiton lätkäisemä runsas 35 miljoonan hintalappu tuskin houkuttelee ostajia.
Silvio Proto (6)
Belgialainen veteraanimaalivahti pääsi henkiseen kotimaahansa uransa ehtoopuolella. Pelasi varsin hyvin Cup- puolella ja loppukauden viimeisissä sarjaotteluissa. Tarjoaa suhteellisen turvallisen vaihtoehdon, mikäli Strakoshan tapahtuisi jotain. Ei kuitenkaan mitään asiaa avauskokoonpanoon muuta kuin erityistilanteissa.
I DIFENSORI
Gabarron Patric (17) 6
Kala vai lintu, toppari vai laituri? Patricille ei ole oikein paikkaa Laziosta löytynyt hänen nyt jo monivuotisella taipaleellaan Roomassa. Sen Inzaghi näytti kuitenkin kauden puolivälin jälkeen paaluttaneen, että miehen taktinen osaaminen on hyökkäyspäässä niin heikkoa, että hänet on parempi lopulta laittaa puolustuksen varamiehistöön. Puolustajana kauteen sattui muutamia nappionnistumisia (mm. Milania vastaan pelattu Coppan semifinaalin 1. osa) ja täydellisiä katastrofeja (mm. virheet Parmaa vastaan kotona ja Spalia vastaan vieraissa). Käytös kentällä ja sen ulkopuolella on myös herättänyt toisinaan kysymysmerkkejä. Joutui Curvan epäsuosioon osoitettuaan kritisoivia elkeitä päätyä kohtaan Sampdoria- kotiottelussa. Samoin sai Inzaghin lyhytaikaiset vihat niskaansa osoitettuaan mieltä Sevilla- vierasottelussa EL:ssä joutuessaan vaihtoon. Myyntilistalla, mutta meneekö kaupaksi?
Wallace (22/1) 5
Lazion kannattajien traumaperimään jäävä jälki: Wallace pallon kanssa alakerran viimeisenä miehenä. Kammottavin esitys nähtiin Atalantaa vastaan ottelussa, jossa mies aiheutti epäonnistuneella purulla Atalantan 1. maalin, teki vierailijoiden 2. maaliin johtaneen kardinaalivirheen Gomezin prässin alla ja päätti iltapäivänsä viimeistelemällä oman maalin. Tosiasiassa pelasi toisinaan alkukaudesta myös hyvin, mutta loukkaantumiset tuntuivat hidastaneen brasilialaisjärkälettä entisestään kauden loppua kohden. Kun fysiikkakaan ei enää ollut vahvuus paljoa ei jäänyt jäljelle. Takaisin kotimaahansa?
Luiz Felipe Ramos (25/1) 7+
Läpimurron kynnyksellä. Lazion epätasaisen topparijaoston suurin lupaus, joka on maksanut oppirahansa Serie B:ssä ja kohonnut vähitellen hierarkiassa ylöspäin. Viime kaudella Luiz Felipe ajoi ohi maanmiehestään Wallacesta, mutta kun avauspaikkoja jaettiin loppukaudeksi mies loukkaantui ratkaisevalla hetkellä, pelatessaan luultavasti kauden parasta jaksoaan. Menetti tämän jälkeen jalansijaa peliajassa Bastosille. Omaa edelleen edellytykset pitkälle; erittäin vahva taklaaja, hyvä pääpelaaja. Ensi kaudella Luiz Felipen on kuitenkin alettava vakiinnuttamaan paikkaansa avauskokoonpanossa.
Francesco Acerbi (50/3) 9
“Il Leone”, leijona, joka hankittiin Sassuolosta petturiksi julistetun Stefan De Vrij’n seuraajaksi tiettyjen epäluulojen saattelemana. Riittäisikö taso isolla kirkolla? Taso riitti ja kaikki odotukset ylittyivät. Fantastinen ammattilainen, joka otti samantien isännän paikan Lazion muuten epätasaisessa puolustuslinjassa. Toppari, jolla ei ole merkittäviä heikkouksia. Omaa äärimmäisen keskittymiskyvyn, on vahva päällä ja jalalla, toimii kentällä ja sen ulkopuolella esimerkkinä muille, fyysisesti terästä. Inzaghin ehdoton luottopelaaja, joka jatkaa myös ensi kaudella kolmen miehen puolustuslinjan keskiössä. Ikää on jo toki 31-vuotta. Väkisinkin miettii, mihin Acerbin rahkeet olisivatkaan urallaan riittäneet ilman kahdesti uusiutunutta syöpää, jonka senkin mies voitti vuosia sitten. Kertonut myöhemmin, miten tuo kokemus muutti häntä ihmisenä ja ammattilaisena vain vahvemmaksi. Viime kauden paras laziale.
Quissonga Bastos (28/1) 7
Siinä missä Wallace vaipui aiempaakin alemmas Bastos nosti yllättäen profiiliaan. Angolalaisen raakaa potentiaalia ei ollut kukaan kieltänyt. Mies oli aiemmillakin kausilla esiintynyt toisinaan edukseen, etenkin päästessään vahvuusalueilleen, fyysisiin kaksinkamppailuihin, juoksupalloihin ja vastaaviin. Valitettavasti miehen pää ja keskittymiskyky oli pettänyt niin usein ratkaisevissa paikoissa, että luotto oli lähes mennyttä. Hiljalleen viime kaudella Bastos onnistui ujuttautumaan avauskokoonpanoon, kiittäen tästä lähes virheettömällä keväällä. Radun osakkeiden laskiessa Bastos saattaa olla ensi kaudella yllättävän kovaa valuuttaa Inzaghin papereissa, ellei sitten vastaan tule sopivaa tarjousta, johon Lotito haluaisi tarttua. Toistaiseksi puhetta on ollut muun muassa siirrosta La Ligaan.
Stefan Radu (33) 7+
Kannattajien kestosuosikki pelasi Laziossa uransa 11. peräkkäisen kautensa. Toppariston vasen linkki toimi tutusti Lazion senaattoriosaston taistelutahdon ruumiillistumana, johon saattoi enimmäkseen luottaa. Acerbin jälkeen selkeästi tasavarmin puolustuspään suorittaja. Pelaaja, jolla on vahva tunneside Curvaan ja kaupunkiin. Siksi kesäkuun huhut shokkisiirrosta muualle tai sopimuksen purkamisesta tulivat täytenä yllätyksenä. Viikkoja jatkuneen telenovelan jälkeen Radu päästettiin Auronzon kesäleirille ja hämmentävä episodi painettiin unholaan.
Nicolo Armini (2)
Primaveran johtotähti sai yhden mahdollisuuden Serie A:ssa ja toisen EL:ssa. Nähtäväksi jää, mihin puolustaja/puolustava wing back seuraavaksi suuntaa. Toistaiseksi edellytyksistä vaikea sanoa sen enempää, mutta kutsut Italian nuorisomaajoukkueisiin ja Primaveran nostaminen sarjaporrasta ylemmäs lupaavat hyvää.
I CENTROCAMPISTI
Dusan Basta (2)
Faktisesti Lazio- ura päättyi jo vuosi sitten, mutta serbi halusi istua sopimuksensa loppuun asti Roomassa, lähinnä katsomossa. EL:stä käteen jäi yksi varsin kammottava ottelu, jossa mies hankki itselleen hölmön ulosajon. Vaikka parhaat päivät ovat kaukana takana voi miestä silti kiittää muutamista erinomaisista kausista, joita hän Laziossa aiemmin vietti.
Adam Marusic (34/2) 6
Kauden selkeimpiä epäonnistujia. Varsin hyvän debyyttikautensa jälkeen montenegrolaiselle annettiin täysimääräinen vastuu keskikentän oikeasta laidasta. Esitykset olivat kuitenkin alusta alkaen vaatimattomia. Oikein mikään ei onnistunut. Jonkinasteista parannusta oli nähtävissä puolustuspelaamisessa, mutta ylöspäin Marusic ei tarjonnut juuri minkäänlaista pelotetta. Lopulta tämä johti Lazion koko hyökkäyspelin köyhtymiseen; käytännössä oikeaa laitaa käytettiin vain hyvin harvoin pelinrakentelun tukena tai varsinkaan viimeisellä kolmanneksella Marusicin ollessa kentällä. Kesän aluksi Inzaghi teki Tarelle selväksi, että hän haluaa joukkueeseensa uuden oikean laiturin. Manuel Lazzarin tullessa todennäköisesti sisään Marusicin on tyytyminen penkkimiehen rooliin.
Romulo (13) 7
Italialaistunut brassi ja kunnon sarjajyrä otettiin tammikuussa lainalle Genoasta, kun kävi selväksi ettei Marusicilla suju ja Bastan kunto oli mitä oli. Toimi yhden kevään ajan hyvänä apumiehenä. Tarjosi Marusicia teknisemmän vaihtoehdon laidalle. Pelkästään keskitystekniikasta näki, miksi mies oli aikoinaan gli Azzurrissa ja Juventuksessa. Ikä painoi kuitenkin loppuarviossa sen verran, ettei miestä päätetty lunastaa omaksi. Koppasi kuitenkin mukaansa Coppan. Taivaansiniset nauroivatkin, että Romulo voitti Roomassa yhdessä keväässä yhtä monta pokaalia kuin Daniele De Rossi viimeisen 10 vuoden aikana Trigorian suojissa.
Danilo Cataldi (18/2) 7
Urallaan alamäkeen syöksynyt Cataldi palasi vuosi sitten Roomaan ja yllätti useimmat. Kaupungin oma poika harjoitteli niin hyvällä intensiteetillä, että lopulta Inzaghi nosti hänet takaisin kokoonpanoon ja toisinaan jopa keskikentän keskustan nokkimisjärjestyksessä ohi Badeljin. Väläytteli toisinaan hyvää potkutekniikkaansa. Kauden huippukohdasta ei jäänyt miehelle itselleen tai kannattajille epäilystä. Syntyperäinen laziale sai kunnian iskeä kevään derbyssä Roman lopullisesti haudanneen 3-0- osuman Robin Olsenin vartioimaan maaliin ja juosta tämän jälkeen ekstaasissa Curvansa syleilyyn. Jatkosopimusta on rakennettu jo tovi. Jos sellainen tulee ja Badelj mahdollisesti myydään voi Cataldi vakiinnuttaa roolinsa jonkinlaisena vara-Parolona tai vara-Leivana.
Milan Badelj (26/1) 7-
Fiorentinasta ilmaiseksi anastetulta Badeljilta odotettiin parempaa. Vaikea sanoa, oliko kyse MM-kisojen pilaamasta valmistautumisesta vai mistä, mutta varsinkin alkukaudesta kroaatti vaikutti todella keskenkuntoiselta ja hitaalta. Sai pelintekomoottorinsa käyntiin tyydyttävästi vasta keskitalvella, mutta tällöin Leiva marssikin jo sairastuvalta avaukseen. Vaikutti tyytymättömältä peliajan puutteeseen, muttei varsinaisesti esityksillään enempää ansainnut. Yksi Taren henkilökohtaisia suosikkeja, johon kuulemma luottoa riittää edelleen seurassa. Vaikea kuitenkaan nähdä, että peliaikaa olisi tulossa ratkaisevasti enempää. Ostajia luulisi riittävän vanhan maineen perusteella.
Lucas Leiva (36) 8+
Kannattajat valitsivat Leivan Lazion kalenterivuoden 2018 parhaaksi pelaajaksi, vaikka kilpailu tässä kategoriassa oli kova. Kertoo oleellisen siitä, miten valtavaa arvostusta brassi nauttii kannattajien parissa. Inzaghi ei suhtautunut Leivaan yhtään vähemmällä arvostuksella viime kaudella – hyvästä syystä. Keskikentän pohjalla Leiva teki jälleen perustyönsä pilkuntarkasti murskaten vuoroin vastustajien hyökkäyksiä ja siirtäen sitten pienillä eleettömillä syötöillä ja pelinavauksilla painopistettä toisaalle. Kun Sergej ja Luis Alberto olivat vaikeuksissa piti brassin taso pintansa, jopa marras-joulukuun pitemmän loukkaantumisen jälkeen. Yhdessä Acerbin kanssa joukkueen selvästi tasavarmin tähti. Ikää karttuu, mutta epäilemättä Inzaghin taktisen palapelin yksi avainhahmoja edelleen ensi kaudella.
Marco Parolo (42/6) 7
Luciano Ligabue omisti aikoinaan kappaleensa ”Una vita da mediano” Lele Orialille, Interin keskikentän 1970-luvun juhdalle. Tämän päivän Serie A:ssa, sen voisi omistaa Marco Parololle, työmyyrien työmyyrälle ja loistavalle ammattilaiselle. Ei häikäise välttämättä millään osa-alueella, mutta tekee pyyteettömän työnsä aina luotettavasti. Liike on toki 34-vuoden iässä hidastunut, muttei ratkaisevasti. SMS:n loppukautta sotkeneen loukkaantumisen aikana Parolo pelasi oikeastaan kauden parhaat ottelunsa, joihin kuuluivat mm. Coppan jälkimmäinen semifinaali ja finaali. Luonnollisesti erittäin arvostettu myös kannattajien keskuudessa. Senaattoreista vanhimmalla luultavasti edessä uran viimeinen kausi ehdottomalla huipulla. ”Stai lì, Sempre lì, Lì nel mezzo, Finché ce n'hai…”
Sergej Milinkovic-Savic (41/7) 7+
“Keskikentän Ibrahimovic”, kuten Fabio Capello aikoinaan arvioi, lähti kauteen valtavien odotusten saattelemana. Alla oli nappikausi ja kesän huhut 100 miljoonan siirrosta milloin Real Madridiin milloin PSG:hen. ”Il Sergente”, kersantti, vahvisti kuitenkin lojaliteettiaan Laziota kohtaan allekirjoittamalla jo elokuussa jatkosopimuksen seuran kanssa. Ehkä kaikki tämä ja kesän MM-kisakiireet huomioiden oli odotettavissa, että otteissa ilmenisi epätasaisuutta. Syyskausi olikin SMS:n Lazio-ajan vaikein. Heittelehtivät esitykset johtivat yliyrittämiseen ja hetkelliseen välirikkoon jopa osan kannattajakunnasta kanssa. Kun pimeä jakso päättyi Cagliaria vastaan tehtyyn maaliin serbin poskilla valuivat helpotuksen kyyneleet. Tämän jälkeen otteet hiljalleen paranivat. Kausi ei ollut sellaista ilotulitusta kuin kaksi aiempaa, mutta kritiikki karkasi myös toisinaan käsistä. Tosiasiassa SMS oli edelleen yksi sarjan parhaita keskikenttäpelaajia, jonka kaltaista ei löydy oikeastaan miltään muulta seuralta – välttämättä koko Euroopasta. Mies on modernin medianon perikuva, jolla on hurja fysiikka ja samalla huikea tekninen taito. Hiljensi rääkkyjät viimeistään Coppa Italian finaalissa, jossa mies nousi kulmassa korkeimmalle ja ratkaisi tavaramerkkipuskullaan pokaalin Laziolle. Tuli myös valituksi Serie A- kauden parhaaksi keskikenttäpelaajaksi. Tämä kaikki kaudella, jolloin hänestä puhuttiin välillä floppina. Tällä hetkellä odotetaan, lähteekö SMS Manchesteriin vai ei. Lotito ja Lazio eivät tässä astu vastateloin, kunhan sumusaarilta vain saadaan takuut n. 80 miljoonan siirtosummasta.
Luis Alberto (37/6) 7
”Il Mago”, taikuri, kärsi koko kauden pikkuvammoista, jotka selvästi vaikuttivat espanjalaisen pelaamiseen. Toinen syy hiljentyneisiin tehoihin oli Joaquin Correa, joka valtasi Albertolta tälle pitkään kuuluneen kakkoskärjen/trequartistan paikan. Alberto laskettiin alemmas keskikentän keskustaan. Oli edelleen ajoittain pitelemätön. Omaa fantastisen pelikäsityksen ja huippuluokan syöttöarsenaalin. Tuntuu silti miettivän paluuta kotimaahansa. Pää ei kestänyt kovin hyvin syksyllä katsomosta satanutta pienimuotoista kritiikkiä ja ylireagoi myös Lotiton toteamukseen ”kyllähän maailmassa pelaajia riittää”, jolla presidentti kuittasi Alberton huhutun siirron Sevillaan. Toisaalta Auronzossa Alberto on ollut vireessä ja vakuuttanut jäävänsä Lazioon, etenkin koska työsuhde Inzaghiin on edelleen erinomainen.
Valon Berisha (14) 6
Haastava debyyttikausi. Salzburgista seuraavana Taren ”suurena löytönä” hankittu kosovolainen pelasi syksyllä muutaman vahvan ottelunlopun tultuaan vaihdosta kentälle, muttei lopulta pärjännyt kilpailussa keskikentän keskustan kokeneemmille tähdille. Kevään pilasivat totaalisesti loukkaantumiset, joiden vuoksi miehen kausi päättyi kuukausia etuajassa. Ennen tätä tuntui kentällä toisinaan todella ujolta, eikä pystynyt toistamaan aiemmalla kaudella itävaltalaisten riveissä nähtyjä dominoivia euroesityksiä. Nähtäväksi jää tekeekö Berisha ”felipeandersonit” tai ”luisalbertot” ja nousee toisella kaudellaan unohduksesta menestykseen, ellei sitten lähde jo kesällä seurasta lainasopimuksella muualle.
Jordan Lukaku ( 8 ) 6
Kausi, joka ei koskaan oikeastaan alkanutkaan. Lukaku oli käytännössä koko ajan rikki ja tammikuusta lähtien pysyvästi sairashuoneella. Vammoja riitti, mutta pahojen kielten mukaan ei ollut syytön näihin itsekään. Vaikutti jo pelkästään kuvissakin selvästi ylipainoiselta. Sai tästä läksytystä mm. suoraan Inzaghilta. Koko huippuammattilaisura saattaa olla tätä menoa katkolla. Ensimmäinen testi on luvassa Auronzon kesäleirillä. Jos Lukaku ei sitä läpäise hän tuskin pelaa ensi kaudella yhtään enempää, sen verran kovaan ammattietiikkaan ja hyvään fysiikkaan Inzaghi valinnoissaan on turvautunut. Harmi sinänsä. Oli vielä kaksi vuotta sitten monissa juoksukilpailuissa atleetti, jonka perässä pysyi vain harva Serie A:n laitapakki.
Riza Durmisi (19) 5
Joskus näinkin. Taren jokerikorttihankinta Betisistä floppasi täysin ja oli Wallacen ohella joukkueen kenties huonoin pelaaja viime kaudella. Piti olla Lulicin seuraaja, mutta osoittautui ainakin toistaiseksi yhtä heikoksi puolustus- kuin hyökkäyssuuntaankin. Ei tuonut vasemmalle laidalle minkäänlaista kipinää koko kautena. Hölmöili mm. pilkun Milanille CL-taiston kannalta tärkeässä kevään sarjaottelussa. Jos ja kun vasemmalle löydetään joku Lulicin saappaisiin oikeasti sopiva pelaaja Durmisin tulisi olla yksi kesän ensimmäisiä myyntejä.
Senad Lulic (46/4) 7
Rooman pormestari pelasi loppukaudesta selvästi jo lisäajalla. Fysiikka joutui äärimmäisen koville, kun sekä Lukaku että Durmisi pettivät alta ja kapteeni joutui pelaamaan illasta toiseen täysiminuuttisia, välillä jopa keskikentän keskustassa. Jokainen laziale tietää, ettei bosnialaisen pelaaminen yleensä hivele silmiä. Pallot karkailevat ja joskus syöttötyöskentely on vain vähän sinnepäin. Silti miestä on aina rakastettu taivaansinisellä puolella pääkaupunkia (yhtä paljon kuin vastustajat ovat yleensä häntä inhonneet). Näytti myös viime kaudella miksi näin: teki edelleen massiivisen määrän työtä joukkue edellä, taisteli jokaisesta pallosta ja antautui yleensä Leivan ja Acerbin kanssa viimeisenä, oli tilanne tulostaululla mikä hyvänsä. Sai kunnian nostaa pytyn ilmaan nauha kädessä kauden päätteeksi. Kertoi sen olleen uransa suurin kunnia. Edessä luultavasti viimeinen kausi Laziossa. Vielä kerran sindaco!
Bruno Jordao (3)
Toinen kohuagentti Mendesin kultapojista. Sai muutaman mahdollisuuden Inzaghilta. Niiden perusteella mahdoton arvioida todellista potentiaalia. Klippien perusteella hiukan Pedro Netoa pienempi talentti. Silti sellainen, että siirtyy todennäköisesti hänkin Benficaan tai Monacoon.
I ATTACANTI
Ciro Immobile (36/15) 7
Fantastisen edelliskauden jälkeen moni odotti ”Ciruzzolta” jälleen 30 maalin kautta. Alkukaudesta vauhti olikin vielä kiitettävä, mutta hidastui rankasti keväällä. Immobile prässäsi edelleen totutun työteliäästi vastustajan puolustuslinjoja ja teki joukkueen puolesta paljon näkymätöntä työtä, mutta vähitellen maalihanojen kuivuminen alkoi vaikuttaa miehen itseluottamukseen. Jonkinlainen käännekohta huonompaan olivat kevään epäonnistuneet maaottelut, joista napolilainen sai paljon kritiikkiä italialaismedialta – luultavasti liikaakin. Viimeistely ontui entisestään tämän jälkeen. Paljon SMS:n ja Luis Alberton tavoin kauteen mahtui myös onnistumisia, mutta odotusten oltua isot, on ehkä etenkin Immobilen kohdalla puhuttava epäonnistumisesta, jota höysti myös todella huono tuuri (ne 8 tolppaa pelkästään Serie A:ssa…). Inzaghille Immobile on silti korvaamaton. Asemasta joukkueessa kertoo myös se, että Immobilesta on tulossa kaikella todennäköisyydellä joukkueen seuraava kapteeni.
Felipe Caicedo (38/9) 7+
”Pantteri” nousi tietynlaiseksi kulttihahmoksi kauden loppua kohti. Valtava järkäle, silti jalalla yllättävän taitava - oli keväällä välillä lähes pitelemätön. Upotti Roman derbyssä, iski upean tuplan Sampdorian verkkoon Genovassa ja oli muutenkin hetken elämänsä vireessä. Toi kärkeen Immobilen juoksuvoiman vierelle täysin toisenlaisen fyysisen pelotteen. Oli usein kuitenkin parhaimmillaan Correan kanssa. Inzaghin suosikkeja, mutta sopimusta vain vuosi jäljellä ja ikääkin jo enemmän kuin 30, joten lähdöstä on huhuiltu kesän alusta alkaen. Täytyy antaa tunnustusta siitä, että osoittautui lopulta enemmän kuin käyttökelpoiseksi kakkosvaihtoehdoksi kärkeen. Jatkokaan ei haittaisi.
Joaquin Correa (44/9) 8
Tuli seuraan Felipe Andersonin paikkaajaksi ja osoittautui tähän enemmän kuin kykeneväksi. Argentiinalaisen alkukausi meni vielä totutellessa. Ratkaiseva oli taktinen muutos, jossa Luis Alberto laskettiin alemmas ja Correa sai itselleen parhaiten sopineen roolin keskikentän ja yleensä Immobilen välisenä linkkinä, jolle annettiin runsaasti vapauksia hyökkäämisessä. Näytti väliajoin huikaisevaa tekniikkaansa ja puhdasta taitoa ahtaimmissakin paikoissa. Nopeudeltaan ja puhtaasti urheilullisilta kyvyiltään myös ehdotonta huipputasoa. Tämän kaiken kaunein todiste oli Coppan finaali, jossa ”El Tucu” juoksi halki kentän vielä 90. peliminuutilla ja hassutti tieltään Atalantan puolustajat viimeistellen pokaalin ratkaisseen 2-0- maalin. Sai pian tämän jälkeen kutsun Argentiinan maajoukkueleirille. Isojen otteluiden mies läpi kauden. Toisinaan voisi silti olla aavistuksen suoraviivaisempi ja jättää ratkaisuissaan tilaa myös muille. Jos onnistuu kehittymään vielä askeleen pitemmälle, nousee kohti maailmanluokkaa.
Pedro Neto (5)
Mystinen suurlupaus nähtiin ensimmäisen kerran a-joukkueen mukana. Vaikutti teknisesti kaiken hypen arvoiselta, mutta fyysisesti vielä täydeltä raakileelta. Matka jatkuu luultavasti maanmiehensä Jordaon kanssa takaisin Portugaliin tai Monacoon, jolloin Lazio saa omansa rahallisesti takaisin.
IL MERCATO
Benvenuto Manuel!
Lähes välittömästi kauden päätyttyä kävi selväksi, että Inzaghi oli esittänyt Tarelle ja Lotitolle muutaman selvän vaatimuksen. Näistä ensimmäinen oli se, että 3-5-1-1-systeemin laidoille on saatava uudet siivet, Marusicin tason ollessa riittämätön ja Lulicin iän karttuessa. Tare kävi tehtävänsä kimppuun ja päätti, että ensitöikseen hän tuo Inzaghille SPALista tämän nimeämän suosikin Manuel Lazzarin. Erinomainen keskityskone ja tuulennopea Lazzari sopiikin ennakkoon ajatellen täydellisesti Lazion keskikentän oikealle laidalle. 10 miljoonan korville tippunut siirtohinta tuntuu ensiarvioissa erittäin kohtuulliselta, vaikka samassa kaupassa Alessandro Murgia uhrattiinkin toiseen suuntaan (tosin takaisinostopykälän kanssa). Vasemmalle laidalle tuotiin La Ligassa peräti 11 maalisyöttöä tarjoillut Jonya (Alaves/Malaga). Myös tässä seuraa kiehtoi mahdollisuus todelliseen ryöstöön, koska Segundaan jumittuneelle ja Jonyn varsinaisesti omistavalle Malagalle ei jää sopimusteknisten syiden vuoksi Jonysta maksettavaa kuin noin kahden miljoonan euron verran.
Liverpoolista seuraan saapui ilmaissiirrolla hyökkäyspään hollantilaislupaus Bobby Adekanye, jonka valmiudesta isojen otteluihin ei voi vielä paljoa sanoa. Lähtökohtaisesti paikkaa vain Neton todennäköisen lähdön. Selvä profiilihaku oli Slovakian maajoukkuetoppari ja seuraavaksi Skriniariksi hehkutettu Denis Vavro, joka saapui Roomaan FC Kööpenhaminan riveistä. Jotain slovakialaisesta kertoo sekin, että hänestä tuli Lazion koko historian kolmanneksi kallein puolustaja, edellä ainoastaan legendat Jaap Stam ja Sinisa Mihajlovic. Tanskassa Vavroa pidettiin yleisesti sarjan parhaana topparina. Vavrolle kaavailtaneenkin suoraa avauskokoonpanon paikkaa.
Liikettä ulospäin ei ole toistaiseksi mainittavasti ollut. Kaikki tietävät, että mikäli Sergej lähtee 80-100 miljoonalla jonnekin (todennäköisesti Manchester Unitediin) koko kupletin juoni muuttuu. Jos ja kun Sergej lähtee ollaan häntä korvaamassa todennäköisesti huippulupaavalla turkkilaistaiturilla Yusuf Yazicilla (Trabzonspor) ja jollakin toisella talentilla. Toinen mahdollinen suuri lähtijä voisi olla Luis Alberto, josta hänestäkin nykymarkkinoilla lähdetään neuvottelemaan luultavasti vasta kun joku (lue Sevilla) tarjoaa 25-30 miljoonaa. Myös portugalilaisjunnut Jordao ja Neto ovat vahvasti huhuissa siirtymässä kohti Benficaa tai Monacoa. Muut lähtijät ovat enemmän nappikauppaa. Useasta (Wallace ja Durmisi etunenässä) olisi toki syytä päästä eroon. Junnupuolella lainakierros käynnistyi tavalliseen tapaan. Lazion historian ensimmäinen suomalaispelaaja Abukar Mohamed siirtyi tämän myötä lainalle Ukrainan pääsarjaan.
IL FUTURO
Pysyvyys, lojaliteetti ja ammattimaisuus. Inzaghi, Peruzzi ja Tare ovat pyrkineet vahvistamaan näitä arvoja Laziossa jo vuosia. Kolmikolle tilaa on antanut presidentti Lotito, joka ei ole enää kovin aktiivisesti jokaisessa pelaajapoliittisessa ratkaisussa mukana – onneksi. Presidentti tarjoaa tiukan, mutta pienin askelin kasvaneen budjetin toimitsijoidensa käyttöön. Tulokset ovat olleet käytössä oleviin rahamääriin suhteutettuna kiitettäviä. Lazio ei tänäkään kesänä myy ketään, koska sen on velkojen vuoksi pakko. Seura ei myöskään pelkää sen puolesta suljetaanko se europelien ulkopuolelle FFP:n ja talousdopingin takia. Pelaajarunko ja seuran henkilökunta pysyvät hämmästyttävän samoina aikana, jolloin lähes kaikki kilpailijat vaihtavat koko ajan palettiaan. Samalla yksikään laziale ei elä sellaisessa harhaluulossa, että edessä olisi valtavia pikavoittoja. Ensi kauden tavoite on olla neljän kärjessä ja voittaa jälleen jotain palkintokaappiin. Onnistuminen näissä molemmissa edellyttää kuitenkin venymistä.
Lazio on historiallisesti arvioituna terveessä vedossa. Lotito itse arvioi 15 vuotta täyttänyttä valtakauttaan (nousten samalla seurahistorian toiseksi pitkäaikaisimmaksi omistajaksi ja Cragnottin jälkeen pokaaleissa mitattuna menestyneimmäksi sellaiseksi), jatkaen tuttua fraseologiaansa; olen tuonut Lazion hautajaisten ja kooman partaalta ensin tehohoidon kautta pelastukseen ja sen jälkeen menestykseen. Vaikka presidentti osaa liioitella, moni paikallinen yksiselitteisesti arvostaa sitä, että seuraa valmentaa todellinen laziale ja useat pelaajista ovat aidosti erittäin pidettyjä. Inzaghi on itse kertonut suurimmaksi ylpeydenaiheekseen sen, että hänen aikakaudellaan katsojakeskiarvo on tasaisesti noussut.
Edessä on La Lazion 120. vuosi roomalaisen jalkapallon suurlähettiläänä. Jälleen Olimpicon ämyreistä voi taivaansinisinä sunnuntaina kuulla tutun kutsuhuudon ja muistutuksen ennen kokoonpanojen läpikäyntiä:
“Dal 1900 il calcio a Roma si chiama… Società… Sportiva… Lazio!”
