Wolverhampton Wanderers Football Club
The Wolves, The WanderersPerustettu: 1877 St Luke’s F.C. (1879 Wolverhampton Wanderers)
Stadion: Molineux, kapasiteetti 32 050. Rakennettu 1889, viimeisin uudistus 2011-12. Katsojaennätys 61 315 vs Liverpool 11.2.1939.
Kotisivut: www.wolves.co.uk
Saavutukset: Kotimaan liigat:-Yksi 12 englantilaisen liigajalkapalloilun perustajajäsenestä v.1888.
3 x Football League First Division (nykyinen Valioliiga) mestaruus: 1953-54, 1957-58, 1958-59.
4 x Football League Second Division / EFL Championship mestaruus: 1931-32, 1976-77, 2008-09, 2017-18. 1 x Play-Off-finaalin voitto: 2002-03.
3 x Football League Third Division / EFL League One mestaruus: 1923-24, 1988-89, 2013-14.
1 x Football League Fourth Division (nykyinen League Two) mestaruus: 1987-88.
Cupit: 4 x FA Cup mestaruus: 1892-93, 1907-08, 1948-49, 1959-60.
4 x FA Cup Runner Up: 1888-89, 1895-96, 1920-21, 1938-39.
2 x Football League Cup mestaruus: 1973-74, 1979-80.
1 x UEFA Cup Runner Up (ensimmäinen UEFA Cup-kilpailu): 1971-72.
4 x FA Charity Shield (nykyinen Community Shield) mestaruus: 1949*, 1954*, 1959, 1960* (*=jaettu eli ottelu päättyi tasan).
1 x English Football League Trophy mestaruus: 1987-88.
Historian pikakurssi:"Out of Darkness Cometh Light"Wolverhampton Wanderers on yksi englantilaisen jalkapalloilun historiallisimpia seuroja, joilla, kuten monilla muillakin vanhoilla seuroilla, on ollut vaiherikas taival nykyiseen modernin jalkapallon aikaan. West-Midlandsin Wolves on yksi 12 seurasta, jotka perustivat englantilaisen liigajalkapalloilun vuonna 1888 ja joka lopulta on kasvanut siihen suureen businekseen, jota Valioliigaksi nykyisin kutsutaan. Vaikka modernin nykyjalkapallon aikana Wolves on ollut valitettavan epäsäännöllinen vieras Valioliigassa, voidaan se kuitenkin mieltää perinteikkääksi pääsarjajoukkueeksi, jossa kausia on kertynyt tähän mennessä 61. Kovin kauas alaspäin sarjapyramidissa ei Wolves ole kovin usein vajonnut, sillä kausia kakkostasolla on myös kunnioitettavat 50, kun kolmos- ja nelostasolla kausia on ollut vain 4 ja 2.
Liigamenestystä Wolvesissa jouduttiin odottamaan verrattain pitkään, sillä vaikka mestaruusovea kolkuteltiin WWII:n jälkeisinä vuosina 30-luvun lopulla (2 x toisena), tuli ensimmäinen Englannin mestaruus vasta kaudella 1953-54, kun entinen pelaaja
Stan Cullis johdatti valmentajana joukkueen mestaruuteen
Billy Wrightin ollessa kapteenina. Siinäpä muuten pari merkittävää nimeä niin Wolvesin kuin Englannin jalkapallohistorian saralla. Wright mm. esiintyi Englannin paidassa yhteensä käsittämättömät 105 kertaa, joista 90 kertaa kapteenina. Hän on ensimmäinen pelaaja, joka sai 100 maaottelua täyteen. Voidaan kuvitella sitä juhlaa vuonna 1954, kun tällöin 77-vuotias seura vihdoin voitti ensimmäisen mestaruutensa, vieläpä verivihollisen West Bromwich Albionin nenän edestä. Wolvesin historian menestyksekkäin ajanjakso osuukin 50-luvulle Stan Cullisin manageroimana, jolloin Wolves voitti kaikki kolme mestaruuttaan sekä sijoittui toiseksikin kolme kertaa.
50-luvulla pelattiin myös aikanaan kovasti huomioita saaneita ystävyysotteluita muita Euroopan suurseuroja vastaan. Merkittävimpänä näistä ehkä unkarilaista Honvedia vastaan, jossa pelasi lukuisia Unkarin maajoukkkuepelaajia. Unkarin maajoukkuehan oli kohahduttanut voittamalla vuosikymmeniä kotonaan tappioitta pelanneen Englannin maajoukkueen vieraissa 6-3 sekä vastaisasti kotonaan 7-1.
Ferenc Puskasin ollessa Honvedin sekä maajoukkueensa ehdottomia tähtiä. Kesällä 1953 Stan Cullis johdatti Wolves-miehistönsä voittoputkeen useita ulkomaalaisia seuroja vastaa ja lopulta voitti myös saarelaisia nöyryyttäneiden unkarilaisten Honvedin 3-2 joulukuussa 1954, BBC:n televisioimassa ottelussa. Peribrittiläiseen tapaan, kun jalkapallosta puhutaan, julistettiin Wolves nöyrästi maansa mediassa tietenkin maailmanmestareiksi: ”Champion’s of the World”. Oman aikansa It’s Coming Home-rummutusta siis. Tämä tietenkin kirvoitti keskustelua muualla Euroopan jalkapalloilevissa maissa ja jo aiemmin kylvetty siemen Euro-jalkapalloilusta saatiin lopulta itämään L’Equipen journalistien Jacques Ferranin ja Gabriel Hanotin toimesta. European Cuppia alettiinkin pelaamaan jo sitten vuodesta 1955 alkaen. Wolvesin lopulta merkittävimpänä Euro-tuloksena voidaan pitää ensimmäiseen Uefa-cupin (nykyinen Europa League) finaaliin pääsyä kaudella 1971-72, jossa se kuitenkin taipui Tottenhamille. Saa nähdä tuoko tämä kausi tähän korjauksen, kun Wolves palaa Euro-kentille liki 40 vuoden tauon jälkeen.
Cup-kannuja Wolvesissa on nosteltu muutamaan otteeseen: Fa-Cuppia neljästi ja edellisen kerran vuonna 1960, jonka jälkeen seuran menestyksen vuodet alkoivat hiipua. Liigacup on voitettu kahdesti, joista viimesin kaudelta 1979-80. Edellistä isompaa mestaruutta onkin siis juhlittu jo jokunen tovi sitten, joten viime kauden Cup-huuma oli seuralle merkittävä taival, vaikka se lopulta päättyikin Watfordia vastaan välierissä. Toki Championshipin mestaruudet ovat olleet massiivisia koko kaupungille: viimeisimmän mestaruuden aikaan raportoitiin liki sadan tuhannen ihmisen seuranneen joukkueen voittoparaatia läpi kaupungin loppuunmyydylle West Parkin juhla-alueelle.
50-luvun menestyksen vuosien jälkeen seura pysyi pääsarjassa vielä vuoteen 1965 asti (pisin yhtäjaksoinen aika, 26 kautta). Tämän jälkeen 60-luvun lopulla ja 70-luvulla seura piipahti muutamaan otteeseen kakkostasolla, nousten kuitenkin ripeästi takasin. Kriittisimmät vaiheensa seura koki 1980-luvulla. Seuran olemassaolo oli todella lähellä hävitä, kun Bhatti-brothersien aikakaudella Wolves syöksyi sukkana ensimmäistä kertaa aina neljänteen divisioonaan asti kaudelle 1986-87 talousvaikeuksien saattelemana ja katsojamäärien romahtaessa. Marraskuussa 1986 tapahtui kuitenkin jotain mullistavaa Wolvesin tulevaisuutta ajatellen, kun
Steve Bull hankittiin arkkivihollisista West Bromista.
Lopulta Wolvesin kaikkien aikojen maalintekijäksi nousseen (306 maalia) Bullin johdolla Wolves nousi pohjamudista takaisin aina kakkostasolle eli nykyiseen Championshippiin kaudeksi 1992, jossa seura viettikin seuraavat 11 kautta ennen nousuaan takaisin Valioliigaan kaudeksi 2003-04 play-off finaalin voitettuaan. Steve Bullin ohella nousun merkittäviä tekijöitä oli 1990 seuran ostanut
Jack Hayward, joka kunnosti heti Molineux:n nykyaikaiseksi all-seater stadioniksi. Muutama vuosi sitten edesmennyttä Sir Jack Haywardia muistellaankin koko kaupungissa lämmöllä ja pidetään suuressa arvossa, yhtenä Wolvesin merkkihenkilöistä Stan Cullisin, Billy Wrightin sekä Steve Bullin ohella.
"Thumbs up for Sir Jack".
Valioliiga-stintti jäi kauden mittaiseksi, jonka jälkeen Wolves vietti 5 vuotta Championshipissä, jonka mestaruuden se voitti kaudella 2008-09 legendaarisen ”Super-Mick”
Mick MacCarthyn ollessa puikoissa. Valioliigassa Wolves taisteli kolmen kauden ajan putoamista vastaan, kunnes väistämätön lopulta tapahtui. Itse henkilökohtaisesti pääsin todistamaan näistä kahta viimeistä. Wolves säilyi mieleenpainuvasti kauden 2010-11 viimeisellä kierroksella kotiottelussa Blackburnia vastaan, kun ennätystasaisessa putoamiskamppailussa molemmat joukkueet tarvitsivat suotuisan tuloksen ja lopulta sen saivat. Blackburn johti jo 3-0 puoliajalla ja Sudet olivat vääjäämättömästi putoamassa sarjasta, kunnes Wolves kavensi 73minuutilla. Ottelun loppupuolella yleisössä tajuttiin, että silloisilla ottelutilanteilla Wolves tarvitsi yhden maalin säilyäkseen sarjassa, jolloin koko Molineux alkoi laulamaan ”One goal, we only need one goal”, jonka väkkärä Stephen Hunt lopulta laukoi 87minuutilla.
Ohessa pieni kooste kyseisestä ottelusta:
https://www.premierleague.com/video/single/692305Seuraavalla kaudella ihmepelastusta ei enää kuulunut, Super-Mick sai potkut ja putoaminen varmistui jo hyvissä ajoin. Kaudella 2012-13 pääsinkin todistamaan sitten sarjoista hienointa eli Championshippiä. Ja kuinka katkera siitä kaudesta muodostuikaan niin minulle kuin kaikille muillekin Wolves-faneille, joilla oli toiveissa pikainen paluu parrasvaloihin. Seura oli syöksykierteessä ja putosi sukkana League Oneen pelaajilla, joilla se oli vasta pelannut Valioliigaa. Viha oli käsinkosketeltavaa kauden viimeisessä kotiottelussa, kun yleisö ryntäsi kentälle purkamaan turhautumistaan kohtia omistajia. Tällöin mietin haikeana, nähdäänköhän Susilaumaa Valjussa pitkään pitkään aikaan.
Onneksi
Kenny Jackettin alaisuudessa nousu League Onesta tapahtui heti ensimmäisellä kaudella, joten syöksykierre pysäytettiin, mutta samalla tajuttiin, että koko seura tarvitsee läpikotaisen uudistuksen, mikäli Championshipistä aiottiin ylemmäs nousta. Kenny Jacketin johdolla sieltä ei lopulta noustu ja mies saikin lähteä heti, kun kiinalainen suuryritys
Fosun osti seuran. Kiinalaisomistuksessa ensimmäinen kausi ei mennyt ihan putkeen Walter Zengan saadessa kenkää ja Paul Lambertin pelastaessa Sudet putoamiselta. Tällöin moni skeptikko mietti jo mihinkähän allikkoon tästä ojasta ollaan jouduttu.. Kunnes saapui Nuno sekä liuta nuoria lupaavia pelaajia. Loppu onkin lähihistoriaa, Championshipin ylivoimainen mestaruus, huikeat pelaajakaappaukset ja erinomainen debyyttikausi Valioliigassa 2018-19 sekä Euro-peleihin pääsy lähes 40 vuoden tauon jälkeen.
”Out of Darkness Cometh Light”. Tällä hetkellä valo loistaa kultaisena ja kirkkaana upeasti kunnostetun Molineux Subwayn päässä ja toivottaa vieraat Susien luolaan.
Kausi 2018-19 Kuten viime kaudella nähtiin, oli Wolvesin paluu Valioliigakentille lähes sensaatiomainen. Valioliigan seitsemäs sija ja Eurooppa-liigaan pääsy ja FA-cupin välierät voidaan laskea kaikilla mittareilla nappikaudeksi nousijajoukkueelta. Asiantuntijapiireissä tuloksellisesti näin menestyksekäs kausi nähtiin toki mahdollisena, mutta lopulta se tuli kuitenkin yllättävästi. Hämmästyttävintä oli se, miten Wolves pystyi haastamaan Top-6 joukkueita läpi kauden, mutta vastaavasti sakkasi pahasti häntäpään porukoita vastaan.
Wolves vs. Top 6: 16 pistettä (4W - 4D - 4L); maalisuhde 16 - 18.
Wolves vs. Bottom 6: 14 pistettä (4W - 2D - 6L); maalisuhde 9 -12.
Tämä on varmasti tiedostettu Nunon leirissä jo viime kauden aikana ja mielenkiinnolla odotamme mitä ratkaisuja Nuno on asiaan löytänyt alkavalle kaudelle.
Nunon paletti pysyi kauden läpi aikalailla samana. Käytännössä kenttäpelaaija joita käytettiin oli vain 17, ja joista mm. Leander Dendonckeria pelasi vain reilun puolikkaan kauden. 10 pelaajaa pelasi avauksessa yli 30 ottelua kapteeni Conor Coadyn kellottaessa 46 ottelua, joten avauskokoonpanokin oli melko hyvin kiveen hakattu läpi kauden. Ohessa hahmotelma siitä Nunon käyttämästä sapluunasta:
Rui Patricio
Ryan Bennet – Conor Coady “C”– Willy Boly
Matt Doherty - Leander Dendoncker– Ruben Neves- Joao Moutinho -Jonny
Diogo Jota– Raul Jimenez
Dendonckerin vaihtoehtona sitten vielä enemmän telaketjuosaston Romain Saiss, joka pelasi sivumennen sanoen erinomaisen kauden stuntaten välillä myös topparina. Alkukaudestahan Nuno muistaakseni käytti Championshippiä dominoinutta 3-4-3-taktiikkaa, mutta luopui siitä pian, kun keskikentän kaksikko jäi ongelmiin ja vastaavasti wingerit eivät enää olleetkaan niin vaarallisia Valioliigassa. Dendonckerin kuntoon pääsy talvella oli tässä myös merkittävässä roolissa, kun keskikentälle saatiin lisävaihtoehto. Muut pelaavassa kokoonpanossa olleet:
Maalivahti: John Ruddy (Cup-maalivahtina, mutta olisi mennyt ykkösenäkin)
Puolustus: Romain Saiss, Ruben Vinagre
Keskikenttä: Romain Saiss, Morgan Gibbs-White
Hyökkäys: Adama Traore, Helder Costa, Ivan Cavaleiro,
Eli kovin ohkainen Wolvesin pelaajarinki edelliskaudella oli, kun loput lähinnä Cup-otteluissa muutamia otteluita pelanneet olivat junioreita.
Pieni pelaajarinki osoittautui todellakin suuremmaksi kuin osiensa summa. Merkittävä asia menestyksen suhteen on varmasti se, että pidempiä loukkaantumisia ei Wolvesilla juuri ollut. Syvyyttä ei välttämättä olisi ollut paikkaamaan aukkoja esimerkiksi toppariosastolla. Haluaisin uskoa, että tämä ei mennyt hyvän onnen piikkiin, vaan että Wolvesin Sports Science- ja Medical-ryhmät ovat pitkälti onnistuneen kauden takana. Taustaryhmien onnistumisen merkitys kasvaa vain entisestään tälle kaudelle, kun syksyn ottelumäärät kasvavat toivottavasti Eurooppa-liigan lohkopelien muodossa.
Edelliskauden pelaajistostahan on nyt siirtynyt pois Helder Costa (Leeds) ja Ivan Cavaleiro (Fulham) koko kauden lainoille osto-optioiden saattelemana. Kiitos ja kumarrus heille, varsinkin Costa oli todellinen huippupelaaja Championshipissä.
Kausi 2019-20Tälle kaudelle saatiin jo maireita uutisia viime talvena sekä kesän aikana, kun lainapelaajat Jonny (tammikuu 2019 £18m), Raul Jimenez (£30m) ja Leander Dendoncker (£12m) ostettiin pysyvillä siirroilla Wolvesin paitaan. Ehdottoman tärkeitä palasia jokainen Nunon miehistössä. Jo mainitut Costa ja Cavaleiro siirtyivät pois ja näiden tilalle oletettavasti hankitaan vahvistuksia. Puolustukseen on lainattu Real Madridista Jesus Vallejo ja on mielenkiintoista nähdä, mikä on hänen roolinsa puolustuksessa. Itse olettaisin hänen lähtökohtaisesti kilpailevan Ryan Bennettin paikasta. Coady ja Boly mielestäni ovat ne kaksi, joiden paikka kolmen linjassa on sementoitu. Hyökkäyspäähän on vahvasti linkitetty AC Milanin nuorta Patrick Cutronea. Muuten melko hiljainen siirtoikkuna on tähän asti ollut erinäisiä Diego Costa yms huhuja lukuunottamatta.
Pre-seasonilla Wolves on pelannut vain kaksi “harjoitusottelua” Asian Premier League Trophyssä Shanghaissa, kun joukkue kävi markkinoimassa itseään Fosunin juurilla. Ainakin videomateriaalin perusteella kiertue oli onnistunut, kun siihen sisältyi kaikenlaista promotapahtumaa Megastoren avajaisten, muotinäytösten ja avointen treenien muodossa. Sattuipa eräs Steve Bullkin olemaan paikalla pyörittelemässä jäätelötötteröitä aasialaisfaneille. Imagohaittaa ei varmasti tuottanut myöskään turnauksen voitto. Ensimmäisessä ottelussa kaatui Newcastle ilmeisen ylivoimaisen esityksen perusteella 4-0 (Jotax2. MGWx1 ja oma maali). Finaalissa varsinainen peliaika päättyi 0-0 Manchester Cityä vastaan, mutta voitto irtosi rangaistuspotkukilpailussa Rui Patricion noustessa sankariksi. Kiertueella oli mukana varsin paljon nuoria akatemia-pelaajiakin.
Sivuhuomiona täytyy mainita, että Wolvesin some-tiimi on kyllä nostanut rajusti tasoaan parin viime vuoden aikana. Loistavaa videomateriaalia puskee someen viikoittain ellei jopa päivittäin. Toki en muita seuroja seuraa, joten voihan se olla ettei niissä sinällään mitään spesiaalia ole. Mielenkiintoista settiä joka tapauksessa.
Kiinan kiertueen jälkeen saapuivat viimeisetkin maju-sankarit Raul (Gold Cupin mestaruus) ja Saiss (Afrikan mestaruuskisat) miesvahvuuteen juuri ennen Eurooppa-liigan ensimmäistä karsintaottelua P-Irlantilaista Crusadersia vastaan. Kotiottelu päättyi viime viikolla Wolvesin 2-0 voittoon (Jota, Vinagre). Toinen osa pelataankin nyt torstaina. Poissaolijoina taitaa varmuudella olla huikean viime kauden pelannut Matt Doherty. Vatsalihaksiinsa iskun saanut Ruben Neves pitäisi olla pelikuntoinen. Valioliigakausi alkaakin sitten jo seuraavan viikon sunnuntaina Leicesterin vieraana, joten melko repaleiseksi valmistautuminen jää näin niinkuin otteluiden osalta.
Kaudesta tulee eittämättä todella haastava. Taso pitäisi säilyttää Top 6-jengejä vastaan ja samalla pitää parantaa suorituksia ja ennen kaikkea pistepottia sarjan heikompia joukkueita vastaan. Muutoin Top 6 -sijoitus jää haaveeksi. Voi olla, että viime kaudella Wolves pääsi ehkä yllättämään monet joukkueet, nyt sitäkään etua ei ole. Rinki on todella kapea, kuten on jo mainittu. Kun samalla tavoitteet Eurooppa-liigassa ovat myös eittämättä korkealla, on Nunolla edessään todella suuri haaste. Fosunilla ja Wolvesillahan on tavoitteena nousta jollain aikavälillä aivan Englannin huipulle ja alkutaivalhan on ollut oikeastaan Nunon alaisuudessa täydellinen. Veikkaan kuitenkin, että viime kauden sarjasijoitusta ei pystytä parantamaan ja Wolves taistelee siinä Top 6:n ulkopuolella Evertonien, Lestöjen ym kanssa. Eli siinä mielessä “välikausi”, johon toki itse olisin myös tyytyväinen. Toivon mukaan takapakkia ei kuitenkaan tule. Eurooppa-liigan osalta povaan sinne pääsyn ja sen jälkeen alkulohkoista jatkoon. Keväällä sitten kunnon Cup-huuma pystyyn.
Tässäpä nyt pikainen pohjustus uudelle topikille ja alkavalle kaudelle 2019-20. Aika ei valitettavasti nyt tällä hetkellä riitä parempaan, sillä mielessä oli kirjoittaa enemmän myös Fosunista, Nunosta sekä pelaajista ja miksei vähän itse kaupungistakin. Varaan tuosta pari seuraavaa viestiä, jos joskus aikaa niiden rustaamiseen olisi.
Tervetuloa kaikki vanhat sekä uudet Wolves-fanit. Jos saataisiin tämä topikki hieman aiempia aktiivisemmaksi.
Sana on siis vapaa.
edit. kirjoitus- ja ulkoasuvirheiden korjausta. Joku kuvakin olisi varmaan kiva?
Lippu. Vai olisiko pitänyt laittaa Portugalin sellainen?
