Tuleva drop-out järkyttää

[Sokrateen puskumaali]

Kokemukseni eivät vastaa sinun näkemyksiäsi. 9-15 vuotiaana ovat tietty ryhmä poikia (kilpajoukkueen sen hetkiset heikoimmat, ei huonoimmat tai taitamattomimmat, mutta heikoimmat fyysisesti) on saanut kilpailla ihan tarpeeksi joukkueem sisällä kaikesta. Tämä kilpailu on aika hyvä asia mielestäni (ellei poikien itsetuntoa ole liikaa syöty murrosikäisinä...ainakaan henkistä valmennusta ja kannustusta ei ole kaikissa "eliitti"joukkueissa todellakaan tarjolla). Toki on osa poikia, joille ykkösjoukkueen paikka on ollut aina itsestäänselvyys.

Mitkä kokemukset erityisesti ovat näkemyksiäni vastaan?

Nyt kun mietin keneltä kaikilta olen kuullut lopettamispuheitatai lajinvaihtospekulaatioita niin tosiaan, ne ovat pääosin näitä aina joukkueen parhaimmistoa olleilta. Mielestäni siirto alemmalle tasolle ei ollut pääpointti aloituksessani, vaan tosiasiallinen ongelma: kakkosjoukkueessa motivoituneet eivät saa riittävän korkeatasoista joukkuetreeniä eivätkä riittävän paljoa. Ongelma olisi lähes ratkaistu, jos seuran kakkosjoukkueelle voitaisiin taata, motivoitunut ryhmä pelaajia (lusmut armotta pois), samantasoinen valmennus, yhtä monta tai jopa enemmän harjoituskertoja viikossa kuin ykkösjoukkeelle (puhun nyt B-junioreista)

Eikö tätä voi järjestää? En tunne kyllä asiaa niin hyvin, että pystyisin asiasta väittämään. Esitän vain kysymyksiä, joihin viisaampi voi vastata. Jos ei siis pääse HJK:n B-SM edustukseen, niin ei ole mitään järkeä mennä vaikka VJS:n joukkueeseen pelaamaan ykköstä? Siellä ei ole tarpeeksi motivoitunutta porukkaa vaan liikaa lusmuja? Harjoitusmäärät, -ympäristö ja valmentajat poikkeavat niin tyystin, että ei voi yhtä hyvin kehittyä?

Vai ei voi päästä ykkösen porukkaan, koska sieltä ei haluta potkia ketään pois, kun pojat on pelanneet jo niin kauan yhdessä? Jää epäselväksi, että miksi seuran kakkosporukka on ainoa vaihtoehto.

[Snoopy]

Mitkä kokemukset erityisesti ovat näkemyksiäni vastaan?

Eikö tätä voi järjestää? En tunne kyllä asiaa niin hyvin, että pystyisin asiasta väittämään. Esitän vain kysymyksiä, joihin viisaampi voi vastata. Jos ei siis pääse HJK:n B-SM edustukseen, niin ei ole mitään järkeä mennä vaikka VJS:n joukkueeseen pelaamaan ykköstä? Siellä ei ole tarpeeksi motivoitunutta porukkaa vaan liikaa lusmuja? Harjoitusmäärät, -ympäristö ja valmentajat poikkeavat niin tyystin, että ei voi yhtä hyvin kehittyä?

Vai ei voi päästä ykkösen porukkaan, koska sieltä ei haluta potkia ketään pois, kun pojat on pelanneet jo niin kauan yhdessä? Jää epäselväksi, että miksi seuran kakkosporukka on ainoa vaihtoehto.

Ei ei ja ei...
Siis tietenkin pitäisi mennä, kun oletusarvo on että pelaajalle ykkönen olisi parempi paikka, mutta useinkaan pelaajat eivät mene vaikka seuran sisälläkin tarjottaisiin paikkaa. Pelaajista tulee kiertolaisia jotka kokeilevat sm joukkueesta toiseen, usein aivan turhaan. Sama efekti on myös ykkösessä ja jopa kakkosen joukkueissa.

Ei kukaan valmentaja ajattele niin ettei siirrä toista vanhaa pelaajaa pois jos uusi on tulossa, koska toinen on ollut kauemmin, tai ainakaan en usko, mutta kynnys siirtää vanha pois on suurempi kuin uuden ottaminen, varsinkin jos erot ovat pieniä. Uudella pelaajalla on myös marginaalinen aika verrattuna siihen mitä vanha pelaaja on saanut näyttää. Tässä astuu kuvaan ne seuran sisäiset liikkeet jolloin pelaajien todelliset tasot erottuvat parhaiten, molempiin suuntiin.

-Snoopy-

[Sokrateen puskumaali]

Ei ei ja ei...
Siis tietenkin pitäisi mennä, kun oletusarvo on että pelaajalle ykkönen olisi parempi paikka, mutta useinkaan pelaajat eivät mene vaikka seuran sisälläkin tarjottaisiin paikkaa. Pelaajista tulee kiertolaisia jotka kokeilevat sm joukkueesta toiseen, usein aivan turhaan. Sama efekti on myös ykkösessä ja jopa kakkosen joukkueissa.

Okei. Eli asialle ei voi siis mitään? Ehkä siinä toimii toisaalta sellainen henkisen kapasiteetin seula ja pitäisi jotenkin paremmin valmentaa niitä lahjakkaita lapsia työntekoon, jotta tuota seulaa ei niin huonosti läpäistäisi.

Ei kukaan valmentaja ajattele niin ettei siirrä toista vanhaa pelaajaa pois jos uusi on tulossa, koska toinen on ollut kauemmin, tai ainakaan en usko, mutta kynnys siirtää vanha pois on suurempi kuin uuden ottaminen, varsinkin jos erot ovat pieniä. Uudella pelaajalla on myös marginaalinen aika verrattuna siihen mitä vanha pelaaja on saanut näyttää. Tässä astuu kuvaan ne seuran sisäiset liikkeet jolloin pelaajien todelliset tasot erottuvat parhaiten, molempiin suuntiin.

Tässä käsittääkseni puhuttiin kuitenkin maajoukkueessa kokeilleista pelaajista, joten käsitin, että kyse on oikeasti selkeästi lahjakkaista pelaajista, joiden voisi kuvitella tarjoavan muutakin kuin puhtaasti marginaalista hyötyä. Mutta jos saman seuran kakkosjoukkue tarjoaa yhtä hyvän haasteen kuin joku sarjatasoa alempi kilpajoukkue, niin mikäs siinä sitten.

[Snoopy]

Tässä käsittääkseni puhuttiin kuitenkin maajoukkueessa kokeilleista pelaajista, joten käsitin, että kyse on oikeasti selkeästi lahjakkaista pelaajista, joiden voisi kuvitella tarjoavan muutakin kuin puhtaasti marginaalista hyötyä. Mutta jos saman seuran kakkosjoukkue tarjoaa yhtä hyvän haasteen kuin joku sarjatasoa alempi kilpajoukkue, niin mikäs siinä sitten.

Onko pelaaja drop out vain siis ongelma jos maju pelaajat lopettaa? Oikeasti? Ihan jokaisella tasolla tätä tapahtuu ja lähtökohta tulisi olla, että valmennus on yhtä laadukasta kuin parhaimpien kanssa. Ei, meillä ei ole samoja resursseja kuin parhaimmissa joukkueissa, mutta kokonaisuus on paljon muutakin ja mikäli pelaaja lähtee harhailemaan on se jo itsessään iso ongelma. Toisekseen, mikäli pelaajan taso olisi maju tasoa ei olisi (en todellakaan usko) pelkoa tippumisesta...

Okei. Eli asialle ei voi siis mitään? Ehkä siinä toimii toisaalta sellainen henkisen kapasiteetin seula ja pitäisi jotenkin paremmin valmentaa niitä lahjakkaita lapsia työntekoon, jotta tuota seulaa ei niin huonosti läpäistäisi.

Sori, nyt ei aukene...Tietenkin voi asialle paljonkin, mutta ei nopeasti. Niinkuin aikaisemmin kirjoitin, mitään nopeaa kikkakonstia on turha koettaa, koska työ kestää kauan, niin pelaajien asenteiden, valmentajien kuin koko harrastamisen ymmärtäminen täytyy muuttua.

-Snoopy-

[gv39]

Omassa kuplassa kokemuksia kahdessa lajissa, että monet pelaajat pelaavat juuri b-ikään saakka. Projekti* loppuun suoritettu kunnialla ja haluvat kokeilla muutakin elämää.  Ei siis kyse absoluuttisen huipputason futaajista, mutta on pelattu 10 vuotta intensiivisesti ja tavoitteellisesti. Ei vaan ole tarpeeksi motivaatiota =ei saa tarpeeksi kiksejä harjoitella kovaa ja olla sitten penkillä ja odottaa "vuoden" että mahdollisuudet paranevat. Voi syyttää myös lukiota/muita kouluja, mopoja ja tyttöjä.

Tässä ketjussa puhutaan nyt junnuista, jotka ovat potkineet palloa 10 vuotta tavoitteellisesti ja huipulla. Ei kai ne kuitenkaan ole sen kummempia nuoria?
Kuinka paljon on kyse siitä, että enää ei vaan oikeasti kiinnosta tarpeeksi ja kilometrit tulivat täyteen?

Ja onhan tuo karsinta myös tarkoituksellista. Koko ajanhan se pyramidi kapenee ja yksi "lahjakkuuden" muoto on se kova halu ja usko.

* pelaajan oma ajatus ja "lapsuuden" loppu tulee tuossa kohdassa.
E. tämä ajatus voi olla hyvinkin tietoinen tai toisaalta hyvinkin alitajuntainen

[Nurmishakki]

Kiitos vertaistuesta. Toivuin jo alkujärkytyksestä, asiat selkiintyvät ja olen tullut siihen lopputulokseen, että (eliitti)seuroissa on kokemusta niin paljon että tietävät mitä tekevät. Luonnonvalinta poistaa ja saakin poistaa henkisesti heikot ja motivaatio-ongelmaiset luonnollisesti. Jos pelaajan halu ja maltti ovat kunnossa, niin sopivimmat yksilöt kilpajalkapalloon pulpahtavat pinnalle kun aika on kypsä.

Jos suomifutiksessa haluaa pärjätä tai olla "huipulla" teini-iässä, pitäisi jo olla

-kamppailuvoimainen (vahva jaloista ja keskikeholta, kehotyypiltään lihaksikas)
-luonteeltaan julkean röyhkeä, ei ajattele liikaa
-nopea ja kestävä
Eli hyvinkin lajianalyysin mukainen: jalkapallo on juoksu- ja kamppailulaji.

Suomessa pärjää jos valitsee sopivimman kilpajoukkuueen, omatoimisesti (isän kanssa) 4-11 vuotiaana kehittää tekniikkaa mahdollisimman hyväksi. Sen jälkeen toivoo että murrosikä alkaa mahdollisimman nopeasti, keskittyy syömään ja kehittämään fysiikkaa, harva alle 70 kg pärjää 15 vuotiaana aivan korkeimmalla tasolla. Nopeustreeni toki mukana koko ajan.

Koska SM-Pahlmannissakaan ei nähty mitään taitofutista, eikä keskikentän hyödyntämistä, vaan lähinnä pitkää päätyä ja perään, niin suosittelen ehdottomasti keskittymään lähinnä fysiikan kehittämiseen 12-15 vuotiaana. Tosin sekin taitaa olla turhaa, koska voima (joka on nopeutta) kehittyy vasta murrosiässä ja sen jälkeen. Ainoa etu voiman kehittämisessä nuorena on se, että on valmiimpi kovaan voimatreeniin heti pituuskasvun jälkeen.

Urheilulehden artikkelissa oli juttu Mika Halvarista, joka hämmästeli ulkomaalaisten nykykuulantyöntäjien uskomatonta jerkkua, joka tekee heidät äärimmäisen nopeiksi ja kimmoisiksi. Jalkapalloon suhteutettuna: ei ole yhtään mitään väliä juoksutekniikasta tai -tyylistä, kunhan voimaa on maksimaalisesti 0-20 m kiihdyttämismatkalle (ja osaa vähän ennakoida ja laittaa kropan täysillä peliin).

Hitaammin kypsyvillä potentiaalisilla pelaajilla pitää olla malttia ja sitkeyttä treenata oikeita asioita

Seuroilla pitää olla tarjota kakkosjoukkueille yhtä hyvää valmennusta kuin ykkösjoukkueella, kakkosjoukkueelle jopa yksi joukkuetreenikerta enemmän viikossa kuin ykkösjoukkueelle. Katsoa ja antaa vinkkejä erityisesti pelaajille jotka ovat ÄÄRIMMÄISEN motivoituneita ja kiinnostuneita jalkapallosta ja treenaamisesta ja urheilijan elämästä.

[Nurmishakki]

Omassa kuplassa kokemuksia kahdessa lajissa, että monet pelaajat pelaavat juuri b-ikään saakka. Projekti* loppuun suoritettu kunnialla ja haluvat kokeilla muutakin elämää.  Ei siis kyse absoluuttisen huipputason futaajista, mutta on pelattu 10 vuotta intensiivisesti ja tavoitteellisesti. Ei vaan ole tarpeeksi motivaatiota =ei saa tarpeeksi kiksejä harjoitella kovaa ja olla sitten penkillä ja odottaa "vuoden" että mahdollisuudet paranevat. Voi syyttää myös lukiota/muita kouluja, mopoja ja tyttöjä.

Tässä ketjussa puhutaan nyt junnuista, jotka ovat potkineet palloa 10 vuotta tavoitteellisesti ja huipulla. Ei kai ne kuitenkaan ole sen kummempia nuoria?
Kuinka paljon on kyse siitä, että enää ei vaan oikeasti kiinnosta tarpeeksi ja kilometrit tulivat täyteen?

Ja onhan tuo karsinta myös tarkoituksellista. Koko ajanhan se pyramidi kapenee ja yksi "lahjakkuuden" muoto on se kova halu ja usko.

* pelaajan oma ajatus ja "lapsuuden" loppu tulee tuossa kohdassa.
E. tämä ajatus voi olla hyvinkin tietoinen tai toisaalta hyvinkin alitajuntainen

Juuri näin. 100 % täyttä asiaa!

[Sokrateen puskumaali]

Onko pelaaja drop out vain siis ongelma jos maju pelaajat lopettaa? Oikeasti?

On se sinällään isompi ongelma, jos meillä on nuori pelaaja, joka haluaisi pelata kovalla tasolla jalkapalloa ja lopettaa koska ei pääse kovalle tasolle pelaamaan. Jos taas nuori pelaaja lopettaa kun jalkapallo ei enää kiinnosta, niin se on mielestäni paljon marginaalisempi ongelma. Sille ei hirveästi mahda mitään.

Ihan jokaisella tasolla tätä tapahtuu ja lähtökohta tulisi olla, että valmennus on yhtä laadukasta kuin parhaimpien kanssa. Ei, meillä ei ole samoja resursseja kuin parhaimmissa joukkueissa, mutta kokonaisuus on paljon muutakin ja mikäli pelaaja lähtee harhailemaan on se jo itsessään iso ongelma. Toisekseen, mikäli pelaajan taso olisi maju tasoa ei olisi (en todellakaan usko) pelkoa tippumisesta...

Voi olla. Tässä nyt kuitenkin ensimmäisen viestin premissit olivat sellaiset, että niiden pohjalta kirjoittelin. Olen kyllä kuullut muualtakin, että pääkaupunkiseudulla saattaa moni suhteellisen kovakin nuori pelimies lopettaa urheilun, jos taso ei riitä kärkeen. Onhan se ongelma, että jos myöhemmin kypsyminen aiheuttaa joillekin potentiaalisille pelaajille sellaisen esteen, että he lopettavat ennen kuin voidaan nähdä, että mihin heistä täyteen mittaan tultuaan olisi.

Sori, nyt ei aukene...Tietenkin voi asialle paljonkin, mutta ei nopeasti. Niinkuin aikaisemmin kirjoitin, mitään nopeaa kikkakonstia on turha koettaa, koska työ kestää kauan, niin pelaajien asenteiden, valmentajien kuin koko harrastamisen ymmärtäminen täytyy muuttua.

Pohdiskelin vain, että jos persoona on sellainen, että lopettaa jos tipahtaa B-SM kuvioista, niin sitten sillä persoonalla on ehkä turha unelmoida ammattilaisuudesta ja se toimii ikään kuin yhtenä seulana sinne. Muuten periaatteen tasolla samaa mieltä siitä, että näitä on vaikea yhdessä yössä muuttaa, mutta kysymykseni oli lähinnä suunnattu siihen "ei, ei ja ei" kommenttiisi, missä pohdiskelin mahdollisia muutoksen kohteita tulevaisuudelle ja sanoit, että periaatteessa kyllä mutta ei ei ei.

Vaikka pohdintani parannusehdotuksista saattavat olla naiveja tai amatöörimäisiä, niin minulle jää vähän epäselväksi, että mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä.

[Nurmishakki]

Kyse on todellakin tällaisistä nuorista:

Jos kaveri on pärjännyt ja treenannut itsensä 15-16 vuotiaaksi asti 10 vuoden ajan suomalaisella "huipputasolla" tavoitteena päästä niin korkealle kuin omat kyvyt 20-23 vuotiaana riittävät. Motiovaatio on yhä tällaisilla nuorilla tapissa jalkapalloa ja treenaamista kohtaan, urheilullisuus ja muut taustat kunnossa. Henkinen kantti ainakin tähän asti kestänyt näillä kavereilla. Toki murrosikä aiheuttaa uusia tuntemuksia ja ajatuksia kun maailmankuva laajenee ja ymmärrys maailmasta syvenee.

Seura voisi järjestää vaikka avoimia treenejä, joihin motivoituneimmat voisivat tulla ja joissa on paljon pienpelejä, tekniikan- ja pelipaikkakohtaista opetusta. Vaikka sellaisina kellonaikoina jotka ovat muuten huonoja. Aikaisin tai myöhään viikonloppuisin, sama arkisin 6-8 tai 20-22. Motivaatio ja halu. Sitä löytyy pojilta jotka haluavat huippulle...ei välttämättä niiltä jotka ovat aina lapsesta lähtien olleet ns. lahjakkaimpia jollakin osa-alueella (nopein tai vahvin tai etuajassa kehittynyt)

Omatoimisesti saa muut ominaisuudet treenattua, mutta tietyt asiat pitää treenata joukkueessa.
Ongelmana on vain se, että jalkapalloilijan on äärimmäisen hankala jaksottaa treeni ja seurata rasitustasoa.
(Eliitti)seurat pystyvät resursseillaan halutessaan antamaan 15-16 lisää treeniä oikeasti huipulle haluaville jollakin tavalla heikommille kakkoskorilaisille.

[Sokrateen puskumaali]

Kyse on todellakin tällaisistä nuorista:

Jos kaveri on pärjännyt ja treenannut itsensä 15-16 vuotiaaksi asti 10 vuoden ajan suomalaisella "huipputasolla" tavoitteena päästä niin korkealle kuin omat kyvyt 20-23 vuotiaana riittävät. Motiovaatio on yhä tällaisilla nuorilla tapissa jalkapalloa ja treenaamista kohtaan, urheilullisuus ja muut taustat kunnossa. Henkinen kantti ainakin tähän asti kestänyt näillä kavereilla. Toki murrosikä aiheuttaa uusia tuntemuksia ja ajatuksia kun maailmankuva laajenee ja ymmärrys maailmasta syvenee.

Jos motivaatio on tapissa, niin se että ei pääse B-SM joukkueeen ei voi toimia lopettamisen merkkinä. Ei ainakaan minun kirjoissani. Ego-orientoitunut motivaatio saattaa olla suuri, mutta tarvitaan myös muuta sisäsyntyisempää motivaatiota, joka ei muserru kun jokin koettu korkea status menetetään.

Seura voisi järjestää vaikka avoimia treenejä, joihin motivoituneimmat voisivat tulla ja joissa on paljon pienpelejä, tekniikan- ja pelipaikkakohtaista opetusta. Vaikka sellaisina kellonaikoina jotka ovat muuten huonoja. Aikaisin tai myöhään viikonloppuisin, sama arkisin 6-8 tai 20-22. Motivaatio ja halu. Sitä löytyy pojilta jotka haluavat huippulle...ei välttämättä niiltä jotka ovat aina lapsesta lähtien olleet ns. lahjakkaimpia jollakin osa-alueella (nopein tai vahvin tai etuajassa kehittynyt)

Omatoimisesti saa muut ominaisuudet treenattua, mutta tietyt asiat pitää treenata joukkueessa.
Ongelmana on vain se, että jalkapalloilijan on äärimmäisen hankala jaksottaa treeni ja seurata rasitustasoa.
(Eliitti)seurat pystyvät resursseillaan halutessaan antamaan 15-16 lisää treeniä oikeasti huipulle haluaville jollakin tavalla heikommille kakkoskorilaisille.

Mistä tämä fiksoituminen eliittiseuraan? Eikö se kehittymisympäristö olisi parempi piirun verran alempana, missä saisi näyttää kuinka dominoiva pelaaja on, kantaa vastuuta ja harjoitella ihan yhtä kovaa muiden näyttämishaluisten poikien kanssa? Se kertoisi minusta paljon enemmän oikeasta motivaatiosta ja kilpajalkapalloon soveltuvasta persoonallisuudesta, kuin se, että on halukas tulemaan tosi säntillisesti reservijoukkueen treeneihin.

Tästä koko jutusta tulee mieleen ensinnäkin katkeruus ja toisekseen pakkomielle olla jonkun ison ja hienon seuran pelaaja vaikka sitten reserveissä. Ymmärrän, että saattaa tuntua epäreilulta, jos muut kehittyvät murrosiässä omaa lastansa aiemmin, mutta kyllähän se miehen ruumis kaikille aikanaan kehittyy ellei kyse ole jostain erikoisemmasta lääketieteellisestä tilanteesta.

Eikö todella ole muuta vaihtoehtoa kuin kerjätä siltä isolta seuralta lisää treenejä reserveille? Ymmärrän, että kyse on vielä pojasta, mutta jotenkin tämä koko setti tuntuu hämmentävältä. Eikö oikeasti voisi ajatella siirtoa johonkin toiseen joukkueeseen fiksumpana vaihtoehtona? Miksi se on niin kova pala? Onko kyseessä sen verran pieni paikkakunta, että siellä ei ole toiseksi korkeimmalla tasolla mitään todellista vaihtoehtoa?

[Takatasku]

Tosin sekin taitaa olla turhaa, koska voima (joka on nopeutta) kehittyy vasta murrosiässä ja sen jälkeen. Ainoa etu voiman kehittämisessä nuorena on se, että on valmiimpi kovaan voimatreeniin heti pituuskasvun jälkeen.

Onkohan tuolla painonnostoliiton tilastoissa jotain fuulaa kun sieltä voi katsoa kuinka juniorin voimatasot on kehittyneet ikävuosina 10-11 n. 35%? Miten ihmeessä se on mahdollista koska voima kehittyy vasta murrosiässä?

[Sportacus]

Voimaominaisuudet kyllä kehittyvät niitä harjoittelemalla ennen murrosikääkin. Lihasmassan kasvu on enemmän riippuvainen murrosiän tuomasta testosteronimäärän kasvusta.

[Nurmishakki]

Onkohan tuolla painonnostoliiton tilastoissa jotain fuulaa kun sieltä voi katsoa kuinka juniorin voimatasot on kehittyneet ikävuosina 10-11 n. 35%? Miten ihmeessä se on mahdollista koska voima kehittyy vasta murrosiässä?

Tiedät itsekin vastauksen, joten vastaan lyhyesti: hermotus.

Jalkaprässissä esimerkksi voimatasot ovat lisääntyneet 100 % kahdessa vuodessa nopeimpana kasvuikänä. Ennen kuin puutut moninivelliikkeiden hyötyihin, niin sen takia jalkaprässi eikä kyykky, koska nopein kasvuikä. Mutta tällaisilla mitattavilla voimatasoilla ei ole (ollut) juuri mitään siirrännäisvaikutusta peliin ja vaikka kuinka tietyt kaverit syövät paljon puhdasta ruokaa, niin kaikki menee pituuskasvuun ja massan puutteen takia teininä antaa tasoitusta aika paljon. Tämän takia ne mokkapalat, limsat ja karkit eivät ole välttämättä pahasta tai sanotaan ne ovat maistuneet monelle tällä hetkellä paljon vahvemmalle kaverille.

[Nurmishakki]

Jos motivaatio on tapissa, niin se että ei pääse B-SM joukkueeen ei voi toimia lopettamisen merkkinä. Ei ainakaan minun kirjoissani. Ego-orientoitunut motivaatio saattaa olla suuri, mutta tarvitaan myös muuta sisäsyntyisempää motivaatiota, joka ei muserru kun jokin koettu korkea status menetetään.

Mistä tämä fiksoituminen eliittiseuraan? Eikö se kehittymisympäristö olisi parempi piirun verran alempana, missä saisi näyttää kuinka dominoiva pelaaja on, kantaa vastuuta ja harjoitella ihan yhtä kovaa muiden näyttämishaluisten poikien kanssa? Se kertoisi minusta paljon enemmän oikeasta motivaatiosta ja kilpajalkapalloon soveltuvasta persoonallisuudesta, kuin se, että on halukas tulemaan tosi säntillisesti reservijoukkueen treeneihin.

Tästä koko jutusta tulee mieleen ensinnäkin katkeruus ja toisekseen pakkomielle olla jonkun ison ja hienon seuran pelaaja vaikka sitten reserveissä. Ymmärrän, että saattaa tuntua epäreilulta, jos muut kehittyvät murrosiässä omaa lastansa aiemmin, mutta kyllähän se miehen ruumis kaikille aikanaan kehittyy ellei kyse ole jostain erikoisemmasta lääketieteellisestä tilanteesta.

Eikö todella ole muuta vaihtoehtoa kuin kerjätä siltä isolta seuralta lisää treenejä reserveille? Ymmärrän, että kyse on vielä pojasta, mutta jotenkin tämä koko setti tuntuu hämmentävältä. Eikö oikeasti voisi ajatella siirtoa johonkin toiseen joukkueeseen fiksumpana vaihtoehtona? Miksi se on niin kova pala? Onko kyseessä sen verran pieni paikkakunta, että siellä ei ole toiseksi korkeimmalla tasolla mitään todellista vaihtoehtoa?

Ihan asiaa kirjoitat (pääosin). Katsopa aloitustani. Lähtökohta oli se, että otin esimerkiksi suuret kaupungit, koska ymmärrän hyvin ettei pienemmällä paikkakunnalla ole vaihtoehtoja vaan on pysyttävä paikkakunnan ainoassa seurassa. Näissä suurissa kaupungeissa on se kaksi - kolme tosissaan yrittävää seuraa (en käyttänyt inhoamaasi eliittiseuraa-sanaa). Nämä tosissaan yrittävät seurat voisivat kaapata motivoituneita aikuisuuden kynnyksellä olevia pelaajia monta kerralla antamalla huipputreenit riittävän usein. Ei se mitään kerjäämistä ole vaan win-win-tilanne seuralle ja pelaajille jotka ovat 2-5 v päästä aikuisia. Mitään fiksaatiota ei ole, koska kyse on yksinkertaisesti parhaimman arjen ja kovimpien pelien saamisesta. Tässä iässä ei voi tehdä mitään kompromisseja tai juna menee...toki aina tulee hieman kompromisseja (asiat joihin ei voi itse vaikuttaa: seuran valinnat ja loukkaantumiset). Oman pojan tilanne on sinänsä hyvä, että hän on tottunut seilaamaan monessa eri joukkueessa +/- 1 ikävuotta omasta iästä. Ei se hänelle ole kova paikka, mutta joukkueessa on muita poikia, jotka ovat olleet aina kilparyhmien aivan eliittiä ja harjoitusympäristö väkisin heikkenee kaikilla, jos nämä useat pojat lopettavat samaan aikaan. Ei edes kakkosjoukkueesta saa kovaa.

[Mawa]

Jos motivaatio on tapissa, niin se että ei pääse B-SM joukkueeen ei voi toimia lopettamisen merkkinä. Ei ainakaan minun kirjoissani. Ego-orientoitunut motivaatio saattaa olla suuri, mutta tarvitaan myös muuta sisäsyntyisempää motivaatiota, joka ei muserru kun jokin koettu korkea status menetetään.

Sisäsyntyinen motivaatio on avainsana. Se takaa sellaisen asenteen joka on välttämättömyys, mutta joka on samalla risti kannettavaksi. Pakkomielle treenata, peräänantamattomuus, sitkeys. Tietty luonteenlaatu pitää olla. Pelkona voi olla että muuttuu ihmisenä ei niin kivaksi. Kilpaurheilun kääntöpuolia että voi tulla itsekäs m**lkku.

Mitä sitten kun saavutat päämäräsi, huipun? Mitä siellä on? Ei mitään? Tyhjyyden tunne, pelkkää tyhjyyttä.
Missä on huippu? Ammattilaisuudessa? Samaa veristä ja hikistä kilpailua peliajasta kuin koko lapsuus, veemäisen valmentajan koirankopissa pahimmillaan, jokainen joukkuekaveri pahimpia kilpailijoita koko ajan, yksin vieraassa kaupungissa, vieraassa maassa. Täytyy rakastaa todella viikonloppua, jolloin saa pelata yleisön edessä. Jos mokaat, olet sylkykuppi koko kaupungille. Harvasta on tuohon rumbaan.

Matka on pääasia. Matkan pitää olla hauska, iloinenkin, vaikka se on rankka. Matka harvoin on turha.

[gv39]

.... Nämä tosissaan yrittävät seurat voisivat kaapata motivoituneita aikuisuuden kynnyksellä olevia pelaajia monta kerralla antamalla huipputreenit riittävän usein. Ei se mitään kerjäämistä ole vaan win-win-tilanne seuralle ja pelaajille jotka ovat 2-5 v päästä aikuisia.
...
Mitään fiksaatiota ei ole, koska kyse on yksinkertaisesti parhaimman arjen ja kovimpien pelien saamisesta.
...
Ei se hänelle ole kova paikka, mutta joukkueessa on muita poikia, jotka ovat olleet aina kilparyhmien aivan eliittiä ja harjoitusympäristö väkisin heikkenee kaikilla, jos nämä useat pojat lopettavat samaan aikaan. .....

Ymmärrän "kauniin" ajatuksen, mutta jos tuo olisi tuottoisa konsepti seuroille, niin sehän olisi jo käytössä.  

Tylysti voisi todeta, että tuossahan olisi jollekin talenttivalmentajalle lisätienistin paikka. Motivoituneet kakkoskorin kaverit yhteen, kerätään rahat kuluihin ja palkkaan ja tehdään kovia ja kehittäviä treenejä talenttien kesken.

En yritä vängätä, mutta eihän tuo hyvältä näytä, jos entisen eliittipelurin pää ei kestä olla noubadi ensimmäistä kertaa urallaan. E: tämä on nyt tylympää kuin tarkoitin, mutta en tuota osaa oikein paremminkaan kirjoittaa.  

[Nurmishakki]

Tylysti voisi todeta, että tuossahan olisi jollekin talenttivalmentajalle lisätienistin paikka. Motivoituneet kakkoskorin kaverit yhteen, kerätään rahat kuluihin ja palkkaan ja tehdään kovia ja kehittäviä treenejä talenttien kesken.

Tämä. Tätä olen yrittänyt vääntää. Sinä sen sanoit selkeästi. Vielä parempi, jos olisi tällaisesta kiinnostunut seura taustalla.
Helsinki, Turku, Tampere, (Oulu). Luulisi konseptille olla kysyntää. Voisi olla parikin ikäluokkaa samassa ryhmässä, esim. 14-16 v vaatimuksina valtava motivaatio eli käytännössä halu huipulle eli suurin haave olla olla futaaja, tietty taitotaso, joka sallii (Suomen mittakaavassa) helvetin kovan temmon, ja suunnilleen saman painoisia kavereita esim. 50-65 kg.

[mieskone]

Jos tuntisin muutaman teknisesti taitavan pelaajan ja muutaman raastajan sekä juoksu ja voimavalmentajan niin perustaisin "last chance football academy" Jossa jokainen saisi henkilökohtaista ohjausta ja jokainen koitettaisiin saada parantamaan ominaisuuksiaan. paljon parempi liikeidea kuin veikkausliigaseura.

[PaoloRos]

Ja hyvää tulosta saataisiin, myös kun palloseuroissa tajuttaisiin eri kausien merkitys urheilussa ja harjoittelun rytmitys. Siis harjoituskausi ja sen sisällä eri vaiheet, kilpailuun valmistava kausi sekä kilpailukausi. Mutta näihin tarvittaisiin myös voima ja juoksuvalmentajat sekä se että "pallovalmentaja"  ei sotkeudu näihin harjoituskausiin. Siinä vaiheessa kun perustekniikka on hallussa, niin selkeä rytmitys milloin painotetaan mitäkin. Nyt pelataan ja paahdetaan ympäri vuoden pallon kanssa, mutta fyysiset ominaisuudet jäävät sivuseikoiksi.

[Takatasku]

Ja hyvää tulosta saataisiin, myös kun palloseuroissa tajuttaisiin eri kausien merkitys urheilussa ja harjoittelun rytmitys. Siis harjoituskausi ja sen sisällä eri vaiheet, kilpailuun valmistava kausi sekä kilpailukausi. Mutta näihin tarvittaisiin myös voima ja juoksuvalmentajat sekä se että "pallovalmentaja"  ei sotkeudu näihin harjoituskausiin. Siinä vaiheessa kun perustekniikka on hallussa, niin selkeä rytmitys milloin painotetaan mitäkin. Nyt pelataan ja paahdetaan ympäri vuoden pallon kanssa, mutta fyysiset ominaisuudet jäävät sivuseikoiksi.

Näin se menee tällä hetkellä ja tämä on se pointti missä jääkiekko on valovuoden edellä. Ensin on toukokuusta heinäkuun loppuun aikaa reenata fysiikkaa kuntoon. Jotku joukkueet toki käy jäälläkin. Sitten elo-huhtikuu lajia ja monessa seurassa jo nuoresta alkaen fysiikkaa ennen ja/tai jälkeen jään.

[Jortsukka]

Toki hyvä miettiä että mihin ikään tuo "kausi-ajattelu" sopii ja mihin ei. Ihan tässä vaan katsellessa 9-vuotiaiden "pk-kautta".

[PaoloRos]

Toki hyvä miettiä että mihin ikään tuo "kausi-ajattelu" sopii ja mihin ei. Ihan tässä vaan katsellessa 9-vuotiaiden "pk-kautta".

Kyllä kyllä, mutta kaikki yksilölajien parissa olleet/olevat tietävät tämän perusasian. Jotta pystyt kilpailemaan tai tekemään kilpailun omaisia suortuksia, niin eri ominaisuuksia pitää harjoittaa eri kausina ja painottaen eri aikoina. Esim. nopeus ei tartu silloin kun harjoitellaan fysiikkaa tai vastaavia ominaisuuksia. Ja jotta pystyt harjoittelemaan ja kilpailemaan, niin asiat pitää tehdä oikeassa järjestyksessä.

Ja minusta nyt keskusteltiin noin B-ikäisten dropoutista. Ei tietenkään 9 v "harjoittelu" ole samanlaista kuin 15 v harjoittelu. Jotta junnuista tulisi jos kilpaurheilijoita, perusta pitää aloittaa järkevästi leikinomaisesti jo varhain. Ja esim. 9v, kausi ajattelu pitäisi minusta tarkoittaa sitä että on useampi laji joiden tekniikan ja perustan opettelee, ei missään nimessä yhtä lajia ympärivuoden eli koko kautta.

[naumanen]

Olisiko tässä opittavaa?

71-vuotias fysiikkaguru sparraa omalla rautakuurillaan NHL-tähtiä huippukuntoon – Laine, Rantanen ja Kakko hikoilevat raakaa voimaa nopeudeksi

https://yle.fi/urheilu/3-10929937

[Jortsukka]

Kyllä kyllä, mutta kaikki yksilölajien parissa olleet/olevat tietävät tämän perusasian. Jotta pystyt kilpailemaan tai tekemään kilpailun omaisia suortuksia, niin eri ominaisuuksia pitää harjoittaa eri kausina ja painottaen eri aikoina. Esim. nopeus ei tartu silloin kun harjoitellaan fysiikkaa tai vastaavia ominaisuuksia. Ja jotta pystyt harjoittelemaan ja kilpailemaan, niin asiat pitää tehdä oikeassa järjestyksessä.

Ja minusta nyt keskusteltiin noin B-ikäisten dropoutista. Ei tietenkään 9 v "harjoittelu" ole samanlaista kuin 15 v harjoittelu. Jotta junnuista tulisi jos kilpaurheilijoita, perusta pitää aloittaa järkevästi leikinomaisesti jo varhain. Ja esim. 9v, kausi ajattelu pitäisi minusta tarkoittaa sitä että on useampi laji joiden tekniikan ja perustan opettelee, ei missään nimessä yhtä lajia ympärivuoden eli koko kautta.

Kuitenkin muualla maailmassa voidaan harrastaa vain yhtä lajia ympäri vuoden, miksi ei Suomessa? Siis jos vain se on laadukkaasti tehty ja esim. oheisharjoittelu järjestetty älykkäästi. Suomi on varmaan maailman ainoita maita missä yritetään joka vuosi tätä samaa mallia miten ratkaista jalkapallon ongelmat. Eli harrastetaan 3kk fudista, 3kk lätkää, 3kk säbää, 3kk pesistä ja sitten siitä tulee futari. Tai parhaimmillaan toki vielä niin että harrastetaan noita kaikkia neljää samaan aikaan niin että mihinkään ei pysty kunnolla keskittymään ja omalla ajalla ei jää aikaa harjoitteluun.

Mitä tulee drop-outtiin tässä B iässä, niin tuo on aika luonnollinen hetki kuitenkin tuohon lopettamiseen. Siinä vaiheessa koulu, tytöt/pojat, jne. alkavat viemään entistä enemmän aikaa ja samalla kun harjoittelu vain kovenee sekä nuoret miettivät omaa maailmankuvaansa niin lopettaminen on luontaista. Toki toivoisin että A) löytyisi mahdollisuus harrastaa lajia vähän pienemmällä panostuksella B) seuroissa olisi riittävän valveutuneita henkilöitä siihen ettei pelaajia tippuisi esim. koon/kasvun tms. muun takia pois. Iso ongelma on näissä kaikissa se kuinka vääristynyt pelaajan minä-kuva voi olla ja samalla se että ei ole riittävää ammattitaitoa/kriteeristöä pelaajien valintaan/tukemiseen tuossa vaiheessa.

[Takatasku]

Kuitenkin muualla maailmassa voidaan harrastaa vain yhtä lajia ympäri vuoden, miksi ei Suomessa? Siis jos vain se on laadukkaasti tehty ja esim. oheisharjoittelu järjestetty älykkäästi. Suomi on varmaan maailman ainoita maita missä yritetään joka vuosi tätä samaa mallia miten ratkaista jalkapallon ongelmat. Eli harrastetaan 3kk fudista, 3kk lätkää, 3kk säbää, 3kk pesistä ja sitten siitä tulee futari. Tai parhaimmillaan toki vielä niin että harrastetaan noita kaikkia neljää samaan aikaan niin että mihinkään ei pysty kunnolla keskittymään ja omalla ajalla ei jää aikaa harjoitteluun.

Omista valmennettavista (valmensin silloin yleisurheilua) paras urheilija on ollut poika, joka harrasti monipuolisesti. Kesällä jalkapalloa ja yleisurheilua, talvella jääkiekkoa, telinevoimistelua ja myöhemmin painnonostoa. Loistava kehonhallinta ja otti eri välineet haltuun nopeasti, oli sitten kyseessä jalkapallo, jääkiekko tai keihäs. Mutta kuten sanoit, olisi varmaan saanut saman monipuolisen reenin vähemmilläkin lajeilla, jos valmennuksen ja toiminnan laatu olisi ollut kohdallaan. Jalkapalloväen harmiksi valitsi ykköslajikseen jääkiekon. Keväällä näkee sitten kuinka pitkälle pääsee kartoituksissa ja onko jopa maajoukkueessa asti.

Mitä tulee drop-outtiin tässä B iässä, niin tuo on aika luonnollinen hetki kuitenkin tuohon lopettamiseen. Siinä vaiheessa koulu, tytöt/pojat, jne. alkavat viemään entistä enemmän aikaa ja samalla kun harjoittelu vain kovenee sekä nuoret miettivät omaa maailmankuvaansa niin lopettaminen on luontaista. Toki toivoisin että A) löytyisi mahdollisuus harrastaa lajia vähän pienemmällä panostuksella B) seuroissa olisi riittävän valveutuneita henkilöitä siihen ettei pelaajia tippuisi esim. koon/kasvun tms. muun takia pois. Iso ongelma on näissä kaikissa se kuinka vääristynyt pelaajan minä-kuva voi olla ja samalla se että ei ole riittävää ammattitaitoa/kriteeristöä pelaajien valintaan/tukemiseen tuossa vaiheessa.

Kaikille halukkaille ei taida riittää paikkoja urheilupainotteisissa kouluissa, joka mahdollistaisi enemmän ja kovempaa harjoittelua ja opiskelun urheilun ehdoilla. Nuori joutuu siis valinnan eteen ja kukin tekee sen sitten oman tilanteensa mukaan. Harrastefutiksen ei ainakaan täällä Oulussa pitäisi olla olosuhteista kiinni. Ainakin nuo lähikentät ovat vajaakäytöllä. Vaikka kaupungin vuorolistassa lukee, että vuoroja on varattu niin aika harvoin niitä kuitenkaan käytetään. Monta kertaa olen lähtenyt kävelylle sillä mielellä, että käyn katsomassa reenejä jonkun aikaa, mutta eipä siellä kentällä ketään ole ollut vaikka vuorot onkin varattu. Nyt vain pitäisi ottaa jonkun seuran koppi tästä asiasta.