Tuleva drop-out järkyttää

[PaoloRos]

Kuitenkin muualla maailmassa voidaan harrastaa vain yhtä lajia ympäri vuoden, miksi ei Suomessa? Siis jos vain se on laadukkaasti tehty ja esim. oheisharjoittelu järjestetty älykkäästi. Suomi on varmaan maailman ainoita maita missä yritetään joka vuosi tätä samaa mallia miten ratkaista jalkapallon ongelmat. Eli harrastetaan 3kk fudista, 3kk lätkää, 3kk säbää, 3kk pesistä ja sitten siitä tulee futari. Tai parhaimmillaan toki vielä niin että harrastetaan noita kaikkia neljää samaan aikaan niin että mihinkään ei pysty kunnolla keskittymään ja omalla ajalla ei jää aikaa harjoitteluun.

Mitä tulee drop-outtiin tässä B iässä, niin tuo on aika luonnollinen hetki kuitenkin tuohon lopettamiseen. Siinä vaiheessa koulu, tytöt/pojat, jne. alkavat viemään entistä enemmän aikaa ja samalla kun harjoittelu vain kovenee sekä nuoret miettivät omaa maailmankuvaansa niin lopettaminen on luontaista. Toki toivoisin että A) löytyisi mahdollisuus harrastaa lajia vähän pienemmällä panostuksella B) seuroissa olisi riittävän valveutuneita henkilöitä siihen ettei pelaajia tippuisi esim. koon/kasvun tms. muun takia pois. Iso ongelma on näissä kaikissa se kuinka vääristynyt pelaajan minä-kuva voi olla ja samalla se että ei ole riittävää ammattitaitoa/kriteeristöä pelaajien valintaan/tukemiseen tuossa vaiheessa.

Ei tämä ole pelkästään jalkapallon ongelma vaan monen muunkin lajin, jossa osa porukkaa tuijottaa vain siihen että minun oma laji on se paras ja yksi ainoa ja oikea. Kuten Takataskukin tuossa kirjoitti, monipuolisuus on valttia ja sen voi toteuttaa monella eri tavalla. Joko harrastamalla useita lajeja tai sitten tuomalla monipuolisuutta (siis valmentajien kautta) siihen päälajiin. Minusta meillä ollaan liikaa joukkuelajeissa "hirttäydytty" siihen, että kun on esim. 4x vko kenttävuoro ja 1-2 peliä/vko. Niin viikkorytmiä ei sitten kirveelläkään muuteta eri kausilla, hinkataan se 4 x vko pallon kanssa, vaikka esim. talvella olisi paljon järkevämpää tehdä esim. 2xvko jotain aivan muuta. Tai jos on esim. pelit to, la/su, niin ei silloin ole mitään järkeä harjoitella kovasti ma-ke. Eihän näin tehdä esim. yksilölajeissakaan kilpailukaudella. Kun urheilija on talven ja kilpailuihin valmistavan kauden harjoitellut hyvin ja laadukkaasti, niin kyllä silloin voi kisakaudella välillä levätä tai tehdä palauttavaa harjoittelua ennen pelejä. Tätä tarkoitin esim. sillä rytmityksellä, ei tälläistä ole jalkapallossa. Rytmityksenä on kyllä että pidetään heinäkuussa tauko, joka on taas minusta täysin käsittämätön, kesän parhaat kelit.

Ja nyt ei edelleenkään puhuta niistä 9 v junnuista, joihin aiemmin viitattiin.

[Takatasku]

Pitää niillä 9-vuotiaillakin olla suunnitelma, mitä milloinkin tehdään. Muuten saattaa joku taito tai ominaisuus jäädä treenaamatta. Noin pieneen tarttuu niin taito kuin fyysiset ominaisuudet. NIitä vaan pitää annostella sopivassa suhteessa, että saadaan aikaan urheilija ja jalkapalloilija. Kendon puolelta venäläisen valmentajan Anatoli Tarasovin lausumana todettu: "vain hyvästä urheilijasta voi tulla hyvä jääkiekkoilija." Eiköhän tämä voida kääntää myös muotoon "vain hyvästä urheilijasta voi tulla hyvä jalkapalloilija." Mikä sitten on kenenkin mielestä hyvä urheilija, miettiköön jokainen itse.

Rytmityksestä tuli mieleen erään valmentajan suunnitelma: "alkuviikko palautellaan ja loppuviikko herkistellään." Missäs välissä ne sitten reenaa?

[Nurmishakki]

Tuntuu että seuroilla ei ole loogista suunnitelmaa pelaajakehityksessä vaan ottelu kerralla haetaan voittoa.

Peliajan tärkeydestä:

Onko seuralta järkevää peluuttaa pelaajia, joiden tiedetään (ainakin pelaajien keskuudessa tiedetään) lopettavan ja pelaajia jotka todennäköisesti lopettavat vuoden-parin sisällä.
Ja antaa "varmasti jatkavien" ja motivoituneiden pienikokoisten ja pelissä (lähes yhtä hyvin) pärjäävien, mutta tällä hetkellä fyysisesti vaillinaisempien istua penkilllä?   

Toinen pointti, joka usein unohtuu isokokoisten pelaajien suhteen.
Pituudellahan ei ole paljoakaan tekemistä fyysisen kehittymisen kanssa! Pitkä voi olla samassa jamassa kuin pienikokoinen pelaaja.
Esim. 5-10 vuotta sitten ruotsalaisten toiminta jääkiekossa oli järkevämpää kuin suomalaisten. Ruotsalaiset jääkiekkoseurat pitävät isokokoiset (lue: pitkät), mutta fyysisesti myöhään kehittyvät mukana kilpatoiminnassa, joka poiki sittemmin todella merkittävästi enemmän isokokoisempia NHL-pelaajia. Aika on nyt toinen, koska jääkiekko on muuttunut niin nopeaksi lajiksi, että pienemmätkin pärjäävät NHL:ssä. Mutta jalkapallossahan maailmalla mennään yhä isompiin pelaajiin päin. Ja joo, joo turha kenenkään antaa nyt esimerkkejä pienikokoisista hyvistä pelaajista.

[BlueJ]

Rytmityksestä tuli mieleen erään valmentajan suunnitelma: "alkuviikko palautellaan ja loppuviikko herkistellään." Missäs välissä ne sitten reenaa?

Keskiviikkoisin aina kovat reenit - ehkä aamu- ja iltareenit vielä molemmat

[Sportacus]

Peliajan tärkeydestä:

Onko seuralta järkevää peluuttaa pelaajia, joiden tiedetään (ainakin pelaajien keskuudessa tiedetään) lopettavan ja pelaajia jotka todennäköisesti lopettavat vuoden-parin sisällä.
Ja antaa "varmasti jatkavien" ja motivoituneiden pienikokoisten ja pelissä (lähes yhtä hyvin) pärjäävien, mutta tällä hetkellä fyysisesti vaillinaisempien istua penkilllä?   

Minun mielestäni ihan jokaisen junnun pitää saada kunnolla peliaikaa. Jokainen pelikin on yksi harjoitus. Miten ne penkillä istuvat voisivat saada ne paremmat pelaajat taidoissa kiinni, jos eivät pääse edes kunnolla harjoittelemaan pelaamista? Ja eihän se penkillä istuminen ole junnulle millään tavalla mielekästä. Seuran ja valmentajien vastuulla on järjestää asiat niin, että kaikille löytyy riittävästi peliaikaa.

[PaoloRos]

Pitää niillä 9-vuotiaillakin olla suunnitelma, mitä milloinkin tehdään. Muuten saattaa joku taito tai ominaisuus jäädä treenaamatta. Noin pieneen tarttuu niin taito kuin fyysiset ominaisuudet. NIitä vaan pitää annostella sopivassa suhteessa, että saadaan aikaan urheilija ja jalkapalloilija. Kendon puolelta venäläisen valmentajan Anatoli Tarasovin lausumana todettu: "vain hyvästä urheilijasta voi tulla hyvä jääkiekkoilija." Eiköhän tämä voida kääntää myös muotoon "vain hyvästä urheilijasta voi tulla hyvä jalkapalloilija." Mikä sitten on kenenkin mielestä hyvä urheilija, miettiköön jokainen itse.

Rytmityksestä tuli mieleen erään valmentajan suunnitelma: "alkuviikko palautellaan ja loppuviikko herkistellään." Missäs välissä ne sitten reenaa?

Minä tarkoitan rytmityksellä nyt vuoden/kuukausien erilaisuutta sekä ikäluokkaa, joka reenaa tai jonka pitäisi reenata lähes joka päivä.
Minusta on päivän selvää, jotta saavutetaan paras mahdollinen kilpailuvire, eikä olla väsyneitä/jäykkiä/"tönkissä", niin harjoittelun pitää olla erilaista tammi-maaliskuussa kuin kesä-syyskuussa. Ja tätä ei mielestäni jalkapallossa ole.

[Sportacus]

Junnuilla harjoittelun jaksotus on aika lailla eri asia kuin aikuisilla. Junnujen fysiikkaa pitää kehittää ympäri vuoden, ei vain kilpailukauden ulkopuolella. Toki eri ominaisuuksien harjoittelua voi rytmittää jaksoittain.

Junnuilla voi ehkä olla järkevää hiukan keventää harjoittelua kauden tärkeimpiin otteluihin/kilpailuihin, mutta liikaa ei kannata mennä pelkkien otteluiden ehdoilla. Ominaisuuksien kehittyminen pitkällä aikavälillä on tärkeämpää. Palloilulajeissa ollaan aikuisten puolellakin menossa enemmän siihen, että tehdään esimerkiksi kunnolla voimaharjoittelua kauden aikanakin, ettei voimatasot tipu kauden aikana.

[PaoloRos]

Junnuilla harjoittelun jaksotus on aika lailla eri asia kuin aikuisilla. Junnujen fysiikkaa pitää kehittää ympäri vuoden, ei vain kilpailukauden ulkopuolella. Toki eri ominaisuuksien harjoittelua voi rytmittää jaksoittain.

Junnuilla voi ehkä olla järkevää hiukan keventää harjoittelua kauden tärkeimpiin otteluihin/kilpailuihin, mutta liikaa ei kannata mennä pelkkien otteluiden ehdoilla. Ominaisuuksien kehittyminen pitkällä aikavälillä on tärkeämpää. Palloilulajeissa ollaan aikuisten puolellakin menossa enemmän siihen, että tehdään esimerkiksi kunnolla voimaharjoittelua kauden aikanakin, ettei voimatasot tipu kauden aikana.

"Toki eri ominaisuuksien harjoittelua voi rytmittää jaksoittain", tuossa sinä mainitset sen kaikkein tärkeimmän. Mutta siinähän ei ole mitään järkeä että "vääriä" ominaisuuksia painotetaan väärällä kaudella. Ja toisaalta onko järkeä että pelikausi on marraskuusta - syyskuuhun eli käytännössä koko vuosi. No kohta joku viisastelee että pelaamalla kehittyy parhaiten. Miksi sitten samalla logiikalla yleisurheilussa ei ole sitten kilpailukautta ympärivuoden ?

[Sportacus]

"Toki eri ominaisuuksien harjoittelua voi rytmittää jaksoittain", tuossa sinä mainitset sen kaikkein tärkeimmän. Mutta siinähän ei ole mitään järkeä että "vääriä" ominaisuuksia painotetaan väärällä kaudella. Ja toisaalta onko järkeä että pelikausi on marraskuusta - syyskuuhun eli käytännössä koko vuosi. No kohta joku viisastelee että pelaamalla kehittyy parhaiten. Miksi sitten samalla logiikalla yleisurheilussa ei ole sitten kilpailukautta ympärivuoden ?

Mitä ominaisuuksia jalkapallojunnun ei pitäisi kehittää kilpailukaudella?

Pelaamalla kehittyy pelaaminen parhaiten, mutta jos puhutaan fyysisten ominaisuuksien kehittämisestä pitkällä tähtäimellä, niin siihen pitää palloilulajien junnuillakin panostaa koko ajan tosissaan ympäri vuoden.

[PaoloRos]

Mitä ominaisuuksia jalkapallojunnun ei pitäisi kehittää kilpailukaudella?

Pelaamalla kehittyy pelaaminen parhaiten, mutta jos puhutaan fyysisten ominaisuuksien kehittämisestä pitkällä tähtäimellä, niin siihen pitää palloilulajien junnuillakin panostaa koko ajan tosissaan ympäri vuoden.

Puhutaan edelleen isommista junnuista
Lähdetäänpä siitä että ensin pitäisi määritellä oikeasti kilpailukausi, jota nyky jalkapallossa ei minusta ole. Pelataan lähes ympäri vuoden.

*Voimaharjoittelu pitää jakaa erilaisiin voimaominaisuuksiin ja siellä tehdä se ero.
*Juoksuharjoittelu pitää jakaa pk/lenkki, vetoharjoitteluun/toistojuoksuihin, nopeuteen

esim. näistä tulee jo yksinkertainen jako, mitä tulisi tehdä talvella/keväällä/kesällä.

Ja sitten mikä on kaikkein tärkein eli ihan fyysisten perusominaisuuksien kehittämiseen pitkäjänteisesti, joka palloilulajeissa ei tehdä. Eihän esim. juoksuharjoittelua (nopeuskestävyys, jota jalkapallo minusta valtaosin on) pysty tekemään ellei ole juoksutekniikka ja lihaksisto kunnossa.

[Sportacus]

Toisessa ketjussa puhetta junnujen drop-outista:
http://futisforum2.org/index.php?topic=229997.msg12624382#msg12624382

Seurojen pitäisi nyt oikeasti ymmärtää panostaa siihen, että tämä asia hoidetaan mahdollisimman hyvin ja hienovaraisesti. Ymmärrettävästi jossain vaiheessa on kilpajoukkueessa osalle porukasta sanoa, että ei enää mahdu joukkueeseen. Mutta voisiko nämä asiat ainakin yrittää hoitaa mahdollisimman hyvin?

[Takatasku]

Eipä tuossa tapauksessa ole tainnut viestintä toimia. Mutta en ole yllättynyt sen toimimattomuudesta. Ei Ilves varmasti ole ainoa seura jossa ei viesti kulje.

[Sokrateen puskumaali]

Toisessa ketjussa puhetta junnujen drop-outista:
http://futisforum2.org/index.php?topic=229997.msg12624382#msg12624382

Seurojen pitäisi nyt oikeasti ymmärtää panostaa siihen, että tämä asia hoidetaan mahdollisimman hyvin ja hienovaraisesti. Ymmärrettävästi jossain vaiheessa on kilpajoukkueessa osalle porukasta sanoa, että ei enää mahdu joukkueeseen. Mutta voisiko nämä asiat ainakin yrittää hoitaa mahdollisimman hyvin?

Mikä on oikea määrä ja tapa hoitaa nämä asiat? Kertoa jo esim. 10 vuotiaille, että joukkueessa on kolmen vuoden päästä X kappale pelipaikkoja ja seura valikoi teistä ja ulkopuolisista halukkaista pelaajista ne parhaat siihen joukkoon? Kuinka usein tätä viestiä pitää toistaa, jotta se tulee tiedotetuksi ja toisaalta myös ei muutu ahdistavaksi sanomaksi?

[Jortsukka]

Viestintä ei ole toiminut tai viestiä ei ole osattu ottaa vastaan. Lähinnä siis nyt otan yleisen tilanteen seuroista. Eli järjestetään vanhempainpalavereita/kokouksia, niin paikalla ei ole kuin kourallinen vanhempia. Sitten pyydetään vastaamaan seuran tai joukkueen palautteeseen, vastaajia on vain kourallinen. Sitten tapahtuu jotain mikä koskee sitä omaa lasta(esim. ei mahdu turnaukseen, ei valita kv-tapahtumaan tai pääse ykkösjoukkueeseen), niin siitä nousee valtava haloo. Vaikka näistä asioista on siellä vanhempainpalavereissa viestitelty, niiden jälkeen laitettu muistiota, jne.

En siis ota tähän tilanteeseen kantaa, kun ei voi tietää miten todellisuudessa tapahtunut, vaan ainoastaan siihen miten nykyisin usein asiat menevät. Eli asioita usein kerrotaan ja niistä tiedotetaan, mutta niitä ei oteta vastaan tai halutaan tulkita omalla agendalla. Näistä sitten nostetaan nykyisin aina iso haloo, tavalla tai toisella.

Itsekin aika paljon muutenkin puhunut palstalla, että meillä pitäisi olla selvät seurojen kuvat ja niiden prioriteetit. Samalla myös vanhempien pitäisi ymmärtää(ja seuran tästä infota) että mitä toiminnassa edellytetään. Nyt esim. oletetaan että kun kuulut johonkin joukkueeseen, niin saat siellä olla mukana ihan sama miten toimit, harjoittelet tai kehityt. Tai miten vanhemmat sitoutuvat toimintaan. Tämä koskee siis jalkapalloa, kun taas esim. jääkiekon puolella on täysin luontaista että on tasoryhmä ja kova kilpailu. Tai sitten jossain taitoluistelussa tätä on jo 5-vuotiaasta.

Näistä muista lajeista missä tämä on luontaista ei kirjoiteta koskaan mediassa vastaavia juttuja mitä jalkapallosta. Jostain syystä yhteiskunnassa jalkapallo on laitettu asemaan missä ei saisi kilpailla tai yrittää kilpailla edes. Ja jos kilpaillaan, niin se on väärin. Samaan aikaan kun yhteiskunnan tuki jalkapallolle on kuitenkin hyvin pieni. Sen sijaan jääkiekolle tuki on paljon merkittävämpää ja siellä taas on ihan ok tiputella pelaajia eikä niistä kirjoiteta mitään.

[hoc]

Käsittämättömän heikostihan tuo on hoidettu. Niin viestinnällisesti kuin muutenkin.

Viestintähän on tuomittu epäonnistumaan aina (kts. Wiion lait), mutta tälläinen on aivan järjettömän helppoa hoitaa siten että paikalla on ikävän uutisen kertovan valmentajan lisäksi alemman tasoryhmän valmentaja. Tämä toivottaa samassa tilanteessa/tilaisuudessa pelaajan tervetulleeksi omaan joukkueeseensa, kertoo joukkueen toiminnasta ja tavoitteista, sekä kertoo miten tästä mennään eteenpäin. Ilmoitusta ei myöskään tehdä pelaajajoukolle vanhempineen, vaan asia käydään jokaisen pelaajan kanssa läpi erikseen. Tämä ei tosiaankaan ole mitään rakettitiedettä, eikä vaadi rahaa tai edes kauheasti aikaa/vaivaa....

Samankaltaisia uutisia on tullut jo vuosia vastaan eri kanavissa joka ikinen syksy. Ymmärrän että yksilötasolla (pelaaja+taustat) tilanne voi tulla yllätyksenä, mutta mielestäni on hämmentävää miten ihmeessä seuroissa ei kaikkien näiden vuosien jälkeenkään ole vieläkään osattu ottaa opiksi näistä tapauksista ja miettiä miten asia kannattaa hoitaa. Ei vuosi toisensa jälkeen voida heilutella 'viestinnässä on epäonnistuttu' -korttia. Mielestäni on jossain määräin omituista ettei seuroilla (tai liitolla) ole ohjeita (best practice) miten asia pitäisi hoitaa.

Samaan aikaan ihmetystä herättää miten tilanne on päässyt tulemaan aivan täytenä yllätyksenä pelaajalle; eihän vain ole käynyt niin että kauden aikana valmentaja ei ole antanut pelaajalle minkäänlaista palautetta, kertonut millä alueilla tämän täytyisi kehittyä ja miten? Vai onko selityksenä että tässäkin viestinnässä on epännistuttu?

[petteri72]

Mikä on oikea määrä ja tapa hoitaa nämä asiat? Kertoa jo esim. 10 vuotiaille, että joukkueessa on kolmen vuoden päästä X kappale pelipaikkoja ja seura valikoi teistä ja ulkopuolisista halukkaista pelaajista ne parhaat siihen joukkoon? Kuinka usein tätä viestiä pitää toistaa, jotta se tulee tiedotetuksi ja toisaalta myös ei muutu ahdistavaksi sanomaksi?

Tässä on toki myös se tilanne, että esimerkiksi HJK:ssä, Ilveksessä tai Hongassa poikien ykkösjoukkueissa tuota ei tarvitse sanoa ääneen. Kaikki tietävät tai saavat tietoonsa sen muutenkin.

Nyt sitten on Ilveksessä tyttöjen puolella toimittu samalla lailla kuin pojissakin. Tässä on kyllä joukkueissa valtava ero harrastuneisuuden tasossa ja viestintä on toki myös vähän sukupuolikysymys.

[Sportacus]

Tuossa tapauksessa on ilmeisesti joukkue pysynyt aika lailla samana useamman vuoden, jolloin se joukkueesta tippuminen tuntuu entistä kovemmalta. Jos joukkue olisi elänyt joka vuosi ja porukka vaihtunut, niin olisi varmaan helpompi pala purtavaksi.

Kuten sanottua, tällaisesta asiasta kertominen pitää miettiä tarkkaan miten se hoidetaan. Mutta osalla valmentajista nämä joukkueesta pudotettavat ja heidän asiansa ei välttämättä ole prioriteettilistan kärjessä, enemmän kiinnostaa niiden parempien pelaajien asiat.

Seuralla olisi hyvä olla selkeä kirjattu toimintalinjaus miten missäkin ikäluokassa joukkue valinnat tehdään ja tämä pitäisi osata kommunikoida riittävän selkeästi kaikille. Ja myös niille ykkösjoukkueesta tippuville pitäisi olla mietittynä pelaajapolku, joka olisi myös etukäteen kaikilla tiedossa. Kaikkein pahimmalta tällaiset asiat tuntuu, jos ne tulee yllätyksenä.

[Musta Husaari]

Kyllä joukkueesta tippumisen voi aistia jo hyvissä ajoin, kun peliaikaa tulee entistä vähemmän ja valmentaja muuttuu entistä etäisemmäksi niin pelaajalle kuin vanhemmille. Seuralla on näissä asioissa suuri vastuu ja kehityskeskustelut tulisi käydä vanhempien kanssa ennen kuin homma ilmoitetaan pelaajalle. Suomalaisuuteen kuitenkin kuuluu, että ikävistä asioista ei uskalleta puhua vaan uskotellaan itselle asioiden menevän omalla painollaan. Luulisi Ilveksen tasoisessa suur seurassa olevan ohjeistus näiden asioiden hoitoon. 

[Kloose]

Syksyisin Ilveksen ikäkausijoukkueisiin saa tulla näytille innokkaita junioreita Ilveksen kaupunginosaliigasta ja lähialueiden muista seuroista. Jos nämä ovat riittävän hyviä, uusia pelaajia otetaan mukaan. Kaikille vanhoille pelaajille ei välttämättä ole tilaa joukkueessa. Pelin hengen pitäisi olla selvä.

Avoimia treenejä voi olla esim. kaksi viikkoa, ja sitten valmennus ja valmennuspäällikkö tekevät päätökset, joista ilmoitetaan viivyttelemättä. Eivät päätöksentekijät voi tietää etukäteen, paljonko junnuja tulee tyrkylle, jolloin päätökset tehdään nopealla aikataululla.

On varmasti vaikea päätös valmennukselle, tiputtaako pois huonoimmat vai laiskimmat, sillä huonoista voi lopulta tulla parempia kuin laiskoista. Ilveksen väki tuntuu arvostavan treeniasennetta. Oliko tässäkin tapauksessa niin, että treenimeininki painoi vaakakupissa päätöksiä tehtäessä?

Nuo ovat väkisinkin hyvin ikäviä, dramaattisia tilanteita ulos jääneille, jos intoa olisi ollut jatkaa tutussa porukassa. Onneksi vanhoista ystävistä voi pitää kiinni ja uusia ystäviä voi löytyä muualta: kun muista joukkueista tulee junioreita Ilveksen ikäkausijoukkueeseen, niistä vapautuu paikkoja.

[hansel]

Ainakin pk-seudulla on ensi kaudelle todella monta kilpailullista joukkuetta B-sm ja B1 tasolle.
Lisäksi esim käpan B2 joukkueeseen satsataan varmasti hyvin vaikkakin pelaa keväällä B2sarjaa.
Luulisi Nurmishakin pojille löytyvän paikka.

[Konnakakkonen]

Kun yläasteelle mennään ja siirrytään isolle kentälle drop-out alkaa kunnolla näkymään. Peli muuttuu entistä vaativammaksi ja harjoitusmäärät nousee. Kilpailu pelipaikoista kasvaa. Kaikille ei välttämättä löydy peliaikaa joukkueessa. Samaan aikaan vaatimustaso nousee koulussa, tulee murrosiän myötä muita kiinnostuksen kohteita ja osalla motivaatio syystä taikka toisesta harrastusta kohtaan hiipuu. Vanhempien rooli vähenee entisestään.

Toinen drop-out vaihe nähdään B-junnuissa kun pelaajat aloittaa jatko-opiskelut peruskoulun jälkeen. Huomataan että oma taso ei riitä aikuisena jalkapallosta tuomaan leipää pöytään, vaikka ell-tasolla olisi pelattu kaudesta toiseen. Jos olet ihan hyvä perus pelaamaan ja syöttämään palloa sillä ei valitettavasti ammattilaiseksi päästä. Samanlaisia perushyviä aikuisia futareita on alueella satoja, ellei tuhansia. Kun tämä iskee tajuntaan on se jokaiselle kova paikka. Silloin ymmärtää että on pakko alkaa panostaan tosissaan opiskeluihin ja ammatin hankkimiseen.

[Potkumaali]

Kun yläasteelle mennään ja siirrytään isolle kentälle drop-out alkaa kunnolla näkymään. Peli muuttuu entistä vaativammaksi ja harjoitusmäärät nousee. Kilpailu pelipaikoista kasvaa. Kaikille ei välttämättä löydy peliaikaa joukkueessa. Samaan aikaan vaatimustaso nousee koulussa, tulee murrosiän myötä muita kiinnostuksen kohteita ja osalla motivaatio syystä taikka toisesta harrastusta kohtaan hiipuu. Vanhempien rooli vähenee entisestään.

Toinen drop-out vaihe nähdään B-junnuissa kun pelaajat aloittaa jatko-opiskelut peruskoulun jälkeen. Huomataan että oma taso ei riitä aikuisena jalkapallosta tuomaan leipää pöytään, vaikka ell-tasolla olisi pelattu kaudesta toiseen. Jos olet ihan hyvä perus pelaamaan ja syöttämään palloa sillä ei valitettavasti ammattilaiseksi päästä. Samanlaisia perushyviä aikuisia futareita on alueella satoja, ellei tuhansia. Kun tämä iskee tajuntaan on se jokaiselle kova paikka. Silloin ymmärtää että on pakko alkaa panostaan tosissaan opiskeluihin ja ammatin hankkimiseen.

Täytyykö vanhempien rooli vähentyä ?  Edelleen ylä-aste ikäistä voi kannustaa jne.  Käydä nuoren kanssa kentällä ja jne.  Ehkä se rooli vaan muuttaa muotoaan.
B junnu ikä varmaan se vaikein . Tietenkin riippuu siitä mitkä ne tavoitteet on pelaajalla.

[Konnakakkonen]

Täytyykö vanhempien rooli vähentyä ?  Edelleen ylä-aste ikäistä voi kannustaa jne.  Käydä nuoren kanssa kentällä ja jne.  Ehkä se rooli vaan muuttaa muotoaan.
B junnu ikä varmaan se vaikein . Tietenkin riippuu siitä mitkä ne tavoitteet on pelaajalla.

Oma kokemus on että valtaosa nuorista haluaa murrosiässä itsenäistyä ja ottaa "etäisyyttä" monessa asiassa vanhempiinsa. Myös omistajuus omasta harrastamisesta kasvaa. Vanhempia ei enää välttämättä haluta pelejäkään katsomaan.

[Potkumaali]

Oma kokemus on että valtaosa nuorista haluaa murrosiässä itsenäistyä ja ottaa "etäisyyttä" monessa asiassa vanhempiinsa. Myös omistajuus omasta harrastamisesta kasvaa. Vanhempia ei enää välttämättä haluta pelejäkään katsomaan.

Niin,  voi olla noinkin.  Riippuu varmaan siitä paljonkin miten vanhemmat ovat olleet mukana nuoren harrastuksessa aikaisemmat vuodet.

[lavida]

Se on ihan tieteellinen fakta, että murrosiän myötä vanhempien rooli esim. urheilulajiin sosiaalistumisessa pienentyy (kuten elämässä ylipäätään - se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö nuori yhä vanhempien tukea tarvitsisi). Nuoruusvuosina tuon roolin korvaavat usein ystävät. Jos harrastuksesta putoaa useita hyviä kavereitakin pois, kynnys oman harrastuksen lopettamiselle pienenee.