FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
12.07.2020 klo 09:02:48 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 3 [4]
 
Kirjoittaja Aihe: Tuleva drop-out järkyttää  (Luettu 29208 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Footballing

Poissa Poissa


Vastaus #75 : 26.05.2020 klo 23:39:08

Kyllä joukkueesta tippumisen voi aistia jo hyvissä ajoin, kun peliaikaa tulee entistä vähemmän ja valmentaja muuttuu entistä etäisemmäksi niin pelaajalle kuin vanhemmille. Seuralla on näissä asioissa suuri vastuu ja kehityskeskustelut tulisi käydä vanhempien kanssa ennen kuin homma ilmoitetaan pelaajalle. Suomalaisuuteen kuitenkin kuuluu, että ikävistä asioista ei uskalleta puhua vaan uskotellaan itselle asioiden menevän omalla painollaan. Luulisi Ilveksen tasoisessa suur seurassa olevan ohjeistus näiden asioiden hoitoon. 

Mikä siinä on niin vaikeaa että seuroissa oikeasti huolehdittaisiin kaikista pelaajista ja arvostettaisiin myös sitoutumista toimintaan? Pikavoittojen ja valkkujen keskinäisen kilpailullisuuden tavoittelussa sivuraiteille jää ne työteliäät maan hiljaiset jotka eivät juuri sillä hetkellä mahdu köyhän miehen kuordioloijen ELLin, korjataan LIIGAn, unelmien joukkueeseen.

Voisitteko seurat ja valkut sallia itsellenne mahdollisuuden tuloksellisiin pettymyksiin turvallisessa ympäristössä?Ehkä näin ne drop outitkin jäisi vähemmiksi.
Potkumaali

Poissa Poissa


Vastaus #76 : 27.05.2020 klo 06:25:08

Mikä siinä on niin vaikeaa että seuroissa oikeasti huolehdittaisiin kaikista pelaajista ja arvostettaisiin myös sitoutumista toimintaan? Pikavoittojen ja valkkujen keskinäisen kilpailullisuuden tavoittelussa sivuraiteille jää ne työteliäät maan hiljaiset jotka eivät juuri sillä hetkellä mahdu köyhän miehen kuordioloijen ELLin, korjataan LIIGAn, unelmien joukkueeseen.

Voisitteko seurat ja valkut sallia itsellenne mahdollisuuden tuloksellisiin pettymyksiin turvallisessa ympäristössä?Ehkä näin ne drop outitkin jäisi vähemmiksi.


Täyttä totta että valmentajat haluavat niitä voittoja liian hanakasti. Tulos edellä tuntuvat menevän. Eikö olisi tärkeää mennä kehitys edellä ja pitää mahdollisemman suurta porukkaa mukana. Pitkällä tähtäimellä sieltä voi hyvinkin nousta suurempi määrä hyviä pelaajia. No en ole tämän asian asiantuntia.  Vaikea asia kun puhutaan kilpaurheilusta.
Footballing

Poissa Poissa


Vastaus #77 : 27.05.2020 klo 13:09:11


Täyttä totta että valmentajat haluavat niitä voittoja liian hanakasti. Tulos edellä tuntuvat menevän. Eikö olisi tärkeää mennä kehitys edellä ja pitää mahdollisemman suurta porukkaa mukana. Pitkällä tähtäimellä sieltä voi hyvinkin nousta suurempi määrä hyviä pelaajia. No en ole tämän asian asiantuntia.  Vaikea asia kun puhutaan kilpaurheilusta.

Juuri näin ja surullista että kasvattajaseurat myös lähtevät herkästi samaan leikkiin mukaan isoilla talousalueilla ja panostetaan suurin elkein traioutteihin näkemättä sitä potentiaalia joka jo seurassa on olemassa. Ikäluokkien hukkaaminen ja harrastajakato elitismin seurauksena on surullista niin tapahtuessaan. Keskittymällä jo käsillä oleviin resursseihin ja kehittämällä joukkuetta voidaan vasta sanoa, että menestys on pitkäjänteisen valmennuksen tulosta, niinkuin sen pitäisikin olla. Nyt jopa alakoululaisille pidetään ainakin pks alueella kuulemma mahtipontisia korttelitryoutteja menestyksen (ai minkä ja kenen) varmistamiseksi. Samalla menetetään harrastajia molemmasta päästä, niin harraste kuin kilpapuolelta ja sitäpaitsi kaikenlainen haaste sekä eliittitouhu pitäisi kitkeä pikkulasten harrastuksesta pois. Ei niitä tarvita aikuisten rakentamina termeinä ja järjestelminä aiheuttaen ihan turhaa epäluuloa ja kyräilyä toimintaan. Siinä sitten vaikka kasvuvaiheen kynnyksellä olevien junnujen potentiaalia testaamaan jollain SHA kriteereillä, kun poikien ja tyttöjen pallollisiin perusasioihin sekä toimimiseen joukkueen tärkeänä jäsenenä kannattaisi panostaa. Palloliitto vaikuttaa olevan ihan hukassa mitä kentällä tapahtuu sen perusteella mitä kentältä kuuluu.
Ferenc

Poissa Poissa


Vastaus #78 : 07.06.2020 klo 23:06:20

Tärkeä aihe.

Muutamia kommentteja:
Ehkä valinta voisi olla yhteishaku-tyyppinen, jossa ehdotetaan paikkaa toisen seuran ykkösjoukkueessa, yhtenä vaihtoehtona. Mielestäni vähän liikaa ollaan sidoksissa omaan seuraan, kannattajatyylisesti eikä ammattilaistyylisesti. Valmentajat taas toimivat ammattimaisesti ja käsittääkseni vaihtavat useammin seuraa.

Jos vaikuttaa kireältä tilanteelta, kannattaa jo vähintään vuotta aiemmin tehdä polku, jolla pelaaja voi todennäköisemmin pysyä joukkueessa: jokapäiväinen aamulenkki, jokaviikkoiset omatoimiset laukaisu-, ja tekniikkatreenit, ylimääräisiä leirejä ja treenejä muualta hiihtolomalla, syyslomalla, joululomalla, lisäpelejä vaikka vanhemmasta ikäluokasta ja futsalista.

Jos tippuu joukkueesta, voi kuitenkin hyvin olla että lähivuosina pääsee ohi monesta pelaajasta joka ei tippunut. Tämä on hyvä saada myös mieleen, ja että omalla tekemisellä loppujen lopuksi pääsee huipulle, ei tietyn valmentajan ja seuran avulla, ja että väistämättä matkalla huipulle edessä on joka tapauksessa maiseman vaihto. Häviävän pienellä määrällä huippupelaajista ei ole maiseman vaihtoa, joka nähdään esimerkiksi työelämässä vain positiivisena kokemuksena. Toisaalta on melko yleistä, ettei huippupelaajat ole olleet huipulla vielä B-ikäisenä.
Footballing

Poissa Poissa


Vastaus #79 : 08.06.2020 klo 23:31:50

Hienoa tekstiä. Ongelma vaan on se että asiat eivät toteudu seuroissa ja palloliitto on vain parahultainen patakinnas. Junnuille ei valmentajat anna tai kerro ohjeistusta mitä pitää tehdä jotta niiden hienojen ominaisuuksien lisäksi on kehityskohteita ja annetaan mahdollsuus näyttää nouseeko taso. Se on valmennusta. Ei se että ellin kellin tai vellin menestyksenkaipuussa katsotaan naapuriviheriön puolelle josko niiden pelaajien ansiosta päästäisiin oikeisiin valkkupöytiin isojen poikien ja blogistien kanssa. Palloliiton pitäisi kattojärjestönä velvoittaa paremman yksilöillisen ohjauksen antamiseen ja kasvattajaseurojen pitäisi lopettaa amatöörimäinen puuhastelu sekä kilpailullisuudella ratsastaminen. Ei se oikein suju kermojen kuorimisseuroiltakaan hallitusti.

Tärkeä aihe.

Muutamia kommentteja:
Jos vaikuttaa kireältä tilanteelta, kannattaa jo vähintään vuotta aiemmin tehdä polku, jolla pelaaja voi todennäköisemmin pysyä joukkueessa: jokapäiväinen aamulenkki, jokaviikkoiset omatoimiset laukaisu-, ja tekniikkatreenit, ylimääräisiä leirejä ja treenejä muualta hiihtolomalla, syyslomalla, joululomalla, lisäpelejä vaikka vanhemmasta ikäluokasta ja futsalista.

Jos tippuu joukkueesta, voi kuitenkin hyvin olla että lähivuosina pääsee ohi monesta pelaajasta joka ei tippunut. Tämä on hyvä saada myös mieleen, ja että omalla tekemisellä loppujen lopuksi pääsee huipulle, ei tietyn valmentajan ja seuran avulla, ja että väistämättä matkalla huipulle edessä on joka tapauksessa maiseman vaihto. Häviävän pienellä määrällä huippupelaajista ei ole maiseman vaihtoa, joka nähdään esimerkiksi työelämässä vain positiivisena kokemuksena. Toisaalta on melko yleistä, ettei huippupelaajat ole olleet huipulla vielä B-ikäisenä.
koera

Poissa Poissa


Vastaus #80 : 09.06.2020 klo 01:39:29

Juuri näin ja surullista että kasvattajaseurat myös lähtevät herkästi samaan leikkiin mukaan isoilla talousalueilla ja panostetaan suurin elkein traioutteihin näkemättä sitä potentiaalia joka jo seurassa on olemassa. Ikäluokkien hukkaaminen ja harrastajakato elitismin seurauksena on surullista niin tapahtuessaan. Keskittymällä jo käsillä oleviin resursseihin ja kehittämällä joukkuetta voidaan vasta sanoa, että menestys on pitkäjänteisen valmennuksen tulosta, niinkuin sen pitäisikin olla. Nyt jopa alakoululaisille pidetään ainakin pks alueella kuulemma mahtipontisia korttelitryoutteja menestyksen (ai minkä ja kenen) varmistamiseksi. Samalla menetetään harrastajia molemmasta päästä, niin harraste kuin kilpapuolelta ja sitäpaitsi kaikenlainen haaste sekä eliittitouhu pitäisi kitkeä pikkulasten harrastuksesta pois. Ei niitä tarvita aikuisten rakentamina termeinä ja järjestelminä aiheuttaen ihan turhaa epäluuloa ja kyräilyä toimintaan. Siinä sitten vaikka kasvuvaiheen kynnyksellä olevien junnujen potentiaalia testaamaan jollain SHA kriteereillä, kun poikien ja tyttöjen pallollisiin perusasioihin sekä toimimiseen joukkueen tärkeänä jäsenenä kannattaisi panostaa. Palloliitto vaikuttaa olevan ihan hukassa mitä kentällä tapahtuu sen perusteella mitä kentältä kuuluu.

Koitappa löytää edes muutama konkreettinen esimerkki, kuka, mitä, missä, milloin? Muuten tämä on kuin mulkun huljuttelua haaleassa vedessä, eli ei johda mihinkään.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #81 : 09.06.2020 klo 11:50:39

Kyllähän tähän drop outtiin on aina isoja määriä syitä. Monet ovat sellaisia mitä on vaikea edes ratkaista(esim. pelaaja haluaa keskittyä koulunkäyntiin/ammatin saantiin tms).

Itse koen että on kuitenkin paljon niitä mitä voitaisiin ratkaista. Näistä ovat mm. meillä olisi enemmän paremmin koulutettuja valmentajia, meillä olisi seuroilla selkeät profiilit mitkä ovat seuran tavoitteet, seurat tekisivät enemmän yhteistyötä, jne.

Näistä nyt noihin kahteen viimeiseen otan kantaa ja perustelen. Tällä hetkellä meillä on Suomessa valtava määrä seuroja joilla ei ole selkeää tavoitetta tai pyrkimystä johonkin suuntaan. Tavoitteet muodostaa aina seuran sisällä jokaisen ikäluokan valmentat tai jopa joukkueen vanhemmat. Täten esim. kahden peräkkäisen ikäluokan osalta voi olla tilanne että toisessa keskitytään puhtaasti harraste-toimintaan ja siihen että kaikki liikkuvat muutaman kerran viikossa, kun toisessa voidaan puhua vain kilpa-jalkapallosta. Onko kumpikaan sitten hyvä asia näistä? Mielestäni ei kun ne ovat seuran sisällä ristiriitaisesti toiminnassa. Pahimmillaan sitten tapahtuu sitä että toisessa ikäluokassa pelaajia tippuu koska siellä ei ole tavoitteellista toimintaa vaan vähän höntsätään ja kilpailusuuntautunut lapsi ei koe sitä mielekkääksi. Toisessa ikäluokassa sitten taas pelaajia tippuu koska vain panostetaan siihen kilpailusuuntautuneisiin pelaajiin ja perheisiin.

Nyt tullaan tilanteeseen missä kun seuroilla ei ole selkeää profiilia ja tavoitetta, niin enemmin tai myöhemmin nämä ikäluokat sitten seuroista loppuvat/kuihtuvat tai joskus sitten vaikka loikkaavat muualla. Loikkaamisessa usein siis se todella kilpailusuuntautunut valmentaja ottaa ne "parhaat pelaajat" mukaansa ja loput sitten jää tyhjän päälle ja toiminta loppuu kokonaan.

Jos meillä olisi seuroilla selvät tavoitteet, esim. "meidän tavoite tarjota mahdollisimman laadukasta toimintaa 5-12vuotiaille pelaajille sekä sen jälkeen harrastetoimintaa kaikille halukkaille", niin seurat voisivat selvästi panostaa tiettyihin ikävaiheisiin eri tavalla. Tälläisen seuran sitten tehdessä yhteistyötä muutaman samanlaisen seuran kanssa voisivat muodostaa tuosta 12-vuodesta eteenpäin yhteisen joukkueen niille ns. kilpapelaajille sekä taata lopuille harrastetoiminta omassa seurassa tai yhdessä muiden kanssa, pystyisimme takaamaan laadukkaamman ja jatkuvamman ympäristön pelaajille. Nykyisellään sitten se kilpailusuuntauunut ikäluokka seuran sisällä, jolla ei ole selkeää profiilia/tavoitetta, pyrkii sinne ELL:n, ei pääse niin homma voikin siihen loppua. Tai pääsee, vaikka toiminnan taso ei enää palvelisikaan parhaiden pelaajien kehitystä, niin pidetään näistä väkisin kiinni jotta siellä ELL:ssä pysytään.

Tämän takia meillä pitäisi ensin olla Palloliitolla selvät suuntaviivat seuroille, joiden pitäisi sitten seuran sisällä pystyä luomaan selvät suuntaviivat omalle toiminalle ja näiden puitteissa sitten tehdä yhteistyötä naapuriseuran/naapuriseurojen kanssa.
Footballing

Poissa Poissa


Vastaus #82 : 09.06.2020 klo 22:17:40

Koitappa löytää edes muutama konkreettinen esimerkki, kuka, mitä, missä, milloin? Muuten tämä on kuin mulkun huljuttelua haaleassa vedessä, eli ei johda mihinkään.
No niin sieltähän se vieteriukko pomppasi esiin, mutta eiköhän se nyt ole ihan ilmeistä että sinne vaan jalkautumaan kentälle niin kokemus kyllä opettaa. Mainittakoon nyt kuitenkin että oheisessa toisessa vastauksessa kerrotaan asiasta lisää.
Footballing

Poissa Poissa


Vastaus #83 : 09.06.2020 klo 22:21:07

Hienosti kiteytetty liittyen aihepiiriin arvostan perusteellisuutta ja samalla tarkennusta koeran mitämissämilloin tematiikkaan yleisellä tasolla. Esimerkkejä on kantautunut etenkin pks alueelta jopa tänne maakunnan suuntaan eivätkä ole kovin mairittelevia.

Jännä juttu, mitä useamman kerran Jortsukan viestin lukee niin sitä enemmän siitä löytää viisautta.
Lisätään loppukappaleeseen sen verran kommenttia että palloliiton tulisi myös valvoa että ohjeistusta noudatetaan, valtiolta satsausta valmennukseen ja sitten bannia jos homma ei toimi. Vaikuttaa siltä että seurojen visiot ja arvot toteutuvat usein lähinnä paperilla käytännön ollessa jotain muuta. Lapset kehittyvät eri tahtia ja kun nykyvalmentajat osaavat jo alakoululaisista arvioida kenestä tulee futari (mitä sillä tarkoitetaankaan) niin heidän tulisi hyödyntää asiantuntemuksensa mielummin kv ympyröissä agentteina kuin hääräämässä pikkulasten harrastustoiminnassa.

Kyllähän tähän drop outtiin on aina isoja määriä syitä. Monet ovat sellaisia mitä on vaikea edes ratkaista(esim. pelaaja haluaa keskittyä koulunkäyntiin/ammatin saantiin tms).

Itse koen että on kuitenkin paljon niitä mitä voitaisiin ratkaista. Näistä ovat mm. meillä olisi enemmän paremmin koulutettuja valmentajia, meillä olisi seuroilla selkeät profiilit mitkä ovat seuran tavoitteet, seurat tekisivät enemmän yhteistyötä, jne.

Näistä nyt noihin kahteen viimeiseen otan kantaa ja perustelen. Tällä hetkellä meillä on Suomessa valtava määrä seuroja joilla ei ole selkeää tavoitetta tai pyrkimystä johonkin suuntaan. Tavoitteet muodostaa aina seuran sisällä jokaisen ikäluokan valmentat tai jopa joukkueen vanhemmat. Täten esim. kahden peräkkäisen ikäluokan osalta voi olla tilanne että toisessa keskitytään puhtaasti harraste-toimintaan ja siihen että kaikki liikkuvat muutaman kerran viikossa, kun toisessa voidaan puhua vain kilpa-jalkapallosta. Onko kumpikaan sitten hyvä asia näistä? Mielestäni ei kun ne ovat seuran sisällä ristiriitaisesti toiminnassa. Pahimmillaan sitten tapahtuu sitä että toisessa ikäluokassa pelaajia tippuu koska siellä ei ole tavoitteellista toimintaa vaan vähän höntsätään ja kilpailusuuntautunut lapsi ei koe sitä mielekkääksi. Toisessa ikäluokassa sitten taas pelaajia tippuu koska vain panostetaan siihen kilpailusuuntautuneisiin pelaajiin ja perheisiin.

Nyt tullaan tilanteeseen missä kun seuroilla ei ole selkeää profiilia ja tavoitetta, niin enemmin tai myöhemmin nämä ikäluokat sitten seuroista loppuvat/kuihtuvat tai joskus sitten vaikka loikkaavat muualla. Loikkaamisessa usein siis se todella kilpailusuuntautunut valmentaja ottaa ne "parhaat pelaajat" mukaansa ja loput sitten jää tyhjän päälle ja toiminta loppuu kokonaan.

Jos meillä olisi seuroilla selvät tavoitteet, esim. "meidän tavoite tarjota mahdollisimman laadukasta toimintaa 5-12vuotiaille pelaajille sekä sen jälkeen harrastetoimintaa kaikille halukkaille", niin seurat voisivat selvästi panostaa tiettyihin ikävaiheisiin eri tavalla. Tälläisen seuran sitten tehdessä yhteistyötä muutaman samanlaisen seuran kanssa voisivat muodostaa tuosta 12-vuodesta eteenpäin yhteisen joukkueen niille ns. kilpapelaajille sekä taata lopuille harrastetoiminta omassa seurassa tai yhdessä muiden kanssa, pystyisimme takaamaan laadukkaamman ja jatkuvamman ympäristön pelaajille. Nykyisellään sitten se kilpailusuuntauunut ikäluokka seuran sisällä, jolla ei ole selkeää profiilia/tavoitetta, pyrkii sinne ELL:n, ei pääse niin homma voikin siihen loppua. Tai pääsee, vaikka toiminnan taso ei enää palvelisikaan parhaiden pelaajien kehitystä, niin pidetään näistä väkisin kiinni jotta siellä ELL:ssä pysytään.

Tämän takia meillä pitäisi ensin olla Palloliitolla selvät suuntaviivat seuroille, joiden pitäisi sitten seuran sisällä pystyä luomaan selvät suuntaviivat omalle toiminalle ja näiden puitteissa sitten tehdä yhteistyötä naapuriseuran/naapuriseurojen kanssa.
« Viimeksi muokattu: 09.06.2020 klo 23:01:01 kirjoittanut Footballing »
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #84 : 10.06.2020 klo 07:14:50

Nyt jopa alakoululaisille pidetään ainakin pks alueella kuulemma mahtipontisia korttelitryoutteja menestyksen (ai minkä ja kenen) varmistamiseksi. Samalla menetetään harrastajia molemmasta päästä, niin harraste kuin kilpapuolelta ja sitäpaitsi kaikenlainen haaste sekä eliittitouhu pitäisi kitkeä pikkulasten harrastuksesta pois.

Ei niitä menestymisen varmistamiseksi järjestetä vaan sen varmistamiseksi, että jokaisella olisi tasonsa mukaista toimintaa, kehittyminen olisi parempaa ja niiden lasten harrastamisen ilo olisi isompi.

Jännä juttu, mitä useamman kerran Jortsukan viestin lukee niin sitä enemmän siitä löytää viisautta.
Lisätään loppukappaleeseen sen verran kommenttia että palloliiton tulisi myös valvoa että ohjeistusta noudatetaan, valtiolta satsausta valmennukseen ja sitten bannia jos homma ei toimi. Vaikuttaa siltä että seurojen visiot ja arvot toteutuvat usein lähinnä paperilla käytännön ollessa jotain muuta. Lapset kehittyvät eri tahtia ja kun nykyvalmentajat osaavat jo alakoululaisista arvioida kenestä tulee futari (mitä sillä tarkoitetaankaan) niin heidän tulisi hyödyntää asiantuntemuksensa mielummin kv ympyröissä agentteina kuin hääräämässä pikkulasten harrastustoiminnassa.

Lahjakkaat lapset bongataan Euroopassa amatööri- tai puoliammattilaisvalmentajien ja samanlaisten scouttien toimesta hyvin nuorina. Heistä parhaimmat siirtyvät akatemioihin 8-12 vuotiaina, riippuen vähän logistiikan järkevyydestä. Mediaani-ikä maajoukkuetason jalkapalloilijan siirtymiselle akatemiaan on 8-10v.

Toki näistä lahjakkaistakin pelaajista vain joku 1% nousee ammattilaiseksi. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Jos haluaa olla oikeassa, niin aina kannattaa sanoa, että ei onnistu. Silti jos koko organisoituun jalkapalloon osallistuvista lapsista ammattilaiseksi päätyy vain 0,01% kaikista harrastajista, niin 1% on jo huomattavasti todennäköisempi otos.

Valmentajan oleellinen taito on havaita lahjakkuuden ja potentiaalisuuden eri tasoja, jotta tämä pystyy myös yksilöllisemmin valmentamaan. Ei sellainen saisi olla mitään sellaista erityistaitoa, jonka varjolla pitää siirtyä agenttitoimintaan. Mitään eksaktia tiedettä se ei pienten lasten kohdalla toki ole, ihminen on subjektiivinen ja objektiiviset mittarit eivät vielä riitä tämän arviointiin ainakaan ennen murrosikää.

Eli en todella ole samaa mieltä siinä, että toimintaa pitäisi nuorten kohdalla jotenkin homogenisoida ja lopettaa hieno yritys tuottaa kaikille lapsille tasonsa mukaista toimintaa kun minusta se johtaa ensisijaisesti niiden potentiaalisten lasten kehittymiseen ja mielekkäämpään harrastamiseen.

Ainoa negatiivinen kohta minkä aistin on, voimakkaasti kärjistettynä, se, että tasoltaan hieman heikompien lasten vanhemmat haluaisivat, että nämä lahjakkaat lapset olisivat tuottamassa heidän lapsilleen voittamisen kokemuksia ja on väärin, että heitä päästetään pois tasoltaan haastavempiin joukkueisiin ja heidän lapsensa kyllä nyt lopettaa harrastamisen, jos ei saa pelata näiden parempien kanssa. Siihen ratkaisuna olisi se, että ne lahjakkaat lapset otetaan omalle tasolleen ennen kuin kilpailu on isommassa roolissa harrastuksessa.
athos

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomi, FC Honka


Vastaus #85 : 10.06.2020 klo 12:11:39

Ei niitä menestymisen varmistamiseksi järjestetä vaan sen varmistamiseksi, että jokaisella olisi tasonsa mukaista toimintaa, kehittyminen olisi parempaa ja niiden lasten harrastamisen ilo olisi isompi.

Lahjakkaat lapset bongataan Euroopassa amatööri- tai puoliammattilaisvalmentajien ja samanlaisten scouttien toimesta hyvin nuorina. Heistä parhaimmat siirtyvät akatemioihin 8-12 vuotiaina, riippuen vähän logistiikan järkevyydestä. Mediaani-ikä maajoukkuetason jalkapalloilijan siirtymiselle akatemiaan on 8-10v.

Toki näistä lahjakkaistakin pelaajista vain joku 1% nousee ammattilaiseksi. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Jos haluaa olla oikeassa, niin aina kannattaa sanoa, että ei onnistu. Silti jos koko organisoituun jalkapalloon osallistuvista lapsista ammattilaiseksi päätyy vain 0,01% kaikista harrastajista, niin 1% on jo huomattavasti todennäköisempi otos.

Valmentajan oleellinen taito on havaita lahjakkuuden ja potentiaalisuuden eri tasoja, jotta tämä pystyy myös yksilöllisemmin valmentamaan. Ei sellainen saisi olla mitään sellaista erityistaitoa, jonka varjolla pitää siirtyä agenttitoimintaan. Mitään eksaktia tiedettä se ei pienten lasten kohdalla toki ole, ihminen on subjektiivinen ja objektiiviset mittarit eivät vielä riitä tämän arviointiin ainakaan ennen murrosikää.

Eli en todella ole samaa mieltä siinä, että toimintaa pitäisi nuorten kohdalla jotenkin homogenisoida ja lopettaa hieno yritys tuottaa kaikille lapsille tasonsa mukaista toimintaa kun minusta se johtaa ensisijaisesti niiden potentiaalisten lasten kehittymiseen ja mielekkäämpään harrastamiseen.

Löytyikö näille luvuille joku kunnollinen tutkimuskin?

Lainaus
Ainoa negatiivinen kohta minkä aistin on, voimakkaasti kärjistettynä, se, että tasoltaan hieman heikompien lasten vanhemmat haluaisivat, että nämä lahjakkaat lapset olisivat tuottamassa heidän lapsilleen voittamisen kokemuksia ja on väärin, että heitä päästetään pois tasoltaan haastavempiin joukkueisiin ja heidän lapsensa kyllä nyt lopettaa harrastamisen, jos ei saa pelata näiden parempien kanssa. Siihen ratkaisuna olisi se, että ne lahjakkaat lapset otetaan omalle tasolleen ennen kuin kilpailu on isommassa roolissa harrastuksessa.

Itse olen kohdannut enemmän sitä, että ne tasoltaan hieman heikommat lapset ovat ne, joille parhaiden siirtyminen muualle voi olla se viimeinen niitti pistää kengät naulaan.
Thalian

Poissa Poissa


Vastaus #86 : 10.06.2020 klo 13:06:01

Lahjakkaat lapset bongataan Euroopassa amatööri- tai puoliammattilaisvalmentajien ja samanlaisten scouttien toimesta hyvin nuorina. Heistä parhaimmat siirtyvät akatemioihin 8-12 vuotiaina, riippuen vähän logistiikan järkevyydestä. Mediaani-ikä maajoukkuetason jalkapalloilijan siirtymiselle akatemiaan on 8-10v.

Muistanko oikein, että bundesliigan saksalaisista jopa kolmannes tuli varsinaisen akatemiajärjestelmän ulkopuolelta?
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #87 : 10.06.2020 klo 14:19:56

Muistanko oikein, että bundesliigan saksalaisista jopa kolmannes tuli varsinaisen akatemiajärjestelmän ulkopuolelta?

Muistat väärin. Tulevista Bundesliigapelaajista 16-vuotiaana on 80+% jo 1/2-Bundesliigan akatemiassa. U14/15 mennessä jo yli 50% pelaajista on pelannut näissä akatemioissa. U12/13 vaiheessa ollaan jo yli 30% tulevista Bundesliigapelaajista näissä akatemioissa. Jo U10/U11 vaiheen pelaajista noin 20% on näitä pelaajia.

Tämä trendi on vielä entisestään vahvistunut viime vuosina, kun akatemiajärjestelmää on kehitetty ja seurat ovat panostaneet akatemioihin enemmän.

Se ei poista kaikkien seurojen ja joukkueiden tärkeää menestystä ekosysteemissä, vaan korostaa sitä että seuroilla tulee olla selkeä rooli ja mitä paremmin kaikki seuravat keskittyisivät ensimmäisiin vuosiin, niin sitä parempia pelaajia tulisi, sitä mukavampaa lapsilla olisi, sitä enemmän meillä olisi harrastajia. Nyt kuitenkin kun panostetaan ennemmin siihen ELL/AL-paikan saantiin enemmän, niin pelaajia tippuu aiemmin enemmän, pelaajien laatu on heikompaa ja ainoat jotka hyötyvät ovat ne valmentajat jotka vetävät näitä omia kilpa-ryhmiään vain menestyksen kiilto silmissä miettimättä pelaajakehitystä.
Footballing

Poissa Poissa


Vastaus #88 : 10.06.2020 klo 16:24:59

Viestisi sisältää lutuista ja ihailtavaa idealismia ilman reaalimaailman kosketusta ollen juuri sitä seurakäsikirjamaista tekstiä mistä tahansa seurajargonin yhteydestä. Ongelmana on usein se että ne `lahjattomat’ innokkaatkin pikkufutarit tippuvat harrastuksesta pois kun KUKAAN ei ole kiinnostunut näistä pojista juuri sillä hetkellä ja valmentamaan heitä sillä tasolla joka on heille parasta. Ehkä teidän menestyskiihokkeisten valkkujen kannattaisi katsoa taannoinen kesäterassiohjelma jossa samppa hyypiä kertoi että nykymenolla hän olisi todennäköisesti tippunut pois ringistä juuri sen takia ettei olisi sillä hetkellä mahtunut nykyvalmennuksen pks alueella vaadittaviin kriteereihin ja se olisi ollut kova paikka. Pikkupaikkakunnan etu on se että ketään ei ole varaa tiputtaa pois. Viimeaikojen kiistatta menestyneimmän ammattifutarin juttuja kannattaisi kuunnella herkällä korvalla mutta taitaa mennä lähinnä naureskelun puolelle sisäpiireissä.

Ei niitä menestymisen varmistamiseksi järjestetä vaan sen varmistamiseksi, että jokaisella olisi tasonsa mukaista toimintaa, kehittyminen olisi parempaa ja niiden lasten harrastamisen ilo olisi isompi.

Lahjakkaat lapset bongataan Euroopassa amatööri- tai puoliammattilaisvalmentajien ja samanlaisten scouttien toimesta hyvin nuorina. Heistä parhaimmat siirtyvät akatemioihin 8-12 vuotiaina, riippuen vähän logistiikan järkevyydestä. Mediaani-ikä maajoukkuetason jalkapalloilijan siirtymiselle akatemiaan on 8-10v.

Toki näistä lahjakkaistakin pelaajista vain joku 1% nousee ammattilaiseksi. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Jos haluaa olla oikeassa, niin aina kannattaa sanoa, että ei onnistu. Silti jos koko organisoituun jalkapalloon osallistuvista lapsista ammattilaiseksi päätyy vain 0,01% kaikista harrastajista, niin 1% on jo huomattavasti todennäköisempi otos.

Valmentajan oleellinen taito on havaita lahjakkuuden ja potentiaalisuuden eri tasoja, jotta tämä pystyy myös yksilöllisemmin valmentamaan. Ei sellainen saisi olla mitään sellaista erityistaitoa, jonka varjolla pitää siirtyä agenttitoimintaan. Mitään eksaktia tiedettä se ei pienten lasten kohdalla toki ole, ihminen on subjektiivinen ja objektiiviset mittarit eivät vielä riitä tämän arviointiin ainakaan ennen murrosikää.

Eli en todella ole samaa mieltä siinä, että toimintaa pitäisi nuorten kohdalla jotenkin homogenisoida ja lopettaa hieno yritys tuottaa kaikille lapsille tasonsa mukaista toimintaa kun minusta se johtaa ensisijaisesti niiden potentiaalisten lasten kehittymiseen ja mielekkäämpään harrastamiseen.

Ainoa negatiivinen kohta minkä aistin on, voimakkaasti kärjistettynä, se, että tasoltaan hieman heikompien lasten vanhemmat haluaisivat, että nämä lahjakkaat lapset olisivat tuottamassa heidän lapsilleen voittamisen kokemuksia ja on väärin, että heitä päästetään pois tasoltaan haastavempiin joukkueisiin ja heidän lapsensa kyllä nyt lopettaa harrastamisen, jos ei saa pelata näiden parempien kanssa. Siihen ratkaisuna olisi se, että ne lahjakkaat lapset otetaan omalle tasolleen ennen kuin kilpailu on isommassa roolissa harrastuksessa.
Footballing

Poissa Poissa


Vastaus #89 : 10.06.2020 klo 16:31:54

Naulan kantaan. Kukaan ei kysy mikä on hinta sekä harraste että kilpapuolella jos joku korttelijengi tai isoksi playeriksi tunnustautuva porukka kampeaa tai pysyy ELL tasolla. Siinä on voinut olla matkalla jos jonkinlaista settiä ja lopputuloksena ne kilpapelaajatkin tai lainapelaajat naapuriseuroista joilla menestystä saatiin lopettavat harrastuksen haasteiden ja vaatimustason noustessa.

Nyt kuitenkin kun panostetaan ennemmin siihen ELL/AL-paikan saantiin enemmän, niin pelaajia tippuu aiemmin enemmän, pelaajien laatu on heikompaa ja ainoat jotka hyötyvät ovat ne valmentajat jotka vetävät näitä omia kilpa-ryhmiään vain menestyksen kiilto silmissä miettimättä pelaajakehitystä.
« Viimeksi muokattu: 10.06.2020 klo 16:37:15 kirjoittanut Footballing »
Footballing

Poissa Poissa


Vastaus #90 : 10.06.2020 klo 16:45:01

Tämä ei taida kertoa Suomen `akatemioista’ mitään. On erikoista että hjk droppaa niin taloudellisesti kuin tuloksellisesti vaikka profiloituu highfly porukkana ja kukkona tunkiolla. Eihän sieltä mitään kv mittarein tule mutta kun ne wannabee normiseuratkin lähtevät kilpahaasteharraste jyvittelyyn ihan nassikoista lähtien niin onhan se ihan hakoteillä koko touhu. Joku jolle välillä lipsahtaa seulan läpi ihan omilla ansioilla valmennuksen myötävaikutuksella tai etenkin siitä huolimatta.

Muistat väärin. Tulevista Bundesliigapelaajista 16-vuotiaana on 80+% jo 1/2-Bundesliigan akatemiassa. U14/15 mennessä jo yli 50% pelaajista on pelannut näissä akatemioissa. U12/13 vaiheessa ollaan jo yli 30% tulevista Bundesliigapelaajista näissä akatemioissa. Jo U10/U11 vaiheen pelaajista noin 20% on näitä pelaajia.

Tämä trendi on vielä entisestään vahvistunut viime vuosina, kun akatemiajärjestelmää on kehitetty ja seurat ovat panostaneet akatemioihin enemmän.

Se ei poista kaikkien seurojen ja joukkueiden tärkeää menestystä ekosysteemissä, vaan korostaa sitä että seuroilla tulee olla selkeä rooli ja mitä paremmin kaikki seuravat keskittyisivät ensimmäisiin vuosiin, niin sitä parempia pelaajia tulisi, sitä mukavampaa lapsilla olisi, sitä enemmän meillä olisi harrastajia. Nyt kuitenkin kun panostetaan ennemmin siihen ELL/AL-paikan saantiin enemmän, niin pelaajia tippuu aiemmin enemmän, pelaajien laatu on heikompaa ja ainoat jotka hyötyvät ovat ne valmentajat jotka vetävät näitä omia kilpa-ryhmiään vain menestyksen kiilto silmissä miettimättä pelaajakehitystä.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #91 : 11.06.2020 klo 09:59:20

Tämä ei taida kertoa Suomen `akatemioista’ mitään. On erikoista että hjk droppaa niin taloudellisesti kuin tuloksellisesti vaikka profiloituu highfly porukkana ja kukkona tunkiolla. Eihän sieltä mitään kv mittarein tule mutta kun ne wannabee normiseuratkin lähtevät kilpahaasteharraste jyvittelyyn ihan nassikoista lähtien niin onhan se ihan hakoteillä koko touhu. Joku jolle välillä lipsahtaa seulan läpi ihan omilla ansioilla valmennuksen myötävaikutuksella tai etenkin siitä huolimatta.


Niin Suomessahan ei ole yhtään akatemiaa. Siis mitä se oikeasti tarkoittaa. Suomessa jo koulun ja jalkapallon yhdistäminen tuntuu todella vaikealta, kun valtion tuki Suomessa jalkapalloa kohtaan on sen verran heikkoa tämän suhteen. Ja monessa muussakin mielessä toki. Sen lisäksi meillä esim. puuttuu varsinainen pelaajatarkkailu kokonaan. Suomen menestynein ja rikkain seura HJK pyörittää isoa toimintaansa ja on varmaan lähimpänä ulkomaalaista akatemiaa, mutta silti kuitenkin suht. kaukana. Ei HJK:kaan taida omata yhtään pelaajatarkkailijaa (eli scouttia) edes vanhemmissa pelaajissa, saati junioreissa. Ja tässä on kyse kuitenkin selvästi ykkösestä pelaajarekrytoinnin osalta(ovat aktiivisesti sinne rekrytoineet entistä nuorempia pelaajia ympäri Suomen). Täten pelaajrekry perustuu ympäri Suomen lähinnä sitten siihen ketä nähdään tai ketä haluaa seuraan melkein jokaisessa seurassa. Tämähän ei edusta sitä että pelaajista oikeasti tiedettäisiin asioita. Samalla kun usein niitä omiakaan ei tunneta kunnolla. Ei siis mihinkään suunnitelmalliseen prosessiin.

Tämähän liittyy taas tuohon aiempaan seuraprofiiliin. Jos meillä olisi selvästi ne seurojen väliset yhteistyöt, niin kun pelaajalle olisi hyvä siirtyä siihen seuraavalle askeleelle, niin nykyinen seura voisi kertoa pelaajasta pelaajaprofiilin, millainen perhe, jne. Nykyisellään taas kun pelaaja siirtyy yleensä vanhempien aloitteesta johonkin, niin ei seurojen välillä ole minkäänläistä kommunikaatiota. Tai jos on, niin useimmiten vanha seura mustamaalaa aiheesta tai aiheeta siirtyvää pelaajaa ja perhettä.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #92 : 11.06.2020 klo 15:44:21

Löytyikö näille luvuille joku kunnollinen tutkimuskin?

Saattaa löytyä. Olen molemmat tiedot kuitenkin ottanut internetin sekundaarilähteistä. Todennäköisyyksiin lähde on kirja No Hunger In Paradise ja mediaani-iälle joku viime MM-kisojen välieräjoukkueiden koostumusta pohtinut artikkeli, jossa pohdittiin nimenomaan lahjakkuuspotentiaalin järkevää tunnistamisikää. Mikäli pyydät minulta asiaan tieteellisen viite-erittelyn, niin joudut odottamaan viikonloppuun.

Lainaus
Itse olen kohdannut enemmän sitä, että ne tasoltaan hieman heikommat lapset ovat ne, joille parhaiden siirtyminen muualle voi olla se viimeinen niitti pistää kengät naulaan.

Eikö se juuri ole se, mitä em. kuvasin? Kun tasoltaan paremmat lapset eivät ole enää tuottamassa onnistumisen elämyksiä, niin heikompitasoiset eivät enää jaksa harrastaa? Ajattelin asiaa niin, että olisi parempi oikeastaan viedä tältä dynamiikalta jo 8v ikäisenä pohja pois, jotta ne heikompitasoiset oppisivat kantamaan vastuuta oman joukkueensa pelaamisesta ennemmin pikemmin kuin sitten myöhemmin, jolloin siihen voi olla vaikea enää kasvaa.

Muistanko oikein, että bundesliigan saksalaisista jopa kolmannes tuli varsinaisen akatemiajärjestelmän ulkopuolelta?

En löytänyt nopeasti googlaamalla tähän mitään viitettä. Vaikea uskoa, ellei sitten tätä akatemiajärjestelmän ulkopuolisuutta määritellä jotenkin oudosti. Saksalaiset ovat ainakin panostaneet tähän, että lahjakkaat nuoret päätyisivät oikeassa vaiheessa akatemiaan.

Viestisi sisältää lutuista ja ihailtavaa idealismia ilman reaalimaailman kosketusta ollen juuri sitä seurakäsikirjamaista tekstiä mistä tahansa seurajargonin yhteydestä. Ongelmana on usein se että ne `lahjattomat’ innokkaatkin pikkufutarit tippuvat harrastuksesta pois kun KUKAAN ei ole kiinnostunut näistä pojista juuri sillä hetkellä ja valmentamaan heitä sillä tasolla joka on heille parasta. Ehkä teidän menestyskiihokkeisten valkkujen kannattaisi katsoa taannoinen kesäterassiohjelma jossa samppa hyypiä kertoi että nykymenolla hän olisi todennäköisesti tippunut pois ringistä juuri sen takia ettei olisi sillä hetkellä mahtunut nykyvalmennuksen pks alueella vaadittaviin kriteereihin ja se olisi ollut kova paikka. Pikkupaikkakunnan etu on se että ketään ei ole varaa tiputtaa pois. Viimeaikojen kiistatta menestyneimmän ammattifutarin juttuja kannattaisi kuunnella herkällä korvalla mutta taitaa mennä lähinnä naureskelun puolelle sisäpiireissä.

Vai niin. Seuratoiminnassa en niin hirveästi ole ollut muuten kuin lasten valmentajana. Minusta sinä käsität väärin ja projisoit jotain ihme motiiveja taustalle, joita siellä ei ole. Minä olen kiinnostunut näistä lahjattomista lapsista ja koen, että minulta pitäisi ottaa pois harjoitusryhmästä ne parhaat pojat ja viedä heidät ryhmään, jossa he joutuvat kovempitasoisten vastusten kanssa kamppailemaan ja vaatimustaso olisi kovempi. Se olisi varmaan kaikille paras ratkaisu, että minä pääsisin jatkamaan sitten niiden vähemmän lahjakkaiden kanssa. En näe siinä mitään ihmeellistä "menestyskiihokkeisuutta", että haluaa kaikille lapsilla mahdollisimman hyvää harrastusympäristöä.

Sen verran olen huonosti auktoriteettiuskova, että en näe tuossa yhden menestyneen pelaajan subjektiivisen kokemuksen esittelyssä oikein mitään merkitystä. Samanlaisia subjektiivisia kokemuksia ja päinvastaisia sisällöltään on maailma täynnä. Jokaisen yksilön kasvutarina on erilainen. Yksilöt ovat myös usein huonoja näkemään objektiivisesti heihin vaikuttaneita asioita ja saattavat nähdä itseensä vaikuttaneet asiat huonommin kuin ulkopuoliset.

Tämähän liittyy taas tuohon aiempaan seuraprofiiliin. Jos meillä olisi selvästi ne seurojen väliset yhteistyöt, niin kun pelaajalle olisi hyvä siirtyä siihen seuraavalle askeleelle, niin nykyinen seura voisi kertoa pelaajasta pelaajaprofiilin, millainen perhe, jne. Nykyisellään taas kun pelaaja siirtyy yleensä vanhempien aloitteesta johonkin, niin ei seurojen välillä ole minkäänläistä kommunikaatiota. Tai jos on, niin useimmiten vanha seura mustamaalaa aiheesta tai aiheeta siirtyvää pelaajaa ja perhettä.

Profiloituminen enemmän eri tasoille olisi hyvä. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että tämä tasoltaan eriytettäviä joukkueita vastustava porukka on sen verran menestymiskiihottunutta tai -orientoitunutta, että heille tuntuu vastenmieliseltä se ajatus, että heiltä lähtisi parhaita pelaajia pois parempiin kehitysympäristöihin, koska silloinhan he eivät, hyvä jumala sentään, pärjäisi 9v piirisarjassa niin hyvin.

 
Sivuja: 1 ... 3 [4]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines