Hupsista sentään, lähes unohdin kirjoittaa tästä ottelusta muutaman sanasen ja koska tapanani on värkätä edes jonkinlainen raportti jokaisesta paikan päällä nähdystä ottelusta, jatkan tuota tapaa nyt hieman kevyemmällä otteella luottaen muistiini, kun ottelusta on kuitenkin jo kulunut muutama päivä. Olin siis viikonloppuna paikan päällä katsomassa tätä ottelua, kun satuin liikkumaan pääkaupungimme läheisyydessä. Lähtö tuli yllättäen, joten ehdin seurueeni kanssa paikalle vasta 15 minuuttia aloitusvihellyksen jälkeen. Lipun ostaminen Tiketistä ei ollut kovin mukavaa puuhaa ja kesti ainakin 15 minuuttia, kunnes keksimme, miten ihmeessä pystyi valitsemaan samaan tilaukseen useita vierekkäisiä paikkoja ja mahdollisesti vielä alennuksilla tai ilman. Esimerkiksi Ticketmasteriin verrattuna käyttöliittymä oli vaivalloisempi. Nojoo, saimme lopulta mobiililiput ostettua matkalla stadionille. Sisäänkäynti sujui hyvin, vaikka meidän pitikin kiertää toiselle puolelle, jotta portti Aurinkokatsomoon löytyi, mutta sentään virkailija tyytyi katsomaan vain yhden mobiililipun kolmesta ja päästi meidät nopeasti sisään. Hot Dogit kädessä suuntasimme etsimään istumapaikkoja, joita oli mahdoton löytää melko täynnä olleesta katsomosta, koska rivinumerot olivat melko haalistuneita betonissa ja lisäksi betonisissa katsomoportaissa ei ollut tarkempia opasteita siitä, mitkä istumapaikkanumerot olivat kummallakin puolella riviä, joten annan kehittävänä ehdotuksena klubilaisille sen, että he uusisivat rivinumerot ja lisäksi laittaisivat pienet tarrat, joissa olisi nuolen kera tarjolla olevat istumapaikkanumerot.
Menimme sitten istumaan vain jonnekin vapaille paikoille. Kaksi minuuttia istahtamisen jälkeen Riski siirsi isännät johtoon tarkalla sijoituksella. Seurasin ottelua muutoin puolueettomana, mutta toki vedonlyöntiliuskalle olin valinnut kohteeksi P. Forsellin maalin reilun neljän kertoimella. Taputin toki myös Riskin osumalle pikaisesti, koska hän on sarjan TOP5-pelaaja ja ansaitsi siten kunnioitukseni ammattimaisen eleettömästä viimeistelystä. Puolen tunnin kohdalla sitten sain jo heristää kunnolla nyrkkiä ilmaan, kun Forsell laukoi pallon kuudentoista rajalta tarkasti oikeaan alakulmaan. Pääsylippuun käytetty raha palautui melkein kokonaisuudessaan takaisin tuon maalin ansiosta. Avausjakson loppupuolella Forsell pääsi ampumaan vapaapotkun Lahden maalivahdista katsottuna oikealta. Istuimme tosiaan Aurinkokatsomossa, joten meillä oli hieno kuvakulma nähdä, kuinka vasemmassa etuyläkulmassa olisi ollut tilaa kierteiselle laukaukselle, mutta Forsellin pallo meni hieman liian keskelle. Hetkeä myöhemmin sitten sain kunnian todistaa yhtä kauden upeinta osumaa, kun ensin Mensah harhautti vastustajan sivurajalla puolessa kentässä, löysi oikeasta puolitilasta vierestä Forsellin ja tämän keskitys löysi vasemmalta takatolpalta Riskin, joka pommitti pallon vastustamattomasti vasempaan etuyläkulmaan. Jälleen kerran, kun Forsellin syöttö lähti, istumapaikaltani oli suora näköyhteys auki olleeseen etuyläkulmaan ja juuri sinne Riski pallon sijoitti volleylla. Annoin raivoisat taputukset, koska viimeistely oli niin fantastinen ja Forsell osasi laittaa keskityksen liikkeelle juuri puolitilasta eikä sivurajalta, jolloin todennäköisyys keskityksen onnistumiseen olisi ollut pienempi.
Tauolla kävimme hakemassa yhdet alkoholiannokset ja joimme ne sen verran rauhassa, että neljännen maalin näin vasta tulostaululta. Toki ottelu oli jo ratkennut ja lisäksi koko ottelun näkeminen oli ylipäätään bonusta viikonlopun muiden aktiviteettien ohessa, joten tuo maalin näkemättä jääminen ei harmittanut minua, vaikka yleensä tapanani on mennä peleihin paikalle jo alkulämmittelyihin eikä missään nimessä ostaa tauolla mitään, jotta peliä ei jäisi näkemättä sekuntiakaan, mutta lauantaina tilanne oli toinen ja mentaliteetti erilainen.
Mensahin osuma paketoi viimeistään pelin, joten keskityin katsomaan lähinnä yksilöitä toisella puoliajalla. Taktinen havainnointi oli hankalaa, koska istumapaikat olivat niin lähellä kenttätasoa. HJK:n pelinavaamisesta jäi kuitenkin mieleen se, että se käytti lähinnä 2-4-4 variaatiota, jossa topparit O'Shaughnessy ja Obilor levittivät, seuraavassa tasossa olivat Victor Luiz, Parra, Väänänen ja Rafinha ja ylimpinä Forsell, laiturit Riski ja Mensah sekä kärkipelaaja Väyrynen. Paperillahan HJK:n muodostelma oli kaiketi 4-3-3, mutta tuosta keskikentän kolmikosta siis Forsell nousi rakenteluvaiheessa neljänneksi pelaajaksi ylös ja hän haki tiloja Lahden kahden alimman linjan välistä samalla kun laiturit pitivät leveyttä ja Väyrynen sitoi toppareita. Ja toki jos esimerkiksi Rafinha lähti nousuun laidaltaan, sitten Mensah kavensi keskemmälle ja samoin Riski, jos Victor Luiz päätti edetä, mutta häneltä ei kyllä ihan hirveästi nousuja muistaakseni nähty. Kotijoukkueen puolustusmuoto vaihteli ainakin minun näkövinkkelistäni jonkin verran tai sitten tuo matalalla ollut istumapaikka verotti havainnointikykyäni, mutta ainakin välillä HJK käytti varsinkin toisella jaksolla 4-4-2 muotoa, jossa Väyrynen ja Forsell muodostivat ylimmän prässilinjan, jolloin laiturit pudottivat Parran ja Väänäsen kanssa samaan tasoon. Välillä muoto oli myös 4-5-1, jolloin Väyrynen oli tietysti yksin prässäämässä. Ja jos en ihan väärässä ole, pari kertaa Parra oli myös muuta keskikentän linjaa alempana, jolloin muotoa voisi kuvailla myös 4-1-4-1:ksi. Tuota muotoa olin näkeväni avausjaksolla pari kertaa. Lisäksi avausjaksolla Riski putosi satunnaisesti viidenneksi pelaajaksi alimpaan linjaan seuratessaan oman miehensä nousuja laidalta, jolloin muoto oli 5-3-2/5-4-1.
Lahti oli kaiketi paperilla 3-5-2 muodossa, mutta pallottomana se kyllä puolusti melkein aina neljän alakerralla, jolloin muoto oli 4-2-3-1 tai sitten 4-4-2 riippuen hieman siitä, miten ylimmät pelaajat vaihtelivat paikkojaan. Tuo alin linja oli kuitenkin vasemmalta oikealle lueteltuna Hauhia, Viitikko, Tanska ja Coubronne, vaikka paperilla Hauhia olikin oikealla wingbackina eikä vasemmalla, mutta pelissä oikealla pelasi kyllä Assehnoun, jonka nousuja juurikin Riski seurasi avausjaksolla syvälle omaan päätyyn asti, jolloin HJK:n puolustuslinjassa oli hetkellisesti viisi pelaajaa. Mutta palatakseni Lahteen, sen prässätessä ylhäältä paikat vaihtelivat tosiaan jonkun verran. Välillä Amione ja Etock olivat rinnakkain, jolloin muoto oli enemmän 4-4-2 ja välillä heistä toinen oli enemmän vasen laituri 4-2-3-1 prässissä, jolloin sitten Assehnoun oli oikealla ja siinä välissä keskikentän kolmikosta joko Josue, Lepistu tai Virta (nyt en enää muista, että kukahan noista mahtoi useimmin pelata ylimpänä, luultavasti Josu). Katsoin kuitenkin enimmäkseen ottelua Klubin kautta, joten Lahden pelaamiseen en sen enempää kiinnittänyt huomiota ja kuten totesin, istumapaikalta oli myös hankala tehdä enempää järkeviä havaintoja, joten tähän raportin loppuun voisin sanailla vielä lyhyesti yksilöistä, koska heistä monia sentään pystyi seuraamaan hyvin lähietäisyydeltä.
HJKRudakov oli varma maalissa ja liimasi hyvin parit kaukovedot boksin ulkopuolelta. Puolustuslinjasta Obilor jäi mieleen oikea-aikaisista katkoistaan ja fyysisestä olemuksestaan, joka oli rautaa pääpalloissa. Topparipari O'Shaughnessy kierrätti palloa vähän viime tingassa välillä, mutta häneltä jäi mieleen myös yksi hyvä harhautus melkein alimpana pelaajana kahden prässääjän välistä, jonka jälkeen hän pystyi jakamaan pallon eteenpäin vasemmalle Luizille. Näin aiemmin kaudella HJK:n livenä Turussa, kun Inter ryöpytti sitä maalein 4-1. Silloin HJK käytti vielä kolmen alakertaa, mutta jo silloin Obilor ja O'Shaughnessy olivat ne vakuuttavimmat puolustuspään yksilöt, joten seurasin tyytyväisenä sitä, että Koskelakin oli päätynyt Lahti-pelissä tuohon kaksikkoon ja Rafinha pelasi laitapuolustajaa, koska sillä pelipaikalla hän on mielestäni hyödyllisempi joukkueelleen kuin topparina. Toisella jaksolla Rafinha teki enemmän nousuja ja sain seurata niitä läheltä. Nopeus oli hyvä, mutta viimeiset peliä edistävät ratkaisut jäivät piippuun, mutta silti hän pelasi ehjän pelin. Toisella laidalla Luiz jäi avausjaksolla mieleen muutamasta vaarallisesta harhasyötöstä keskiviivan tuntumassa. Hänen askel vaikutti kevyeltä, mutta ylävartalon fysiikan riittävyys on minulle kysymysmerkki kovemmissa peleissä. Pääpalloissa hän vaikutti pomppaavan melko korkealle kuitenkin, joten siitä pieni plusmerkintä. Toiselta puoliajalla en muista Luizilta enää yhtä pahoja menetyksiä kuin avausjaksolta, joten hän petrasi, mutta anti ylöspäin oli vähän kepeä kuten toki Rafinhallakin. Jos Luizia vielä vertaa Eldersoniin, joka pelasi vasemmalla keväisessä Inter-pelissä, nigerialainen vaikutti silloin paljon paremmalta kuin Luiz lauantaina, joten tuolla osastolla HJK on mielestäni heikentynyt, koska Elderson maalinsa lisäksi oli peruspelaamisessa lauantaista Luizia ammattimaisempi ja nigerialaisen futarin olemus oli vielä pykälän verran Luizia uskottavampi.
Keskikentältä odotin Väänäsen ja Forsellin näkemistä ensi kertaa livenä enkä joutunut pettymään. Forsellista nyt ei tarvinne hirveästi kirjoittaa kuin että oli ilo nähdä hänen potkutekniikkansa livenä. Kritiikkiä voinee antaa kahdesta maalisyötöstä huolimatta siitä, että muutamat pidemmät ristipallot karkasivat liian pitkiksi tai sitten syötöt linjan taakse eivät aina ylittäneet topparin päätä eli ilta ei kuitenkaan ollut häneltä täydellinen. Tilojen hakeminen kahden alimman linjan välistä oli kohtalaisen hyvää, mutta siinäkin on vielä parannettavaa. Väänänen ihastutti puolestaan kyvyllään sietää prässiä enkä muista hänen menettäneen palloja vaarallisesti, vaan matalan painopisteen ansiosta hän pystyi suojaamaan ja sitten "kalastamaan" vapaapotkuja ottamalla rikkeitä vastaan kuten pohjapelaajan kuuluukin osata. Toisella jaksolla hän kuljetti kertaalleen hyvin oikeaa puolitilaa pitkin rangaistusalueelle ja veivasi siellä aikansa, kunnes sai hankittua kulmapotkun, joten teknisyyttä ja luovuutta häneltä löytyy myös boksin sisällä. Tuon pitkähkön pallonpitosoolon jälkeen hän saikin vuorotellen ansaitut läpsyt sekä Väyryseltä, Forsellilta että Riskiltä. En odottanut Väänäsen olevan niin hyvä kuin hän oli, joten hän saa minulta suuren plusmerkinnän itselleen. Keskikentän kolmikon kolmas jäsen oli Parra. Hänessä pidin terävistä ensiaskeleista, joiden ansiosta hän teki näkymätöntä työtä erinomaisesti eli kun Lahti pelasi pallon esimerkiksi hieman yli puolen kentän omalle pelaajalle, joka vastaanotti sen negatiivisessa peliasennossa selkä maaliin päin, Parran nopeus riitti siihen, että hän oli salamana irronnut keskikentän linjasta prässäämään selkään kiinni ja esti täten useasti lahtelaisia kääntymästä tempokuljetukseen tai pelaamaan palloa ylipäätään eteenpäin Klubin puoliskolle, jolloin ainoa vaihtoehto oli palauttaa pallo takaisin toppareilla. Tietynlaisessa eristämispelaamisessa Parra loisti siis todella kirkkaasti. Pallollinen varmuus oli myös riittävää kierrätykseen.
Yläkolmikosta Väyrynen oli erinomainen kohdehyökkääjä, sillä hän pysyi pallossa paljon ja teknisyys riitti myös pieniin harhautuksiin maitse, joiden ansiosta puolustaja ei päässyt kiinni palloon, vaikka oli lähes Väyrysen iholla. Mensah puolestaan oli parhaimmillaan 3-0 maalin alustuksessa, mutta muutoin häneltä nähtiin melko rutiinomainen esitys. Riski teki pari maalia ja oli HJK:n parhaimmistoa luonnollisesti. Maalien lisäksi pidin tosiaan hänen nöyryydestään alaspäin sekä pallokosketusten pehmeydestä. Esimerkiksi yhden korkean puoleen kenttään puretun pallon hän jatkoi viereen Forsellille todella pehmeällä kosketuksella suoraan ilmasta. Maajoukkuetason suoritus.
Vaihtopelaajista Toivomäki ja Kairinen eivät jättäneet muistijälkeä. Tasapaksua puurtamista pelin jo ratkettua. Keväällä näkemässäni Inter-pelissä Kairinen oli samanlainen tasapaksu puurtaja ja esimerkiksi Dahlströmiä huonompi melkein kaikilla osa-alueilla, joten jos HJK pelaa jatkossa 4-3-3 muodostelmalla, Kairinen on mielestäni nokkimisjärjestyksessä vasta neljäs ehdokas keskikentälle Parran, Forsellin ja Dahlströmin jälkeen ja jos Väänänen pelaa jatkossa yhtä mainiosti kuin lauantaina, jopa hän voi mennä Kairisen edelle Koskelankin papereissa, koska minun analyysisilmäni eivät ole vakuuttuneet Kairisesta muuta kuin keskivertoa parempana liigajyränä toistaiseksi. Uusi värväys Camara sai lauantaina Mensahin paikalle kentälle tultuaan heti mielenkiintoni, koska hän tuli sisään sille laidalle, jolta seurasin peliä toisella jaksolla. Reilussa kymmenessä minuutissa hän kierrätti palloa ilman virheitä pari kertaa, mutta ei väläyttänyt millään tavalla. Ainoa haastoyritys tempokuljetuksesta oikealta laidalta päättyi siihen, että Hauhia luki hyvin haaston oikealle jalalle ja ehti ryöväämään pallon Camaralta ennen kuin tämä pääsi keskittämään oikean laidan puolelta oikealla jalallaan. Camarasta jäi siis hieman vaisu kuva vielä eikä hän osoittanut mielestäni yhtään syytä, miksi hän menisi jatkossa edes Mensahin edelle kokoonpanokaavailuissa, mutta ehkä jatkossa häneltä on lupa odottaa parempaa kunnollisen sopeutumisen jälkeen. Yleisolemus vain vaikutti sellaiselta, että mitään maailmaa mullistavaa ei välttämättä ole tulossa.
FC LahtiLahtelaisia en seurannut läheskään niin tarkkaan kuin kotijoukkueen pelaajia. Alakerran pelaajista mieleen jäi lähinnä Hauhia vasempana wingbackina, jolla riitti kyllä kohtalaisesti nopeutta ylöspäin, mutta haastokykyjä hänellä ei ollut, vaan ratkaisuna oli lähes aina pysähtyminen lyhyen juoksun päätteeksi ja syöttäminen viereen tai taakse. Puolustussuuntaan häneltä jäi tosiaan mieleen se yksi helpolta näyttänyt pallon ryövääminen Camaralta toisen jakson lopussa. Viitikko, Tanska ja Coubronne kolmikosta kukaan ei ainakaan minun silmiini erottunut positiivisesti tai negatiivisesti. Wingbackeista Hauhia tulikin jo mainittua, mutta nostanpa esiin myös Assehnounin, joka avausjaksolla pelasi silmieni edessä. Tuuheasta pehkosta huolimatta ilmanvastus pysyi kurissa ja hänen jalkansa liikkuivat melko ketterästi, mutta kun vastassa oli Riskin tasoinen yksilö, mitään merkittävää Assehnoun ei saanut aikaan ylöspäin. Prässätessä hän välillä oli neljän linjassa keskikentällä oikealla tai sitten nousi jopa oikeaksi laituriksi 4-2-3-1 prässissä. Keskustan kolmikosta nuori Virta oli hieman tasapaksumpi jokaisella osa-alueella kotijoukkueen Väänäseen verrattuna, mutta ei silti mitenkään heikko, vaan kykeni melko luotettavaan syöttöpeliin eikä liikekään ollut mitenkään hidasta, mutta samanlaista matalan painopisteen tuomaa suojaamiskykyä hänellä ei ollut kuin Väänäsellä, vaan peliasento oli vähän pystympi ja vähemmän elastinen. Josusta en muista juuri mitään, mutta virolaisvahvistus Lepistulla raamit olivat ainakin kohdallaan ja hänen kehonsa keskivartalon jäntevyys ja kyky vääntää pallosta ovat yksityiskohtia, jotka muistan näin jälkikäteen. Kärkiparista Etock-Amione ei ole juuri sanottavaa kuin se, että kyllä he yrittivät prässätä palloa pois HJK:n alakerralta terävillä spurteilla, mutta eivät vain onnistuneet siinä kovin kummoisesti. Vaihtopelaajista Zeqirista, Törnroosista ja Lampisestakaan ei jäänyt juuri muuta mieleen kuin se, että nuorten marssijärjestyksessä Lampinen oli selvästi Väänäsen ja Virran takana yleisolemukseltaan.
Niin ja mitä tulee vielä kannattajien väliseen katsomokamppailuun, tuomitsen siitä vuoden foorumistin oikeudella niukan pistevoiton lahtelaisille johtuen osin tietysti istumapaikastani, mutta he pitivät kuitenkin oivaa mekkalaa läpi ottelun. Lisäksi erään kannatuslaulun aikana tapahtunut kenkien poisottaminen ja ilmaan nostaminen aiheutti spontaanin hymähdyksen, joka on aina hyvä asia ja ratkaisi pistevoiton vieraskannattajille tällä kertaa.
Kaiken kaikkiaan ottelutapahtumasta jäi positiivinen mielikuva, koska pääsin näkemään muutamia kiinnostavia yksilöitä ensi kerran paikan päällä, vaikka vielä lauantai-aamuna en edes ajatellut sen olevan mahdollista muiden aktiviteettien vuoksi. Lisäksi kyseessä oli ylipäätään ensimmäinen kerta HJK:n kotiottelussa, vaikka kerran aiemmin olin toki käynyt Telia 5G Areenalla katsomassa Huuhkajien ja Viron välisen ottelun ja myöhemmin tänä syksynä menen toki katsomaan, kun Liechtenstein saapuu kylään. Ainoastaan tosiaan niihin betoniportaisiin voisi liimata jotain tarroja, jotta oman paikan löytäminen olisi helpompaa väenpaljoudessa jatkossa. Yksi hyvä asia ottelussa oli muuten myös se, että pääsin näkemään FC Lahden ensimmäistä kertaa livenä viheriöllä, joten nyt on jälleen yksi seura vähemmän Veikkausliigassa ja suomalaisessa jalkapallossa ylipäätään näkemättä paikan päällä.