FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
28.03.2024 klo 22:36:02 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1] 2 3
 
Kirjoittaja Aihe: Königsblaues Kasperletheater: FC Schalke 04 2019-  (Luettu 16932 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


: 16.08.2019 klo 13:12:30

... halusin kesällä palata vuosien tauon jälkeen niin sanotusti sorvin ääreen ja laittaa tulille uuden otsikon Schalken toilailuiden seuraamiseksi. Tällöin palstan kätköissä avausviestiä hahmotellessani asettelin pääpainoa synkille näkymille seuran taloudelliseen ja urheilulliseen tulevaisuuteen, mutta parin menneen viikon tapahtumien takia näille luonnoksille ei enää käyttöä löytynyt. Ei sillä, etteikö Ruhrin alueen sydämessä tanssahdeltaisi edelleen veitsenterää myöten kohti turmiota, pöydällä vaan on nyt tärkeämpiä asioita. Takavuosina olisin kirjoittanut tässä kohtaa pompöösejä lauseita taistelusta seuran sielusta. Tänään en tohdi moisesta puhua. Taistelun käymiseksi tarvitaan minun silmissäni tavoiteltava, mieluusti saavutettavissa oleva maali. Schalken tapauksessa en tällaista enää edessäni näe. En ainakaan seuran sisältä käsin katsottuna. Olen nostanut käteni pystyyn. Olen [lähestulkoon tyystin] luovuttanut.

[ex-]Fußballclub Gelsenkirchen-Schalke 04 e.V.



Arvelisin ensikosketuksestani kuninkaansinisten kanssa kuluneen palttiarallaa kaksikymmentä vuotta. Tarkkaa aikaa, paikkaa saati yhteyttä en osaa sanoa, mutta muistelisin sen sisältäneen lyhyen laulunparren sanoilla 'Steht auf, wenn ihr Schalker seid..!'. Brittilaisbändi Pet Shop Boysin 'Go West'-coverin melodiaan soviteltu laulu kuuluu nykyään saksalaisstadioneiden vakiokalustoon, vaan alkunsa se sai nimenomaan Gelsenkirchenissä ikimuistoisen 1996/97-kauden tiimmellyksessä. Vain muutamia vuosia tuota aiemmin kakkosliigasta takaisin parrasvaloihin noussut Schalke taisteli tuolloin nimilistaltaan vaatimattomammalta kuulostaneella, erityisesti vankkumattomaan taistelutahtoonsa luottaneella miehistöllä läpi Euroopan ja haki kotiin seurahistorian arvokkaimman pystin, UEFA-Cupin. Hyvällä syyllä itseäni vanhempi väki Gelsenkirchenissä muistelee yhä näitä päiviä silmät tuikkien. 'Eurofighterien' Schalke oli kuin seuran sielun ruumiillistuma, sikäli kun Ernst Kuzorran ja kumppanien kultakausien ylivoimaista lyhytsyöttömasiinaa ei [valitettavan] lyhytaikaisena poikkeuksena lasketa. Työteliäs, nöyrä, periksiantamaton, maanläheinen. Schalkesta on moneksi, mutta näihin Ruhrin aluettakin hyvin kuvaaviin sanoihin voi ison osan seuran sielua summata yhteen.

Tarinoitsijoiden muistellessa näitä kunnian päiviä ja silmien kostuessa liikutuksesta - sekä alati läsnä olevasta oluesta - puhe kääntyy usein myös samoihin aikoihin päätään nostaneisiin synkempiin ilmiöihin. Enää ei muistella alkoholinhuuruista paluumatkaa Milanosta, kosteita öitä Valencian 'Las Fallas'-kansanjuhlilla tai Brüggen lumisotaa. Mieleen juolahtavat sen sijaan ensimmäiset havainnot siitä, kuinka osa ihmisistä ymmärsi Schalken mahdollistavan omien taskujen täytön. Silmien eteen piirtyy kannattajille myyty 'ei oo' matsilippujen osalta, kun naapurissa seuraa lähellä olevan tahon matkatoimisto myi törkeästi ylihinnoiteltuja pakettireissuja matseihin. Tai kuinka Valencian kaduilla Fanclub Verbandin, kannattajakerhojen kattojärjestön, edustajat myivät taskustaan ylihintaan lippuja loppuunmyydyksi ilmoitettuun kamppailuun. Kuninkaansinisten kanssa ylä- ja alamäkiä vuosikymmeniä läpikäyneistä monien mielestä seuran kehitys aina vain synkkenevään suuntaan alkoi näistä päivistä. Nälkä kasvoi syödessä, haluttiin isompi kakku pöytään ja yhä useampi halusi yhä isomman siivun siitä itselleen.

Parin edeltävän viikon aikana tämä kehitys on saavuttanut omissa silmissäni lakipisteensä. Vahvasti itseään menneinä vuosina arvoseuraksi, tune: arvopuolue, brändännyt Schalke on näinä kahtena viikkona polkenut omia pyhiksi ilmoitettuja arvojaan ja luopunut vankkumattomaksi julistetuista periaatteistaan yhden ainoan miehen takia. Kyse on, kuten monina aikaisempina vuosinakin, seuran Aufsichtsratin eli hallintoneuvoston nokkamiehestä Clemens Tönniesistä. Ulkopaikkakuntalaisen kyljys- ja leikkeletehtailijan rasistisista lausunnoista liikkeelle lähtenyt hyökyaalto on vahingoittanut kuninkaansinisten mainetta niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin, kirvoittaen tuomitsevia kommentteja saksalaisen politiikan huipulta aina entisiin pelaajiin asti. Vuosien saatossa pahasti kahtiajakautunut seurakenttä on pirstaloitunut entisestään, kun moni aikaisemmin positiivisesti Tönniesin touhuiluun suhtautunut taho on saanut tarpeekseen makkaramestarin sekoilusta tai viimeistään seurarakenteiden voimattomuudesta tämän edessä. Oman näkemykseni mukaan seuran itsellensä asettamaa Leitbildiä ja seuran peruskirjaa vastaan räikeästi rikkonut Tönnies tulisi heittää välittömästi ulos toimestaan. Miehen itsensä käytännössä itse valitsema sisäinen kurinpitoelin - Ehrenrat, 'kunnianeuvosto' - kuitenkin nöyryytti seuraa entisestään ja ei kyennyt minkäänlaisen tuomion antoon, vaan tyytyi Tönniesin itsensä itselleen sanelemaan 'rangaistukseen', kolmen kuukauden hyllytykseen hallintoneuvostosta. Tällainen farssi oli toki oletusarvoinen lopputulema, mutta silti Tönniesin rikkeen ja sen aiheuttaman vahingon huomioiden uskalsin toivoa seurasta löytyvän vihdoin edes hitusen selkärankaa.

Vaan ei. Schalke on hirttäytynyt Tönniesiin, sillä seura on täynnä miehen valitsemia ja sisääntuomia hanslankareita. Esimerkkinä seuran 'kunnianeuvoston' jäsenistöstä löytyy kyljyskeisarin henkilökohtainen asianajaja. Bochumin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professorinakaan kyseinen henkilö ei nähnyt tämän aiheuttavan kohdallaan minkäänlaista eturistiriitaa, mikä on vain yksi tämän tragikoomisen näytelmän monista sivujuonteista. Schalken Vorstand, johtokunta, ei saanut missään vaiheessa aikaiseksi minkäänlaista uskottavaa kannanottoa tapahtuneeseen. Seuran varsinaisesta operatiivisesta toiminnasta vastuussa oleva trio pyrki päinvastoin lakaisemaan tapahtunutta maton alle ja vaati Schalkereita käytännössä yhdistämään rivinsä piilottaakseen kaiken vaienneiden suiden muurin taakse. Vain muutamaa viikkoa aiemmin seuran jäsenkokouksessa voimakkaasti rasismia ja syrjintää vastaan kantaa ottanut Peter Peters ei inahtanutkaan. Ei, vaikka miehen mukaan rasisteilla ei Ruhrin alueen sydämessä ole mitään sijaa. Edeltävinä vuosina kriittisistä äänistä siivotusta hallintoneuvostosta ilmoitettiin loppumiehistön iloitsevan valmiiksi paluusta täysmiehitykseen Tönniesin kolmekuukautisen loman päätyttyä. Kannattajakerhojen kattojärjestöstä ei uskallettu sieltäkään ottaa kantaa suuntaan taikka toiseen, sillä kyseinen lafka on täydellisen riippuvainen seuran hallintoneuvoston hyväksymästä rahoituksesta. Näin ollen ainoaksi kriittisemmin tapahtuneeseen kantaa ottaneeksi tahoksi seuran sisältä jäi seuralegenda Gerald Asamoah. Yllättävää ei liene, että Asa on myös ainoa Tönniesin rasistisesti loukkaamaan kansanryhmään kuuluva taho kaikista mainituista. Valkoisia miehiä [ja muutamia naisia] ei tapahtunut paljoa hetkauttanut. Yllättävää.

... kaiken tämän farssimaisen teatterin jäljiltä moni Schalker on kysynyt itseltään, kuinka tästä eteenpäin. Seuran toimistolle on lähetetty muutamia satoja eroilmoituksia jäsenten toimesta, Ultras Gelsenkirchen on ilmoittanut haluavansa Tönniesin ulos seurasta ja valtakunnallisesti rasismin ja syrjinnän vastaisesta työstään palkittu Schalker Fan-Initiative on tuominnut seuran toiminnan. Moni näkee seuran menettäneen Tönniesiä suojellessaan kaiken uskottavuuden ja avanneen portit valtakunnallisesti muutoinkin nousevalle oikeisto- ja pölhöpopulismille. Sosiaalisia medioita lukiessa onkin saanut pelolla ja iljetyksellä seurata kuinka moni itseään kuninkaansinisenä pitävä ihminen on kokenut oikeudekseen lausua ulkomaalaisia sekä maahanmuuttajia vastustavia tai loukkaavia lausuntoja. Tämän sopimattomuus seuran arvoihin ja kehuttuun, aikaisemmin ihmisten parissa vaalittuun Leitbildin ei ole näitä tahoja hetkauttanut. Trumpilaista kielenkäyttöä implementoiden näissä piireissä, kuten myös Sportvorstand Jochen Schneiderin puheissa, kyse on Tönniesin vastaisesta vainosta tai peräti 'noitavainosta'. Heille kyljyskeisari on uhri ja tätä vastustavat tahot pahansuopia seuran vihollisia. (Sisältäen luonnollisesti myös seuran ultraryhmittymät, Fan-Inin ja itsensä Asamoahin.) Valmiiksi tulehtunut ilmapiiri seurassa on myrkyttynyt entisestään, minkäänlaista säädyllistä keskustelukulttuuria eri osapuolten väliltä ei juuri enää löydy ja tunnelma on sen mukainen.

Taskustani löytyy tiketti huomiseen BuLi-kauden avaukseen Gladbachissa, mutta mielenkiintoni on täysin nollissa. Palstaa seuranneilla on luonnolliseti valmiiksi tiedossa allekirjoittaneen vuosikausia vanha näkemys Tönniesistä seuran suurimpana ongelmana ja todellisena riippakivenä. Silti en koskaan osannut odottaa miehen käyttäytyvän näin vastuuttomasti ja seuran nöyrtyvän yhden miehen edessä näin totaalisesti. Vuosien saatossa itäeurooppalaisten vierastyöläisten suunnitelmallisesta hyväksikäytöstä, porsaanreikien mahdollistaman veronkierron ja kartellirakenteiden hyväksikäytöstä mediassa esillä olleen Tönniesin uskoin selkärangattomuuttaan kykenevän lähes mihin tahansa, mutta silti kykenemättömyys itsekritiikkiin ja seuran edun ajattelemiseen tässä tapauksessa on shokeerannut. Tähän päiväänkään mennessä makkaraparonilta ei ole kuultu tai luettu oikealle kohderyhmälle osoitettua anteeksipyyntöä. Seuran tavoin rhedalaisraharössi halunnee istua bunkkerissaan tulimyrskyn läpi ja myrskyn laannuttua palata hommiinsa kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Tämä toki sopii saksalaiseen mentaliteettiin ja yhteiskunnan nykysuuntaan, mutta minä tai moni muu Schalker ei pysty sitä hyväksymään. Aseita tämän muuttamiseksi ei vain seuran sisältä mätien rakenteiden takia ensihätään löydy. Tönnies valittiin vasta kesällä uudestaan hallintoneuvostoon vuosikokouksessa ja on sen myötä turvassa seuraavat kaksi kesää tältä proseduurilta. Ehrenratin rahan- ja statuksenpersojen professorien sekä pappien - pastori Dohmin kristillset arvot kyseenalaistin jo vuosia sitten miehelle itselleen - suunnalta ei mitään ole tulossa, hallintoneuvoston jeesmieskatras ei uskalla mestariaan vastaan älähtää ja hallintoneuvoston armosta asemissaan huseeraavat johtokunnan jäsenet valitsivat kantansa jo aiemmin. Vain seuran ulkopuolinen paine, esimerkiksi DFBn tai FIFAn suunnalta, saattaisi heilauttaa Tönniesin palliltaan. Näiden tahojen integriteetistä tosin ei tarvinne sanoa sanaakaan enempää.

Synkältä näyttää siis. Schalkessa allekirjoittanutta kiehtoi alusta alkaen monen muun asian lisäksi seuran arvopohja, mikä oli yksi suurimmista syistä suhteen syvenemiselle nykyiselle tasolle. Takana on pitkälti kolmatta sataa stadionilla nähtyä matsia, näistä yli 100 vieraissa, lukemattomia määriä yhdessä muiden Schalkereiden kanssa matseissa ja siviilissä vietettyjä tunteja sekä onneksi suuruudessaan tuntematon summa rahaa. Kaikenlaista on tullut koettua tänä aikana, ylä- ja alamäkiä. Olin toukokuisessa Berliniissä stadionilla vuonna 2011 Schalken voittaessa edellisen pokaalinsa. Santiago Bernabeun lehtereillä tuli nähtyä Schalken lyövän Real Madridin kaaderi täynnä oman juniorimyllyn kasvatteja. Keväällä näin Schalken murskaavan keltamustan naapurin salaattilautashaaveet Revierderbyssä kielletyssä kaupungissa. (Video.) Vastaavasti olen myös kokenut stadionilla mestaruuden karkaamisen tappion myötä, useamman derbyhäviön, 0:5-selkäseunan Arena AufSchalkella ja menneinä vuosina putoamistaistelunkin. Silti ensimmäistä kertaa kaikkina näinä vuosina minua hävettää seuran puolesta. Koskaan aikaisemmin en olisi anteeksipyyntelevästi ilmoittanut olevani Schalker. Koskaan aikaisemmin en olisi luopunut puolustuspuheenvuorosta Schalken puolesta sen kohdatessa kritiikkiä. Tällä hetkellä en löydä [virallisesta] seurasta paljoa puolustettavaa. Arvoista on luovuttu, kansanläheisestä työläisseurasta karattu kauas kylmäksi rahantekomasiinaksi ja antauduttu diletanttille miljardöörille. Voin toki yhä viitata omaan kuninkaansiniseen lähipiiriini - liekö kaksi tai kolme tahoa ilmoittanut seisovansa Tönniesin takana -, mutta se on laiha lohtu. Ja toisaalta kuitenkin syy sille, etten osaa ainakaan vielä päästää irti.

Hankalaa tämä tulee silti olemaan. Tönniesin tapaus tulee painamaan Schalkea läpi seuraavien kuukausien. Poliittisen ilmapiirin muutos Saksassa yleisestikin on johtanut jo aiempina vuosina siihen, ettei moni vuosikausia yhdessä kuninkaansinisten värien kanssa maita ja mantuja reissannut taho pysty katsomaan toisiaan silmiin. Tämäkin oli edesauttanut seurakentän pirstaloitumista ennen kotelettikeisarin rasismisekoilua. Schalke tulee kuplaantumaan ja jakautumaan yhä voimakkaammin kuppikuntiin. Seurahymnin usein siteeratun parren 'Tausend Freunde die zusammenstehen' voi laittaa roskakoriin muinaismuistona. Se aikanaan löytämäni Schalke on pian vain lämmin muisto, haalea ideaali.

Noh, mutta. Ainakin on nyt uusi otsikko.
« Viimeksi muokattu: 16.08.2019 klo 17:07:52 kirjoittanut Catweazle »
Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


Vastaus #1 : 16.08.2019 klo 17:08:11

Kasperletheater = "Kasper (auch Kasperl oder Kasperle, bairisch Káschberl, schwäbisch Kaschberle, alemannisch Chaschperli) ist der komische Held des Kaspertheaters, eines meist mit Handpuppen gespielten Puppentheaters mit derb-naiver Handlung. Es wird angenommen, dass die Rolle des Kaspers unter anderem auf den Hanswurst des Wiener Volkstheaters zurückgeht. Die Puppenfigur Kasper ist im deutschen Sprachraum seit Ende des 18. Jahrhunderts bekannt."

Schalken touhua ei voine paremmin yhteen sanaan tiivistää!



Vaikka omalta osaltani pääpaino Schalken kohdalla on paraikaa ulkopelillisissä asioissa, kokeillaan Gelsenkirchenissä silti tälläkin kaudella skulailla boltsia. Kuninkaansinisten edestä löytyy taas yksi Umbruchssaison, kun kevään ja kesän aikana laitettiin vaihteeksi koko urheilullisen puolen liiderikööri uusiksi. Tarkoituksena oli luoda Ruhrin alueen sydämeen uusi euforian aalto ja puhaltaa uutta uskoa seuraan, mutta sattuneista syistä tämä lässähti täydelliseksi pannukakuksi. Toisaalta allekirjoittaneelta ei löytynyt nyt muutoinkaan uskoa parempaan. Schalkessa ja Schalkerien keskuudessa on tavattu tarttua aina yhä uusiin oljenkorsiin vuosien saatossa, haaveiltaen [lyhyen tähtäimen] noususta taistelemaan salaattilautasesta ja kukaties hakemaan se takaisin Gelsenkircheniin yli 60 vuoden tauon jälkeen. Huub Stevensin lähdettyä seurasta ensi kertaa on Gelsenkirchenissä nähty aikamoinen liuta toinen toistaan nimekkäämpiä valmentajia ja pelaajia. Saksalaisen luotsi-Olympoksen huipulta niin Ralf Rangnick, Felix Magath kuin 'Osram' Heynckeskin on käynyt kokeilemassa kuninkaansinisten peräsimessä. Välillä on tapailtu uusia tuulia, on kokeiltu ulkomaalaisia ja eri sukupolvia, vanhoja konkareita ja nuoria nousevia nimiä. Messiaita on ollut monia, näistä viimeisimpänä karahtaen karille seilannut Christian Heidel. Mainzilaisen luvattiin rakentavan Schalkesta modernin, stabiilin ja ennen kaikkea menestyvän organisaation. Kolme kautta, yli €150M ja monta kärsimyksen täytteistä tuntia myöhemmin Ruhrin alueen [entinen] kaunotar hapuilee jaloilleen persaukisena, täpärästi putoamisen välttäneenä ja kaaderi täynnä sutta ja sekundaa. Näistä lähtökohdista rakennetaan nyt seuran uutta tulemista uuden johdon alaisuudessa.

Schalken kannalta erityisen vahingollista on projektin aloituksen ajankohta. Takavuosina Ruhrin alueen sydämessä saatettiin laskea sen varaan, että väylä takaisin parrasvaloihin aukeaisi [velkavivulla luodun] taloudellisen muskelin avulla. Heidelin aikakauden savuavilla raunioilla tämä kortti ei enää käy. Vaikka seuran talousvastaava Peter Peters ei asiaa taas[kaan] tahtonut myöntää, on Schalke taloudellisesti hyvin haastavassa asemassa. Edeltävän kolmen kauden aikana kaaderiin pumpattu raha ja hankaluudet päästä eroon kallispalkkaisesta sekundasta rajoittavat kesän markkinatoimia. Kuninkaansinisten imago sekasortoisena, tempoilevana seurana ei sekään auta. Monacosta karkuun tahtovan Benjamin Henrichsin sanotaan suosivan Werder Bremeniä lainakohteena Schalken yli, sillä nuori mies haluaa stabiiliin ja osaavaan organisaatioon. Tähän on vaikea sanoa mitään vastaan. Clemens Tönniesin aikakaudella Gelsenkirchenissä on käyty läpi valmentajia noin yksi per vuosi tahdilla, managereitakin on nyt Jochen Schneiderin myötä nähty viisi tänä aikana. Kaikista lupauksista huolimatta minkäänlaista organisaation läpi kulkevaa tukirankaa tai yhtenäistä, kantavaa filosofiaa ei ole saatu luotua. Urheilullisesta näkökulmasta Schalken edustaa vielä vähemmän yhtään mitään kuin tällä haavaa arvopohjansa osalta. Se on mitäänsanomaton, surkuhupaisa ja suuntansa kadottanut kokoelma ylipalkattuja miehiä. Käytännössä voidaan siis puhua huoletta läntisen Saksan vastineesta kakkosliigan mudissa tarpoville VfB Stuttgartille ja Hamburger Sportvereinille.

Huonompaa todistusta saksalaisseuralle ei juuri pysty antamaan. Ja syystäkin olo on kuin Bill Murrayn roolihahmolla elokuvaklassikossa 'Päiväni murmelina'.

SIIRTOKESÄ 2019

Kuninkaansinisten tarvelista kesään lähdettäessä oli nälkävuoden pituinen. Takana oli paitsi oman seurantahistoriani tuloksellisesti, myös palloilullisesti surkein kausi. (Seuran oma yhteenveto: Video.) Yksikään osa-alue maalivahtia lukuun ottamatta ei menneen kauden aikana toiminut. Kaikkialla oli aukkoja tilkittäväksi ja koska Schalke on Schalke, maalivahtienkin osalta kuvio on saatu sekoiltua avoimeksi. Rahaa on palanut enemmän kuin seuralla olisi varaa, mutta se on tapahtunut pakosta. Menneen kauden miehistön kanssa paikka Bundesligassa säilytettiin ainoastaan kolmen muun seuran kuninkaansinisiäkin surkeamman suorittamisen ansiosta. Yksi Derbysieg sen kaikesta kauneudesta huolimatta ei yksinkertaisesti pysty paikkaamaan tätä. Schalke ei osannut menneen kauden aikana puolustaa, ei hallita peliä, ei rakentaa tilanteita eikä varsinkaan tehdä maaleja. Tarve oli hankinnoille kaikilla viheriön osa-alueilla ja tätä näpyteltäessä paria vahvistusta kaivataan edelleen. En aio pidätellä hengitystäni tältä osin.

Palaten takaisin yllä mainittuun huonoon ajoitukseen, on se haitannut Schalken siirtotoimia huomattavasti. Saksalaisessa seurapalloilussa on tällä haavaa enemmän rahaa liikkeellä kuin koskaan aikaisemmin. Bayern Münchenin, keltamustan naapurin tai itävallan tölkkilafkan kaltaiset poppoot ovat laukanneet kauas kuninkaansinisiltä karkuun. Leverkusen hyötyy aspiriinitehtaan taloudellisen tuen lisäksi erinomaisesta skouttauksesta ja kyvystään myydä pelaajiaan oikeaan aikaan sekä investoida oikeisiin kohteisiin lähteneiden pelaajien paikkaamiseksi. Tämän lisäksi sieniliigasta saatavilla rahoilla ja kilpailullisella perspektiivillä on hyvä houkutella uusia miehiä. Sinsheimissa luotiin Julian Nagelsmannin alaisuudessa vahva pohja Dietmar Hoppin lompakon päälle ja kraichgaulaisessa perähikiässä rakennetaan rauhallisissa tunnelmissa ihan eri kaliiberin miehistöä kuin Gelsenkirchenissä. Fredi Bobic on yllättänyt taasen luultavasti kaikki Frankfurtissa, nostaen Eintrachtin kansallisen kärjen tuntumaan ja hurmaavan multikultibodarifutiksellaan halki mantereen. Kesän aikana pankkikaupungissa myytiin kaiken lisäksi kaksi miestä noin €100Mn hintaan. Tämä mahdollistaa Frankfurtille kaaderin harkitun paikkailun ja vahvistamisen vuosiksi eteenpäin. Stabiilin Bremenin, investorirahalla leikkivän Herthan sekä rikkaan ja rauhoittuneen Wolfsburgin mukaan laskien Schalke kamppailee tällä hetkellä saksalaisten siirtomarkkinoiden alemmassa keskikastissa. Heh, pariisilaistalentti Silas Wamangitukan tapauksessa Gelsenkirchenissä hävittiin vastikään siirtotaistelussa kakkosliigan Stuttgartillekin. Tämä juna ei ole menossa minnekään. Tai ehkä taaksepäin.

Sisään €30.5M
Ozan Kabak, VfB Stuttgart (€15M)
Benito Raman, Fortuna Düsseldorf (€13M)
Jonjoe Kenny, Everton FC (laina)
Markus Schubert, Dynamo Dresden (ilmainen)
Fabian Reese, SpVgg Fürth (palasi lainalta)
Pablo Insua, SD Huesca (palasi lainalta)
Jonas Carls, FC Schalke 04 II
Levent Mercan, FC Schalke 04 U19

Ulos €13,85M
Breel Embolo, Borussia Mönchengladbach (€10M)
Ralf Fährmann, Norwich City FC (€3M laina)
Sebastian Rudy, TSG Hoffenheim (€0.85M laina)
Bernard Tekpetey, Fortuna Düsseldorf (laina osto-optiolla)
Cedric Teuchert, Hannover 96 (laina)
Jeffrey Bruma, VfL Wolfburg (laina päättyi)
Benjamin Goller, Werder Bremen (ilmainen)
Sascha Riether (lopetti uransa)

---

VALMENNUS

David Wagner. Kaksi hyvää kautta Huddersfieldissä ja that's about it. Saksalainen suosikkipoliitikkoni Martin Sonneborn summaisi luultavasti Wagnerin hakua puoltaneet argumentit kolmeen seikkaan: Wagner skulasi aikanaan Schalkessa, Wagner on Jürgen Kloppin parhaita kavereita ja Wagner näyttää ulkoasultaan hieman Kloppolta. En malta uskoa Schalken menevän Wagnerin alaisuudessa yhtään mihinkään, mutta antaa miehen nyt koittaa. Markus Weinzierlin kaltaisesta täydellisen luontaantyöntävästä karaktääristä ei onneksi puhuta, mutta miehen kannanotot Causa Tönniesiin eivät kyllä herättäneet sympatioitakaan. En surisi, vaikka lentäisi huomenna ulos seurasta. Zeljko Buvac lienee valmiina jonossa ja ehkä Marco Rosenkin saisi haettua Kloppo-korvikkeeksi ennen Thomas Tucheliin taipumista, sikäli kun tämä sattuisi Schalken ylitse valitsemastaan Mönchengladbachista monoa saamaan.

Asiaan vähemmän vihkiynyt saattaisi kysyä Kloppon mainitsemisen perään. Tämä on yksinkertaisesti selitettävissä: Schalkella, tai enemmänkin Clemens Tönniesillä, on Liverpoolin suurvalkkuun liittyvä trauma. Taannoin, yhä Mainzissa vaikuttaessaan, kuninkaansinisillä oli sauma hakea Klopp Gelsenkircheniin. Tönnies ja kumppanit halusivat kuitenkin kansainvälisen formaatin nimen, päätyen ystävyysseura Twentestä haettuun Fred Rutteniin. Hollantilaisturisti ei kestänyt Ruhrin alueen sydämessä kauttakaan ja lukeutuu omissa papereissani oman seuranta-aikani selkeästi huonoimpiin koutseihin. Schalken hakiessa omaa Kloppiansa on naapurissa tuuleteltu stuttgartilaisen työn varaan rakentaen kahta Saksan mestaruutta, kahta DFB-Pokalin voittoa ja hallitsevana tattiliigan mestarina Kloppin työstä Liverpoolissa ei löytyne siitäkään suurta valitettavaa.

... ainoa laiha lohtu lienee HSVn kieltäytyminen Kloppon palveluksista samaan aikaan miehen resuisen ulkonäön takia. Schalke oli tuolloin vain Saksan toiseksi tyhmin seura. Hurraa!

KAADERI

Maalivahdit

Alexander Nübel, 30.09.1996 (2020)
Yksi Saksan lupaavimmista maalivahdeista, U21-maajoukkueen ykköskassari. Syrjäytti menneen kauden aikana ikonin asemassa olleen Ralf Fährmannin. Ei laittane kuitenkaan nimeään uuteen pahviin Schalken kanssa, vaan hakenee menestyksen ja [helpot] rahat kauden päätyttyä muualta. Asettaisin katsomoon koko kaudeksi, sikäli kun nimeä sopimukseen ei saada. Ja ensi kesänä kuljettaisin kottikärryllä huishelvettiin Gelsenkirchenistä.

Markus Schubert, 12.06.1998 (2023)
Uusi kasvo Dresdenistä. Kolunnut nuorisomaajoukkueita läpi, hyvä menneellä kaudella Dresdenissä. Saisi aloittaa minun puolestani, mikäli Nübel ei allekirjoita. Toisaalta lähti samanlaisissa merkeissä Dynamosta.

Michael Langer, 06.01.1985 (2021)
Kokenut kolmosmaalivahti, ei saa minuuttiakaan vyölleen.

Puolustus

Matija Nastasic, 28.03.1993 (2022)
Omasta mielestäni rajusti yliarvostettu toppari. Tarvitsisi kaverikseen puolustukseen Naldon kaltaista hahmoa. Syyllistyy turhan usein erilaisiin hasardeihin. Avauksen kamaa silti Kabakin ollessa loukkaantuneena.

Ozan Kabak, 25.03.2000 (2024)
Vakuutti kaikesta huolimatta Stuttgartissa, ostettiin investointina tulevaisuuteen teknisen tirehtöörin Michael Reschken kontaktien avulla. Tarkoituksena myydä vuosien kuluttua isolla voittomarginaalilla aitoon suurseuraan. Schalkelle tyypillisesti loukkasi kuitenkin itsensä nopeasti ja tavalla tai toisella tämäkin talentti hukataan lähivuosina. Idea oli silti ihan hyvä.

Salif Sané, 25.08.1990 (2022)
Hankittiin vuosi taaksepäin vahvan kauden päätteeksi Hannoverista isoa rahaa vastaan. Tarkoituksena oli syrjäyttää pappa-Naldo, mutta tämä tapahtui lopulta lähinnä urheilullisen johdon jääräpäisyyttä. Valtaisan raamikas kaveri, silti kovin pehmyisen oloinen. Hyökkäyspään erikoistilanteissa pääsääntöisesti tarpeeton kaveri, derbyn 1:2-maali ei silti unohdu. Aloituskokoonpanon mies luultavasti.

Benjamin Stambouli, 13.08.1990 (2020)
Alku oli vaikea, nyttemmin vakiinnuttanut asemansa Gelsenkirchenissä erinomaisena persoonana. Varsinaista paraatipaikkaa ei ole silti löytynyt tähän mennessä ja en oikein osaa nähdä miestä vastaisuudessakaan aloituskokoonpanossa. Kiva karaktääri silti, yksi harvoista nyky-Schalkessa.

Pablo Insua, 09.09.1993 (2021)
Heidelin harhaostos. Palkka liian suuri lähteäkseen pysyvästi pois. Plus aina loukkaantuneena.

Hamza Mendyl, 21.10.1997 (2023)
Ei jumalauta. Tuskin on oikeasti edes jalkapalloilija.

Bastian Oczipka, 12.01.1989 (2020)
Vaikea kausi takana, toiveissa nousu takavuosien solidille tasolle. Haussa silti ykkösmies vasemman laitapakin tontille Oczipkan nenän eteen. Ei vaan taida rahat riittää, eli sormet ristissä entisen Frankfurtin miehen kanssa eteenpäin.

Jonas Carls, 25.03.1997 (2022)
Varamiehen varamies vasemmassa laidassa. Enemmän klassinen feel-good-story Schalken amatööreistä kuin selkeä lupaus kirkkaasta tulevaisuudesta.

Jonjoe Kenny, 15.03.1997 (2020)
Maailmanluokan scouserinimi. Schalken arpa oikean laitapakin tontille. En osaa arvioida, mutta tällä tontilla ei Gelsenkirchenissä ole tapana onnistua. Eli eiköhän tämäkin haku mene metsään.

Keskikenttä

Omar Mascarell, 02.02.1993 (2022)
Frankfurtissa puolustavana keskikenttänä vakuuttaneelle espanjalaiselle on tie auki aloitusmiehistöön, kun turhake-Rudy lähetettiin Sinsheimiin. Allekirjoittaneelta löytyy jopa uskoa tämän kuvion onnistumiseen. Tasonnoston tulee silti olla huomattava aiempaan.

Weston McKennie, 28.08.1998 (2024)
Schalken Knappenschmiedeen aikoinaan rapakon tuolta puolen hankittu nuori mies. Yksi suosikeistani nykykaaderissa, monipuolisesti käyttökelpoinen kahteen suuntaan ja asenteeltaan aina erinomainen. Tällaisia kavereita saisi kaaderissa olla enemmänkin. Laittoi kesällä nimensä uuteen pahviin.

Suat Serdar, 11.04.1997 (2022)
Katastrofaalinen alku Gelsenkirchenissä. Parantanut kuitenkin kuin sika juoksuaan ja on ehdoton vaihtoehto aloitusmiehistöön keskikentän keskustaan tai puolipaikalle. Isossa roolissa huhtikuisessa Derbysiegissä, kun Reus ja Wolf hakivat kumpikin punakorttinsa dynaamista Serdaria rikkoessaan.

Nabil Bentaleb, 24.11.1994 (2021)
Tavanomainen tarina Schalken hukkaamasta talentista. Fantastinen pallotaituri sille päälle sattuessaan, mutta kuninkaansinisissä algerialaista ei saatu koskaan istumaan ruotuun ja nyt tätä yritetään tyrkyttää ensimmäiselle maksukykyiselle ottajalle. Nollataulu-Embolosta poiketen uskoisin Bentalebin nousevan tähtitasolle seuraavassa seurassaan ja Gelsenkirchenissä kiroiltavan kovaan ääneen.

Nassim Boujellab, 20.06.1999 (2022)
Schalken oma kasvatti, satunnainen rotaatiokaveri vastaisuudessa. Sai isoja minuutteja menneellä kaudella loppuspurtin aikoihin, kun väliaikaisluotsi Huub Stevens halusi edes muutaman ammattiylpeyttä henkivän ja nälkäisen kaverin viheriön puolelle.

Levent Mercan, 10.12.2000 (2020)
Raivasi kesän aikana tiensä Schalken ammattilaismiehistöön. Oma kasvatti iski ensimmäisen maalinsa DFB-Pokalissa menneenä lauantaina. Toivottavasti liito jatkuu.

Daniel Caligiuri, 15.01.1988 (2020)
Huhtikuisen Revierderbyn suuri sankari ansaitsisi kapteeninnauhan käsivarteensa, mutta ylimääräisen paineen luomiseksi se annettiin naurettavalla tavalla Nübelille. 'Calli' on yksi Schalken hyvin, hyvin harvoja lähes aina tasaisia suorittajia. Ja tämäkin siitäkin huolimatta, että miestä on pompoteltu paikalta toiselle.

Alessandro Schöpf, 07.02.1994 (2021)
Solidi rotaatiomies, takana vaikea kausi. Toiveissa nousu takaisin vanhalle tasolle.

Amine Harit, 18.06.1997 (2021)
Kaaderin luultavasti taitavin pelaaja [Bentalebin jälkeen]. Schalke meinasi hukata tämänkin talentin, kun nuoren sällin pää ei kestänyt elämää valokeilassa ja miljoonat taskujaan polttamassa. Saanut kesän aikana elämänsä raiteilleen ja onneksi uuden mahdollisuuden Gelsenkirchenissä. Tärkein 'uusi' kasvo Wagnerin miehistössä.

Hyökkääjät

Benito Raman, 07.11.1994 (2024)
Näin belgialaisessa ykkösliigapotentiaalia pari vuotta takaperin Fortunan kakkosliigaotteluita katsoessani. Silti €13M ja Bernard Tekpetey on aivan liikaa tämän kaliiberin kaiffarista, oli markkinat kuinka sekaisin tahansa. Uusi Eric-Maxim Choupo-Moting. Tanssahtelee puolisen vuotta hyvällä tasolla, sen jälkeen keskittyy vetämään lonkkaa ja siirtyy sopimuksensa päätyttyä Derbyyn syömään englantilaisia lampaansuolipiirakoita.

Yevhen Konoplyanka, 29.09.1989 (2020)
Kaikki ukrainalaisessa viittaa sellaiseen Turkin Süper Ligiin rahdattavan katteettoman nimimiehen prototyyppiin. Ja mikäli onni suo, Schalke saa ulostettua yksijalkaisen egomaanikkonsa nimenomaan Besiktasiin lähiviikkoina. Parin hyvän derbysuorituksen ja Markus Weinzierlin lähdön provosoimisen takia en silti muistele miestä aivan sillä välinpitämättömyydellä, minkä yksi seurahistorian keskinkertaisimmista liian kalliista hankinnoista suorituksillaan ansaitsisi.

Rabbi Matondo, 09.09.2000 (2023)
Taitaa olla hukkaanheitettyä rahaa se yli €10M, minkä Heidel walesilaislaituriin iski. Kesällä lehtien palstoilla käytöshäiriöiden takia, myöhemmin lasarettikäyntien vuoksi. Tyypillinen tarina Schalkeen ulkoa rahdatun nuoren osalta. Seuraavassa seurassa nousee tähtitasolle.

Steven Skrzybski, 18.11.1992 (2021)
Sympaattinen kaveri laajentamassa rinkiä. Pokalin matseissa ja muita sarjan häntäpään porukoita vastaan voi laittaa avaukseenkin, mikäli muu laituriosasto osoittautuu yhtä huonoksi kuin aiempinakin kausina.

Mark Uth, 24.08.1991 (2022)
Taisi se maajoukkuejuna ihan oikeasti karata ja nyt voi sitten hukata rauhassa talenttia Gelsenkirchenissä, palkka kun juoksee kuitenkin. Taidoiltaan avainmiehiä Wagnerin systeemin hyökkäyspelissä, mutta ei sieltä liene mitään mainittavaa tulossa.

Guido Burgstaller, 29.04.1989 (2022)
Huono kausi takana, mutta 'Burgin' kaltaista miestä katselee silti ilokseen kaaderissa. Ei lukeudu suurempia tavoitteita mahdollistavaan kalustoon, on kuitenkin lähtökohtaisesti solidi kaveri ja asenne kondiksessa. Pystyy muun hyökkäyspelin toimiessa varmasti kymmenkuntaan maaliin BuLissa. Näkisin tästä huolimatta hieman tasokkaamman kaverin Schalken ykköskärkenä. Ei taida vaan massit riittää.

Ahmed Kutucu, 01.03.2000 (2022)
Gelsenkirchenin oma poika. Röyhkeä, dynaaminen, taitava ja maalinälkäinen. Ideaalitilanteessa ohittaa Burgstallerin nokkimisjärjestyksessä ja vakiinnuttaa monien kokelaiden jälkeen ensimmäisenä omana kasvattina ykköskärkimiehen tontin. Taitoa, fysiikkaa ja asennetta siihen ainakin riittää.

Fabian Reese, 29.11.1997 (2020)
Pysynee seurassa vain Schneiderin ja Reschken palatessa siirtomarkkinoilta tyhjin käsin. Taso ei riitä ykkösliigaan.

---

ODOTUKSET

Hahahahahahahaha..! Alkavalta kaudelta en odota muuta kuin protestien kyllästämää katsomokuvaa ja tuskaista tarpomista. Kaikki relegaatiopaikkaa korkeammalle osuva on silkkaa bonusta. Schalken onneksi tälläkin kaudella liigasta löytynee ainakin se kolme huonompaa orkesteria. Ensi kesänä sitten ihmetellään taas Nübelin lähdettyä Bayerniin ilmaiseksi ja kassan huutaessa hätäpaikkailun tarvetta pelaajamyyntien myötä. Fifty-fifty-saumalla Wagner valmentaa yli kauden Gelsenkirchenissä, oma arvioni on kahdeksantoista kuukautta. Ei tästä tule lasta eikä paskaa - paitsi ihmeen sattuessa ja Clemens Tönniesin lähtiessä Ruhrin alueen sydämestä. Silloin sitä uskaltaisi katsoa positiivisemmin tulevaisuuteen. Nyt tavoitteena on vain suojata itseään sydänsäryiltä ja pettymyksiltä. Vaikka vaikeaa se silti on. Schalke on seura, joka saa pahimman pessimistinkin pettymään kerta kerralta.

Ei muuta kuin kaljat kaappiin ja huomenna suojakänni päälle ennen Borussia-Parkille lähtöä.



TÖNNIES RAUS!
koera

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 16.08.2019 klo 18:41:55

Wagner on oman käsitykseni mukaan sen verran hyvä ja pragmaattinen valmentaja, että saanee tuosta kieltämättä ällistyttävän huonosti kasatusta joukkueesta kelvolliset tehot ulos. Jos toiveissa oli pelillisen sukelluksen jatkuminen sillä ajatuksella että Tönniesin olo kävisi tukalammaksi, niin tässä kohtaa Wagner saattaa hyvinkin olla juuri oikealla vuorolla pelattu vapaudu vankilasta -kortti.
Nur der BVB

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 16.08.2019 klo 18:51:26

Huikeaa tykitystä, tätä onkin kaivattu Ylos Tervetuloa takaisin!

En tiedä pitäisikö olla surullinen vai iloinen tuota nimilistaa katsellessa. Rakkaalla naapurilla lienee edelleen liigan neljänneksi suurimmat resurssit, mutta niistä on huolehdittu samalla tavoin kuin Venezuelan öljyvarannoista. Harit taitaa olla ainoa hiemankaan taitava kaveri, muut ovat lähinnä puujalkaisia ravaajia. Kruununjalokivi Nübelinkin jatko onnistuttiin sössimään ja nyt kaveri kävelee kesällä ulos ilmaiseksi.
Osterdeich

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Werder


Vastaus #4 : 16.08.2019 klo 20:16:27

Hienoa ja suvereenia, Dieter on palannut. Toivottavasti pysyykin. Paljon olen sinun ammoisista matkakuvauksistasi ammentanut, mutta yksi on ylitse kaiken „Zeig mir den Platz in der Kurve“ tuo Udo Jürgensin klassikon Schalcke versio. Vuosien saatossa on sitten tutustuttukin ja hienoa on ollut sekin. Menestystä Schalkelle en tohdi yo. tekstisi perusteella kuitenkaan toivottaa ;).

Ps. Nikke, kun varmaan luet tätä forkkaa kuitenkin, niin terveiset sinne, että nimet vaan Bentalebin pahviin.
« Viimeksi muokattu: 16.08.2019 klo 20:38:11 kirjoittanut Osterdeich »
Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


Vastaus #5 : 16.08.2019 klo 21:07:23


Tönniesiin ei saada palloilupuolen liikaa tarttumaan, vaikka mies on suurin syyllinen Schalken pian kaksi vuosikymmentä kestäneeseen tempoiluun ja kaikenlaisen kontinuiteetin syntymisen estämiseen. Tasaiseen tahtiin mediaan vuodetuilla sisäpiirin informaatioilla kyljyskeisari on lunastanut itselleen tarpeeksi vaikutusvaltaa valita lehdistössä ja muilla kanavilla esitetyn uutisoinnin suuntaviivat [urheiluasioissa]. Ja tämän vahvistamiseksi miehen tapana on potkia valmiiksi maassa makaavia oman kilpensä kiillottamiseksi. Harvassa on ne kielet, joilta yhä irtoavat muistelut Tönniesin lausunnoista siitä, kuinka tämä omatoimisesti haki Felix Magathin kuninkaansinisiin seuraa tuhoamaan tai kuinka herra puheen tasolla sitoi kohtalonsa Heidelin kohtaloon kolme vuotta takaperin. Kaikista naurettavinta tässä on toki kotelettikeisarin puhe kesäisen vuosikokouksen aikana, kun mies sanoi ottavansa vastuun edeltävän kauden katastrofista harteilleen. Se, millä tavalla tämä vastuunkanto näkyisi yhtään missään, sitä Tönnies ei sanonut. (Silkkaa sanahelinää siis taas vaihteeksi.)

... Wagnerin haluaisin luonnollisesti onnistuvan ja Schalken menestyvän sekä Tönniesin lentävän siinä sivussa ulos. En vain usko näistä ainoaankaan kohtaan. Kuninkaansinisten palloilullista katastrofia en toivo, sillä ensinnäkin itsekkäistä syistä vaivautunen katsomaan taas lähes kaikki matsit vastoin parempaa tietämystä ja toisekseen seuran taloudelle tämä saattaisi olla hyvinkin turmiollista nykyrakenteiden ollessa voimassa.
Kuqqen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Vaimo ei ymmärrä mitä Kiffen mulle merkitsee


Vastaus #6 : 17.08.2019 klo 11:15:42

Olipas hienot ja kattavat avausviestit, Hattua päästä. Nämä tällaiset syväluotaukset on kyllä foorumin suola.

Mark Uthin alamäki on kyllä hämmentävä. Silkkaa dominointia Hoffenheimissa, mutta vuodessa painui täysin unholaan.
Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


Vastaus #7 : 23.08.2019 klo 23:15:04

Kaksi niin sanottua Kaderleichea saatiin menneen viikon aikana väliaikaisesti palkkalistoilta, kun Pablo Insua lähti lainapahvilla kotimaahansa ja valefutari Hamza Mendyl lainattiin luultavasti sinappipurkkia vastaan ranskalaiseen Dijoniin. Yevhen Konoplyanka sen sijaan taitaa rasittaa tämänkin kauden Schalken taloutta, kun Besiktas haki Tottenhamista itselleen ukrainalaista tuoreempia jalkoja rivejään vahvistamaan. Ei tässä kyllä osaa kuin puistella päätään mietittäessä millaiseen paskaan Gelsenkirchenissä on aikanaan lyöty handut kainaloita myöten. Tältä osin ajankohtaisena kuriositeettina mainittakoon kuninkaansinisten punninneen Konoplyankan hankinnan aikoihin myös erään nuoren meksikolaisen laitakiiturin hankintaa. Kyseinen kaveri päätyi toki vastikään parin vuoden viiveellä sinivalkoiseen sotisopaan, Zeche Consolin raunioiden sijasta tosin Vesuviuksen varjoon. Schalke on niin uskomattoman osaamaton paskaseura.



(Kyse on siis Napoliin €42Mn siirtosummaa vastaan siirtyneestä Hirving Lozanosta.)

***

Muissa kuninkaansinisten kannalta relevanteissa uutisissa Nabil Bentalebia oltaisiin lainaamassa Werder Bremenin suuntaan. Saksalaismedian mukaan algerialaisen lähtö kalastajatorppaan on hyvin lähellä, mutta tuoreimmassa käänteessä luultavasti itse paskataikuri Jochen Schneider on vuotanut tietoja Schalken ulkomailta saamista ostotarjouksista. (Ei siellä mitään ole.) Kai tällä yritetään nyhtää pari penniä ylimääräistä Werdalta, jotta ne saadaan ladattua johonkin kulahtaneeseen hasbeeniin tai lähinnä FMssä hurmanneeseen wannabetalenttiin Bentalebin dominoidessa samanaikaisesti Weserin rannoilla.

Ainoa iloisempi uutinen viikolta lienee Levent Mercanin allekirjoittama uusi sopimus Schalken kanssa. Norbert Elgertin hoteista ammattilaismiehistöön noussut nuorukainen on niitä harvoja kasvoja tämän hetken kuninkaansinisissä, joita katselee tai katselisi mielellään viheriöllä viilettämässä.
Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


Vastaus #8 : 23.08.2019 klo 23:31:23

"Der FC Schalke 04 positioniert sich seit Jahren entschlossen gegen Rassismus, Ausgrenzung und Diskriminierung – im Stadion und darüber hinaus. Ab dieser Saison bündelt der S04 dieses Engagement ganz konkret unter dem Titel #stehtauf." (FC Schalke 04 eröffnet #stehtauf Anlaufstelle.)

Tässä vaiheessa haluaisi luonnollisesti kysyä, missä se #stehtauf oli Clemens Tönniesin tapauksessa. Saatanan luukkuhousut..!

(Noin muutoin Schalken nyt aloittama palvelu stadionilla rasististen ja ihmisryhmiä syrjivien välikohtausten ilmoittamiseksi on erinomainen asia. Siltä vain uupuu aika annos uskottavuutta heti alkuun Causa Tönniesin takia, sillä milläs annat minkäänlaisia sanktioita mahdollisesti kiinni saataville tahoille seuran puolelta tässä vaiheessa?)

***

... ilman aivotoiminnan äkillistä selkiytymistä allekirjoittanut raahaa itsensä vielä huomenna stadionille kuninkaansinisten kauden kotiavaukseen Bayernia vastaan. Tämä olisi kymmenes paikan päällä näkemäni Schalken ja müncheniläisten välinen koitos. Saldo aikaisemmista yhdeksästä matsista on huikaiseva: yksi tasuri, kahdeksan tappiota ja maaliero 25:5. Tarvinneeko tähän sanoa enää muuta?
Nur der BVB

Poissa Poissa


Vastaus #9 : 23.08.2019 klo 23:43:21

Nyt voisi päättyä dramaattisten vaiheiden jälkeen 0-0 ja tuomari antaisi kymmenen punaista korttia joukkotappelusta ;)
Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


Vastaus #10 : 24.08.2019 klo 00:18:16

Nyt voisi päättyä dramaattisten vaiheiden jälkeen 0-0 ja tuomari antaisi kymmenen punaista korttia joukkotappelusta ;)

... tällaisia ennakkoon mahdottomaksi kuviteltuja venymisiä ja korttifestivaaleja on mieluisampaa säästää oikeasti tärkeisiin matseihin, kahden edeltävän Kielletyssä kaupungissa skulatun Revierderbyn malliin 8).

Coutinho ei huomenna skulaa eikä lampaantissi-Goretzkakaan, eli sikäli Schalken sauma yllättää on hivenen promillea korkeammalla tasolla puolustuksen toimiessa. Tässä lajissa voittaakseen tarvitsisi sitten laittaa palloa häkkiinkin ja tätä en usko huomenna[kaan] nähtävän käytössä olevilla miehillä. (Ramanin hassi Gladbachia vastaan oli hyvä esimerkki kuninkaansinisten palloilullisesta luokasta - näistä täytyisi tällä tasolla osua, varsinkin belgin hintalapulla.) Comanin yksi kaatuminen boksissa lienee Bayernille lopulta tarpeeksi.

***

Schalke päihitti Bayernin viimeksi maaliskuussa 2011, silloin DFB-Pokalin välierässä Fröttmaningilla. Aika kauas on noista päivistä tultu kuninkaansinisten nimilistaa katseltaessa. Benni Höwedes, se yksi maalivahti, 'Jimmy' Matip, Jefferson Farfan, José Manuel Jurado, 'Uschi' Uchida, teini-Draxler ja 'Magic' Kluge. Ainokaisen maalin tuona iltana puskenutta Raulia unohtamatta. (Katsokaa nyt tuota videota, oli se vaan laatukaveri.) Taidoiltaan ihan eri planeetalta kuin vastineensa tänään.
« Viimeksi muokattu: 24.08.2019 klo 00:33:39 kirjoittanut Catweazle »
Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


Vastaus #11 : 24.08.2019 klo 14:45:48

Näin se aika vain kuluu ja muuttuu. Tässä on vierähtänyt vasta noin kymmenkunta vuotta siitä, kun Schalken ja Bayernin taistot olivat kokoluokkaa isompia tapauksia kuin perisaksalaisen luovan markkinakoneiston keinotekoisesti paisuttama moderni höpöhöpö-Klassiker. Tällä viikolla kuninkaansinisten pressikonferenssissa matsin tiimoilta näytti tältä...



Hattua päästä Rheda-Wiedenbrückin suuntaan. Kyljyskeisarin alaisuudessa Schalke on ajettu hienoon jamaan.
Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


Vastaus #12 : 24.08.2019 klo 17:13:04

Schalke on Unionin ja Sinsheimin maalattua ainoa BuLi-seura ilman maalia tällä kaudella. Uskaltaisin laittaa pienen summan likoon sen puolesta, ettei tässä tapahdu muutosta ennen vierailua Paderbornissa syyskuin puolivälissä.
Nyrki

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Sitzplatz-Ultras


Vastaus #13 : 24.08.2019 klo 17:17:22

Schalke on Unionin ja Sinsheimin maalattua ainoa BuLi-seura ilman maalia tällä kaudella. Uskaltaisin laittaa pienen summan likoon sen puolesta, ettei tässä tapahdu muutosta ennen vierailua Paderbornissa syyskuin puolivälissä.

Vieraskatsomossa muuten Paderbornissa vain Alkoholfreies tarjolla. Eli kannattaa ottaa kunnon pohjat.

E. Allekirjoitukselle Ylos.
« Viimeksi muokattu: 24.08.2019 klo 17:20:09 kirjoittanut Nyrki »
Müllermilch

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HUUUUUUUUUU


Vastaus #14 : 24.08.2019 klo 18:12:40

Schalke on Unionin ja Sinsheimin maalattua ainoa BuLi-seura ilman maalia tällä kaudella. Uskaltaisin laittaa pienen summan likoon sen puolesta, ettei tässä tapahdu muutosta ennen vierailua Paderbornissa syyskuin puolivälissä.
Ihailtavaa optimismia. Jos Bayern pelaa tänäänkin kuten Herthaa vastaan, eli käytännössä ilman puolustavaa keskikenttää, niin eiköhän sieltä jopa Schalkellekin paikkoja avaudu vähintään siihen yhteen maaliin. Jalluveto?

Noin muuten avaukselle peukut täältäkin, hienoa että saamme taas nauttia Dieterin asiantuntevista kirjoituksista Ylos
Clay Allison

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Eintracht Frankfurt


Vastaus #15 : 24.08.2019 klo 21:45:10

Kyllä, todella mukavaa luettavaa, peukku!
Finte

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Münchenin punaiset & siniset, DFB & Huuhkajat


Vastaus #16 : 26.08.2019 klo 08:44:42

Peukkua täältä myös avauksella! Tunsin pientä tarvetta tulla piikittelemään Dieterille Tönniesin tiimoilta mutta avauksen myötä tämä tarve on kadonnut. Jäljellä on tunne siitä miten voin samaistua tilanteeseen kannattajana kannattamani seuran kontekstissa.

Kuninkaansinisiin liittyen luulin että Heidel-Tedesco olisi kaksikkona voinut olla jonkin suuren alku mutta HSVn kaltainen liian rauhaton ympäristö taitaa estää kaiken pitkäjänteisen kehityksen... Tedesco kyllä sai suhteellisen paljon aikaa mutta ehkä hänen kanssaan olisi kannattanut ottaa jopa kierros kakkosbulin kautta. Vähän Streichin ja Freiburgin tyyliin.
Jääpoiju

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ilves [ei FC!]


Vastaus #17 : 26.08.2019 klo 20:43:12

Mikä oli se tasuri, jonka näit Bayernia vastaan, mahdettiinko olla samassa ottelussa Allianzilla?
Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


Vastaus #18 : 31.08.2019 klo 13:01:05

En vaivautunut selailemaan sinun viestihistoriaasi, mutta mahdollisesti. Helmikuussa 2017 napsahti Schalkelle tasuripiste Fröttmaningista.

Kuninkaansinisiin liittyen luulin että Heidel-Tedesco olisi kaksikkona voinut olla jonkin suuren alku mutta HSVn kaltainen liian rauhaton ympäristö taitaa estää kaiken pitkäjänteisen kehityksen... Tedesco kyllä sai suhteellisen paljon aikaa mutta ehkä hänen kanssaan olisi kannattanut ottaa jopa kierros kakkosbulin kautta. Vähän Streichin ja Freiburgin tyyliin.

Halusin aluksi väittää vastaan 'rauhattoman ympäristön' osalta, mutta asiaa enemmän harkittuani kyse on lähinnä tämän rajauksesta. Takavuosilta tuttua tavallisen kuninkaansinisen kansan ylimitoitettua ennakko-odotustasoa en Ruhrin alueen sydämessä enää näe. Bayernin suvereeni hegemonia, taloudellinen ylivalta ja sen Schalkesta vaivatta poimimat huippuyksilöt ovat osoittaneet lähes kaikille mestaruuskamppailun käymisen mahdottomuuden. Keltamusta naapurikin painii pääasiassa ihan eri sfääreissä kuninkaansinisten kanssa. (Tätä tosin moni ei halua avoimesti myöntää.) Valtaosa ainakin oman kuplani sisältä on tunnustanut nämä tosiasiat. Tedescon astuessa ruoriin Gelsenkirchenissä oltiin kansalaisten parissa valmiita rakentamaan seuraa harkitun ja pitkäjänteisen kaavan kautta. Ei siellä kukaan laskenut Schalken sinkoutuvan Vizemeisteriksi ja tattiliigaan. Kyllä siellä aina silloin tällöin vitsailtiin menneen kesän aikana tarpeesta parantaa 'Teddyn' debyyttikaudesta vain yhdellä pykälällä, mutta tämä oli lähinnä epäuskoisen hölmistynyttä vitsailua fantastisen ja odottomattoman kauden päätteeksi. Weinzierlin katastrofikautta ei oltu ehditty unohtaa.

Tästä syystä Schalkerien reaktio edeltävän kauden taaperruksen alkaessa oli ennen kaikkea yhdistelmä alistuneisuutta ja luovuttaneisuutta. Tedescon nuppia - elimen valitkoon kukin tahollaan - ei vaadittu stadionilla missään vaiheessa pölkylle. Heideliakaan vastaan ei protestoitu näkyvästi, vaikka mainzilainen Ruhrin alueelle erinomaisesti integroituneesta valkusta poiketen koettiin aina etäiseksi hahmoksi. Matseissa toki protestoitiin nähtyä laiskaa ja halutonta paskaa vastaan, lauluvalikoimasta haettiin ahkeraan käyttöön paletin sarkastisimmat styget ja Mainzissa marssittiin aktiivisen skenen toimesta kollektiivisesti ulos. Protesti kohdistui siis pääasiassa viheriöllä laiskotelleisiin miljonäärimiehiin.

... ansaitusti, sanoisin. Ei Heidelia ja Tedescoa voi silti tältä osin syyllisyydestä vapauttaa. Kaksikon kaaderinrakennus edeltävänä kesänä kapsahti katajaan. Varsinkin keskialueelta bosmaneina muualle lähteneitä hyökkäyssuunnan luuseri-Goretzkaa tai Meyeria ei paikattu markkinoilla adekvaatisti. Allekirjoittaneen sydäntä särki nähdä oman [palloilullisen] märän unen, Dusan Tadicin, siirtyvän pähkinöillä nostamaan muuan amsterdamilainen paskasirkus uuteen kukoistukseen Schalken hankkiessa kymmenillä megaeuroilla salifsaneja ja hamzamendyleitä alakertaan. Kai siellä laskettiin liian optimistisesti floppihankintojen Konoplyanka ja Embolo puhkeavan aluksi kokeillussa asteen hyökkäävämmässä uuteen kukkaan. Näin vaan ei käynyt missään vaiheessa ja kun kuninkaansinisten pohjoisafrikkalaisduo Bentaleb sekä Harit haahuilivat omilla harhapoluillaan, oli lopputulema karua katseltavaa. Tässä kohtaa talvisiirtoikkunan haaskaminen Matondon kaltaiseen €10Mn arpaan oli katastrofin kruunaavia ratkaisuja.

Tedescon osalta jury on yhä ulkona, mutta Heidelista oli minun näkemykseni mukaan pakko luopua. Mainzilaisen siirtotouhuilu nimittäin edusti sitä Schalken rauhatonta toimintaympäristöä seuran ylimmän portaan taholta. Gelsenkirchenissä oltaisiin hyväksytty rauhallinen ja harkittu rakennusvaihe, mutta vanhaan tapaan äkkirikkauksia uuden Meistermacherinsa kanssa tavoitelleelle Clemens Tönniesille tämä ei käynyt. Kyljyskeisari halusi ja näytti vihreää valoa holtittomalle, isohkoja nimiä Ruhrin alueelle tuoneelle hankintapolitiikalle. Schalke lähti rinkiin niin sanotusti all in ja se puri omaan takalistoon, kun kaoottisten perustusten päälle rakennettiin ituhippisuperfoodkaupan ylikalliilla luomupurkalla kasaan liimattua kyhäelmää. Andreas Müllerin manageripäivistä lähtien luvattua koko seuran läpi kulkevaa [urheilullista] tukirankaa varrotaan Emscherin varrella edelleen. Tönniesin jojoillessa ja sinkoutuessa flipperipallon tapaan milloin minnekin, on Schalkessa nähty menneiden kahdenkymmenen vuoden aikana likimain kaikki mahdolliset systeemit ja filosofiat. Aikalailla yksi-per-kausi-tahtiin vaihdetuille valmentajille on haettu ahkerasti omia Königstransfereita, joille ei enää seuraavan luotsin alaisuudessa ole löytynyt käyttöä. Knappenschmieden hedelmistä on menetetty monia tarpeettomasti ilmaiseksi. Näistä räikeimpänä esimerkkinä luonnollisesti Champions Leaguen alkukesästä Liverpoolin nutussa palkintokaappiinsa hakenut 'Jimmy' Matip, joka olisi allekirjoittanut kuninkaansinisten kanssa uuden sopimuksen, mutta ei pystynyt neuvottelemaan tästä seuran kanssa Tönniesin kiellettyä lähtevää manageria Horst Heldtiä käymästä tällaisia keskusteluita.

Tämä on se Schalken haitallinen, yhteen ainoaan kusipäähän henkilöityvä rauhaton toimintaympäristö. Kuninkaansinisten tuomiseksi tälle vuosituhannelle täytyisi laittaa luonnollisesti monia muitakin asioita kuntoon, mutta ennen kaikkea 'System Tönnies' olisi haudattava. Tätä olen tosin sanonut monien muiden kanssa yli vuosikymmenen, mutta ilmeisesti Peter Peters ei ole Schalken ainoa ydintalvetkin hengissä läpi potkiva torakka. Saksalaisessa sielunmaisemassa yhä vahvasti elävässä Führerkultissa lienee vain pakko toivoa vuosien vierivän palloilun osalta vauhdilla ja seuraavan despootin olevan nykyistä osaavampi. Teutoonien kollektiivisen valistumisen varaan ei tämän elämän aikana kannata laskea.

Seppo Räty hatte recht. Ainakin tällaisissa asioissa.
Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


Vastaus #19 : 31.08.2019 klo 13:18:24

Tänään vastassa sitten Hertha siirtomarkkinoiden loppuspurtin keskellä. Oma suhtautumiseni matsiin on about samaa luokkaa kuin aina muutoinkin kyseisen seuran kohdalla: "Ai berliiniläisiä, kiva! Ai se onkin vaan Hertha... huoh."

Ei silti, tämä on nyt Schalken ensimmäinen aito testi tällä kaudella. Kaksi viikkoa takaperin laskin lähes sataprosenttisesti tappion varaan, kun katselin pääkaupunkilaisten rymistely- ja vauhtiosaston potentiaalista kykyä rynniä kuninkaansinisiltä klabbit alta. Wolfsburgia vastaan Olympiastadionilla nähdyn kyykkäyksen jäljiltä uskaltaisin väittää tasurin olevan ideaalitapauksessa haarukassa. Tässä tosin alakerran loukkaantumishuolet ja Wagnerin liian konservatiivinen lähestymistapa Ahmed Kutucun käytön suhteen saattavat lyödä kapuloita rattaisiin. Veikkauksen lapulle laittaisinkin ristini varmuuden vuoksi kakkosen kohdalle.

Maali olisi kiva ylläri.
Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


Vastaus #20 : 01.09.2019 klo 10:29:16



... vanhoilta Lahen päiviltä tutun legendaarisen Oma Maalin Saksan serkku Eigentor iski eilen kahdesti ja Schalke vei yllättäen täyden saaliin Herthan nenän edestä. Kuninkaansinisillä on tämän myötä neljä (4) pinnaa enemmän kauden kolmesta avausmatsista kuin allekirjoittanut oli budjetoinut. Aikamoista.

P.S. Schalken minimaalinen investointi Haritin auttamiseen siviilipuolella on lähivuosina miljoonien ja taas miljoonien arvoinen ratkaisu. Ilo katsella nuorukaisen skulaamista.
Jääpoiju

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ilves [ei FC!]


Vastaus #21 : 01.09.2019 klo 14:14:17

Hieno maalipörssi tosiaan saatu aikaiseksi Gelsenkirchenissä.

Näin Allianzilla vuonna 2009 1-1 tasuri Schalkea vastaan. Mieleen on jäänyt vierassektion laulut, Neuerin hyvät torjunnat, Robbenin ja Rafinhan kärhämät ja se, kun Toni ymmärtääkseni lähti koko stadikalta menee puoliajalla. Olikohan Schalken penkillä silloin eräs lupaava nuori, Rakitic.

En nyt viitsi googletella muistanko kaikki oikein, mutta siihen aikaan vielä oli kiimaa keskinäisissä otteluissa. Toivottavasti ne jat palaavat vielä. Glück auf!
BonBon

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: S04


Vastaus #22 : 04.09.2019 klo 11:06:54

Pientä taukoa forkan kanssa, mutta mahtavaa että Schalkestakin on saatu ketju auki!

Eihän tällä(kään) kaudella mitään mainittavaa menestystä odotella, mutta kulisseissa aina sykkii.

Glück Auf!



Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


Vastaus #23 : 06.09.2019 klo 21:46:08

Ärmer als ein Zweitligist. Saksalaisen median parhaimmistoon lukeutuvalta Süddeutsche Zeitungilta hyvä summaus Schalken kuluneesta siirtokesästä ja sen aikana ilmenneistä [taloudellisista] vaikeuksista. Käytännössä katsoen artikkeli ei juuri uutta tietoa sisällä, sillä samoista asioista kirjoitin itsekin yllä. On silti ilahduttavaa nähdä asian saavan näkyvyyttä lehdistössäkin ja asioista puhuttavan niiden oikeilla nimillä. Schalke on tätä nykyä [taas] persaukinen seura, mutta aikaisemmista vuosista poiketen se ei pysty parantamaan asemiaan siirtomarkkinoilla edes velkavivun avulla. Gelsenkirchenissä ei pystytä maksamaan samoja summia pelaajista kuin Frankfurtissa tai välillä edes Stuttgartissa. Frankfurtissa haettiin kesän aikana markkinoilta kaksi Schalkenkin tavoittelemaa kärkimiestä Bas Dostissa ja Andre Silvassa, VfBn naaraaman Wamangitukan mainitsin yllä. Patrik Schickiä ei tainnut kuninkaansininen paita edes kiinnostaa Real Madridin Mariano Diazin tapaan, mutta artikkelin mukaan AS Roma ei vaivautunut edes sanomaan 'ei' Jochen Schneiderin säälittävälle tarjoukselle tsekistä. Viivan alla Ruhrin alueen sydänmailla ollaan siis tilanteessa, missä rahaa vahvistuksiin ei löydy ja vaikka löytyisikin, näitä ei kiinnosta pukea ylleen sinivalkoista sotisopaa.

Tämän myötä kansainvälisen siirtoikkunan loppuspurtti oli Schalken osalta oletetun vaisu. Kaivattua kärkimiestä ei saatu, Atalanta ei heltynyt laitapakki Robin Gosensin tapauksessa ja omasta takaa kaaderista löytyneistä ylijäämämiehistä oli 'yllättäen' vaikea päästä eroon. Parin kolmen viimeisen markkinapäivän saldoksi muodostuikin Barcelonan kakkosporukasta pariksi vuodeksi lainalle hankittu vasen laitapakki Juan Miranda ja ukrainalaisen Yevhen Konoplyankan lähtö kotimaahansa. Konon lähtö säästänee sen muutaman megaeuron tältä kaudelta, mutta paljoa suurempaa sillä ei saavutettane. Täydellinen floppihankinta, vaikka paria hyvää derbysuoritusta tulleekin mielellään muisteltua ja miehen roolia paskataikuri Wienzierlin ulostamisessa en koskaan unohda. Mirandasta taas en osaa sanoa juuta tai jaata. Nyt on ainakin Bastian Oczipkalle lähtökohtaisesti tasavertaisempi kilpailija ja Mendyliä huonompaa futaria tuskin on La Masiassa koskaan kauaa katseltu. Katsellaan.

Konoplyankan tapaan lähtörampilta löytynyt Nabil Bentalebkin on ainakin väliaikaisesti poissa kuvioista. Algerialainen lähti maanantaina Lyoniin. Polvileikkaukseen. Ei siis siirtoa mihinkään, vaan Schalke maksaa itsensä vastaisuudessakin kipeäksi katsomokaverista. Läuft, kuten on tapana sanoa.
Catweazle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Stabil bleiben, Oppa! Mach's gut, Erich!


Vastaus #24 : 06.09.2019 klo 22:41:20

Olikohan Schalken penkillä silloin eräs lupaava nuori, Rakitic.

Heh. Rakitic on hyvä aasinsilta valituksille Schalken sekoilusta siirtomarkkinoilla ja kyvyttömyydelle kaaderinrakennuksessa sekä ulkopuolisen talentin hyödyntämisessä. Kroaatin hankinta on ylipäänsä hieno anekdootti, sillä muistini mukaan Gelsenkirchenistä oltiin lähdetty noihin aikoihin Baseliin pääasiassa tämän maanmiehen Mladen Petricin takia. Syystä tai toisesta Schalke päätyi kaikesta huolimatta valitsemaan kaksikosta sen paremman yksilön, mutta kaikki muu menikin pääasiassa metsään. Rakitic hankittiin nimittäin kymppipaikalle Galatasarayhin pakoon lähteneen Lincolnin paikalle, vaikka omasta takaa olisi löytynyt valmiiksi debyyttikaudellaan suuria lupauksia herättänyt Mesut Özil. Tämä ei luonnollisestikaan maistunut Özilin leirissä ja kun brassilta vapautunut kymppipaitakin päätyi Rakiticin ylle, oltiin alkutahdit tulevan maailmanmestarin lähdölle lyöty. Rakitic itse taas ei kyennyt lunastamaan odotuksia ja koki aika laajalti vastatuulta Schalkereiden suunnalta, monen sanoessa möhliniläisnuoren olevan liian huono Bundesligaan. Tavallaan kroaatin saama kritiikki oli oikeutettuakin, mutta se olennaisin ongelma miehen esitetysten taustalla ratkesi vasta Felix Magathin alaisuudessa. Magath näki Rakiticissa saman kuin Louis van Gaal tahollaan Bastian Schweinsteigerissa: laituriksi tai kympiksi asteen tai kaksi liian verkkainen, mutta ankkurina mieletön. Schalke hukkasi kaksi ja puoli kautta kroaatin pahvista valmennuksensa kyvyttömyyteen löytää tälle oikea paikka viheriöllä. Plus tietyllä tapaa kymppipaikalla tahollaan maailman eliittiin nousseen Özilin.

... ei Magathkaan silti tahraton ole kuninkaansinisessä Rakitic-farssissa: aschaffenburgilaisen alaisuudessa kroaatti nimittäin myytiin pähkinäpussia vastaan Sevillaan. 'Quälixin' sanotaan noihin aikoihin pyörittäneen tahallisesti mieletöntä siirtokarusellia Gelsenkirchenissä, sillä tämä laittoi siivun kaikista siirroista omaan taskuunsa. Rakitic oli yksi monista, kroaatin paikalle hankittu ja sittemmin lähinnä HJKssa säännöllisesti minuutteja vyölleen hankkinut Anthony Annan myös. Can't make this shit up.

---

Rakiticin tapaan myös yksi toinen Jääpoijun näkemään matsiin olennaisesti liittynyt kaveri dumattiin usein Gelsenkirchenissä 'liian huonoksi'. Kyse on Fröttmaningilla tuolloin debytoineesta ja Schalken tasoitusmaalin iskeneestä 'Jimmy' Matipista. Kauhean moni kuninkaansinistä nuttua kantanut kaveri ei urallaan ole Champions Leagueta voittanut, mutta tämä kaksikko on sen tehnyt ja kaiken lisäksi vastuullisissa rooleissa. "Zu schlecht für Schalke", my ass.

Tune: Shoulda Woulda Coulda.

 
Sivuja: [1] 2 3
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa