Kas, kas. Tässä ihmetellään nyt Kurikkaa myöten huuli pyöreänä maalivahti
Nübelin seuravalintaa,
. Taisi paderbornilainen kuulla kuuluisan edeltäjänsä tapaan vasta vuoden vaihduttua müncheniläisten kiinnostuksesta ja sen tapahduttua asiat hoidettiinkin Hasan Salihamidzicin kaltaisen uskomattoman ammattilaisen myötävaikutuksella lähes ennätystahtia. Tästä se Sammerkin silloin aikoinaan
latoi faktat tiskiin, Bayern työskentelee yksinkertaisesti aivan eri kompetenssitasolla siirto- ja sopimuskysymysten parissa ja saa
parissa päivässä aikaan sen, mihin Schalke ei yli kuudessa kuukaudessa pystynyt. Hattua päästä!
... ei sillä, nyt tämä saatanan sirkus on ohi ja
nauhakin lähti olkavarresta. (Vahvaa kautta keskikentän ytimessä skulaava Omar Mascarell on hyvä valinta.) Seuraava askel on siirtää Nübel kesäkuuhun asti amatöörien vaihtopenkille katselemaan esimerkiksi Mario Barthin tai Matze Knopin parhaita paloja. Kun kaverin pää ei kestänyt edes 'avointa' sopimustilannetta ja mokia nähtiin kuin liukuhihnalta - esimerkiksi Leverkusenissa tai Frankfurtia vastaan - loppu kohden, en usko tämän selviävän stadionin paineen alla seuraavan osoitteen nyt paljastuttua. Mönchengladbachia vastaan nähtäneen taas vanhoja tuttuja bannereita stadionilla ja Nübelille tehdään selväksi, ettei tämän palveluksia enää kaivata Berger Feldillä tai muuallakaan kuninkaansinisessä sotisovassa. Muilta osin laskisin enemmän sellaisen hiljaisen halveksunnan kuin aggressiivisten vihanosoitusten varaan. Kaikkien vuosien saatossa nähtyjen lähtöjen jäljiltä kauhean moni ei jaksane tuhlata aikaansa Nübelin kaltaisiin luukkuhousuihin. Markus Schubert maaliin ja Ralf Fährmann takaisin lainalta Norwichista, that's it. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Muualla aloitettuun keskusteluun Nübelin [palloilulliseen] perspektiiviin liittyen on ihmeteltävä miehen siirtoa
tässä vaiheessa uraa. Kaikesta potentiaalistaan huolimatta paderbornilainen ei Bayernissa ykköseksi ole nousemassa lyhyellä tähtäimellä. Münchenissä katsellaan vielä vuosia
legendaarisen reklamaatiokäden heilumista. Vaikka maailmanhistorian parhaan maalivahdin kulta-aika on ollutta ja mennyttä, on tämän asema yhä kuin betoniin valettu. Kysykää vaikka Marc-Andre ter Stegeniltä. Brazzo turautelkoon vastaisuudessakin ideoitaan rotaatiosta, se ei muuta mitään. Tavoitteellinen huippumaalivahti ei tällaiseen suostu. (Tähän liittyen suosittelen lukemaan ter Stegenin ison haastattelun 11FREUNDEssa.) Nübeliä vartoo siis, ilman loukkaantumisia, Gelsenkirchenissä toivottavasti koittavan puolivuotisen päälle pari kolme lisäkautta pakaralihastreeniä saksalaisstadioneiden recaroilla. Käsittämätön ratkaisu tässä iässä. En ihan oikeasti hiffaa, mikä - pakottavan tarpeen saavuttaa salaattilautanen unohtaen - sai ensi vuonna 24 vuotta täyttävän kaiffarin vaihtamaan varman aloituskokoonpanopaikan vaihtopenkkiin. Schalkenkin palkalla olisi maksanut päivittäiset gourmet-
C[urry]
P[ommes]
M[ayo]t vuosikausiksi. Pariin
Taxi-Telleriinkin silloin tällöin olisi varmasti rahat löytynyt. Noh, se säilynee lähiajat arvoituksena.
---
Muissa uutisissa Schalke on laittanut hyökkäyssuunnan kalustoaan hieman uuteen muotoon talven siirtoikkunan alkupäivinä. Lähinnä laiskaan ja haluttomaan surffailuun syksyn aikana keskittynyt
Mark Uth lähti kotikaupunkiinsa Kölniin lainalle ja
Steven Skrzybski lähiseudun Fortuna Düsseldorfiin. Nallipyssy-Uthin tapaan uutta nousua uralleen kotiseuduiltaan hakee Fabian Reese,
nuorukainen suuntaa pysyvästi Kieliin. Näillä siirroilla Schalke saa pääasiassa hieman helpotusta palkkakustannuksiinsa, palloilullisesti lähinnä vain Uth on saanut säännöllistä vastuuta ja tämän osalta suoriutunut uskomattoman huonosti. Kuninkaansinisestä näkökulmasta menetys on sen myötä olematon.
Päinvastainen markkinaliikehdintä on tähän mennessä jäänyt Bremenin kausiotsikon huhuiluista tuttuun Michael Gregoritschiin. (
Klick.) Pohjoisen kalastajatorpan sijasta itävaltalainen skulaa kevään Schalken paidassa, tuoden ilahduttavan tuulahduksen erilaista osaamista kärkeen tai kärkimiesten taakse. Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, missä ja minkälaisessa roolissa mies David Wagnerin papereissa seisoo. Kysyä saa luonnollisesti tasonkin perään, sillä Gregoritsch ei tasoltaan nyt niin merkittävästi esimerkiksi Guido Burgstallerista eroa. Pallollisen osaamisen suhteen ero on toki selkeä ja mielenkiinnolla katselisin itävaltalaista esimerkiksi kolmikon Amine Harit, Benito Raman ja Ahmed Kutucu kanssa Schalken hyökkäyspeliä tähdittämässä. Wagnerin uskon silti katselevan ennemmin Rabbi Matondoa sinne Haritin ja Ramanin kaveriksi. Näillä ratkaisuilla Gregoritschin ympärille saisi tuotua aimo annoksen dynamiikkaa, Suat Serdarin tukiessa kasipaikalta ja Jonjoe Kennyn alhaalta laidalta. (Daniel Caligiuri on myös syytä mainita.) Haritille pystyisi suomaan enemmän vapauksia ja vapaata lääniä toteuttaa itseään, mikä on tähän mennessä ollut kuninkaansinisten tämän kauden menestyksen 'salaisuus'. Kun edes yksi sinivalkoinen vielä painaisi palloa pussiin, niin sitä katselisi luultavasti hyvinkin mielissään gelsenkircheniläisten hyökkäyssuunnan esityksiä. Edeltävästä kerrasta onkin aikaa.