FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
18.09.2019 klo 23:34:01 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1] 2
 
Kirjoittaja Aihe: Fuusioseurat Suomessa - uhka vai mahdollisuus?  (Luettu 2604 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
JoenDoe

Poissa Poissa


: 21.08.2019 klo 13:52:32

Tässä topikissa on tarkoitus kartoittaa ja keskustella fuusioseurojen merkityksistä, hyödyistä ja haitoista pääosin Suomessa mutta myös ulkomailla. Keskeisiä kysymyksiä ovat mm. Tarve fuusioseuroille, perinteet ja historia vs. taloudellinen stabiliteetti ja menestys, paikallisen katsojakunnan identifioituminen joukkueisiin sekä olosuhteiden kehittyminen. Tarkoitus on insinöörimäisesti löytää mahdollisimman toimiva jakolinja fuusioseuran luomisen tarpeen ja fuusion tarpeettomuuden välille.

Aloitetaan esimerkkien käsittely ehkäpä onnistuneimmasta lähihistorian seurafuusiosta pohjoismaissa, fc kööpenhaminasta (lisätiedot: https://www.fck.dk/en/content/history )
FCK on kahden köpisläisen seuran fuusio, jossa toisella joukkueista oli poikkeuksellisen pitkät perinteet, ja toisella taloudellinen stabiliteetti. Fuusion onnistumista on edesauttanut huomattavasti 1992 luoma futisbuumi koko Tanskaan, sekä kansallisen Parken-stadionin rakennus samaan aikaan, minkä modernit tilat FCK sai heti alusta käyttöönsä. Mielestäni FCK:n esimerkki on tärkeä nostaa esille, sillä Suomi on lähellä ensimmäistään miesten A-maajoukkueen arvokisapaikkaa, mikä saattaisi toimia tarvittavana katalysaattorina ammattifutiksen syntyyn uusille paikkakunnille. Myös stadionin roolin merkitystä ei sovi väheksyä, sillä kun puhutaan identifioitumisesta yleisellä tasolla ja futiskannatuksessa, paikan merkitys on olennainen osa sitä.


Suomea tarkasteltaessa edustusjalkapallon kehitys on ottanut eri paikkakunnilla toisistaan erilaisia askelia. Yritän käydä alla läpi eri paikkakuntien erilaisia tilanteita tiedostaen, että omaan vajavaiset tietoja niistä kaikista. Tästä syystä olisi hyvä, että eri seurojen paikallisista dynamiikoista paremmin perillä olevat avaisivat niitä enemmän kuin itse.


Kemissä PS Kemi (Kings) syntyi fuusiona 1999, kun Kemin Palloseura, Kemin Pallotoverit ja Visan Pallo yhdistivät edustusjoukkueensa sekä A/B -juniorit. Seura nousi 2010-luvulla kovalla vauhdilla ja lainatulla rahalla liigaan, ja meni konkkaan käytännössä heti liigasta pudottuaan.

Oulussa AC Oulu on onnistunut vakiinnuttamaan toimintaansa edeltäjäänsä FC Oulua paremmin, ja itselleni ei ainakaan ole tullut vastaan kommentteja paikallisilta futiksen ystäviltä, joissa haikailtaisiin 4 alkuperäisten seurojen keskinäiseen kilpailuun kaupungin dynastiasta. Toisaalta, kuten FCK:n tapauksessa, Oululainen juniorijalkapallo on pääosin näiden neljän (OLS, OPS, OTP, Tervarit) varassa, ja identifioitumisen kannalta tulisikin kysyä, kokevatko paikalliset junnut edustusjoukkueen omakseen? Toiseksi, Oulu on yksi monista suomalaiskaupungeista, josta puuttuu moderni jalkapallostadion, ja vaikka Raatti ajaa asiansa jopa pääsarjatasolla, kunnon stadionin puute mielestäni väistämättä vie uskottavuutta Oululaiselta ammattijalkapalloilulta suuren yleisön silmissä.

Kajaanissa AC Kajaani synnytettiin 2006 Tarmon ja KaPa:n fuusiona. ACK ei toistaiseksi ole menestynyt elinaikanaan sen paremmin kuin KaPa historiansa aikana, eivätkä paikalliset ole yleisömäärien perusteella ottaneet uutta joukkuetta erityisemmin innolla vastaan. Kajaanin liikuntapuiston olosuhteita ei käsittääkseni myöskään ole kehitetty fuusion jälkeen.

Vaasassa ja Kokkolassa VPS ja KPV ovat historiallisesti kilpailleet suomenruotsalaisia pikkuveljiään, GBK:ta ja VIFK:iä vastaan. Kokkolassa dynamiikka johti viime kesänä historiallisesti GBK:n ja KPV:n väliseen yhteistyösopimukseen, joka ei tosin syntynyt ilman soraääniä. Vaasassa samanlaiseen kuvioon ei ainakaan vielä toistaiseksi ole päädytty.

Seinäjoella 2007 Sepsin ja TP:n fuusio SJK:n muodossa on onnistunein seurafuusio suomalaisen jalkapalloilun lähihistoriassa. Seuralle luotiin jo alussa riittävät takeet menestymiselle, ja uusi moderni stadion olosuhteineen on auttanut paikallisia ottamaan avosylin vastaan uuden seuran.

Jyväskylässä 1992 JyPK:n ja JyP-77:n fuusio JJK:n muodossa alkoi lupaavasti seuran saavuttaessa sm-pronssia 2010 luvun alussa, mutta sen jälkeen seura on joutunut syöksykierteeseen taloudellisesti ja sen seurauksena myös menestyksen osalta. Kaupunkiin suunnitteilla oleva hippoksen tapahtuma-areena voi auttaa nostamaan jjk:ta takaisin ammattitasolle, ja seura on myös liikuttanut paikallista yleisöä hyvin, varmasti osin saavutetun menestyksen johdosta.

Kuopiossa KPT ja Elo yhdistyvät FC Kuopioksi 1. lokakuuta 1991. Tavoitteeksi asetettiin nousu korkeimpaan sarjaan vuosituhannen loppuun mennessä. FC Kuopio oli rekisteröity yhdistykseksi 24. syyskuuta 1991, pelaamassa Kolmosta seuraavana vuonna ja historiansa huipulla Kuopion kolmanneksi parhaana seurana Kakkosessa 1994. FC Kuopio eli kuusi pelikautta, jonka jälkeen se kuopattiin. Käytännössä tilanne on tarkoittanut myös sitä, että seurojen välisen kilpailun seurauksena kaikki paitsi KuPS ovat vajonneet joko konkkaan tai unholaan. KuPS ei kuitenkaan lukemani perusteella ole saavuttanut helpolla muiden seurojen vanhoja kannattajia puolelleen, eli taloudellisesta ja identifioitumisen näkökulmasta kuopiolaisen futiksen "darwinistinen" historia ei ole nostanut ainakaan vielä jäljelle jäänyttä KuPSia koko kaupungin seuran asemaan, mikä näkyy myös vaatimattomissa yleisömäärissä.

Joensuussa Jippo on syntynyt Ratanoiden ja JiiPeen fuusiona 2001, mutta seuralla on AC Kajaanin tapaan ollut vaikeuksia nostaa tekemisen taso ammattimaiseksi. Jippo on joka tapauksessa menestynyt hieman paremmin kuin fuusioitetut ja velkaantuneet edeltäjänsä, ja se on niihin verrattuna synnyttänyt seurafutiskulttuurin versoja kaupunkiin.

Mikkelissä paikalliset MP ja MiPK fuusioitettiin FC Mikkeliksi vuosituhannen vaihteessa, mutta käytännössä olematon kehitys menestyksessä ja paikallisen yleisön jo ennestään vahva identifioituminen vanhoihin seuroihin johti fuusion purkamiseen, ja parin vuoden kokeilun jälkeen ne nostettiin taas pystyyn. Tänä päivänä molemmat seurat vetävät hyvin yleisöä sarjatasoonsa nähden, ja erityisesti MP liikuttaa yleisöä käsittämättömän paljon.

Lappeenrannassa LaPa ja LauTP fuusoituivat FC Lappeenrannaksi 1992 (myöh. Rakuunat), mutta ajautui lupaavan alun jälkeen talousvaikeuksien kautta konkurssiin vuonna 2008. Vuonna 1958 perustettu PEPO on tällä hetkellä kaupungin ainut palloliiton sarjoissa pelaava joukkue.

Kymenlaaksossa MyPa on historiallisesti ollut alueen menestynein seura, mutta paikallisen teollisuuden lakattua ja kaupungistumisen seurauksena Myllykoski, eli myös koko Anjalankoski, on liitetty osaksi Kouvolaa. Myllykoskella olosuhteet futikselle kestävät vielä nykypäivää, mutta seuraidentifioitumisen kannalta ollennainen kysymys mielestäni Kouvolassa on, onko MyPalla edellytykset tulla koko Kouvolan alueen joukkueeksi? Kouvolan Susilla talous ja olosuhteet eivät nimittäin näillä näkymin ole kehittymässä parempaan suuntaan.

Lahdessa perustettiin FC Lahti FC Kuusysin ja Lahden Reippaan (ent. Viipurin Reippaan) fuusiona 1996. Vaikka kokonaiskuvassa fuusiota ilmeisesti pidetään positiivisena, on se myös nostattanut soraääniä paikallisesti. Lahdesta puuttuu edelleen moderni futisstadion ja on ehkä olennaista kysyä, olisivatko fuusioitetut seurat pystyneet saavuttamaan jollakin aikavälillä samanlaista menestystä kuin mitä FC Lahti on toistaiseksi elinaikanaan?

Tampereella Ilves ja TPV fuusioitettiin Tampere Unitediksi vuonna 1998, tosin TPV hyppäsi kelkasta pois ennen ensimmäistäkään kilpailullista ottelua. TamU on kiistatta Suomen menestynein fuusioseura, ja sen hajottua vuonna 2011 kannattajat lähtivät nostamaan seuraa takaisin huipulle. Mielestäni TamU:n esimerkki osoittaa hyvin sen, että menestys on ohittamaton osa seuraan identifioitumista, minkä takia seurafuusioita järkätessä tulisi jo ennen toiminnan aloittamista luoda takeet ja pohja sille, että uusi seura tulee nostamaan tekemisen laadun seuraavalle tasolle. On mielestäni myös olennaista kysyä, olisiko nyky-ilveksen menestys mahdollista ilman niitä pelaajia ja henkilöstöä, joille TamU antoi hyvän kasvualustan kehittymiseen omassa työssään. Joka tapauksessa yleisö on viime vuosikymmeninä löytänyt Tamperella menestyksen seurauksena tien katsomoon joukkueesta riippumatta.

Porissa PPT muutti 1991 nimensä FC Jazziksi, ja FC Jazz on porilaisten mielissä vakiinnuttanut paikkansa kaupungin ja alueen ykkösseurana. Porissa on kuitenkin PoPa:n ja MuSa:n nousujen seurauksena ykkösseuran valtikka ainakin väliaikaisesti siirtynyt muille, ja yleisömääriä tarkastellen paikalliset ovat olleet herkästi valmiita hyppäämään menestyneimmän seuran vankkureihin. Fuusioseura-näkökulmasta tarkasteltuna Pori saattaisi olla otollisimpia kaupunkeja Suomessa fuusioittaa tai ammattimaistaa olemassa olevien seuran toimintaa ulkoisten rahoittajien avulla.

Turussa Åbo IFK ja TPS ovat perinteisesti olleet toistensa kovimmat kilpailijat, kunnes FC Interin synty 1990 sekoitti paikallisen seurajoukkuedynamiikan. Tarinan mukaan Stefan Håkans perusti seuran alunperin sillä ajatuksella, että omalla pojalla olisi paikka missä pääsee pelaamaan, mutta nälän kasvaessa syödessä Inter muuttui kunnianhimoisemmaksi projektiksi. Tänä päivänä Inter voidaan nähdä ainoana suurena vastavoimana TPS:lle, minkä seurauksena fuusioituminen ei tulisi Turussa kyseeseen. Itse näen (ja ehkä hieman ylianalysoin), että Inter on Håkansin ns. sovitteleva vastaisku TPS:lle, joka luotiin aikanaan vastaiskuna ruotsinkieliselle ÅIFK:lle, jolla ei vaasalaisen ja kokkolalaisen verokkinsa tavoin ole edellytyksiä pärjätä huipulla ja saada taakseen tarpeeksi paikallista tukea. Inter taas pyrkii nimensä mukaisesti tuomaan yhteen eri taustoista ja ideologioista juurensa saavat tahot. Toistaiseksi yleisömäärien perusteella Inter ei kuitenkaan ole saanut suurta Turkulaista yleisöä taakseen, vaikka seuralta löytyy menestystä mestaruuksien muodossa ja oma stadion moderneilla olosuhteilla.

Espoossa seurajoukkuejalkapalloilun dynamiikka on suunnilleen yhtä mutkikas kuin itse kaupungin rakenne. Kaupungissa on n. 7 kaupunginosaa ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Espoon_kaupunginosista#/media/Tiedosto:Subdivisions_of_Espoo-fi.svg ) joista 4:ssä on omat n. kakkosen / kolmosen tasolla pelaavat joukkueet (Honka suur-tapiolassa, eps suur-espoonlahdella, fc espoo suur-leppävaarassa ja EsPa suur-matinkylässä). Minkäänlaiset fuusiot seurojen välillä eivät ole olleet agendalla parin viime vuosikymmenen aikana, ja Espoolaisen jalkapalloilun huippu on keskittynyt ajan saatossa hongalle. Toisaalta menestymisen keskittyminen tapiolaan ja siitä syntynyt eripura on johtanut mm. eps:n ja hjk:n väliseen yhteistyöhön. Identifioitumisen näkökulmasta Honka nähdään jossain määrin koko kaupungin joukkueena, ja tapiolaan tuleva moderni stadion tulee todennäköisesti jossain määrin vahvistamaan tätä asemaa. Lisäksi Tapiolan asema Espoon kulttuuri- ja sitä kautta urheilukeskuksena (vrt. kendo-blues) tulee ilman fuusiosuunnitelmia pitämään seuran todennäköisesti kaupungin suurimpana. Toisaalta espoonlahden EPS:n kovat yleisömäärät kakkosessa ja eripura hongan kanssa saattavat johtaa jollakin aikavälillä kaupunginosan oman ammattijalkapalloilun syntyyn. Myöskään metron laajentumisen espoonlahdelle luomaa paikallisidentiteetin muovausvoimaa ei sovi ohittaa.

Vantaalla ensimmäinen fuusioseura synnytettiin AC Vantaan muodossa vuonna 1998, jonka yhteydessä rakennettiin myös Myyrmäen stadion. Seura ei kuitenkaan ikinä saavuttanut paria ykkösen kautta suurempaa menestystä. Vuonna 2001 taas luotiin uusi fuusioseura, AC Allianssi FC Atlantiksen raunioista, tavoitteena luoda ammattitason seura Vantaalle. Seura kaatui rahasotkuihin vuonna 2006, eikä sen jälkeen kaupungissa olla otettu merkittäviä askelia tuoda paikallista futista ammattitasolle, ellei vuoden 2016 pk-35:n "silmät kiinni ja kaasu pohjaan" projektia lasketa mukaan. Vantaalla olisi nyt kuitenkin oivallinen tilaisuus suunnitella seurojen fuusioittamista / ammattimaistamista, kun kaupunki on näillä näkymin rakennuttamassa Kivistöön modernia stadionia. Toinen vaihtoehto olisi elvyttää naisten puolella nimeä luonut pk-35:n miesten joukkue kestävällä ammattitasolle. Joka tapauksessa uskon Vantaalta löytyvän paikallista kiinnostusta uuttaa ammattijoukkuetta kohtaan, kunhan yleisö saadaan vakuuttumaan projektin pitkäjänteisyydestä.

Helsingissä seurojen fuusioittaminen ei ole ollut ajankohtaista kolmella korkeimmalla sarjatasolla pariin vuosikymmeneen. Vuosituhannen vaihteessa Hjallis Harkimon FC jokerit -projekti toi pääkaupunkiin modernin stadionin, minkä hyödyt ovat tähän päivään mennessä kasautuneet hjk:lle (Lisätietoja Harkimon ajan seurakoukeroista Helsingissä: https://fi.wikipedia.org/wiki/FC_Jokerit ). Tällä hetkellä kaupunki on tarpeeksi suuri kahdelle ammattijoukkuelle, ja oma mielikuvani on, että jos helsinkiläinen suomalaisen ammattifutiksen ystävä ei edes jollakin tasolla ole hjk:lainen, hän on hifkiläinen. Tätä kaksijakoista valtaa horjuttaa hieman ainoana seurana tällä hetkellä Oulunkylän Gnistan, mutta yleisesti muilla Helsinkiläisjoukkueilla ei ole ollut saman mittakaavan pitkäaikaista kannatuspohjaa kuin kahdella suurimmalla.


Vastatakseen ensimmäiseen kysymykseen fuusioseuran tarpeista tulee ensin tietenkin määritellä jalkapalloseuran tarkoitus. Tähän ei ole yksiulotteista vastausta, sillä seuran merkitys on erilainen erilaisille tahoille. Jos merkityksiksi nostetaan kansantaloudellinen ja kansanterveydellinen hyöty, voidaan olettaa, että seura johon kansa on valmis investoimaan aikaansa ja rahaansa sekä valmis sitomaan osan henkistä "minäänsä" on merkittävä. Näistä lähtökohdista näkisin, että seurafuusio on tarpeellinen 1. toiminnan ylläpitämisen takaamiseksi ja 2. toiminnan kehittämiseksi paremmalle tasolle sekä reaali- että rahataloudellisesti. Se, missä raja menee nykyisen ja seuraavan tason välillä, on luonnollisesti veteen piirretty, tosin esimerkiksi toiminnan ammattimaistaminen voi olla sellainen. Rajan hahmottamista ei helpota myöskään se että, panostuksen, menestyksen ja liikuttavuuden väliset suhteet eivät ole yksiulotteisia, vaan dynaamisia. Esimerkiksi seuraan sitoutumista avittavan uuden stadionin edellytyksenä monessa kaupungissa voi olla liigapaikka, minkä saavuttaminen ilman mesenaattia voi olla haastavaa ilman riittävää sponsorointia ja lipputuloja, mitkä juuri kasvaisivat uuden stadionin myötä. Tästä syystä näkisin, että fuusioseuran perustajien tulisi antaa riittävät takeet paikallisyhteisölle riittävästä sitoutumisesta seuraan sekä raha- että reaalitaloudellisesti.

Kysymyksessä perinteiden ja rahan / menestyksen vastakkainasettelusta, tulisi määritellä perinteiden merkitys yhteisölle sekä panostukset fuusiota varten, mihin avasin vastausta jo yllä olevassa kappaleessa. Perinteet voidaan mielestäni määritellä määrällisesti ja laadullisesti. Perinteiden määrällinen tarkastelu tarkoittaisi sitä, kuinka paljon fuusioitettava seura liikuttaa ihmisiä suhteessa siihen, kuinka moni seurayhteisön vaikutuksen alainen henkilö olisi valmis sitoutumaan henkisten ja fyysisten resurssiensa osalta uuteen seuraan. Kartoitus tulisi mielestäni olla laaja-alainen ja käsitellä mahdollisimman monta osallistumisen osa-aluetta. Perinteiden laadun määrittely tarkoittaisi fuusioitettavan seuran rahallista arvoa ja sen pitkäaikaista kehitystä, eli toisin sanoen kuinka paljon seuran edelliset saavutukset antavat vanhalle seuralle arvoa suhteessa fuusioseuran edellytyksiin saavuttaa saman verran. Tämän määritteleminen on luonnollisesti hyvin vaikeaa, sillä arvon mittaustapaan ei ole selvää kavaa ja ns "näkymätöntä arvoa" on vaikea mitata.

Paikallisten seuraan identifioitumisesta ja olosuhteiden kehittymisestä on lähtökohtaisesti helppo todeta, että mikäli fuusioseura liikuttaa merkittävästi enemmän ihmisiä kuin fuusioitettavat seurat, voidaan fuusiota pitää näiltä osin onnistuneena. Nostamanieni esimerkkien perusteella tämän tapahtumiseksi fuusioseuran menestyksen edellytykset tulisi olla huomattavasti edellisiä seuroja paremmat, ja fasiliteettien tulisi olla katsoja- ja harrastajaystävällisemmät.



Kirjoittamani teksti saattaa olla paikoin rönsyilevää ja kuten mainitsin, arvostaisin sitä että lukijat paikkaisivat aukkoja omassa tietämyksessäni. Aihe on mielestäni tärkeä, koska suomalainen jalkapalloilu saattaa ensi kesällä olla historiansa suurimmassa murrosvaiheessa, ja suomalaisen jalkapalloyhteisön olisi hyvä muistuttaa itselleen, mitä suomalainen paikallisjalkapallo merkitsee heille, ja mitä sen kehittämiseksi pitäisi olla valmis tekemään. Lisäksi koen, että monella forumistilla on paljon tärkeää ns. "hiljaista tietoa" suomalaisen seurajoukkuepalloilun historiasta, ja sitä olisi mielestäni hyvä koota yhteiselle alustalle.
« Viimeksi muokattu: 22.08.2019 klo 10:24:57 kirjoittanut JoenDoe »
donner

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: KuPS, ManU


Vastaus #1 : 21.08.2019 klo 14:01:12

Kuopiossa oli hetken aikaa fuusioseurakin

Lainaus
KPT ja Elo yhdistyvät FC Kuopioksi 1. lokakuuta 1991. Tavoitteeksi asetettiin nousu korkeimpaan sarjaan vuosituhannen loppuun mennessä.[169] FC Kuopio oli rekisteröity yhdistykseksi 24. syyskuuta 1991[170], pelaamassa Kolmosta seuraavana vuonna ja historiansa huipulla Kuopion kolmanneksi parhaana seurana Kakkosessa 1994. FC Kuopio eli kuusi pelikautta.
nptuomin

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: TPS, ManU, Argentiina, PeU-Basket, PuMu


Vastaus #2 : 21.08.2019 klo 14:18:26

Vantaalla AC Vantaa oli se alkuperäinen fuusioseura, jota silmälläpitäen Myyrmäen stadionkin rakennettiin.
D mies

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 21.08.2019 klo 14:28:51

Lappeenrannassa LaPa ja LauTP fuusoituivat FC Lappeenrannaksi (myöh. Rakuunat) vain ajautuakseen lupaavan alun jälkeen talousvaikeuksien kautta veli-venäläisen syliin ja konkurssiin.

Ei enää yhtään fuusiota tähän maahan, kiitos.

E: Mikkeli olikin jo käsitelty.
« Viimeksi muokattu: 21.08.2019 klo 14:32:04 kirjoittanut D mies »
Taffarel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: TP-47


Vastaus #4 : 21.08.2019 klo 14:39:49

Torniossa TP-47 ja ToPV yhdistivät edustusjoukkuetoiminnan pariksi vuodeksi 1984-1986 (?) vailla suurempaa menestystä Tornion Palloseuraksi (ToPS). Jonkin aikaa tuon jälken Tornion Tarmo oli kaupungin ykkösseura, kunnes Viitosesta uuden tulemisen aloittanut TP-47 palasi kartalle.
Hossam Ramsu

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 21.08.2019 klo 14:46:06

Vuonna 2001 taas luotiin uusi fuusioseura, AC Allianssi FC Atlantiksen raunioista, tavoitteena luoda ammattitason seura Vantaalle.

Atlantis itse on fuusioseura, joka perustettiin Norssin ja Johanneksen Dynamon yhdistyttyä.
citykarhu

Poissa Poissa


Vastaus #6 : 21.08.2019 klo 15:04:27

Toinen vaihtoehto olisi elvyttää naisten puolella nimeä luonut pk-35:n miesten joukkue kestävällä ammattitasolle. Joka tapauksessa uskon Vantaalta löytyvän paikallista kiinnostusta uuttaa ammattijoukkuetta kohtaan, kunhan yleisö saadaan vakuuttumaan projektin pitkäjänteisyydestä.

PK-35 on Viipurista lähdettyään ollut kuitenkin helsinkiläinen seura vaikka tekikin syrjähypyn Vantaalle. Junioritoiminta ei näinäkään vuosina siirtynyt sinne perässä ja uuteen tulemiseen (ensi vuonna kakkosessa) ei liity mitään siirtohaluja Vantaalle. Ei kovin ruusuiselta näytä tuo PK-35 Vantaan naisten toiminta ainakaan talouden puolesta.

VJS ja TiPS:llä olisi potentiaalia organisaation ja yleisömäärien puolesta olla vähintäänkin vakaita kakkosen seuroja.
JoenDoe

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 21.08.2019 klo 15:05:04

Ei enää yhtään fuusiota tähän maahan, kiitos.

Mitä jos se tarkoittaisi parempia olosuhteita junnuille, parempaa näkyvyyttä seurajoukkueille Suomessa ja pidemmällä aikavälillä menestystä maajoukkueelle? Listasin erilaisia fuusioita juuri sillä tarkoituksella että onnistuneista ja epäonnistuneista tapauksista voitaisiin oppia. Uskon myös, että kaikella on hintansa, ja jos esim. Lappeenrantaan luotaisiin olosuhteet täysammattilaisjalkapalloilulle kestävällä pohjalla (kuten Seinäjoella), muutos otettaisiin varmasti myönteisesti vastaan.
JoenDoe

Poissa Poissa


Vastaus #8 : 21.08.2019 klo 15:12:13

PK-35 on Viipurista lähdettyään ollut kuitenkin helsinkiläinen seura vaikka tekikin syrjähypyn Vantaalle. Junioritoiminta ei näinäkään vuosina siirtynyt sinne perässä ja uuteen tulemiseen (ensi vuonna kakkosessa) ei liity mitään siirtohaluja Vantaalle. Ei kovin ruusuiselta näytä tuo PK-35 Vantaan naisten toiminta ainakaan talouden puolesta.

Teknisesti toki PK-35 on Viipurilaislähtöinen Helsinkiläisseura, mutta siihen nähden, että "tuulareiden" keskuudessa seuran kuvitellaan olevan Vantaalainen ja koska samaisten ihmisten keskuudessa naisjalkapalloilu nauttii suhteellisesti arvostetumpaa asemaa kuin miesten, ajattelisin että seuralla on jo imago "vantaalaisesta menestystarinasta" jolla voisi ratsastaa myös miesten puolella.

Lainaus
VJS ja TiPS:llä olisi potentiaalia organisaation ja yleisömäärien puolesta olla vähintäänkin vakaita kakkosen seuroja.

En itse näe, että saavutettu hyöty olisi fuusion arvoinen.
idänihme

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: suurseura


Vastaus #9 : 21.08.2019 klo 15:39:10

Kai Espoon osuudessakin kannattaisi mainita että listaamasi FC Espoo oli fuusioseura, josta yritettiin tehdä koko kaupungin yhdistävä projekti. Eli Espoossakin fuusiota on kokeiltu, muttei hirmu hyvällä menestyksellä. Tämän jäljiltä edustusjoukkueiden määrä kuitenkin väheni, mistä saattoi olla hyötyä/haittaa kilpailutilanteen muututtua jäljellejääneille.
Yltiöoptimisti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: JIPPO


Vastaus #10 : 21.08.2019 klo 15:58:20

Joensuussa Jippo on syntynyt Ratanoiden ja JiiPeen fuusiona 2001, mutta seuralla on AC Kajaanin tapaan ollut vaikeuksia nostaa tekemisen taso ammattimaiseksi. Jippo on joka tapauksessa menestynyt paremmin kuin fuusioitetut seurat, mutta mielestäni voidaan kysyä, onko fuusioituminen ja perinteiden lakaisu maton alle sen arvoista, että paikallinen seura saadaan nostettua kakkosesta ykköseen?

Perinteistä puhuminen on vähän huvittavaa, kun kyse on Ratanoista ja JiiPeestä (ja joensuulaisesta jalkapallokulttuurista yleensä...). Ratanat ehti perustamisensa jälkeen seilata alasarjoissa vähällä huomiolla parikymmentä vuotta ennen nousua Kakkoseen, jossa se ehti yhden (viimeisen) kauden ajan olla urheilullisesti kaupungin ykkösseura-/joukkue. JiiPee (ex-RPT) ehti toimia tuolla nimellä kymmenen vuotta, joiden aikana se onnistui monen Kolmosen vuoden jälkeen vakiinnuttamaan paikkansa Kakkosessa elämällä yli varojensa ja ajautuen konkurssin partaalle. Tämä taloudellinen ahdinko toimi sitten lähtölaukauksena fuusiolle. Kummallakaan seuralla ei ollut kummoista kannatuspohjaa tai suuren yleisön kiinnostusta takanaan, joten näin 18 vuotta myöhemmin ihan hirveän monella tuskin on ikävä. Vaikka Jippo ei tällä hetkellä ihan siinä tilassa ole mitä fuusion aikaan varmasti toivottiin (virheitä on tosiaankin tehty), on seuralle kuitenkin ehtinyt muodostua identiteettiä ja historiaa. Viimeiset pari vuotta seura on sitä paitsi edennyt varovaisen positiivisessa nosteessa, eikä horisontissa millään näy kummoista uhkaa uudelle urheilulliselle eikä taloudelliselle alamäelle. Muutaman vuoden takaisista virheistä on toivon mukaan opittu.

E: Jipon vertaaminen mesenaatin rahoilla Ykkösen ja Kakkosen väliä sahaavaan muukalaislegioonaan tuntuu vähän loukkaavalta.
« Viimeksi muokattu: 21.08.2019 klo 16:01:05 kirjoittanut Yltiöoptimisti »
JoenDoe

Poissa Poissa


Vastaus #11 : 21.08.2019 klo 16:05:18

Kai Espoon osuudessakin kannattaisi mainita että listaamasi FC Espoo oli fuusioseura, josta yritettiin tehdä koko kaupungin yhdistävä projekti. Eli Espoossakin fuusiota on kokeiltu, muttei hirmu hyvällä menestyksellä. Tämän jäljiltä edustusjoukkueiden määrä kuitenkin väheni, mistä saattoi olla hyötyä/haittaa kilpailutilanteen muututtua jäljellejääneille.

Lisätietoja tästä? Mieluusti lähteen kera.

Lainaus
Yltioptimistin viesti

Muokataan tiedot
Hiljainen kostaja

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: TuPV, FC Inter, FC Inter M35


Vastaus #12 : 21.08.2019 klo 17:08:12

Toistaiseksi yleisömäärien perusteella Inter ei kuitenkaan ole saanut suurta Turkulaista yleisöä taakseen, vaikka seuralta löytyy menestystä mestaruuksien muodossa ja oma stadion moderneilla olosuhteilla.

Ihan mielenkiinnosta, miten tämä "suuri turkulainen yleisö" pitäisi luokitella? Pitäisikö olla tuplasti kovemmat katsojaluvut? Parhaimmillaan Turussa on varmaan pyöritty Interin mestaruuskaudella 2008, jolloin kumpikin taisi kellottaa n. 4500-4000 katsojan keskiarvon. Tällöin vastakkainasettelukin oli vielä voimissaan (Sairasen pumpun käydessä ja larppileffojen iskiessä mopopoikien sydämiin).

Ihan mielenkiintoinen topaasi Ylos.
kiva kokkeli

Poissa Poissa


Vastaus #13 : 21.08.2019 klo 17:47:38

Kai Espoon osuudessakin kannattaisi mainita että listaamasi FC Espoo oli fuusioseura, josta yritettiin tehdä koko kaupungin yhdistävä projekti. Eli Espoossakin fuusiota on kokeiltu, muttei hirmu hyvällä menestyksellä. Tämän jäljiltä edustusjoukkueiden määrä kuitenkin väheni, mistä saattoi olla hyötyä/haittaa kilpailutilanteen muututtua jäljellejääneille.

Muistelisin FC Espoon olleen useamman espoolaisen kasvattajaseuran "edustus", jossa nuorimmat ikäluokat oli ehkä b-juonioreita. Eli siis Lepan, Kasiysin, EPS:n ym. parhaat junnut menivät pelaamaan FC Espooseen. Jos meni jotenkin näin, niin kai voidaan jonkinlaisesta fuusioseurasta puhua.

Samalla saattoi tosiaan monen espoolaisseuran miesten edustustoiminta loppua kokonaan.
« Viimeksi muokattu: 21.08.2019 klo 17:50:48 kirjoittanut kiva kokkeli »
Lord Bendtner

Paikalla Paikalla


Vastaus #14 : 21.08.2019 klo 17:56:29

Joku paremmin FC Vaajakosken historiaa voisi kertoa tarkemmin, mutta FCV ymmärtääkseni perustettiin Vaajakosken pallon ja Vaajakosken kuohun toimesta alun perin junioriseuraksi, josta sitten sittemmin poiki aikuisiinkin joukkue. Parhaimillaan FCV:llä on ollut miehissä neljä eri joukkuetta kakkosessa, nelosessa, viitosessa ja kuutosessa. Nykyisin edustusjoukkue kakkosessa ja FCV Reds kuutosessa. Jyväskylän ykkösseura kuitenkin urheilullisessa mielessä miesten puolella joten ihan onnistuneesta fuusiosta voidaan tässä kohtaa puhua.

Kuopion kohdalla lienee syytä mainita että Elohan on toimintansa taas uudelleen käynnistänyt vuonna 2012 aloittaen Viitosesta ja juhli 100-vuotispäiviään kesän alussa. Edustusjoukkue tällä hetkellä taistelee Itä-Suomen Nelosen voitosta ja kakkosjoukkue pelailee Viitosessa. Katsojia Itkonniemessä pelatessa selkeästi enemmän kuin Kuopion muilla seuroilla keskimäärin.
JoenDoe

Poissa Poissa


Vastaus #15 : 21.08.2019 klo 18:03:34

Ihan mielenkiinnosta, miten tämä "suuri turkulainen yleisö" pitäisi luokitella? Pitäisikö olla tuplasti kovemmat katsojaluvut?


Ehkä vähän huonosti muotoiltu, hain tuolla sitä että ainakin tällä hetkellä jos TPS ja Inter pelaisivat samoista sijoista, TPS vetäisi Interiä enemmän yleisöä.
hoc

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Dogmaattinen Struktuuri


Vastaus #16 : 21.08.2019 klo 18:31:53

Listaan lisää viime vuonna seurafuusion kautta syntynyt FC Kirkkonummi.

Hongan pitäminen koko Espoon seurana taitaa saada ison joukon Espoolaisia jalkapalloseuroja lähinnä heittelemään kiviä sanojan suuntaan.

Sekä Vantaalla että Espoossa on ongelmana seurojen profiloituminen niin selvästi kaupunginosaseuroiksi. Tämä rajoittaa niiden kasvumahdollisuuksia, jolloin resurssirajoittuneisuus rajaa myös niiden toimintamahdollisuuksia. Lisäksi seurojen välillä on monesti vanhoja jännitteitä esim ’reviirirajoihin’ liittyen tai historian painolastista johtuen. (Eikös esim VJS itsenäisenä seurana jossain määrin syntynyt TiPSn keski-/länsi-vantaan toiminnan irrotessa omilleen? Vai muistanko ihan väärin?)

E: ...ja vastauksena topicin kysymykseen: Mahdollisuus. Ehdottomasti.
sol

Poissa Poissa


Vastaus #17 : 21.08.2019 klo 19:21:54

Uhka. Pitemmällä tähtäimellä ei näytä esimerkkien muovit miltään varsinaisilta menestystarinoilta. Nekin vähän aikaa pärjänneet ovat lähinnä tilapäisen rahoituspiikin, joko namusetien leikkikaluina tai liikemiesten pesukoneina, saaneita kyhäelmiä, joissa fuusio sinänsä ei pelaa juuri mitään roolia.
hoc

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Dogmaattinen Struktuuri


Vastaus #18 : 21.08.2019 klo 19:30:48

Erottaisin keskustelussa puhtaan seurafuusion namusetä-virityksistä. Namusetä-viritykseen saattaa liittyä seurafuusio (case SJK) tai seurakentän pirstoutuminen (case Inter)
10 puukkoa

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SJK


Vastaus #19 : 21.08.2019 klo 19:39:23

Seinäjoella 2007 Sepsin ja TP:n fuusio SJK:n muodossa on onnistunein seurafuusio suomalaisen jalkapalloilun lähihistoriassa. Seuralle luotiin jo alussa riittävät takeet menestymiselle, ja uusi moderni stadion olosuhteineen on auttanut paikallisia ottamaan avosylin vastaan uuden seuran.

Muutaman ajatuksen (tajunnanvirtaa) voisi varmaan kirjoitella SJK:sta, kun touhua on kuitenkin tullut aika pitkään aktiivisesti seurattua. Sen itsestäänselvyyden voi varmaan mainita ihan ensimmäisenä, ettei SJK:sta olisi ikipäivänä nähdyn kaltaista menestystarinaa tullut ilman taloudellisesti seuraa tukeneita yksityishenkilöitä, joten sinänsä vertaaminen muihin fuusioseuroihin on epäreilua. Toisaalta tämän tuen saattoi mahdollistaa juurikin seurojen fuusio. Mitään faktaa minulla ei asiasta ole, mutta sellainen mielikuva on, että esim. Sarajärveä oltiin kyselty sekä TP-Seinäjoen että Sepsi-78:n taustoille ilman menestystä.

Ja jos kosiskeluissa oltaisiin onnistuttu, olisiko koko kaupunki lähtenyt nähdyllä tavalla jommankumman seuran taakse, kun menestystä olisi alkanut tulla? Seinäjoki oli kuitenkin vuosikymmeniä pitkälti kahden seuran kaupunki, joten ihan heti en näkisi esim. TP:n seura-aktiiveja ja nykyisiä tai vanhoja junioreita ryntäämässä Sepsin menestystä gloryhunttaamaan, tai toisin päin. Tässä tapauksessa väittäisin, että enemmän potentiaalia saatiin realisoitua fuusioseuralla, kuin sillä, että pakostakin toiseen seuraan vuosikymmenien aikana kiintyneitä futisihmisiä jäisi enemmän tai vähemmän ulkopuolelle toisen seuran menestyessä. Toki kaikkia futisihmisiä ei nytkään "muoviseura" kiinnosta, ja se heille suotakoon, mutta pienempi paha tämän näin päin on, ainakin omasta mielestäni.

Siinä missä fuusioseurat ovat monesti niitä pelkkiä edustusjoukkueita, tai maksimissaan jotain A-junioreista aikuisiin toimintaa pyörittäviä seuroja, on SJK:lla ollut vuodesta 2011 tai 2012 omat juniorit. Tämä on ollut ja on varmaan tulevaisuudessa kaikista isoin juttu, kun seurakulttuurin rakentamisesta puhutaan. Fuusion jälkeen TP-Seinäjoki ja Sepsi-78 jäivät pyörittämään tahoilleen junioritoimintaa, kunnes TP muutti peliasunsa, logonsa ja nimensä SJK-junioreiksi. Erittäin kunnioitettava päätös, joka ei takuulla ole ollut helppo seura-aktiiveille. Jälkikäteen mietittynä myös täysin oikea ratkaisu, sillä seuran juniorimäärä on tainnut SJK-huuman mukana suunnilleen kaksinkertaistua vuosikymmenen alkuun nähden. Oikeaa futisseuraa on huomattavasti mukavampi kannattaa, kuin jotain pelkkää edustusjoukkuetta. Tämä on oikeastaan toinen onnenpotku yksityishenkilöiden taloudellisen tuen lisäksi, mitä ei monille muille fuusioseuroille ole suotu.

SJK:n tulevaisuus näyttää ihan valoisalta, vaikka joskus tulisikin eteen tilanne, ettei rahaa olisi nykyiseen malliin tai menestys olisi nähtyä heikompaa. Aika lyhyessä ajassa SJK:sta on kehittynyt koko Seinäjoen jalkapallon ja ylipäätään urheilun kiistaton ykkösseura, ja siinä samalla futis on nostanut profiiliaan todella paljon. Tällä hetkellä on hankala edes nähdä, että kukaan pystyisi haastamaan SJK:ta kaupungin ykkösseuran asemasta, niin ylivoimaiseen asemaan Kerho on kuluneen vuosikymmenen aikana noussut. Pääasiassa tässä (kieltämättä erittäin onnekkaassa) fuusiossa on ollut vain hyvää, erityisesti jalkapallon aseman vahva nousu alueella, vaikka oma kasvattajaseura on nimineen ja logoineen kadonnut sen myötä seurakartalta.

Perimmäiseen kysymykseen fuusioseuroista voisi jonkinlaisena jakolinjana vetää, että ihan suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta fuusioita pitäisi ainakin harkita, jos kaupungissa ei ole selvää ykkösseuraa jalkapallossa, kuten vaikka KuPS Kuopiossa tai KTP Kotkassa. Ihan puhtaasti mututuntumalla väittäisin, ettei missään toisessa lajissa ole niin pirstaloitunutta seurakenttää kaupunkien sisällä kuin jalkapallossa. Miksi kuluttaa vähäisiä resursseja puuhasteluun monella eri taholla, kun ei muissakaan lajeissa ole montaa seuraa varsinkaan pienemmillä paikkakunnilla? Toisaalta fuusioita on monilla paikkakunnilla jo kokeiltu ja paskoiksi ratkaisuiksi todettu, joten eivät nekään ole mitään yleisesti autuaiksi tekeviä ratkaisuja. Hankala kysymys, johon ei yhtä oikeaa ratkaisua ole. Jossain toimii, ja toisaalla taas ei.
Giantkilleri

Poissa Poissa


Vastaus #20 : 21.08.2019 klo 19:45:59

VIFK on 1990-luvulta lähtien sekin fuusio-seura. Vanha VIFK fuusioitui ABK-48:n kanssa. Joitakin vuosi nimi oli BK-IFK. Mutinoitten myötä VIFK -nimi otettiin takaisin käyttöön.
Tex Topattu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jäps, joku Savilahti


Vastaus #21 : 21.08.2019 klo 22:02:35

PKKU oli alunperin Tupsin, Jäpsin ja KP-75 viritys. Junnuissa siitä saatiin nopeasti yksi Suomen kovimmista seuroista  ja miesten edustus oli  hyvää kakkosen tasoa . Jäps jättäytyi nopeasti pois ja tällä hetkellä PKKU ja Jäps/2 pelaavat samassa lohkossa kolmosta. Keskinäinen matsi on  perjantaina Järvenpäässä. Myös TuPS pelaa kolmosta , mutta eri lohkossa. Jäps on jo vuodet ollut kakkosen kärkijengejä.
Zazar

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Pepe Jürgens


Vastaus #22 : 21.08.2019 klo 22:19:17

Helsingissä seurojen fuusioittaminen ei ole ajankohtaista. Kaupunki on tarpeeksi suuri kahdelle ammattijoukkuelle, ja oma mielikuvani on, että jos helsinkiläinen futiksen ystävä ei edes jollakin tasolla ole hjk:lainen, hän on hifkiläinen.

Tämä pätkä pisti silmään muuten ansioikkaasta analyysistä, vaikken Hesan futisskeneä voikaan väittää henkilökohtaisesti tuntevani. Mutta eikös siellä ole n. miljuuna erilaista kaupunginosaseuraa joissa enemmän tai vähemmän mennään hata HJK, hata IFK -mentaliteetilla? Forumillakaan ei tarvi kovin syvälle alasarjatopikkeihin kaivautua kun jo löytää roppakaupalla näitä Gnistan/Käpa/Viikkarit/HPS/SAPA/Ponnistus/Puotinkylän Valtti tms. -foreverjanareita jotka eivät missään nimessä identifioidu kumpaankaan isoon.

Eikä siellä ihan kokonaan ilman niitä fuusioitakaan ole menty. Selvimpänä esimerkkinähän Atlantis FC syntyi kun yhdistettiin Göstan projekti Johanneksen Dynamo ja FC Norssi. Ja Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsinki_United tietää muistuttaa myös tämmöisestä virityksestä. Plus tietenkin jos jonkun Interin touhut lasketaan, niin eiköhän silloin vähintään Jokerit ole syytä mainita myös.
Tex Topattu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jäps, joku Savilahti


Vastaus #23 : 21.08.2019 klo 22:37:17

Johanneksen Dynamo aloitti Joharissa, joka on Norssia vastapäätä. Sinänsä hauskaa, että ihan esiaste koostui ressulaisista koulukavereista. Minäkin kävin treeneissä, mutta Göstan kyyti oli lahjoilleni aivan liian kovaa. Joka vuosihan hän kokosi sittemmin aina täysin uuden joukkueen.
JoenDoe

Poissa Poissa


Vastaus #24 : 21.08.2019 klo 22:38:09



Editoidaan aamulla. Etenin tosiaan pohjoisesta etelään noissa ja helsinkiin päästyäni ehdin jo hieman väsyä :) Jokerit pitää kyllä mainita, mutta tarkoitus ei ollut listata joka ikistä alasarjafuusiota, elleivät ne ole jotenkin poikkeuksellisen merkittäviä tai ainutlaatuisia.

 
Sivuja: [1] 2
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines