Tässä topikissa on tarkoitus kartoittaa ja keskustella fuusioseurojen merkityksistä, hyödyistä ja haitoista pääosin Suomessa mutta myös ulkomailla. Keskeisiä kysymyksiä ovat mm. Tarve fuusioseuroille, perinteet ja historia vs. taloudellinen stabiliteetti ja menestys, paikallisen katsojakunnan identifioituminen joukkueisiin sekä olosuhteiden kehittyminen. Tarkoitus on insinöörimäisesti löytää mahdollisimman toimiva jakolinja fuusioseuran luomisen tarpeen ja fuusion tarpeettomuuden välille.
Aloitetaan esimerkkien käsittely ehkäpä onnistuneimmasta lähihistorian seurafuusiosta pohjoismaissa, fc kööpenhaminasta (lisätiedot:
https://www.fck.dk/en/content/history )
FCK on kahden köpisläisen seuran fuusio, jossa toisella joukkueista oli poikkeuksellisen pitkät perinteet, ja toisella taloudellinen stabiliteetti. Fuusion onnistumista on edesauttanut huomattavasti 1992 luoma futisbuumi koko Tanskaan, sekä kansallisen Parken-stadionin rakennus samaan aikaan, minkä modernit tilat FCK sai heti alusta käyttöönsä. Mielestäni FCK:n esimerkki on tärkeä nostaa esille, sillä Suomi on lähellä ensimmäistään miesten A-maajoukkueen arvokisapaikkaa, mikä saattaisi toimia tarvittavana katalysaattorina ammattifutiksen syntyyn uusille paikkakunnille. Myös stadionin roolin merkitystä ei sovi väheksyä, sillä kun puhutaan identifioitumisesta yleisellä tasolla ja futiskannatuksessa, paikan merkitys on olennainen osa sitä.
Suomea tarkasteltaessa edustusjalkapallon kehitys on ottanut eri paikkakunnilla toisistaan erilaisia askelia. Yritän käydä alla läpi eri paikkakuntien erilaisia tilanteita tiedostaen, että omaan vajavaiset tietoja niistä kaikista. Tästä syystä olisi hyvä, että eri seurojen paikallisista dynamiikoista paremmin perillä olevat avaisivat niitä enemmän kuin itse.
Kemissä PS Kemi (Kings) syntyi fuusiona 1999, kun Kemin Palloseura, Kemin Pallotoverit ja Visan Pallo yhdistivät edustusjoukkueensa sekä A/B -juniorit. Seura nousi 2010-luvulla kovalla vauhdilla ja lainatulla rahalla liigaan, ja meni konkkaan käytännössä heti liigasta pudottuaan.
Oulussa AC Oulu on onnistunut vakiinnuttamaan toimintaansa edeltäjäänsä FC Oulua paremmin, ja itselleni ei ainakaan ole tullut vastaan kommentteja paikallisilta futiksen ystäviltä, joissa haikailtaisiin 4 alkuperäisten seurojen keskinäiseen kilpailuun kaupungin dynastiasta. Toisaalta, kuten FCK:n tapauksessa, Oululainen juniorijalkapallo on pääosin näiden neljän (OLS, OPS, OTP, Tervarit) varassa, ja identifioitumisen kannalta tulisikin kysyä, kokevatko paikalliset junnut edustusjoukkueen omakseen? Toiseksi, Oulu on yksi monista suomalaiskaupungeista, josta puuttuu moderni jalkapallostadion, ja vaikka Raatti ajaa asiansa jopa pääsarjatasolla, kunnon stadionin puute mielestäni väistämättä vie uskottavuutta Oululaiselta ammattijalkapalloilulta suuren yleisön silmissä.
Kajaanissa AC Kajaani synnytettiin 2006 Tarmon ja KaPa:n fuusiona. ACK ei toistaiseksi ole menestynyt elinaikanaan sen paremmin kuin KaPa historiansa aikana, eivätkä paikalliset ole yleisömäärien perusteella ottaneet uutta joukkuetta erityisemmin innolla vastaan. Kajaanin liikuntapuiston olosuhteita ei käsittääkseni myöskään ole kehitetty fuusion jälkeen.
Vaasassa ja Kokkolassa VPS ja KPV ovat historiallisesti kilpailleet suomenruotsalaisia pikkuveljiään, GBK:ta ja VIFK:iä vastaan. Kokkolassa dynamiikka johti viime kesänä historiallisesti GBK:n ja KPV:n väliseen yhteistyösopimukseen, joka ei tosin syntynyt ilman soraääniä. Vaasassa samanlaiseen kuvioon ei ainakaan vielä toistaiseksi ole päädytty.
Seinäjoella 2007 Sepsin ja TP:n fuusio SJK:n muodossa on onnistunein seurafuusio suomalaisen jalkapalloilun lähihistoriassa. Seuralle luotiin jo alussa riittävät takeet menestymiselle, ja uusi moderni stadion olosuhteineen on auttanut paikallisia ottamaan avosylin vastaan uuden seuran.
Jyväskylässä 1992 JyPK:n ja JyP-77:n fuusio JJK:n muodossa alkoi lupaavasti seuran saavuttaessa sm-pronssia 2010 luvun alussa, mutta sen jälkeen seura on joutunut syöksykierteeseen taloudellisesti ja sen seurauksena myös menestyksen osalta. Kaupunkiin suunnitteilla oleva hippoksen tapahtuma-areena voi auttaa nostamaan jjk:ta takaisin ammattitasolle, ja seura on myös liikuttanut paikallista yleisöä hyvin, varmasti osin saavutetun menestyksen johdosta.
Kuopiossa KPT ja Elo yhdistyvät FC Kuopioksi 1. lokakuuta 1991. Tavoitteeksi asetettiin nousu korkeimpaan sarjaan vuosituhannen loppuun mennessä. FC Kuopio oli rekisteröity yhdistykseksi 24. syyskuuta 1991, pelaamassa Kolmosta seuraavana vuonna ja historiansa huipulla Kuopion kolmanneksi parhaana seurana Kakkosessa 1994. FC Kuopio eli kuusi pelikautta, jonka jälkeen se kuopattiin. Käytännössä tilanne on tarkoittanut myös sitä, että seurojen välisen kilpailun seurauksena kaikki paitsi KuPS ovat vajonneet joko konkkaan tai unholaan. KuPS ei kuitenkaan lukemani perusteella ole saavuttanut helpolla muiden seurojen vanhoja kannattajia puolelleen, eli taloudellisesta ja identifioitumisen näkökulmasta kuopiolaisen futiksen "darwinistinen" historia ei ole nostanut ainakaan vielä jäljelle jäänyttä KuPSia koko kaupungin seuran asemaan, mikä näkyy myös vaatimattomissa yleisömäärissä.
Joensuussa Jippo on syntynyt Ratanoiden ja JiiPeen fuusiona 2001, mutta seuralla on AC Kajaanin tapaan ollut vaikeuksia nostaa tekemisen taso ammattimaiseksi. Jippo on joka tapauksessa menestynyt hieman paremmin kuin fuusioitetut ja velkaantuneet edeltäjänsä, ja se on niihin verrattuna synnyttänyt seurafutiskulttuurin versoja kaupunkiin.
Mikkelissä paikalliset MP ja MiPK fuusioitettiin FC Mikkeliksi vuosituhannen vaihteessa, mutta käytännössä olematon kehitys menestyksessä ja paikallisen yleisön jo ennestään vahva identifioituminen vanhoihin seuroihin johti fuusion purkamiseen, ja parin vuoden kokeilun jälkeen ne nostettiin taas pystyyn. Tänä päivänä molemmat seurat vetävät hyvin yleisöä sarjatasoonsa nähden, ja erityisesti MP liikuttaa yleisöä käsittämättömän paljon.
Lappeenrannassa LaPa ja LauTP fuusoituivat FC Lappeenrannaksi 1992 (myöh. Rakuunat), mutta ajautui lupaavan alun jälkeen talousvaikeuksien kautta konkurssiin vuonna 2008. Vuonna 1958 perustettu PEPO on tällä hetkellä kaupungin ainut palloliiton sarjoissa pelaava joukkue.
Kymenlaaksossa MyPa on historiallisesti ollut alueen menestynein seura, mutta paikallisen teollisuuden lakattua ja kaupungistumisen seurauksena Myllykoski, eli myös koko Anjalankoski, on liitetty osaksi Kouvolaa. Myllykoskella olosuhteet futikselle kestävät vielä nykypäivää, mutta seuraidentifioitumisen kannalta ollennainen kysymys mielestäni Kouvolassa on, onko MyPalla edellytykset tulla koko Kouvolan alueen joukkueeksi? Kouvolan Susilla talous ja olosuhteet eivät nimittäin näillä näkymin ole kehittymässä parempaan suuntaan.
Lahdessa perustettiin FC Lahti FC Kuusysin ja Lahden Reippaan (ent. Viipurin Reippaan) fuusiona 1996. Vaikka kokonaiskuvassa fuusiota ilmeisesti pidetään positiivisena, on se myös nostattanut soraääniä paikallisesti. Lahdesta puuttuu edelleen moderni futisstadion ja on ehkä olennaista kysyä, olisivatko fuusioitetut seurat pystyneet saavuttamaan jollakin aikavälillä samanlaista menestystä kuin mitä FC Lahti on toistaiseksi elinaikanaan?
Tampereella Ilves ja TPV fuusioitettiin Tampere Unitediksi vuonna 1998, tosin TPV hyppäsi kelkasta pois ennen ensimmäistäkään kilpailullista ottelua. TamU on kiistatta Suomen menestynein fuusioseura, ja sen hajottua vuonna 2011 kannattajat lähtivät nostamaan seuraa takaisin huipulle. Mielestäni TamU:n esimerkki osoittaa hyvin sen, että menestys on ohittamaton osa seuraan identifioitumista, minkä takia seurafuusioita järkätessä tulisi jo ennen toiminnan aloittamista luoda takeet ja pohja sille, että uusi seura tulee nostamaan tekemisen laadun seuraavalle tasolle. On mielestäni myös olennaista kysyä, olisiko nyky-ilveksen menestys mahdollista ilman niitä pelaajia ja henkilöstöä, joille TamU antoi hyvän kasvualustan kehittymiseen omassa työssään. Joka tapauksessa yleisö on viime vuosikymmeninä löytänyt Tamperella menestyksen seurauksena tien katsomoon joukkueesta riippumatta.
Porissa PPT muutti 1991 nimensä FC Jazziksi, ja FC Jazz on porilaisten mielissä vakiinnuttanut paikkansa kaupungin ja alueen ykkösseurana. Porissa on kuitenkin PoPa:n ja MuSa:n nousujen seurauksena ykkösseuran valtikka ainakin väliaikaisesti siirtynyt muille, ja yleisömääriä tarkastellen paikalliset ovat olleet herkästi valmiita hyppäämään menestyneimmän seuran vankkureihin. Fuusioseura-näkökulmasta tarkasteltuna Pori saattaisi olla otollisimpia kaupunkeja Suomessa fuusioittaa tai ammattimaistaa olemassa olevien seuran toimintaa ulkoisten rahoittajien avulla.
Turussa Åbo IFK ja TPS ovat perinteisesti olleet toistensa kovimmat kilpailijat, kunnes FC Interin synty 1990 sekoitti paikallisen seurajoukkuedynamiikan. Tarinan mukaan Stefan Håkans perusti seuran alunperin sillä ajatuksella, että omalla pojalla olisi paikka missä pääsee pelaamaan, mutta nälän kasvaessa syödessä Inter muuttui kunnianhimoisemmaksi projektiksi. Tänä päivänä Inter voidaan nähdä ainoana suurena vastavoimana TPS:lle, minkä seurauksena fuusioituminen ei tulisi Turussa kyseeseen. Itse näen (ja ehkä hieman ylianalysoin), että Inter on Håkansin ns. sovitteleva vastaisku TPS:lle, joka luotiin aikanaan vastaiskuna ruotsinkieliselle ÅIFK:lle, jolla ei vaasalaisen ja kokkolalaisen verokkinsa tavoin ole edellytyksiä pärjätä huipulla ja saada taakseen tarpeeksi paikallista tukea. Inter taas pyrkii nimensä mukaisesti tuomaan yhteen eri taustoista ja ideologioista juurensa saavat tahot. Toistaiseksi yleisömäärien perusteella Inter ei kuitenkaan ole saanut suurta Turkulaista yleisöä taakseen, vaikka seuralta löytyy menestystä mestaruuksien muodossa ja oma stadion moderneilla olosuhteilla.
Espoossa seurajoukkuejalkapalloilun dynamiikka on suunnilleen yhtä mutkikas kuin itse kaupungin rakenne. Kaupungissa on n. 7 kaupunginosaa (
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Espoon_kaupunginosista#/media/Tiedosto:Subdivisions_of_Espoo-fi.svg ) joista 4:ssä on omat n. kakkosen / kolmosen tasolla pelaavat joukkueet (Honka suur-tapiolassa, eps suur-espoonlahdella, fc espoo suur-leppävaarassa ja EsPa suur-matinkylässä). Minkäänlaiset fuusiot seurojen välillä eivät ole olleet agendalla parin viime vuosikymmenen aikana, ja Espoolaisen jalkapalloilun huippu on keskittynyt ajan saatossa hongalle. Toisaalta menestymisen keskittyminen tapiolaan ja siitä syntynyt eripura on johtanut mm. eps:n ja hjk:n väliseen yhteistyöhön. Identifioitumisen näkökulmasta Honka nähdään jossain määrin koko kaupungin joukkueena, ja tapiolaan tuleva moderni stadion tulee todennäköisesti jossain määrin vahvistamaan tätä asemaa. Lisäksi Tapiolan asema Espoon kulttuuri- ja sitä kautta urheilukeskuksena (vrt. kendo-blues) tulee ilman fuusiosuunnitelmia pitämään seuran todennäköisesti kaupungin suurimpana. Toisaalta espoonlahden EPS:n kovat yleisömäärät kakkosessa ja eripura hongan kanssa saattavat johtaa jollakin aikavälillä kaupunginosan oman ammattijalkapalloilun syntyyn. Myöskään metron laajentumisen espoonlahdelle luomaa paikallisidentiteetin muovausvoimaa ei sovi ohittaa.
Vantaalla ensimmäinen fuusioseura synnytettiin AC Vantaan muodossa vuonna 1998, jonka yhteydessä rakennettiin myös Myyrmäen stadion. Seura ei kuitenkaan ikinä saavuttanut paria ykkösen kautta suurempaa menestystä. Vuonna 2001 taas luotiin uusi fuusioseura, AC Allianssi FC Atlantiksen raunioista, tavoitteena luoda ammattitason seura Vantaalle. Seura kaatui rahasotkuihin vuonna 2006, eikä sen jälkeen kaupungissa olla otettu merkittäviä askelia tuoda paikallista futista ammattitasolle, ellei vuoden 2016 pk-35:n "silmät kiinni ja kaasu pohjaan" projektia lasketa mukaan. Vantaalla olisi nyt kuitenkin oivallinen tilaisuus suunnitella seurojen fuusioittamista / ammattimaistamista, kun kaupunki on näillä näkymin rakennuttamassa Kivistöön modernia stadionia. Toinen vaihtoehto olisi elvyttää naisten puolella nimeä luonut pk-35:n miesten joukkue kestävällä ammattitasolle. Joka tapauksessa uskon Vantaalta löytyvän paikallista kiinnostusta uuttaa ammattijoukkuetta kohtaan, kunhan yleisö saadaan vakuuttumaan projektin pitkäjänteisyydestä.
Helsingissä seurojen fuusioittaminen ei ole ollut ajankohtaista kolmella korkeimmalla sarjatasolla pariin vuosikymmeneen. Vuosituhannen vaihteessa Hjallis Harkimon FC jokerit -projekti toi pääkaupunkiin modernin stadionin, minkä hyödyt ovat tähän päivään mennessä kasautuneet hjk:lle (Lisätietoja Harkimon ajan seurakoukeroista Helsingissä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/FC_Jokerit ). Tällä hetkellä kaupunki on tarpeeksi suuri kahdelle ammattijoukkuelle, ja oma mielikuvani on, että jos helsinkiläinen suomalaisen ammattifutiksen ystävä ei edes jollakin tasolla ole hjk:lainen, hän on hifkiläinen. Tätä kaksijakoista valtaa horjuttaa hieman ainoana seurana tällä hetkellä Oulunkylän Gnistan, mutta yleisesti muilla Helsinkiläisjoukkueilla ei ole ollut saman mittakaavan pitkäaikaista kannatuspohjaa kuin kahdella suurimmalla.
Vastatakseen ensimmäiseen kysymykseen fuusioseuran tarpeista tulee ensin tietenkin määritellä jalkapalloseuran tarkoitus. Tähän ei ole yksiulotteista vastausta, sillä seuran merkitys on erilainen erilaisille tahoille. Jos merkityksiksi nostetaan kansantaloudellinen ja kansanterveydellinen hyöty, voidaan olettaa, että seura johon kansa on valmis investoimaan aikaansa ja rahaansa sekä valmis sitomaan osan henkistä "minäänsä" on merkittävä. Näistä lähtökohdista näkisin, että seurafuusio on tarpeellinen 1. toiminnan ylläpitämisen takaamiseksi ja 2. toiminnan kehittämiseksi paremmalle tasolle sekä reaali- että rahataloudellisesti. Se, missä raja menee nykyisen ja seuraavan tason välillä, on luonnollisesti veteen piirretty, tosin esimerkiksi toiminnan ammattimaistaminen voi olla sellainen. Rajan hahmottamista ei helpota myöskään se että, panostuksen, menestyksen ja liikuttavuuden väliset suhteet eivät ole yksiulotteisia, vaan dynaamisia. Esimerkiksi seuraan sitoutumista avittavan uuden stadionin edellytyksenä monessa kaupungissa voi olla liigapaikka, minkä saavuttaminen ilman mesenaattia voi olla haastavaa ilman riittävää sponsorointia ja lipputuloja, mitkä juuri kasvaisivat uuden stadionin myötä. Tästä syystä näkisin, että fuusioseuran perustajien tulisi antaa riittävät takeet paikallisyhteisölle riittävästä sitoutumisesta seuraan sekä raha- että reaalitaloudellisesti.
Kysymyksessä perinteiden ja rahan / menestyksen vastakkainasettelusta, tulisi määritellä perinteiden merkitys yhteisölle sekä panostukset fuusiota varten, mihin avasin vastausta jo yllä olevassa kappaleessa. Perinteet voidaan mielestäni määritellä määrällisesti ja laadullisesti. Perinteiden määrällinen tarkastelu tarkoittaisi sitä, kuinka paljon fuusioitettava seura liikuttaa ihmisiä suhteessa siihen, kuinka moni seurayhteisön vaikutuksen alainen henkilö olisi valmis sitoutumaan henkisten ja fyysisten resurssiensa osalta uuteen seuraan. Kartoitus tulisi mielestäni olla laaja-alainen ja käsitellä mahdollisimman monta osallistumisen osa-aluetta. Perinteiden laadun määrittely tarkoittaisi fuusioitettavan seuran rahallista arvoa ja sen pitkäaikaista kehitystä, eli toisin sanoen kuinka paljon seuran edelliset saavutukset antavat vanhalle seuralle arvoa suhteessa fuusioseuran edellytyksiin saavuttaa saman verran. Tämän määritteleminen on luonnollisesti hyvin vaikeaa, sillä arvon mittaustapaan ei ole selvää kavaa ja ns "näkymätöntä arvoa" on vaikea mitata.
Paikallisten seuraan identifioitumisesta ja olosuhteiden kehittymisestä on lähtökohtaisesti helppo todeta, että mikäli fuusioseura liikuttaa merkittävästi enemmän ihmisiä kuin fuusioitettavat seurat, voidaan fuusiota pitää näiltä osin onnistuneena. Nostamanieni esimerkkien perusteella tämän tapahtumiseksi fuusioseuran menestyksen edellytykset tulisi olla huomattavasti edellisiä seuroja paremmat, ja fasiliteettien tulisi olla katsoja- ja harrastajaystävällisemmät.
Kirjoittamani teksti saattaa olla paikoin rönsyilevää ja kuten mainitsin, arvostaisin sitä että lukijat paikkaisivat aukkoja omassa tietämyksessäni. Aihe on mielestäni tärkeä, koska suomalainen jalkapalloilu saattaa ensi kesällä olla historiansa suurimmassa murrosvaiheessa, ja suomalaisen jalkapalloyhteisön olisi hyvä muistuttaa itselleen, mitä suomalainen paikallisjalkapallo merkitsee heille, ja mitä sen kehittämiseksi pitäisi olla valmis tekemään. Lisäksi koen, että monella forumistilla on paljon tärkeää ns. "hiljaista tietoa" suomalaisen seurajoukkuepalloilun historiasta, ja sitä olisi mielestäni hyvä koota yhteiselle alustalle.
