Tuli mieleen, että miksi niin moni vaihtaa maajoukkuetta, jos heillä on kaksoiskansalaisuus? Lähinnä tulee mieleen Suomen heikko taso kansainvälisesti ja emme ole edelleenkään päässeet arvoturnauksiin.
En tarkoita pelkästään nykytilannetta, koska maajoukkue pelaa hyvin, vaikka mitään ei ole arvokisojen suhteen vielä saavutettu. Veikkausliigan surkea taso kansainvälisesti, yleinen jalkapalloilmapiiri Suomessa, syitä on varmasti monia.
Pelaajalla on aina oikeus valita minkä hän kokee parhaimmakseen omalle uralleen ja minkä maan hän kokee omakseen,
mutta Suomella ei ole oikein varaa menettää hyviä pelaajia. Itsekin aikaisemmin valmentaneena maahanmuuttajataustaisille pelaajilla suhtautuminen jalkapalloon on sellainen, että se on ” kaikki kaikessa”, koska monesti he tulevat sellaisista maista, joissa jalkapallo on numero ykkönen. Toki kantasuomalaiset voivat päästä myös pitkälle. Onhan siitä monia esimerkkejä. Kuitenkin asenne jalkapalloon on erilainen.
Auttaako pelkkä menestyminen valitsemaan toisin?
Alla muutama pelajaa mainitakseni:
Sergei Eremenko
Albion Ademi
Carl Jenkinson
Serge Atakayi ( ilmeisesti ei ole vielä lopullista päätöstä A-maajoukkueen suhteen)
Ainakin Eremenko kritisoi Suomen suomalaista mentaliteettia, että tyydymme vähään, josta ainakin Yle kirjoitti. Voi olla kaverilla silti aika vaikea mahtua Venäjän maajoukkueeseen?
Carl Jenkinson, Pelasi ilmeisesti junnuvuosinaan englannin nuorisomaajoukkueissa ja vaihtoi välissä Suomeen. Sitten teki päätöksen edustaa aikuisten tasolla Englantia, jota edusti yhdessä harjoitusottelussa. Sen jälkeen ura on mennyt alaspäin. Toki voidaan kysyä, että olisiko Suomen edustaminen auttanut nostamaan pelaamisen tasoa?
Albion Ademista en osaa sanoa mitään muuta kuin mitä lehtijuttu kertoo. Samoin Serge Atakayistä en osaa sanoa mitään.
https://yle.fi/urheilu/3-10121237https://www.is.fi/jalkapallo/art-2000005816312.htmlAjatuksia aiheesta?