Miksi Petri Vuorisen pimputtelu ei tuottanut tulosta?

[jomppa1]

Se oli 2016. PK ei pelannut liigassa 2015

No, okei 2016 kesällä.

Mutta tosiaan pelitapa oli vasta alkutekijöissään ja näytti todella hullulta, kun 3-4 syöttöä omille ja menetys. Muistan, kun oli joku lähetys (ei varmaankaan tuo PK-35 peli), jossa kommentaattorit kommentoivat, että VPS yrittää päävalmentajansa johdolla kehittää "uutta" pelitapaa, mutta se on vielä raakile tai vastaavaa...

[Carsten Tancker]

Kukaan ei halua katsoa tuloksetonta pimputtelua pidemmän päälle. Pallonhallintaan perustuva peli on viihdyttävää niin pitkään kuin sillä saadaan tulosta, niinkuin vps sai brøndby ottelupariin asti. Sitten aika ajoi ohitse.

Sarkasmitutkaa voisi laittaa huoltoon.

Tuo oli vastaus P-W:n älyttömään väitteeseen pelitavan  korostuneesta vaikutuksesta yleisömääriin, jossa ei huomioida edes poikkeuksellisia yleisömäärään vaikuttavia olosuhteita. Pelitavan vaikutus yleisömääriin on välillinen. Menestys tuo enemmän yleisöä, huono menestys vähemmän.

[Zazar]

Hämmentävää kyllä Lasu on jäljillä. Asia todellakin on niin, että vuorislais-sarajärveläinen pelitapa olisi toiminut paremmin, jos pelaajatkin olisivat olleet parempia.

Ongelma ei toki ollut siinä etteikö pelaajat olisivat osanneet syöttää tai saaneet syöttöketjuja omille. Tuohon syöttämällä puolustamisen oppimiseen meni paskoilla kentillä pelatun kevään 2016 aikana jotain viitisen matsia ja lopulta Vepsusta tuli äärimmäisenkin prässin alla niin hyvä höynäämään vastustajan hyökkääjiä, että hölmissään olivat Elisan kesäisen samettisella muovilla Bröndby ja Olimpijakin. Ongelma oli ennemminkin siinä, että tuolla pelitavalla tarvitaan hyvät kenttäolosuhteet, puolustukseen pallollisesti todella vahva toppari/toppareita ja yläkertaan miehiä, jotka pystyvät tekemään taikoja myös seisovaa puolustusta vastaan ja ehkä vastustajiltakin tiettyä naiiviutta Vepsun pelin suhteen - tai muuten Vepsulonan hyökkäyspeli meni todella hitaaksi ja staattiseksi, jolloin hyökkäyksiä oli aivan kauheata katsoa, kun tyyliin ainoat tapa jolla VPS pääsi maalipaikoille oli erikoistilanteet.

Homma ei kuitenkaan mennyt liian usein siihen ennen kesää 2017 vaan toimi jopa erinomaisenkin hyvin aina silloin, kun kentät olivat kunnossa, topparina oli Veli Lampi joka pystyi tarvittaessa murtamaan vastustajan linjoja näitä timilahtia ja mikkoviitikkoja paremminkin, ja ylhäällä oli Pyry Soirin tai alkuvuoden 2017 Vahteran ja Morrisseyn kaltaisia pelaajia, jotka pystyivät tarvittaessa murtamaan alhaallakin maanneen vastustajan puolustuksen omalla pallollisella osaamisellaan.

Valitettavasti VPS ei ole niin iso seura eikä Suomen keliolosuhteet niin hyvät, että voitaisiin luottaa siihen, että tuon tason elementit olisivat koko ajan Vepsun puolella. Ja ne kesällä 2017 harvinaislaatuisesti kohdallaan olleet elementit kun alkoivat sortua niin ne sortuivat kuin korttitalo. Lampi loukkaantui Bröndby-matsissa, alkoi negatiivinen kierre kun hitaammatkin vastustajat oppivat valmistautumaan Vepsun pelitapaan ja Steveniltä meni motivaatio, seuraavaa voittoa ei liigassa tullut millään, syksyllä kentät taas vähemmän yllättäen paskenivat, kohta Meeritsiltä meni itseluottamus kokonaan, talvella 2018 Vahtera ja Morrissey menivät pakettiin eikä Vepsun pelimerkeillä/skouttaamisella saatu riittävän hyviä tai sopivia korvaajia - ja lopputulos oli se, että Vuorisen omakin luotto omaan pelitapaansa alkoi vähän rakoilla. Mikä taisi jälkiviisaana katsoen olla sitä lopun alkua.

[sonny burnett]

Eikä satunnaisvaihtelun osuutta voi myöskään aliarvioida determinanttina, sillä viimeistelyprosentti taisi olla koko Euroopan paras alkukaudella 2017.

[abcp]

Hyviä pohdintoja.

Perusperiaate pelissä oli kunnossa. Tuntui vain siltä että moni pelaaja alkoi robottimaisesti noudattamaan näitä muutamia treeneissä harjoiteltuja syöttökuvioita ja oma ajattelu näytti kadonneen pelistä kokonaan. Alkukauden jälkeen vastustajan oli helppo analysoida Vepsun todennäköiset syöttösuunnat ja prässätä pallo pois. Vaikea sanoa ilman tietoa kuinka "orjallisesti" sovittuja asioita piti noudattaa vai valitsivatko pelaajat päätöksissään aina sen helpoimman ja tutuimman vaihtoehdon. Itse odotin pelin nopeutuvan ja variaatioita löytyvän kokemuksen karttuessa. Erityisesti ihmetystä herätti kuinka korkeaa prässiä vastaan keinoja ei tuntunut löytyvän millään. Olen myös goldzone periaatteen puolella, mutta erityisesti matalaa blokkia vastaan laukauksia olisi pitänyt saada enemmän, vaikka vähän kauempaakin. Tämä johtotilanteessa pelaaminen olikin sitten ihan täysin korvien välistä kiinni.

Ilman potkuja kurssia olisi ollut mahdoton kääntää, sillä uusia tuulia tarvittiin kipeästi. Uskon kuitenkin Peten uuteen tulemiseen.

PW ei ole tainnut koko ketjussa vastata otsikon kysymykseen vaan on tyylilleen uskollisena keskittynyt vain negatiivisuuteen ja Vuorisen mollaamiseen.

[jomppa1]

Olen myös goldzone periaatteen puolella

Minä taas en ole. Periaatteessa kannatan vahvasti "postitional play":tä. Mutta sen jälkeen kun pallon on 90% "meillä", niin kyllähän pelaajien pitää koko ajan tajuta, että mitä tässä yritetään? Vastaus tähän kysymykseen on yksinkertainen: maalia!

Tässä esimerkki, kun puolustus makaa matalassa blokissa, miten se ohitetaan:
https://www.youtube.com/watch?v=XUBIhuvgS4w&feature=youtu.be&t=43

Jos pallo on 90% omilla, niin kyllä luulisi silloin, että pelaajien "peliäly" luo väkisinkin paikkoja. Mutta jos vaan robottimaisesti syöttelet omille 90%:sesti ja idea ei sen jälkeen ole, niin silloin voidaan päästä tuohon futikseen mitä VPS:pelasi. Hallitsi palloa lähes täydellisesti vastustajaan nähden, "mutta ei osannut tehdä pallolla mitään."

[Pelle-Wermanni]

PW ei ole tainnut koko ketjussa vastata otsikon kysymykseen vaan on tyylilleen uskollisena keskittynyt vain negatiivisuuteen ja Vuorisen mollaamiseen.

Vielä ei todellakaan ole vaara ohi, joten ei saa levätä laakereilla. Vuorinen, Lehkosuo ja Sarajärvi ovat kaikki vapaina, ja moni liigaseura etsii valmentajaa.

MacGyver tuolla jo ekalla sivulla listasi pitkässä viestissään vastauksia otsikon kysymykseen. Kannattaa käydä jokaisen lukemassa.

[Lätkis]

Eiköhän Vepsu olis ollu divarissa kaudella 2016, jos Pete olis yrittäny ajaa noin suurta muutosta sisään kesken kauden ja keskellä kiivasta sarjapaikkataistelua. Kyllä se talven yli treenattiin.

Oli lokakuu 2015. Vuorinen ja entinen huippupuolustaja Jani Sarajärvi ajoivat vaasalaiseen hotelliin, jonka neuvotteluhuoneessa kului koko päivä.

Puhetta riitti jalkapallosta mutta myös elämästä yleensä. Vuorinen haki välillä lapsensa koulusta Sarajärven istuessa etupenkillä. Ja puhe jatkui.

Uusi vepsulainen pallonhallintaan nivoutuva peli-identiteetti oli saanut alkunsa, ja Vuorinen oli löytänyt hengenheimolaisensa.

https://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000005229266.html

Tässä olet oikeassa. 2015 loppukausi mentiin hyvin simppelillä pelitavalla ja sellaisella oli paras mahdollisuus kaapia tarvittavat pisteet sarjapaikan uusimiseksi. Olisi ollut täyttä idiotismia lähteä ajamaan jotain täysin vastakkaista pelifilosofiaa keskellä kriisiä ja tiivistä pelitahtia. Pelaajien päät olisivat sekoittuneet lopullisesti.

[Viltsu]

Jotenkin tuntuu, että täällä pienessä Suomessa on valmennuksella pakko olla takataskussaan vaihtoehto sille omimmalle pelitavalle, jos tulosta ei tule. On tietty hienoa ja joskus ihan oikein uskoa omaan pelikirjaansa, mutta kannattaako määräänsä enempää lyödä päätä seinään? Tuutti ja Lignell tajusivat RoPSissa, viime hetkellä, että on tehtävä muutos ainakin treenien sisältöön, että treeneissä koetut asiat siirtyisivät peliinkin. No, tulosta on tullut. RoPS oli todella sillassa jo europelinesä jälkeen, HIFK:ta vastaan vieraissa RoPS oli todella heikko. Pisteenä iin päälle Regueron alkeellinen harhasyöttö, josta HIFK teki maalinkin.

Ei tästä ole kauan, kun Lehkosuo hieman naureskeli Malisen harjoittamalle aktiiviselle prässipelille. Mutta kas kummaa, Lehkosuon saatua Riveiron tiimiinsä, HJK:kin alkoi prässätä aktiivisesti. Lehkosuo tuntui oppivan sentään jotain, mutta "taantui" takaisin täksi kaudeksi. Oliko myös Vuorinen liiaksi omaan pelitapaansa luottava eikä rohjennut lähteä muuttamaan juuri mitään vaikka tulokset olivat pitkään heikkoja? Vai oliko syy, että pelaajat eivät enää olleet halukkaita yhteistyöhön?

[MacGyver]

Jotenkin tuntuu, että täällä pienessä Suomessa on valmennuksella pakko olla takataskussaan vaihtoehto sille omimmalle pelitavalle, jos tulosta ei tule. On tietty hienoa ja joskus ihan oikein uskoa omaan pelikirjaansa, mutta kannattaako määräänsä enempää lyödä päätä seinään? Tuutti ja Lignell tajusivat RoPSissa, viime hetkellä, että on tehtävä muutos ainakin treenien sisältöön, että treeneissä koetut asiat siirtyisivät peliinkin. No, tulosta on tullut. RoPS oli todella sillassa jo europelinesä jälkeen, HIFK:ta vastaan vieraissa RoPS oli todella heikko. Pisteenä iin päälle Regueron alkeellinen harhasyöttö, josta HIFK teki maalinkin.

Ei tästä ole kauan, kun Lehkosuo hieman naureskeli Malisen harjoittamalle aktiiviselle prässipelille. Mutta kas kummaa, Lehkosuon saatua Riveiron tiimiinsä, HJK:kin alkoi prässätä aktiivisesti. Lehkosuo tuntui oppivan sentään jotain, mutta "taantui" takaisin täksi kaudeksi. Oliko myös Vuorinen liiaksi omaan pelitapaansa luottava eikä rohjennut lähteä muuttamaan juuri mitään vaikka tulokset olivat pitkään heikkoja? Vai oliko syy, että pelaajat eivät enää olleet halukkaita yhteistyöhön?

Vuorisen luotto omaan pelitapaansa saattaa selittyä myös sillä että VPS onnistui jo kerran kääntämään heikosti alkaneen kauden hyväksi uskomalla sitkeästi omaan pelitapaansa. Kausi 2016 alkoi takellellen ja puheet uuden pelitavan toimimattomuudesta heti voimistuivat. Joukkue kuitenkin kapteenistonsakin mukaan uskoi että tästä vielä noustaan. Lopulta pelit alkoivatkin kääntyä ja VPS päätyi lopulta neljänneksi. Uskoisin että tässä on yksi syy miksi Vuorinen ei halunnut lähteä muuttamaan systeemiään, tällä tavalla oltiin noustu ennenkin ja pelit tänä vuonna kuitenkin olivat loppuun asti tiukkoja yhden maalin pelejä.

[Iskender Kebab]

Helponkaan syötön todennäköisyys onnistua ei koskaan ole 100% (ei edes Barcalla vaikka aika lähelle pääsevätkin). Tarpeeksi kauan kun helppoja syöttöjä toistetaan niin lopulta se pallonmenetys tulee. Esim. Jos yhden syötön todennäköisyys onnistua on 95% ja tämä toistetaan 20 kertaa, koko syöttösarjan onnistumisen todennäköisyys on enää n 36%, 30 syöttöä ja todennäköisyys on enää 21%.

Jos taas pyritään pelaamaan riskialttiimmin ja pääsemään esim kolmella syötöllä maalipaikkaan niin tottakai sen yksittäisen syötön onnistumisen todennäköisyys on paljon pienempi. Koko syöttösarjan onnistumisprosentissa ei taas ole enää niin suurta eroa. Sitten pitää vertailla maalipaikkojen laatua. Kovin paljoa kokemusta fudiksesta ei tarvii olla että tietää kumpi on vaarallisempi hyökkäys: hyökkäys järjestäynyttä vai järjestäytymätöntä puolustusta vastaan. Lisätään yhtälöön vielä pallonmenetyksen vaarallisuus: kumpi vaarallisempaa, menettää se nopean hyökkäyksen päätteeksi vastustajan puolella vai puolustajien syötellessä omalla puoliskolla?

"Pimputtelu" voi toimia mutta yksittäisten syöttöjen pitää onnistua lähes sataprosenttisesti ja kuten nähty, se on äärimmäisen haastavaa saada toimimaan Veikkausliigassa edes Klubin resursseilla, saati sitten Vepsun.

[turkistarhaaja]

Vuorisen luotto omaan pelitapaansa saattaa selittyä myös sillä että VPS onnistui jo kerran kääntämään heikosti alkaneen kauden hyväksi uskomalla sitkeästi omaan pelitapaansa. Kausi 2016 alkoi takellellen ja puheet uuden pelitavan toimimattomuudesta heti voimistuivat. Joukkue kuitenkin kapteenistonsakin mukaan uskoi että tästä vielä noustaan. Lopulta pelit alkoivatkin kääntyä ja VPS päätyi lopulta neljänneksi. Uskoisin että tässä on yksi syy miksi Vuorinen ei halunnut lähteä muuttamaan systeemiään, tällä tavalla oltiin noustu ennenkin ja pelit tänä vuonna kuitenkin olivat loppuun asti tiukkoja yhden maalin pelejä.

Onnistui kääntämään tosiaan, mutta eikös tuolla ajanjaksolla Vepsun viimeistelyprosentti ollut Euroopan suurimpia? Ehkä sitten Pete uskoi, että pelitapa tuottaa niin hyviä paikkoja (joskaan ei paljoa) että viimeistelyprosentti säilyy kovana. Joku toinen olisi ymmärtänyt kyseessä olevan anomalian..

[Pelle-Wermanni]

Onnistui kääntämään tosiaan, mutta eikös tuolla ajanjaksolla Vepsun viimeistelyprosentti ollut Euroopan suurimpia? Ehkä sitten Pete uskoi, että pelitapa tuottaa niin hyviä paikkoja (joskaan ei paljoa) että viimeistelyprosentti säilyy kovana. Joku toinen olisi ymmärtänyt kyseessä olevan anomalian..

VPS tosiaan aloitti kauden 2016 hieman vaisusti ja ennen kesäkuun maaottelutaukoa sen pistekeskiarvo (12 ottelua) oli vain 1,17 p/o eli sellaista alemman keskikastin tahtia. Juhannuksen jälkeen Vepsulle iski todella loistava kesävire ja se otti 6 voittoa putkeen ja nousi mitalitaisteluun. Siitä eteenpäin tahti taas rauhottui ja loppukauden 15 ottelussa pistekeskiarvo oli jälleen keskikastin tahtia eli 1,40 p/o.

Tuon keskikesän kuuden ottelun vastustajat olivat Ilves, Inter, Lahti, PK-35, HIFK ja KuPS, joiden loppusijoitukset liigassa olivat 5-11-8-12-10-7, eli ihan kärkiseuroja ei tuolloin kohdattu.

Tuon Vepsun mitalitaisteluun nostaneen voittoputken tilastoista tosiaan näkee, että Vepsu teki silloin maalin lähes joka toisesta paikastaan, kun taas vastustaja tarvitsi yli kymmenen paikkaa yhteen maaliin:

Joukkue	VPS	Vastustaja
Pisteet	18	0
Maalit	11	1
Maalit gold zonelta	9	1
Laukaukset	42	45
Laukaukset gold zonelta	20	13
Viimeistely-%	26,2 %	2,2 %
Viim.% gold zonelta	45,0 %	7,7 %

Sinänsä kaikilla joukkueilla on yleensä aina parempia ja huonompia jaksoja kausillaan, ja lopputulos on niiden summa. Ja kokonaisuutena Vepsun kausi 2016 oli hyvä. Tosin ainakin allekirjoittanut lukuisten muiden forumistien ohella vaati jo tuon kauden jälkeen muutosta pelitapaan, koska se ei tuottanut maalipaikkoja tarpeeksi niin että sillä voisi oikeasti pärjätä pitkässä juoksussa. Tuossa muutoksessa Pete ei oikeastaan koskaan onnistunut.

[Rikkiviisas]

"Pimputtelu" voi toimia mutta yksittäisten syöttöjen pitää onnistua lähes sataprosenttisesti ja kuten nähty, se on äärimmäisen haastavaa saada toimimaan Veikkausliigassa edes Klubin resursseilla, saati sitten Vepsun.

Pimputtelu ei myöskään yksinään tuota tulosta.
Otetaan nyt vaikka Guardiolan Barcelona, joka on tästä se hiotuin esimerkki: pelaajat hakeutuvat paikkoihin, joissa on aina syöttösuunta tarjolla ja näin yksittäisen harhasyötön tai menetyksen riski on pieni (ne kolmiot). Tällä tavalla voidaan hioa ja etsia aukkoja vastustajan linjassa. Tai sitten Xavi tai Busquets pisti pitkän syötön tyhjään tilaan, johon ilmestyi Messi viimeistelemään.

Olennaistahan tuossa on pelinrytmitys, jonka kanssa Lehkosuo, Sarajärvi ja Vuorinen tuntuvat olevan ongelmissa, pitäisi löytää se vaihde, jolla hitaan syöttelyn vaihe muutetaan nopeaksi hyökkäykseksi. Vastaavasti pallo päätyyn ja perään -koulukunta saa rymisteltyä tuloksia, mutta saattaa olla vaikeuksissa pelin rauhoittamisen kanssa. Juuri tempon muutos ja sen haistaminen, koska rytmitystä pitää muuttaa vaatii yhdeltä-kahdelta pelaajalta paljon. Ei sikäli ole resurssikysymys, saman ongelman kanssa painivat isommatkin seurat.

[Sextiettan]

Vaasassa tosin yleisömäärät putosivat viime kaudella paljon enemmän kuin aiemmilla huonon menestyksen kausilla.

Tässä yleisömediaaneja viime vuosilta:
2012  2407 (Hietalahden stadion, sija 8.)
2013  2650 (Hietalahden stadion, sija 4.)
2014  2278 (Hietalahden stadion, sija 3.)
2015  1823 (Hietalahden stadion ja Kaarlen kenttä, putoamistaistelu)
2016  2719 (Kaarlen kenttä ja Elisa stadion, sija 4.)
2017  2306 (Elisa stadion, sija 8.)
2018  1964 (Elisa stadion, sija 6.)

Viime kaudella Vepsun yleisömäärä oli ensimmäistä kertaa alle 2000 sellaisella kaudella, kun VPS ei ollut sarjan häntäpäässä. Jos syy ei ollut tylsässä taktiikassa, se oli siinä, että vanha Hietalahden stadion oli parempi paikka kuin uusi Elisa. Tai aivan liian kalliissa hinnoissa.

2019  1876 (Runkosarja 12.)  K.a. 2094 (2 Derbyä jeesaa...) 

Vepsun uskollisimmat fanit tuskin jättää tulematta matsiin oli pimputtelua tai ei.  Mutta tiedän paljon Vaasalaisen jalkapallon ystäviä jotka ovat lopettaneet Hietalahdessa käymisen "kun en oo ikinä nähnyt Nikko Boxallin antavan yhtään syöttöä ylöspäin" -tyyppisten kommenttien säestämänä... 

Toivottavasti jatkossa, -oli se sitten Liigassa tai Ykkösessä, Vepsulle muotoutuu yritteliäs ja viihdyttävä pelitapa jonka myötä upean Stadionin lehterit täyttyvät ja Vepsu on yleisömääriltään taas takaisin siellä maan Top 5 joukkueiden seurassa.

[Fred]

Olennaistahan tuossa on pelinrytmitys, jonka kanssa Lehkosuo, Sarajärvi ja Vuorinen tuntuvat olevan ongelmissa, pitäisi löytää se vaihde, jolla hitaan syöttelyn vaihe muutetaan nopeaksi hyökkäykseksi. Vastaavasti pallo päätyyn ja perään -koulukunta saa rymisteltyä tuloksia, mutta saattaa olla vaikeuksissa pelin rauhoittamisen kanssa. Juuri tempon muutos ja sen haistaminen, koska rytmitystä pitää muuttaa vaatii yhdeltä-kahdelta pelaajalta paljon. Ei sikäli ole resurssikysymys, saman ongelman kanssa painivat isommatkin seurat.

Tämä on erinomainen huomio. Itse tuskailin asian kanssa lähes jokaisessa (Vuorisen) Vepsun pelissä. Lyhytsyöttöpelillä purettiin vastustajan prässi parhaimmillaan todella hienosti, mutta vastustajan pakan jo auettua pallo  käännettiin jostain syystä useimmiten takaisin omaan päähän. Tämän jälkeen palloa siirreltiin pitkään hitaasti ilman ainuttakaan rytminvaihtoa usein pallonmenetykseen saakka. Myös nopeita hyökkäyksiä vältettiin välillä kuin ruttoa, vaikka Vepsu teki niistä paljon maaleja. Tilanteita tunnistettiin siis äärimmäisen huonosti.