Suomi - Italia 8.9.2019 klo 21.45, Ratinan stadion, Tampere (Viasat ja Viafree)

[Clocker]

Ei vittu vieläkö tästä täällä jahkataan.

[gv39]

Tämä väärin tuomittu rankkari-rypeminen alkaa mennä jo myötähäpeän puolelle.

Hassua, että Rivekin, jota pidän tolkun miehenä, yritti selostaa 4 erotuomarille, että ei rankku, koska käsi kiinni kropassa.
Tähän lista, jossa rankkarituomio on muuttunut, kun mussutetaan tarpeeksi tuomareille:
-

Halpa rankkari ja parempi että tuli nyt eikä tulevissa B-H tai Armenia peleissä. (Salama ei iske kahdesti samaan paikkaan).

[The Real Wolf]

Tämä väärin tuomittu rankkari-rypeminen alkaa mennä jo myötähäpeän puolelle.

Hassua, että Rivekin, jota pidän tolkun miehenä, yritti selostaa 4 erotuomarille, että ei rankku, koska käsi kiinni kropassa.
Tähän lista, jossa rankkarituomio on muuttunut, kun mussutetaan tarpeeksi tuomareille:
-

- Rivehän selitti aiheesta jotain myös loppukättelyssä Mancinille. Onkohan miten yleistä, että managerit tuossa seremoniassa kitisevät sympatiaa toisiltaan?

[Billy the Badger]

Tolkun mies ottaa kaksi palaa tummaa suklaata ja dumarin sladdin perseeseen.

[BiriBiri]

Tulkinnanvaraisia tilanteitahan nuo ovat aina. Nyt ei kukaan ammattilainen, kummastakaan maasta, ole jälkikäteen lähtenyt tuomiota oikeaksi selittämään. Voidaanko siis lähteä siitä, että juuri tämäntyyppisiä tilanteita, näillä argumenteilla, koulutetaan, ja juuri sääntöihin perustuen, vihellettäväksi toisin kuin tässä tehtiin? Kaikki ohut argumentointi rankun puolesta on tähän mennessä tullut foorumisteilta.

[BoyWonder]

- Rivehän selitti aiheesta jotain myös loppukättelyssä Mancinille. Onkohan miten yleistä, että managerit tuossa seremoniassa kitisevät sympatiaa toisiltaan?

Katselin itsekin tuota vähän ymmyrkäisenä. Rive on hieno mies, mutta ehkä tuossa harkinta petti. Mancini katseli Riveä kuin Berlusconi Petäjäveden puukirkkoa.

[Thalian]

Näen asian niin, että jos lähtee hölmösti (tai ehkä pikemminkin innokkaasti / kaikkensa antaen) kääntämään itseään noin vetoa blokatessa, on riski, että tapahtuu käsivirhe. Nyt riski realisoitui. Jokainen mahdollinen asento ei ole ikäänkuin suojassa käsivirheen mahdollisuudelta.

Pidän aika ongelmallisena sellaista tulkintaa, että joissain tilanteissa et voi blokata laukausta sääntöjen mukaisesti, riippumatta siitä, miten blokin teet.

[ginikettu]

Onko se käsi vartalossa
Sanoisin tuon kuvan perusteella, että kyynärpää on jotain 15cm irti vartalosta.

the ball touches a player's hand/arm close to their body and has not made their silhouette unnaturally bigger. a player is falling and the ball touches their hand/arm when it is between their body and the ground (but not extended to make the body bigger)

Tarkoitin siis vartalossa sitä että se käsi ei ole pallon suunnasta katsottuna irti vartalosta tai muutenkaan epäluonnollisen kaukana. Psg:n tapauksessa se pallo tuli n. 2x kauempaa ja käsi oli tuon tuon 15cm ellei enemmänkin irti suoraan vartalon sivulla pallon suunnasta katsottuna.

Kyllä tuossa menetettiin ehkä piste ehkä ei. Itse pelissä italia ei saanut kovin montaa vaarallista paikkaa rakennettua - maalikin tuli ikävästä virheestä. En tarkoita etteikö italia olisi ollut selvästi parempi, mutta Suomen tavoite pitää "nollat" ei ollut lopulta kovin kaukana.

[Erkki J]

Katselin itsekin tuota vähän ymmyrkäisenä. Rive on hieno mies, mutta ehkä tuossa harkinta petti. Mancini katseli Riveä kuin Berlusconi Petäjäveden puukirkkoa.

Itse asiassa Mancini taisi näyttää kädellään sinne boksin suuntaan, missä Suomi sai pilkun, eli todennäköisesti sanoi Suomen saaneen myöskin helpon pilkun.

[supstanssi]

Itse unohtaisin sen käden ja katsoisin eteenpäin. Italia kyllä ansaitsi voittonsa, vaikka Suomikaan ei ihan huonosti pelannut. Seuraavalla vastustajalla eli Bosnialla on puolustus peli tosi sekaisin. Niin Suomi kuin Armeniakin ovat heitä höykyttäneet. Siellä vain puolustetaan tarkasti ja isketään tarpeeksi vaarallisesti ja oikea-aikaisesti kiinni kuten eilen ajoittain niin pisteitä voi tulla.

[diagonaali]

Itse asiassa Mancini taisi näyttää kädellään sinne boksin suuntaan, missä Suomi sai pilkun, eli todennäköisesti sanoi Suomen saaneen myöskin helpon pilkun.

Oli miten oli, kyllä Riven maine on nyt mennyt.

[Mangwie Ylmsteen]

Itse unohtaisin sen käden ja katsoisin eteenpäin. Italia kyllä ansaitsi voittonsa, vaikka Suomikaan ei ihan huonosti pelannut. Seuraavalla vastustajalla eli Bosnialla on puolustus peli tosi sekaisin. Niin Suomi kuin Armeniakin ovat heitä höykyttäneet. Siellä vain puolustetaan tarkasti ja isketään tarpeeksi vaarallisesti ja oikea-aikaisesti kiinni kuten eilen ajoittain niin pisteitä voi tulla.

Ei, kyllä nyt vain intetään tästä, niin saadaan selitys jos kisapaikka menee.

Kanervan junttimainen elehdintä kertoi minusta lähinnä siitä hämmennyksestä, ettei taktiikan ja Väisäsen valinta ihan natsannut.

[ginikettu]

Itse unohtaisin sen käden ja katsoisin eteenpäin. Italia kyllä ansaitsi voittonsa, vaikka Suomikaan ei ihan huonosti pelannut. Seuraavalla vastustajalla eli Bosnialla on puolustus peli tosi sekaisin.

Samaa mieltä. Harmi että tulee näitä tuomarivirheitä, mutta tämä oli kuitenkin ehkä se peli missä se saikin tulla. Armenia ja Bosnia pelit ovat ne kriittiset mistä on hyvä saada täydet pisteet tai vähintään tasurit.

[sonny burnett]

Ai oikein italialaiset ovat sitä mieltä...? No ei siinä sitten.

Aika harvoin voittajapuolella on mitään motiivia olla myöntämättä epäselviä tilanteita, joten ainakin verrattuna suomalaisiin voivat arvioida tilannetta ilman tunnekuohua.

[turkistarhaaja]

Kanervan junttimainen elehdintä kertoi minusta lähinnä siitä hämmennyksestä, ettei taktiikan ja Väisäsen valinta ihan natsannut.

Schuller ja Väisänen ovat Banan paskahousufutiksen kasvatteja par excellence.

[Laskikka]

Itse unohtaisin sen käden ja katsoisin eteenpäin. Italia kyllä ansaitsi voittonsa, vaikka Suomikaan ei ihan huonosti pelannut. Seuraavalla vastustajalla eli Bosnialla on puolustus peli tosi sekaisin. Niin Suomi kuin Armeniakin ovat heitä höykyttäneet. Siellä vain puolustetaan tarkasti ja isketään tarpeeksi vaarallisesti ja oikea-aikaisesti kiinni kuten eilen ajoittain niin pisteitä voi tulla.

Eiku maajoukkuekin seuraa tätä forkan jankkausta vielä lokakuussakin ja eivät ollenkaan osaa valmistautua tuleviin peleihin.

[Mr. Brownstone]

Itse pelissä italia ei saanut kovin montaa vaarallista paikkaa rakennettua - maalikin tuli ikävästä virheestä. En tarkoita etteikö italia olisi ollut selvästi parempi, mutta Suomen tavoite pitää "nollat" ei ollut lopulta kovin kaukana.

Mielestäni ensimmäisellä jaksolla varsin hyvän alun jälkeen olisi ilman Hradeckya voitu päästää parikin maalia. Näin nämä ikävät virheetkin tuppaavat tulemaan lopulta, joista kuulee myös nimitystä "huono tuuri". Ikävä kyllä, mutta eteenpäin.

[Salming]

Ja tähän loppuun laitan vielä hieman muokattuina versioina yhteenvetona nuo kaikki kysymykset yhteen pötköön, jotta voin kopioida listan helposti puhelimen muistioon talteen ja palvellakseni myös ainakin jossakin määrin samalla nimimerkki Lord Flashheartia:

Suomi

- Onko puolustusmuoto taas 5-2-3 silloin, kun Italialla on pallo kolmella alimmalla pelaajalla ja jos Lappalainen/Soiri-Pukki-Lod ohitetaan, palaavatko laiturit välittömästi keskikentän linjaan muuttamaan muodon 5-4-1:een?
- Pysyvätkö kahden alimman linjan välit tiiviinä, jotta italialaiset eivät pääse kääntymään ja kuljettamaan kohti maalia?
- Avainasemassa ovat myös laitimmaisten toppareiden S. Väisäsen ja Toivion aggressiiviset pumppaukset irti linjasta selkään asti estämään kääntymisiä, jos Italia pelaa pallon heidän kaistalleen juuri noihin puolitiloihin/välikaistoille esim. Bernardeschille ja Barellalle (jos avauksessa). Entä jos laitimmainen toppari irtoaa vastaan, liikkuuko keskikentän linjasta Schüller tai Kamara hetkellisesti paikkaamaan topparin jättämän aukon?
- Sen lisäksi, että laitimmainen toppari irtoaa alimmasta linjasta estämään noita italialaisten harrastamia kääntymisiä välikaistoilla, auttaako Schüller Väisästä ja Kamara Toiviota luomaan jopa 2v1 ylivoimia noihin puolitiloihin linjojen väliin?
- Syntyykö Suomen puolustuslinjaan 2v2 asetelmia niin, että Arajuuri voi tarvittaessa liikkua kolmanneksi mieheksi kummalle puolelle vain? Ja oletettavasti 2v2-asetelmat ovat Raitala-Toivio vs. Emerson-Bernardeschi ja S. Väisänen-Uronen vs. nouseva kk (Barella)-Chiesa
- Nouseeko Schüller tai Kamara välillä jopa neljänneksi mieheksi ylös pakottaen esim. Jorginhon hakemaan vauhtia toppareilta asti?
- Syntyykö Kamaralle tai Schüllerille valintatilanteita sen suhteen, että prässätäkö toista vapaaksi jäävää italialaista "topparikolmikon" yläpuolella vai perääntyä omalle puoliskolle lähelle välikaistalla olevaa Bernardeschia/nousevinta keskikenttäkolmikon pelaajaa?
- Prässääkö Suomi kohtalaisen ylhäältä avoimessa pelissä muutoinkin kuin vain maalipotkuissa ja sivurajaheitoissa vai vetäytyykö se suosiolla aina keskiympyrän yläkaarelle tasatilanteessa/johdossa?
- Käyttääkö Suomi huomennakin vain maaliskuussa nähtyä rakenteluvariaatiota 3-1-3-3, jossa joko Schüller tai Kamara vuorollaan hakee palloa toppareiden läheltä?
- Onko toinen rakenteluvariaatio 3-2-5/3-4-3 riippuen wingbackien sijainnista?
- Käyttääkö Suomi korkeita avauksia Italian alimman linjan etupuolelle ohittaakseen sen yläkuusikon prässin?
- Avaako Hradecky paljon sivurajoille, joihin Italia jättää hetkellisen tilan prässätessään mahdollisesti 4-3-3 muodolla?
- Hyödyntääkö Suomi harvat riistojen jälkeiset vastahyökkäysmahdollisuudet paremmin kuin maaliskuussa (kesäkuussa puolestaan Kreikka ei hyödyntänyt omia mahdollisuuksiaan, mutta Armenia sen sijaan maalasi kerran torstaina)?
- Nostaako Suomi omissa kulmapotkuissaan Italian rangaistusalueelle viisi pelaajaa (viiden alakerralla pelatessa oletettavasti topparit, Kamaran ja Pukin maalivahdin eteen)?
- Käyttääkö Suomi yhä miesvartiointia vastustajan kulmapotkuissa?
- Tavoitteleeko Lod sivuvapaapotkuissa yhä Arajuurta taka-alueelta?

Italia

- Prässääkö taas 4-3-3 muodossa ylhäältä, kun oletettavasti Suomi avaa peliä kolmella topparilla? Entä nouseeko toinen laitapuolustaja tukemaan aina prässiä seitsemänneksi pelaajaksi tarvittaessa?
- Toimiiko Italian todennäköinen korkea prässi niin hyvin, ettei alimman linjan tarvitse olla kuin hyvin harvoin pelastava enkeli mahdollisesti vuotavalle prässille?
- Käyttääkö Italia syvemmällä puolustaessaan 4-4-2/4-5-1 muotoja ja kuinka usein Suomi saa Italian pakotettua sellaisiin tilanteisiin?
- Muodostaako Italia laidoille lukumääräisiä ylivoimia ja pääseekö Suomi etenemään sieltä maalipaikoille?
- Käyttääkö Italia yhä pääasiallisesti 3-2-5 rakentelumallia, jolloin oikea laitapuolustaja jää alas toppareiden seuraksi ja vasen laitapuolustaja sekä yksi kolmesta keskikenttäpelaajasta nousevat yläkolmikon tueksi?
- Kaventaako Italian vasen laituri (Bernardeschi) välikaistalle linjojen väliin, jotta Emersonille avautuu tila nousta? Entä hakeutuuko nouseva keskikenttäpelaaja (Barella/joku muu) myös linjojen väliin pelattavaksi, mutta oikealle välikaistalle?
- Pystyykö Italia löytämään hetkellisesti vapaat pelaajat linjojen välistä välikaistoilta siten, että se puhkoo samalla kerralla Suomen kaksi ylintä prässilinjaa?
- Pitääkö oikea laituri (Chiesa) leveyden oikealla vai nouseeko Italian oikea laitapuolustaja (Florenzi/Mancini) myös ajoittain?
- Käyttääkö Italia korkeita syöttöjä linjan taakse ohittaakseen Suomen viisi ylintä pelaajaa? Kohdistetaanko syötöt hieman hitaamman Arajuuren vai laitimmaisten toppareiden selustaan?
- Kääntääkö Italia pelin painopisteen yhä todella nopeasti riistojen jälkeen kuten aiemmissakin karsintapeleissä osuen siten muun muassa maaliskuussa Suomea ja kesäkuussa Kreikkaa vastaan?
- Käyttääkö Italia yhä vastustajan kulmapotkuissa aluepuolustusta siten, että yhdeksän miestä on rangaistuspisteen alapuolella ja vain yksi sen yläpuolella?
- Nostaako Italia omissa kulmapotkuissaan Suomen rangaistusalueelle neljä vai viisi pelaajaa? Ovatko kulmat pääosin ulospäin kiertäviä?

No niin, on aika kirjoittaa pientä jälkipohdintaa eilisestä ottelusta, kun olen vihdoin päässyt koneelle. Sanotaanko näin, että ensi kerran maaottelua katsoessa tuntui siltä, että etukäteisennakointini ja "scouttaukseni" kummankin joukkueiden pelitavoista piti täsmälleen kutinsa ja siksi ottelua oli erityisen kihelmöivää seurata. Yllä olevat kysymykset olivat katsomiskokemukseni pohjana, kun istuin jälleen takasuoralla melko korkealla ja lähes keskellä kenttää tarkkailemassa sekä yksilöitä että joukkueita osin tihkusateisessa Tampereen illassa. Kun lauantai-illalla paljastui se, että Suomi aloittaa viiden alakerralla, valmistelin tosiaan yllä olevat kysymykset ja nyt jälkihöyryissä sitten vastaan niihin, että pitivätkö oletukset paikkansa vai ei.

Suomi

Onko puolustusmuoto taas 5-2-3 silloin, kun Italialla on pallo kolmella alimmalla pelaajalla ja jos Lappalainen/Soiri-Pukki-Lod ohitetaan, palaavatko laiturit välittömästi keskikentän linjaan muuttamaan muodon 5-4-1:een?
- KYLLÄ, juuri näin tapahtui. Kun pallo oli Italian alakerran kolmikolla Acerbi-Bonucci-Izzo, Lod vastasi Acerbin prässäämisestä, Pukki Bonuccin ja Lappalainen Izzon. Samalla Pukki yritti ajoittain asemoida itseään siten, ettei Bonucci voinut syöttää Jorginholle, mutta tuo ei läheskään aina onnistunut eikä Pukki harjoittanut varsinaisesti mitään miesvartiointia Jorginholle, vaan jätti tälle kyllä tilaa ajoittain. Toisella puoliajalla Suomi puolestaan vaihtoi Jorginhon maalin jälkeen Soirin tultua sisään muodon tuttuun 4-4-2:een viimeisen kympin ajaksi, mutta siihen asti käytössä oli jo maaliskuussa nähty 5-4-1.

Pysyvätkö kahden alimman linjan välit tiiviinä, jotta italialaiset eivät pääse kääntymään ja kuljettamaan kohti maalia?
- Kahden alimman linjan välinen tiiveys oli avausjaksolla kohtalaista. Puolustuslinjasta pumpattiin kyllä hyvin vastaan, jotta esimerkiksi Barella, Immomobile ja myöhemmin Sensi eivät olisi päässeet kääntymään, mutta ongelmaksi muodostui se, että ainakin kertaalleen Arajuuri ja Toivio päästivät Immobilen ja Pellegrinin ohitseen, vaikka olivat selässä kiinni, mutta tuossa oli kyse sitten enemmän italialaisten laadukkuudesta yksinkertaisesti. Kysymyksellä viittasin kuitenkin ehkä enemmän siihen, että sattuiko varsinaisia sijoittumisvirheitä niin, että italialaiset olisivat päässeet kääntymään täysin vapaasti linjojen välissä ja sitten tempokuljettamaan kohti maalia. Niin ei kyllä tapahtunut, vaan kuten totesin, alimmasta linjasta pumpattiin odotetusti vastaan yksi kerrallaan, kun pallo pelattiin kunkin sovitulle puolustettavalle kaistalle. Toisella jaksolla sitten ehkä viimeisellä viisitoistaminuuttisella osin Suomen tappioasemastakin johtuen Italia pääsi tempokuljettamaan pariin otteeseen vaarallisesti kohti maalia, mutta mielestäni Italian voittomaaliin asti Suomi puolusti vähintään kohtalaisesti noita linjojen välejä, joten vastaus tähänkin kysymykseen on niukin naukin KYLLÄ, koska täysin virheetöntä peliä Suomi ei voi pelata puolustussuuntaan Italiaa vastaan.

Avainasemassa ovat myös laitimmaisten toppareiden S. Väisäsen ja Toivion aggressiiviset pumppaukset irti linjasta selkään asti estämään kääntymisiä, jos Italia pelaa pallon heidän kaistalleen juuri noihin puolitiloihin/välikaistoille esim. Bernardeschille ja Barellalle (jos avauksessa). Entä jos laitimmainen toppari irtoaa vastaan, liikkuuko keskikentän linjasta Schüller tai Kamara hetkellisesti paikkaamaan topparin jättämän aukon?
- KYLLÄ, Väisänen irtosi linjasta aina, kun Italia yritti löytää Barellan oikeasta puolitilasta. Samalla sitten Schüller liikkui joko tuplaamaan Barellan tai sitten jäi viereen varmistamaan Väisäsen alapuolelle siltä varalta, että Barella olisi ohittanut Väisäsen. Sen sijaan Bernardeschi ei ollut avauksessa ja se vaikutti hieman Toivion vastaantuloihin, koska Bernardeschin korvaaja Pellegrini ei ollut niin aktiivinen etsimään tiloja linjojen välistä, vaan pysyi enemmänkin Suomen puolustuslinjassa kiinni, jolloin Toiviokaan ei voinut liikkua vastaan. Se puolestaan tarkoitti sitä, että Jorginhon viereltä Sensi alkoi nousta entistä useammin tavallaan siihen ruutuun, jota kaavailin ennen peliä Bernardeschille ja Kamara joutui sitten yksinään puolustamaan Sensiä, kun Pellegrini linjassa seisoessaan sitoi Toivion itseensä. Mutta silloin kun Sensi pysyi Jorginhon lähellä ja Pellegrini liikkui pelattavaksi vasemmalle välikaistalle, Toivio kyllä seurasi häntä iholla yrittäen estää kääntymisen tempokuljetukseen ja tuolloin tietysti Kamara sitten tuli lähelle tukemaan joko viereen tai alapuolelle.

Sen lisäksi, että laitimmainen toppari irtoaa alimmasta linjasta estämään noita italialaisten harrastamia kääntymisiä välikaistoilla, auttaako Schüller Väisästä ja Kamara Toiviota luomaan jopa 2v1 ylivoimia noihin puolitiloihin linjojen väliin?
- KYLLÄ, kuten totesin ylempänä Schüller auttoi Väisästä puolustamaan Barellaa ja Kamara puolestaan auttoi Toiviota Pellegriniä vastaan silloin, kun Sensi ei noussut Jorginhon rinnalta Suomen kahden alimman linjan väliin. Lisäksi tuplaamalla peitettiin melko tehokkaasti ajoittain syöttösuuntia ja jos Italia kierrätti pallon laitaan Chiesalle tai Florenzille, Schüller auttoi Urosta peittämään syöttösuuntia ja Kamara puolestaan Granlundia. Lisäksi yläpuolelta Lod ja Lappalainen vielä tarjosivat takaprässin, joten Chiesa ja Florenzi olivat siksi ajoittain melko eristettyjä noilla sivurajoilla venyttäessään Suomen muotoa ja joutuivat lähinnä pelaamaan takaisin alas tai sivulle.

Syntyykö Suomen puolustuslinjaan 2v2 asetelmia niin, että Arajuuri voi tarvittaessa liikkua kolmanneksi mieheksi kummalle puolelle vain? Ja oletettavasti 2v2-asetelmat ovat Raitala-Toivio vs. Emerson-Bernardeschi ja S. Väisänen-Uronen vs. nouseva kk (Barella)-Chiesa?
- KYLLÄ. Oletetut parit toki menivät mönkään, kun Raitala ja Bernardeschi eivät olleet edes avauksessa ja Emerson loukkaantui jo ottelun alussa, joten parit olivat siis Granlund-Toivio vs. Florenzi-Pellegrini ja Uronen-Väisänen vs. Chiesa-Barella. Arajuuri sen sijaan ei voinut oikeastaan liikkua kummallekaan puolelle, koska Immobile sitoi hänet itseensä keskisektorilla. Lisäksi tein sen havainnon, että avausjakson lopussa Granlund kavensi sivurajalta hieman keskemmälle auttamaan Toiviota puolestaan Pellegriniä sen jälkeen, kun Suomi oli ollut noin kymmenisen minuuttia yhtäjaksoisessa mankelissa ja muun muassa sekä Arajuuri että Toivio olivat kertaalleen päästäneet Pellegrinin ja Immobilen kääntymään ohitseen 1v1-tilanteissa, vaikka italialaiset olivat olleet aluksi selin kohti maalia, joten Kanerva halusi päästä tauolle tasoissa ja siksi Granlund kavensi tosiaan hieman keskemmälle, jolloin hän jätti Florenzin täysin vapaaksi sivurajalle pelattavaksi, mutta se oli pienempi paha kuin se, että Suomi olisi hävinnyt keskemmällä kenttää lisää 1v1-tilanteita. Granlundin siirto keskemmäs tarkoitti sitä, että Pellegriniä vastaan Granlund ja Toivio pystyivät tekemään 2v1-asetelman Suomen puolustuslinjassa ja samoin Immobilea vastaan Arajuuri sai tarvittaessa avukseen Toivion, kun Granlundin pystyi jättämään vartioimaan hetken verran yksin Pellegriniä ja Florenzi oli tosiaan tuolloin sitten vapaana sivurajalla.

Nouseeko Schüller tai Kamara välillä jopa neljänneksi mieheksi ylös pakottaen esim. Jorginhon hakemaan vauhtia toppareilta asti?
- EI, tätä ei oikeastaan ihan hirveästi tapahtunut kuin hetkittäin ottelun alussa, kun Kamara ja Schüller kävivät hieman kutittelemassa yläkolmikon rinnalla Jorginhoa keskiviivan tuntumassa, mutta sen jälkeen kumpikin keskustan kaksikosta melko nöyrästi vain pysyi keskikentän linjassa, koska tarkoituksena oli kuitenkin pitää keskiakseli tiukasti kasassa ja tavallaan noista kutitteluyrityksistä ei oikeastaan ollut mitään hyötyä ja tärkeämpää oli huolehtia siitä, että italialaiset eivät löytäneet vapaita pelaajia kahden alimman linjan välistä, joten Kamaraa ja Schülleria tarvittiin siksi enemmän puolustuslinjan etupuolella tukkimassa tiloja sijoittumisillaan.

Syntyykö Kamaralle tai Schüllerille valintatilanteita sen suhteen, että prässätäkö toista vapaaksi jäävää italialaista "topparikolmikon" yläpuolella vai perääntyä omalle puoliskolle lähelle välikaistalla olevaa Bernardeschia/nousevinta keskikenttäkolmikon pelaajaa?
- KYLLÄ, näitä valintatilanteita syntyi. Itse asiassa jo toisella minuutilla muistan tilanteen, jossa Italian alakerralla oli pallo. Lod merkkasi Acerbin, Pukki Bonuccin ja Lappalainen Izzon. Sen jälkeen Kamara liikkui kiinni Jorginhoon. Näin ollen kun Italia käytti 3-2-5 mallia rakentelussaan, Schüllerille jäi pohdittavaksi se, että liikkuuko hän kiinni Sensiin, joka oli siis Jorginhon vierellä vai pysyykö Schüller Kamaraa alempana puolustuslinjan etupuolella lähempänä Barellaa. Tuossa tilanteessa Schüller jäi ikään kuin vähän puoliväliin ja empi, että merkatako Sensi vai Barella, mutta lopulta hän otti varman päälle ja pysytteli lähempänä Barellaa eikä noussut enää viidenneksi pelaajaksi keskiviivan yläpuolelle. Ottelun edetessä nuo valintatilanteet kuitenkin vähenivät, koska Italia muutti avaamistaan 3-1-6 muotoon, jolloin sekä Sensi että Barella olivat yhtä aikaa puolitiloissa ja vain Jorginho haki palloja "topparikolmikolta", joten Kamara ja Schüller vain pysyttelivät keskikentän linjassa Suomen alimman linjan etupuolella merkkaamassa Sensiä ja Barellaa jättäen Jorginhon sitten vain vapaaksi, jollei Pukki tosiaan onnistunut peittämään syöttölinjaa.

Prässääkö Suomi kohtalaisen ylhäältä avoimessa pelissä muutoinkin kuin vain maalipotkuissa ja sivurajaheitoissa vai vetäytyykö se suosiolla aina keskiympyrän yläkaarelle tasatilanteessa/johdossa?
- Varsinainen vastaus kysymykseen on se, että maaliskuun tavoin Suomi kyllä melko suosiolla vetäytyi puoleen kenttään pl. maalipotkut ja rajaheitot, joten siten oletuksen paikkansa pitämiseen vastaus on KYLLÄ. Maalipotkut Suomi puolusti ylhäältä viidellä miehellä siten, että kolme ylintä pelaajaa merkkasivat tutusti Italian "topparikolmikon" Acerbi-Bonucci-Izzo. Lisäksi Pukin tehtävänä oli peittää Bonuccin syöttölinja Jorginholle. Näin ollen Kamaran ja Schüllerin tehtäväksi jäi miesvartioida Sensiä ja Barellaa Jorginhon yläpuolella, kun Italia käytti 3-1-3-3 avausvariaatio maalipotkuissaan eli Jorginhon yläpuolella olivat tosiaan Florenzi ja sitten Sensi-Barella -kaksikko. Suomi siis salli Florenzin jäämisen vapaaksi vasemmalle sivurajalle hetkellisesti ennen kuin Lod ehtisi takaprässäämään häntä Acerbin luota. Rajaheitoissa sitten tietysti lisäksi Suomi nosti pakan ylös niin sanotusti. Wingbackit tulivat laitureiden taakse parin metrin päähän ja lisäksi pallollisen puolen keskustan pelaaja ja Pukki tulivat lähelle sivurajaa peittämään heittosuuntia. Toisella jaksolla 0-1 tilanteessakaan Suomi ei nostanut prässitasoa avoimessa pelissä, vaan vetäytyi muotoon puoleen kenttään herkästi ja luotti siihen, että paikka tasoitukselle kyllä tulee ennemmin tai myöhemmin sen sijaan, että Italialle annettaisiin enemmän tilaa toisen osuman iskemiseen. Tasoitusmaali syntyikin sitten Pukin soolon jälkeen, mutta sitten uudestaan tappiolle jouduttuaan Suomi muutti ryhmitystä 4-4-2:een, mutta 5-2-3/5-4-1 muottia käytettäessä Suomi antoi Italian tulla lähelle puolta kenttää, jos kyseessä ei ollut maalipotku tai rajaheitto.

Käyttääkö Suomi huomennakin vain toistaiseksi maaliskuussa nähtyä rakenteluvariaatiota 3-1-3-3, jossa joko Schüller tai Kamara vuorollaan hakee palloa toppareiden läheltä?
- KYLLÄ, tämänkin variaation huomasin heti, kun Suomi ensi kerran lähti rakentamaan alhaalta. En nyt muista, että kumpi keskustan pelaajista silloin haki palloa toppareilta, mutta muoto oli kuitenkin 3-1-3-3 eli Granlund ja Uronen olivat kolmannessa tasossa sitten jäljelle jääneen keskustan keskikenttäpelaajan kanssa, kun Lappalainen-Pukki-Lod muodosti yläkolmikon Italian puolustuslinjassa.

Onko toinen rakenteluvariaatio 3-2-5/3-4-3 riippuen wingbackien sijainnista?
- KYLLÄ, tämä variaatio oli loppupeleissä jopa yleisempi ja nimenomaan siinä muodossa, että Uronen ja Granlund nostivat itsensä Italian puolustuslinjaan asti, jolloin muoto oli 3-2-5, kun Lod ja Lappalainen kavensivat välikaistoille. Schüller ja Kamara hakivat siis vain kahdestaan palloa toppareilta melko usein. Lisäksi sitten toisella jaksolla Suomi käytti välillä maalipotkuissa 2-4-4 variaatiota siten, että Arajuuri ja Toivio olivat leveällä ja Väisänen nosti itsensä vasemmalle sivurajalle samaan tasoon Schüllerin, Kamaran ja Granlundin kanssa, mikä tarkoitti sitä, että Uronen siis nousi neljänneksi pelaajaksi ylös Italian puolustuslinjaan. Ja tietysti sen jälkeen, kun Suomi vaihtoi muodon 4-4-2:een, se käytti tuttua 2-4-4 rakentelumallia, jolloin Toivio ja Uronen laitapuolustajina nostivat itsensä Kamaran ja Schüllerin rinnalle, kun puolestaan Soiri-Pukki-Tuominen-Lod oli ylänelikko Italian puolustuslinjassa.

Käyttääkö Suomi korkeita avauksia Italian alimman linjan etupuolelle ohittaakseen sen yläkuusikon prässin?
- KYLLÄ, mutta totuuden nimissä on sanottava, että nuo korkeat pallot esimerkiksi Hradeckylta eivät tuoneet toivottua tulosta, koska esimerkiksi Lappalainen oli Izzoa vastaan täysin voimaton pääpalloissa eikä Pukkikaan kyllä niitä pahemmin voittanut. Acerbi puolestaan kyykytti mututuntumalla Lodia. Jorma Teräksen tilastot varmaan sitten kertovat lopullisen totuuden noista, mutta Udinessa maaliskuussa Hämäläisen pelatessa tuossa Lappalaisen roolissa Suomi sentään voitti ajoittain noita ilmataisteluja, mutta eilen mielestäni kovin montaa onnistunutta pudotusta en muista Suomen tehneen, vaan Italian alin linja oli kauttaaltaan hyvä ilmassa. Vaikka Suomella oli välillä viisikin kohdetta Italian alimmassa linjassa tai sen etupuolella wingbackien nostettua itsensä yläkolmikon tueksi, Uronen ja Granlundkaan eivät erityisen hyvin pärjänneet, jos heitä kohti pelattiin ilmassa alakerrasta sivurajoille, vaan Italian alimmasta linjasta tultiin tosiaan vauhdikkaasti tilanteisiin ja katkottiin tilanteet sitten vähintään rajaheitoiksi.

Avaako Hradecky paljon sivurajoille, joihin Italia jättää hetkellisen tilan prässätessään mahdollisesti 4-3-3 muodolla?
- EI, mielestäni ihan niin paljoa Hradecky ei avannut sivurajoille kuin Udinessa pelatussa pelissä ja lisäksi he harvemmatkin jalalla pelatut avaukset tuntuivat olevan ajoittain turhan epätarkkoja, joten siitä annan pienen miinuksen Hradeckyn muutoin loistavaan iltapuhteeseen. Hän pystyi useammin vain syöttämään lyhyen syötön toppareille, kun Italian prässi ei ollut yhtä ahnasta kuin Udinessa, joten siksi vastaus kysymykseen on EI, koska jatkuvaa sivurajoille viljelyä ei nähty Hradeckylta, vaan ennemmin sitten Väisäseltä ja Toiviolta palloa kierrätettäessä maitse.

Hyödyntääkö Suomi harvat riistojen jälkeiset vastahyökkäysmahdollisuudet paremmin kuin maaliskuussa (kesäkuussa puolestaan Kreikka ei hyödyntänyt omia mahdollisuuksiaan, mutta Armenia sen sijaan maalasi kerran torstaina)?
- EI, Suomen viimeiset ratkaisut positiivisissa tilanteenvaihdoissa jättivät parantamisen varaa aivan kuten maaliskuussa. Vielä avausjaksolla Suomi sai pari jopa ihan hyvää paikkaa, kun muun muassa Kamara katkoi rinnallaan Jorginhon avauksen (tuo taisi olla juuri maalipotkuprässissä korkealta), mutta sen jälkeen Kamara kuljetuksensa päätteeksi latasi päin blokkia 2v2-tilanteessa, kun Pukki oli vasemmalla, mutta pidin kuitenkin siitä, että Kamara kokeili itse, koska hän oli keskisektorilla, josta maaleja tehdään ja Pukki sitten sivumpana, joten ratkaisua ei voi moittia, mutta toteutusta kylläkin. Toinen hyvä aihio oli, kun Suomi riisti oikealla sivurajalla ja Lod pääsi sitten kuljettamaan ulos ahtaasta tilasta keskemmälle Pukin leikatessa samalla pystyyn, mutta Röbän syöttö pysähtyi Bonuccin jalkaan eikä "Teme" päässyt läpi. Toisella puoliajalla Suomen vastahyökkäyspaikat kuihtuivat olemattomiin, koska Italian välitön vastaprässi menetysten jälkeen toimi todella hyvin ja se onnistui kerta toisensa jälkeen hidastamaan suomalaisten etenemisen, kun vielä avausjaksolla tosiaan Suomella oli pari puolittaista aihiota riistojen jälkeen. Kaikesta huolimatta vastaus on myös KYLLÄ, koska sitten rangaistuspotkuun johtanut tilanne alkoi Kamaran riistosta Sensiltä, joka lopulta kaatui Pukin, joka laitettiin heti riiston jälkeen vauhtiin pystyyn ja tämä sitten leikkasi keskelle ahnaasti, joten vaikka kokonaisuutena Italian tilanteenvaihtojen puolustaminen oli toisella jaksolla mielestäni parempaa kuin ensimmäisellä, silti sille sattui yksi kohtalokkaampi "nukahdus" ja toisaalta Suomelle ja Pukille on annettava kunniaa siitä, että riiston jälkeen saatiin hankittua pilkku huonosti organisoitunutta puolustusta vastaan.

Nostaako Suomi omissa kulmapotkuissaan Italian rangaistusalueelle viisi pelaajaa (viiden alakerralla pelatessa oletettavasti topparit, Kamaran ja Pukin maalivahdin eteen)?
- KYLLÄ, Suomi nosti viisi pelaajaa boksiin kulmapotkuissa. Pelaajat olivat Arajuuri, Toivio, Väisänen, Pukki ja Kamaran sijasta Schüller. Pukki oli lisäksi taas maalivahdin edessä ja ainoana suomalaisena Italian yhdeksän miehen aluepuolustuksen sisällä. Loput neljä suomalaista juoksivat siis boksin reunalta vartioimattomina kohti maalia, kun Lod lähetti palloja. Paras paikka oli kaiketi heti ensimmäisestä kulmasta ottelun alussa, kun etualueen jatkon jälkeen Toivio pääsi takatolpalta yrittämään maalintekoa, mutta ohjasi pallon hieman yli maalin.

Käyttääkö Suomi yhä miesvartiointia vastustajan kulmapotkuissa?
- KYLLÄ, Suomi käytti miesvartiointia ja lisäksi oman vitosen viivan sisällä oli 2-3 ylimääräistä pelaajaa. Miesvartiointipareja en valitettavasti livenä kyennyt havainnoimaan, mutta Italialta rangaistusalueella olivat Bonucci, Acerbi, Izzo, Immobile ja Pellegrini.

Tavoitteleeko Lod sivuvapaapotkuissa yhä Arajuurta taka-alueelta?
- KYLLÄ, heti ensimmäisessä sivuvapaapotkussa vasemmalta puolelta Lod yritti löytää Arajuuren ulospäin kiertävällä pallolla tuloksetta. Avaujakson lisäajalla puolestaan Lappalaisen hankittua sivuvapaapotkun lähes samasta paikasta kuin mistä ensimmäinen lähti, Arajuuri kävi kuiskaamassa jotain Lodille ja sen jälkeen Lodin ulospäin kiertävä pallo tulikin enemmän pilkun tuntumaan etualueelle, mutta Arajuuri ei aivan yltänyt palloon ennen Donnarumman vastaantuloa.

[Salming]

Italia

Prässääkö taas 4-3-3 muodossa ylhäältä, kun oletettavasti Suomi avaa peliä kolmella topparilla? Entä nouseeko toinen laitapuolustaja tukemaan aina prässiä seitsemänneksi pelaajaksi tarvittaessa?
- KYLLÄ, ajoittain, mutta ei jatkuvasti kuten Udinessa maaliskuussa. Eilen Italia vetäytyi vähän herkemmin puoleen kenttään 4-5-1 muotoon sen sijaan, että se olisi jatkuvasti yrittänyt riistää pallon ylhäällä yläkuusikon miesvartiointiprässillä. Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus on puolestaan EI, sillä eilen Italia oli hieman konservatiivisempi seitsemännen pelaajan käytössä prässätessä ja laitapuolustajat ennemmin pysyttelivät Bonuccin ja Acerbin kanssa samassa tasossa, koska kun Suomi nosti Urosen ja Granlundin ajoittain jopa Italian puolustuslinjaan rakenteluvaiheessa, Florenzi ja Izzokaan eivät sitten voineet lähteä hönkimään eteenpäin, mutta toisaalta eipä heillä ollut siihen suurta syytäkään tuolloin. Joka tapauksessa Italian laitapuolustajat eivät siis juuri nousseet pallottomina keskiviivan ylitse toisin kuin Udinessa. Yhtenä huomiona haluan mainita myös sen, että Suomen maalipotkuissa Italian muoto muuttui hetkellisesti 5-4-1:een, kun Jorginho putosi merkkaamaan Pukin, koska Suomi käytti 3-2-5 avausmalli ja siten Italian piti saada viides pelaaja alimpaan linjaansa, jotta se sai aikaan 5v5 tasavoiman eli Florenzi pääsi puolustamaan Granlundia, Acerbi Lodia, Jorginho Pukkia, Bonucci Lappalaista ja Izzo Urosta. Lisäksi sitten välillä muutoinkin Italian puolustusmuoto puolessa kentässä muuttui 4-5-1:stä 5-4-1:een ja täsmälleen samasta syystä kuin yllä eli jos Suomi nosti molemmat wingbackit yhtä aikaa ylös, Chiesa putosi viidenneksi pelaajaksi alimpaan linjaan vartioimaan Urosta. Tällöin sitten Izzon hellässä huomassa oli Lappalainen, Bonuccin Pukki, Acerbin Lod ja Florenzin Granlund.

Toimiiko Italian todennäköinen korkea prässi niin hyvin, ettei alimman linjan tarvitse olla kuin hyvin harvoin pelastava enkeli mahdollisesti vuotavalle prässille?
- Korkea prässi toimi kohtalaisen hyvin, mutta melko paljon Italian kolme ylintä pelaajaa varsinkin joutuivat juoksemaan pallon perässä, koska Suomen kolmen alakerta kierrätti kohtalaisen hyvin palloa ja sai pelattua sen lähes järjestäen Pellegrini-Immobile-Chiesa ohitse ainakin sitten sivurajoille Uroselle ja Granlundille tai keskelle Kamaralle, joka liikkui hyvin pelattavaksi. Koska luen kuitenkin korkeaan prässiin myös keskikentän työskentelyn, Sensi-Jorginho-Barella akseli sai hyvin hidastettua kyllä peliä sivurajoille tai estettyä sitten Kamaraa pelaamasta peliä edistäviä syöttöjä pakottaen Glenin syöttämään paljolti sivuttain. Loppupäätelmänä olkoot se, että koska Italia myös vetäytyi hieman herkemmin tuohon 4-5-1 muotoon puoleen kenttään, Italian alimman linjan ei ihan hirveästi tarvinnut toimia pelastavana enkelinä ja yksinkertaisten pääpallojen voittaminen riitti, joten olettamaan vastaus on KYLLÄ, mitä tulee ylipäätään prässin toimivuuteen.

Käyttääkö Italia syvemmällä puolustaessaan 4-4-2/4-5-1 muotoja ja kuinka usein Suomi saa Italian pakotettua sellaisiin tilanteisiin?
- KYLLÄ, Italia käytti tosiaan 4-5-1 muotoa omalla kenttäpuoliskollaan ja tuossa keskiviivan tuntumassa. Ei voi oikein puhua siitä, että Suomi olisi erityisesti pakottanut Italiaa vetäytymään hieman herkemmin kuin Udinessa, vaan se oli varmasti osin myös tietoinen päätös. Toki Suomen alakerta kierrätti kohtalaisen hyvin palloa ainakin sivuttain ja siten Italian yläkolmikkoakin houkutti vetäytyä herkemmin 4-5-1:een 4-3-3:sta. Jos kuitenkin puhutaan siitä, että kuinka usein Suomi sai pallon hyökkäyskolmannekselle ja Italia puolusti 4-5-1:ssa, ne tilanteet olivat edelleen kuitenkin aika vähissä. Toisella jaksolla tappioasemassa vasta Suomi luonnollisesti sai enemmän pallonhallintaa ja Italia vetäytyi entistä herkemmin varjelemaan johtoaan syvemmälle, kun Suomi nosti riskitasoja muun muassa siten, että Toivio nousi hitaissa hyökkäyksissä Italian puoliskolle, kun hänelle annettiin tila siihen ja Italia istui tiiviimmässä muodossa sen rangaistusalueen reunalla, mutta ensimmäisen tunnin aikana kyllä Italia oli se, joka oli pallolla hyökkäyskolmannekselle ja Suomi sitten piti enemmän palloa omalla puoliskollaan Italian kannalta vaarattomilla alueilla silloin, kun Suomella oli pallo.

Muodostaako Italia laidoille lukumääräisiä ylivoimia ja pääseekö Suomi etenemään sieltä maalipaikoille?
- KYLLÄ, Italia loi laidoille ylivoimia tietysti rajaheitoissa, mutta myös avoimessa pelissä, kun esimerkiksi oikealla puolella Izzo, Chiesa ja Barella puolustivat Lappalaista ja Urosta. Ja jos Schüller liikkui tukemaan, Jorginho teki samoin pitäen lukumääräisen ylivoiman. Avausjakson lopusta muistan tilanteen, kun Suomi onnistui tulemaan ulos ahtaasta tilasta vasemmalta siten, että Lappalainen pääsi keskittämään päätyrajalta boksin reunalta, mutta sekään keskitys ei löytänyt omia. Toisella jaksolla Soirin ja Tuomisenkin haastot päätyivät kerran kerrasta Florenzin ja Izzon blokkauksiin tai sitten hekin joutuivat vain pelaamaan palloa alaspäin. Toki sitten kun Toivio siirrettiin oikeaksi laitapuolustajaksi ja Italia vetäytyi kuoreen vähän enemmän, hän ja Kamara pääsivät muutaman kerran siirtämään pallon oikealta puolelta keskelle boksin ulkopuolelle, mutta senkin jälkeen ratkaisevat syötöt hyökkäyskolmannekselle epäonnistuivat.

Käyttääkö Italia yhä pääasiallisesti 3-2-5 rakentelumallia, jolloin oikea laitapuolustaja jää alas toppareiden seuraksi ja vasen laitapuolustaja sekä yksi kolmesta keskikenttäpelaajasta nousevat yläkolmikon tueksi?
- KYLLÄ, juuri näin tapahtui ensimmäiset 20 minuuttia. Jorginho ja Sensi olivat Acerbin, Bonuccin ja Izzon yläpuolella. Emerson/Florenzi nousi ylemmäs pitämään leveyttä vasemmalla sivurajalla ja Barella puolestaan etsi tiloja Suomen kahden alimman linjan välistä oikealta välikaistalta. Italia kuitenkin muutti noin avausjakson puolivälissä rakentelumallikseen 3-1-6:n, jolloin Jorginho jäi yksin pyörittämään peliä. Tämä mahdollisti sen, että Italia pystyi ikään kuin luomaan 5v5 tasavoiman sijasta 6v5 ylivoiman Suomen puolustuslinjaa vastaan, kun Sensi nousi Barellan tavoin etsimään tilaa välikaistalta. Tuo toki johtui myös siitä, että kun vasen laituri Pellegrini ei Insignen ja Bernardeschin ollut yhtä halukas pudottamaan Suomen puolustuslinjasta Toivion luota palloa vastaan, Barella jäi ainoaksi pelaajaksi linjojen välissä tai sitten Immobile satunnaisesti pudotti vastaan Arajuuren pihdeistä, mutta kun Sensi nostettiin barellamaiseen rooliin myös linjojen väliin välikaistalle, sekä Pellegrini että Immobile pystyivät jäämään yhtä aikaa roikkumaan Suomen alimpaan linjaan ja näin ollen Italialla oli aina kaksi kohdepelaajaa keskityksillä keskisektorilla.

Kaventaako Italian vasen laituri (Bernardeschi) välikaistalle linjojen väliin, jotta Emersonille avautuu tila nousta? Entä hakeutuuko nouseva keskikenttäpelaaja (Barella/joku muu) myös linjojen väliin pelattavaksi, mutta oikealle välikaistalle?
- KYLLÄ, Bernardeschia paikannut Pellegrini kavensi sivurajalta jatkuvasti vasempaan puolitilaan, jotta Emersonilla ja myöhemmin Florenzilla oli laita auki. Toisaalta vastaus on myös EI, koska Pellegrini oli tosiaan halukkaampi roikkumaan Toivion lähellä kuin tulemaan palloa vastaan insignemaisesti linjojen väliin. Barella sen sijaan oli jatkuvasti siellä, missä aiemminkin eli oikealla välikaistalla linjojen välissä, mutta Väisänen tuli hyvin iholle ja esti kääntymiset tehokkaasti ensimmäisten 75 minuutin ajan ainakin. Loppua kohden sitten Barellakin pääsi pariin otteeseen kääntymään ja kuljettamaan lyhyen matkaa, kun Suomi oli vaihtanut 4-4-2:een eikä Väisänen voinut enää irrota niin herkästi selkään ja Schüller/Kauko -kaksikko puolestaan ei ollut riittävän hyvä puolustussuuntaan pysyäkseen Barellan terävien käännösten perässä.

Pystyykö Italia löytämään hetkellisesti vapaat pelaajat linjojen välistä välikaistoilta siten, että se puhkoo samalla kerralla Suomen kaksi ylintä prässilinjaa?
Pitääkö oikea laituri (Chiesa) leveyden oikealla vai nouseeko Italian oikea laitapuolustaja (Florenzi/Mancini) myös ajoittain?
- EI, en havainnut varsinkaan avausjaksolla juurikaan tilanteita, jolloin esimerkiksi Bonucci tai Jorginho olisi puhkonut kaksi linjaa kerrallaan löytäen Barellan tai Sensin. Sen sijaan vain keskikentän linja Italia kyllä pystyi puhkomaan varsinkin avausjakson viimeisen vartin aikana pariin otteeseen siten, että Toivion ja Arajuuren etupuolelta löytyivät Pellegrini ja Immobile, jotka sitten käännähtivät terävästi vapaaksi, mutta tuolloinkin esim. Sensin pelattua pallon Pellegrinille eteenpäin, kyse oli vain yhden linjan puhkomisesta. Jälkimmäisen kysymyksen olettamaan vastaus on KYLLÄ eli Chiesa piti pääsääntöisesti leveyden oikealla sivurajalla.

Käyttääkö Italia korkeita syöttöjä linjan taakse ohittaakseen Suomen viisi ylintä pelaajaa? Kohdistetaanko syötöt hieman hitaamman Arajuuren vai laitimmaisten toppareiden selustaan?
- KYLLÄ, näitä nähtiin tasaisin väliajoin, joten kyseessä oli yleinen murtautumismalli. Arajuuren selustaan syöttöjä ei kohdistettu, koska häntä pidettiin kuitenkin tarpeeksi hyvänä pääpelaajana. Sen sijaan pallot kohdistettiin Granlundin ja Toivion väliin selustaan tai sitten Väisäsen selustaan. Avausjakson paras esimerkki oli ehkäpä se, kun Bonucci onnistui poimimaan boksiin taustalta rynnänneen Florenzin, jota Granlund ei havainnut ja Florenzi pääsi lataamaan volleyn ilmasta Hradeckyn käsiin.

Kääntääkö Italia pelin painopisteen yhä todella nopeasti riistojen jälkeen kuten aiemmissakin karsintapeleissä osuen siten muun muassa maaliskuussa Suomea ja kesäkuussa Kreikkaa vastaan?
- KYLLÄ, varsinkin jos riisto tapahtui Suomen puoliskolla, Italia ei aikaillut edetä kohti maalia. Ulkomuistista en enää muista, että mitkä kaikki tilanteet tai puolittaiset paikat syntyivät nopean etenemisen seurauksena, mutta niitä oli sekä avausjakson viimeisellä vartilla että sitten tietysti toisenkin jakson päätöskympillä.

Käyttääkö Italia yhä vastustajan kulmapotkuissa aluepuolustusta siten, että yhdeksän miestä on rangaistuspisteen alapuolella ja vain yksi sen yläpuolella?
- KYLLÄ, mutta siitä huolimatta Suomi sai ensimmäisestä kulmastaan vaarallisen paikan takatolpalle Toiviolle, kun pallo tuli tuon yhdeksän miehen sumpun lävitse kaikesta huolimatta. Tuo yksinäinen mies pilkun yläpuolella puolestaan oli melko toivottoman tilanteen edessä yrittäen hidastaa yhtä neljästä vapaaksi jätetystä suomalaisesta boksissa, kun Pukki viidentenä oli vapaaehtoisesti Donnarumman edessä.

Nostaako Italia omissa kulmapotkuissaan Suomen rangaistusalueelle neljä vai viisi pelaajaa? Ovatko kulmat pääosin ulospäin kiertäviä?

- KYLLÄ, Italia nosti viisi pelaajaa, jotka olivat Bonucci, Acerbi, Izzo, Immobile ja Pellegrini. Sensi puolestaan antoi kulmapotkut kummaltakin puolelta, joten kulmat olivat sekä ulos- että sisäänpäin kiertäviä. Sisäänpäin kiertävissä palloissa Italia haki taka-alueelta omia pelaajia, koska siellä oli Väisänen vastassa.

Yhteenveto olettamien paikkaansa pitävyydestä:
KYLLÄ 24
EI 5

Kuten yllä olevista luvuista näkee, ihan hirveästi mitään yllätyksiä ottelussa ei nähty. Suurimpana oli se, että Italia muutti rakentelunsa 3-1-6:een kesken avausjakson ja se tuottikin lisääntyneitä maalipaikkoja jakson loppupuolella. Lopuksi ajattelin vielä kirjoittaa lyhyesti pelaajistosta yksilöinä.

Hradecky oli maalissa erinomainen torjuja ja ehkäpä sitten illan paras huuhkaja. Puolustuslinjasta pidin eniten Urosesta, joka kamppaili parhaiten, vaikka sitten päästikin Chiesan keskityksen kohtalokkaasti lävitseen 0-1 maalissa, mutta muutoin hän näytti pärjäävänsä huippumaitakin vastaan jokaisella osa-alueella. Vieressä pelannutta Väisästä kirosin mielessäni paikan päällä toki monien muiden tavoin, koska hän antoi niin paljon harhasyöttöjä ja sitten neljään linjaan siirtyessä kommunikaatiossakin oli ongelmia. En kuitenkaan sitten halua liikaa moittia Väisästä, koska hän on kuitenkin oikeajalkainen pelaaja ja kun Italia prässäsi häntä, hänet pakotettiin useimmiten syöttämään vasemmalla jalallaan joko Uroselle tai sitten Schüllerille/Kamaralle ja ymmärrettävästi hänen vasen jalkansa ei ole niin hyvä kuin oikea, joka johti harhasyöttöihin omalla puoliskolla. Periaatteessa se ei ole Saulin vika, että Suomella ei ole käytössä laadukasta vasenjalkaista topparia, koska jos Arajuuren vasemmalle puolelle olisi voinut laittaa jonkun vasenjalkaisen topparin, syöttöharhat olisivat varmastikin vähentyneet omalla puoliskolla. Mitä tulee puolestaan Italian rangaistuspotkuun, hyväksyin tuomarin tuomion täysin livenä, koska katsoin tilannetta ikään kuin samasta kuvakulmasta B-katsomosta tuomarin selän takaa ja sieltä katsottuna tilanne näytti siltä, että Väisäsen käsi oli irti vartalosta tämän kääntyessä blokkaamaan Barellan laukausta. Jälkikäteen sitten katsottuna käsi näytti olevan kuitenkin kiinni vartalossa, mutta en siis moiti tuomarin ratkaisua, koska katsoin tilannetta täysin samasta kuvakulmasta (joskin kauempaa) ja olisin myös vienyt pallon pilkulle epäröimättä.

Kuten nimimerkki coelb näemmä jo aiemmin huomioi, Arajuuri ja Toivio puolestaan osoittivat, että hekin olivat melko kuolevaisia pääpalloissa, kun vastassa oli Pellegrinin ja Immobilen kaltaisia Serie A -pelaajia, joilla todellakin riitti ponnistusvoimaa voittaa pääpalloja, vaikka Toivio ja Arajuuri olivatkin selässä kiinni. Lisäksi kertaalleen avausjaksolla lyhyen ajan sisään kumpikin jäi miehestään jälkeen näiden pyörähdettyä ohi ja päästyä sitten kuljettamaan lyhyen matkaa kohti Suomen rangaistusalueen reunaa ilman esteitä. Tavallaan eilen näkyi paljolti tuollaisia pieniä viitteitä siitä, miksi Arajuuri ja Toivio eivät sitten kuitenkaan pelaa kovemmissa sarjoissa kuin missä he pelaavat/ovat pelanneet, vaikka maajoukkueessa nollapelejä on tullut. Granlund puolestaan sitten tyytyi pelaamaan yksinkertaisesti ja vältteli virheitä.

Keskikentällä Schüllerin pelituntumattomuus näkyi melko karusti ennen niin hyvin toimineessa syöttöpelaamisessa eikä hän alaspäinkään pahemmin häikäissyt kuten parhaimmillaan. Kamara oli puolestaan prässin alla hyvä eikä hätäillyt pallolla, vaan pystyi pelaamaan sen useasti yhdellä kosketuksella parempaan asemaan, vaikka syöttö olikin taaksepäin, mutta noilla yhden kosketuksen siirroilla Kamara osti toppareille aina aikaa ja tilaa hieman ennen uutta prässiaaltoa. Toki varsinaiset peliä edistävät syötöt jäivät sitten vähemmälle. Lappalainen kalasti laidalla pari kertaa mainiosti vapaapotkun, mutta vastapainona tuli rutkasti menetyksiä. Lodista jäi mieleen se, että hän oli pallollisena torstaista terävämpi ja jotenkin paremmin pelin sisällä, vaikka vastassa oli kovempi maa. Alaspäin hän oli myös luotettava ja lisäksi tietysti mieleen jäi se yksi kuljetus toisen jakson alusta, kun hän tylysti leikkasi Jorginhon eteen, joka ei voinut rikkoa, koska tällä oli kortti alla. Kuljetuksen päätteeksi hän vapautti Pukin laukomaan vasurilla ohi vasemmalta rangaistusalueen reunan tuntumasta. Kärjessä Pukki oli tutun hyvä sekä pallollisena että pallottamana ja pystyi hankkimaan yksinäisenä kärkenä ajoittain hengähdystaukoina toimineita rajaheittoja. Pidin Pukissa myös siitä, että hän osoitti suoran juoksunopeutensa olevan kansainvälistä tasoa useammassakin tilanteessa. Rangaistuspotkuunkin johtaneessa tilanteessa hän leikkasi niin valtavalla vauhdilla laidasta keskelle pallon pysyessä samalla matkassa, että suoritus ansaitsi aplodini.

Vaihtopelaajista Tuominen oli melko köykäinen pallonsuojaaja torstaihin verrattuna, kun vastassa oli enemmän laatua. Ahtaissa tiloissa sivurajoillakaan hän ei oikein saanut mitään aikaa. Soirin haastot pysähtyivät myös Izzon kehon eri osiin. Kauko puolestaan jätti lyhyellä visiitillään kentällä melko negatiiviset mielikuvat, koska hän oli heikko sijoittumaan harvoissa kaksinkamppailuissa, jäi jälkeen ja rappasi lopulta itselleen varoituksen.

Italian maalissa Donnarumma pääsi melko vähällä, mutta liimasi harvat tilanteet ilman ongelmia. Bonucci jakoi puolustuslinjasta tutusti joitakin hyviä palloja eteenpäin kuten muun muassa kertaalleen tosiaan Florenzille. Hänen lisäkseen puolustuslinjan muut jäsenet Izzo, Acerbi ja Florenzi olivat härkiä ilmassa kuten onkin jo tullut todettua. Pallollisenkaan kukaan ei vuotanut, mutta Florenzi ei väärällä puolella pelatessaan tarjonnut juuri ollenkaan keskitysuhkaa. Emersonista en ehtinyt muodostaa mielipidettä lyhyellä tutustumisella, mutta toki harmitus oli älyttömän suuri, kun hän loukkaantui niin nopeasti enkä ehtinyt tarkkailla "meidän pojan" olemuksen pienimpiä yksityiskohtia tarpeeksi. Onneksi kuitenkin hän, Jorginho ja koko Italian avausyksitoistikko suoritti alkulämmittelynsä valvovan katseeni alla B-katsomon edessä pääkatsomon sijasta. Nyanssinä voin kertoa myös sen, että Jorginho ja Emerson aloittivat vieläpä lämmittelyn syöttelemällä toisilleen lähimpänä sivurajaa. Lisäksi heidän tehdessään spurtteja alkulämmittelyissä, Emersonin kimmoisuus kyllä teki vaikutuksen eikä Jorginhokaan vaikuttanut mitenkään hitaalta, vaikka televisiossa joskus siltä näyttääkin.

Aasinsillan kautta on hyvä edetä keskikenttään. Jorginho antoi avausjaksolla yhden pahan harhasyötön suoraan Kamaran rintakehään, mutta muutoin hän kierrätti varmasti ja viimeisteli sitten kliinisesti pilkulta alakulmaan, joka toi pientä balsamia Emersonin loukkaantumisen vastapainoksi. Jos jonkun italialaisen piti tehdä voittomaali, en pannut ollenkaan pahakseni, että se oli Jorginho, joka toki ehkä sitten kuitenkin jäi vähän pelin ulkopuolelle ajoittain. Sensi puolestaan otti verrattimaista roolia vasempana keskikenttänä pelin pyörittämisestä ja nousi tosiaan avausjakson puolivälistä eteenpäin hyvinkin hanakasti vasemmalla välikaistalle linjojen väliin etsimään tiloja. Lisäksi kertaalleen hän laukoi niukasti ohi vasemmalta boksin reunalta. Kaikkiaan melko hyvä esitys, vaikka hän tekikin kaksi virhettä putkeen ennen Suomen tasoitusta. Barella oli melko pimennossa 75 minuuttia, kun Väisänen esti hänen työskentelynsä linjojen välissä ja seurasi tarvittaessa Barellaa jopa Italian puoliskolle asti. Lopussa sitten kun tilaa avautui, Barellakin väläytteli kuljetuskykyjään ja vikkeliä jalkojaan. Läpi illan hän toki oli teknisesti kiitettävä yhden kosketuksen jatkoillaan.

Yläkolmikosta Pellegrini ei tosiaan omaksunut insignemaista tai bernardeschimaista roolia linjojen väliin pudottautujana, vaan viihtyi enemmän Suomen puolustuslinjassa. Hän oli hyvin atleettinen ja ponnisti korkealla pitkillä jaloillaan. Lisäksi hän aiheutti Toiviolle pari kertaa harmaita hiuksia vikkelyydellään ja ajoillaan vasemmasta puolitilasta keskemmäs. Ja kun ikää on vasta 23 vuotta, hänen voisi kuvitella nousevan tulevaisuudessa yhä paremmaksi pelaajaksi. 186-senttinen varsi ja molempijalkaisuus ovat loistavia valtteja, joiden päälle rakentaa perusta. Immobile sai kahden vuoden maalittoman putkensa katki maajoukkueessa hienolla puskuviimeistelyllä, mutta hänestäkin jäi mieleen valtaisa pomppuvoima muissakin pääpallokamppailuissa Arajuurtakin vastaan esimerkiksi puolessa kentässä. Jalkanopeus ja ketteryys riitti myös topparin karistamaan äkillisellä käännöksellä. Chiesa puolestaan tykitti jo alkulämmittelyssä todella kovia pommeja vasempaan alakulmaan oikealla jalalla. 0-1 maalissa hän ei joutunut laukomaan, mutta jakoi yhtä lailla todella painavan keskityksen oikealla jalallaan ja ehkä noiden keskitysten voimakkuuskin sitten hieman yllätti Arajuuren, joka ei täysin yltänyt palloon ja arvioi siten ehkä hieman väärin pallon lentoradan. En tiedä, mutta Chiesan potkuissa oli todellakin voimaa. Lisäksi hänellä oli valtava juoksunopeus, joka näkyi hyvin siinä tilanteessa toisella jaksolla, kun hän ensin sivurajalla karisti muistaakseni Lodin kannoiltaan, laittoi pallon reilusti eteenpäin itselleen ja oli silti ehtiä sitten siihen, vaikka Väisäsellä oli suuri etumatka juoksukilvassa.

Vaihtopelaajista Bernardeschi laukoi yhden näyttävän vapaapotkun, joka meni hieman ohi vasemmalta, mutta Chiesan tavoin tuonkin pojan potkuissa oli jytyä niin sanotusti. Armeniaa vastaan nähdyistä terävistä käännöksistä ei nähty samanlaisia näytteitä, kun Bernardeschin rooli oli enemmänkin pitää vain leveyttä oikealla laidalla ja siten hän ei päässyt hakeutumaan linjojen väliin. Lopussa Bernardeschi sitten teki arvokasta työtä kuluttaessaan kelloa kulmalipulla. Viimeisinä ja tällä kertaa vähäisempänä kentällä käväisi Belotti, josta ei kyllä jäänyt mitään erityisiä mielikuvia. Toki hän oli hyvin mukana lopun tilanteissa, kun Italia pääsi yrittämään lopullista pelin niittausta Suomen nostettua riskitasoja 1-2 tilanteessa, mutta olemus oli kyllä melko tasapaksu kaikkinensa. Lisäksi hän myös sai kakkossyötön Italian pilkkuun johtaneessa tilanteessa otettuaan hyvin pallon haltuun Suomen puolustuslinjan etupuolella, haastettuaan topparin ja keskitettyä sitten takaviistoon kohti Barellaa, joten periaatteessa kohdepelaamisesta voi antaa positiivisen arvosanan.

[Lord Bendtner]

Kiitoksia Salmingille taas loistavasta yhteenvedosta! Näitä on kiva lukea ja tuntemusten hieman laskettua suhtautua peliin hieman analyyttisemmin.

[ankle breaker]

Tähän Salmingin analyysiin on hyvä päättää tämä, komeeta tekemistä! Ei tarvi enää sitä rankkaria vatvoa. Lukkoon.

[Sextiettan]

Sijoittuminen. Jalkapallossa sijoittuminen on ylivoimaisesti tärkeintä ja ne yksittäiset sekunnit pallon kanssa on yliarvostettua höttöä. Sparvin sijoittuminen on maailmanluokkaa ja ylivoimaista maajoukkueessa. Maajoukkuehistorian ainoa, jota voi sijoittumisessa verrata Littiin. Dominoi keskikenttää ja auttaa muita olemalla oikeassa paikassa. Tuloksen näkee tilastoista, miten maajoukkue pärjää Sparvin kanssa ja ilman.

Tämä.

Tuntuu että 80% täällä kommentoivista seuraa pelejä kun E-junnut jotka näkee vaan pallon.

[kiki]

Tähän Salmingin analyysiin on hyvä päättää tämä, komeeta tekemistä! Ei tarvi enää sitä rankkaria vatvoa. Lukkoon.

Juuri näin. Ohipeliähän tästä ennakkoonkin arviontiin. Unelma elää vahvempana kuin koskaan ja näköpiirissä ei ole suuria uhkia. Ihme saa tapahtua jos kisoihin ei päästä. Senhän huomaa jo Tiksan prosenteistakin.

[rangaistuspotku]

Mistä vitusta löytyy kooste?

[Puruveden Kurko]

Ei olisi tosiaan uskonut, että tappio Italialle voi vituttaa näin paljon. Tuosta Italian pilkkuun johtaneesta tuomarivirheestähän se suurin vitutus varmasti johtuu. En nyt jaksa alkaa jauhamaan siitä tilanteesta sen enempää, sanon vaan, että tuomari haistakoot vitun.

Topparikolmikko ei joissain tilanteissa oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, siitä huomasi että ei tuo viiden alakerralla pelaaminen ole iskostunut selkäytimiin vielä, roolit oli hakusessa. Ei kukaan esimerkiksi noussut seuraamaan linjasta toisinaan irtoavaa Immobilea, vaan kaikki jäivät seisomaan linjaan toimettomina. Siinä mielessä outoa, että Rive meni muuttamaan aiemmissa peleissä helvetin hyvin toimivan systeemin, mutta jälkiviisas on aina helppo olla. Ei se tasuri nyt kuitenkaan kovin kaukana ollut ja kuvitelkaa, jos olisi saavutettu se tasuri mitä ehkä lähdettiin hakemaan niin Riveä pidettäisiin nerona (toki itse pidän sitä jo nyt lähellä sitä )

Mielestäni Väisänen hoiti ensimmäisellä puoliajalla ruutunsa jokseenkin ihan ok, toinen puoliaika sitten taas hyvin kehno häneltä. Liian usein syötti ottelun aikana sen alibisyötön taaksepäin Lukelle, kun ehkä ei ole vielä tarvittavaa pelirohkeutta pyrkiä pelaamaan ylöspäin ahtaisiin väleihin. Vähän pitäisi saada kovuutta noihin syöttöihin myös, liian usein myös ihan perus syöttö laitapuolustajalle oli luvattoman heikko/hiljainen, ja Italian laitahyökkääjä pääsi siitä ilmaiseksi katkomaan.

Schüller oli eilen varmaan Suomen heikoin lenkki. Vaikka Sparv saa toisinaan kovaakin kritiikkiä osakseen niin kyllä hän on vaan helvetin tärkeä palanen Suomen joukkueelle, juuri sen tyylinen pelaaja, jonka arvon joukkueelle huomaa parhaiten juuri silloin, kun jätkä on poissa. Järkyttävä määrä syöttöhasseja tuli eilen Radelle vaarallisilla alueilla, joilla ei yksinkertaisesti vaan saisi menettää palloa ja olikin pienimuotoinen ihme ettei Italia rokottanut kertaakaan noista Raden syöttövirheistä avautuneista vastaiskuista maalin muodossa niinkuin yleensä tuon kategorian seurat käyttävät nuo armotta hyväkseen. Myös ottelun kova tempo näytti tuottavan Schüllerille isoja ongelmia, ei vaan pysynyt siinä oikein mukana ja useasti oli sen pari askelta jäljessä miehestään, pelaamattomuus näkyi ikävä kyllä. Mutta eipä tuosta nyt voi Schülleriä pahemmin syyttää ettei eilen ollut Italiaa vastaan parempia vaihtoehtoja kuin MLS:n penkkiveikko.

Loistavat pilkut Pukilta näissä kahdessa matsissa. Rehellisesti sanottuna, kun Pukki on astellut pilkulle niin mulla ei ole ollut ihan varma fiilis. Kun Litti oli kuviossa niin sen tiesi aina pilkun tullessa, että pilkku=maali. Ei Pukki kuitenkaan ole profiloitunut milloinkaan hyvänä pilkunvetäjänä ja viime kaudella se oli Norwichissa yksi pilkki jonka veti ja siinä epäonnistui. Onneksi kuitenkin upotti varmasti sisään molemmat pilkut ja ehkä ensi maajoukkuetauolla voi olla jo vähän rennommin mikäli Pukki pilkun taakse astelee. Hienosti ansaitsi sen pilkun röyhkeällä haastamisella, ennen sitä kirosin, että perkele missä muut Suomen jätkät ovat kun Pukki yksin kolmea Italian puolustajaa vastaan laidalla eikä muita Suomi hyökkääjiä ollut kerennyt tulla mukaan hyökkäykseen.

Lappalainen ei ihan vielä riitä tämänkaltaisiin peleihin, liian kevyttä kauraa kaksinkamppailutilanteissa ja ensimmäiset kosketukset ovat liian usein surkeita, jotka johtavat pallonmenetyksiin.

Lopussa vähän turhautti se, kun siinä yhdessäkin tilanteessa Suomella oli monta pelaajaa vastustaja boxissa ja pallo laidalla Soirilla&Urosella ja monta mahdollisuutta toimittaa pallo luukulle, eivät kuitenkaan keskittäneet ja tilanne päättyi (turhan) hieronnan jälkeen pallon menetykseen. Näitä nähtiin muutaman kerran matsissa, että vaikka oli paikka keskittää ja ukkoa boxissa riittämiin niin kuitenkin jäätiin kulmaan triplailemaan ja lopulta menetettiin pallo. Voisi sitä palloa joissain tilanteissa vähän suoraviivaisemmin toimittaa maalin edustalle!

Se on sanottava, että ennen oli aina kauhea pelko perseessä Suomen puolustuspään kulmissa/sivuvapareissa, että nyt saattaa tulla vastustajalle maali. Nykyjoukkueen kanssa ei kuitenkaan minkäänlaista pelkoa ja aina aivan varma olo, että kyllä tää kulma/erikoistilanne hoidetaan puolustuspäässä.

Ja ai että meillä on tänä päivänä kova maalivahti! Lukelta aivan huikea matsi jälleen kerran!

Mutta kaikenkaikkiaan loistava ottelukokemus eilen Ratinalla paikan päällä! Tunnelma oli loistava ja yllättävän lämmin oli vielä iltamyöhällä istua katsomossa!