Meneekö suomalainen jalkapallo eteenpäin 2019 AD?

[Sokrateen puskumaali]

Kysymykseni saattaa olla liian iso ja väärälle keskustelualueelle sijoitettu, mutta en tiennyt että minne se kuuluisi paremmin.

Joka tapauksessa, Huuhkajien kolkutellessa EM-kisojen portteja ja seurattuani lukuisia junioripelejä eri ikäluokista tältä kesältä, mieleni tekee kysyä isommalta ja kokeneemmalta yhteisöltä vähän perspektiiviä asioihin. Omat havaintoni saattavat olla vääristyneitä ja en omaa vuosikymmenien ajalta laajaa kokemusta.

Joka tapauksessa havaintoni:

1. Nuorimmissa ikäluokissa näen parhaiden peleissä aiempaa voimakkaampaa taistelumieltä. Käsien ja kropan käyttö on parantunut, kaksinkamppailut yhä tarmokkaampia, joskin asiassa on yhä parannettavaa. Kovaa pelaavia joukkueita näkee mielestäni myös aiempaa enemmän ja tiettyä kunnianhimoa valmennuksen suhteen on myös enemmän.
2. Vanhemmissa ikäluokissa pelin taktinen puoli on selkeästi parantunut, peli muistuttaa jo jossain määrin sitä peliä mitä muualla Euroopassa pelataan, mutta joko kunto tai ymmärrys pallottomana liikkumisesta välillä puuttuu (esim. kolmannen pelaajan rooli on suomalaisille yhä vähän epäselvä) ja peli ei solju ihan samalla automatisoidulla tavalla mitä muualla. Erot kuitenkin huomattavia joukkueiden välillä ja esim. Kai Pahlmanissa kärki erottautui vielä kovin selvästi verrattuna muihin.
3. Maajoukkueissa, poikien ja miesten, näkyy selvästi, että pelitavat ja –tyylit ovat ottaneet aimo harppauksen kohti sitä modernimpaa muotoa. Pallo liikkuu ja tukea osataan jo antaa. Hyökkäyksen rakenteluissa on ideoita. Sama kolmannen pelaajan konseptin käyttämättömyys välillä näkyy.
4. Kaikilla tasoilla keskimäärin tulokset ja pelin taso on parantunut, jos sitä suhteutetaan muiden maiden tekemiseen.

Jos näistä premisseistä tai havainnoista voi olla edes jollain yleisellä tasolla samaa mieltä, tai edes tuosta kohdasta 4, niin seuraavaksi voimme pohtia juurisyitä. Näen mahdollisia selittäviä tekijöitä:

1. Kaikki Pelaa –järjestelmän asteittainen purkaminen tällä vuosikymmenellä. SHA-akatemian perustaminen ja monet muut hiljaisemmat toimenpiteet elvyttivät kilpailullisen jalkapallon toimintaa.
2. Valmennuskoulutuksen ja ensisijaisesti –tiedon modernisoituminen. Internet on laajentanut ruohonjuuritason valmentajien tiedonsaannin määrää ja palloliiton koulutusta on myös muokattu. Valmentajat ymmärtävät paremmin siis miten kehittää jalkapallotaitoja.
3. Yhteiskunnan demografian etninen heterogeenistyminen näkyy lapsissa ja maskuliinisemmista kulttuureista tulevien lasten kilpailuhenkisyys nostaa kilpailuhenkeä koko jalkapalloyhteisössä.
4. Jalkapallon kulttuurinen merkitys on voimistumassa. Harrastajamäärien kasvu on pitkässä juoksussa tehnyt lajista aiempaa merkityksellisempää, mikä näkyy niin tavoitteellisen harrastamisen kuin kunnianhimoisemman seuratoiminnan lisääntymisenä.

Näen itse ainakin ensimmäisen merkittävänä tekijänä. Muista en ole mitenkään varma.

Kyynikko minussa sanoo, että kaikki nämä havaintoni menevät johonkin kognitiivisen vinouman piikkiin (kenties ns. Ikea-efekti vaikuttaa minuun) ja objektiivisetkin tulokset ovat pelkkää tilastollista sattumaa tai minun väärin valikoimiani tuloksia. Onko teidän mielestänne kyseessä aito orastava alku uudelle suomalaiselle jalkapallourheilun nousulle vai onko kyseessä vain janoisen ihmisen kangastushoureisiin rinnastettavissa oleva epämääräinen ja toiveisiin perustuva harhakuva eteenpäinmenemiselle?

Toki takamatkaa meillä joka tapauksessa on kosolti, resurssien vähyys jäytää lahjakkaimpien pelaajien teini-iän jälkeistä kehittymistä ja kulttuuriimme sisällytetty kilpailunvastaisuus tylsyttää kaikkea urheiluun liittyvää henkisellä tasolla. Olisiko meillä kuitenkin mahdollisuus vahvistaa ensin paikkamme Tanskan ja Saksan akatemioiden merkittävänä ruohonjuuritason kasvattajana ja myöhemmin, sen yleisen jalkapallon kulttuurisen merkityksellisyyden (ja samalla toivottavasti resurssien) kasvaessa, rakentaa jotain Tanskalaisen mallin mukaista jalkapallorakennetta myös tänne pohjolaan?

Vai onko kaikki vain turhaa haaveilua, sillä kohta on edessä katajaan kapsahdus kuitenkin, mitä olette mieltä?

[frostymacfrost]

Oma kokemukseni futiksesta on hyvin vähäistä, mutta ainakin Hämeenlinnassa (vahvasti jääkiekkokaupunki) huomaan, että kun aikaisemmin kaikki vähänkään lupaavat nuoret valitsivat automaattisesti kääkän, on nuorissa nykyään enemmän hajontaa lajien välillä, ja jalkapallon valitsee yhä useampi ei-sekundakaveri. Lisäksi jalkapallon seuraaminen on kasvanut nuorten välillä, vaikka tässä mieshuoraaminen on kasvanut kotimaisen palloilun kustannuksella. Nämä ovat kuitenkin merkkejä siitä, että pikkuhiljaa täällä siirrytään kohti jalkapalloyhteiskuntaa. Vielä kun joku suomalainen jengi pääsisi eurooppaan asti (perkeleen klubi, yrittäkää edes) niin ruvettaisiin jo lähentelmään kendolukemia katsojamäärällisesti. Toisaalta, onhan se mahdollista, että ensi sukupolvi ei pärjää, maju kyykkää ja kotimainen pallo jatkaa kyntämistä ja tällöin muistellaan 2010-luvun loppua kulta-aikana.

[Jape77]

Olin katselemassa vkl. Hjk Cup:a.
Siellä oli joukkueita muista pohjoismaista, Pietarista ja Hollanista.
Zenit oli totutun kova mutta muut seurat eivät pätjänneet suomalaisille.
Mielestäni ollaan menty isoin askelin eteenpäin ja kurotaan etumatkaa umpeen.

[Kaihlamo]

Olin katselemassa vkl. Hjk Cup:a.
Siellä oli joukkueita muista pohjoismaista, Pietarista ja Hollanista.
Zenit oli totutun kova mutta muut seurat eivät pätjänneet suomalaisille.
Mielestäni ollaan menty isoin askelin eteenpäin ja kurotaan etumatkaa umpeen.

Muut seurat eivät pärjänneet suomalaisille? No ne pärjäsivät, jotka ovat myös aiemmin pärjänneet. 07 Nordsjælland oli todella kova ja 08 PSV sekä NSA oli 8 joukossa ja pärjäsivät suomalaisille ihan hyvin. Zenit historiallisesti putosi 08:ssa ulos 8 joukosta, vaikka oli ihan yhtä kova kuin muissakin ikäluokissa. Heidän kohtaloksi koitui kuoleman lohko lauantaina. Ruotsista turnauksessa oli käytännössä vain kakkos/kolmoskategorian joukkueita.

[Jape77]

No jos tulee Holannista tai Norjasta niin luulisi olevan vähän kovempi? Ainakin ne on kovempia futismaita. Luulin, että PSV olisi ollut edes finaalissa.
Viime vuonna 08 Zenit oli finaalissa nyt 9.
Kyllä täällä suomessa jotain tehdään oikeinkin.

[Jortsukka]

https://jalkapalloblogi.com/2019/09/08/tarkkailijana-hjk-cupissa-25-havaintoa-kovatasoisesta-junioriturnauksesta/

Tuolla hyviä havaintoja turnauksesta. Ehkä huolestuttavaa se omaan silmään tuloksia selatessa että menestys tuntuu keskittyvän vain muutaman seuran ympärille. Sama kun katsoo ELL:ää niin siellä on ne muutama seura lähes joka ikäluokassa kärjessä. Näiden parhaiden ja seuraavaksi parhaiden ero on liian suuri Suomessa.

[Sokrateen puskumaali]

Muut seurat eivät pärjänneet suomalaisille? No ne pärjäsivät, jotka ovat myös aiemmin pärjänneet. 07 Nordsjælland oli todella kova ja 08 PSV sekä NSA oli 8 joukossa ja pärjäsivät suomalaisille ihan hyvin. Zenit historiallisesti putosi 08:ssa ulos 8 joukosta, vaikka oli ihan yhtä kova kuin muissakin ikäluokissa. Heidän kohtaloksi koitui kuoleman lohko lauantaina. Ruotsista turnauksessa oli käytännössä vain kakkos/kolmoskategorian joukkueita.

Ainakaan minun tarkoitukseni ei ollut väittää, että suomalaisista olisi yhtäkkiä tullut parempia kuin lähialueilla toimivista juniorijoukkueista. Minun vaikutelmani on ehkä se pikemminkin, että tasoerot ovat pienentyneet niin suhteessa ulkomaihin kuin Suomen sisälläkin ja pelin sisältö olisi parantunut.

Vaikka erot ovat yhä liian suuria, niin ollaanko menossa oikeaan suuntaan tällä hetkellä? Mitä sanovat asioihin vuosikymmeniä perehtyneet? Onko peli parantunut vai onko tässä joku kognitiivinen harha?

[Jape77]

Itse olen seurannut kohtuu läheltä (oma poika pelaa) 2010 syntyneiden tasoa.
3 seuraa (Hjk, Käpa ja ilves) erottuu omaksi ryppääkseen joka on todella tasainen. Näistä joukkueista kuka vaan voi voittaa toisensa riippuu päivän kunnosta.
Tämän jälkeen tulee pieni väli ennen muita joukkueita. En osaa sanoa mitä näissä kolmessa joukkueessa tehdään erilailla, mutta ero taitaa kasvaa pikku hiljaa.

Saavatko esim. Ilveksen juniorit tarpeeksi kovia pelejä Tampereella omasta ikäluokasta?

[Sokrateen puskumaali]

Itse olen seurannut kohtuu läheltä (oma poika pelaa) 2010 syntyneiden tasoa.
3 seuraa (Hjk, Käpa ja ilves) erottuu omaksi ryppääkseen joka on todella tasainen. Näistä joukkueista kuka vaan voi voittaa toisensa riippuu päivän kunnosta.
Tämän jälkeen tulee pieni väli ennen muita joukkueita. En osaa sanoa mitä näissä kolmessa joukkueessa tehdään erilailla, mutta ero taitaa kasvaa pikku hiljaa.

Jos näitä joukkueita on kasattu tavoitteellisista valikoiden isommasta massasta, niin voisi kuvitella että jo pelkästään sillä voi saada laadullisia eroja. Varmaan valmennukseenkin kyllä valikoituu kunnianhimoisempia henkilöitä. Ihme jos se ei jollain tavoin näkyisi.

Mutta ovatko näkyvät erot yhtä suuria kuin ennen ja kasvaako tasoero yhtä selkeästi kuin aiemminkin? Ja varsinkin, jos mennään eliitin alapuolelle, kilpa- ja haasteryhmien peleihin, niin näkyykö siellä muutosta pelillisesti? Se on minusta ehkä parempi indikaattori yleisestä eteenpäinmenosta. Vaikka ei se riittäisi, että vain siellä taso paranisi - muutosta on tultava myös korkeimmalla tasolla.

Minä olin näkevinäni parannusta yleisellä tasolla, niin kärjen kuin keskiarvon kohdalla, ikäluokissa melkein kautta linjan. Sellaista orastavaa parannusta suomalaisessa juniorijalkapallokulttuurissa pelillisesti. Osaisiko joku kokeneempi palauttaa minua harhakuvitelmistani ja kertoisi, että ihan samanlaista se on kuin aina ennenkin tai mennyt vaan huonompaan suuntaan?

[dddfff]

Olin katselemassa vkl. Hjk Cup:a.
Siellä oli joukkueita muista pohjoismaista, Pietarista ja Hollanista.
Zenit oli totutun kova mutta muut seurat eivät pätjänneet suomalaisille.
Mielestäni ollaan menty isoin askelin eteenpäin ja kurotaan etumatkaa umpeen.

No jos tulee Holannista tai Norjasta niin luulisi olevan vähän kovempi? Ainakin ne on kovempia futismaita. Luulin, että PSV olisi ollut edes finaalissa.
Viime vuonna 08 Zenit oli finaalissa nyt 9.
Kyllä täällä suomessa jotain tehdään oikeinkin.

"I can tell you where's the homo football..." No, leikki sikseen.

Mitkä ikäluokat kyseessä. Hollannin futis perustuu legendaarisen Michelsin oppeihin, jotka vaikuttava pohjalla. Tässä on pohjalla se, että tiettyyn ikävaiheeseen asti, annetaan pelaajien pelata hyökkäävää futista, josta nauttivat ja tuloksilla ei ole niin väliä.

Joten harhakuvitelmaa perustaa tason vertailua noihin tuloksiin!

[Kaihlamo]

No jos tulee Holannista tai Norjasta niin luulisi olevan vähän kovempi? Ainakin ne on kovempia futismaita. Luulin, että PSV olisi ollut edes finaalissa.
Viime vuonna 08 Zenit oli finaalissa nyt 9.
Kyllä täällä suomessa jotain tehdään oikeinkin.

"I can tell you where's the homo football..." No, leikki sikseen.

Mitkä ikäluokat kyseessä. Hollannin futis perustuu legendaarisen Michelsin oppeihin, jotka vaikuttava pohjalla. Tässä on pohjalla se, että tiettyyn ikävaiheeseen asti, annetaan pelaajien pelata hyökkäävää futista, josta nauttivat ja tuloksilla ei ole niin väliä.

Joten harhakuvitelmaa perustaa tason vertailua noihin tuloksiin!

Aha, ja mihin kokemukseen tämä pohjautuu? Itse ollut niin U10 kuin U11 ikäisten kanssa useasti Hollannissa ja ei mulle ainakaan ole välittynyt sellaista ajatusta ettei tuloksilla olisi väliä. Voitosta ne on pelannut ihan niin kuin järjestäen kaikki muutkin.

[Jortsukka]

Jeps. Kyllä Hollannissa pelataan hyvin vahvasti tuloksista. Joukkueet pelaavat myös todella suoraviivaisesti useimmiten.

[Jape77]

Niin sen mitä itse olen nähnyt nii muualla pelaataan voitoista vielä "verisemmin".
Siellä pojat vihaa häviötä ja heillä on todella kova kilpailuvietti.
Suomessa on vähän niin, ettei häviäminen vaikuta meidän pelaajiin ja meillä vieroksutaan kovaa kilpailuvietiä.

[drone]

Suomessa on vähän niin, ettei häviäminen vaikuta meidän pelaajiin ja meillä vieroksutaan kovaa kilpailuvietiä.

Onkohan tuo ihan oikeasti noin? Kyllä häviäminen taatusti vaikuttaa pelaajiin ja on heillä ihan sama kilpailuvietti kuin missä tahansa maailmassa. Enemmänkin kysymys on siitä ilmapiiristä, jota ympärillä viljellään ja siitä viestistä, jota välitetään. On syntynyt vähän sellainen kuva, että Suomessa joko huudetaan ja kiroillaan tai sitten hyssytellään. Täältä puuttuu vimmaisen eteenpäinpyrkimisen kulttuuri. Se on sitä, että jos menee huonosti, tehdään asiat paremmin ja jos menee hyvin, tehdään asiat vielä paremmin. Eli kaikkea tekemistä ohjaa selkäytimeen iskostunut pyrkimys kehittyä.

[Jortsukka]

Onkohan tuo ihan oikeasti noin? Kyllä häviäminen taatusti vaikuttaa pelaajiin ja on heillä ihan sama kilpailuvietti kuin missä tahansa maailmassa. Enemmänkin kysymys on siitä ilmapiiristä, jota ympärillä viljellään ja siitä viestistä, jota välitetään. On syntynyt vähän sellainen kuva, että Suomessa joko huudetaan ja kiroillaan tai sitten hyssytellään. Täältä puuttuu vimmaisen eteenpäinpyrkimisen kulttuuri. Se on sitä, että jos menee huonosti, tehdään asiat paremmin ja jos menee hyvin, tehdään asiat vielä paremmin. Eli kaikkea tekemistä ohjaa selkäytimeen iskostunut pyrkimys kehittyä.

Itseasiassa asiaa on tutkittu kyselyillä SHA:ssa ja siellä tutkimustulokset osoittivat että ulkomaalaisten akatemioiden(Vitesse, Midtjylland,jne.) pelaajat ovat kilpailusuuntautuneisempia kuin Suomessa. Tässä oli iso ero vieläpä suomalaisten ja näiden muiden akatemioiden pelaajien välillä. Kuinka paljon Suomessa näkee pelejä missä menet katsomaan peliä niin et tiedä pelin kuvan perusteella kumpi johtaa ja kumpi on tappiolla. Tarkoitan tällä siis sitä, että sitä voittoa ei haeta nostamalla tempoa, jne.

Meidän yhteiskunnassa tietyissä asioissa on oikein kilpailla, mutta taas tietyissä asioissa kilpailu "lannistetaan" täysin. Esim. jalkapallo on hyvä esimerkki missä täälläkin palstalla, puhumattakaan muista, jutellaan miten vähän höntsäillään 15-vuotiaaksi, ei sen väliä mitä tehdään ja sitten aloitetaan oikeasti panostamaan lajiin. Kun kävisi maailmalla niin tajuaisi miten siellä eletään NIIN eri maailmassa ettei tosikaan.

[drone]

Itseasiassa asiaa on tutkittu kyselyillä SHA:ssa ja siellä tutkimustulokset osoittivat että ulkomaalaisten akatemioiden(Vitesse, Midtjylland,jne.) pelaajat ovat kilpailusuuntautuneisempia kuin Suomessa. Tässä oli iso ero vieläpä suomalaisten ja näiden muiden akatemioiden pelaajien välillä. Kuinka paljon Suomessa näkee pelejä missä menet katsomaan peliä niin et tiedä pelin kuvan perusteella kumpi johtaa ja kumpi on tappiolla. Tarkoitan tällä siis sitä, että sitä voittoa ei haeta nostamalla tempoa, jne.

Meidän yhteiskunnassa tietyissä asioissa on oikein kilpailla, mutta taas tietyissä asioissa kilpailu "lannistetaan" täysin. Esim. jalkapallo on hyvä esimerkki missä täälläkin palstalla, puhumattakaan muista, jutellaan miten vähän höntsäillään 15-vuotiaaksi, ei sen väliä mitä tehdään ja sitten aloitetaan oikeasti panostamaan lajiin. Kun kävisi maailmalla niin tajuaisi miten siellä eletään NIIN eri maailmassa ettei tosikaan.

Ok. Hyvä, että asiaa on tutkittu ja siitä saatu tulos. Ei ole itselläni parempaa tietoa eikä vasta-argumentteja. Voin kyllä hyvin kuvitella tuon, mitä sanot kilpailun "lannistamisesta". Se on juuri sitä vääränlaista kulttuuria, joka on jostain syystä päässyt rehottamaan suomalaisessa toimintaympäristössä. Tätä tavallaan tarkoitin myös tuolla, että täältä puuttuu eteenpäinpyrkimisen ja kehittymisen sisäinen pakko. Voiton ja tappion ero kutakuinkin ymmärretään, mutta asioihin ei osata suhtautua. Se menee joko kiroiluksi kentän laidalla tai sitten hyssyttelyksi. Tämä on siis käsitys, jonka olen itse saanut aiheen ympärillä käytävää keskustelua seuraamalla.

Kysymys on siitä, kuinka laajasti tämä leimaa suomalaista toimintakulttuuria. Onko asiassa tapahtunut edistystä? Tutkimustulos varmaan auttaa ongelman tiedostamisessa, mutta onko se johtanut asenneilmaston muutokseen vai jäänyt ainoastaan haaveilun tasolle?

Jos tämä on edelleen suomalaisen jalkapalloilun valtavirtaa, on syytä olla todella surullinen. Silloin nimittäin ei ole olemassa kehityksen tärkeintä elementtiä - motivaatiota.

[Jortsukka]

Ok. Hyvä, että asiaa on tutkittu ja siitä saatu tulos. Ei ole itselläni parempaa tietoa eikä vasta-argumentteja. Voin kyllä hyvin kuvitella tuon, mitä sanot kilpailun "lannistamisesta". Se on juuri sitä vääränlaista kulttuuria, joka on jostain syystä päässyt rehottamaan suomalaisessa toimintaympäristössä. Tätä tavallaan tarkoitin myös tuolla, että täältä puuttuu eteenpäinpyrkimisen ja kehittymisen sisäinen pakko. Voiton ja tappion ero kutakuinkin ymmärretään, mutta asioihin ei osata suhtautua. Se menee joko kiroiluksi kentän laidalla tai sitten hyssyttelyksi. Tämä on siis käsitys, jonka olen itse saanut aiheen ympärillä käytävää keskustelua seuraamalla.

Kysymys on siitä, kuinka laajasti tämä leimaa suomalaista toimintakulttuuria. Onko asiassa tapahtunut edistystä? Tutkimustulos varmaan auttaa ongelman tiedostamisessa, mutta onko se johtanut asenneilmaston muutokseen vai jäänyt ainoastaan haaveilun tasolle?

Jos tämä on edelleen suomalaisen jalkapalloilun valtavirtaa, on syytä olla todella surullinen. Silloin nimittäin ei ole olemassa kehityksen tärkeintä elementtiä - motivaatiota.

Kyllä tietyissä seuroissa on asiaan herätty ja siihen puututtu. Muuten tuntuu että meillä eniten edelleen kilpailee valmentajat. Tällä tarkoitan siis sitä kuinka valmentajat miettii jo 5vs5 vaiheessa mikä olisi paras tapa voittaa otteluita(esim. vedetään vain pitkää vastustajan maalille koska siellä on 7-vuotias Petteri joka yllä ylärimaan tai osaa liikkua). Sen sijaan pelaajat eivät useinkaan tee kaikkea voittaakseen(juokse loppuun saakka peittämään vetoja, yritä kaikin keinoin tehdä maalia, jne.). Meillä siis aikamoinen ristiriita siinä, että ne joiden pitäisi kilpailla, yrittää loppuun saakka ja kasvaa kulttuuriin missä voitolla on merkitystä ja sitä halutaan, eivät tee sitä. Sen sijaan taas henkilöt joiden tärkein tehtävä olisi kasvattaa mahdollisimman hyvin pelaajia kohti tuota asiaa miettivät vain tulosta usein, eivätkä kehitystä.

Tästä toki tullaan siihen että valmentajien motivaatio on usein väärä yleisesti valmennukseen.

Täysin samaa mieltä noista rakenneongelmista. Meillä pelipaikka ja peliaika on esim. auomaatio, riippumatta miten harjoittelet(käytkö edes harjoituksissa), jne. Ei meillä seuroissa taistella peliajasta, pelipaikasta, tms. Nämä rakenteet ovat taas täysin luonnollisia muualla.

[Jape77]

Pelaajia pitää peluuttaa ristiin ja eri paikoilla, mutta se ei tarkoita sitä ettei haluttaisi voittaa.
Sitten on pelejä jolloin peluutetaan pelaajia heidän "parhailla" paikoilla ja yritetään saada maksimi tulos pelistä.
Juuri tuo loppuun asti yrittäminen ja tempo on asioita jolla saadaan kehitettyä pelaajia heidän henkilökohtaiseen maksimi tasoon.
Pyritään siihen ettei palloa vaan potkita pois vaan siinä olisi jokin ajatus, joskus se voi olla pitkäkin syöttö.

[drone]

Tästä toki tullaan siihen että valmentajien motivaatio on usein väärä yleisesti valmennukseen.

Niin. Mikä se motivaatio sitten loppupeleissä onkaan? Tulee tässä mieleen, että eikös Rive Kanerva ole opettaja siviiliammatiltaan? Hän on saanut hyvää jälkeä aikaan maajoukkueessa. Tästä voisi päätellä, että opettajan pedagoginen osaaminen on hyvä lähtökohta myös valmentajan osaamiselle. Asiat eivät tietenkään ole suoraan yleistettävissä, mutta talonpoikaisjärkikin tukee ajatusta, että opettajilla voisi olla tuohon kehittämiseen hyvällä todennäköisyydellä oikeanlainen asenne. Tietyt pedagogiset jutskat täytyy kyllä olla valmentajien koulutuksessa mukana. Itse ainakin olen ymmärtänyt, että valkkujen taso on Suomessakin paranemaan päin. Jospa sen myötä tuo kehitysajattelu (ja terve kilpailuhenkisyys) alkaisi vähitellen iskostua suomalaiseenkin seuratoimintaan.

Tasoitusta on annettu kilpailijoille koko historian ajan ja kelkassa on entistäkin vaikeampi pysyä. Siksi tällaisiin asennevammoihin ei saisi kompastua.

Tiedä en, mutta veikkaisin, että Teemu Pukkikin olisi noussut huipulle jo muutamaa vuotta aiemmin, jos ei kaikkea oppia ja harjoittelumotivaatiota olisi tarvinnut käydä imemässä ulkomailta.

[Sokrateen puskumaali]

Kysymys on siitä, kuinka laajasti tämä leimaa suomalaista toimintakulttuuria. Onko asiassa tapahtunut edistystä? Tutkimustulos varmaan auttaa ongelman tiedostamisessa, mutta onko se johtanut asenneilmaston muutokseen vai jäänyt ainoastaan haaveilun tasolle?

Jos tämä on edelleen suomalaisen jalkapalloilun valtavirtaa, on syytä olla todella surullinen. Silloin nimittäin ei ole olemassa kehityksen tärkeintä elementtiä - motivaatiota.

Kilpailun välttäminen on hyvin suomalaista. Jonkinlaisena mittarina voisi ottaa Hofsteden kulttuurin maskuliinisuus (kilpailu on kaiken mitta) - feminiinisyys (joukosta erottuminen ei ole hyvä asia) akselin, jossa Suomi on saanut mittauksissa hyvin feminiinisiä tuloksia (asteikolla 0-100, suomalaiset 26).

Eli kilpaileminen ei ole Suomalaisilla verissä, kenenkään korottaminen toisia paremmaksi tuntuu alitajuisesti pahalta. Kukaan ei saa kohota toisten yläpuolelle ja aikuiset hysteerisinä pelkäävät lasten vaurioituvan henkisesti, jos lapset näkevät ympärillään paremmuutta tai huonommuutta.

Luulen, että tätä kaikkea on hyvin vaikea juuria ulos suomalaisista. Se on meillä syvässä. Näkisin silti, että muutosta parempaan (minun mielestäni parempaan) on tapahtumassa. Kilpailullisuus on mielestäni jollain pienellä mutta havaittavalla tasolla kehittymässä.

Ehkä syynä on se, että jalkapalloihmiset kykenevät näkemään paremmin sitä ympäröivää todellisuutta muualla maskuliinisemmissa kulttuureissa jalkapallon kontekstissa, näkevät, että maailmassa asioita voi tehdä muullakin tavoin kuin tällä nykyisellä ja ovat johtopäätöksenä muuntaneet sitä toimintaa kilpailullisempaan suuntaan.

Kestää kuitenkin aikansa ennen kuin sellainen mahdollinen kehitys tuottaa mitään kunnolla konkreettista näkyvää satoa. Saa nähdä.

[Sokrateen puskumaali]

... talonpoikaisjärkikin tukee ajatusta, että opettajilla voisi olla tuohon kehittämiseen hyvällä todennäköisyydellä oikeanlainen asenne. Tietyt pedagogiset jutskat täytyy kyllä olla valmentajien koulutuksessa mukana. Itse ainakin olen ymmärtänyt, että valkkujen taso on Suomessakin paranemaan päin. Jospa sen myötä tuo kehitysajattelu (ja terve kilpailuhenkisyys) alkaisi vähitellen iskostua suomalaiseenkin seuratoimintaan.

Olen vahvasti eri mieltä. Suomalaiselle opettajalle kilpailu ei ole mikään hyve vaan koko koulutuslaitos lähtökohtaisesti pyrkii poistamaan kaiken kilpailun kaikesta.

Minun talonpoikaisjärkeni sanoo, että mitä kauempana suomalainen pedgogiikka pidetään jalkapallosta erossa, sitä paremmin meillä menee jalkapallourheilussa.

[Kaihlamo]

Olen vahvasti eri mieltä. Suomalaiselle opettajalle kilpailu ei ole mikään hyve vaan koko koulutuslaitos lähtökohtaisesti pyrkii poistamaan kaiken kilpailun kaikesta.

Minun talonpoikaisjärkeni sanoo, että mitä kauempana suomalainen pedgogiikka pidetään jalkapallosta erossa, sitä paremmin meillä menee jalkapallourheilussa.

Tämä isosti! Kansakoulunopettajat ovat jo ihan riittävästi pilanneet suomalaista urheilua. Suomalainen peruskoulu noin muutenkin on oikeastaan kilpaurheilun täydellinen vastakohta.

[drone]

Olen vahvasti eri mieltä. Suomalaiselle opettajalle kilpailu ei ole mikään hyve vaan koko koulutuslaitos lähtökohtaisesti pyrkii poistamaan kaiken kilpailun kaikesta.

Minun talonpoikaisjärkeni sanoo, että mitä kauempana suomalainen pedgogiikka pidetään jalkapallosta erossa, sitä paremmin meillä menee jalkapallourheilussa.

Jokaisella olkoon mielipiteensä. Itse olen edelleen sitä mieltä, että pedagoginen ajattelu ja jalkapalloilu kuuluvat vahvasti yhteen. Sitä paitsi opettajatkin ovat kehityskelpoisia. Ei täällä enää eletä 1950-luvulla, vaikka joskus siltä saattaa tuntua. Mikään ei myöskään estä jalkapalloseuroja harrastamasta vuoropuhelua koulujen ja opettajien kanssa. Käsittääkseni jotkut ovat sitä tehneetkin.

[Manselainen]

Ehkä tuossa nyt kuitenkin haettiin voittavana kombinaationa sitä, että on opettajakoulutuksen tuoma pedagoginen osaaminen JA ymmärrystä kilpaurheilun lainalaisuuksista... Näitäkin tapauksia on aika paljon, etenkin aineenopettajien keskuudessa.

Sen voi kuitenkin unohtaa, että niistä tasapäistävistä (luokan)opettajista koulutettaisiin hyviä valmentajia. Ei kouluteta, koska mikään määrä koulutusta ei auta, jos ajatusmaailma on se, että kilpailu on pahasta.

[dddfff]

Kyllä se "opettaja" on hyvä valmentaja peruslähtöisesti, sen mm. Kanerva on osoittanut. Hollannissa pyritään tiettyyn ikävaiheeseen juurikin peluttamaan pelaajia eri paikoilla ja pitämään junioireiden motivaatio korkealla pelaamalla hyäkkäävää jalkapalloa. Michelsin opeissa, johon hollantilainen jalkapallo perustuu kaiken tähtäimenä on voittaminen. Tämä ei tarkoita sitä, että junnupelit pitäisi voittaa. Tottakai nekin pelit pyritään lähtökohtaisesti voittamaan, mutta ei kehittymisen kustannuksella.

Suomessa hommaan vaikuttaa moni asia lähtien Palloliiton johdosta, joka on ollut mätä vuosia. Ja jalkapallon asemasta Suomessa -> "harrastelijoiden puuhastelua, lue puuhastelijoiden harrastelua".

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, kyseessä ei ole mikään yksittäinen asia vaan kokonaisuus muodostuu pienistä puroista. Esim. 1990 -luvulla pääsarjan olosuhteet olivat törkeät, suoraan 1930 - luvulta. Tämäkin vain yksi yksittäinen pointti.

Aika merkittävä pointti muuten on, että Rinus Michels työskenteli opettajana erityiskoulun lapsille, ennen pestiään pikkuseura JOS:issa ja sitten myöhemmin Ajaxissa.