FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
15.10.2019 klo 13:58:28 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 [2] 3 ... 5
 
Kirjoittaja Aihe: Meneekö suomalainen jalkapallo eteenpäin 2019 AD?  (Luettu 14288 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SUOMEN maajoukkueet, SUOMALAISET kasvattajaseurat


Vastaus #25 : 18.09.2019 klo 14:08:50

Sen voi kuitenkin unohtaa, että niistä tasapäistävistä (luokan)opettajista koulutettaisiin hyviä valmentajia. Ei kouluteta, koska mikään määrä koulutusta ei auta, jos ajatusmaailma on se, että kilpailu on pahasta.

Ei kaikista tietenkään valmentajia olekaan tarkoitus kouluttaa, mutta ajatusmaailman muutosta voi kyllä käsittääkseni injektoida suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja tietenkin myös vanhempien ajatteluun (kotonahan lapset kuitenkin suurimmaksi osaksi kasvavat). Tässä voisivat jalkapalloseurat ottaa roolia.

Mitä muuten tulee tuohon maskuliinisuuteen, niin en kyllä osta senkään puutetta selityksenä suomalaisen jalkapalloilun alennustilalle (kun tarkastelukohteena on kilpailuhenkisyys). Esim. ruotsalaiset ovat ymmärtääkseni vielä feminiinisempiä kuin suomalaiset ja silti ovat ihan kelvollisesti jalkapalloilussa ja muussakin joukkueurheilussa pärjänneet.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SUOMEN maajoukkueet, SUOMALAISET kasvattajaseurat


Vastaus #26 : 18.09.2019 klo 14:13:03

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, kyseessä ei ole mikään yksittäinen asia vaan kokonaisuus muodostuu pienistä puroista.

Tietenkin, mutta yhdistävänä tekijänä on asenne ja sen takana kulttuuri, kollektiivinen ajattelutapa. Nuoren asenteeseen vaikuttavat opettajat, vanhemmat ja kaverit. Opettajien, vanhempien ja kaverien asenteisiin voi vaikuttaa esimerkiksi urheiluseura - ja paljonkin, jos se toimii päämäärätietoisesti ja tarkoin siirtonsa harkiten.
turkistarhaaja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Munsala IK


Vastaus #27 : 18.09.2019 klo 14:36:41

No siis koulu ja esim. liikunnanopetus on vuosien saatossa koko ajan vain etääntynyt kilpailun eetoksesta, joten on aika oletettavaa, että kilpailullisuuden korostaminen ei ole opettajankoulutuksessa minkäänlaisessa roolissa ja viimeksi kun oli paikka "injektoida" ajatuksia koulumaailmaan uuden opetussuunnitelman muodossa, niin tuloksena oli esim. sen liikunnan osalta kaikkien aikojen kilpailuvihamielisin ops.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SUOMEN maajoukkueet, SUOMALAISET kasvattajaseurat


Vastaus #28 : 18.09.2019 klo 14:43:14

No siis koulu ja esim. liikunnanopetus on vuosien saatossa koko ajan vain etääntynyt kilpailun eetoksesta, joten on aika oletettavaa, että kilpailullisuuden korostaminen ei ole opettajankoulutuksessa minkäänlaisessa roolissa ja viimeksi kun oli paikka "injektoida" ajatuksia koulumaailmaan uuden opetussuunnitelman muodossa, niin tuloksena oli esim. sen liikunnan osalta kaikkien aikojen kilpailuvihamielisin ops.

Onhan siihen aina joku syy, jos aloite on mennyt puihin. Kun jotain ajatusta markkinoidaan, niin siinä pitää olla faktaa tueksi. Nythän on tuo SHA:n tutkimus. Ja eikös meille ole perusteilla jalkapalloprofessuurikin? Ja toinen on tietysti, että on suhteita sinne, missä opettajia koulutetaan yms. yms. Jalkapallo ei voi lävistää yhteiskuntaa, ellei se lävistä sitä. Koululaitos on niin iso osa suomalaista yhteiskuntaa, että jos haluamme olla jalkapalloyhteiskunta, jalkapalloilun ja siihen liittyvän kilpailullisuuden pitää olla mukana koululaitoksen toiminnassa. Ja sitä se ei koskaan tule olemaan, jos porukka luovuttaa.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #29 : 18.09.2019 klo 20:32:13

Mitä muuten tulee tuohon maskuliinisuuteen, niin en kyllä osta senkään puutetta selityksenä suomalaisen jalkapalloilun alennustilalle (kun tarkastelukohteena on kilpailuhenkisyys). Esim. ruotsalaiset ovat ymmärtääkseni vielä feminiinisempiä kuin suomalaiset ja silti ovat ihan kelvollisesti jalkapalloilussa ja muussakin joukkueurheilussa pärjänneet.

En olisi ihan varma nykytilanteesta. Ehkä ennen näin oli. Mallissa maskuliinisuus ja feminiinisyys eivät ole termeinä mitään miehisen ja naismaisen käyttäytymisen synonyymejä vaan vastaavat pikemminkin vähän toisenlaista käsitteellistä paria. Hofsteden mallissa erot määritellään näin:

Lainaus
The Masculinity side of this dimension represents a preference in society for achievement, heroism, assertiveness, and material rewards for success. Society at large is more competitive. Its opposite, Femininity, stands for a preference for cooperation, modesty, caring for the weak and quality of life. Society at large is more consensus-oriented.

Ruotsissa on joka tapauksessa, etenkin nuorisojalkapallossa, pitkään vaikuttaneet Zlatanin kaltainen verrokkiryhmä, joka väistämättä on muokannut sitä kulttuuria kilpailullisempaan suuntaan.

Samoin kulttuureihin saattaa syntyä osakulttuureita, joissa on oma vivahteensa. Kilpaurheilussa oli aiemmin myös Suomessa sangen kilpailullinen Seppo Räty -henki ja ne jotka siitä eivät tykänneet pysyivät poissa. Nuori Suomi eetoksen avulla taas haluttiin saada mukaan ne kansan syvät rivit jotka eivät pitäneet kilpailusta ja näin varmaan myös saatiin sitä mitä tilattiin.

Paras yhdistelmä saattaisi olla se, että kaikille osajoukoille olisi optimi ympäristö kasvaa, kuten olemme useaan otteeseen lähes konsensusmaisesti todenneet. Minun havaintoni on, että tälle kilpailulliselle osajoukolle on nykyään enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja se vaikuttaa hyvältä.

Nyt vaan pitää lisätä kierroksia koneeseen. Lisää kilpailua, lisää vaatimustasoa, lisää urheilua, lisää rahoitusta. Ja toki huvikseen palloilijoille myös mahdollisuuksia siihen.

Itse näkisin koululaitoksen olevan instituutiona lähes täysin vallattuna kilpailun vastaisten ihmisten toimesta, joten parasta mitä sieltä voi yrittää saada on urheilijan arjen mahdollistavia yhteistyömalleja, jotta seurassa tavoitteellinen urheileminen ei olisi mahdotonta sitä koulua käyvälle nuorelle.
« Viimeksi muokattu: 18.09.2019 klo 20:34:14 kirjoittanut Sokrateen puskumaali »
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SUOMEN maajoukkueet, SUOMALAISET kasvattajaseurat


Vastaus #30 : 19.09.2019 klo 10:24:55

Nyt vaan pitää lisätä kierroksia koneeseen. Lisää kilpailua, lisää vaatimustasoa, lisää urheilua, lisää rahoitusta. Ja toki huvikseen palloilijoille myös mahdollisuuksia siihen.

Itse näkisin koululaitoksen olevan instituutiona lähes täysin vallattuna kilpailun vastaisten ihmisten toimesta, joten parasta mitä sieltä voi yrittää saada on urheilijan arjen mahdollistavia yhteistyömalleja, jotta seurassa tavoitteellinen urheileminen ei olisi mahdotonta sitä koulua käyvälle nuorelle.

Hyviä pointteja. Mutta emme saa antaa periksi tuon koululaitoksen suhteen. Kysymys on paljon laajemmasta asiasta kuin pelkästään jalkapalloilusta lajina tai edes kilpailuhenkisyydestä. Lannistava, ei kannustava ilmapiiri tappaa kehittymisen halun, motivaation, terveen kilpailun, luovuuden, innostuksen. Kaiken. Kyseessä on siis syöpä, joka johtaa vääjäämättömään kuolemaan ennemmin tai myöhemmin.

Omasta kokemuksesta sanon, että koululaitoksessa on myös toisenlaisia ihmisiä, ja halua siellä on. Koululaitos painii isojen ongelmien kanssa. Opettajat eivät jaksa, eikä yhteiskunta tue. Yksi esimerkki tästä on se, että kiusaaminen vie aivan järjettömästi opettajien aikaa ja voimavaroja. Ruotsin mallin mukainen kiusaajan pakkosiirto erityisopetukseen ja mahdollisimman etäälle uhrista olisi ensimmäinen askel. Siinä on yksi asia, mitä on yhteen ääneen vaadittava. Tässä on vain yksi esimerkki siitä, mikä Suomen koululaitosta vaivaa. Ja kun etäpesäkkeitä on paljon, opettajilla ei jää voimavaroja kannustaa. Jos opettaja ei ole innostunut, ei oppilaskaan innostu. Joten ei ole ihme, jos lannistava ilmapiiri syntyy.

E: Täsmennän vielä tuota kiusaajan siirtämistä, ottaen huomioon sen, että hän voi olla esim. lahjakas jalkapalloilija ja myös kilpailuhenkinen. Silloin on tärkeää, että tuo mainitsemani eritysopetus ottaa huomioon tällaiset seikat ja antaa mahdollisuudet kehittymiselle verrokkiryhmän parissa.
« Viimeksi muokattu: 19.09.2019 klo 10:43:05 kirjoittanut drone »
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SUOMEN maajoukkueet, SUOMALAISET kasvattajaseurat


Vastaus #31 : 19.09.2019 klo 13:08:13

No siis koulu ja esim. liikunnanopetus on vuosien saatossa koko ajan vain etääntynyt kilpailun eetoksesta...

Tähän vielä lisäkommenttina, että jos "kilpailun eetoksen" nimissä haikaillaan takaisin mm. sitä, miten entisajan liikunnanopetuksessa jaettiin porukat joukkueisiin, niin sellaiset mallit saavatkin mennä. Allekirjoittanut muistaa vielä liiankin hyvin, miten kilpaili luokan "punkeron" kanssa siitä, kumpi sai kunnian tulla valituksi viimeisenä joukkueisiin.

Parempi malli olisi pyrkiä kohti sitä, että ihmiset tiedostavat paremmin sen, missä ovat hyviä. Kaikkea pitää kokeilla, mutta keskiössä on sen oivaltaminen, että kilpailu on loppupeleissä kilpailua oman itsensä kanssa. Omien kykyjen tunnistaminen ja sitten loputon jano tulla paremmaksi siinä, missä on jo entuudestaan hyvä. Jos tämä "eetos" toteutetaan oikein, se on jo varsin kaukana tasapäistämisestä, josta suomalainen koululaitos tunnetaan.
Jape77

Poissa Poissa


Vastaus #32 : 19.09.2019 klo 13:48:03

Tällä hetkellä peruskoulussa ei saa edes mitata pituushypyn tulosta, kun jollekkin voi tulla pahamieli. Näin sano opettaja vanhenpienillassa.
Kuitenkin kilpailu on ihan joka päivästä esim työelämässä, harrastuksissa, yms.
Ei se ketään vahingoita jos asioista kilpaillaan.
turkistarhaaja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Munsala IK


Vastaus #33 : 19.09.2019 klo 13:48:09

Kilpailun eetos on mm. sitä, että ennen kilpailtiin esim. pääsystä koulun joukkueeseen kun taas nykyään esim..:

https://www.hbl.fi/artikel/krismote-om-stafettkarnevalen-efter-att-skola-prickades/

Teoria-aineiden puolella tasoryhmät ovat kirosana. Oikeastaan ainoa paikka missä vähän kilpaillaan, on kun hakeudutaan yhteishaussa toiselle/korkea-asteelle.

« Viimeksi muokattu: 19.09.2019 klo 14:05:49 kirjoittanut turkistarhaaja »
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SUOMEN maajoukkueet, SUOMALAISET kasvattajaseurat


Vastaus #34 : 19.09.2019 klo 14:00:46

Tällä hetkellä peruskoulussa ei saa edes mitata pituushypyn tulosta, kun jollekkin voi tulla pahamieli.

Höpö höpö. Jos tuosta nyt tulee paha mieli, niin jokin on mennyt kasvatuksessa pahanpäiväisesti vikaan. Eihän ihmisarvoa pituushyppytuloksella mitata. Sama kaveri joka tuosta pahoittaa mielensä, niin voi vetää joulujuhlassa huilusoolon tai loistaa tietokilpailussa. Vai onko tämä nyt mennyt siihen, ettei kouluissa enää ole myöskään tietokilpailuja eikä mahdollisuutta esiintyä koulun juhlissa?

Pointti on se, että jokainen on jossakin asiassa hyvä ja harjoittelemalla voi tulla paremmaksi.

E: Tähän voisi muuten heittää puolitosissaan kampanjaehdotuksen työnimellä "Kiusaamisesta Kisaamiseen". Eli jotakin, missä pelillistämisen yms. toiminnallisuuden kautta autetaan oppilaita löytämään omia vahvuuksiaan ja unohtamaan kaikki sellainen, mikä johtaa kiusaamiseen. Toiminnallisuus ja tekemällä oppiminen keskiössä. Sekä siihen totuttelu, että suorituksia voidaan myös mitata (ja jopa vertailla toisten suorituksiin neutraalisti, ilman tarvetta huomautteluun omasta paremmuudesta tai toisen huonommuudesta).

E2: Ja tuosta pelillistämisestä vielä. Lapset ja nuoret pelaavat nykyään paljon tietokoneella, myös toisiaan vastaan. Eikö siellä muka mitata suorituksia ja myös vertailla niitä?
« Viimeksi muokattu: 19.09.2019 klo 14:20:22 kirjoittanut drone »
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #35 : 19.09.2019 klo 17:21:55

Tähän vielä lisäkommenttina, että jos "kilpailun eetoksen" nimissä haikaillaan takaisin mm. sitä, miten entisajan liikunnanopetuksessa jaettiin porukat joukkueisiin, niin sellaiset mallit saavatkin mennä. Allekirjoittanut muistaa vielä liiankin hyvin, miten kilpaili luokan "punkeron" kanssa siitä, kumpi sai kunnian tulla valituksi viimeisenä joukkueisiin.

Saatan kuulostaa nyt ikävältä, mutta jos ihmisellä on tästä ikäviä muistoja, niin hän ei välttämättä pysty ymmärtämään mistä kilpailullisuudessa on kyse.

Lainaus
Parempi malli olisi pyrkiä kohti sitä, että ihmiset tiedostavat paremmin sen, missä ovat hyviä. Kaikkea pitää kokeilla, mutta keskiössä on sen oivaltaminen, että kilpailu on loppupeleissä kilpailua oman itsensä kanssa. Omien kykyjen tunnistaminen ja sitten loputon jano tulla paremmaksi siinä, missä on jo entuudestaan hyvä. Jos tämä "eetos" toteutetaan oikein, se on jo varsin kaukana tasapäistämisestä, josta suomalainen koululaitos tunnetaan.

Ei pidä. Kilpailussa on nimenomaan kysymys muiden kanssa kilpailemisesta. Itsensä kanssa kilpailu on lopulta itsensä pettämistä ja peitesana kilpailun välttämiselle. Nämä sanat juuri kertovat suomalaisen ahdistuksesta suhteessa kilpailuun.

Kilpailu on itsensä likoon laittamista, kilvoittelua muita hengittäviä ja loppuun saakka taistelevia ihmisiä vastaan, jossa kaikki haluavat voittaa muut ja lopussa voittaja vie kaiken kunnian. Se tuntuu suomalaisesta ahdistavalta. Sen vuoksi kilvoittelu itsensä kanssa, jotta ei tuntuisi niin pahalta.

Ei itsepetosta vaan aitoa kilpailua, siitä se lähtee.

Höpö höpö. Jos tuosta nyt tulee paha mieli, niin jokin on mennyt kasvatuksessa pahanpäiväisesti vikaan.

Tästä olen samaa mieltä. Kasvatuksessa on mennyt paljon vikaan. Eihän kenellekään myös pitäisi tulla huono mieli siitä, että jäisi vaikka jalkapallojoukkueen valinnoissa viimeiseksi valittavaksi - siinä ei kenenkään ihmisarvoa mitata.

Lainaus
E2: Ja tuosta pelillistämisestä vielä. Lapset ja nuoret pelaavat nykyään paljon tietokoneella, myös toisiaan vastaan. Eikö siellä muka mitata suorituksia ja myös vertailla niitä?

Toiset pelaavat verissäpäin toisiaan vastaan globaaleilla areenoilla ja nauttivat. Aivan varmasti myös jalkapallossa osa nauttisi samasta kilpailullisuudesta. Niitä areenoita siihen kilpailuun ei yleensä tarjota koulun tai suomalaisen yhteiskunnan toimesta.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SUOMEN maajoukkueet, SUOMALAISET kasvattajaseurat


Vastaus #36 : 20.09.2019 klo 10:07:58

Eihän kenellekään myös pitäisi tulla huono mieli siitä, että jäisi vaikka jalkapallojoukkueen valinnoissa viimeiseksi valittavaksi - siinä ei kenenkään ihmisarvoa mitata.

Kyllä siitä vaan kaunoja syntyy, ja aika monesti jää myös jäytämään loppuelämän ajaksi (koska kaikki eivät osaa tai halua käsitellä elämänsä kipupisteitä). Tuleminen valituksi joukkueeseen viimeisenä liikuntatunnilla tekee viimeisenä valittavista silmätikkuja, ja edelleen provosoi kiusaamista. Se ei missään nimessä ole oikea lähestymistapa.

Tuosta kilpailun luonteesta olen toki aivan samaa mieltä kanssasi. Voin kompata (osittain) myös suomalaisuuteen pesiytynyttä kilpailuahdistusta. Mutta samaan hengenvetoon lisään, että tuon ahdistuksen juuret ovat loppupeleissä muualla kuin tilanteessa, jossa noita joukkueita koulun liikuntatunneilla valitaan. Oikea asenne kilpailuun opitaan lähtökohtaisesti jo kotona, suhteessa vanhempiin ja sisaruksiin. Sitä vain pitäisi tukea koululaitoksessa oikealla tavalla eikä vaieta kuoliaaksi. Hyssyttely on tosiaan itsepetosta. Siksi heitin tämän ajatuksen, että itsetuntoa pitäisi ensin kasvattaa omien vahvuuksien tunnistamisen kautta ja sitä kautta myös opetella kilpailullisuutta suhteessa muihin.



Finte

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Münchenin punaiset & siniset, DFB & Huuhkajat


Vastaus #37 : 20.09.2019 klo 11:03:03

Näin ulkosuomalaisten näkökulmasta kysyisin että miten tämä keskustelu on päätynyt koululaitokseen?

Kai koululla on muitakin (tärkeämpiä) tehtäviä kuin kilpaurheilun tukeminen? Sosiaalisuuden ja yhteistyön, yhteishengen, yhteiskunnan kehittäminen jne.

Täällä Saksassa kilpailu jalkapallossa on kovaa pienestä pitäen ilman mitään koulun roolia siinä.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SUOMEN maajoukkueet, SUOMALAISET kasvattajaseurat


Vastaus #38 : 20.09.2019 klo 11:31:02

Näin ulkosuomalaisten näkökulmasta kysyisin että miten tämä keskustelu on päätynyt koululaitokseen?

Kai koululla on muitakin (tärkeämpiä) tehtäviä kuin kilpaurheilun tukeminen? Sosiaalisuuden ja yhteistyön, yhteishengen, yhteiskunnan kehittäminen jne.

Täällä Saksassa kilpailu jalkapallossa on kovaa pienestä pitäen ilman mitään koulun roolia siinä.

Otan ainakin jossain määrin kontolleni keskustelun viemisen tähän suuntaan. Verrattuna Saksan tilanteeseen tilanne Suomessa on siinä mielessä erilainen, että meillä ei ole samanlaista syvää jalkapallokulttuuria, jossa lajiin ja sen arvostukseen sekä tietyntyyppiseen ajatteluun kasvetaan jo kotona. Kun lähtökohtana on eteenpäinmeno, eli käytännössä pyrkimyksenä on vahvistaa jalkapallokulttuuria ja mm. kilpailullisuuteen liittyviä ajattelutapoja, on hyödynnettävä kaikkia mahdollisia väyliä. Koululaitos on yksi länsimaisen yhteiskunnan kulmakivistä, joten siinä mielessä sen hyödyntäminen yhtenä väylänä on mielestäni perusteltua. Tämä sama tietenkin koskee koululaitoksen osalta kaikkia mainitsemiasi osa-alueita ja myös mm. kulttuurikasvatusta, mutta tässä topicissa nyt tarkastelussa on erityisesti jalkapallo lajina.
« Viimeksi muokattu: 20.09.2019 klo 11:38:06 kirjoittanut drone »
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #39 : 20.09.2019 klo 20:20:01

Liittyen kilpailuun: https://jalkapalloblogi.com/2019/09/20/kommentti-kilpailu-lasten-jalkapallossa-ei-ole-pahaa/

Näin ulkosuomalaisten näkökulmasta kysyisin että miten tämä keskustelu on päätynyt koululaitokseen?

Kai koululla on muitakin (tärkeämpiä) tehtäviä kuin kilpaurheilun tukeminen? Sosiaalisuuden ja yhteistyön, yhteishengen, yhteiskunnan kehittäminen jne.

Täällä Saksassa kilpailu jalkapallossa on kovaa pienestä pitäen ilman mitään koulun roolia siinä.

Mielestäni koululaitoksen rooli kilpailuun ei ole asia mikä hiertää suomalaisessa jalkapallossa. Sen sijaan jos mietitään koululaitoksen roolia suomalaisessa jalkapallossa, niin paljon isompi ongelma on sen rooli arjen rytmissä. Maailmalla, vaikka siellä Saksassakin, on koululaitos ja ainakin isommat seurat niin hyvin synkronoitu että viikossa päästään tilanteeseen missä pelaajat eivät pala loppuun. Suomessa taas esim. aamuharjoittelussa on haasteita ja samoin päivät venyvät pitkiksi pelaajilla. Itse vieraillut useammassa jalkapallomaassa ja näissä kaikissa yhteistä oli se että koulurytmi ja jalkapallon harjoittelurytmi olivat suunniteltu pelaajalähtöisesti. Tällöin esim. voitiin harjoitella U14 pelaajana 6 kertaa viikossa, mutta niin että harjoituspäiviä oli vain 3. Tällöin viikossa jäi aikaa sekä vapaaksi tehdä jotain muuta että harjoitella omalla ajalla jalkapalloa.
« Viimeksi muokattu: 20.09.2019 klo 20:22:58 kirjoittanut Jortsukka »
Metsän poika

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS, TPV


Vastaus #40 : 22.09.2019 klo 19:18:31

Tällä hetkellä peruskoulussa ei saa edes mitata pituushypyn tulosta, kun jollekkin voi tulla pahamieli. Näin sano opettaja vanhenpienillassa.
Kuitenkin kilpailu on ihan joka päivästä esim työelämässä, harrastuksissa, yms.
Ei se ketään vahingoita jos asioista kilpaillaan.
Eivät ole kertoneet vaikka Tamperelaisille, jotka järjestävät koulujen välisiä yleisurheilukilpailuja?

 
 En ihan osta tuota, että kilpailun ihannointi saisi populaatiosta esiin laajemman ja korkeamman urheilijoiden tason. Tai että maskuliiniset arvot tekisivät kansakunnasta paremman kilpailijan.
 Vertaa vaikka Italiaa, jossa voitto menee itse kilpailun edelle tai kolmasosalla tuosta väestöstä operoiva Hollanti, joka on huomattavasti lähempänä pohjoismaista "feminististä" eetosta. Kumpi pelaa parempaa jalkapalloa?

 Mutta toki jos joku ensin esittää tutkimuksen, jonka perusteella tuolla voittoa tavoittelevalla kulttuurilla saadaan samoilla resursseilla parempia tuloksia, niin voidaan keskustella onko se sen arvoista.


 E.
Ruotsissa on joka tapauksessa, etenkin nuorisojalkapallossa, pitkään vaikuttaneet Zlatanin kaltainen verrokkiryhmä, joka väistämättä on muokannut sitä kulttuuria kilpailullisempaan suuntaan.
Jännä ajatus muuten. Onko Ruotsi hukannut identiteettinsä ja miten se on vaikuttanut tuloksiin?

 Ruotsin saavutukset jalkapallossa:
MM-kilpailut
Hopeaa Ruotsi 1958
Pronssia Yhdysvallat 1994
Pronssia Brasilia 1950

EM-kilpailut
   Välierissä Ruotsi 1992

 Olympialaiset
Kultaa Lontoo 1948
Pronssia Helsinki 1952
Pronssia Pariisi 1924
« Viimeksi muokattu: 22.09.2019 klo 20:17:56 kirjoittanut Metsän poika »
turkistarhaaja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Munsala IK


Vastaus #41 : 22.09.2019 klo 19:28:16

Keskusteluhan lähti liikkeelle siitä, että opettajilla olisi pedagogisten taitojensa takia paljon annettavaa futikselle ja useampi kommentoija epäili tätä, koska suomalainen koulu on niin kaukana kilpailun eetoksesta.

Ei minunkaan mielestä yhteiskuntaa tai edes koulumaailmaa tarvitse viedä kilpailullisempaan suuntaan, riittää että urheilu on kilpailullista ja koulu sitten mahdollistaa esim. tavoitteellisen harjoittelun aamutreeneineen jne.
assd

Poissa Poissa


Vastaus #42 : 22.09.2019 klo 19:35:34

Keskusteluhan lähti liikkeelle siitä, että opettajilla olisi pedagogisten taitojensa takia paljon annettavaa futikselle ja useampi kommentoija epäili tätä, koska suomalainen koulu on niin kaukana kilpailun eetoksesta.

Ei minunkaan mielestä yhteiskuntaa tai edes koulumaailmaa tarvitse viedä kilpailullisempaan suuntaan, riittää että urheilu on kilpailullista ja koulu sitten mahdollistaa esim. tavoitteellisen harjoittelun aamutreeneineen jne.

Hollantilainen jalkapallovalmennus toimii kuin suomalainen koulu. Se antaa pelaajille hyvät eväät nuorena alle 12 -vuotiaana ja sitten nämä puhkeavat myöhemmin kukkaan kuten suomalaiset koululaiset.
Peledinho

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat & modetiimi


Vastaus #43 : 22.09.2019 klo 19:40:29

Suomalaista pedagogista osaamista voisi tosiaan hyödyntää, mutta lähinnä valmentajien taidoissa käsitellä pelaajia. Siinähän jo mainittu Rivekin taitaa loistaa.

Missään isommassa kaavassa on turha haihatella koulujärjestelmän hyväksikäytöstä jalkapalloa varten.
Raian

Poissa Poissa


Vastaus #44 : 22.09.2019 klo 21:15:09

Suomalaista pedagogista osaamista voisi tosiaan hyödyntää, mutta lähinnä valmentajien taidoissa käsitellä pelaajia. Siinähän jo mainittu Rivekin taitaa loistaa.

Missään isommassa kaavassa on turha haihatella koulujärjestelmän hyväksikäytöstä jalkapalloa varten.

Näin itse "sisäpiiriläisenä" voisin kommentoida, että tosiaan nykyinen OPS vei esim. liikuntatunnit kauemmaksi liikuntalajeista. Tarkoituksena olisi, ettei puhuttaisi liikuntalajeista, vaan erilaisista liikuntataidoista, joiden harjoitteluun sitten voidaan käyttää jalkapalloa, voimistelua tai vaikka kirkonrottaa. Koulumaailma korostaa omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamisen osaamista. Ei ole tarkoitus vertailla muihin. Eihän vaikkapa matematiikan arvosanatkaan ole vertailtavissa edes saman luokan sisällä. Vasta päättötodistuksen pitää olla vertailukelpoinen.

Kilpailullisuutta on siis viety ja tuotu oman itsensä tuntemista. Löydä vahvuutesi, löydä harrastuksesi.

Opettajat sitten eivät ole mitään harmaata massaa. Tässä maassa on niin valtava määrä tämän ammatin harjoittajia, että ei heitä voi laittaa yhtään mihinkään laatikkoon. Opettajakunta äänestävät ihan jokaista puoluetta vaaleissa. Jotkut ovat nykyisen OPS:n suuria kannattajia ja suurin osa ottaa sieltä parhaat palat.

Porukasta löytyy varmasti myös erittäin kilpailuhenkisiä persoonia. Urheilijathan ovat ennen valinneet useasti opettajan ammatin, koska työpäivät ovat lyhyempiä ja kesällä kilpailukaudella on pitkä loma. Koulut ja kunnat ovat olleet myös suopeita myöntämään vapaita, kun urheilijan elämä on vaatinut poissaoloja. Toisaalta porukasta ovat jo poistuneet vanhan ajan "talvisodan luutnantit", jotka vetivät aivan sairasta linjaa kouluissa.


Koulumaailmaa jalkapallo voisi hyödyntää tunkeutumalla koulun arkeen seuroina. Seurat liikuttamaan lapsia iltapäivisin, pelaajat vierailemaan säännöllisesti kouluun ja seurat mukaan joka tapahtumaan ja kinkeriin. Nykyinen hallitus ajaa koulupäivän pidentämistä, eli oppilaat jäävätkin oppituntien jälkeen harrastamaan koululle. Tähän rakoon pitää seurojen iskeä lujaa! Yhteiskunnan toki pitää tukea sitten tätä toimintaa voimakkaasti.
« Viimeksi muokattu: 22.09.2019 klo 21:18:58 kirjoittanut Raian »
monitietäjä

Poissa Poissa


Vastaus #45 : 27.09.2019 klo 12:18:38

Meneekö suomalainen jalkapallo eteenpäin 2019

Olen ketjun aloittajan kanssa samaa mieltä - suomalainen jalkapallo on menossa eteen päin. Olosuhteissa on tapahtunut olennaista parannusta, valmentajakoulutus ja valmentajien taso on noussut ja nousee jatkossakin. Mikäli japallohalleja ja talviharjoittelun olosuhteita olisi kehitetty samalla innoslla kuin vaadittu kuppi-istuimia katsomoihin, jp-taso olisi noussut aikaisemmin. Jääkiekkokaan tavilajina ei olisi menetynyt niin hyvin ilman sisähalleja. Palloliiton uusi organisaatio mahdollistaa myös tulevaisuudessa paremmin varsinaiseen lajin kehittämiseen, kun ei tarvitse huomioida päättäjien kiintiöpaikkojen jaosta. Osa heistähän ollut koko kansan liikuttajia, joille kilpaurheilu ei ole ollut ykkösprioriteetti, vaan oman reviirin puolustaminen. Palloliittohan on ollut poliittinen organisaatio, nyt siitä on tulossa kaupallinen, markkinalähtöinen pelaajaliike.
Jape77

Poissa Poissa


Vastaus #46 : 27.09.2019 klo 14:23:56

Tuo on totta, Me tarvitsemme paljon lisää halleja jotta päästään eteenpäin.
Jääkiekko halleja on joka paikassa, mutta jalkapallohalleja???
petteri72

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Liverpool


Vastaus #47 : 29.09.2019 klo 13:49:02

Jääkiekko halleja on joka paikassa, mutta jalkapallohalleja???

Jalkapallohallien ja jäähallien määrässä nyt ei taida olla enää niin isoa eroa kuin aikaisemmin, ainakaan Helsingin seudulla.

Esimerkiksi jalkapallolle ovat Hernesaaren halli, Myllypuron halli, Töölön halli, Käpylän halli, Talin halli, Pajamäen halli, Pakilan halli, Granin halli, Esport centerin halli, Laaksolahden halli, Leppävaaran halli(Lepa), EBK-Honka halli, Kauklahden halli,Myyrmäen halli, Vantaankosken halli, Tikkurilan halli,Hakunilan halli,Korson halli, Järvenpään halli, Masalan halli, Klaukkalan halli. Muutama varmaan vielä puuttuu.

Jäähallien ja jalkapallohallien määrän suorassa vertailussa pitää myös huomioida, että nykyaikaista jääkiekkoa voi harrastaa vain hallissa, halli on siis jääkiekossa ainoa harjoitus- ja pelipaikka, kun jalkapalloa voi noin 8 kuukautta vuodessa hyvin harjoitella ja pelata avotaivaan allakin, varsinkin jos on tekonurmia, kuten Helsingin seudulla on paljon.


« Viimeksi muokattu: 29.09.2019 klo 13:52:23 kirjoittanut petteri72 »
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #48 : 29.09.2019 klo 13:59:14

Jalkapallohallien ja jäähallien määrässä nyt ei taida olla enää niin isoa eroa kuin aikaisemmin, ainakaan Helsingin seudulla.

Esimerkiksi jalkapallolle ovat Hernesaaren halli, Myllypuron halli, Töölön halli, Käpylän halli, Talin halli, Pajamäen halli, Pakilan halli, Granin halli, Esport centerin halli, Laaksolahden halli, Leppävaaran halli(Lepa), EBK-Honka halli, Kauklahden halli,Myyrmäen halli, Vantaankosken halli, Tikkurilan halli,Hakunilan halli,Korson halli, Järvenpään halli, Masalan halli, Klaukkalan halli. Muutama varmaan vielä puuttuu.

Jäähallien ja jalkapallohallien määrän suorassa vertailussa pitää myös huomioida, että nykyaikaista jääkiekkoa voi harrastaa vain hallissa, halli on siis jääkiekossa ainoa harjoitus- ja pelipaikka, kun jalkapalloa voi noin 8 kuukautta vuodessa hyvin harjoitella ja pelata avotaivaan allakin, varsinkin jos on tekonurmia, kuten Helsingin seudulla on paljon.

Muualla eroa on kyllä paljon. PK-seudulla, sinänsä huvittavaa että siellä on myös leudoimmat talvet, noita on suhteessa eniten. Jos esim. tutustuu Tampereen piirin tilanteeseen, niin jäähalleja alueella on luokkaa ~20. Täysikokoisia jalkapallohalleja 2(Tampereella yksi ja Hämeenlinnassa yksi). Näistäkin tuo Tampereen halli on 25-30%% muiden lajien tai messujen käytössä. Pienempiä halleja, jos siis halliksi lasketaan vain sellainen missä on + asteita kun ulkona on - asteita on 3(Tampere 2 ja Nokia 1). Näistäkin Tampereen toinen on seurojen oma kupla ja toinen sitten taas pääosin muiden lajien tai messujen käytössä oleva Pirkkahallin A halli.

Käytännössä siis Tampereella 4-5kk ei ole kunnon olosuhteita tarjolla kenellekkään ja Tampereen naapuruskunnissa ainoastaan Nokialla ollut kohtalaiset olosuhteet(se yksi 7vs7/8vs8 halli).

Näissä on vielä sellainen perustavanlaatuinen ero, että jäähallit ovat suurimmaksi osaksi kuntien rakentamia ja ylläpitämiä, mutta jalkapallohallit taas selvästi suuremmaksi osaksi seurojen tai yksityisten tekemiä. Tämä siis ympäri Suomen(esim. Turku ainoa täysikokoinen halli on yksityinen kupla).
petteri72

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Liverpool


Vastaus #49 : 29.09.2019 klo 14:14:33

Näissä on vielä sellainen perustavanlaatuinen ero, että jäähallit ovat suurimmaksi osaksi kuntien rakentamia ja ylläpitämiä, mutta jalkapallohallit taas selvästi suuremmaksi osaksi seurojen tai yksityisten tekemiä. Tämä siis ympäri Suomen(esim. Turku ainoa täysikokoinen halli on yksityinen kupla).

Eivät nyt jalkapallohallitkaan ole Helsingin seudulla ilman kuntien tukea tai julkisia avustuksia ole nousseet. Nykyään monet kunnat maksavat aika paljon tukea jalkapalloseurojen vuoroille ja on julkisia investointiavustuksiakin. Tuki on osaltaan mahdollistanut hallirakentamisen.

Harjoitusjäähalleja on kyllä enemmän rakennettu suoraan kuntien omistukseen, mutta on niitä yksityisiäkin, samalla lailla kuntien tuesta riippuvaisia kuin jalkapallossa. Ei se välttämättä tuen määrään kauheasti vaikuta, omistaako kunta vai yksityinen/seura. Seuraomisteisena henkilöstö- ja ylläpitokulut ovat kyllä usein pienemmät.
« Viimeksi muokattu: 29.09.2019 klo 14:25:45 kirjoittanut petteri72 »

 
Sivuja: 1 [2] 3 ... 5
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines