Meneekö suomalainen jalkapallo eteenpäin 2019 AD?

[petteri72]

Muualla eroa on kyllä paljon. PK-seudulla, sinänsä huvittavaa että siellä on myös leudoimmat talvet, noita on suhteessa eniten. Jos esim. tutustuu Tampereen piirin tilanteeseen, niin jäähalleja alueella on luokkaa ~20. Täysikokoisia jalkapallohalleja 2(Tampereella yksi ja Hämeenlinnassa yksi). Näistäkin tuo Tampereen halli on 25-30%% muiden lajien tai messujen käytössä. Pienempiä halleja, jos siis halliksi lasketaan vain sellainen missä on + asteita kun ulkona on - asteita on 3(Tampere 2 ja Nokia 1). Näistäkin Tampereen toinen on seurojen oma kupla ja toinen sitten taas pääosin muiden lajien tai messujen käytössä oleva Pirkkahallin A halli.

Käytännössä siis Tampereella 4-5kk ei ole kunnon olosuhteita tarjolla kenellekkään ja Tampereen naapuruskunnissa ainoastaan Nokialla ollut kohtalaiset olosuhteet(se yksi 7vs7/8vs8 halli).

Kun Ilves nyt kilpailee monessa ikäluokassa samassa etelä-länsiliigassa vaikka VJS:n kanssa niin suosittelen seuran junioripuolen hallitukselle matkaa tutustumaan VJS:n kotipesään. Eiköhän esimerkiksi VJS:n puheenjohtaja tai toiminnanjohtaja mielellään kerro, miten aikaisemmin pieni Länsi-Vantaalainen seura on pitkäjänteisellä työllä järjestänyt itselleen paremmat olot ja miten tämä on homma rahoitettu ja miten sitä on lobattu. Näkyy tuo työ kasvuna, urheilullisissa tuloksissa ja kentälläkin. Jos kynnys ottaa suoraan yhteyttä on korkea, Palloliiton kehityspäällikkö Veli-Matti Yli-Rinne varmaan auttaa.

Toki vierailu VJS:n kotipesään voi aiheuttaa Ilveksen junioripuolen hallituksessa enemmän kuin lievää vitutusta, mutta vitutuksen ja naapurikateuden kautta ne muutkin hallit ovat Helsingin seudulle nousseet. "Ei kai me nyt niin paskoja olla, ettei me yhtä hallia saada pojille pystyyn, kun naapurillakin on."

[Jortsukka]

Eivät nyt jalkapallohallitkaan ole Helsingin seudulla ilman kuntien tukea tai julkisia avustuksia ole nousseet. Nykyään monet kunnat maksavat aika paljon tukea jalkapalloseurojen vuoroille ja on julkisia investointiavustuksiakin. Tuki on osaltaan mahdollistanut hallirakentamisen.

Harjoitusjäähalleja on kyllä enemmän rakennettu suoraan kuntien omistukseen, mutta on niitä yksityisiäkin, samalla lailla kuntien tuesta riippuvaisia kuin jalkapallossa. Ei se välttämättä tuen määrään kauheasti vaikuta, omistaako kunta vai yksityinen/seura. Seuraomisteisena henkilöstö- ja ylläpitokulut ovat kyllä usein pienemmät.

Niin tätä juuri hain. Lajit ovat päättäjien taholla hyvin erilaisessa asemassa. Tämä johtunee siitä että jääkiekon vaikuttajia/sidosryhmiä on enemmän päättäjissä myös kunta-tasolla kuin jalkapallon vastaavia.

Eikä ongelma ole joku Ilves, kaippa Ilves jossain vaiheessa hallin saa rakennettua. Ongelma on se, että siihen pystyy yksi seura, mutta muut eivät juurikaan. Ei riitä rerussit. Jääkiekossa jokaisesta pienestä kylästäkin löytyy siis halli, mutta jalkapallossa näissä vastaavissa ei edes lähtökohtaisesti ole mahdollisuutta ympärivuotiseen toimintaan. Useissa ei ole edes tekonurmia, puhumattakaan lämmitettävistä tekonurmista.

Ilves nyt pärjännyt heikoilla olosuhteillakin ihan hyvin, kun ovat kaikissa muissa mainituissa ELL ikäluokissa mitatilatahdissa paitsi P14. Mutta Länsi-Suomen taso kokonaisuutena on tällä hetkellä todella heikko ja olosuhteet ovat tähän varmasti merkittävä tekijä.

[monitietäjä]

En tiedä, kuinka paljon valtio on rahoittanut jalkapallohallien rakentamista. Sen taas tiedän, että jääkiekko on pitänyt puolensa. -90 luvulla laman ollessa pahimmillaan opetusministeriö oli päättänyt, että uimahalllien energiatehokkuutta parantavat saneenaukset tulevat saamaan avustuksen. Miten kävi? Hallitus päättä avustaa vain neljää jäähallia, joista kaksi oli jo valmista Vuokatin ja Kalajoen hallia. Aikaisemmin ei ollut avusta voinut myöntää, mikä rakentaminen oli jo aloitettu. Yhtään uimahallia ei sinä vuonna valtio avustanut. Harkimon halli oli sitten ensimmäinen yksityiseen omistukseen tuleva valtion tukema jääareena. Suomessa on kohta pelaajapulasta johtuvia vajaassa käytössä olevia kuntien syliin kaatuvia jäähalleja pikkukaupungeissa 20-30 kilometrin päässä toisistaan. Ei ihme, että junioreille riittää jääaikaa. Lliigapaikkakunnat kiittävät.  Jalkapallossa tällaisia pelaajahaaveja ei ole ollut. Mutta tilanne on paranemassa, kiitos edes etelän hallien ja tekonurmikenttien.

[petteri72]

Eikä ongelma ole joku Ilves, kaippa Ilves jossain vaiheessa hallin saa rakennettua. Ongelma on se, että siihen pystyy yksi seura, mutta muut eivät juurikaan. Ei riitä rerussit. Jääkiekossa jokaisesta pienestä kylästäkin löytyy siis halli, mutta jalkapallossa näissä vastaavissa ei edes lähtökohtaisesti ole mahdollisuutta ympärivuotiseen toimintaan. Useissa ei ole edes tekonurmia, puhumattakaan lämmitettävistä tekonurmista.

Riippuu pitäjästä, lakeuksillahan näitä on, toki myös traktoreita, maansiirtokoneita, salaojakoneita ja talkoohenkeä:
Ilmajoki, 12000 asukasta: https://duol.eu/fi/referenssit/myotatuuli-areena
Laihia, 8000 asukasta: https://duol.eu/fi/referenssit/laihia-arena
Kauhajoki, 13000 asukasta: https://duol.eu/fi/referenssit/kauhajoki-airdome

Tässä sitten VJS:n kotipesä:
https://duol.eu/fi/referenssit/vjs-vantaa

GrIFK:lla samanlainen:
https://duol.eu/fi/referenssit/grifk

On toki pikkuseuralla yksi pienempi halli tuossa ihan naapurissakin, siis pikkuseuralla pikkuhalli, isommalla seuralla isompi.
https://duol.eu/fi/referenssit/ppj

Helsingin seudulla ja lakeuksilla näitä näyttää nousevan. Eikä näitä kunta ole yksin rahoittanut.

[Snoopy]

Järvenpäässä halleja Jäpsillä kaksi, toinen uusi ja erittäin moderni, vanha menee aivan loistavasti edelleen...

-Snoopy-

[päätykatsomo]

Muualla eroa on kyllä paljon. PK-seudulla, sinänsä huvittavaa että siellä on myös leudoimmat talvet, noita on suhteessa eniten. Jos esim. tutustuu Tampereen piirin tilanteeseen, niin jäähalleja alueella on luokkaa ~20. Täysikokoisia jalkapallohalleja 2(Tampereella yksi ja Hämeenlinnassa yksi). Näistäkin tuo Tampereen halli on 25-30%% muiden lajien tai messujen käytössä. Pienempiä halleja, jos siis halliksi lasketaan vain sellainen missä on + asteita kun ulkona on - asteita on 3(Tampere 2 ja Nokia 1). Näistäkin Tampereen toinen on seurojen oma kupla ja toinen sitten taas pääosin muiden lajien tai messujen käytössä oleva Pirkkahallin A halli.

Käytännössä siis Tampereella 4-5kk ei ole kunnon olosuhteita tarjolla kenellekkään ja Tampereen naapuruskunnissa ainoastaan Nokialla ollut kohtalaiset olosuhteet(se yksi 7vs7/8vs8 halli).

Näissä on vielä sellainen perustavanlaatuinen ero, että jäähallit ovat suurimmaksi osaksi kuntien rakentamia ja ylläpitämiä, mutta jalkapallohallit taas selvästi suuremmaksi osaksi seurojen tai yksityisten tekemiä. Tämä siis ympäri Suomen(esim. Turku ainoa täysikokoinen halli on yksityinen kupla).

Lempäälässä on Pikku-Vaparihalli mikä on talvisin loistava paikka harjoitella varsinkin pienimmille junnuille. 8v8 pelejä tuolla ei toki pysty pelaamaan. 5v5 onnistuu ja se on ihan hyvä harjoituspelimuoto vielä 8v8 joukkueille.

[petteri72]

Järvenpäässä halleja Jäpsillä kaksi, toinen uusi ja erittäin moderni, vanha menee aivan loistavasti edelleen...

Hmm. Tälläinen blogi löytyi:

https://jarvenpaanmonitoimihalli.wordpress.com/

Kaupungilta osatakaus. Varmaan myös tukea vuorohintoihin? Hinta vähän alle kaksi milliä? GrIFK:n halli maksoi kai noin 1,5 milliä.

Miksi jossain Porissa, Lahdessa, Mikkelissä tai Raumalla ei pystyttäisi samaan? Ja kumpi ehtii ensin, TPS vai Inter? Molemmathan hallit sitä Turkuun tulee. Ja Tampereen Ilves juniorit, uusi halli ylös kuin olisi jo! Tampereen pojat ansaitsevat paremmat olot.

VJS, GrIFK ja JäPS ovat saaneet täysikokoiset hallit aikaan, eivät ne ole mitään Veikkausliigaseuroja, hyviä junioriseuroja kyllä, JäPS saanut aikaan kaksikin hallia pidemmän ajan kuluessa, toinen toki pienempi. Jopa Laihian Luja, Kauhajoen Karhu ja Ilmajoen Kisailijat ovat saaneet omat pikkuhallit ylös. Jos ei ole varaa isoon, niin voihan sitä rakentaa pienemmän.

Mitä jos muuallakin käärittäisiin vaan hihat?

JK. Harrastan muuten toista lajia, jossa seuramme hankki oman salin vuonna 2010 ilman mitään julkista tukea, toki muokattuihin vuokratiloihin, joka on helpompaa. Nyt tuo rakennus on menossa purkuun ja isompi hanke vireillä. Ei se helppoa ole, mutta kun vaihtoehtona on uusi ehompi tila tai rakkaan seuran kuolema, se pistää eri tavalla yrittämään.

[Jortsukka]

Siitä olemme samaa mieltä että seuroissa pitää kääriä hihat ja tehdä töitä olosuhteiden parantamisen eteen. Kokoajan olen nyt vain ajanut sitä asiaa ymmärrykseen tässä, että lajit on kuntien osalta laitettu täysin erilaiseen asemaan. Tämä vielä lajissa joka liikuttaa eniten massoja vrt. jääkiekko joka selvästi pienemmän piirin laji. Suomessa siis on tehty valinta että panostetaan jääkiekkoon ja tämä on tuonut tuossa marginaalilajissa tulostakin. Tämä on hieno asia tuon menestyksen kannalta. Huono asia taas sen kannalta, että jääkiekkoa harrastaa kuitenkin suhteellisen pieni osa väestöstä, se on kallis laji harrastaa ja sitä ei voi "kuka vain harrastaa" jo ihan varusteiden hintojen perusteella. Sen sijaan kaupungit ja kunnat eivät ole nähneet järkeväksi panostaa yleisellä tasolla jalkapallo-olosuhteiden kehitykseen, vaikka tuossa lajissa on eniten massoja ja se on kuitenkin lähtökohdiltaan halpa laji harrastaa. Itse näen kuitenkin että kaupunkien ja kuntien merkittävä asia liikuntapaikkarakentamisessa olisi miettiä miten mahdollisimman paljon saataisiin urheilemaan. Se ei varmasti toteudu jäähallien kautta eikä kyllä pelkästään jalkapallohallienkaan. Tärkeämpää olisi lisätä esim. pieniä lähikenttiä, jne. Toki myös suhteessa kannattavampaa olisi tehdä niitä jalkapallohalleja, jotka ovat halvempia ylläpitää ja liikuttavat selvästi isompia massoja.

[Sokrateen puskumaali]

Itse näen kuitenkin että kaupunkien ja kuntien merkittävä asia liikuntapaikkarakentamisessa olisi miettiä miten mahdollisimman paljon saataisiin urheilemaan. Se ei varmasti toteudu jäähallien kautta eikä kyllä pelkästään jalkapallohallienkaan. Tärkeämpää olisi lisätä esim. pieniä lähikenttiä, jne. Toki myös suhteessa kannattavampaa olisi tehdä niitä jalkapallohalleja, jotka ovat halvempia ylläpitää ja liikuttavat selvästi isompia massoja.

Tästä olen aika samaa mieltä. Lähikenttiä, yksinkertaisiakin tasaisia viheralueita lapsiperheiden lähistölle, jotta lapsille olisi mahdollisuus helppoon liikunnalliseen yhdessäoloon ilman että vanhemmat huolestuvat.

Sen huomaa usein valmennettavistaan, että kenellä on mahdollisuus tällaiseen ja kenellä ei. Jos on naapurustossa sellaista kulttuuria, että kavereita löytää kentän luota, niin se luo aivan toisenlaisen pohjan kuin kännykät ja kerta pari viikkoon harjoituksissa pelailu.

Muuten olen sitä mieltä, että kunnollisia talviharjoitteluolosuhteita tarvitaan, mutta se ei ole enää suurin este jalkapallon kehittymiselle Suomessa.

[Jortsukka]

Muuten olen sitä mieltä, että kunnollisia talviharjoitteluolosuhteita tarvitaan, mutta se ei ole enää suurin este jalkapallon kehittymiselle Suomessa.

En tuota suurimmaksi nostanut, kunhan totesin että Suomessa ympäri maan on hyvin erilaiset olosuhteet harrastaa. Ja ei tarvitse kuin poistua PK-seudulta niin olosuhteet ovat selvästi heikommat. Eli vieläkin tuo on kuitenkin vaikuttava tekijä. Ei siis suurin, mutta kuitenkin vaikuttava.

Paljon suurempia on esim. valmennuksen laatu, seurojen profilointi/yhteistyö, jne.

[petteri72]

Osittain kehitys on myös resurssi- ja rahakysymys.

Sukulaispoika pelaa Helsingin seudulla etelä-länsiliigaa 8vs8 joukkueessa. Seuran ykkösjoukkueen ringissä on noin 16 poikaa ja joukkueen kokonaisbudjetti on kaikki sivuvirrat laskien 80000-100000 euroa, 5000-6000 euroa vuodessa poikaa kohti.

Valmennus on ammattimaista, ykkösvalmentajalla on myös toinen työ, mutta valmentamisesta maksetaan normaali osapäivätyön palkka. Myös muita palkattuja valmentajia käytetään tarpeen mukaan.

Varsinaiset joukkuetreenit ovat noin 4 kertaa viikossa ja sitten peli viikossa tuon päälle. Harjoitusaikaa tekonurmilla ostetaan sen verran kuin on tarkoituksenmukaista. Halli-aikaa on talvella kohtuullisesti, toki enemmänkin voisi olla. Välillä leireillään ja pelataan ulkomaillakin. Tässä ollaan tilanteessa, jossa jalkapallon pelaaminen maksaa suunnilleen yhtä paljon kuin jääkiekko samalla tasolla.

Samalla monissa Suomen pienemmissä kaupungeissa vedetään välillä hiekkakentillä, talvella koulujen saleissa, vaihtuvilla isävalmentajilla ja kengännauhabudjetilla. Ero on olosuhteissa ja resursseissa melkein kuin Eurooppaa Afrikkaan vertaisi, kaikella kunnioituksella kaikkia seura-aktiiveja kohtaan.

Ei sitä kyllä yhtään ihmettele, että Helsingin seudun juniorijoukkueet nuoremmissa ikäluokissa nykyään yleensä voittavat muut jengit paitsi Ilveksen, Interin ja TPS:n. Helsingin seudulla on näet aika paljon joukkueita, jotka tekevät juniorijalkapalloa huomattavan tosissaan, ei ehkä noin isolla joukkuebudjetilla kuin yllä, muttei paljoa puutu. Joskus toki jossain ikäluokassa tulee ELL:ään yksittäinen menestyvä jengi muualtakin kuin Helsingin seudulta, Tampereelta tai Turusta, mutta se on harvinaista.

Esimerkiksi Ell P13 sarjassa(mitali- ja jatkosarja)  kahdentoista parhaan joukossa on kahdeksan joukkuetta Helsingin seudulta, yksi Tampereelta, kaksi Turusta ja tuossa ikäluokassa yksi satunnainen vieras Raumalta. Kärjessä mitalisarjassa Ilves ja viisi Helsingin seudun seuraa.

Ei etelä-länsiliiga alueena toki ihan koko Suomea kata, mutta noin 65% Suomen juniori-ikäisistä pojista kuitenkin asuu ELL alueella ja ehkä 35% Helsingin seudulla.

[petteri72]

Jostain syystä kahlasin läpi Saksan ja Espanjan maajoukkueet.

Pelaajia oli yhteensä 43, ehdotonta maailman huippua.

28 oli kotoisin joko Helsingin seudun kokoisilta tai isommilta metropolialueilta. (Kaikki nämä La Liga ja 1. Bundesliga kaupunkiseutuja.)
8 oli kotoisin aika lailla Tampereen tai Turun seutujen kokoisilta alueilta. Metropoliin lähtöiät olivat: 8v, 11v, 12v, 13v, 14v, 14v, 16v ja 17v
7 oli kotoisin pikkukaupungeista. Pikkukaupungista metropoliin lähtöiät olivat: 11v, 12v, 12v, 13v, 14v, 14v ja 15v

66% näistä pelaajista oli pelannut koko uransa metropolialueella, jolla oli huippujoukkue (ml tuo 8v muuttanut).
17% oli muuttanut jalkapallon perässä viimeistään 13-vuotiaana.
12% muutti isoon metropoliin 14-15 vuotiaana.
5% muutti vasta 16-17-vuotiaana.

Aika raaka tilasto, en odottanut ihan tälläistä. Jalkapallo näyttää olevan metropolilaji, ainakin Saksassa ja Espanjassa.

[Sokrateen puskumaali]

Osittain kehitys on myös resurssi- ja rahakysymys.

Samalla monissa Suomen pienemmissä kaupungeissa vedetään välillä hiekkakentillä, talvella koulujen saleissa, vaihtuvilla isävalmentajilla ja kengännauhabudjetilla. Ero on olosuhteissa ja resursseissa melkein kuin Eurooppaa Afrikkaan vertaisi, kaikella kunnioituksella kaikkia seura-aktiiveja kohtaan.

Varmasti näin, mutta jos eurooppalaisissa suurseurojen akatemioissa juniorivalmentaminen saattaa olla osa-aikahommaa, niin kuinka huonosti me oikein tuhlaamme näitä resursseja, jos yritämme saada ruohonjuuritasolle päätoimisia valmentajia ja valitamme, että niiden puute on kehityksemme esteenä? Jos näiden päätoimisten valmentajien myötä lahjakkuuksista karsiutuu osa taloudellisin syin, niin silloin ammattimaisuuden peräänkuuluttaminen voi toimia vasten alkuperäistä pyrkimystä.

Tarkoitan siis, että mielestäni suomalainen jalkapallo ei mene eteenpäin peräänkuuluttamalla epärealistisia resursseja ruohonjuuritasolle vaan muuttamalla kulttuuria kilpailullisempaan ja urheilua tukevampaan muotoon. Toki resurssien paraneminen auttaa, mutta meillä on omituinen käsitys siitä, että miten jalkapalloyhteiskunnat toimivat muualla.

Aika raaka tilasto, en odottanut ihan tälläistä. Jalkapallo näyttää olevan metropolilaji, ainakin Saksassa ja Espanjassa.

Taitavat ihmiset myös pääsääntöisesti asua metropolialueilla. Jos esimerkiksi 3/4 saksalaisista asuu jossain metropolialueella (riippuu toki siitä, että mihin sen metropolialueen rajan aina vetää), niin olisi suorastaan kohtuullinen näyttö pienten paikkakuntien hyvästä pärjäämisestä, jos 1/3 tulisi pienemmiltä paikkakunnilta. Mutta huomiosi siitä, että nuoret lahjakkaat jalkapalloilijat muuttavat jo yläkouluiässä isompiin keskuksiin on hyvä ja niinhän se varmaan on. Jalkapallo voi olla yksi haastava toisen asteen koulutusmuoto ja sen koulutuksen perässä muutetaan.

[petteri72]

Varmasti näin, mutta jos eurooppalaisissa suurseurojen akatemioissa juniorivalmentaminen saattaa olla osa-aikahommaa, niin kuinka huonosti me oikein tuhlaamme näitä resursseja, jos yritämme saada ruohonjuuritasolle päätoimisia valmentajia ja valitamme, että niiden puute on kehityksemme esteenä? Jos näiden päätoimisten valmentajien myötä lahjakkuuksista karsiutuu osa taloudellisin syin, niin silloin ammattimaisuuden peräänkuuluttaminen voi toimia vasten alkuperäistä pyrkimystä.

Jalkapallon valmentaminen on junnuissa aika luonnollisesti osapäivälaji ja vaatii varsinkin junnupuolella niin hyviä fyysisiä valmiuksia, ettei sitä eläkeikään asti yleensä pysty tekemään. Pääosin päätoiminen valmentaminen ei ole edes kauhean hyvä ratkaisu, koska silloin valmentajien välinen kilpailu ei ole riittävää, kun uusia innokkaita valmentajia ei pääse mukaan riittävästi kilpailemaan paikasta paremmissa joukkueissa ja toisaalta valmentamisesta on päätoimisen turhan vaikea luopua, vaikka paras kipinä katoaisi. On toki eri asia, että valmentamisesta on hyvä maksaa enemmän kuin pähkinöitä, ainakin paremmissa joukkueissa. Jos jalkapallovalmennus on merkittävä sivuelinkeino, siihen on mahdollista panostaa ihan eri tavalla ja myös sitoutumisen aste on eri luokkaa. On eri asia käyttää todella paljon aikaa junnujoukkueen päävalmentamiseen jos siitä maksetaan vaikka 1000 euroa kuussa kuin jos ei makseta paljon mitään.

Tämä on toki lajissa kustannuskysymys, kuinka paljon jalkapallon harrastaminen maksaa pelaajan vanhemmille. Siinä on iso ero maksaako harrastaminen 200-400 euroa kuussa kaikkine kuluineen vai 50 euroa kuussa ja isommalla summalla saa palkattuja valmentajia, kenttiä ja halleja kun pelaajia on kohtuullisesti. Toisaalta jos pelaaminen hyvässä seurassa maksaa satasia kuussa plus paljon bensaa ja kuljetusaikaa, kyllä se jonkun verran rajoittaa sitä keillä on varaa lajia harrastaa.

[Jortsukka]

Varmasti näin, mutta jos eurooppalaisissa suurseurojen akatemioissa juniorivalmentaminen saattaa olla osa-aikahommaa, niin kuinka huonosti me oikein tuhlaamme näitä resursseja, jos yritämme saada ruohonjuuritasolle päätoimisia valmentajia ja valitamme, että niiden puute on kehityksemme esteenä? Jos näiden päätoimisten valmentajien myötä lahjakkuuksista karsiutuu osa taloudellisin syin, niin silloin ammattimaisuuden peräänkuuluttaminen voi toimia vasten alkuperäistä pyrkimystä.

Tosin Suomen ja vaikka jonkun Espanjan vertailu on absurdia, koska toisessa se osapäiväinen valmennushomma Barcelonan U12 akatemiajoukkueen valmentajana on vähän erilaista kuin Suomessa vetää kokopäiväistä työtä valmentaen 100 poikaa/tyttöä päivässä vetäen 6h harjoituksia. Samoin siellä Espanjassa on noin 1000 kertaa niin paljon hyivä valmentajia kuin Suomessa. Täten sinne Barcelonaan saa sen puolipäiväisen aika helposti. Suomessa taas pitää jotenkin pystyä saamaan edes kohtalaisia valmentajia ja ainoa keino nykyisillä työnkuvilla on raha. HJK taitaa olla ainoita seuroja Suomessa joka on pystynyt sitouttamaan hyviä valmentajia osa-päiväisillä työnkuvilla isomman määrän ja se johtuu taas siitä että nämä valmentajat pääsevät valmentamaan Suomen parhaita ikäluokkansa pelaajia. Pienissä ryhmissä, hyvissä olosuhteissa ja motivoituneessa ilmapiirissä.

Jos Suomessa olisi A) paljon hyviä juniorivalmentajia joista valita ja B) sopivat työnkuvat näille, niin C) silloin ei tarvitsisi ehkä niin paljon panostaa kokopäiväisiin valmentajiin.

Mitä tulee kustannuksiin, niin kuitenkin kokopäiväisen valmentajan kustannus vuosittaisessa harrastuksessa on aika minimaalinen. Otetaan vaikka esimerkiksi suomalainen suurseura X. Siellä päätoiminen valmentaja valmentaa yhtä kokonaista ikäluokkaa jossa on noin 100 pelaajaa. Valmentajan palkka on haarukassa 2000-3000e, kun lasketaan sivukulut, jnejne. niin kustannukset per pelaaja on varmaan luokkaa 30-40e. Kuitenkin tässäkin seurassa suuren osan pelaajista kausi maksaa useita tuhansia euroja. Joidenkin jopa luokkaa 4000-5000e. Jos lasketaan valmennuksen osuus tuosta summasta niin puhutaan noin 10% osuudesta.

Otetaan esimerkki toinen suurseura Y, täällä ei ole päätoimista valmentajaa vaan osa-aikaista korvausta nauttivia valmentajia vain. Silti kk-maksu seuraan on 120-150e/kk. Päälle tulee sitten vielä turnaukset, jne.

Valmennus on siis varmasti kulu, mutta ei mikään merkittävä kun aletaan miettimään pelaajakohtaisia maksuja.

[petteri72]

Jos Suomessa olisi A) paljon hyviä juniorivalmentajia joista valita ja B) sopivat työnkuvat näille, niin C) silloin ei tarvitsisi ehkä niin paljon panostaa kokopäiväisiin valmentajiin.

Mitä tulee kustannuksiin, niin kuitenkin kokopäiväisen valmentajan kustannus vuosittaisessa harrastuksessa on aika minimaalinen. Otetaan vaikka esimerkiksi suomalainen suurseura X. Siellä päätoiminen valmentaja valmentaa yhtä kokonaista ikäluokkaa jossa on noin 100 pelaajaa. Valmentajan palkka on haarukassa 2000-3000e, kun lasketaan sivukulut, jnejne. niin kustannukset per pelaaja on varmaan luokkaa 30-40e. Kuitenkin tässäkin seurassa suuren osan pelaajista kausi maksaa useita tuhansia euroja. Joidenkin jopa luokkaa 4000-5000e. Jos lasketaan valmennuksen osuus tuosta summasta niin puhutaan noin 10% osuudesta.

Jos vain 10% menee valmennuksen henkilökuluihin ja yksi henkilö vastaa 100 pojasta ollaan kyllä rajusti metsässä. Kyllä laadukkaassa valmennuksessa pitäisi olla ryhmässä yksi valmentaja ehkä suunnilleen 10 poikaa kohti, enemmänkin voi olla. 20 hengen ryhmässä ainakin kaksi valmentajaa, vähän isommassa kolme. Toki päävalmentajalla on päävastuu, mutta pitäisi olla myös apuvalmentajia. Jokaisella pojalla pitäisi olla"oma valmentaja", jolla on enemmän aikaa vastata ko. pelaajan henkilökohtaisesta kehittymisestä. 100:lla pelaajalla per valmentaja tämä ei todellakaan onnistu.

Isojen Eurooppalaisten kaupunkien parhaissa junnuakatemioissa on valmentajaporukkaa paljon. Osa valmentajista  on päätoimisia, suurin osa kai osapäiväisiä, kaikille maksetaan jotain, toki tason mukaan. Toki kun mennään tästä alemmas rahaa liikkuu vähemmän, mutta yhä tavoitteena on hyvä miehitys valmentajia. Jossain onnistutaan, jossain ei.

Toki haasteena on, että miten ne apuvalmentajat saadaan mukaan, kun päävalmentajistakin on pula. Toisaalta kun Suomessa on niin vähän mallia valmennuksen tiimityöstä, ajatus että junnujoukkueella on pieni valmennustiimi on vähän vieras, samoin tehtävien jakamisessa on haasteita jos ei ole kokemusta isommasta valmentajaryhmästä, joko valmentajana tai pelaajana.

Toki jos seurakulttuuri on kunnossa, kyllähän isommista pojista löytynee apureita, jotka mielellään pientä taskurahaa tai kausimaksun alennusta vastaan toimivat apuohjaajina pienemmille. Kaikki pelaajat eivät toki apuvalmentajankaan hommaan sovi ja siihen pitää olla paloa, mutta kyllä isoista ryhmistä aina joitain voi löytyä. Muutenkin jos kulttuuri on, että apuvalmentajia on, niin kyllähän niitä parempiin joukkueisiin ilmaantuu. Kaikkia ei toki tarvitse ottaa, kyllä päävalmentajan ja apureiden pitää tulla juttuun.

[Jortsukka]

Jos vain 10% menee valmennuksen henkilökuluihin ja yksi henkilö vastaa 100 pojasta ollaan kyllä rajusti metsässä. Kyllä laadukkaassa valmennuksessa pitäisi olla ryhmässä yksi valmentaja ehkä suunnilleen 10 poikaa kohti, enemmänkin voi olla. 20 hengen ryhmässä ainakin kaksi valmentajaa, vähän isommassa kolme. Toki päävalmentajalla on päävastuu, mutta pitäisi olla myös apuvalmentajia. Jokaisella pojalla pitäisi olla"oma valmentaja", jolla on enemmän aikaa vastata ko. pelaajan henkilökohtaisesta kehittymisestä. 100:lla pelaajalla per valmentaja tämä ei todellakaan onnistu.

Tottakai on apuvalmentajia, mutta heidän korvaus tuossa on siis pennosia. Otin nyt kantaa tuohon "ulkomailla ei ole palkattuja valmentajia, vaan vapaaehtoisia ja Suomessa jalkapallo on kallista, koska valmennus on kokopäiväistä". Kun ei ymmärretä täysin erilaista mallia mikä Suomessa yleensä on vrt. maailma. Ei missään muualla ole vastaavia malleja isoissa seuroissa missä yksi joukkue voi olla 50-80 pelaajaa mitä Suomessakin useassa seurassa on.

[Snoopy]

Taas ollaan tässä vaiheessa keskustelua, niin kuin joka vuosi... Huoh!

Nykyinen ryhmäni on reilut 40poikaa, mukana kolme valmentajaa. Kulut per pelaaja n. 110€/kk. Kyllä, saamme palkkaa, mutta puhutaan aika pienestä summasta siihen nähden miten paljon teemme töitä. Ei kuitenkaan mitään 1000€/kk ole palkkani, apuvalmentajien ei todellakaan ole mitään vastaavaa... Perspektiiviä tähän saa sillä, että mikäli käyttäisin saman ajan päivätyöhöni, niin tekisin monin kertaista lisätuloa. Joten hyväntekeväisyyttähän tämä oikeasti on.
Mutta me teemme tätä siksi että rakastamme lajia ja valmentamista.

Mutta mikäli en saisi tästä palkkaa en valmentaisi. Tein aikoinaan käytännössä talkoilla töitä eräässä seurassa, eli n. 1200€/v 70pojan kanssa. Voin kertoa, että omat kulut vuodelta oli paljon suuremmat kuin tuo määrä. Nykyinenkin palkkaus tarkoittaa sitä, että omat kulut ovat aika lailla samat kuin mitä saan, tosin verottaja tietenkin rankaisee tästä myös...

Mutta mikäli meillä ei seurassa maksettaisi valmentajille, niin ei meillä kyllä olisi valmentajia. Isävalmentajia tietenkin olisi jonkin verran, mutta kyllä meidän täytyy nyt ymmärtää myös tämä ero jo pikkuhiljaa...

-Snoopy-

[Sokrateen puskumaali]

Tottakai on apuvalmentajia, mutta heidän korvaus tuossa on siis pennosia. Otin nyt kantaa tuohon "ulkomailla ei ole palkattuja valmentajia, vaan vapaaehtoisia ja Suomessa jalkapallo on kallista, koska valmennus on kokopäiväistä". Kun ei ymmärretä täysin erilaista mallia mikä Suomessa yleensä on vrt. maailma. Ei missään muualla ole vastaavia malleja isoissa seuroissa missä yksi joukkue voi olla 50-80 pelaajaa mitä Suomessakin useassa seurassa on.

Tuo ei ollut oikeastaan argumenttini. En ole mikään harrastuksen kulujen asiantuntija, mutta vähäisenkin ymmärrykseni mukaan jalkapallon kalleuteen Suomessa vaikuttaa enemmän harjoitustilojen kalleus verrattuna maihin, joissa kunnat antavat seurojen käyttöön tilat puoli-ilmaiseksi. Totesin vain, että jos ammattimaisemmasta valmennuksesta aiheutuvat lisäkulut tiputtavat lahjakkaita lapsia harrastuksesta, niin se voi toimia itseään vastaan.

Argumenttini ydin oli se, että emme voi pitää tätä ammattimaisten valmentajien puutetta tekosyynä sille, ettemme voi tehdä asioita paremmin. Meillä ei pitäisi liikaa katsoa ammattilaisjoukkueiden akatemioita ja pyrkiä sinne. Meidän pitäisi ensin pyrkiä siihen, että meillä on vahva ruohonjuuritason jalkapallokulttuuri, joka rakentuu kunnianhimoisiin, vaativiin ja koulutettuihin isä- ja ei-isävalmentajiin, kilpailullisuuden kulttuuriin ja yhteiskunnan yleiseen liikunnallisuuden tukemiseen.

Kun se ruohonjuuritason urheilujalkapallo tuottaa yhä laajemmissa määrin 12v pelaaja-aihioita, niin sitten alkaa tulla tilausta myös suomalaisille akatemioille. Toisaalta vaikea tätä rakennusta on rakentaa puhtaasti perustukset ensin vaan vaiheet kehittyvät koko ajan rinnakkain.

Mutta olen joka tapauksessa vahvasti sitä mieltä, että me emme voi mennä sen taakse, että kun meillä ei ole tarpeeksi talviharjoittelutiloja tai ammattivalmentajia, niin me emme voi tuottaa urheilullisia, voitontahtoisia, taitavia ja pelaamisen taktiset perustaidot omaavia nuoria. Sellainen on ongelmien ulkoistamista. Se on tekosyiden etsimistä todellisten ongelmien peittämiseksi.

Taas ollaan tässä vaiheessa keskustelua, niin kuin joka vuosi... Huoh!

Olen pahoillani siitä, että jatkan keskustelua ja se vääntyy asentoihin, joissa se on aiemminkin ollut. Mutta koska selkeästi olet kokenut henkilö ja tiedät isommalla perspektiivillä asioista kuin minä, niin olet juuri sellainen ihminen, jolle asetin kysymykseni ensimmäisessä viestissä. Mikä on sinun tuntumasi tähän isoon kysymykseen, olemmeko menneet eteenpäin kokonaisuutena?

Mutta me teemme tätä siksi että rakastamme lajia ja valmentamista.

Minusta on hienoa, että kysyntä ja tarjonta kohdallasi ovat siinä tilanteessa, että saat korvausta tekemästäsi työstä. En usko että kovin moni tuntee asiasta minkään sortin kateutta. Sitä ei tarvitse ainakaan minulle perustella. Jos et valmentaisi muuten ja olet hyvä valmentaja, niin sitten on varmasti suomalaisen jalkapallon kannalta hyvä, että sitä rahaa löytyy.

Mutta mikäli meillä ei seurassa maksettaisi valmentajille, niin ei meillä kyllä olisi valmentajia. Isävalmentajia tietenkin olisi jonkin verran, mutta kyllä meidän täytyy nyt ymmärtää myös tämä ero jo pikkuhiljaa...

Tämä hieman särähtää korvaan. Jos muualla ruohonjuuritason jalkapallo-opetus toteutetaan pääosin hyvin pienellä korvauksella valmentajille, niin miksi se on meille mahdotonta? Eikö meidän tiemme voisi olla sama, koulutetaan suuri massa vapaaehtoiseen työhön pystyviä valmentajia, jotka ovat riittävän hyviä koulimaan niitä lapsia akatemioihin, joissa sinun kaltaisesi ihmiset sitten ottavat ja jalostavat heistä ammattilaisia?

Olen myös nähnyt hyvin erilaisia isävalmentajia. Toiset ovat tyhjiä arpoja, jotka eivät juuri tötsänkeräämistä parempaan pysty, mutta sitten olen nähnyt asiasta innostuneita, koulutuksissa tietoa keränneitä, oman urheilutaustansa tai muun koulutukseen hyvin soveltuvan ammattitaustansa kanssa operoivia, hyviä ihmisiä, joista voisin käyttää termiä valmentaja. Itse pelkään Dunning Kruger -efektiä jossain määrin enkä osaa sanoa, että mille kohdalle janaa asetun, mutta pyrkimykseni on olla niin hyvä kuin pystyn. Ei sillä, että se olisi merkityksellistä, mutta sanon tämän ettei synny vaikutelmaa, että viittaisin tällä jälkimmäisellä itseeni.

Mutta onko esimerkiksi jotain koulutustasoa, UEFA-x, jonka jälkeen isävalmentaja voidaan pitkin hampain laskea valmentajaksi vai onko raja aina tuossa palkanmaksussa? Jos laitetaan jokaiselle kymppi kouraan kuussa ja heistä tulee sitten valmentajia vai onko tässä joku tietty rahallinen raja, missä tuo menee? Jos on joku raja, niin sitten tehdään kovasti töitä, että saadaan tämä ero poistumaan.

Vai onko tässä jotain muuta eroa, jolle ei voi tehdä mitään ja mitä ei voi korjata? Miten sinusta me saamme suomalaisen juniorityön vielä paremmaksi? Lisää rahaa vai jotain muuta?

[Snoopy]

Vaatii enemmän aikaa kuin ruokatunti, vastailen myöhemmin...

-Snoopy-

[Jortsukka]

Mutta olen joka tapauksessa vahvasti sitä mieltä, että me emme voi mennä sen taakse, että kun meillä ei ole tarpeeksi talviharjoittelutiloja tai ammattivalmentajia, niin me emme voi tuottaa urheilullisia, voitontahtoisia, taitavia ja pelaamisen taktiset perustaidot omaavia nuoria. Sellainen on ongelmien ulkoistamista. Se on tekosyiden etsimistä todellisten ongelmien peittämiseksi.

Onko se kuitenkaan tekosyy jos olemme tilanteessa missä suurin osa pelaajista ei pysty ympärivuotiseen joukkueharjoitteluun jalkapallo-olosuhteissa? Ja ei, en sano sitä nyt isoimmaksi syyksi, mutta totean että on se edelleen selvä syy. Ammattivalmentajien puute ei sitä mielestäni ole, vaan ammattitaitoisten valmentajien puute.

Ja kuten aiemmin todettua, niin meilläkin on muutama seura(esim. HJK) pystynyt saamaan hyviä valmentajia oman työn ohella valmentamaan seuraan. Mutta tässä merkittävänä tekijänä on ollut hyvä ja motivoitunut pelaajaryhmä. Tämän takia otin esimerkiksi siis Barcan, jossa varmasti saa oman työn ohella valmentajia, kun pääset valmentamaan huippumotivoituneita lähes maailman parhaita 13-vuotiaita(esimerkkinä). Meillä taas usein pelaajat  ovat kaikkea muuta. Ja kyllä, valmentajan tehtävä on pyrkiä kehittämään motivaatiota, mutta silti se vaatii sekä sisäistä että esim. perheestä/ympäristöstä syntyvää motivaatiota. En usko että moni valmentaja motivoituu valmentamaan pelaajia joita esim. 20 pelaajasta, 10 ei kiinnosta harjoitella.

[Sokrateen puskumaali]

Vaatii enemmän aikaa kuin ruokatunti, vastailen myöhemmin...

Hienoa.

Onko se kuitenkaan tekosyy jos olemme tilanteessa missä suurin osa pelaajista ei pysty ympärivuotiseen joukkueharjoitteluun jalkapallo-olosuhteissa? Ja ei, en sano sitä nyt isoimmaksi syyksi, mutta totean että on se edelleen selvä syy. Ammattivalmentajien puute ei sitä mielestäni ole, vaan ammattitaitoisten valmentajien puute.

Onko todella niin, että suurin osa pelaajista ei pysty ympärivuotiseen joukkueharjoitteluun jalkapallossa? Jotenkin tuntuu väite epäilyttävältä, onko sinulla jotain viitettä tähän? Ainoa mitä sain googlattua oli vuodelta 2016 tieto, että 78 hallia olisi ja epäilisin, että suurimpien harrastajamäärien kaupungeissa tämä infra tavoittaisi jo suurimman osan. Ehkä oma kohtuullinen tilanne asian suhteen tekee sokeaksi.

Samaa mieltä tuosta viimeisestä näkemyksestäsi. Minusta myös tuntuu siltä, että suomalaiset eivät ymmärrä sitä näkymätöntä ammattitaitoa, mikä muualla on ja mitä ei siellä edes osata kertoa ääneen, kun sitä pidetään niin itsestäänselvänä. Oikeanlaisen konkreettisen vaatimustason ylläpito on mielestäni se avain. Täällä se puuttuu ja kuunnellaan ulkomailta vain niitä tavallaan tärkeitä tiedollisia asioita liittyen jalkapalloon, mutta yhteyttä siihen vaatimustasoon ei kunnolla ole.

Ja kuten aiemmin todettua, niin meilläkin on muutama seura(esim. HJK) pystynyt saamaan hyviä valmentajia oman työn ohella valmentamaan seuraan. Mutta tässä merkittävänä tekijänä on ollut hyvä ja motivoitunut pelaajaryhmä. Tämän takia otin esimerkiksi siis Barcan, jossa varmasti saa oman työn ohella valmentajia, kun pääset valmentamaan huippumotivoituneita lähes maailman parhaita 13-vuotiaita(esimerkkinä). Meillä taas usein pelaajat  ovat kaikkea muuta. Ja kyllä, valmentajan tehtävä on pyrkiä kehittämään motivaatiota, mutta silti se vaatii sekä sisäistä että esim. perheestä/ympäristöstä syntyvää motivaatiota. En usko että moni valmentaja motivoituu valmentamaan pelaajia joita esim. 20 pelaajasta, 10 ei kiinnosta harjoitella.

Samaa mieltä. Se on haastavaa.

[petteri72]

Samaa mieltä tuosta viimeisestä näkemyksestäsi. Minusta myös tuntuu siltä, että suomalaiset eivät ymmärrä sitä näkymätöntä ammattitaitoa, mikä muualla on ja mitä ei siellä edes osata kertoa ääneen, kun sitä pidetään niin itsestäänselvänä. Oikeanlaisen konkreettisen vaatimustason ylläpito on mielestäni se avain. Täällä se puuttuu ja kuunnellaan ulkomailta vain niitä tavallaan tärkeitä tiedollisia asioita liittyen jalkapalloon, mutta yhteyttä siihen vaatimustasoon ei kunnolla ole.

Kyllä yksi merkittävä ero on kilpailu ja vaatimustaso, jossa motivoitumattomille yksilöille näytetään ovea. Junioreilla pitää hyvässä seurassa olla oikeus harjoitella motivoituneessa ryhmässä. Se onnistuu vain heittämällä motivoitumattomimmat ulos ryhmästä toiseen joukkueeseen. Kun uhkana on se ettei mahdu asenteen puolesta joukkueeseen, puolimotivoituneetkin usein joko panostavat tosissaan tai sitten suosiolla siirtyvät harrasteluryhmiin.

[Snoopy]

Mikä on sinun tuntumasi tähän isoon kysymykseen, olemmeko menneet eteenpäin kokonaisuutena?

Ei ole mennyt. Oikeastaan mikään ei ole mennyt eteenpäin kymmenessä vuodessa. Jossain keskustelussa joku taisi sanoa, että vaikutan vähän tilanteeseen väsyneeltä ja kyllähän se vähän on niinkin, varmasti. Olen oikeastaan takonut itse omassa arjessa päätä seinään nyt aika monta vuotta, että tuntuu ettei oikein enää kannata.
Tietenkin olemme menneet siinä mielessä eteenpäin, että voimme pelata hyviä junnu maju pelejä enemmän ja Suomen aikuisten maju tuntuu saaneet paljonkin paremman otteen peleistä jne... mutta tuolla junioripuolella emme ole menneet eteenpäin, jopa päinvastoin...
-Yhteistyö on edelleen heikkoa, niin seurojen kuin joukkueidenkin välillä
--> YJ toiminta on huonoa eikä saada tarpeeksi laadukkaita joukkueita tehtyä, joukkueet toimivat mielummin yksin kuin toisten kanssa vaikka tämä oikeasti olisi pelaajan etu
--> Pelaajien siirtyminen tasosta toiseen seuran sisällä. Se että parhaimmat haasteryhmien pelaajat saataisi oikeasti intekroitua edustuksen toimintaan mukaan on aivan liian vajaavaista.
-Pelaajien nouseminen seuraavalle tasolle tuntuu olevan aika yhtä tyhjän kanssa. Muutamissa ikäluokissa enemmän, toisissa ei oikeastaan mitään.
-Monet vanhat linjat taas haudattu että saadaan jokin uusi linja vedettyä läpi. Käytännössä emme anna millekkään tarpeeksi aikaa jotta niiden teho voitaisiin saada mitattua.
-Edustuksien pelaajamäärä supistetaan, jolloin  munat on entistä pienemmässä korissa ja laadukas toiminta supistetaan isolta joukolta...
jne...
Se yksi iso asia on kulut. Minulta on tippunut tänä vuonna toiminnasta pois paljon pelaajia joilla ei vaan ole rahallisesti mahdollista harrastaa. Muutama poika olisi ollut potentiaalinen edustuksen pelaaja, mutta koska kk maksut ovat liian kovat ei ole mahdollisuutta jatkaa toimintaa meillä. Tämä on todella sääli eikä nämä ongelmat todellakaan ole pelaajien syy, mutta juniorit kärsivät näistä aina ensin...

Minusta on hienoa, että kysyntä ja tarjonta kohdallasi ovat siinä tilanteessa, että saat korvausta tekemästäsi työstä. En usko että kovin moni tuntee asiasta minkään sortin kateutta. Sitä ei tarvitse ainakaan minulle perustella. Jos et valmentaisi muuten ja olet hyvä valmentaja, niin sitten on varmasti suomalaisen jalkapallon kannalta hyvä, että sitä rahaa löytyy.

Meitä on paljon, jotka teemme tätä toisena työnä, mutta silti meitä tulisi olla vielä paljon enemmän. Tämä on yksi iso ongelma, koska niin kuin olen monesti vuosien saatossa kirjoittanut, niin meidän tulisi päästä irti siitä tietotaidon katoamisesta mikä tapahtuu kun isävalmentaja lopettaa lapsen harrastamisen loppumisen myötä.

Kokemus, kokemus ja kokemus. Sitä ei voi vieläkään liikaa painottaa ja siksi myös ns. vanhojen valmentajien velvollisuus olisikin saada siirrettyä kokemuksen tuomaa tietoa eteenpäin mahdollisimman paljon. Näen tässä työssä niin paljon valmentajia jotka ovat mukana liian vähän aikaa ja ilman kokemusta myös keskittyvät liikaa asioihin joilla ei oikeastaan ole edes suurta merkitystä. Tämä on yksi tärkeimmistä asioista joita kokemus tuo, eli mitkä ovat ne oleelliset asia.
Tietenkin, paskoja on kaikissa ihmisryhmissä, uusissa ja vanhoissa, toivottavasti ei tarvitse tästä saivarrella...

Tämä hieman särähtää korvaan. Jos muualla ruohonjuuritason jalkapallo-opetus toteutetaan pääosin hyvin pienellä korvauksella valmentajille, niin miksi se on meille mahdotonta? Eikö meidän tiemme voisi olla sama, koulutetaan suuri massa vapaaehtoiseen työhön pystyviä valmentajia, jotka ovat riittävän hyviä koulimaan niitä lapsia akatemioihin, joissa sinun kaltaisesi ihmiset sitten ottavat ja jalostavat heistä ammattilaisia?

Olen myös nähnyt hyvin erilaisia isävalmentajia. Toiset ovat tyhjiä arpoja, jotka eivät juuri tötsänkeräämistä parempaan pysty, mutta sitten olen nähnyt asiasta innostuneita, koulutuksissa tietoa keränneitä, oman urheilutaustansa tai muun koulutukseen hyvin soveltuvan ammattitaustansa kanssa operoivia, hyviä ihmisiä, joista voisin käyttää termiä valmentaja. Itse pelkään Dunning Kruger -efektiä jossain määrin enkä osaa sanoa, että mille kohdalle janaa asetun, mutta pyrkimykseni on olla niin hyvä kuin pystyn. Ei sillä, että se olisi merkityksellistä, mutta sanon tämän ettei synny vaikutelmaa, että viittaisin tällä jälkimmäisellä itseeni.

Mutta onko esimerkiksi jotain koulutustasoa, UEFA-x, jonka jälkeen isävalmentaja voidaan pitkin hampain laskea valmentajaksi vai onko raja aina tuossa palkanmaksussa? Jos laitetaan jokaiselle kymppi kouraan kuussa ja heistä tulee sitten valmentajia vai onko tässä joku tietty rahallinen raja, missä tuo menee? Jos on joku raja, niin sitten tehdään kovasti töitä, että saadaan tämä ero poistumaan.

Voin olla kaikesta kanssasi samaa mieltä sekä eri mieltä, sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, koska nyt puhutaan asioista vain isossa mittakaavassa.
Tämä on asia mistä joudun keskustelemaan aina ja paljon, vieläkin pidän kantani tässä asiassa. Mutta se ei tarkoita, että enkö arvostaisi isävalmentajia tai että en sanoisi heidän olevan myös hyviä. Olenhan aikoinaan itsekin samalla tavalla aloittanut. Nyt onkin tärkeää muistaa se, että kun puhutaan isävalmentajista ei tarkoita sitä että heidät pitäisi poistaa lajista. Jos joku ei tätä nyt ymmärrä niin suosittelen laittamaan koneen kiinni.
Mutta tämä on asia mikä tulee saada muutettua enemmän siihen suuntaan, että valmentajat eivät valmenna sen takia että ovat mukana isänä.

Kun valmentaja panostaa omaa aikaansa valmentamiseen lapsensa takia on toiminta velvollisuutta.
Olen nähnyt tätä vuosia ja vuosia, oli kyse valmentajasta tai vaikka jojosta. Jos oma lapsesi on poissa tai ei ole mukana harjoituksissa/peleissä on käytännössä kaikkien isävalmentajien paikalla oleminen vastentahtoista. Olet mukana kun lapsesi on mukana. Tämä on aivan normaalia ja kertoo miksi toiminnassa ollaan mukana. On helppo sanoa itselleen, että jään pois koska lapseni ei ole paikalla tai nimettynä.
Kun aikoinaan valmensin ryhmää jossa oli n. 70poikaa oli valmentajia itseni lisäksi listoilla seitsemän, kaksi aktiivista. Olen sanonut tämän aikaisemminkin, ei noista vuosista oli hyvää kerrottavaa kenellekkään. Itse olin melkein loppuun palanut ja muut valmentajat vituttivat.

Mutta tämä on aivan luonnollista.
Eniten itseäni harmittaa ne tapaukset joissa lapsi on pelannut kymmenen vuotta ja isävalmentaja lopettaa koska lapsikin lopetti. Kymmenen vuotta on kenelle tahansa valmentajalle pitkä aika ja usein tahtoisin enemmän tuoda näille valmentajille sitä puolta esille, että tämä voisi olla nyt sinun harrastuksesi, et ole täällä enää koska lapsesi on vaan voit nauttia tästä eri syystä. Nyt kun tällainen valmentaja lopettaa on samalla kymmenen vuoden todellinen koulutus heitetty hukkaan.

Jotenkin tätä on ihmisten niin vaikea ymmärtää. Edelleen, koulutettuja valmentajia on niin hyviä kuin susipaskojakin, ei väännetä tästä. Samalla tavalla on todella hyviä isävalmentajia, mutta lasken tämän siihen samaan kategoriaan kuin että teet työtä koska sinun täytyy tehdä jotain työtä tai teet työtä jossa haluat olla. Kaikkeen voi tottua ja kaikesta voi varmasti nauttia, mutta jos sinun motivaatiosi on se että saat haasteita, onnistumisia ja kehityt asiassa joka on hauskaa, niin onhan se ihan eri asia.

Mikä on sen rahan osuus... Iso, eihän siitä pääse yli eikä ympäri. Sanotaan vaikka että valmentaja saa 350€/kk, eli 3700€/vuosi. Onhan se asia joka motivoi vaikka siitä otettaisi verotkin pois, varsinkin jos verrokkina on se että saat hakea pelipäivän buffasta kahvin ja Irmelin tekemän korvapuustin, vaikka nekin olisivat hyvät. Jos vaikka sanotaan, että saat vastuuvalmentajana reilut 5000€/vuodessa niin tietenkin tuo motivoi tekemään töitä myös iltaisin, että pelaajien harjoitukset ovat laadukkaita ja että toimintasuunnitelmaa noudatetaan, pelaajia kehitetään yksilöllisesti ja jaksetaan puolustaa omaa pitkänajan tähtäintä. Ei näitä kukaan kieltää voi.

Vaikka kuinka tahtoisimme elää maailmassa jossa jokainen haluaa auttaa toisiaan, niin ei me vaan jakseta ilman kunnollisia kannustimia.
Tarvitsemme kuluihimme korvausta rahana, tarvitsemme haasteita, tarvitsemme mahdollisuuden edetä ja tahdomme että onnistumisemme huomioidaan. Ihan sama asia kuin oikeissa töissä.
Ei meidän palkat riitä kovinkaan ihmeelliseen extraan, mutta se on yksi kannustin jaksaa painaa kentänlaidalla näinä syksyn iltoina sekä talven pakkasissa.

Me voimme saivarrella vaikka kuinka paljon, voimme elää ruusuisia unelmia ja maalailla sateenkaaria, mutta se ei auta meitä viemään laajassa mittakaavassa suomifutista eteenpäin tarpeeksi.
Tarvitsemme oikeita akatemioita joissa useat ryhmät saavat laadukasta toimintaa. Tarvitsemme näitä eripuolelle Suomea. Tarvitsemme ohjatun pelaajapolun, jota seurat noudattavat ja jonka avulla meillä on yhteinen tavoite. Tarvitsemme laadukkaampia valmentajia joiden motivointi on eri asia kuin oman lapsen pelaaminen. Tarvitsemme parempia sarjoja joissa parhaat saavat oikeasti pelata parhaita vastaan ja jossa useat seurat kilpailevat laadukkaasti ja mahdollisimman korkealla tasolla. Tarvitsemme menestystä ulkomailla ja tarvitsemme aikuisia isoihin pääsarjoihin, jotta lapsemme saavat kimmoketta harjoitella ja tavoitella kuuta sekä tähtiä.
Näitä me tarvitaan...

-Snoopy-
 

[petteri72]

Jalkapallossa palkkana maksettavalla rahalla on kaksi merkitystä, se on toisaalta tuloja joilla voi elää ja toisaalta arvostuksen mitta. 10 M€ tienaava pelaaja on parempi kuin 2 M€ tienaava pelaaja, joka on taas parempi kuin 500 k€ tienaava, joka taas parempi 100k€ tienaava. Tämä on ammattijalkapallon maailma. Junnujen unelma, kaukainen, mutta unelmatavoite silti.

Toki futis voi olla hauska harrastuslaji, mutta se on myös kilpailua paikasta auringossa. Sekä pelaajilla että valmentajilla, mitä korkeammalle tasolle mennään sitä kovempaa kilpailua. Paremmalle pelaajalle tai paremmalle valmentajalle maksetaan enemmän. Jos et ole riittävän hyvä pelaaja tai valmentaja joudut itse maksamaan harrastuksesta. Valmentaja toki harvemmin.

Valmentajilla toki on pienemmät tuloerot kuin pelaajilla, mutta siitä huolimatta se miten hyvää joukkuetta valmennat ja miten paljon siitä maksetaan ovat valmentamisessa menestyksen ja arvostuksen mittareita, oli ne summat suhteessa toisiinsa mitä vaan. Ja kyllä maksettavien korvausten pitäisi olla myös järkevässä suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, vaikka kukaan ei rahan takia valmentajaksi ryhdy.