Meneekö suomalainen jalkapallo eteenpäin 2019 AD?

[Sokrateen puskumaali]

Ei ole mennyt. Oikeastaan mikään ei ole mennyt eteenpäin kymmenessä vuodessa. Jossain keskustelussa joku taisi sanoa, että vaikutan vähän tilanteeseen väsyneeltä ja kyllähän se vähän on niinkin, varmasti. Olen oikeastaan takonut itse omassa arjessa päätä seinään nyt aika monta vuotta, että tuntuu ettei oikein enää kannata.

Kuulostaa kyllä taisteluväsymykseltä, mitä en toisaalta yhtään ihmettele. Todellisuuden kertoo vasta tulevaisuus. Luulen, että pessimismisi on luotettavampi arvio kuin minun orastava optimismini, mutta hyvähän tätä on miettiä vuonna 2029, että mitä vuosikymmen on tuonut tullessaan.
 

Tietenkin olemme menneet siinä mielessä eteenpäin, että voimme pelata hyviä junnu maju pelejä enemmän ja Suomen aikuisten maju tuntuu saaneet paljonkin paremman otteen peleistä jne... mutta tuolla junioripuolella emme ole menneet eteenpäin, jopa päinvastoin...

Kuvaatko tätä jälkimmäistä paremmin. Esimerkkisi olivat hieman ylätasolla. Onko pelin taso junioreissa mielestäsi heikompaa nykyään kuin kymmenen vuotta sitten?

Se yksi iso asia on kulut. Minulta on tippunut tänä vuonna toiminnasta pois paljon pelaajia joilla ei vaan ole rahallisesti mahdollista harrastaa. Muutama poika olisi ollut potentiaalinen edustuksen pelaaja, mutta koska kk maksut ovat liian kovat ei ole mahdollisuutta jatkaa toimintaa meillä. Tämä on todella sääli eikä nämä ongelmat todellakaan ole pelaajien syy, mutta juniorit kärsivät näistä aina ensin...

Osaatko kertoa, että mikä on kaikista raskain kuluerä, mikä tätä kustannuspuolta rasittaa? Mitä sille voisi tehdä?

Meitä on paljon, jotka teemme tätä toisena työnä, mutta silti meitä tulisi olla vielä paljon enemmän. Tämä on yksi iso ongelma, koska niin kuin olen monesti vuosien saatossa kirjoittanut, niin meidän tulisi päästä irti siitä tietotaidon katoamisesta mikä tapahtuu kun isävalmentaja lopettaa lapsen harrastamisen loppumisen myötä.

Kokemus, kokemus ja kokemus. Sitä ei voi vieläkään liikaa painottaa ja siksi myös ns. vanhojen valmentajien velvollisuus olisikin saada siirrettyä kokemuksen tuomaa tietoa eteenpäin mahdollisimman paljon. Näen tässä työssä niin paljon valmentajia jotka ovat mukana liian vähän aikaa ja ilman kokemusta myös keskittyvät liikaa asioihin joilla ei oikeastaan ole edes suurta merkitystä. Tämä on yksi tärkeimmistä asioista joita kokemus tuo, eli mitkä ovat ne oleelliset asia.

Olen jotenkin ajatellut, että niin seurojen kuin piirien/liiton ammattilaisten yhtenä tärkeimpänä tehtävänä olisi juuri tämän oleellisen tiedon säilyttäminen ja uusiin vapaaehtoisiin siirtäminen. Kaikki eivät opi ja kokemusta ei tule nopeasti, mutta tämä on silti realistisempi ajatus kuin se, että vapaaehtoiset jaksaisivat kaikki yli kymmenen vuotta kyntää samaa harrastusta.
 

Mutta tämä on asia mikä tulee saada muutettua enemmän siihen suuntaan, että valmentajat eivät valmenna sen takia että ovat mukana isänä.

Kun valmentaja panostaa omaa aikaansa valmentamiseen lapsensa takia on toiminta velvollisuutta.
Olen nähnyt tätä vuosia ja vuosia, oli kyse valmentajasta tai vaikka jojosta. Jos oma lapsesi on poissa tai ei ole mukana harjoituksissa/peleissä on käytännössä kaikkien isävalmentajien paikalla oleminen vastentahtoista. Olet mukana kun lapsesi on mukana. Tämä on aivan normaalia ja kertoo miksi toiminnassa ollaan mukana. On helppo sanoa itselleen, että jään pois koska lapseni ei ole paikalla tai nimettynä.
Kun aikoinaan valmensin ryhmää jossa oli n. 70poikaa oli valmentajia itseni lisäksi listoilla seitsemän, kaksi aktiivista. Olen sanonut tämän aikaisemminkin, ei noista vuosista oli hyvää kerrottavaa kenellekkään. Itse olin melkein loppuun palanut ja muut valmentajat vituttivat.

Ikävä kuulla. Itse olen ottanut asian niin, että menen tai pyrin menemään harjoituksiin vaikka lapseni ei ole menossa, koska apua tarvitaan ja se on minun vapaaehtoistyöni, johon olen sitoutunut ja koska lasten liikunnallisuus on tärkeää. Pidemmät pelireissut, joissa oma lapsi ei ole mukana ovat taas ehkä tapauskohtaisia sovittavia asioita. Olen sitä mieltä, että jos lähdetään jotain asiaa tekemään, niin sitten tehdään se kunnolla, mutta ymmärrän toisaalta myös niitä, joiden on vaikeampi perustella sitä vapaaehtoistyötään puolisolle ja muulle perheelleen.

Eniten itseäni harmittaa ne tapaukset joissa lapsi on pelannut kymmenen vuotta ja isävalmentaja lopettaa koska lapsikin lopetti. Kymmenen vuotta on kenelle tahansa valmentajalle pitkä aika ja usein tahtoisin enemmän tuoda näille valmentajille sitä puolta esille, että tämä voisi olla nyt sinun harrastuksesi, et ole täällä enää koska lapsesi on vaan voit nauttia tästä eri syystä. Nyt kun tällainen valmentaja lopettaa on samalla kymmenen vuoden todellinen koulutus heitetty hukkaan.

Järjestöpuolella oltaisiin hyvin iloisia vapaaehtoisista, jotka jaksavat edes sen kymmenen vuotta. Tuota ei mielestäni kannata harmitella vaikka onhan se ymmärrettävää, että se on iso menetys. Jos kuitenkin ne muut vanhemmat näkevät, että se suhtautuminen on tuota laatua, että tuokaan ei riitä, niin eivät välttämättä lähde toimintaan ollenkaan. Ketään ei voi väkisin pitää mukana vaan sen on tultava omasta halusta.

Mikä on sen rahan osuus... Iso, eihän siitä pääse yli eikä ympäri. Sanotaan vaikka että valmentaja saa 350€/kk, eli 3700€/vuosi. Onhan se asia joka motivoi vaikka siitä otettaisi verotkin pois, varsinkin jos verrokkina on se että saat hakea pelipäivän buffasta kahvin ja Irmelin tekemän korvapuustin, vaikka nekin olisivat hyvät. Jos vaikka sanotaan, että saat vastuuvalmentajana reilut 5000€/vuodessa niin tietenkin tuo motivoi tekemään töitä myös iltaisin, että pelaajien harjoitukset ovat laadukkaita ja että toimintasuunnitelmaa noudatetaan, pelaajia kehitetään yksilöllisesti ja jaksetaan puolustaa omaa pitkänajan tähtäintä. Ei näitä kukaan kieltää voi.

Minä maksan myös Irmelin korvapuustista. Minua tuo raha ei ainakaan vielä tässä vaiheessa motivoi, mutta ymmärrän, että pidempään asiaa tehnyt haluaa että hänen työpanostaan arvostetaan enemmän.

Tarvitsemme oikeita akatemioita joissa useat ryhmät saavat laadukasta toimintaa. Tarvitsemme näitä eripuolelle Suomea. Tarvitsemme ohjatun pelaajapolun, jota seurat noudattavat ja jonka avulla meillä on yhteinen tavoite. Tarvitsemme laadukkaampia valmentajia joiden motivointi on eri asia kuin oman lapsen pelaaminen. Tarvitsemme parempia sarjoja joissa parhaat saavat oikeasti pelata parhaita vastaan ja jossa useat seurat kilpailevat laadukkaasti ja mahdollisimman korkealla tasolla. Tarvitsemme menestystä ulkomailla ja tarvitsemme aikuisia isoihin pääsarjoihin, jotta lapsemme saavat kimmoketta harjoitella ja tavoitella kuuta sekä tähtiä.
Näitä me tarvitaan...

Pelkään, että ensimmäinen tavoitteesi on mahdollinen vasta jos muut palikat on ensin saatu kuntoon. Toki voitaisiin lähteä siitä, että toisen asteen koulutukseen pyrittäisiin luomaan myös polkuja, joita pitkin jalkapalloilijan ammattiin kouluttautuminen olisi mahdollista jonkun toisen ammatin lisäksi, milloin päästäisiin kiinni miljardiluokan pottiin, josta murusetkin olisivat merkittäviä. Tämä yhteiskuntaan parempi integroituminen olisi mielestäni Palloliiton tärkeimpiä tehtäviä.

Pelaajapoluista en osaa sanoa oikein mitään. Minusta on aina jotenkin kyseenalaista antaa ymmärtää, että olisi olemassa joku polku, jota pitkin pääsee perille. Se on, jos sen itse raivaa. Saat ehkä selittää tämän paremmin, että mitä se tarkoittaa. Valmennuksen laadun parantaminen, kilpailullisuus ja esikuvien rakennus ovat kaikki hyviä päämääriä, joskin viimeistä ei voi ottaa asiana, jonka voisi hoitaa paremmin, vaan se tulee, jos muut palikat ovat kunnossa ja toimii itseään ruokkivana asiana.

[Sokrateen puskumaali]

Kyllä yksi merkittävä ero on kilpailu ja vaatimustaso, jossa motivoitumattomille yksilöille näytetään ovea. Junioreilla pitää hyvässä seurassa olla oikeus harjoitella motivoituneessa ryhmässä. Se onnistuu vain heittämällä motivoitumattomimmat ulos ryhmästä toiseen joukkueeseen. Kun uhkana on se ettei mahdu asenteen puolesta joukkueeseen, puolimotivoituneetkin usein joko panostavat tosissaan tai sitten suosiolla siirtyvät harrasteluryhmiin.

Tässä tulee ehkä pienemmillä paikkakunnilla vastaan se kokonaismäärän vähyys. Teini-iässä ei ole välttämättä niin helppoa siirtää kavereita pihalle, jos ikäluokasta vain parikymmentä harrastaa enää lajia. Siinä on motivaatiotaidot koetuksella. Mutta muuten toki samaa mieltä, ilman kilpailua pelipaikoista ei synny hyvää kehitystä.

Vaikea ylläpitää vaatimustasoa, jos sen alle menevät suoritukset eivät johda mihinkään. Silloin se on sananhelinää. Kuinka monessa seurassa osataan asettaa vaatimustaso myös parhaille pelaajille sopivan korkealle?

[Snoopy]

Kuvaatko tätä jälkimmäistä paremmin. Esimerkkisi olivat hieman ylätasolla. Onko pelin taso junioreissa mielestäsi heikompaa nykyään kuin kymmenen vuotta sitten?

Tässä on pieni dilemma, joka mielestäni näkyy vasta kun on ollut hetken mukana. Ensimmäiseksi kun seuraa ylemmän tason pelejä on peli mennyt eteenpäin, mutta pelit ovat kilpasarjassa "köyhtyneet". Tämä ristiriitaisuus tulee siinä, että itse taktiikka on kehittynyt. Yksi syy miksi heikommat ryhmät voivat pelata paremmin parhaita vastaan ja kyllähän kylmä fakta on että esimerkiksi HJK:n pitäisi pystyä paljon parempaan kuin mihin se nyt pystyy muutamaa edustuksen ikäluokkaa lukuunottamatta. Mutta samahan näkyy myös aikuisissa asti. Tästä syystä mm. HJK on jopa menettänyt omaa statustaan Suomen johtavana seurana.
Kuitenkin vaikka taso näennäisesti on parantunut, niin silti pelit ovat köyhtyneet. Jos seurataan Euroopassa kilparyhmien pelejä, niin yksi merkittävä asia on nopeus ja pelien intensiivisyys. Käytännössä päinvastainen kuin mitä meillä Suomessa, jossa pelit ovat junnaamista ja hidasta etenemistä.

Yksi esimerkki junioripuolelta... Eräs valmentaja opettaa pallollista seuraavasti; jos et tiedä mitä tee, pysähdy. Loogista, pysähdy ja anna prässäävän pelaajan tehdä aloite, kun prässäävä pelaaja tekee liikkeen tulee toisaalle tilaa ja vapautuu (toivottavasti) pelaajia joille syöttää.
Mutta tässä tilanteessa, kun tätä ohjetta sovelletaan muihin vastaaviin tilanteisiin pelistä tulee ponnetonta ja peli hidastuu. Saadaan näyttämään peli kuin se olisi hallinnassa, mutta hallinta on näennäistä.
Itse kuulun siihen ryhmään jotka haluavat viedä peliä eteenpäin, liikkua aluekerrallaan aktiivisesti, pitää tempoa yllä ja pallollisen tulee haastaa saadakseen vastustaja liikkeelle.

Onko peli sitten heikompaa kuin ennen? Ei, koska tekninen taito on pelaajilla parantunut huomattavasti. Ollaan menty eteenpäin, mutta niin on menty maailmallakin ja meidän väli eri maihin on omasta mielestäni jopa kasvanut. Hyvä/hyvät ikäluokat voivat paikata maju menestystä, koska yksittäisten pelaajien mahdollisuus kantaa joukkuetta on hyvä, mutta silti me emme saa maailmalla seurajoukkueiden puolesta oikein mitään aikaiseksi. Mikäli meidän taso olisi parempi ja tuo väli eri maihin nähden olisi oikeasti supistunut saisimme enemmän tuloksia aikaiseksi.

Osaatko kertoa, että mikä on kaikista raskain kuluerä, mikä tätä kustannuspuolta rasittaa? Mitä sille voisi tehdä?

Valmennuskulut ja kenttämaksut. Ei siinä sen ihmeempää. Jos kaupunki tukisi kenttävuoroilla tippuisi toimintamaksuista pois 30%. Esimerkiksi yksi puolikas ulkokenttä voi maksaa 40-60€ kerta, koko kentän vuokra 100-150€ riippuen kentästä ja ajasta. Hallivuoro puolikkaalla kentällä 80-160€. Jos lasketaan viikon kulut vähän alakanttiin, niin kaksi hallivuoroa viikossa 200€, yksi puolikas ulkokenttä 50€ ja yksi ison kentän peli harjoituskaudella per viikko olisi 150€. Viikossa siis pelkät olosuhteet maksavat 400€, kuukaudessa siis n. 1600€ ja vuodessa ollaan siinä 19 000€. Tämä nyt vaikka sitten jaettuna vaikka 25pelaajalla niin per pelaaja tulee n. 750€, eli n. 62€/kk.
No pelaajia voi olla enemmän tai vähemmän, mutta samassa suhteessahan maksut nousee koska esim. harjoitusotteluita tarvitaan enemmän jne. Eihän läpikauden tietenkään ole noin paljon pelejä, mutta jos on vähemmän pelejä on enemmän harjoituksia, osa vuoroista on kalliimpia ja ison kentän harjoituspelivuorot ovat huomattavasti kalliimpia jne... Me laskemme nämä aina yli, että saamme esim. antaa maksuvapaita kuukausia loppuvuodesta ja mikäli tulee enemmän pelejä on niihin varattuna euroja. Toisaalta kulut voivat tippua kuukaudessa vain joitakin euroja, mutta loppuvuodesta niistä on kasaantunut iso summa.

Oikeasti tulisi olla yksi valmentaja per 10 pelaajaa. Nyt ei siihen päästä kuin edustuspuolella. Haastepuolella valmentajia on yksi per 15pelaajaa, joka on liikaa, mutta jonka kautta tulee toimeen. Oletuksena tietenkin on että jokainen valmentaja on aina paikalla per tuo pelaajamäärä, mutta se ei tapahdu aina.
Ns. isävalmentaja joukkueissa tämä suhde on entistä huonompi.

Minä maksan myös Irmelin korvapuustista. Minua tuo raha ei ainakaan vielä tässä vaiheessa motivoi, mutta ymmärrän, että pidempään asiaa tehnyt haluaa että hänen työpanostaan arvostetaan enemmän.

Maksan myös, ne on usein hyviä, mutta tarvitsen myös korvauksen menetetystä vapaa-ajasta vaikka tämä onkin harrastus, niin korvaus kuuluu tehdystä työstä. Se aina välillä valmennuspäällikön kehu auttaa jaksamaan, pelaajien positiivinen palaute enemmän.

Pelaajapoluista en osaa sanoa oikein mitään. Minusta on aina jotenkin kyseenalaista antaa ymmärtää, että olisi olemassa joku polku, jota pitkin pääsee perille. Se on, jos sen itse raivaa. Saat ehkä selittää tämän paremmin, että mitä se tarkoittaa...

Ei ole selkeää pelaajapolkua eikä linjaa. Jokainen seura tekee oman linjansa ilman kattojärjestön valvontaa. Samaten jokainen seura voi tapojaan sekä linjauksiaan muuttaa, vaikka muutaman vuoden välein jos tuntuu hyvältä. Tämä perustuu meidän yhteiskuntaan ja malttamattomuuteen...
Nykyisessä seurassani ollaan huovattu moneen suuntaan, mutta niin oli myös aikaisemmissa seuroissa. Uusi iso herra voi pistää paletin uusiksi jos niin haluaa, mutta yksikään linjaus ei ole kestänyt tarpeeksi kauan että tuloksia olisi voinut verrata mihinkään aikaisempaan. Aikaisempien ylempien valmennuspäälliköiden tuki on ollut heikkoa, koska linjausten läpivieminen on ollut heillekin hieman häilyvää, valmentajille jätetään liian isot roolit joukkueiden kanssa jne...

Tästä olen koettanut puhua pitkään, ihan seurojen sisällä kuin täälläkin, eli esimerkiksi mitä vaikka A valmentaja haluaa minun pelaajilta kun he siirtyvät sinne. Tai tiedänkö mitä pelaajien tulisi osata kun siirtyvät minulle... Onko liitolta tullut ohjausta, että jotta meidän Pekka voisi päästä piirijoukkueeseen niin nämä asiat pitäisi osata jne...

Mutta tämä tuntuu olevan vähän tyhjille seinille huutamista, siksi jo vähän väsyttää. Nyt tuntuu siltä, että teen oman työni mahdollisimman hyvin ja keskityn omiin poikiin. Ehkä politikoinnille tulee sitten aikaa joskus tulevaisuudessa tai ehkä se sama pieni piiri jatkaa pyörimistään samoilla metodeilla kuin aikaisemminkin.

-Snoopy-

[Sokrateen puskumaali]

Kuitenkin vaikka taso näennäisesti on parantunut, niin silti pelit ovat köyhtyneet. Jos seurataan Euroopassa kilparyhmien pelejä, niin yksi merkittävä asia on nopeus ja pelien intensiivisyys. Käytännössä päinvastainen kuin mitä meillä Suomessa, jossa pelit ovat junnaamista ja hidasta etenemistä.

Ymmärrän ongelman mistä puhut ja olen samaa mieltä siitä, että asia on suomalaisen jalkapallon suurimpia ongelmia, mutta omat havaintoni olivat sen suuntaisia, että tässä asiassa on tulossa muutosta. Ehkä oma perspektiivini on enemmän nuorempien ikäluokkien sävyttämä ja sinulla kokeneempana vanhempien. Voisiko olla, että 2000-luvun alkupuolella syntyneet ovat saaneet perusopetuksensa (vähän väärinymmärretystä) Guardiolan Barcelonan tyylistä ja se näkyy nyt teini-ikäisten perusteissa enemmän kuin 2010 korvilla syntyneillä, joiden perusopetuksessa on vallalla suoraviivaisemmat opit?

Yksi esimerkki junioripuolelta... Eräs valmentaja opettaa pallollista seuraavasti; jos et tiedä mitä tee, pysähdy. Loogista, pysähdy ja anna prässäävän pelaajan tehdä aloite, kun prässäävä pelaaja tekee liikkeen tulee toisaalle tilaa ja vapautuu (toivottavasti) pelaajia joille syöttää.

Tällainen pausa yhdistettynä seisoviin pelitovereihin tappaa kyllä temmon totaalisesti.
 

Onko peli sitten heikompaa kuin ennen? Ei, koska tekninen taito on pelaajilla parantunut huomattavasti. Ollaan menty eteenpäin, mutta niin on menty maailmallakin ja meidän väli eri maihin on omasta mielestäni jopa kasvanut. Hyvä/hyvät ikäluokat voivat paikata maju menestystä, koska yksittäisten pelaajien mahdollisuus kantaa joukkuetta on hyvä, mutta silti me emme saa maailmalla seurajoukkueiden puolesta oikein mitään aikaiseksi. Mikäli meidän taso olisi parempi ja tuo väli eri maihin nähden olisi oikeasti supistunut saisimme enemmän tuloksia aikaiseksi.

Minkälaiset tulokset toimisivat mielestäsi indikaattoreina eteenpäinmenosta? Minulle ehkä yksittäisten pelaajien teini-iässä tapahtuvat siirrot akatemioihin ovat suurin indikaattori meidän tasostamme. Seurajoukkueiden tasolla meillä on niin suuria taloudellisiin lainalaisuuksiin liittyviä ongelmakohtia, että en hirveästi odota seurajoukkueidemme puolelta mitään. Siinä on monia sellaisia asioita, joiden pohjalta hyvän suomalaisen jalkapalloilijan ei taloudellisesti kannata pelata ammattimaisesti Suomessa.

Valmennuskulut ja kenttämaksut. Ei siinä sen ihmeempää. Jos kaupunki tukisi kenttävuoroilla tippuisi toimintamaksuista pois 30%. Esimerkiksi yksi puolikas ulkokenttä voi maksaa 40-60€ kerta, koko kentän vuokra 100-150€ riippuen kentästä ja ajasta. Hallivuoro puolikkaalla kentällä 80-160€. Jos lasketaan viikon kulut vähän alakanttiin, niin kaksi hallivuoroa viikossa 200€, yksi puolikas ulkokenttä 50€ ja yksi ison kentän peli harjoituskaudella per viikko olisi 150€. Viikossa siis pelkät olosuhteet maksavat 400€, kuukaudessa siis n. 1600€ ja vuodessa ollaan siinä 19 000€.

Englantilainen jalkapalloväki on käärmeissään £1000 kausimaksusta ja katsoo sen tuhoavan koko jalkapallon. Tässä esimerkki yhdestä ensimmäisestä googlauksesta löytyneestä hinnastosta:

https://www.wakefield.gov.uk/Documents/sports-leisure/sports-pitch-prices.pdf

Jos ymmärrän oikein, niin kenttä pukukoppeineen on n. 500 puntaa vuodelta. En usko tämän olevan anomalia. Muualla kentät kuulemani mukaan annetaan käyttöön vielä vähäisemmin maksuin. Talviolosuhteet varmaan ovat vaikeammat ylläpitää, mutta en usko, että meillä yhteiskuntana on mitään järkeä pyytää lasten liikuttamiseen tarkoitetulta toiminnalta täyttä markkinahintaa. Tuo parikymmentä tonnia on aika absurdia kerätä vanhemmilta jotka haluavat pitää huolta lastensa terveydestä. Tähän pitäisi saada muutosta.

Tästä olen koettanut puhua pitkään, ihan seurojen sisällä kuin täälläkin, eli esimerkiksi mitä vaikka A valmentaja haluaa minun pelaajilta kun he siirtyvät sinne. Tai tiedänkö mitä pelaajien tulisi osata kun siirtyvät minulle... Onko liitolta tullut ohjausta, että jotta meidän Pekka voisi päästä piirijoukkueeseen niin nämä asiat pitäisi osata jne...

Tämä auttaisi varmasti minuakin. Liian vähän on sellaista selkeää opetussuunnitelmaa, jossa sanottaisiin, että 10 vuotiaana pelaajan pitäisi osata nämä asiat. Uudistetussa valmennuskoulutuksessa, mistä olen saanut nauttia, on kyllä jo uskallettu ottaa pieniä askelia siihen suuntaan, mutta yleisesti ottaen palloliiton valmennuslinja ei tarjoa selkeätä opetussuunnitelmaa.

Mutta tämä tuntuu olevan vähän tyhjille seinille huutamista, siksi jo vähän väsyttää. Nyt tuntuu siltä, että teen oman työni mahdollisimman hyvin ja keskityn omiin poikiin. Ehkä politikoinnille tulee sitten aikaa joskus tulevaisuudessa tai ehkä se sama pieni piiri jatkaa pyörimistään samoilla metodeilla kuin aikaisemminkin.

Maailma ei muutu kuin muuttamalla. Ei saa jäädä taisteluväsymyksen vallassa omaan poteroon vaan jokainen keskustelu auttaa. Tämäkin keskustelupalsta saattaa auttaa ihmisiä muuttamaan kulttuuriaan kun informaatiota siirtyy. Sinunkin tyhjille seinille huutamasi asiat menneinä vuosina ovat auttaneet minua sisäistämään asioita ja ymmärtämään jalkapalloa paremmin. Se ei ole ollut turhaa ja saman voisin sanoa monille muillekin tällä palstalla vaikuttaneille juniorijalkapallosta vuosien varrella vääntäneille ihmisille. Niitä kirjoituksia on luettu ja ne ovat johdattaneet tiedon lähteille sekä auttaneet ajattelemaan asioita monipuolisemmin.

Nämä asiat ovat vaan välillä hyvin hitaita mennäkseen eteenpäin.

[drone]

Nämä asiat ovat vaan välillä hyvin hitaita mennäkseen eteenpäin.

Sanoisin, että tuskastuttavan hitaasti. Kysymys on koko toimintakulttuurin rakentamisesta ja ylipäätään siitä, mitä ajattelemme jalkapalloilusta lajina. Tämä on sellaista yrityksen ja erehdyksen kautta oppimista, kun menestymisen perinteitä ei ole, eikä myöskään oikein sellaista laajamittaista intohimoa ja halua tehdä asioita Suomena. Jalkapallomaailmaa pitäisi kytätä haukan lailla ja kilpailijoiden yrityksestä, onnistumisesta ja erehdyksestä oppia imien. Samalla pitäisi olla pitkäjänteisyyttä toiminnan kehittämiseen. Pikavoittoja ja taikatemppuja tässä ei nyt vaan yksinkertaisesti ole. Tarvitaan ääretön määrä päättäväisyyttä, osaamista ja työtä.

Mutta aikaskaala on silti iso. Ajan puutteesta ei voi valittaa. Meillä on ollut aikaa laittaa nämä asiat kuntoon. Palloliiton "saunakerho" jumiutti suomalaisen jalkapalloilun kehityksen sadaksi vuodeksi. Sen perinteen jäljet taitavat näkyä vieläkin, ainakin siitä päätellen, miten edellinen kirjoittaja toteaa, että "palloliiton valmennuslinja ei tarjoa selkeätä opetussuunnitelmaa". Miten voi ylipäätään mitään opettaa, jos ei ole selkeätä suunnitelmaa?

P.S. Tsemppiä kaikille, jotka jaksavat väsyneenäkin näitä asioita rummuttaa. Se on ainoa keino, jotta jotain voitaisiin saada aikaan yhteisönä.

[hoc]

Yksi esimerkki junioripuolelta... Eräs valmentaja opettaa pallollista seuraavasti; jos et tiedä mitä tee, pysähdy. Loogista, pysähdy ja anna prässäävän pelaajan tehdä aloite, kun prässäävä pelaaja tekee liikkeen tulee toisaalle tilaa ja vapautuu (toivottavasti) pelaajia joille syöttää.
Mutta tässä tilanteessa, kun tätä ohjetta sovelletaan muihin vastaaviin tilanteisiin pelistä tulee ponnetonta ja peli hidastuu. Saadaan näyttämään peli kuin se olisi hallinnassa, mutta hallinta on näennäistä.

Ugh. Tunnistan tuosta kuvauksesta stereotyypin lisäksi jopa kiusallisen selvästi pari valmentajaa. Eräs näistä siirtyi jokin aika sitten uuden joukkueen peräsimeen ja muutos joukkueen pelissä ja pelitavassa on ollut suoraan sanottuna karmaiseva. Ennen nopeaa, aktiivista ja rohkeaa jalkapalloa, sekä taustat huomioiden varsin hyvällä tuloshistorialla pelannut kilpatason joukkue, on muuttunut hitaasti palloa hierovaksi, seisovaksi ja ylivarovaiseksi ryhmäksi. Kaiken kruunaa valmentajan tapa yliohjata pallollisia pelaajia, korostaen turvallisen ja riskittömän vaihtoehdon valintaa; lähes kaikissa tilanteissa valmentajan rohkaisema ratkaisu on pelata alaspäin. Satunnaisesti pelaajan lähtiessä haastamaan, tulee kentänlaidalta nopsaan palautetta.

Kaikin puolin surullista katsottavaa, kun muistaa jengin aiemman peli-ilmeen... Ei tarvitse kovin kummoisia ennustajantaitoja, jos heittää arvauksena että iso osa pelaajista vaihtaa nopealla aikataululla joukkuetta tai siirtyy muiden harrastusten pariin. Toivotaan että ensinmainittuja on enemmän kuin jälkimmäisiä...

[drone]

Ugh. Tunnistan tuosta kuvauksesta stereotyypin lisäksi jopa kiusallisen selvästi pari valmentajaa.

Tämä on juuri sitä suomalaisen futiskulttuurin ankeutta ja lajiymmärryksen puutetta, josta Palloliitto saa kyllä kantaa aika ison vastuun. Kun on hyvä veli-verkostot, "aina ennenkin"-perinteet, tulosvastuun puute ja puute osaavista valmentajista yhdistettynä siihen, että passiivinen pelitapa vieläpä jossain määrin puree toisia yhtä passiivisia joukkueita vastaan, niin näiden sankarien asema valmentajana onkin äkkiä betonoitu. Se, että yksi seura tekee juttuja paremmin, ei isoa laivaa käännä. Tuon osoittaa "Klubin" esimerkki. HJK on vajonnut Veikkausliigan kävelytempoon ja ruvennut pelaamaan aivan käsittämätöntä virkamiespalloa, jota kukaan järkevästi ajatteleva ihminen ei edes tahdo mennä katsomaan. En mitenkään ihmettele, jos/kun sama oravanpyörä pyörii myös alemmilla sarjatasoilla ja myös junnutasolla.

[petteri72]

Jotain positiivistakin on ollut kyllä ainakin minulle havaittavissa. Olen tänä kesänä seurannut ihan sukulaiskatsojana yhden ikäluokan Suomen parhaiden joukkueiden pelejä ja samalla yhden joukkueen kehittymistä.

Viime viikonloppuna sitten seuraamani joukkue pelasi parhaan 20 minuuttisensa ottelun alussa, mitä minä ole nähnyt, ihan ok vastustajaa vastaan, mutta millä tyylillä, peli oli vähän kuin kopio Kloppin Liverpoolin tai Guardiolan Cityn hyvin aktiivisesta pressi- ja hyökkäyspelistä. Kuin Kloppin rock'n roll palloa kolmen vuoden takaa. Vihuun mennään kiinni valtavalla paineella, pallo liikkuu hyökkäykseen nopeasti ja paikat vaihtuu niin ettei jää liikaa tilaa.

Toki virheitä tuli ja muoto välillä vauhdissa hajosi ja transitio puolustusmuotoon ei aina ihan onnistunutkaan kun pallo menetettiin ja vastustaja sai tilanteita myös, mutta kyllä tuo oli ihan jalkapallon näköistä toimintaa vaikka ollaan vielä ala-asteiässä. Ekan 20 minuutin jälkeen kyllä peli hajosi ja taso laski, mutta olihan tuo alku äärimmäisen lupaavan näköistä.

[Takatasku]

Ekan 20 minuutin jälkeen kyllä peli hajosi ja taso laski, mutta olihan tuo alku äärimmäisen lupaavan näköistä.

Eli kunto loppui, ei enää jaksettu. Aika monta kertaa näin saman viime kesän aikana. Joskus se oli 20 min, joskus jopa 35 min. Mutta yksikään näkemäni joukkue ei jaksanut pelata koko peliä samalla pelitavalla millä aloittivat. Fyysinen puolikin pitäisi hoitaa kuntoon reeneissä.

[hoc]

Eli kunto loppui, ei enää jaksettu. Aika monta kertaa näin saman viime kesän aikana.

Junnufutiksessa aika monesti käy kyllä myös niin että pelaajilla ns. loppuu pää ennen jalkoja. Liike jatkuu, mutta ratkaisuiden laatu tippuu minkä seurauksena sitten peli hajoaa....

[petteri72]

Eli kunto loppui, ei enää jaksettu. Aika monta kertaa näin saman viime kesän aikana. Joskus se oli 20 min, joskus jopa 35 min. Mutta yksikään näkemäni joukkue ei jaksanut pelata koko peliä samalla pelitavalla millä aloittivat. Fyysinen puolikin pitäisi hoitaa kuntoon reeneissä.

Ei varsinaisesti tuossa matsissa ja tuolla joukkueella, siinä tehtiin kaksi maalia tuohon 20 minuuttiin, tuli vaan vaihtoja ja maksimifokus vaan loppui, kun tuo lopuksi kahdella maalilla voitettu peli näytti ratkenneelta kun vastustaja oli täysin sillassa. Ei se ihme ole, tuolla vauhdilla ja ratkaisujen tasolla kun jokainen kahdeksikosta tekee uransa parasta joukkuesuoritusta. Tai sitten joukkueessa oli vain noin kahdeksan poikaa, jotka juuri tuona päivänä pystyivät pelaamaan noin älyttömän hyvin yhteen. Muutkin ovat hyviä, penkillä ja ringissä on laatua eivätkä ykkösjoukkueen tasoerot ihan valtavia ole joukkueen parhaimpien ja loppujen välillä, mutta toki tasoeroa on. Lisäksi pojilla on erilaisia vahvuuksia, kaikki eivät toteuta tuota taktiikkaa yhtä hyvin eikä se ole ainoa mitta, minkä verran pojalla on potentiaalia ja kaikki eivät kehity kaikissa asioissa samaa tahtia.

Sitten pitää muistaa, että moni aikuisammattilaisjoukkuekin jaksaa vetää täysivauhtista  rock'n roll futista 30 minuuttia ekan jakson alusta, sen jälkeen tahti vähän hiipuu, usein johtomaalien jälkeen, kyllä tuo 20 minuuttia oli pojilta loistosaavutus varsinkin nyt tuo taktiikka onnistui ilmeisesti ekaa kertaa koskaan joukkueella, en ole nimittäin vastaavaa tuolta joukkueelta ennen nähnyt vaikka olen käynyt katsomassa Helsingin seudulla pelattuja joukkueen pelejä paljon.

[Sokrateen puskumaali]

Miten voi ylipäätään mitään opettaa, jos ei ole selkeätä suunnitelmaa?

Asia ei ole ehkä niin helppo toteuttaa, kun on paljon erilaisia näkemyksiä siitä, että mitä kuuluisi opettaa. Palloliiton valmennuslinja on hyvin väljä runko, jossa liikutaan hyvin ylätasolla. Jos katsoo vaikka lapsuusvaiheen tavoitteita puolustamiselle:

https://www.palloliitto.fi/jalkapalloperhe/palvelut-valmentajille/palloliiton-valmennuslinja/lapsuusvaihe-u7-u11/teknis-1

Tuosta ei käy oikeastaan ilmi muuta kuin se, että olisi opetettava, että kaikkien pitää puolustaa ja yritetään prässätä. Tätä toki pyritään täsmentämään valmennuskoulutuksissa, mutta lopullinen vaatimustaso määräytyy seurojen ja yksilöiden tavasta toteuttaa näitä asioita.

Hyökkäämisen puolella u10-11 vaiheessa ikävaiheen tavoitteena on: "Oikean tekniikan valinta", mikä jättää kanssa aika paljon tulkinnanvaraa yksittäiselle valmentajalle.

Eli kunto loppui, ei enää jaksettu. Aika monta kertaa näin saman viime kesän aikana. Joskus se oli 20 min, joskus jopa 35 min. Mutta yksikään näkemäni joukkue ei jaksanut pelata koko peliä samalla pelitavalla millä aloittivat. Fyysinen puolikin pitäisi hoitaa kuntoon reeneissä.

Tähän kovakuntoisuuteen varmaan tulisi pyrkiä, mutta asiassa on mielestäni monia puolia, jotka eivät tiivisty siihen, että pelaajien on pystyttävä aina toteuttamaan pelitapaansa samalla tavalla koko pelin ajan.  Ehkä se 20 minuuttia täysillä ja loppu hitaammin palvelee kehittymistä paremmin, kuin täysi peliaika järkevämmin ja voimia enemmän säästellen. Ehkä seuraavalla kerralla jaksetaan pidempään jos nyt yritetään edes juosta se alku.

[drone]

Asia ei ole ehkä niin helppo toteuttaa, kun on paljon erilaisia näkemyksiä siitä, että mitä kuuluisi opettaa. Palloliiton valmennuslinja on hyvin väljä runko, jossa liikutaan hyvin ylätasolla.

Tietenkin viime kädessä riippuu seuroista ja valmentajista, miten opetus toteutuu, mutta ei suunnitelman laadusta silti voi sillä perusteella tinkiä, että asiasta on paljon erilaisia näkemyksiä. Kyllähän koululaitoksessakin valtakunnallinen opetussuunnitelma pyrkii selkeyteen ja siihen, että osaamiselle määritellään tietyt, mitattavissa olevat kriteerit. Tässä suunnitelmien kehitystyössä on kyllä mielestäni ihan aiheellista odottaa Palloliitolta ryhtiliikettä.

[petteri72]

Jalkapallossa on yksilötasolla se mittaamisen vaikeus, että hyvä suorituskyky pelissä on todella monen ominaisuuden kokonaisuus. Jotain osaa niistä voidaan mitata, kuten vaikka maksiminopeutta tai puhdasta nopeutta pallon kanssa yksinkertaisissa tilanteissa, mutta suurimman osan mittaaminen aika vaikeaa.

Miten mitata  absoluuttisesti vaikka pelikäsitystä ja ympäristön havainnointia, joka vaikuttaa kaikkeen joukkuepelissä ja on yksi harjoitettava taito? Miten arvottaa ratkaisujen laatua ja suoritusten tasaisuutta, kun pelinomaisia tilanteita on kovin vaikea vakioida? Miten mitata toimintakykyä kovassa vastustajan paineessa ja pienessä tilassa?

Toisaalta sen jälkeen kun alkeista on päästy vähän eteenpäin, ei osaamista voi mitata kyllä/ei asteikolla. Kyse on siitä, kuka osaa tehdä ja soveltaa jalkapallossa tarvittavia moninaisia taitoja paremmin. Jalkapallossa voi myös samalla pelipaikallakin pärjätä vähän erilaisilla ominaisuusyhdistelmillä, hyvillä ominaisuuksilla voi jonkin verran korvata huonompia ainakin johonkin rajaan saakka. Vaikka toki parhaat ovat yleensä kaikissa ominaisuuksissa hyviä tai erinomaisia suhteessa heikompiin pelaajiin.

[Snoopy]

Minkälaiset tulokset toimisivat mielestäsi indikaattoreina eteenpäinmenosta? Minulle ehkä yksittäisten pelaajien teini-iässä tapahtuvat siirrot akatemioihin ovat suurin indikaattori meidän tasostamme. Seurajoukkueiden tasolla meillä on niin suuria taloudellisiin lainalaisuuksiin liittyviä ongelmakohtia, että en hirveästi odota seurajoukkueidemme puolelta mitään. Siinä on monia sellaisia asioita, joiden pohjalta hyvän suomalaisen jalkapalloilijan ei taloudellisesti kannata pelata ammattimaisesti Suomessa.

No siis nythän tulee se ongelma, että jos mittarina toimisi siirrot akatemioihin niin tapahtuma on liian harvinainen, jotta saataisiin minkäänlaista indikaattoria jota voisi verrata mihinkään, eli suomeksi... prosentualinen määrä on yhtäpieni tai pienempi kuin virhe marginaali, joten eihän se olisi todistettavissa mitenkään.

Tilastotiede on hyvin kylmää ja yksinkertaista, voit keksiä erilaisia mittareita niin paljon kuin haluat. Jenkit ovat vieneet tämän varmaan pisimmälle, niin kuin monet amerikkalaisen jalkapallon ystävät tietävät, siellä tehdään tilastoja ihan kaikesta. Aikoinaan eräässä haastattelussa pelaaja kertoi ettei keksinyt mitään mitä ei olisi jo mitattu. Siellä tiedetään pelaajien askelista lähtien käytännössä kaikki.

Mutta se miten mitataan junioripuolta ja aikuispuolta ovat täysin eri asia, luonnollisesti. Niin kauan kuin pelaaja (vanhemmat) maksavat toiminnastaan on tilastoimisessa oltava eri asiat kyseessä.
Tämä ei itseasiassa eroa paljon yritysmaailmasta. Kannattavuus, tyytyväisyys, kehittyminen ja jälkimarkkinointi. Mutta kun mitataan kilpapuolta niin ongelmaksi tulee esimerkiksi se kuka koko lystin maksaa. Otetaanko pelaajia "sponsoreiksi" vai vain he jotka oikeasti ansaitsevat olla mukana. Kun mitataan menestystä niin mitataanko yksilöä vai joukkuetta. Tämä ei tietenkään ole mikään yksioikoinen asia, mutta selvitettävissä esimerkiksi liiton avulla, jos siis niin haluttaisiin. Kun mitataan kilpapelaajien määrää niin yksi helppo tekijä on esimerkiksi taitomerkit/-mitalit/ -pisteet. Nopeus, liikkuvuus, ketteryys, notkeus ja voima. Tämä on tietenkin yksi asia mitä vähätellään jatkuvasti, koska monien mielestä sillä ei ole mitään tekemistä itse jalkapallon kanssa, mutta kun olen seurannut -01 - -05 ikäryhmiä se kymmenen vuotta vähintään, niin kyllä ne samat pojat siellä kilpapuolella roikkuu jotka saivat kultamerkkejä vuodesta toiseen...

Mutta tärkeintä on että seurat saisivat sovittua yhteiset mittarilla millä mitata pelaajia ja tuloksia. Kaikki muu on täysin epärelevanttia mikäli ei ole mahdollisuutta vertailla. Toivoin aikoinaan että SHA olisi tällainen organisaatio, mutta nyt näyttää siltä että heidän toiminta keskittyy pienempään osaan seuroista joka taas on mielestäni väärä tapa viedä suomalaista futista eteenpäin. Samalla tavalla kuin erään seuran edustuksen pienentäminen ja haasteryhmien alas ajaminen, jolloin siis lyödään paras mahdollinen valmennus ja olosuhteet entistä pienempään ryhmään. Tärkeintä olisi saada parhaan mahdollisen valmennuksen alle entistä enemmän pelaajia.

Minulle tärkein mittari on pelaajamäärä. Oli sitten pelaajamäärä kilparyhmässä, haasteryhmässä tai harrastepuolella, koska vain sitä kautta on mahdollista kasvattaa mahdollisimman monta potentiaalista pelaajaa ammattilaiseksi.  

Tämä auttaisi varmasti minuakin. Liian vähän on sellaista selkeää opetussuunnitelmaa, jossa sanottaisiin, että 10 vuotiaana pelaajan pitäisi osata nämä asiat. Uudistetussa valmennuskoulutuksessa, mistä olen saanut nauttia, on kyllä jo uskallettu ottaa pieniä askelia siihen suuntaan, mutta yleisesti ottaen palloliiton valmennuslinja ei tarjoa selkeätä opetussuunnitelmaa.

Niin... Tuossa drone jo vähän laittoikin samoja asioita kuin mitä itse tästä pohdin...
Olen liiton porukkaa tästä asiasta aikalailla haastanut, vuosien saatossa jonkun kerran ja melkein aina on ollut viesti, että kyllä opetussuunnitelma tulee tulla seuralta eikä liitolta. No olen vähän eri mieltä. Tämä on vähän tällainen vastuunpakoilu asia ja kun ei osata/tiedetä niin on helppo sanoa, ettei se kuulu meille.
Kouluja on monenlaisia, mutta silti kaikki tietävät tarkkaan mitä kenenkin tulee osata voidakseen siirtyä eteenpäin. Yhtälailla seuroilla voi olla mitä tahansa speciaali suuntauksia, mutta kyllähän nyt jokaisen seuran täytyy osata sanoa koska tietyt asiat tulee osata. Koska tulee osata laskea perus + ja - laskut ja koska osata perussyöttö, seinä ja syöttö kolmannelle. Koska lapsen tulee osata laskea kertotaulu, lukea tai toisen kielen alkeet, koska taas kuljettaa 20%, 40% ja 60% nopeudella, syöttää kuljetuksesta tai koska keskittää pallon tietylle sektorille maassa ja ilmassa jne...
Mulle ei jotenkin mene tämä jakeluun, miksi niin iso opetusvastuu jätetään seuroille eikä sitä edes tahdota ajaa eteenpäin. No tietenkin voimme arvuutella onko hyväveli järjestelmällä vaikutusta tai vaikka vaan sillä että opettamisen historia on verrattain lyhyt...

Onko opettaja hyvä valmentaja, no aika harvoin. Yllättävän monta opettajaa olen valmentajana nähnyt ja kyllä nyt mennään siinä mielessä metsään, että kuka elää jalkapallosta ja kuka haluaa olla hyvä opettaja, nuo ovat aika eri asioita, mutta opettajilla on tiettyjä asioita mitä valmentajien tulisi ehdottomasti oppia ja mitä esimerkiksi liitonmiehien varsinkin tulisi tutkia.

Mutta aina kaikkein paras tapa saada kehitystä on sitoa raha (esim. tuet) saavutettuun tulokseen jonka mittareina on esim. kannattavuus 30%, tulos 40% ja tyytyväisyys 30%. Tällöin myös valmentajat saavat selkeät tavoitteet, oli kyseessä sitten liiton tai yksityisen seuran valmentaja. Jos valmentaja on vastuussa tulee tuloksestakin erilainen. Mikäli oma homma on aina vuodesta toiseen varma niin hommat ei kehity. Miksi rehkiä jos aina tulee vain uusia ryhmiä joiden kanssa peuhata...

Jos tällä tavalla tekisin töitä niin aika nopeasti minut korvattaisiin toisella jolla olisi enemmän halua tähän hommaan. Meillä jalkapallossa se ei tunnu oikein olevan kovin suuri riski.

Maailma ei muutu kuin muuttamalla. Ei saa jäädä taisteluväsymyksen vallassa omaan poteroon vaan jokainen keskustelu auttaa. Tämäkin keskustelupalsta saattaa auttaa ihmisiä muuttamaan kulttuuriaan kun informaatiota siirtyy. Sinunkin tyhjille seinille huutamasi asiat menneinä vuosina ovat auttaneet minua sisäistämään asioita ja ymmärtämään jalkapalloa paremmin. Se ei ole ollut turhaa ja saman voisin sanoa monille muillekin tällä palstalla vaikuttaneille juniorijalkapallosta vuosien varrella vääntäneille ihmisille. Niitä kirjoituksia on luettu ja ne ovat johdattaneet tiedon lähteille sekä auttaneet ajattelemaan asioita monipuolisemmin.

Ihan kiva kuulla että on jutut jääneet ajatuksiin ja ihan ajatuksella luettu. Täälläkin osa keskustelijoista tuntuu keskittyvän vittuiluun enemmän. Viimeiset pari yv viestiä mitkä on itselle tullut ovat koskeneet allekirjoitusta jonka teen tekstien loppuun, niin ei kuulemma tarvitse tehdä. Jos koko tekstistä tuo oli kaikki mikä jäi mieleen niin vapaasti sanottuna voi suksia vittuun...

Mutta liian moni hyvä kirjoittelija on tässä viimeisten vuosien saatossa luopunut kirjoittamisesta. Se on huono asia, koska se kertoo yleisesti fiiliksestä junioripuolta kohtaan. Moni hyvä valmentaja ei enää kentänlaidalla koeta viedä omia ajatuksiaan eteenpäin, koska muutoksen saaminen on niin vaikeaa. Omanlainen vanhoillisuus ja pelko oman aseman menettämisestä jättää uudistukset tekemättä. On helpompi sulkea silmät kuin ottaa riski asioiden muuttumisesta. Toisaalta on helppo tehdä "näennäisiä muutoksia" ilman kunnollista tietoa tai suunnitelmaa, pelkällä mutulla vetäminen on aika perseestä. Mutta niiden kokeneiden valmentajien peruskirjoittaminen on vähentynyt ja se on huono asia. Monet sanovat etteivät jaksa ja se kertoo monesta asiasta mitkä eivät ole hyvin.

-Snoopy-

[Kaihlamo]

SHA:n konseptiahan on juuri monistettu alueellisiin valmennuskeskuksiin, joten pienemmän SHA:n toimintaan osallistuvan joukon vastapainona juuri joukkuemäärää on lisätty joilla on ne yhteiset mittarit

[Snoopy]

SHA:n konseptiahan on juuri monistettu alueellisiin valmennuskeskuksiin, joten pienemmän SHA:n toimintaan osallistuvan joukon vastapainona juuri joukkuemäärää on lisätty joilla on ne yhteiset mittarit

Kyllä, mutta ymmärsin että tulevaisuudessa SHA toimintaa ollaan keskittämässä takaisin pienempään määrään seuroja. Voin nyt olla väärässäkin, mutta tästä eräässä ryhmässä keskusteltiin, että oltiin tuomassa takaisin ajatusta tiedon keskittämisestä.

-Snoopy-

[Sokrateen puskumaali]

No siis nythän tulee se ongelma, että jos mittarina toimisi siirrot akatemioihin niin tapahtuma on liian harvinainen, jotta saataisiin minkäänlaista indikaattoria jota voisi verrata mihinkään, eli suomeksi... prosentualinen määrä on yhtäpieni tai pienempi kuin virhe marginaali, joten eihän se olisi todistettavissa mitenkään.

Kenties. Mutta jos siirtoja tulisi kymmenen vuoden päästä tilastollisesti merkittävä lisäys, niin sen kai voisi katsoa joko toimivan indikaattorina joko pelaajakehityksen parantumisesta tai sitten sosioekonomisten olosuhteiden muutoksesta.

Tilastotiede on hyvin kylmää ja yksinkertaista, voit keksiä erilaisia mittareita niin paljon kuin haluat. Jenkit ovat vieneet tämän varmaan pisimmälle, niin kuin monet amerikkalaisen jalkapallon ystävät tietävät, siellä tehdään tilastoja ihan kaikesta. Aikoinaan eräässä haastattelussa pelaaja kertoi ettei keksinyt mitään mitä ei olisi jo mitattu. Siellä tiedetään pelaajien askelista lähtien käytännössä kaikki.

Baseball on lajina helpompi analysoida kuin moni muu joukkuelaji, mutta jalkapalloonkin on tullut viime vuosina mielenkiintoisia tilastoja.

Mutta tärkeintä on että seurat saisivat sovittua yhteiset mittarilla millä mitata pelaajia ja tuloksia. Kaikki muu on täysin epärelevanttia mikäli ei ole mahdollisuutta vertailla. Toivoin aikoinaan että SHA olisi tällainen organisaatio, mutta nyt näyttää siltä että heidän toiminta keskittyy pienempään osaan seuroista joka taas on mielestäni väärä tapa viedä suomalaista futista eteenpäin. Samalla tavalla kuin erään seuran edustuksen pienentäminen ja haasteryhmien alas ajaminen, jolloin siis lyödään paras mahdollinen valmennus ja olosuhteet entistä pienempään ryhmään. Tärkeintä olisi saada parhaan mahdollisen valmennuksen alle entistä enemmän pelaajia.

SHA:n fyysiset mittarit on toisaalta helppo ottaa jonkinlaisiksi mittatikuiksi koko harrastekentälle.

Minulle tärkein mittari on pelaajamäärä. Oli sitten pelaajamäärä kilparyhmässä, haasteryhmässä tai harrastepuolella, koska vain sitä kautta on mahdollista kasvattaa mahdollisimman monta potentiaalista pelaajaa ammattilaiseksi.

Varmasti tärkeä, mutta toisaalta viesti mikä siitä tulee, ei ole välttämättä helppo tulkita. Jos pelaajamäärä on korkea, niin se voi olla seurausta joko potentiaalisen joukon laajuudesta tai sitten olemattomasta vaatimustasosta. Jos pystyt nostamaan harrastajamäärää niin, että hikoilun ja muun rasituksen määrä ei laske joukon heterogeenisyyden johdosta, niin sitten varmaan toimii.  

Olen liiton porukkaa tästä asiasta aikalailla haastanut, vuosien saatossa jonkun kerran ja melkein aina on ollut viesti, että kyllä opetussuunnitelma tulee tulla seuralta eikä liitolta. No olen vähän eri mieltä. Tämä on vähän tällainen vastuunpakoilu asia ja kun ei osata/tiedetä niin on helppo sanoa, ettei se kuulu meille.

Syynä voi olla myös se, että seuroissa on vahvatahtoisia ihmisiä, jotka yksinkertaisesti eivät kuuntelisi, vaikka linjaa muutettaisiin yksityiskohtaisemmaksi. Kuten jo totesin, niin uuden valmentajakoulutuksen sisällä on jo hyviä täsmentäviä linjoja siitä, että mitä pitäisi osata minäkin vuonna, mutta voit vaan arvata, että miten tällaiseen viestiin suhtautuvat ihmiset, joiden peli-/valmennusura on vuosikymmenien takaa. Ei niitä asioita ole täysin ongelmatonta jalkauttaa. Menee vuosia ja taas vuosia ennen kuin ne alkavat tuottamaan hedelmää.

Mutta liian moni hyvä kirjoittelija on tässä viimeisten vuosien saatossa luopunut kirjoittamisesta. Se on huono asia, koska se kertoo yleisesti fiiliksestä junioripuolta kohtaan. Moni hyvä valmentaja ei enää kentänlaidalla koeta viedä omia ajatuksiaan eteenpäin, koska muutoksen saaminen on niin vaikeaa. Omanlainen vanhoillisuus ja pelko oman aseman menettämisestä jättää uudistukset tekemättä. On helpompi sulkea silmät kuin ottaa riski asioiden muuttumisesta. Toisaalta on helppo tehdä "näennäisiä muutoksia" ilman kunnollista tietoa tai suunnitelmaa, pelkällä mutulla vetäminen on aika perseestä. Mutta niiden kokeneiden valmentajien peruskirjoittaminen on vähentynyt ja se on huono asia. Monet sanovat etteivät jaksa ja se kertoo monesta asiasta mitkä eivät ole hyvin.

On vain luonnollista, että harrastuksissa vaikuttavat ihmiset jaksavat oman aikansa. Jos ei tule uusia harrastajia, niin se on vasta ongelma. Tuo ei kerro mielestäni kuin luonnollisesta vaihtuvuudesta. Levänneitä hevosia vaan ja pidempään harrastaneet kertokoon viisauksiaan jos jaksavat. Minusta junioripuolella on aivan selkeä renessanssi käynnissä, mutta todennäköisesti meidän molempien näkökulmat ovat liian itsekeskeisiä ja siten vääristyneitä.

Mutta se asia voidaan vääntää positiivisempaan muotoon ihan vaan tekemällä. Vaikka meillä on paljon taloudellisiin ja kulttuurisiin kysymyksiin liittyviä jättimäisiä ongelmia, niin me voimme yrittää muuttaa tätä touhua kuitenkin. Ei pidä vajota kyynisyyteen.

[Jape77]

Onko aikasemmin 90 luvulla käyty usein pelaamassa Ruotsissa ta europassa? Jos on minkälaisia tuloksia sieltä on saatu vs. nykypäivään?

[Jortsukka]

Onko aikasemmin 90 luvulla käyty usein pelaamassa Ruotsissa ta europassa? Jos on minkälaisia tuloksia sieltä on saatu vs. nykypäivään?

Suomalaiset ovat menneet suhteessa ruotsalaiseen enemmän eteenpäin. Ruotsissa syynä tähän on nykyinen paikallinen "kaikki pelaa"-meininki. Toki Ruotsi on silti edelleen parempi, kun siellä on enemmän parempia joukkueita ja pelaajia sekä jalkapallon merkitys on isompi maassa. Isot seurat ovat myös aikalailla täysin irtisanoutuneet tuosta liiton toiminnasta. Samoin suhteessa Norjaan on kiritty/menty ohitse jopa, mutta sitten taas esim. Tanska on todella kaukana Suomen edellä.

[Sokrateen puskumaali]

Suomalaiset ovat menneet suhteessa ruotsalaiseen enemmän eteenpäin. Ruotsissa syynä tähän on nykyinen paikallinen "kaikki pelaa"-meininki. Toki Ruotsi on silti edelleen parempi, kun siellä on enemmän parempia joukkueita ja pelaajia sekä jalkapallon merkitys on isompi maassa. Isot seurat ovat myös aikalailla täysin irtisanoutuneet tuosta liiton toiminnasta. Samoin suhteessa Norjaan on kiritty/menty ohitse jopa, mutta sitten taas esim. Tanska on todella kaukana Suomen edellä.

Tästä olen samaa mieltä, mutta en tiedä, että miten alkuperäiseen 90-luvun kysymykseen voisi vastata. Oliko jo silloin nähtävissä, että 80-luvulla syntyneet eivät pärjää junioripeleissä vai oliko vuorovaikutus siinä määrin heikompaa, että tästä ei ollut oikein viitteitä? Vai iskikö urheilun tasapäistäminen kunnolla vasta 90-luvulla syntyneiden juniorien kehitykseen?

Minusta sivullisena tuntuu kuin meillä olisi tuhottu lähes systemaattisesti kilpaurheilun kannalta ihmisten potentiaalin saavuttaminen 80- ja 90-luvulla syntyneiltä luomalla se nuori suomi -henkinen tasapäistäminen. Toki ammattilaisia tuli noistakin ikäluokista, mutta kuinka moni olisi pystynyt nousemaan paremmalle tasolle kilpailullisemman kulttuurin myötä, niin sitä ei voi kuin arvailla.

[Thalian]

Talviolosuhteet varmaan ovat vaikeammat ylläpitää, mutta en usko, että meillä yhteiskuntana on mitään järkeä pyytää lasten liikuttamiseen tarkoitetulta toiminnalta täyttä markkinahintaa. Tuo parikymmentä tonnia on aika absurdia kerätä vanhemmilta jotka haluavat pitää huolta lastensa terveydestä. Tähän pitäisi saada muutosta.

Muutosta on tulossa, mutta valitettavasti väärään suuntaan. Nykyään on yhä tavallisempaa, että seurat joutuvat itse rakentamaan harjoittelu- ja peliolosuhteensa ja kunta käytännössä auttaa siten, että antaa tontin seuran käyttöön ja ehkä tekee sinne kunnallistekniikan. Tämä johtaa siihen, että vaikka seura ei teekkään rahaa sillä kentällä, niin silti käyttökustannus on kohtuullisen iso sillä julkinen tuki toiminnan pyörittämiseen puuttuu.

[Jortsukka]

Muutosta on tulossa, mutta valitettavasti väärään suuntaan. Nykyään on yhä tavallisempaa, että seurat joutuvat itse rakentamaan harjoittelu- ja peliolosuhteensa ja kunta käytännössä auttaa siten, että antaa tontin seuran käyttöön ja ehkä tekee sinne kunnallistekniikan. Tämä johtaa siihen, että vaikka seura ei teekkään rahaa sillä kentällä, niin silti käyttökustannus on kohtuullisen iso sillä julkinen tuki toiminnan pyörittämiseen puuttuu.

Jeps samaan aikaan valtiotasolla ihmetellään miksi urheilu maksaa. No maksaa, koska harjoitusolosuhteiden rakentamisen hoitaa nykyisin seurat pl. jääkiekko.

[petteri72]

Jeps samaan aikaan valtiotasolla ihmetellään miksi urheilu maksaa. No maksaa, koska harjoitusolosuhteiden rakentamisen hoitaa nykyisin seurat pl. jääkiekko.

Sanottiin mitä sanottiin, kyllä tukea tulee huippu-urheilullekin tulee, mutta siihen vaaditaan oikeita tuloksia. Se nyt vaan on niin että jääkiekko on nykyään Suomen merkittävin huippu-urheilulaji, aivan valtavalla marginaalilla. Jalkapallossa on vähän yritystä pysyä huippu-urheilupuolella edes vähän pinnalla, muu huippu-urheilu on aika paljon heikompaa ja menestys sen mukaista.

Aikaisemmin rakennettiin kaupunkeihin ja kyliin yleisurheilukenttiä, jotta saadaan Nurmia ja Vireneitä, nykyisin jäähalleja, jotta saadaan Laineita ja Selänteitä. Oikeastaan ne jäähallit on kyllä pääosin rakennettu, nykyään se on enemmän ylläpitoa. Nyt jokaisesta ikäluokasta valmistuu noin 100 Suomalaista ammattijääkiekkoilijaa, jos mittarina on ammattiurheilijana vakuutettujen määrä. Kihun mittarilla Suomessa  850 suomalaista ammattijääkiekkoilijaa, ulkomailla muutama sata lisää samoilla mittareilla. Jos ammattiurheilijan eurorajaa nostetaan vaikka 50000 euroon vuodessa, joka on jo ihan hyvä palkka Suomalaisia, ammattijääkiekkoilijoita lienee Suomessa ja ulkomailla yhteensä noin 400-500, jalkapalloilijoita ehkä reilut 100. Muissa lajeissa muutama yksilö siellä täällä. Näillä luvuilla en nyt vertailemalla huippu-urheilija- tai ammattiurheilijatuotantoa jääkiekkoon,alkaisi perustelemaan yhteiskunnan lisäpanostuksia jalkapalloon.

https://www.kihu.fi/arviointi-ja-seuranta/ammattiurheilijoiden-maara-tasaisessa-kasvussa/

Nyt sitten voidaan kysyä jos jääkiekon ammattilaiseksi tähtääminen maksaa vanhemmilta vaikka 300-500 euroa kuussa, miksi jalkapallossa sen pitäisi olla valtavan paljon halvempaa, kuntien tuella? Monet yksilölajit maksavat vakavalla kilpatasolla saman verran tai ovat vielä kalliimpia kuin jääkiekko, esim. taitoluistelu(kaikki maksaa paljon), voimistelu(valmennus, kilpailumatkat), hiihto(varusteet ja se reissauksen määrä), lumilajit(laskettelu/lumilautailu), yleisurheilu(henkilökohtainen valmentaja, leirit ja kilpailumatkat).  Enkä edes uskalla arvailla, miten paljon jalkapallo huipputasolle tähdättäessä maksaa jossain Barcelonan, Ajaxin tai Bayer Leverkusenin akatemiassa tai niiden parhaissa feeder-seuroissa. Noissa joka kaupungissa rikas emoseura rahoittaa miljoonilla toimintaa. Pelaajalle ilmaista tai parhaille maksetaan jotain kun ikä tulee, mutta hyytävän kallista tuo on jo jostain 10 ikävuodesta eteenpäin.

Ei huippu-urheilu ole halpaa lystiä missään lajissa ja on vähän vaikea kuvitella, että Suomen nykyisessä huippu-urheilukielteisessä ilmapiirissä lisärahaa voidaan saada jalkapalloon paljon mistään muualta kuin vanhempien tai lajin parista.

Jääkiekko sitä ja jääkiekko tätä - ruikutus ei vie Suomalaista jalkapalloa yhtään eteenpäin. Kun maassa yksi iso huippu-urheilulaji, jääkiekko, niin hulluinta mitä toiseksi suurin huippu-urheilulaji voi tehdä on koko ajan ruikuttaa, ettei sillä ole yhtä hyvin asiat ja samaan aikaan usein tehdä itsensä naurettavaksi dissaamalla maan suurinta ammattiurheilulajia. Jalkapallon olosuhteiden parantamiseksi tarvitaan urheiluihmisten tukea ja huippu-urheilu on nyt Suomessa niin vähissä, joten ilman että ollaan jääkiekkoporukan kanssa riittävän hyvää pataa on tosi vaikea saada mitään läpi.

[BenArfa]

Jalkapallon arvostus päättäjien ja tuulareiden keskuudessa nousee ainoastaan kahdella tavalla:
- Maajoukkueen menestys/ arvokisoihin pääsy
- Veikkausliigan yleisömäärien kasvu

Kun nämä molemmat toteutuu, alkaa myös yhteiskunnan rahaa valumaan enemmän jalkapallolle.

Molempiin me jalkapalloihmiset voidaan vaikuttaa. Maajoukkueen menestykseen vaikuttamiseen menee vähän enemmän aikaa valmentamalla parempia pelaajia, mutta Veikkausliigakatsomoiden täyttäminen voidaan aloittaa vaikka heti ensi viikolla.

Turha meidän on itkeä ulkoisen arvostuksen perään, jos ei itse arvosteta omaa lajiamme tarpeeksi.