Mikäli Suomi pääsee ensi kesän EM-kisoihin niin täytyy toivoa, että Suomi arvotaan lohkoon, jossa viimeinen kierros pelataan myöhemmin kuin suurimmassa osassa lohkoista. Eli hyvä jos Suomi arvottaisiin johonkin E- tai F-lohkoon kuin että arvottaisiin alkupään A- tai B-lohkoihin.
Tämä siitä syystä, että kun kuudesta lohkosta jokaisen lohkon kahden parhaan lisäksi menee neljä parasta lohkokolmosta jatkopeleihin niin niiden lohkojen joukkueet, joissa viimeinen kierros pelataan myöhemmin kuin suurimmassa osassa lohkoista niin saavat mielestäni epäreilua etua siitä, että he tietävät ennen viimeistä otteluaan, että mikä tulos vaaditaan mennäkseen lohkokolmosvertailussa jatkoon.
Mielestäni se, että kisat laajennettiin 16 --> 24 niin tämä oli se paskin juttu turnausformaatissa. Ensinäkin siksi, että nykyisessä systeemissä alkulohkosta voi päästä todella helpolla (alhaisella pistemäärällä) jatkoon ja entisissä kisoissa se oli kaikille reilua kun jokaisesta lohkosta meni se kaksi joukkuetta jatkoon niin ei tarvinnut miettiä, että mitä pistemääriä muiden lohkojen lohkokolmoset ovat saaneet jotta päästään jatkoon, vaan se oli niin että lohkossa kahden parhaan joukkoon tai putoaminen.
Ja kaiken lisäksi tämä nykyinen EM-kisaformaatti vie peliä enemmän puolustavampaa pelitapaa kannustavampaan suuntaan. Tämä nimenomaan siksi, että tuossa nykyisessä systeemissä kolme tasuriakin alkulohkosta on ihan hyvä saldo joka todennäköisesti riittää jatkopaikkaan lohkokolmosten vertailussa (kolme pistettä ja maaliero 0). Muuan Portugali voitti vuonna 2016 Euroopan mestaruuden, kun se pelasi alkulohkossa kolme tasapeliä, sitten ensimmäisellä pudotuspeliroundilla tasurin Kroatiaa vastaan, mutta voittivat jatkoajalla. Puolivälierissä tasuri Puolaa vastaan, mutta voittivat rangaistuspotkukilpailun. Välierissä Wales nurin ja finaalissa Ranskan kanssa 0-0, mutta jatkoajalla Portugali voitti.
Otin tuon formaatin puolustavampaan pelitapaan kannustavan pointin juuri siksi esille, että kolme 0-0 tulostakin riittää mitä todennäköisimmin jatkoon alkulohkosta tuossa nykyformaatissa, kun taas siinä vanhassa systeemissä missä meni kaksi jatkoon jokaisesta lohkosta niin ei riittänyt pelkät tasurit vaan oli myös voittoa haettava ainakin yhdestä ottelusta ja täten myös tehtävä maaleja. Ja otin Portugalin vuonna 2016 eläväksi esimerkiksi sillä sitä Portugalin alkulohkon viimeistä ottelua Unkaria vastaan en unohda. Portugali siis avasi kisat pelaamalla Islantia vastaan tasan, sitten alkulohkon toisessa matsissa Itävaltaa vastaan tasan, sitten alkulohkon viimeinen matsi Unkaria vastaan. Ottelu oli tasalukemissa 3-3, kun reilu tunti oli pelattu. Portugali ei edes lopussa hakenut voittoa vaan tyytyi varmistelemaan tasuria, sillä he tiesivät, että se tasuritulos riittäisi heille jatkopaikkaan lohkokolmosten vertailussa, kun heidän sen hetkinen saldo oli parempi kun A-lohkon kolmosella Albanialla sekä D-lohkon kolmosella Turkilla. Siinä entisessä formaatissa missä jokaisesta lohkosta meni kaksi jatkoon niin tuo tasuri viimeisestä ottelusta ei olisi riittänyt Portugalille jatkopaikkaan vaan heidän olisi pitänyt hakea voittoa Unkarista, mutta nykysysteemissä Portugali voiton hakemisen sijaan keskittyi varmistelemaan tasuripistettä ja tappion välttämistä.
Lisäksi Pohjois-Irlannilla taisi olla vähän sama tilanne alkulohkon viimeisellä roundilla. P-Irlannilla oli ottelu Saksaa vastaan ja kun Saksa sai sen 1-0 johtomaalin tehtyä niin P-Irlanti loppumatsin ajan yritti vain pitää tappiolukemat niissä numeroissa sen sijaan että olisi yrittänyt tehdä tasoitusmaalia. Kun P-Irlannilla oli alkulohkossa jo se yksi voitto alla Ukrainaa vastaan niin kolme pistettä ja maaliero 0 oli ihan hyvä saldo heille ja lopulta myös he pääsivät jatkoon lohkokolmosten vertailussa. Tuossa tilanteessa siinä vanhassa systeemissä P-Irlannin olisi ollut pakko hakea tasoitusta Saksaa vastaan ottelun lopussa, mutta nyt tyytyivät vain pitämään tappiolukemat mahdollisimman pieninä.
Eli summa summarum. Mielestäni entinen turnausformaatti oli parempi kahdestakin syystä. Nykyisessä systeemissä nimittäin kolme tasuria alkulohkosta on hyvä saldo, jolla on hyvät saumat päästä lohkokolmosena jatkoon. Eli tämä systeemi kannustaa enemmän varmistelemaan tasuria kuin hakemaan voittoa. Mikä on huono asia. Entisessä systeemissä lähtökohtaisesti lohkossa piti vähintään se yksi voitto napata. Ja lisäksi tuo, että tuossa nykysysteemissä niiden lohkojen joukkueet, joissa viimeinen kierros pelataan mahdollisimman myöhään, niin saavat epäreilua etua siitä kun tietävät mikä tulos viimeisestä alkulohkon ottelusta vaaditaan, jotta pääsee lohkokolmosten vertailussa jatkopeleihin. Se lohko missä viimeinen kierros pelataan ensimmäisenä niin heillä ei mitään käryä millä pistemäärällä ja maalierolla lohkokolmonen menisi mahdollisesti jatkoon, joten eivät voi spekuloida. Tässä peräpään lohkot saavat mielestäni sellaista etua jota ei kuuluisi saada. Entisessä formaatissa kun jokaisesta lohkosta meni se kaksi joukkuetta jatkoon niin se oli kaikille reilua.
Lisäksi tässä turnausformaatissa jatkopelien kaaviot hieman vääristyy kun se ei mene aivan tasan, kun jotkut lohkoykköset saavat joidenkin lohkojen kolmoset ja jotkut lohkoykköset joutuvat pelaamaan joidenkin lohkojen kakkosia vastaan.
Eli jos/kun Suomi ensi kesän EM-kisoissa pelaa niin toivotaan, että meidät arvotaan johonkin loppupään lohkoon, eli tyyliin E- tai F-lohkoon, jotta päästäisiin mahdollisesti alkulohkon vikalla kierroksella funtsimaan mikä tulos riittäisi meille, jotta päästäisiin lohkokolmosten vertailussa jatkoon ja näin ollen saataisiin tuosta se nykyformaatin (mielestäni epäreilu) hyöty irti