No ei Muurinen täysi puppeli ole, mutta onhan tuo niukan marginaalin mestaruus ihan vähimmäistavoite tuolla materiaalilla.
Tuolla jengillä tavoite ja tyytyväisyyden raja Klubin kaltaiselle suomen ykkösseuralle pitäisi olla jotain:
- Tuplamestaruus
Tai
-Mitali+paikka eurooppaliigassa
Vähimmäistavoite/tyydyttävä suoritus
- Tuollainen niukka mestaruus ilman mitään muuta mainittavaa
Tai
- Mitali+Suomen cup finaali (mestaruus?)+suuren eurojengin (esim Fulham) kohtaaminen/haastaminen
... ja noita vähimmäistavoitteitakin voisi hieman paikata esimerkiksi sillä, että tulevaisuutta ja seuran kassaa ajatellen olisi saanut ajettua sisään joku 3-4 kovaa omaa junnua.
------------------------------
Maajoukkueessa ykköstavoite pitää aina olla (riippuen arpaonnesta)
- Arvokisat
Tai
-Jatkokarsinnat
Vähimmäistavoite/tyydyttävä tai jopa hyvä suoritus (riippuen arpaonnesta)
-Kolmas sija karsintalohkossa
Tai
-Tällainen "läheltä piti" esitys tyyliin Hodarin karsinnat
... ja noita vähimmäistavoitteitakin voisi hieman paikata esimerkiksi luomalla jokin kestävä ja tulevaisuuden kannalta kilpailukykyinen pelitapa tai pohjustaa toiminnalla tulevien karsintojen läpipääsy esimerkiksi suorittamalla sukupolvenvaihdos oikein. Näistä tietysti kunnia tulee perästä päin, jos tulee. Arvio tehdään vasta sen seuraavan karsinnan jälkeen kuten Bäxterinkin tapauksessa.
Itse en ole mikään Banan tai Pasin fani, mutta molemmilla on ainakin intohimoa, mitä en Mursulla ole nähnyt enää kymmeneen vuoteen. Pasilla on myös tietty positiivinen hulluus, joka voi synnyttää Helsingissäkin taas buumia + imagoarvoa ja Banalla kyky kehittää pelaajia ja sitä kautta esimerkiksi saada nuoria esiin ja esimerkiksi myytyä ulkomaille paremmalla prosentilla. Molemmat koutsit ovat myös nousevassa trendissä, oppimishaluisia ja kaikkea muuta kuin valmiita. Mursun käyrä on alaspäin ja sitä ei kiistä Mursukaan, tuskin edes Muurinen loyalsit ala Tsei Tsei.
HJK:n kohdalla mestaruus on lähes aina vähimmäisvaatimus. Kuitenkaan Keke ei tässä hommassa onnistunut vuosiin, vaikka sai yrittää. Se oli juuri Mursu, joka hommasi haluamansa pelaajat ja toi mestaruuden. Selvää on, että tuolla joukkueella mestaruus pitääkin tulla. Joka tapauksessa pitää muistaa, että HJK:n laadukas hyökkääjistä pelasi kuitenkin lähes koko kauden ilman Roihaa ja puolustus taas oli muuten kapea. Täysin tyytyväinen ei voi olla HJK:n ja Mursun kauteen, koska Vetra-puppelointi tiputti joukkueen ennen aikojaan Euroopasta. Joku cup on nyt täysin turhake verrattuna mestaruuteen, joka tuo aivan eri lähtökohdat Eurooppaan ja rahojen tienaamiseen.
Vähimmäistavoitteessa on turha nostaa jotain junnuja pelastamaan hommaa. Mielestäni joko pelataan tuloksesta, tai sitten kehitetään junnuja ja yritetään tehdä siinä samassa tulosta. Honka käyttää jälkimmäistä taktiikkaa, mutta mestaruutta tuolla ei tule. Mestaruus tulee pelaamalla voitosta. Jos joku junnu siinä kehittyy samalla, niin hyvä. HJK:n tavoite on mielestäni ennen kaikkea mestaruus, joten sinänsä lähtökohta on sama maajoukkueen kanssa.
Mursulla ei ole ehkä enää samaa intohimoa kuin Pasilla tai Banalla, jos on koskaan ollutkaan. Muurinen on persoonana ihan erilainen kuin nämä entiset huippupelaajat. Muurinen on myös maineensa vanki, sillä nykyään pelaajat eivät kunnioita häntä enää samalla tavalla, eikä vähiten foorumin ja mielenosoitusten takia. Nuoremmat pelaajat ovat kasvaneet tässä Muuris-vastaisessa ympäristössä. Kokeneemmat pelaajat sen sijaan arvostavat vielä Anttia, koska heille Muurinen edustaa sitä CL-huumaa. Markku Kanerva on kehunut auliisti Muurista ja uskoisin, että myös Ägältä voisi tulla puoltoa Mursulle. Näkisinkin, että Riihilahti nosti HJK:n henkisestä suosta tukemalla Muurista, kun nuoremmat pelaajat masentuivat itse sössimästään Vetra-tappiosta.
Joka tapauksessa Muurinen on jälleen osoittanut olevansa voittava valmentaja, vaikka toimintaympäristö on ollut helvetin vaikea. Pasilla ja Banalla on varmasti nostetta ja pidän itsekin heistä, mutta voitot ovat jääneet vielä ottamatta. Kaiken buumin, pelaajien kehittämisen ja hypen keskellä pitäisi oppia myös voittamaan. Myönnän toki olevani Muurinen loyal, mutta ennen kaikkea sen aiheettoman paskan takia, jota Mursu saa osakseen. Ja pitää tunnustaa, että tällä kaudella usko oli itsellänikin koetuksella Vetra-tappion myötä. Silti loppujen lopuksi kauden päätteeksi juhli juuri Mursu.