Seuraava Klubikoutsi

[Nice10]

Niin no Tinttihän siellä Nurmelan paikalla oikella laidalla on etupäässä pelannut viime aikoina. Eikä ainakaan viime vuosina huonommin kuin Nure .

Tintin pitäisi pelata kaikkia hyökkäyspään rooleja ja sehän se ongelma onkin kun esimerkiksi molemmille laidoille ja kärkeen ei samanaikaisesti voi tinttiä laittaa.

Puolustuslinja oli sekä Muurisella että Hodgsonilla yleensä x-Hyypiä-Tihinen-Pasanen (x Muurisella Saarinen ja sen jälkeen Kallio). Tuloksista on nähty, että yhteispeli on vain parantunut vuosien myötä (toki nyt käsillä on ne vaaralliset muutoksen hetket).

Yhteispelistä en tiedä, voi olla että se on parantunut. Baxterin aikana siitä saatiin aika vähän viitteitä. Pelaajina Hyypiä ja Tihinen nyt ainakin olivat parhaat päivänsä nähneet ennen Hodaria, vaikka Hodari saikin miehistä kaiket irti. Esimerkiksi Baxterin aikana Tihinen ei ole nauttinut "ihan" sitä samaa arvostusta mitä joitakin vuosia sitten.

Ne on kehittyny ihan yhtä paljon kuin mekin.

Ne ovat kehittyneet paljon nopeammin ja kehittyvät entisestään niin seurajoukkuetasolla kasvavien rahahanojen avulla, että maajoukkueessa kun esimerkiksi entiset Neuvostoliiton ja Jugoslavian pienet maat saavat vuosi vuodelta omaa pelaajatuotantoaan, pelikulttuuriaan, valmennustaan ja kaikkea muuta kehitettyä. Suomesta ei välttämättä voi sanoa samaa kuten ei monista muistakaan pienemmistä länsieuroopan maista. Esimerkiksi vieraspelit Azereissa, Kazakstanissa, Baltianmaissa, Makedoniassa, Albaniassa, B-Hertzegovinassa, Moldovassa jne ovat huomattavasti haasteellisempia kaikille maille vuosi vuodelta.

Ja meidän hyökkäyskalusto on ollut aina paska. Poislukien Litmanen. Muurisellakin oli maajoukkuekärkinä jotain Sumioloita ja Kottiloita.

Niin, silläkin on vaan hirveästi eroa, että onko niissä suurimmassa osassa karsintapelejä se melkein nelikymppinen FC Lahden vai kolmekymppinen Poolin tms Litti. Tai maaleja terveenä ollessaan missä tahansa sylkevä Miklu tai nykyinen Miklu. Kottila oli roolipelaaja, joka voidaan rinnastaa pitkälti Kuqiin. Sumiala taas parhaimmillaan oli pelaaja, jolle ehdottomasti olisi nykymaajoukkueessakin käyttöä ainakin vaihdosta ja kiilaisi ainakin Nazin, Tarvajärven, Sadikin, Roihan, Vuorisen, Santalan jne mitä näitä vaihtoehtoja nyt on edelle tällä hetkellä.

[V]

Esimerkiksi vieraspelit Azereissa, Kazakstanissa, Baltianmaissa, Makedoniassa, Albaniassa, B-Hertzegovinassa, Moldovassa jne ovat huomattavasti haasteellisempia kaikille maille vuosi vuodelta.

Tavallaan. Mutta Suomi vasta onkin haasteellinen. Eihän täältä ole hakenut tällä vuosituhannella täysiä pisteitä kuin Venäjä ja Serbia sekä Mursun aikana Italia sekä täysin käsittämättömästi joku Wales. 90-luvulla hävittiin kotona Venäjälle 0-6, joten aika paljon ollaan menty eteenpäin .

Niin, silläkin on vaan hirveästi eroa, että onko niissä suurimmassa osassa karsintapelejä se melkein nelikymppinen FC Lahden vai kolmekymppinen Poolin tms Litti.

Yllättävän pieneltä on ero näyttänyt maaotteluissa, joten ehkä Litti ei vielä tiedä, että sen pitäis olla sysipaska .

[Nice10]

Tavallaan. Mutta Suomi vasta onkin haasteellinen. Eihän täältä ole hakenut tällä vuosituhannella täysiä pisteitä kuin Venäjä ja Serbia sekä Mursun aikana Italia sekä täysin käsittämättömästi joku Wales. 90-luvulla hävittiin kotona Venäjälle 0-6, joten aika paljon ollaan menty eteenpäin .

Toki Suomikin on kehittynyt ja ennen kaikkea alkoi kehittyä aiemmin lähes välittömästi Bosmanin jälkeen. Suomalaisen futiksen kultainen sukupolvi oli parhaimmillaan, 2000-alkupuolella, varsinkin monilla kommunismin ja sotien riivaamilla alueilla myöhemmin ja joillain vasta lähitulevaisuudessa. Nyt pitäisi taas saada kelkka nousuun, toki emme ole ainoa samanlaisessa tilanteessa oleva. Monilla perinteisilläkin mailla on hieman samaa ongelmaa. Jalkapallomaailma tasoittuu monilta osin ja tulevaisuudessa ennen kaikkea pelikurin ja taktiikkojen kehittyessä marginaalit yksittäisissä otteluissa kaventuvat. Suomen arvokisaunelman kannaltahan on hyvä, että ero kärkeen on kaventunut. Lilliputtimaat eivät Suomen ohi ole kuitenkaan menossa. Sen sijaan turha tulevaisuudessakaan odottaa, että kylvettäisimme lilliputteja samalla tavoin kuin takavuosina, vaikka Muurinen otettaisiin takaisin peräsimeen.

Yllättävän pieneltä on ero näyttänyt maaotteluissa, joten ehkä Litti ei vielä tiedä, että sen pitäis olla sysipaska .

Ei todentotta niin, mutta kyllähän Litmasenkin pelaamisesta puuttuu paljon niitä piirteitä mitä vielä takavuosina oli nähtävissä esimerkiksi maalinteon ahneudessa ja ylipäätään viimeisellä kolmanneksella. Myös toimintasäde on huomattavasti pienempi. Litin erinomainen pelisilmä ja syötöt vaan entisestään ovat korostuneet kun oikein muilla tavoin hyökkäyksiä on ollut vaikea luoda pitkälti esimerkiksi laitapelaajaongelman vuoksi. Aja päätyyn ja keskitä, missä pelaa? Kavenna laidalta sisään ja tee maali, missä pelaa?

[JDredd]

Mitä jos menisitte keskustelemaan maajoukkueen historiasta vaikka maajoukkuepuolelle?

[Nice10]

Mitä jos menisitte keskustelemaan maajoukkueen historiasta vaikka maajoukkuepuolelle?

Minun puolestani sopii hyvin. Ettei jää kaikki topikin asiakeskustelu klubin uudesta valmentajasta tämän Muuriskeskustelun alle.

[Josef K.]

Kyllähän Mursu joutui ensimmäisissä karsinnoissaan muun muassa peluuttamaan Petri Heliniä ja Harri Ylöstä laitapakkeina huippujoukkueita vastaan. Ja siis juurikin joutui, vaihtoehtoina ei ollut mitään zambrottia, vaikka forumpravda niin kertoisikin.

[Tsei Tsei]

Tämäkin on tuhat kertaa parempi asia kuin se, että ainoa Suomalainen ulkomailla edes marginaaliseen maalintekoon pystyvä hyökkääjä seurajoukkueessaan on ikääntynyt Kuqi ja hänenkin tilallaan mielummin peluutetaan ikääntyvää Tinttiä, jolla ei ole edes seurajoukkuetta (!)

Totta vitussa oli, mutta silloinkun Miklu oli vireessä, niin oli Suomenkin peli varsin erinäköistä. Etenkin, jos Littikin oli mukana.

Kyse on pitkälti myös makuasioista, mutta esimerkiksi Reini oli yksi Suomen kaikkien aikojen lahjakkaimmista alakerran pelaajista ja parhaimmillaan vähintään sitä mitä Moisander on tähän mennessä esittänyt maajoukkueessa. Eikä Moisanderkaan mikään tekijä vielä ollut esim Hodarin aikana. Kyse on ennemminkin vaihtoehdoista. Etenkin Hodari joutui parsimaan aika paskaisia avauskokoonpanoja moniin peleihin. Toki mies teki varmasti arviointivirheitä monissa valinnoissa kuten kaikki valkut, mutta kyllä jonkun Köpin istuttaminen pakkiin ja ainoasta jatkuvasti pelikuntoisesta Makosta keskikentän keskelle luottomiehen tekeminen oli pakkoratkaisuja. Kyllä valmentaja mielellään valitsee pakkeja kun jos siellä on edes Nullin, Saarisen, Reinin tai Turpeisen tasoisia vaihtoehtoja kuin, että ei oikein ketään.

Niin, en halua vähätellä Reinin lahjoja. Muutamia todella vakuuttavia matseja pelasi maajoukkueessa. Ongelma oli vaan loukkaantumisherkkyys. Tämän takia ura Belgiassa ja Hollannissa jäi torsoksi. Moisander on lyhyessä ajassa saavuttanut jo enemmän, koska on luojan kiitos toistuvista polvivammoista huolimatta pystynyt pelaamaan kohtuullisen paljon viime vuosina. Nullin ja Turpeisen tasoisia pelaajia oli ja Kallio voidaan laskea jopa kovemmaksi. Ja kyllä, jo ennen Hodgsonia. Mako ei ollut mikään pakkoratkaisu sen enempää kuin Wiss tai Valakari Muuriselle. Mako kehittyi Hodgsonin aikaan mennessä huimasti. Muurisen viimeisen karsinnan aikana alkoi toki olla jo lähellä tuota tasoa, mutta Heikkinen on selvä esimerkki late bloomerista, jollaisia Mursun aikana oli ehkä Nurmela. Hodgson sai revittyä kovia tuloksia, mutta niin Hodarilla kuin Mursullakin ne parhaat tulokset tulivat silloin, kun avainpelaajat olivat kunnossa. Esim. Puolaa vastaan vieraissa, kokoonpano oli paras mahdollinen Hodarille. Forssell ja Losa pystyttiin ottamaan vielä vaihdosta! Keskikentälle Hodari sai Litin, Heikkisen, Tainion, Väyrysen ja Kolkan. Puolustuksessa ei myöskään poissaoloja. Sama kokoonpano oli käytössä Portugali-tasurissa.

Paska esitys tuli sitten kotona Armeniaa vastaan, kun joukkue oli varamiehinen ja sama jatkui Azereissa, jossa Hodari teki toki myös taktisia virheitä. Mursua syytettiin siitä, että ei pystynyt muuttamaan taktiikkaansa, jos Miklu ja Litti olivat poissa. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että kahden huippupelaajan poissaolo näkyy selvästi otteissa taktiikasta huolimatta! Toki Hodarin inhorealistinen pelitapa helpottaa tasurin puolustamista, vaikka pelaajia puuttuisi. Muurinen oli ehkä turhan optimisti ja yritti hallita pelejä, vaikka joukkueessa oli merkittäviä poissaoloja. Tämän takia Mursu valittelikin materiaalin kapeutta. Silti Muurinenkin kehittyi valmentajana ja esim. Tshekissä pystyi luomaan toimivan pelitavan, vaikka Miklu oli poissa. Silti puolustukseen pistettiin ennemmin taitavia pelaajia, koska haluttiin yhä pitää palloa, siinä missä Hodari olisi luovuttanut ja pistänyt neljän topparin linjan. Tämähän oli muutenkin valinta ennemmin kuin pakon sanelema juttu, sillä Hodgsonin taktiikassa puolustuslinja pelasi niin kapealla, että topparit sopivat tarkoitukseen paremmin. Monissa peleissä nähtiinkin Suomella käytännössä kuuden pelaajan puolustuslinja.

Silti Hodarin tai Baxterinkaan aikana se puolustuspeli ei ollut se ongelma vaan ennen kaikkea hyökkäyspeli. Suomen yläkerran materiaali on ihan täyttä kuraa ja ihan oikeasti joku huippukuntoinen Nure olisi aivan supervahvistus ollut viime karsinnoissakin. Tai edes Veikkausliiga-aikainen Eremenko Junior nyt puhumattakaan kolmekymppisestä Litistä kera Miklun. Edes parissa pelissä karsintojen aikana.

Kolmekymppinen Litti olisi Miklun kanssa dominoinut tosiaan samalla tavalla kuin Mursunkin aikana. Eremenko Junior auttaisi paremmassa kunnossa jengiä selvästi enemmän. Mutta kuten joku sanoikin, niin Losa oli melkein parhaassa vireessä Hodgsonin aikana.

Helvetin hyvästä pelistä ja jalkapalloromantiikasta tunnetusti olemme Tsei Tsein kanssa eri mieltä. Baxter ja Hodgson onnistuivat varmasti tuloksellisesti siinä kuin Muurinenkin. Tätä kai on turha edes spekuloida.

Juu. Tuloksissa ei juuri eroa ole. Karsintalohkojen kolmos- ja nelossijoja. Suomen kautta aikojen parasta peliä nähtiin keväästä 2001 kevääseen 2002. Suomella oli jopa huima tappioton putki ja foorumilla spekuloitiin, että häviääkö Suomi enää koskaan. Tämä aika menestyttiin muuten esim. ilman Väyrystä. Suomen tappioton putki katkesi muuten Väykän mukanaollessa Etelä-Koreaa vastaan. Tämän jälkeen otettiin vielä loistava vierasvoitto Portugalista. Sitten tulikin Miklun loukkaantuminen ja loppu on surullista historiaa. Silti ilman Mikluakin Jugoslavia oli kotonaan pahassa viennissä. Tuolloin saattoi kuitenkin ratkaista myös Muurisen taktinen kyvyttömyys, vaikka ensisijaisesti pelaajien heikko viimeistely Litin johdolla.

[Tsei Tsei]

Ja missähän minä olen sellaista ajatellut. En missään. Sen sijaan väite siitä, että Muurisella ei kokonaisuudessaan olisi ollut huomattavasti parempi materiaali käytössään kuin Hodarilla ja Bäxterillä on kestämätön ja sitä ei 100% varmuudella allekirjoita yksikään suomalainen huippuvalmentaja tai esimerkiksi kokeneemmat maajoukkuepelaajat.

Marginaalipelaajista saivartelu on typerää sen myönnän. Silti pitää ymmärtää esimerkiksi se kuinka paljon parempia pelaajia vaikkapa joku Sami Hyypiä ja Hannu Tihinen olivat nuorempina. Tai vaikkapa joku Tainio ja Väykkä, jotka edelleen kuuluvat toki maajoukkueeseen, mutta ovat vain varjo entisestään.

Kokonaisuudessa varmaan, kun voidaan vertailla pelaajien huippuja kuuden vuoden ajalta. Tosiasiassa pelaajat eivät olleet huippukunnossa samaan aikaan. Ja silloin kun olivat, niin Suomi dominoi pelejä. Ja sama tapahtuu edelleen. Silloin, kun riittävästi hyviä pelaajia on kunnossa, Suomi pelaa hyvin.

Hyypiä on varmaan jonkin verran taantunut, mutta edelleen todella kovan luokan pelaaja. Tihisen tason en ole edes nähnyt laskevan, vaan ollut koko ajan Euroopan keskitason pelaaja. Tihinen oli oikeastaan ihan Muurisen alkuaikoina vielä raakile. Samaten Tainio. Ja Väykkä ei edes pelannut kuin kaksissa viimeisissä karsinnoissa ja Muurisen tokassa karsinnassa Väyrynen oli vielä raakile ja toipumassa loukkaantumisesta. Mielestäni Väyrynen ei Hodgsonin karsinnan alussa ollut missään nimessä ainakaan huonompi kuin suurimman osan Muurisen ajasta! Väyrynen kärsi vielä loukkaantumisesta Muurisen toisen karsinnan aikana. Ihan samaa tasoa edelleenkin, mutta loukkaantumiset kiusaavat vähän väliä.

Litti ja Miklu sen suurimman eron tekevät ja senkin näki kentällä. Ja Litmanen oli mahdollisesti vielä parempi ennen Muurista, mutta se ei näkynyt kentällä. Ennen Mursua oli siis paskemmat valmentajat?

[Nice10]

Ja Litmanen oli mahdollisesti vielä parempi ennen Muurista, mutta se ei näkynyt kentällä. Ennen Mursua oli siis paskemmat valmentajat?

Niin mene ja tiedä, joskus voisi noitakin pelejä uusintoina katsoa muistutusmielessä ja kyllähän Litti tuolloinkin hyviä matseja pelasi joskin aika yksinäinen oli verrattuna 2000-lukuun kuitenkin. Ja ennen kaikkea Litin oma fokus oli varmasti 90-luvulla vielä enemmän seurajoukkuepeleissä. 2000-luvullahan mies on pitkälti uransa pyhittänyt epätoivoiselle ja pyyteettömälle arvokisataistelulle, mistä häntä ehkä kaikista eniten kunnioitankin.

Kyllähän Tsei Tsei me samaa mieltä ollaan monista asioista poislukien ehkä se, että kuka kenestäkin pelaajasta mitäkin on saanut irti. Esimerkiksi Moisander on täysin katsomaton kortti vielä mielestäni ja ennen kaikkea mies on uransa käännepisteessä. Tuosta kun se penkkikierre lähtee, niin kehitys helposti pysähtyy. No ei olla suotta pessimistisiä ja toivotaan, että mies vaihtaa maisemaa jo Jouluna.

Suomen kautta aikojen parasta peliä nähtiin keväästä 2001 kevääseen 2002.

Kyllä varmaan näin, silti jos en ihan väärin muista, niin tuohon joukkoon mahtuu paljon panoksettomia pelejä, joista sitten on aina makuasia mitä johtopäätöksiä tekee. Noin yleisesti kuitenkin samaa mieltä.

Siitä voidaankin palata tähän mitä pari sivua sitten kirjoitin missä jälkimmäinen kappale liittyy myös topikin aiheeseen

Joku voi saada väärää kuvaa, että pitäisin Muurista jonain huonona valmentajana tai vitsinä. En todellakaan. Pidän häntä yhtenä Suomen kaikkien aikojen parhaana valmentajana, ellen jopa parhaana. Kaikki se työ mitä Mursu teki maajoukkuepestinsä ensimmäiseen jatkosopimukseen asti on ihan täyttä timanttia. Silloin kuitenkin tapahtui käänne, jota en ole nähnyt noin selkeästi tapahtuneen kenellekään muulle valmentajalle. Muurinen menetti median ja fanien silmissä, pitkälti kassillisella äärimmäisen huonoja ja itsekritiikittömiä kommentteja kaikkien luottamuksen. Hän menetti parissa vuodessa myös käsittääkseni maajoukkuepelaajien luottamuksen sekä aivan silmiinpistävästi oman itseluottamuksensa ja intohimonsa. Alistunut ja surullinen mies kuten jossain tuolloin mainittiin. Silti hommaa maajoukkueessa pitkitettiin ja pitkitettiin, tehtiin iso karhunpalvelus miehen uran kannalta. Sen jälkeen oikeastaan oli edes vaikea kuvitella miehen enää jatkavan valmennusta kuin korkeintaan pienissä seuroissa. Sitten pari välivuotta mediasta poissa ja takaisin isoon näyteikkunaan Klubin ruoriin. Miehellä näyttäisi olevan yksinkertaisesti vaan niin isot henkiset paineet, että esimerkiksi otteluvalmentamisesta ei tule mitään.

Tämä on johtanut mestaruudesta huolimatta tilanteeseen, jossa Muurisen jatko periaatteessa olisi ihan mahdollinen, mutta jaksaako mies itsekään sitä enää. Ihan aikuisjoks-oikeasti itse ainakaan en osaa edes kuvitella Muurista niissä paineissa mitä miehen päälle tulee nuorten pelaajien sisäänajamisen suhteen, kansallisissa kilpailuissa, pelitapaodotusten suhteen puhumattakaan kun c-liigakarsinnat alkavat. Kyllä kun ekalla kierroksella se Azerien maajoukkuemisten miehittämä Inter baku vastaan asettuu ja odotetaan varmaa jatkopaikkaa, niin kyllä paineet aika helvetilliset on ja vähintä mitä tosiaan voi muurinen saada niin on pelaajien ja kannattajien vankkumaton tuki. Onko sitä, mene ja tiedä?

[Tsei Tsei]

Koska Muurisen tyylinä on ollut antaa hyökkäyspään pelaajille huikeita vapauksia, jolloin nämä ovat päässeet toteuttamaan itseään, tämä on toki sitten näkynyt siellä toisessa päässä kenttää myös.

Juuri näin. Sitten, jos vastaavaan hyökkäyspeliin ei ole pystytty, niin on tullut paskaa. Suomen materiaalin hyvyys Muurisen aikana voi nimenomaan perustua siihen, että hyökkäyspään pelaajille annettiin vapauksia ja luottamusta, jolloin Litti, Miklu, Kolkka ja Nure pääsivät loistamaan. Toisekseen keskikentällä luovuttiin aluksi kahdesta ja lopulta viimeisestäkin puhtaasta puolustavasta pelaajasta Muurisen aikana. Ankkuripelaajaan päädyttiin sitten taas Hodgsonin aikana. Kyllähän Muurinen nimenomaan sai todella paljon irti Suomen hyökkäyspäästä. Se oli sitten pois puolustuksesta, mutta vaikka sama kalusto siirrettäisiin Hodgsonille tai Baxterille, ei hyökkäyspeli olisi yhtä hyvää!

[Tsei Tsei]

Tietysti, mutta jos miettii Suomen käytössä ollutta pelaajamateriaalia suhteessa karsintalohkoon niin sanoisin, että toistaiseksi se kaikkien aikojen tilaisuus oli ne Muurisen toiset karsinnat.

Väittäisin yhä, että RMN:n aikana tuli se tähän mennessä paras tilaisuus. Tämän jälkeen sitten tulevat Muurisen toiset karsinnat ja Hodgsonin karsinnat. Melkein uskaltaisin väittää, että ilman Miklun loukkaantumista Suomi olisi ollut jatkokarsinnassa tuosta Mursun toisen karsinnan lohkosta. Ja Venäjän voittaminen siellä ei olisi ollut mikään mahdottomuus. Tämä on toki turhaa jossittelua.

[Tsei Tsei]

Sumiala taas parhaimmillaan oli pelaaja, jolle ehdottomasti olisi nykymaajoukkueessakin käyttöä ainakin vaihdosta ja kiilaisi ainakin Nazin, Tarvajärven, Sadikin, Roihan, Vuorisen, Santalan jne mitä näitä vaihtoehtoja nyt on edelle tällä hetkellä.

Sumiala ei vaan Muurisen aikana ollut enää parhaimmillaan, vaan Superettanin maalitykki. Voidaan rinnastaa vaikka Santalaan.

[Tsei Tsei]

Mitä jos menisitte keskustelemaan maajoukkueen historiasta vaikka maajoukkuepuolelle?

Mursun meriiteistä keskustellessa tätä ei voida sivuuttaa. Toki mainitsin jo aikaisemmin, että tästä on väitelty niin moneen kertaan, että sitä ei tarvitsisi uudelleen aloittaa. Kyse oli kuitenkin siitä, että täällä väitettiin taas faktana, että Muurisella oli kaikkien aikojen paras materiaali maajoukkueessa. Sen halusin kyseenalaistaa.

[Nice10]

Sumiala ei vaan Muurisen aikana ollut enää parhaimmillaan, vaan Superettanin maalitykki. Voidaan rinnastaa vaikka Santalaan.

Niin, vaikea sanoa voiko tätä rinnastaa. Huolimatta siitä, että Sumialankin ura oli laskusuunnassa hän sentään oli Superettanin todellinen maalitykki ja kokenut maajoukkuemies sekä ennen kaikkea maalintekijä. Yksikään mainitsemistani hyökkääjäpelaajista ei oikein ole lähelläkään tuota, Pukista ehkä voi sellainen joskus tulla, ehkä. Koska vaan jossain Liechensteinissa tai Azereissa olisin nähnyt mielummin kärjessä vaikka Norrköpingin Sumialan kuin jonkun Sadikin tai Santalan, jotka eivät varmaan koko urallaan ole tehneet miesten peleissä niin paljon maaleja kuin Sumiala hakkasi kaudessa ettanissa.

[Nice10]

Ja jos palataan vielä Muuriseen topikin otsikon mukaisesti, niin hänet ja esim Hodarin erottaa se, että Muurinen oli idealisti joka halusi Suomen pelaavan mahdollisimman hyvää jalkapalloa. Hodgson taas on idealisti, joka halusi Suomen pelaavan mahdollisimman hyvästä tuloksesta. Lehkosuossa ja ysäri-Muurisessa on paljon samaa niin hyvässä kuin pahassakin. Hodarissa on taas paljon samaa Zicon, Mixun jne kanssa niin hyvässä kuin pahassa. Pasi on taas välimallin mies, joka vannoo kauniin futiksen nimeen, mutta peluuttaa jengiään vastoin tätä ja hakee muutenkin pelillistä identiteettiään.

Ennen kaikkea Muurisen nykypelissä surettaa se idealismin katoaminen. Mies tavallaan on kääntänyt kelkkansa ja entisestä kauniin futiksen nimeen tuloksenkin kustannuksella vannovasta intohimoisesta futiksen rakastajasta on tullut vuosien saatossa inhorealisti, joka lehdistötilaisuudessa toteaa vaan, että mestaruus tuli ja se on tärkeintä. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Mielestäni Muurinen ei koskaan ole ollut vahvimmillaan tulosorientoituneena ja esimerkiksi voittamiseen pakottaessa, kaikki miehen joukkueiden uroteot on tehty hyvässä fiiliksessä ja positiivisella kierteellä. Nyt mies ei enää mielestäni valmenna vahvuuksillaan, vaan yrittää uusiutua väärään suuntaan kun tilausta suomifutiksessa olisikin taas sille iloiselle ja yleisöönmenevälle futikselle.

[niftan]

Niin, vaikea sanoa voiko tätä rinnastaa. Huolimatta siitä, että Sumialankin ura oli laskusuunnassa hän sentään oli Superettanin todellinen maalitykki ja kokenut maajoukkuemies sekä ennen kaikkea maalintekijä. Yksikään mainitsemistani hyökkääjäpelaajista ei oikein ole lähelläkään tuota, Pukista ehkä voi sellainen joskus tulla, ehkä. Koska vaan jossain Liechensteinissa tai Azereissa olisin nähnyt mielummin kärjessä vaikka Norrköpingin Sumialan kuin jonkun Sadikin tai Santalan, jotka eivät varmaan koko urallaan ole tehneet miesten peleissä niin paljon maaleja kuin Sumiala hakkasi kaudessa ettanissa.

Se, että on Superettanissa ollut kova maalintekijä, ei kyllä vielä oikein kelpaa meriitiksi maajoukkuetta ajatellen. Vuorinen on tehnyt Sumialaa enemmän maaleja Superettania kovemmassa liigassa, enkä silti ole täysin vakuuttunut, että miehestä olisi minkäänlaista apua Suomen kärkiongelmaan. Yksi (tai mielellään useampi) huippukuntoinen Miklu tarvittaisiin, eikä niitä näytä olevan tulossa, sillä suurimmat nykyiset nuoret hyökkääjälupauksemme ovat jo nyt valovuoden jäljessä, mitä Miklu oli heidän iässään.

Edit: Hieman OT...

[Chief]

tämähän nyt vasta OT onkin, mutta eikös Norrköping pelannut Allsvenskania kun Sumiala kävi paukuttelemassa maaleja siellä...

[niftan]

tämähän nyt vasta OT onkin, mutta eikös Norrköping pelannut Allsvenskania kun Sumiala kävi paukuttelemassa maaleja siellä...

Jatkuu vahvalla OT:lla: Taisi juuri Sumialan aikana tipahtaa Superettaniin?

[Chief]

Jatkuu vahvalla OT:lla: Taisi juuri Sumialan aikana tipahtaa Superettaniin?

näin. mutta silloin sumialaa nimenomaan vaadittiin takaisin maajengiin kun paukutti maaleja allsvenskanissa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Sumiala
2002 IFK Norrköping    Allsvenskan    12    11
2003 IFK Norrköping    Superettan       21    10

[Manfred Mann]

Sumiala ei vaan Muurisen aikana ollut enää parhaimmillaan, vaan Superettanin maalitykki. Voidaan rinnastaa vaikka Santalaan.

Norrköping putosi Allsvenskanista vuonna 2002. Sumiala oli Möller-Nielsenin maajoukkueessa yksi tärkeimpiä pelaajia, mutta jostain syystä Muurinen vierasti häntä. Mursu yritti korvata loukkaantuneen Forssellin yksi yhteen Shefki Kuqilla, mikä oli virhe. Voi tietysti kysyä, olisiko esimerkiksi surullisen kuuluisassa Wales - ottelussa ollut järkevämpää peluttaa Sumialaa. Muurinenhan höpötti, että Sumiala on "mielenkiintoinen tapaus, mutta ei vielä valmis", vaikka hänellä oli takana monta maaottelua. Sitten hän pääsi mukaan pariin peliin, mutta Jugoslavia - ottelussa hänet vaihdettiin kentältä, mikä osittain sotki Suomen hyvän otteen. Jäi sellainen vaikutelma, että Sumiala ei sopinut Muurisen "höpönassu - mentaliteettiin", jota ilmaisua muistaakseni nimimerkki Brashear vanhan forumin puolella tuolloin käytti.

Lisättäköön vielä, että Muurinen perusteli tuolloin Shefkin peluutusta "laatusarjamaaleilla".

[hafa]

Ja jos palataan vielä Muuriseen topikin otsikon mukaisesti, niin hänet ja esim Hodarin erottaa se, että Muurinen oli idealisti joka halusi Suomen pelaavan mahdollisimman hyvää jalkapalloa. Hodgson taas on idealisti, joka halusi Suomen pelaavan mahdollisimman hyvästä tuloksesta.

Panettelua. Muurisen idealismi, tai ideologia oli maajoukkuevuosina sitä, että pelkällä puolustamisella ei pärjää enää kansainvälisessä futiksessa. Eli sillä tyylillä mitä maajoukkue siihen asti oli vuosikaudet harjoittanut. Tuloksesta pelasivat kait molemmat.

[Amado Guevara]

Edelleenkin olen sitä mieltä, että Mursun jatkosopimus ei ole pahin mahdollinen skenaario. Mielummin näen Mursun Klubin peräsimessä kuin jonkun 1900-luvun Mara Kuuselan, ikihaka Oka Huttusen tai voita matka manu matsi-Keken. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Mursua parempia vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole markkinoilla, ellei sellaista haeta ulkomailta. Siinäkin piilee omat riskinsä tyyliin Bo Johansson.

[Elmo]

Panettelua. Muurisen idealismi, tai ideologia oli maajoukkuevuosina sitä, että pelkällä puolustamisella ei pärjää enää kansainvälisessä futiksessa. Eli sillä tyylillä mitä maajoukkue siihen asti oli vuosikaudet harjoittanut. Tuloksesta pelasivat kait molemmat.

Silti kisapaikka oli lähempänä ennen Muurista ja Muurisen jälkeen, kuin Muurisen aikana.

[Zorbas]

Norrköping putosi Allsvenskanista vuonna 2002. Sumiala oli Möller-Nielsenin maajoukkueessa yksi tärkeimpiä pelaajia, mutta jostain syystä Muurinen vierasti häntä. Mursu yritti korvata loukkaantuneen Forssellin yksi yhteen Shefki Kuqilla, mikä oli virhe. Voi tietysti kysyä, olisiko esimerkiksi surullisen kuuluisassa Wales - ottelussa ollut järkevämpää peluttaa Sumialaa. Muurinenhan höpötti, että Sumiala on "mielenkiintoinen tapaus, mutta ei vielä valmis", vaikka hänellä oli takana monta maaottelua. Sitten hän pääsi mukaan pariin peliin, mutta Jugoslavia - ottelussa hänet vaihdettiin kentältä, mikä osittain sotki Suomen hyvän otteen. Jäi sellainen vaikutelma, että Sumiala ei sopinut Muurisen "höpönassu - mentaliteettiin", jota ilmaisua muistaakseni nimimerkki Brashear vanhan forumin puolella tuolloin käytti.

Lisättäköön vielä, että Muurinen perusteli tuolloin Shefkin peluutusta "laatusarjamaaleilla".

Ja tuo "ei vielä valmis" oli Gene Keurulaisen kommentti. Gene siis kävi tarkkailemassa Antigolia länsinaapurissa, mutta ei vakuuttunut.

[hafa]

Silti kisapaikka oli lähempänä ennen Muurista ja Muurisen jälkeen, kuin Muurisen aikana.

Eli joku toinen, jollain toisenlaisella taktiikalla, olisi vienyt Suomen kisoihin, tai ainakin hyvin lähelle niitä. Onko tämä fakta vai mielipide ?