Yksi tämän liigakauden sykähdyttävimpiä uutisia on ollut Daniel Sjölundin debyytti pääsarjatasolla Suomessa. Kaikesta huolimatta se hetki jalkapallokatsomossa, jonka vuoksi olen ollut hyvin lähellä huutaa kituseni paskaksi silkasta raivokkaasta kiimasta on ollut n. sekunti tämän ruudun ottamisen jälkeen. Daja nyökkää Suomen 3-2 johtoon Saksaa vastaan ja koko stadion oli satavarma, että kolmannella yrityksellä se johto pidetään loppuun saakka. Joku Klose oli sitten asiasta eri mieltä, mutta annetaanpa 11 vuotta vanhojen juttujen jo olla...
Harmillisesti Sjölundia en ole aiemmin tällä kaudella onnistunut bongaamaan, kun Lahen vierailullakin IFK haki täydet ilman pelikieltoista kapteeniaan. Siksi päädyin tekemään pikkuisen normaalia enemmän duunia ja pieniä uhrauksia sen eteen, että pääsisin nimenomaan tähän otteluun kyykkimään reppuni sisällön kera. Sunnuntaivuoron dumppaaminen ei ollut halpa ratkaisu ja sunnuntain kehnohkot julkiset kulkuyhteydet tarkoittivat suht helppoa ja mielekästä reissuohjelmaa vahvasti keski-ikäistyneelle kyljykselle.
Bussilla sunnuntaina 3.30 Hesaan, aikataulujen vuoksi vaihto Oopperan pysäkillä Turun suuntaan ja 5.10 lähteneellä kyydillä satamaan. 8.45 purkilla 'haminaan ja vasta tässä kohtaa muutaman tunnin unet, kun bussissa en osaa koisata. Muutama tunti tarinointia heimoveljien kanssa ja alkupelien kohokohtana hyvinkin hartaasti kuunneltuja tarinoita 82-vuotiaan Josef Håkansin n. 50-vuotiselta merimiesuralta. Sitten lentokenttäsyyniä yksityiskohtaisemman turvatarkastuksen kautta pukemaan ulkokamoja päälle. Ruotsia en kauhean sujuvasti ymmärrä, mutta sen verran keskinäisestä puinnista yritin ymmärtää, että pelkäsivät minun tuovan kannattajille jotain kiellettyä. Monopodia kyseenalaistivat erityisesti, ei millään meinanneet ymmärtää miten se liittyy valokuvaamiseen. Kun tätä ei kuitenkaan kukaan lue, niin tarkoitus oli kyllä antaa se meidän ukoille lipputangoksi, mutta tuon syynin jälkeen oli varmaan parempi jättää väliin.
Matsin avausjakso meni aika isolta osin siihen, että sohin kuvia lähinnä Sjölundista.
Matsin jälkeen laivalla kuvia näperrellessä eräs varttuneempi herrasmies jäi pidemmäksikin toviksi jutulle ja sitten kun selailtiin ruutuja enempi niin sai kerrottua olevansa Robin Sidin isä. Näytin herralle tämän ja laitoin vielä sähköpostiinkin hyötykäyttöä varten, kun niin nätisti sitä pyysi.
Murillon Pesu & Linkous, buenos nochesta vaan ite kullekin.
KuPSin talismaanit tällä kaudella. Kuulemma kovin kevyt tällainen yksittäinen 'haminan reissu, kun keväällä vetäisivät saman keikan Rovaniemen kautta. Tarvitseeko erikseen mainita, että näistä kaikista kolmesta pelistä irtosi täysi pistepotti.
Olen aistivinani jotain haaleita ironian sävyjä siinä, että ottelun ainoasta maalista en saanut tämän kummempia napsuja talteen. Mutta keskellä kuvaa - Daniel Sjölund.
Kiparillakin oli paremmat valot kuin WH-areenalla.
Pitkään ihmetellyt, että miten tämä selostaja on ajoittain aivan saatanan kujalla kentän tapahtumista, mutta eihän tuo selostamo ole kuin korkeintaan puoli metriä kentän tasoa ylempänä. Siihen vielä kelien salliessa oikein rapsakasti suoraan silmiin paistava aurinko, niin johan on olosuhteilla paiskattu median edustajaa.
Joukkueiden ero oli sunnuntaina käytännössä tässä. Kaikki tiivistettynä yhteen kuvaan, 0-1 - A0:00 - Tuco.
Nuorisolaiset vauhdissa
Ite näen noissa silmissä pienen helpotuksen lisäksi sellaisen pienen lupauksen rajattomasta (itse)luottamuksesta. Sellaisen ette-tiedäkään-mitä-koneesta-vielä-irtoaa -lupauksen. Tyyneys ja huolellinen valmistautuminen alkoi heti perjantaita varten.
Näistä silmistä ei sen sijaan näy juuri muuta kuin synkän vitutuksen ja väsyneen turhautumisen katkerahko cocktail.
Matsin jälkeen sitten muutama nopea kuva seuralle hyötykäyttöön, epätoivoinen etsiminen kylän ytimestä löytää jotain ihmisravinnoksi kelpaavaa ja sitten Yksi Ansaittu Lonkero Parkissa. Safka löytyi paikallisen s-marketin poistohyllystä ja nautiskelinkin piknik-lounaani pimeällä ja tyhjällä sekä tuulisella kävelykadulla kamerakaupan edessä penkillä istuskellen. Kinkkuwrappi ja kaks omarmunkkia -60%.
Viikkarin karjaruuman sahalla muutama tunti unta, suoraan Katajanokalta bussilla Kampin kautta töihin ja kotona vasta illalla kymmenen jälkeen maanantaina. Voin vakuuttaa, että töissä oli ihan saatanan pirteä meno täydet kaheksan tuntia.
Molemmille kiinnostuneille loput ruudut sitten esim.
tästä.
