Hong Song
 Poissa
|
 |
: 10.10.2019 klo 19:48:32 |
|
Tulin kurkkaamaan, mitä vuonna 2019 tapahtuu jyväskyläläisessä futiksessa ja ajattelinpa samalla perustaa kausitopikin. Toivottavasti ei ole liian aikaisin, mutta antakaa anteeksi - olo on kärsimätön ja kauden alkuunkaan ei ole enää kuin kuutisen kuukautta.
JJK Jyväskylä
Kotikenttä: Harjun Stadion
Päävalmentaja: Basam Elfadl
Valmentaja: Sakari Holopainen
Joukkueenjohtajat: Tapani Korhonen ja Sanna Kahila
Lääkäri: Oskari Ervasti
Kaudet Veikkausliigassa: 6
SM -mitalit: yksi pronssi (2011)
Taustaa
Jyväskyläläisen edustusjalkapallon historia on tunnetun myrskyisä, sekava ja täynnä puuhastelua. Vähemmästäkin fanien mielenterveys järkkyy ja Hippoksen hoki taapelu äijjät naureskelevat. Historian ensimmäinen nousu Veikkausliigaan tapahtui kaudelle 2009 ja siellä sitten melko monta kautta pysyttiinkin, kunnes kauden 2013 jälkeen tuli ronski noutaja ja Kari "Mukava" Martosen johdolla hulahdettiin sukkana Ykköseen. Noista viidestä liigakaudesta jäi Keski-Suomeen pronssimitali syksyltä 2011 ja siitä seuranneet neljä Eurooppa -liigan karsintapeliä kesällä 2012. Liigavuosia leimasivat koko ajan nousseet kulut ja melkoinen vauhtisokeus, kun nimekkäitä kotimaan ukkoja tuli sisään ovista ja ikkunoista vaihtelevilla ulkomaanarvoilla höystettynä. Monet sanovat, että tämän turbobuustin hintaa maksetaan edelleen. Ja se hinta ei ole ollut halpa.
Putoaminen Ykköseen jarrutti hommaa jo paljon, mutta se oli liian myöhäistä. Jo kesällä 2013 seura joutui masinoimaan rahankeräyskamppiksen olemassaolon takaamiseksi. Aivan tavoitteeseen eli 100 000 euroon ei päästy, mutta lähelle kuitenkin. Saatiin lisää virtaa hengityskoneeseen. Potilas oli kuitenkin jo terminaalivaiheessa, joten edes pikainen, vuoden kestänyt paluu liigaan kaudelle 2017 ei kurssia enää kääntänyt - vaikkakin tuolloin mentaliteetti oli jo terveempi ja mukana paljon omia kasvatteja. Putoaminen takaisin Ykköseen kaudelle 2018 ja samaan malliin jatkaminen putoamalla edelleen Kakkoseen tälle kaudelle olivat lopulta tosiasia.
Kausi 2019
JJK julkaisi loppuvuodesta 2018 sopimuksen uudesta päävalmentajasta. Ruoriin astui monelle täysin tuntematon nimi, alle kolmekymppinen liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelija Basam Elfadl. Merkittävää valmennus -CV:tä häneltä ei löytynyt, mutta eduksi laskettiin kokemus seuran junioripuolelta, josta oli kuulunut kaverista paljon hyvää. "Uusi ja raikas vaihtoehto", ajattelivat optimistit. Basamin lisäksi JJK julkisti tukun uusia sopimuksia, joukossa koviakin nimiä Kakkoseen, kuten seuran oma kasvatti, liigavauhtiakin haistellut Aleksis Lehtonen.
13. helmikuuta 2019, kutsuttiin seuran osakkeenomistajat Harjulle ylimääräiseen kokoukseen. Pahaenteinen fiilis kutsun ympärillä sai vahvistuksen, kun kokouksen funktioksi paljastui seuran edustustoiminnan asettaminen konkurssiin. Velkaa oli yksinkertaisesti liikaa. Terminaalivaiheessa pitkään olleen potilaan poismeno oli luonnollisesti surullinen uutinen kaupungin laji-ihmisille, mutta kuten tällaisissa tapauksissa voi käydä - oli mukana myös helpotusta. Vainaja pääsi parempaan paikkaan eikä kärsinyt enää. Puhdas pöytä oli katettu uudelle alulle ja sille eräänlaisen oikotien tarjosikin JJK:n kolmosta pelannut reservijoukkue Villiketut, joka jatkaisi Kolmosessa ry -pohjalta saaden käyttää JJK -nimeä.
Kaikki kulut lyötiin niin minimiin kuin mahdollista ja näyttöpaikan joukkueessa saivat monet 00-02 -syntyneet seuran omat juniorit, joista tuli porukan runko jo sopimuksen Kakkoseen tehneiden pelaajien ymmärrettävästi kaikotessa paremmille metsästysmaille. Monen ilonaiheeksi valmentaja Elfadl kuitenkin päätti ottaa pestin vastaan. Toisaalta, eipä hänellä varmaan ihan hirveästi vielä tässä vaiheessa olisi valinnanvaraa ollutkaan.
Runkona kaudelle toimi siis alle parikymppisten omien junnujen katras vahvistettuna muutamalla loistavalla opiskelujen vuoksi kaupungissa majailevalla pelurilla. Näistä isointa roolia ottivat etenkin joukkueen paras maalintekijä Robin Saastamoinen, Liikunnan Riemun futsalistakin tutut Leevi Kemppainen ja Tuure Fagerström sekä RoPSin liigaringissäkin pyörinyt Olli Pöyliö. Omista junnuista mieleen jäivät parhaiten vahvan debyyttikauden maalilla pelannut Matti Artimo (-01), keskikentältä ahkerasti maalintekoon osallistunut Eeli Liukkonen (-00) sekä kaksinumeroiset maalilukemat paukuttanut hyökkääjä Niklas Kauppinen (-01). Viimeinen kruunu jengiin oli Korpilahden kovin perhokalastaja Mikko Manninen, joka on pitänyt itsensä edelleen huippu-urheilijan tikissä ja hänen taidoistaan Kolmosen tasolle tuskin tarvitsee enempää kertoilla.
JJK:n kauden Nemesis oli saman kylän FC Blackbird, joka myös herätti jonkinmoista närää kettu-uskollisissa naaraten riveihinsä entisiä JJK-seuraikoneita, kuten Tommi Karin, Tomi Petrescun ja Abahassinen veljekset. Kyseessä ei ollut kuitenkaan niin dramaattinen veto, mitä yleisesti luultiin. Pelurit olivat sopineet menevänsä böördiin höntsäilemään jo ennen kuin JJK:n Kolmoseen putoaminen edes oli tiedossa. Oli miten oli, tämäkin toi mukavasti lisäsähköä kahteen Jyväskylän derbyyn. Ensimmäisen vei kesäkuussa Blackbird yli 1000 katsojan edessä ja JJK:n makean revanssin vuoro oli syyskuun lopussa. Samalla koko kauden vahvalta näyttänyt böördin sarjavoitto kuivui kasaan ja JJK nappasi homman omiin käsiinsä. Voitto viimeisellä kierroksella PAVE:sta ja homma oli paketissa, eikä kabinettinoususpekulaatioita tarvinnut käydä.
Kausi 2020
Ketju on avattu sen verran aikaisessa vaiheessa, että en ala vielä suuremmin spekuloida uusilla hankinnoilla yms. JJK lähtee Kakkoseen selkeän haastajan, altavastaajan asemasta. Valmennuksen on onnistuttava joukkueen organisoinnissa täydellisesti, jotta säilyminen olisi mahdollista, koska materiaalilla JJK ei tule Kakkosessa keulimaan. Tai jos tulee, niin kaikki jyväskyläläiset kokevat kohtalaisen kylmääviä fiiliksiä. Rahaa ei ole, joten sitä ei ole myöskään varaa palkkoihin käyttää. Tiedä sitten, saako JJK:hon palannut, toistaiseksi off-seasonin kovin kiinnitys Joni Vesalainen hankittua uusia sponsoreita niin hyvin, että tulovirtojakin hieman saataisiin. Helppoa homma ei tule olemaan jyppilässä: Harjun kivikautiset fasiliteetit ja Kakkonen eivät ole se mediaseksikkäin kombo yritysmaailman näkökulmasta.
Vaikka edustustoiminta kyykkäsi nurin, on silti muistettava, että juniorimylly pyörii edelleen täydellä teholla senkin ajoittaisesta kritiikistä huolimatta. Tämän vuoden rungon muodostivat jo 2000 -luvun kasvatit ja seuraavistakin ikäluokista on tulossa lupaavia pelaajia. 03 -syntyneistä Jaakko Björn on jo maajoukkuekamaa ja ikätoveri Emanuel Patut lähti jo Wolfsburgiin. 04-syntyneistä tällä hetkellä maajoukkueeseen on valittuna mv Aleksi Partanen sekä ringissä ovat käyneet myös Veikko Janhunen ja Benjamin Montonen. Lisäksi Komeettojen juniorityö on ollut kovassa nousussa, joten junnupuolella lienee lisää kilpailua luvassa, minkä luulisi nostavan yleistä tasoa.
Keskustelu on avattu, tervetuloa kyytiin!
Pelaajasopimukset kaudelle 2020
Maalivahdit
Roope Järvinen mv (s.1994)
Alkavan kauden toistaiseksi julkaistuista maalivahtikiinnityksistä se tässä porukassa kokemusta edustava vaihtoehto. Lahden mieheltä löytyy jo rutiinia Kakkosen peleistä FC Lahti Akatemian, Reippaan ja FC Vaajakoskenkin riveistä. Tarkempaa tietoa kykyprofiilista ei allekirjoittaneella vielä ole, mutta raamit (190cm) ja useamman vuoden kokemus tältä tasolta ovat toki lupaava lähtökohta.
Aleksi Partanen mv (s.2004)
Teppo Marttisen, Ville Viljalan ja Jiri Kosken jälkeen Jyväskylässä on taas maajoukkuemaalivahti. Sanomattakin selvää, että vasta 9. luokkaa käyvä Partanen on yksi organisaation juniorimyllyn mielenkiintoisimmista seurattavista. Äänekosken Huiman kasvatti on saanut junnupuolella jo kokemusta vanhempien kanssa pelaamisesta, mutta aikuisten pelit ovat vielä edessä päin. Näin tullee olemaan ensi kaudellakin suurimman vastuun odottaessa B-junnujen maalilla. Partasen kiinnittäminen oli kuitenkin JJK:lta äärimmäisen tärkeä peliliike. Kohta olisi voinut olla myöhäistä.
Puolustajat
Sami Nissinen p (s. 2000, sopimus 2020 + optio 2021)
Ura ei ole lähtenyt ihan senkaltaiseen lentoon, mitä monet muutama vuosi sitten odottivat Nissisen oltua vakinimi junnumaajoukkueiden avaavan topparin paikalla. Potentiaalia löytyy edelleen ja Kakkonen on tällä hetkellä varmasti sopiva sarjataso miehelle. Pelin avaaminen parhaimmillaan huikeaa, mutta suoritustasoon pitäisi löytyä vielä lisää tasaisuutta. Taistelee varmasti avaustopparin paikasta.
Severi Vielma p (s.1995, 2020 + optio 2021)
17-vuotiaana suoraan liigadebytantiksi nostettu seuran oma kasvatti on junnuvuosinaan seilannut sekä topparin että laitapakin (välillä myös keskikentän pohjan) väliä. Miesten peleissä pelipaikaksi on vakiintunut toppari. Ei hurmaa valtaisalla juoksunopeudellaan, mutta on erittäin fiksu ja peliä hyvin lukeva pelaaja, jolla myös pelin avaaminen hanskassa. Aikuisuraa ovat varjostaneet ikävät loukkaantumiset, joista viimeisimmästä toipuminen on vielä vaiheessa. Kuntouduttuaan iso ja tärkeä palanen JJK:n alakertaan.
Juho Luoma p (s. 2000, 2020 + optio 2021)
Oma kasvatti sai Kolmosessa paljon vastuuta laitapakin tontilla ja siinä sivussa syntyi kolme maaliakin. Kakkosen taso on vielä testaamatta eli tason riittävyyden näkee sitten. Asenteeltaan ja persoonaltaan aivan huippuluokkaa - perustekemisen taso kentällä hyvä, vaikka vielä nuoren pelaajan tapaan ailahteleekin. Jokapäiväinen tekeminen ja positiivisuus vaikuttavat varmasti koko joukkueen ilmapiiriin isosti.
Joonas Madetoja p/kk (s.1996, 2020 + optio 2021)
Kakkosta SalPassa ja KaaPossa tahkonnut, Jyväskylään liikuntaa opiskelemaan tullut Madetoja pitäisi ainakin CV:nsä puolesta olla kelpo lisä Kakkosen rinkiin. Aiemmin laitalinkkinä pelannut mies otti JJK:ssa laitapakin roolin eli monipuolisuus on iso plussa.
Jonne Porkka p (s.1997)
Maakunnasta Suolahdesta 15-vuotiaana JJK:n juniorimyllyyn siirtynyt puolustaja on tahkonnut Kakkosta Villiketuissa jo kaudella 2017 ollen samalla parikymppisenä joukkueen kapteeni. Loukkaantumisen takia kausi 2018 meni sivu suun ja viime kaudella Porkka pelasi myös Kakkosta, Mikkelin Pallo-Kissoissa. CV:tä tämän tason peleistä siis löytyy ja nuoresta iästään huolimatta tuo puolustukseen varmasti tarpeellista henkistä johtajuutta.
Keskikenttäpelaajat
Mikko Manninen kk (s. 1985, 2020 + optio 2021)
Seuraikoni, joka kaikkien iloksi jatkaa rakkaan lajinsa parissa edelleen. Uusi pesti JJK:n junioreissa mahdollistaa tämän. Pitänyt itsensä 34-vuotiaaksi jäätävän kovassa tikissä ja ilman vammoja tulee edelleen olemaan valtaisa painajainen Kakkosen pakeille. Pystyy kääntämään pelejä joukkueelle pelkällä yksilöosaamisellaankin. On myös onnistunut muuntautumaan pelaajana vuosien varrella, voisiko sanoa, hieman Ryan Giggs -tyyppisesti puhtaasta laitaohittajasta isompaan ja monipuolisempaan pelintekovastuuseen myös kentän keskisektorille.
Eeli Liukkonen kk (s. 2000, 2020 + optio 2021)
Keskikenttäpelaaja, jolta löytyy tehoja. Iso ase JJK:n hyökkäyspelaamisessa, toivottavasti myös Kakkosessa. Tukee hyökkäyksiä hyvillä taustajuoksuillaan, kaukolaukaukset ovat vaarallisia ja syöttövalikoima monipuolinen. Suurimmat kehityskohteet puolustuspelissä.
Vertti Lepo kk (s.2000, 2020)
Teinivuodet junnumaajoukkueiden koutsien listoilla ja tutkan alla liikkunutta Lepoa on pidetty jo usean vuoden ajan potentiaaliltaan hyvänä keskikentän pelintekijänä. Parhaimmillaan ainekset keskikentän pelin pyörittämiseen loistavan havainnointikykynsä ja rauhallisuutensa ansiosta. Paljon kuitenkin kysymysmerkkejä rikkinäisen viime kauden jälkeen.
Joel Pasanen kk (s.2002)
Jo useamman vuoden ajan 02-syntyneiden omien junnujen ehdottomaan potentiaalipoolin kärkeen kuulunut Pasanen saanee ensi kaudella rehellisen näyttöpaikan ensimmäistä kertaa Kakkosen tasolla. Erinomainen 1v1 -ohittaja laidalla, koska rytminvaihdoskyky ja kehonhallinta ovat kovaa luokkaa pallon pysyessä lähellä kroppaa. Ei kuitenkaan mikään raiteilla juoksija, vaan hallitsee myös väli- ja keskikaistoilla operoinnin. Myös viimeistelyuhkaa löytyy, mistä kertoo mukava maalilukema 8 viime kauden B:n SM-sarjasta.
Jaakko Björn kk (s.2003)
Ennen kaikkea syöttäjä. Kykenee linkittämään peliä lyhemmillä sekä pidemmillä palloilla ja pelaamaan ahtaissa väleissä hyvällä itseluottamuksella. Pystyy voittamaan tilaa myös kuljettamalla. Wolfsburgiin lähteneen Patutin kanssa se 03-ikäluokan potentiaalisin nimi ja maaotteluitakin jo vyöllään. Asenne harjoitteluun ja kehittymiseen erinomainen.
Rasmus Ervasti kk (s.2001)
Luotettava keskikentän box to box -pelaaja. Hallitsee kutospaikalla ankkuroinnin sekä myös lähempänä vastustajan puolustuslinjaa pelaamisen. Edellä mainitussa vaihtoehdossa rytmittää joukkueensa peliä hyvällä syöttövalikoimallaan ja jälkimmäisessä kykenee murtavien syöttöjen lisäksi tarjoamaan myös kaukolaukausuhan.
Ville Kirvesoja kk (s.1996)
Tähän voisi kirjoittaa paljon samaa kuin ylläolevan Ervastin tekstiin - ainoastaan pidemmällä CV:llä. Mahdollisuudet ottaa iso pallollinen rooli keskikentältä sekä saada reilusti vastuuta erikoistilanteissa. Kokemusta Kakkosen peleistä löytyy jo mukavasti niin Mikkelin Pallokissoista kuin kotikaupungin Villiketuistakin. Erittäin tervetullut paluumuuttaja.
Tuomas Koppelomäki kk (s.1996)
Erittäin tervetullut paluumuuttaja vol. 2. Paljon samaa kuin Kirvesojassa, eikä ainostaan CV:n osalta. Taito-ominaisuudet ovat Tumilla kenties vielä korkeammalla tasolla. Ei hätäile pallon kanssa ja osaa rytmittää peliä erinomaisesti.
Lauri Paananen kk (s.2002)
Moni Jyväskylän junnufutista viime vuodet seurannut saattaa pitää Paanasen sopparia yllätyksenä, sillä hän ei ole ollut mukana keskusteluissa ikäluokkansa absoluuttisen kärjen potentiaalipuheissa. Taitoa ja pelikäsitystä riittää ja asenne on aina paikannut sen, minkä fysiikassa ja koossa on hävinnyt. Ehdottomasti seuraamisen arvoinen nuorimies.
Hyökkääjät
Robin Saastamoinen h (s. 1993, 2020 + optio 2021)
Viime kauden ehdoton hyökkäyspään ja samalla pukukopin johtaja. Lahden mies otti heti Jyväskylään tultuaan nauhan käteensä ja ns. homman haltuun. 19 maalia olivat toki sitä luokkaa, jota tämän tason mieheltä Kolmosessa tulikin odottaa. Liikkuu erittäin fiksusti linjojen väleissä sekä myös takana ja osaa linkittää peliä. Kaikin puolin fiksun ja hienon oloinen pelaaja ja mies, josta on helppo tykätä. Jatko oli valtaisa asia seuralle.
Niklas Kauppinen h (s. 2001, 2020 + optio 2021)
JJK:n 2000-2002 -syntyneiden edariin nousseesta osastosta E. Liukkosen kanssa se eniten läpi lyönyt peluri. Viimeisteli Kolmosessa 12 maalia. Junnuvuosina tunnettu jo erinomaisesta tekniikastaan, mutta nyt tuntuu että treenaaminenkin on alkanut maistua kunnolla. Pehmeä pallokosketus ja erinomainen potkutekniikka. Mielenkiintoista nähdä, onko rahkeita jo Kakkosessa isompaan rooliin ensi kesänä.
Leevi Kemppainen h (s.1997)
Saastamoisen tavoin äärimmäisen tärkeä jatkosopimus. Viime kaudella Kolmosessa joukkueen toiseksi paras maalintekijä 13 maalillaan heti Saastamoisen jälkeen. Kolmosen kentiltä kovat näytöt Kajaanista ja Jyväskylästä. Aika ottaa seuraava askel kovemmalle sarjatasolle.
Maxime Nzeza h (s.2002)
Ollut tämän ikäluokan hyökkääjälupaus yhdessä HJK:hon lähteneen Nooa Laineen kanssa jo useamman vuoden. Fiksu, oppimishaluinen ja hyvä viimeistelemään. Osaa juosta niin viimeisen linjan taakse kuin pelata sen etupuolella. Asuu Keuruulla ja päivittäinen treenimatka on täten 120 kilometriä, mikä kertoo paljon kaverin asenteesta.
|
