FC Inter - KuPS 0-2, 19.10.2019FC Inter 3-4-3Ojala 17 - Furuholm 15 - Valencic 10
Ruane 26 - Muniz 8 - Paananen 19 - Markkula 16
Klinkenberg 5 - Hämäläinen 3 - Hoskonen 22
Moisander 12
KuPS 4-3-3Pennanen 8 - Nguekam 7 - Niskanen 11
Saxman 20 - Ayarna 3 - Jyry 25
Murillo 13 - Soldo 33 - Diallo 15 - Savolainen 6
Virtanen 1
Veritakselta kotiuduttu, joten on lyhyen raportin aika, koska olin tosiaan kunnioittamassa läsnäolollani Veikkausliigan mestaruusottelua. Yleisöä oli saapunut paikalle lisäkseni reilut 9000 katsojaa. Koska olin puolueeton katsoja, halusin lisäjännitystä pelivalinnalla KuPS +1. Kerroin ei toki maata mullistanut, mutta tein päätöksen hypätä kuopiolaisten mestaruusjunaan siksi, että istuin lähellä vierasjoukkueen kannattajia Olympiakatsomossa ja myös siksi, että alkulämmittelyissä jokaikinen vierasjoukkueen pelaaja vaikutti hyvin keskittyneeltä, kun heitä pääsin tarkkailemaan läheltä.
Inter pallollisena vs. KuPS pallottomana:- Inter rakensi alhaalta odotetusti 3-4-3 muodolla. Topparikolmikko muodosti alimman linjan. Wingbackit Markkula ja Ruane nostivat itsensä Munizin ja Paanasen korkeudelle. Ylhäällä olivat puolestaan Ojala, Furuholm ja Valencic. KuPS puolusti tämän siten, että Pennanen prässäsi Hoskosta, Tuco Hämäläistä ja Niskanen Klinkenbergia. Heidän takanaan Saxman ja Jyry miesvartioivat Paanasta ja Munizia, jolloin käytännössä Inter pystyi pelaamaan vain sivurajoille wingbackeille puolipitkillä avauksilla, kun keskeltä ei päässyt etenemään. Interillä oli kuitenkin siis periaatteessa 7v5 ylivoima omalla puoliskollaan rakenteluvaiheessa, koska KuPS salli Interin pelata wingbackeille, mutta huolehti samalla siitä, että sen puolustuslinjassa keltamustilla oli puolestaan jatkuvasti 5v3 ylivoima, koska Murillo ja Savolainen pelasivat ajoittain melko kapealla ja Ayarna oli vain muutaman metrin puolustuslinjan yläpuolella, jolloin siis vieraille jäi alas 5v3 ylivoima Ojalaa, Furuholmia ja Valencicia vastaan. Ayarnan tehtävä oli liikkua laajalla säteellä ja estää Interiä pelaamasta linjojen väliin KuPSin alimman linjan etupuolelle Valencicille tai Ojalalle esimerkiksi. Furuholm pysytteli enemmän puolustuslinjassa toppareissa kiinni, muttei hänkään voittanut liikaa pääpalloja Soldoa ja Dialloa vastaan.
En jaksa etsiä parempaa kuvaa näin jälkikäteen, mutta tässä näkyy nyt tuo KuPSin yläviisikon työnjako prässätessä. Pennasen, Tucon ja Niskasen takana Saxman on kiinni Munizissa ja Jyry puolestaan on kuvan ulkopuolella olevan Paanasen etupuolella jopa hetkellisesti. Moisanderille ainoa järkevä avaussuunta on sivuraja.
Tässä näkyy osittain tuo KuPSin jatkuva 5v3 ylivoima sen alakerrassa eli Ayarna+puolustuslinja pimensivät ylivoimallaan Ojala-Furuholm-Valencic kolmikon. Tässä kuvassa toki Markkula on nyt poikkeuksellisen ylhäällä rakenteluvaiheessa, mutta usein siis tuo Interin yläkolmikko oli paljon selvemmin vain kolmestaan ylhäällä KuPSin ympyröityjä pelaajia vastaan. Kuvassa näkyvät myös nuo keskikentän taisteluparit Saxman-Jyry vs. Paananen-Saxman. Nuo taisteluparit eivät olleet pysyviä, koska Saxman ja Jyry ainakin avausjaksolla olivat vuoroin oikealla tai vasemmalla tilanteesta riippuen, kun puolestaan Interillä Muniz oli lähes aina Ruanen puolella ja Paananen Markkulan.
- Jatkaakseni vielä ylempänä olevasta teemasta, Interillä oli kuitenkin periaatteessa aina hetkittäin sivurajoilla 2v1 ylivoimatilanne KuPSin laitapuolustajia vastaan, koska Murillo ja Savolainen olivat sen verran kapealla, että he ryntäsivät prässäämään Markkulaa tai Ruanea vasta silloin, kun nämä saivat pallon jalkaansa ja muutoin sitten Murillo oli lähempänä Valencicia yhdessä Soldon kanssa ja Savolainen puolestaan oli lähempänä keskelle kaventanutta Ojalaa silloin, kun Interillä oli pallo alhaalla. Koska KuPSin keskikentältä Saxman ja Jyry hoitivat miesvartiointia Paanaseen ja Muniziin, heillä kesti aina hetken verran ravata alemmas auttamaan Savolaista ja Murilloa laitojen puolustamisessa, jolloin siis aina hetkittäin Murillo oli jäädä yksin Markkulaa ja Valencicia vastaan sekä Savolainen Ojalaa ja Ruaneta vastaan. Ayarna toki yritti estää noiden 2v1 alivoimien syntymistä liikkumalla tosiaan hyvin laajalla säteellä KuPSin puolustuslinjan edessä. Interin avausjakson ja ehkä ottelunkin paras maalipaikka tuli kuitenkin 11. minuutilla juuri tilanteessa, jossa Inter pelasi pallon oikealle sivurajalle Valencicille, jota Murillo lähti prässäämään, mutta samalla Markkula liikkui syvyyteen eikä Murillo saanut syöttöä katki 2v1-tilanteessa. Ayarna oli puolestaan myöhässä tukemassa Murilloa eikä ehtinyt blokkaamaan Markkulan keskitystä, joka leijaili boksiin Furuholmille, mutta tämä puski päin Virtasta muutamasta metristä. Toki tilanteessa oli lopulta tapahtunut myös rike Dialloa kohtaan, mutta siltikin tuo tilanne oli osoitus sivurajojen tuntumissa olleiden hetkittäisten ylivoimien hyödyntämisestä. Tuon tilanteen jälkeen tosin Inter ei sitten enää onnistunutkaan luomaan mitään merkittävää koko pelissä suurin piirtein, vaan KuPS sai tuet ajoissa aina kuntoon sivurajoillakin ja keskellä puolestaan linjojen välit olivat niin tiiviit, että sieltä ei ollut mahdollista edetä. KuPSin laitapuolustamisessa yksi merkittävä yksityiskohta oli varsinkin toisella jaksolla se, että esimerkiksi Savolainenkin antoi Ademin harhauttaa ja leikata keskelle, muttei missään nimessä päästänyt tätä keskittämään laidan puolelta, mutta kun Ademi yritti keskittää sisäkierteisen pallon boksiin, ykköspallon voittivat kerran kerrasta melkeinpä Diallo ja Soldo pitkine jalkoineen tai päineen, joten KuPS siis ikään kuin ohjasi Ademin ja miksei myös Valencicin toisella puolella keskittämään muodon sisään sumppuun.
Kuvakaappauksena vielä tosiaan Interin 2v1 ylivoimat laidoissa. Tässä syntyy juuri se ottelun paras maalipaikka isännille eli Valencic jakaa nousevalle Markkulalle ohi Murillon ja Ayarna ei Murillon rinnalta ehdi ajoissa sivurajalle blokkaamaan keskitystä, mutta tämä oli tosiaan harvinainen poikkeus eikä Inter kyennyt enempää juuri näitä hetkellisiä ylivoimia hyödyntämään.
- Mitä tulee tosiaan vielä vieraiden tiiviyteen, puolessa kentässä sen muoto oli ehkä lähinnä 4-1-4-1:tä eli jos Inter pääsi etenemään puoleen kenttään, Pennanen ja Niskanen pudottivat itsensä Tucon rinnalta Saxmanin ja Jyryn tasolle, kun puolestaan Ayarna oli syvälläkin puolustaessa linjojen välissä ankkurina tukkimassa tiloja ja teki sen tosiaan niin hyvin, että Interillä ei ollut tänään saumaa edetä juuri keskeltä, vaan Ojala ja Valencic jäivät melko pimentoon.
- KuPS puolusti myös erittäin aktiivisesti eteenpäin ja muun muassa avausjaksolla Savolainen teki pari hyvää katkoa Ojalan etupuolelta, kun tälle yritettiin pelata Interin alakerrasta. Keskikentältä puolestaan Saxman kunnostautui tuollaisissa väkisin etupuolelle tulemisissa varsinkin pääpalloissa ja sama pätee Dialloon. Noiden katkojen myötä sitten vierasjoukkue pääsi muutamaan vaaralliseenkin positiiviseen tilanteenvaihtoon, mikä oli sen pelisuunnitelmakin eli riistojen jälkeen joukkue lähti suoraviivaisesti eteenpäin eikä missään nimessä jäänyt rauhoittamaan peliä alas kuten esimerkiksi Suomi teki tiistaina Armeniaa vastaan riistojensa jälkeen, vaan KuPSilla oli selkeänä tavoitteena riistojen jälkeen edetä vauhdilla kohti Interin maalia. Vieraiden avausjakson paras maalipaikka tulikin juuri positiivisesta tilanteenvaihdosta eli vastaiskusta, kun Klinkemberg yritti pelata juuri kohti Ojalaa, mutta Savolainen astui esiin katkomaan laidalla. Hän jatkoi heti pallon eteenpäin yhdelle ottelun parhaista pelaajista eli Niskaselle, joka väläytteli nopeuttaan jo avausjaksolla useaan otteeseen. 12. minuutillakin hän kuljetti voimakkaasti eteenpäin Savolaisen katkon jälkeen, leikkasi lopulta keskelle, pelasi painottomalle puolelle Jyrylle ja tämä malttoi vielä veivata Hoskosen sivuun, mutta laukaus avopaikasta lähti suoraan päin Moisanderia, vaikka molemmat kulmat olivat täysin auki. Wingbackeista vain Ruane oli ehtinyt pallon alle Niskasen syötön lähtiessä, mutta Markkula oli vasta juoksemassa alaspäin, kun Jyry sai pallon ja harhautti ilman tukea jääneen Hoskosen.
- Toisella puoliajalla KuPS lopulta hyödynsi tilanteenvaihtonsa. Ensimmäisessä osumassa Klinkenberg lähti kuljettamaan, mutta menetti pallon ennen puolta kenttää kolmen KuPS-pelaajan keskellä. Tuco takaprässäsi tilanteessa oivasti ja Pennanen sekä Jyry sulkivat muut etenemissuunnat. Pennanen nappasi lopulta irtopallon ja pelasi sen laidalle Niskaselle, jonka ensimmäinen yritys kilpistyi Hämäläiseen, mutta toisella kerralla hän sijoitti pallon vasemmalla jalallaan takayläkulmaan niin yläkulmaan kuin vain ikinä voi. Neljä minuuttia myöhemmin toisessa osumassa puolestaan Ayarna katkoi Hoskosen puskun puolessa kentässä ja Tuco jatkoi pallon eteenpäin tyhjään tilaan vasemmalle laidalle Pennaselle. Hoskosen ollessa ylempänä Hämäläinen liikkui keskeltä kohti laitaa ja ohjasi Pennasen leikkaamaan keskelle, muttei saanut riistettyä palloa. Pennanen oli menettää pallon, kun yhä useampi Inter-pelaaja liikkui häntä kohti Hämäläisen ohjattua tosiaan Pennasen keskelle. Lopulta Pennanen ei syöttänytkään ajoissa, mutta Inter-pelaajan liukukatkosta pallo ajautui viereen Saxmanille, joka pudotti viereen Ayarnalla. Tämä teki vastaliikkeen pystyyn ja pyssytti sitten 20 metristä pallon vasurillaan oikeaan yläkulmaan. Käytännössä toki toinen maali ei ollut ihan yhtä hyvin hyödynnetty vastahyökkäys, mutta Inter ei kuitenkaan ollut ehtinyt organisoitua kunnolla menetyksen jälkeen, vaan Ayarnan kaukolaukaus oli yhä tuota samaa tilannetta Pennasen kuljetuksen kanssa. Kuopiolaisten maltillisuus kuitenkin siis palkittiin toisen jakson alussa lyhyen ajan sisään kahdesti, kun se malttoi pysyä pelisuunnitelmassaan, johon siis kuului olennaisena osana tilanteiden luonti nimenomaan riistoista.
- Toisella jaksolla sitten Inter muutti pelin avaamistaan kahden maalin tappioasemassa. Paananen nosti itsensä ylemmäs ja jätti Munizin yksin topparikolmikon yläpuolelle eli isäntien muoto oli 3-1-6. Tähän KuPS vastasi siten, että Saxman tippui yläviisikosta Ayarnan rinnalle, jolloin siis KuPSin puolustuslinjassa ja sen etupuolelle linjojen välissä oli 6v6-tilanne ja puolestaan Interin alakerrassa oli 4v4-tilanne, kun Jyry prässäsi lähinnä Munizia ja KuPSin kolme ylintä pelaajaa vastasivat edelleen Interin toppareista. 74. minuutilla puolestaan Mastokangas vaihdettiin kentälle Hoskosen tilalle. Tuolloin isäntien hyökkäysmuoto muistutti 2-3-5:tä, jolloin Hämäläinen ja Tenho olivat alhaalla, Mastokangas, Muniz ja Markkula seuraavassa tasossa sekä sitten ylhäällä KuPSin puolustuslinjan tasolla olivat Ruane, keskemmälle kaventanut Ademi, Furuholm, Paananen ja oikealla leveyttä pitänyt Valencic. Toki Markkulakin sitten nousi laidallaan, jolloin Valencickin kavensi keskelle ja muoto muuttui 2-2-6:een jopa ajoittain, kun kavennusta oli haettava riskillä nostamalla molemmat wingbackit yhtä aikaa ylös, jolloin laiturit kavensivat välikaistoille, Paananen liikkui myös linjojen välissä ja Furuholm sitoi toppareita. KuPS vastasi tuohon siten, että sen puolustuslinja muuttui ajoittain jopa viiden linjaksi, kun Niskanen seurasi Ruanea toisella laidalla. Tuco puolestaan jätettiin enemmän yksin prässäämään ja Pennanen sekä Jyry pudottivat ajoissa keskikentän linjaan, jolloin vieraiden muoto oli tiivis 5-4-1/4-5-1 silloin, kun Niskanen ei valunut puolustuslinjaan asti. Markkulan ulosajon jälkeen puolestaan Inter avasi peliä 2-2-5 muodolla, jolloin sisäänvaihdettu Mastokangas noukki palloa Munizin rinnalla ja tuohon KuPS vastasi muuttamalla muotonsa tiiviiseen 4-4-2:een, jolloin Pennanen ja Tuco prässäsivät Hämäläistä ja Tenhoa sekä heidän alapuolellaan oli sitten kaksi tiivistä neljän miehen linjaa, jolloin tila jätettiin lähinnä vain keskityksille laidoilta, mutta kuten jo ylempänä totesin, ne ohjattiin sisäkierteisinä keskelle muodon sisään, jossa KuPSin alakerran voimanpesät loistivat eteenpäin puolustamisellaan ja tosiaan Saldo-Diallo kaksikko varsinkin katkoi tukun keskelle tulleita palloja toisella jaksolla.
KuPS pallollisena vs. Inter pallottomana:- Tämä on lyhyempi osio, mutta yhtä lailla merkityksellinen. KuPSin rakentelumallia alhaalta oli hankala havainnoida, koska se pelasi jatkuvasti avausjaksolla vain pitkiä palloja eikä edes yrittänyt rakentaa alhaalta maitse kuin korkeintaan 1-2 kertaa. Esimerkiksi kaikki vapaapotkut pelattiin vain ilmassa esimerkiksi kohti Tucoa Virtasen toimesta. Vierasjoukkue ei halunnut ottaa mitään riskejä Interin korkean prässin alla, vaan pelasi suosiolla pallon kerralla Interin alimpaan linjaan, jossa muun muassa Tuco-Hämäläinen taistelupari tuli tutuksi illan aikana. Silloin harvoin kun KuPS rakensi alhaalta, se käytti joko 2-4-4 tai 2-3-5 muotoa. Pennanen ja Niskanen pitivät aina leveyden ylhäällä ja Tuco oli keskellä. Muoto riippuikin siitä, että nousivatko molemmat Jyry ja Saxman yhtä aikaa laitureiden ja Tucon väliin välikaistoille/puolitiloihin vai nousiko pelkästään Jyry liikkumaan Interin kahden alimman linjan väliin. Jyry kuitenkin siis aina nousi vähintään ylös tukemaan yläkolmikkoa ja Saxman tilanteen mukaan. Ayarna ja laitapuolustajat Murillo+Savolainen olivat aina aluksi topparikaksikon yläpuolelle. Murillo teki toki joitakin nousuja ajoittain, mutta hän ei ikinä valmiiksi ollut esimerkiksi ylhäällä Interin puolustuslinjassa, koska Pennanen piti leveyden laidalla, vaan Murillon nousut lähtivät vasta sitten, kun hän oli saanut pallon Soldolta tuohon keskimmäiseen tasoon esimerkiksi 2-3-5 rakentelumallissa ja sitten Pennanen liikkui vastineeksi keskemmäs, mutta tavallaan KuPSin varovaistakin lähestymistapaa peliin alleviivasi se, että tosiaan Murillon keskitystilanteet syntyivät tämän omista kuljetuksista ja nousuista eikä siten, että hän olisi valmiiksi ollut yläkolmikon korkeudella, jolloin jos alhaalla olisi sattunut menetys, Murillo ei olisi ehtinyt ajoissa alas, mutta koska hän oli itse niin pallovarma, nuo hänen tempokuljetukset eivät aiheuttaneet samanlaista vastahyökkäysuhkaa. Interin puolustusmuoto oli 4-3-1-2, jota se käytti myös keväällä katsomassani HJK-ottelussa. Ruane pudotti itsensä puolustuslinjaan, mutta Markkula oli varsinkin avausjaksolla keskikentän linjassa oikealla samassa tasossa Munizin ja Paanasen kanssa. Ojala oli puolestaan heidän yläpuolellaan. Ylimmän prässilinjan muodostivat tutusti Furuholm ja Valencic. Tuota Interin 4-3-1-2 muotoa ei kuitenkaan siis liiaksi nähty, koska KuPS ei edes halunnut yrittää pelata maitse alhaalta, vaan pelasi suoraviivaisesti ilmassa ylöspäin varsinkin avausjaksolla ja luotti vastahyökkäyksiin. KuPSin valinnoista johtuen isäntien pallonhallintaprosentti olikin 57% avausjaksolla, mutta LiveTulosten mukaan laukaukset kohti maalia olivat 1-5 eli vieraiden vastahyökkäystaktiikka toimi mainiosti ja kruununa olikin se Jyryn tontti, vaikka palkinto tulikin vasta toisella jaksolla.
- Toisella jaksolla sitten KuPS tosiaan rokotti kahdesti vastahyökkäyksistä, mutta sillä oli myös muutama muu vaarallinen vastahyökkäys, kun Inter joutui ottamaan enemmän riskejä kahden maalin tappioasemassa. Laukaukset kohti maalia olivat 0-3. Pallonhallinta meni kuitenkin vieraille samoin lukemin kuin se meni avausjaksolla isännille eli 43%-57%. Tuo toki johtui siitä, että a) Markkulan ulosajon jälkeen Inter joutui alivoimalle ja b) KuPS kulutti kelloa hyvin pysymällä pallossa enemmän toisella jaksolla eikä se riistojen jälkeenkään yrittänyt aina edes edetä kohti maalia, vaan varsinkin Pennanen-Murillo ja Savolainen-Niskanen kaksikot sivurajoille pelasivat keskenään hyviä kombinaatioita pitäen pallon vierailla sekä kalastivat tukun vapaapotkuja (8-15 vapaapotkut toisella jaksolla). Interin muoto puolestaan puolustaessa muuttui ajoittain 5-2-1-2:een eli Markkulakin laskeutui alimpaan linjaan, kun tosiaan KuPS pelasi pidempiä hyökkäyksiä kelloa kuluttaessaan johtoasemassa.
Erikoistilanteet:- Yllätyin, kun molemmat joukkueet nostivat kulmapotkuissa vastustajan rangaistusalueelle jopa kuusi pelaajaa. Kotijoukkue Inter käytti kulmien puolustamisessa alue- ja miesvartioinnin hybridiä, jossa neljä puolustuspään pelaajaa puolusti aluetta, joka oli käytännössä viiden metrin viivasta kohti maalia. Neljä hyökkäyspään pelaajaa eli muistaakseni Ojala, Valencic, Furuholm ja Muniz puolestaan miesvartioivat neljää vierasjoukkueen pelaajaa, jotka juoksivat pilkun tuntumasta kohti maalia, kun Pennasen kulma lähti ilmaan. Kaksi muuta vierasjoukkueen pelaajaa oli puolestaan Interin maalin edessä Moisanderin ja tuon neljän miehen aluepuolustuksen keskellä.
- KuPS puolestaan käytti vain kolmea pelaajaa vitosen viivan alueen puolustamiseen ja lisäksi yksi pelaaja (muistaakseni Jyry) puolusti etualuetta. Loput kuusi pelaajaa vastasivat miesvartioinnista ja olivat kiinni kuudessa Interin pelaajassa rangaistusalueen sisällä.
- Sivuvapaapotkuissa molemmat joukkueet asettivat yleensä muuriin kaksi pelaajaa ja loput kahdeksan muodostivat linjan oman rangaistusalueen rajalle samalla, kun vastustaja nosti ylös 5-6 pelaajaa variaatiosta riippuen. Interin rangaistusalueelle liikkuneet pelaajat erikoistilanteissa taisivat olla Furuholm, Valencic, Muniz ja topparikolmikko, kun puolestaan vierailta muistan varmasti vain Diallon, Soldon ja Tucon sekä sen, että Murillo jätettiin keskiympyrään puolustamaan vastaiskuja, mutta eivätköhän ainakin Saxman ja Ayarna olleet myös kohdepelaajina boksissa.
Raportin loppuun voisin tutusti kirjoittaa lyhyet mietteet jokaisesta yksilöstä. Interin maalissa Moisander saa puhtaat paperit, koska hän torjui avausjaksolla sen Jyryn avopaikan ja poimi kaikki keskitykset varmasti kerrankin. Maaleista häntä ei voi liiaksi syyttää, koska molemmat laukaukset olivat upeita. Puolustuslinjasta Hämäläinen erottui kuten HJK-pelissäkin keväällä, jota olin myös katsomassa. Vaikka Tuco oli hyvä kohdepelaaja, silti Hämäläisen ponnistusvoima riitti useimmiten pääpallojen voittamiseen, jonka ansiosta Inter sai hallinnan itselleen takaisin varsinkin avausjaksolla, kun KuPS pelasi niitä pitkiä palloja riskejä välttääkseen. Pallollisena Hämäläinen oli ihan OK, muttei mikään säkenöivä. Klinkenberg antoi puolestaan muutaman pahan harhasyötön ja lopulta maksoi niistä kovan hinnan mestaruusmaalin muodossa. Kaksinkamppailuissa hän oli kohtalainen. Puolustan häntä silti sen verran, että vaihdosta tulleeseen Tenhoon verrattuna Klinkenberg oli kuitenkin etevämpi puolustussuuntaan tilannekovuudeltaan ja hän toisaalta edes yritti peliä edistäviä syöttöjä toisin kuin Tenho. Tavallaan siis ymmärrän Riveiron valinnan valita Klinkenberg avaukseen, koska niin minäkin olisin tehnyt puhtaasti ominaisuuksia katsomalla, jos vertailukohtana on Tenho, joka on melko tasapaksu yksilö loppupeleissä. Mitä tulee puolestaan Hoskoseen, hän oli melko vankkarakenteinen ja minulle uusi tuttavuus. Jyry veivasi hänet kertaalleen vipuun avausjaksolla ja puolestaan Hoskosen epätarkasta puskusta käynnistyi 0-2 maaliin johtanut tilanne, mutta muutoin kai Hoskosesta jäi ihan OK kuva. Pennasta vastaan hän pärjäsi kohtalaisesti eikä ainakaan hävinnyt jalalla.
Keskikentällä Paananen oli näemmä todella kääpiö, mutta kääntyi sitäkin sähäkämmin ja liikkui terävästi, mutta vaikea tuolla varrella on voittaa kaksinkamppailuja edes maissa, vaikka painopiste olisikin matalalla. Hyökätessä Paananen yritti ajoittain hakeutua pelattavaksi linjojen väliin, muttei kyllä päässyt kääntymään melkeinpä kertaakaan ja hyödyntämään nopeita ensiaskeliaan. En tiedä, en juuri vakuuttunut hänestä esimerkiksi keväällä nähtyyn Kuninkaaseen verrattuna, joka suorastaan jopa loisti Munizin rinnalla. Mitä tulee itse Muniziin, hän kierrätti palloa ihan kivasti jälleen, mutta peliä edistävät syötöt jäivät hänelläkin melko vähiin KuPSin puolustaessa tiiviisti. Kuitenkin hän oli tuosta keskikentän keskustan kaksikosta se, joka vaikutti futarilta ajoittain. Wingbackeista Markkula väläytti osaamistaan siinä yhdessä keskityksessä, mutta muutoin anti ylöspäin jäi melko vähiin. Toki toisellakin jaksolla hän sai yhden keskityksen läpi boksiin, mutta se meni juuri muistaakseni Furuholmin ja Ademin välistä läpi toiselle sivurajalle asti. Puolustussuuntaan Markkula oli melko virheetön ja teki pari hyvää katkoa puolustettuaan eteenpäin. Fysiikka riitti hyvin kaksinkamppailuissa. Ruane puolestaan oli hieman hintelämpi, mutta pallollisena varmahko ja hänelläkin riitti ponnistusvoimaa pääpalloissa. Markkulan tavoin kuitenkin anti ylöspäin oli lopulta melko vähäistä.
Interin yläkolmikko jäi KuPSin 5v3 ylivoiman syödyksi valtaosan pelistä. Furuholm jäi kuitenkin ehkä parhaimpana mieleen tietysti asenteensa, mutta myös muutamien hyvien vastaantulojensa ja pudotuksiensa ansiosta, joita hän treenasi jo alkulämmittelyissa ahkerasti Interin pelinomaisessa lämmittelyharjoitteessa, jossa on 5v5-asetelma hyökkäyskolmanneksella ja lopulta pallo on tarkoitus keskittää boksiin leveältä laidoilta. Lisäksi Furuholm oli päättämässä puskullaan sitä 11. peliminuutin tilannetta, jossa hän toki rikkoi ohessa Dialloa, mutta osoitti fysiikkansa kaksinkamppailuissa. Valencicin kohokohta avausjaksolla oli se Markkulan kanssa pelattu kombinaatio laidalla. Toisella jaksolla hän kaiketi pääsi kertaalleen laukomaan vasurillaan, mutta se blokattiin tai meni ohi maalin, mutta tosiaan melko pimentoon Valencic jäi kuten myös Ojala, joka lopulta vaihdettiin tunnin pelin jälkeen kentältä hänen pideltyään hetkeä aiemmin nilkkaansa. Ojala jäi lähinnä mieleen erikoistilanteiden antajana. Avoimessa pelissä hän liikkui vasemmalla laidalla, muttei saanut oikein mitään kunnollista aikaa Ruanen, Munizin tai lähemmäs liikkuneen Furuholmin kanssa.
Vaihtopelaajista Tenhosta sanoinkin jo ylempänä mielipiteeni. Hän oli melko tasapaksu alibisyöttelijä ja ylävartalon fysiikka ei vakuuttanut millään lailla Klinkenbergiin verrattuna. Ademi puolestaan tuli kentälle Ojalan paikalle. Hänen 1v1-haastoissaan Savolaista oli hieman yliyrittämisen makua, koska hän oli ajoittain sotkeentua jalkoihinsa. Lopulta sitten Savolaisen ohjattua Ademin keskittämään aina keskustan puolelta, boksiin lähetetyt pallot pysähtyivät KuPSin puolustuslinjaan. Mastokangas puolestaan tuli vartiksi kehiin keskikentälle kolmanneksi pelaajaksi ikään kuin tukemaan Munizia ja Paanasta. Paanasen tavoin hän oli todella lyhyt, mutta ensiaskeleet olivat ehkä vieläkin räjähtävämmät. Siitä huolimatta on vaikea uskoa kansainväliseen uraan, koska muut ominaisuudet olivat melko tasapaksuja hänelläkin. Aikaa on toki kehittyä, koska kyseessä on alle 20-vuotias pelaaja, mutta keskivartalo tarvitsee kyllä todella paljon lisää voimaa, jotta hän voisi sillä kompensoida lyhytkasvuisuuttaan kamppailutilanteissa.
Vierasjoukkueen maalilla Virtanen teki pari epävarmaa vastaantuloa keskitystilanteissa, mutta selvisi niistä lopulta ehjin nahoin. Lisäksi hän jäi mieleen siitä, että hän antoi käytännössä kaikki vapaapotkut omalta alueelta, jos ne olivat edes lähelläkään rangaistusaluetta muun joukkueen hölkötellessä ylöspäin. Furuholmin puskun Virtanen torjui mainiosti avausjaksolla ja muita pahoja tilanteita ei sitten tullutkaan. Puolustuslinja oli jykevä ja siitä onkin jo melko paljon todettu aiemmin tekstissä, mutta lyhyesti todettuna vielä Savolainen loisti katkoissa vastustajan etupuolelta, Soldo ja Diallo olivat erinomaisia keskitysten puolustajia ja Murillo dominoi tutusti laidallaan kyvyllään pitää pallo jalassa kuljetusten aikana. Näin hänet viimeksi reilu vuosi sitten kesäkuussa, kun KuPS pelasi Tepsiä vastaan Veikkausliigaa ja jo silloin ihastuin Murillon kykyihin vasempana laitapuolustajana. Mikään ei ollut muuttunut reilussa vuodessa, vaan fysiikkansa ansiosta hänen ei tarvinnut roiskia prässin allakaan, vaan hän pystyi ohittamaan yhden pelaajan ja sitten kalastamaan tarvittaessa vapaapotkun sivurajan läheltä. Soldo puolestaan näytti valmiilta topparilta isommillekin kentille.
Keskikentällä Ayarna oli erinomainen tukkimaan linjojen välejä ja kruunasi iltansa kaukolaukausosumalla. Kosketus palloon vasemmalla jalalla vakuutti jo alkulämmittelyissä pehmeydellään. Kaksinkamppailuissa hän oli viisas eikä välttämättä puskenut aggressiivisesti päälle, vaan odotti oikeaa hetkeä tehdä riisto. Saxman oli hyvä kahden suunnan työmuura. Ainoana miinuksena laukausten laatu rangaistusalueen rajalta oli surkea, mutta toki pari maanuoliaista muutti suuntaa myös isäntien pelaajista mennen kulmapotkuiksi. Yllättävän positiivisena asiana puolestaan havahduin siihen, että Saxmanin rauhallisuus pallollisena prässin alla oli ihannoitavaa ja hänen sisäsyrjäsyöttöjensä laatu oli myös joukkueen parhaimmistoa. Jyry puolestaan oli Saxmanin tavoin pelaaja, joka juoksi boksista boksiin miesvartioidessaan keskikentällä joko Paanasta tai Munizia vuorollaan. Hyökkäyssuuntaan hän oli keskikentältä se, joka nousi tukemaan yläkolmikkoa, mutta tuhlasi valitettavasti avausjakson parhaan maalipaikan lauottuaan päin Moisanderia. Pallokosketukset olivat kuitenkin hänelläkin pehmeitä. Kotijoukkueen keskikentän kääpiöihin verrattuna Jyryn kamppailupelaaminen oli mielestäni hieman parempaa kuin Paanasella tai Mastokankaalla ja hänen sijoittumisestaan eri pelitilanteissa jäi hyvä vaikutelma kerrassaan.
Mitä tulee KuPSin yläkolmikkoon, Tuco oli todella hyvä valinta kärkeen kamppailemaan Hämäläistä vastaan, koska hän raastoi pyyteettömästi ja jätti hyvän vaikutelman eritoten siksi, että fysiikka ja pituus todellakin riittivät voittamaan joitakin palloja Hämäläistä vastaan ja suojaamaan palloa rotevalla ylävartalolla. Tilanteenvaihdoissa hän nousi esiin toisella jaksolla päästyään muutaman kerran 1v1-tilanteissa leikkaamaan keskelle, mutta laukaukset menivät päin Moisanderia. Prässätessä hän jaksoi juosta myös läpi illan väsymättä. Pennanen vastasi erikoistilanteista ja avoimessa pelissä leikkasi tutusti keskelle vasemmalta laidalta. Tuloksena oli lopulta 0-2 maalin puolittainen alustus. Ehkä avausjaksolla Pennanen jäi hieman pimentoon, mutta toisella jaksolla hän loisti sivurajan lähellä kyvyllään pitää palloa ahtaassa tilassa yhdessä Murillon kanssa. Niskanen puolestaan oli alusti asti selkeä kohdepelaaja vastaiskuissa nopeutensa ansiosta. Hän alustikin sen Jyryn paikan kuljetuksellaan. Toisella jaksolla puolestaan hän sitten omakätisesti tai jopa -jalkaisesti viimeisteli mestaruusosuman takayläkulmaan kaiketi vielä heikommalla jalallaan. Puolustussuuntaan hän oli oikeastaan koko joukkueen tavoin erittäin luotettava ja tosiaan laskeutui jopa tarvittaessa viidenneksi pelaajaksi alimpaan linjaan toisella jaksolla. Vielä reilu vuosi sitten Niskanen ei jättänyt yhtä hyvää kuvaa itsestään kuin tänään, joten reilussa vuodessa on hänen kohdallaan kyllä tapahtunut selkeää kehitystä. Ehkä isoin ero on siinä, että nyt hän oikeasti pystyy tempokuljetuksen aikana pitämään vastustajan niin loitolla, ettei takaprässäävä pelaaja ehdi selkään kiinni. Keskivartalossa vaikuttaa olevan myös hieman enemmän jäntevyyttä.
Vaihtopelaajista ei ole hirveästi sanottavaa enää näin lopuksi. Taimi korvasi Savolaisen ja selviytyi virheittä. Rangel puolestaan sai jämäminuutit Tucon paikalla ja oli päästä kerran maalipaikkaan riiston jälkeen, mutta ajautui paitsioon ennen kuin Ayarna syötti. Jyryn korvannut Purje puolestaan oli puolustaessa ajoittain lähinnä Tucoa ja ajoittain hän putosi keskikentän linjaan asti. Muutamat ensimmäiset suoritukset pallollisena olivat hieman louhikkoisia, mutta sen jälkeen Purje lämpeni yhä enemmän loppua kohden ja oli johtoasemassa arvokas pelaaja, koska hän pystyi pitämään palloa melko hyvin vastaprässin alla omallakin kenttäpuoliskolla.
Mestaruusjuhlia jäin toki seuraamaan hetken verran ottelun päättymisen jälkeen. Sympaattisimpana ja hauskimpana yksityiskohtana noista juhlista jäi mieleen se, että Interin ilmeisesti pallopojat eivät arkailleet pyytää nimikirjoituksia vierasjoukkueenkaan pelaajilta kesken näiden juhlinnan kannattajakatsomon edessä, vaan ainakin Virtanen ja Ayarna kyyristyivät pyyteettömästi kultamitalit kaulassaan raapustamaan nimikirjoitukset pikkupojille nimikirjoitusvihkoihin, josta sisälleni tuli lämmin olo hyytävän syysviiman keskellä.
Olin toki myös etuoikeutettu näkemään sen, kuinka omistaja Lahti nosti pokaalin ilmaan ja myös se sykähdytti.