Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #1245 : 16.10.2019 klo 02:04:30 |
|
Suomi - Armenia 3-0, 15.10.2019
Suomi 4-4-2
Jensen 9 - Pukki 10
Lappalainen 21 - Kauko 19 - Kamara 6 - Lod 8
Uronen 18 - Väisänen 15 - Toivio 4 - Raitala 22
Hradecky 1
Armenia 4-2-3-1
Karapetian 20
Adamyan 22 - Ghazaryan 10 - Barseghyan 11
Grigoryan 5 - Hovsepyan 21
Hovhannisyan 14 - Ishkhanyan 15 - Haroyan 3 - Hambardzumyan 19
Hayrapetian 16
Veritakselta kotiuduttu, joten lienee syytä tutusti kirjoittaa muutama sananen pelistä ennen unten maille siirtymistä. Otteluhan oli loppuunmyyty eli katsojia oli reilut 7200. Saavuin paikalle heti, kun portit aukesivat ja ohessa Armenian kannattajat jo paukuttelivat muutaman äänekkään pommin jalkakäytävällä. Alkulämmittelyistä tein sellaisia huomioita, että Armenian vaihtopelaajat eivät ollenkaan laukoneet tai juosseet, vaan pallottelivat vain keskenään pienessä ringissä kulmalipulla, joten en päässyt ikävä kyllä näkemään Pizzellin vasuria tositoimissa edes ennen ottelua. Ennen Suomen pelaajiin keskittymistä seurasin kuitenkin noin kymmenen minuuttia intensiivisesti Olympiakatsomon piippuhyllyltä sitä, miten Armenian avauskokoonpano lämmitteli ja ennen kaikkea opettelin tunnistamaan vierasjoukkueen pelaajat vielä paremmin ulkonäöltä. En ollut tajunnutkaan television välityksellä sitä, miten elastinen toisen pohjapelaajan Hovsepyanin olemus olikaan. Hän muistutti hieman Kreikan gasellimaista Zecaa. Grigoryan ja Ishkhanyan puolestaan erottuivat todella tummilla ja paksuilla hiuskuontaloillaan. Suomen lämmitellessä puolestaan kiinnitin huomiota siihen, että kuinka Sparv oli viheriöllä tarkkailemassa mustassa toppatakissa avauskokoonpanon työskentelyä sekä viiden pelaajan syöttöharjoitteessa että pienpelissä, jonka jälkeen hän muun muassa lähestyi Väisästä, otti tästä kiinni ja antoi tuntuvat tsemppirutistukset, johon Väisänen vastasi veljellisellä taputuksella Sparvin selkään. Nojoo, sitten itse asiaan. Tällä kertaa teen hieman lyhyemmät muistiinpanot ja jaan tekstin kolmeen alaotsikkoon. Ensin käsittelen tilanteita, joissa Suomi on pallollisena ja sitten toisinpäin, kunnes lopuksi kertaan vielä erikoistilanteita ennen pelaajahuomioita.
Suomi pallollisena vs. Armenia pallottomana
- Suomi rakensi alhaalta tutusti 2-4-4 muodossa. Armenia puolestaan prässäsi ylhäältä odotetusti 4-2-3-1 muodolla, jossa neljä ylintä pelaajaa Karapetian, Adamyan, Ghazaryan ja Barseghyan varsinkin aiheuttivat ottelun alussa vaikeuksia Suomen pelinavaukselle, jolloin esimerkiksi Toivio tai Raitala joutui pelaamaan pallon ilmassa eteenpäin ja kun ylänelikko ei tehnyt liikkeitä pystyyn, Armenia sai pallon itselleen.
- Yksi yksityiskohta vieraiden korkeassa prässissä oli se, että usein painoton laituri pudotti ylänelikosta muita aiemmin pohjakaksikon Grigoryan-Hovsepyan rinnalle, jolloin muoto muuttui aina hetkeksi 4-3-3:een ennen kuin se oli sitten puolessa kentässä tuttu ja turvallinen 4-4-2, jossa Ghazaryan ja Karapetian muodostivat ylimmän prässilinjan. Toinen huomionarvoinen seikka oli se, että Armenian laiturit eivät suinkaan pelkästään huolehtineet Suomen laitapuolustajista, vaan antoivat ajoittain Raitalan ja Urosen pitää palloa hallussaan ja peittivät syöttösuuntia keskustaan Kamaralle ja Kaukolle. Esimerkiksi hyvin monesti kun Raitalalla oli pallo sivurajalla, Adamyan ei ollut kohtisuoraan hänen edessään, vaan hieman keskemmällä estäen syötön Kamaralle. Toisella puolella puolestaan Barseghyan yritti olla Urosen ja Kaukon välissä toisinaan, jos hän ei nähnyt tilaisuutta riistää palloa Uroselta. Muutoin sitten toki myös Armenian pohjapelaajat Grigoryan ja Hovsepyan huolehtivat Kamarasta ja Kaukosta sekä toisinpäin.
- Ennen peliä yksi teema oli se, miten Suomi onnistuu pelaamaan Armenian kahden alimman linjan väliin. Avausjaksolla vieraat kuitenkin puolustivat minusta melko tiiviisti eikä Suomi löytänyt tiloja päästä kääntymään linjojen välissä, vaikka ylänelikosta Jensen liikkuikin koko ajan juuri linjojen välissä samalla, kun Lappalainen ja Lod venyttivät muotoa sivurajoilla ja Pukki oli kiinni toppareissa. Toisella jaksolla sen sijaan johtoasemassa muun muassa Toivio ja myös Raitala löysivät pari kertaa puolipitkillä syötöillä joko vastaantulleen Pukin tai Pohjanpalon Armenian toppareiden etupuolelta, kun vierasjoukkueen oli alettava prässäämään aggressiivisemmin ylempää, mikä sitten avasi luonnollisesti tiloja pelata prässin ohitse kierrätyksen jälkeen kohti neljää ylintä pelaajaa, jotka pääsivät 4v4-asetelmassa operoimaan Armenian alinta linjaa vastaan, kun Grigoryanin ja Hovsepyanin piti osallistua enemmän prässäämiseen eikä puolustuslinjan suojeluun.
- Mitä tulee Pukkiin, hän teki aloitteita pystyyn nimenomaan heikomman topparin Ishkhanyanin puolelta eikä suinkaan Haroyanin, joten Kanerva oli tehnyt kotiläksynsä. Jo toisella minuutilla Pukille pelattiin alhaalta pallo ilmassa Ishkhanyanin taakse, mutta siitä tilanteesta ei vielä tullut valmista, vaikka Pukki kampesikin pallon itselleen lopulta ennen tilanteen kuihtumista rangaistusalueen rajalla, mutta Suomella oli siis selkeä suunnitelma siinä, että Pukki tekee juoksunsa linjan taa Ishkhanyanin puolelta. Toisella puoliajalla Suomi ja Pukki saivat lopulta sitten palkinnotkin, kun Pukin molemmat maalit syntyivät juoksuista Ishkhanyanin taakse. Ensimmäisessä niistä Pohjanpalo antoi maukkaan syötön ja toisessa puolestaan Schüller käytettyään ensin pallon Toiviolle ja Raitalalla oman alueen katkon jälkeen.
- Armenian laitapuolustajat eivät olleet vakuuttaneet aiemmissa otteluissa 1v1-tilanteissa. Veritaksella he eivät joutuneet edes sellaisiin, koska aina kun Lappalaiselle pelattiin pallo vasemmalle, pohjapelaajista Hovsepyan liikkui tuplaamaan Lappalaisen Hambardzumyanin avuksi. Toisella puolella puolestaan Grigoryan auttoi Hovhannisyanin Lodia vastaan, mutta kun varsinkin avausjaksolla Suomi hyökkäsi paljon vasemman kautta, en voinut olla huomaamatta noita jatkuvia tuplaamisia Lappalaista vastaan. Jos puolestaan Uronen lähti tukemaan Lappalaista, sitten laituri Barseghyan pudotti myös alas ja näin ollen Armenialla oli usein 3v2 ylivoima laidalla, jollei sitten vielä Kamarakin liikkunut avuksi, mutta tasapainon säilyttämiseksi hän ja Uronen eivät voineet yhtä aikaa olla kovin syvällä. Kertaalleen toki pelin alussa Barseghyan ei ehtinyt seuraamaan Urosta ja Suomi loi 2v2-asetelmasta tilanteen, jossa Lappalainen vapautti Urosen linjan taa ja tämä keskitti matalan pallon maalin eteen, johon Pukki ei aivan ehtinyt liukumaan. Muutoin Lappalainen teki hyvää työtä kalastaessaan sentään laidaltaan tukun kulmapotkuja, joista yksi tuotti lopulta tulosta. Joitakin kertoja hän myös pystyi toki pelaamaan tuplaamisesta huolimatta maitse boksiin Jensenille tai takaviistoon Kamaralle, joka sitten puolestaan teki edistävän syötön kohti boksia.
- Tilanteenvaihdoissa Suomi ei avausjaksolla oikeastaan edes yrittänyt lähteä nopeasti ylöspäin riistojen jälkeen, vaan Hradeckyn johdolla Suomi rauhoitti pelin alhaalla, joten sikäli Armenian vastaprässin toimivuutta ei pahemmin testattu. Toki Haroyanin harhasyötöstä hetki ennen avausjakson loppua Suomi lähti nopeasti ylöspäin, kun Lappalainen katkoi keskiympyrässä. Pukki teki yhden harvoista aloitteistaan pystyyn Haroyanin puolelta, mutta hänet tuplattiin rangaistusalueella ja yritys etualakulmaan meni sivuverkkoon, mutta tuo oli oikeastaan ainoa tilanne, kun muistan Suomen lähteneen nopeasti pystyyn riistosta. Ehkä Kanerva oli sitten painottanut, että ei pidä ottaa turhia riskejä alhaalla tehtyjen riistojen jälkeen ja tarjota armenialaisille mahdollisesti tilanteita vastaiskujen vastaiskuihin. Toisella puoliajalla Suomi onnistui tilanteenvaihdosta 2-0 maalissa, mutta myös siinä tilanteessa riisto tapahtui puolessa kentässä, joten ehkä se oli tietynlainen triggeri siis suomalaisille, että silloin tulee lähteä pystyyn, mutta jos riisto olisi tapahtunut omalla puoliskolla, sitten peli olisi vain rauhoitettu taas ennen ylöspäin puskemista. Nojoo, 2-0 maalissa Pohjanpalo siis menetti hetkeksi pallon pudotuksensa jälkeen, mutta sitten hän prässäsi sen takaisin onnekkaastikin Ghazaryanilta keskiympyrässä ja samalla Pukki liikkuikin jo pystyyn nimenomaan Ishkhanyan selustaan, jonne Jolle tarjosi maukkaan syötön.
Suomi pallottomana vs. Armenia pallollisena
- Armenia käytti koko illan 2-4-4 avausmallia kuten Suomikin, joten siten joukkueet olivat toistensa peilikuvat, mikä ei ollut yllätys tosiaankaan, vaikka paperilla toinen joukkue olikin 4-2-3-1 muodossa ja toinen 4-4-2:ssa. Haroyan ja Ishkhanyan levittivät alhaalla, seuraavassa tasossa olivat laitapuolustajat ja pohjapelaajat sekä ylhäällä sitten laiturit Adamyan ja Barseghyan halasivat sivurajoja, kun Karapetian paini toppareiden kanssa ja Ghazaryan liikkui hieman vapaammin linjojen välissä kuten Jensen Suomella, joten sikäli ylänelikon roolit olivat vieläpä melko identtiset joukkueiden kesken rakenteluvaiheessa. Lisäksi yhtäläisyytenä oli se, että linjojen välissä viihtyneet Ghazaryan ja Jensen tekivät molemmat myös juoksuja vasempaan laitaan linjan taa ja vaihtoivat siis hetkellisesti paikkoja Lappalaisen ja Adamyanin kanssa hyökkäyskolmanneksella. Juuri tuollaisesta laitaan tehdystä juoksusta Ghazaryan kalasti sivuvapaapotkun 15 sekunnin pelin jälkeen, kun Raitala rikkoi.
- Mitä tulee Armenian laitureihin ja heidän pelättyyn 1v1-osaamiseen, ensimmäiset 10-15 minuuttia kyllä näyttivät siltä, että Raitalalle tulee pitkä ilta Adamyanin kanssa, mutta ehkä vielä enemmän Uronen oli vaikeuksissa Barseghyanin kanssa, joka livahti muutaman kerran hänen selustaansa sekä ohitti kerran sisälle leikkaamalla, jonka jälkeen Väisänen joutui astumaan esiin, mutta rikkoi 22 metrissä. Barseghyanin vapaapotku kuitenkin kaarsi oikealta ohi. Ensimmäisten minuuttien jälkeen kuitenkin sekä Raitala että Uronen paransivat paljon eivätkä sittemmin enää olleet minusta ohitettavissa, vaan Uronen vei ensinnäkin avausjaksolla monta pääpalloa, mutta puolusti myös maitse eteenpäin hyvin ja tuli pari kertaa väkisin Barseghyanin etupuolelle katkomaan. Raitala puolestaan pysyi myös melko vaivatta Adamyanin kyydissä pelin edetessä ja teki pari näyttävää liukukatkoa. Armenia hyökkäsi muuten lisäksi siten, että vasen laitapuolustaja Hovhannisyan ei juuri tukenut Adamyania, mutta oikealla puolella kyllä Hambardzumyan oli aktiivisempi ja se pakotti Lappalaisen tekemään useita pitkäkestoisia juoksuja alaspäin Urosen avuksi. Lappalaisen elekieli oli melko hengästynyt noiden spurttien päätteeksi, joten eipä ihme, että hänet vaihdettiin tunnin kohdalla pois kentältä. Toki varmasti myös vatsataudin jäljiltä vaihto oli hyvä ratkaisu, jotta Suomi sai tuoreen miehen laidalle. Liechtenstein-pelissä Karapetian onnistui pudottamaan palloja laitureille, jotka pääsivät sitten 1v1-tilanteisiin sitä kautta ennen tuen saapumista, mutta Suomea vastaan pudotukset laitoihin jäivät melko vähiin, vaikka periaatteessa hän pärjäsi jopa todella hyvin Suomen toppareita vastaan ja pystyi voittamaan ykköspalloja, mutta Adamyanille niistä meni vain aniharva ja Barseghyanille ei varmaankaan yksikään, koska Karapetian liikkui lähempänä Adamyania useammin. Mitä tulee vielä Armenian pelinrakenteluun avausjaksolla, se liikutti palloa melko hyvin ajoittain ja tuntui jopa löytävän tiloja linjojen välistä paremmin kuin Suomi, vaikka ennen peliä olisi voinut kuvitella toisin. Kuten todettua, Karapetian oli yksi hyvä kohdepelaaja ja yhdessä hän, Ghazaryan ja Adamyan yrittivät luoda ylivoimia Raitalan laidalle ajoittain. Heille saatiin pelattua palloja Suomen alimman linjan eteen, mutta kotijoukkue kuitenkin esti kääntymiset melko tehokkaasti ja nuo hitaat hyökkäykset tyrehtyivät sitten lopulta laidalle, vaikka hetkellisesti jokin vapaa pelaaja olikin löytynyt linjojen välistä, mutta usein jo seuraava syöttö oli takaisin alas tai sivuttain.
- Entä sitten Armenian vastaiskujen myrkyllisyys, jonka kaikki tiesivät ennen peliä? Pitää todeta, että Suomen vastaprässääminen toimi kyllä ehkä jopa paremmin kuin Jerevanissa maaliskuussa, jolloin myös Suomi onnistui hidastamaan vastaiskuja tehokkaasti, mutta Veritaksella Suomi oli vielä parempi. Lähdetään liikkeelle siitä, että jo maaliskuussa oli huomattavissa se, kuinka Armenia on erityisen vaarallinen kääntämään pelin painopisteen myös vastustajan erikoistilanteiden jälkeen. Eilenkin Suomea vastaan se yritti sitä avausjaksolla kahdesti, mutta Pukki juoksi yksinään kiinni Lappalaisen kulmapotkun jälkeisen tilanteenvaihdon ja Lod puolestaan teki mahtavan taktisen rikkeen Lappalaisen sivuvapaapotkun jälkitilanteessa. Toisella jaksolla Pukki teki toisen todella dynaamisen juoksun alaspäin ja katkoi vastahyökkäyksen puolessa kentässä, joten Kanerva ansaitsee kehut siitä, että hän oli todella saanut myytyä pelaajille ajatuksen siitä, että menetysten jälkeen on todellakin juostava alaspäin ja niin tapahtui. Yhtenä tärkeänä palasena Armenian vastahyökkäysten hidastajana oli tietysti myös Kamara aivan kuten Jerevanissakin. Avausjaksolla Väisäsen harhasyötön jälkeen muistaakseni juuri Kamara ohjasi pelin laitaan ja lopulta Raitala hoiti 1v1-tilanteen onnistuneesti, joten Suomi selvisi säikähdyksellä. Toisella jaksolla puolestaan Armenian kaikki 3-4 puolinopeaa vastaiskua päättyivät siihen, että Suomen ohjattua pelin laidalle, sieltä lähti keskitys, joka kaarsi suoraan päädystä yli osoitteettomana, mikä vastasi täysin maaliskuussakin nähtyjä tapahtumia eli Suomea vastaan Armenia ei kerta kaikkiaan päässyt kummassakaan kohtaamisessa pahemmin keskeltä läpi, vaan ajautui vastaiskuissaan laitoihin, joista ei saanut mitään mainittavaa lopulta aikaan, vaan jäi nollille. Kamaran lisäksi toki Kaukokin juoksi lähes henkensä edestä alaspäin muutamaan otteeseen pysyäkseen miehensä rinnalla ja ohjatakseen tämän nimenomaan kohti laitaa. Aikomuksena ei edes ollut riistää palloa takaisin, vaan vain viisaasti hidastaa vastaisku. Ehkä paras toisen jakson vastaisku vierailta oli sellainen, jossa Ghazaryan oli hetkellisesti vasemmalla laidalla ja onnistui saamaan jalan auki Raitalaa vastaan leikkaamalla sisäänpäin, mutta oikean jalan laukaus kaarsi hieman ohi takakulman. Joka tapauksessa tuo hetki oli syy, miksi Armenian valmentajana minä olisin peluuttanut Ghazaryania koko pelin laidalla ja Adamyania puolestaan Karapetianin alapuolella, koska Ghazaryan kyvyt 1v1-haastoissa ovat tulleet ilmi muun muassa kesäkuussa hänen veivattuaan Sokratisin kumoon, mutta Suomen onneksi siis Adamyan jatkoi laidalla ja aivan alun jälkeen Raitala kyllä piti hänet hyvin kurissa, mutta miten olisi käynyt, jos Ghazaryan olisi saanut uurastaa vasemmalla jatkuvasti eikä vain tuota yhtä hetkittäistä tilanteenvaihtoa?
Erikoistilanteet:
- Suomi nosti kulmapotkuissaan rangaistusalueelle aina vain neljä pelaajaa, jotka olivat topparit, Kauko ja Jensen. Armenia puolusti heidät tutusti miesvartioinnilla. Samalla, kun Lodin tai Lappalaisen sisäkierteinen pallo lähti ilmaan, Pukki juoksi boksiin viidenneksi pelaajaksi, joten normaalista poiketen hän ei seissytkään maalivahdin edessä valmiiksi boksissa. Kaikki kulmat annettiin Lappalaisen vaihtoon asti sisäkierteisinä, koska Suomella oli etu fysiikassa, joten pidin siitä, että Lod ei antanut siis kuin vain kulmat toiselta puolelta ja Lappalainen toiselta, jolloin kaikki pallot saatiin vitosen viivan tuntumaan sumppuun ja yksi niistä tuottikin tulosta, kun Hayrapetianin vastaantulo oli heikko ja Jensen siirsi irtopallon ulkosyrjällään maaliin päästyään vieraiden kapteenin Ghazaryanin sisäpuolelle. Ennen maalia Lappalainen ehti antaa varmaankin jo kolme perättäistä kulmapotkua, joissa jo armenialaisilla oli vaikeuksia ja he purkivat pallot aina vain rajoista yli, joten sikäli maali oli vain ajan kysymys. Maali taisi olla myös Suomen ensimmäinen erikoistilannemaali näissä karsinnoissa, joten jo oli aikakin. Viimeksi Armeniaa vastaan Sparvilla taisi olla paras paikka takatolpalla kulmapotkusta ja Jenseninkin maali syntyi takatolpalle tulleesta pallosta.
- Armenialla ei ollut ottelussa yhtään kulmapotkua, vaan Suomi vei tilaston 9-0, joten edetään suoraan vapaapotkuihin. Armenian sivuvapaapotkuissa Suomi puolusti tutusti kahdeksan miehen linjalla ja kaksi pelaajaa oli muurissa/pelaamassa pois lyhyen variaation. Se ensimmäisen minuutin pallo Ghazaryanilta kiersi melko vaarallisesti kyllä maalille, mutta onneksi Hradecky oli hyvin sijoittunut. Olympiakatsomossa tolppa oli juuri sen verran tiellä, että en nähnyt kunnolla sitä, kuinka pelaajaa Armenia oli nostanut boksiin tuossa erikoistilanteessa, mutta ainakin siellä olivat topparit, Hovsepyan ja Karapetian. Ghazaryanin lisäksi erikoistilannevastuussa oli Barseghyan, joka laukoi sen yhden vapaapotkun sisäkierteisenä oikealta ohitse.
- Suomen sivuvapaapotkut olivat sikäli identtisiä kulmapotkuihin nähden, että ne annettiin myös sisäänpäin kiertävinä. Lodin sivuvapaapotkut oikealta puolelta kiersivät tutusti taka-alueelle ja avausjakson lisäajalla Toivio olikin päässyt irti Barseghyanin vartioinnista, mutta Hayrapetian tuli hyvin esiin nyrkkeilemään eikä Toivio päässyt palloon. Seurasin itse asiassa hyvinkin tarkkaan Toivion tekemiä hämäysliikkeitä tuossa tilanteessa, koska tiesin, että Lod tavoittelee kaiketi taka-aluetta ja niin myös tapahtui. Lappalaisen sivuvapaapotkut puolestaan kiersivät enemmän suoraan keskisektorille maalin eteen, mutta nekin jäivät vieraiden pelaajien päähän. Identtistä kulmapotkuihin nähden oli myös se, että boksissa olivat kohteina samat pelaajat kuin kulmapotkuissa eli Toivio, Väisänen, Kauko, Jensen ja Pukki. Pallon takana olivat puolestaan siis Lod ja Lappalainen, mikä tarkoitti sitä, että Uronen ja Raitala jäivät aina keskiympyrään ja heidän yläpuolellaan oli Kamara joukkueen parhaana vastaiskujen hidastajana. Tuo ei ollut toki mitään uutta, sillä jo vuosi sitten Kansojen liigassa roolit olivat samat, mikä on tietysti hyvä asia, jottei epäselvyyksiä tule.
- Hieman ylempään liittyen tosin 75. minuutilla nähtiin mielenkiintoinen episodi sen jälkeen, kun Suomen suoria vapaapotkuja laukonut Toivio oli hankkinut vapaapotkullaan heti perään kulmapotkun Hayrapetianin ehdittyä vasempaan alakulmaan suuntautuneeseen Toivion laukaukseen. Toivio itse jatkoi matkaansa heti boksiin valmiiksi kulmapotkua varten. Lod puolestaan lönkytteli kulmalipulle. Väisänen ei ollut noussut ylös Toivion vapaapotkun ajaksi, vaan oli 2-0 johdossa jäänyt keskiympyrään laitapuolustajien ja Kamaran seuraksi. Lodin juostessa kulmalipulle, Väisänen viittelöi kovasti Kamaraa laskeutumaan vielä lähemmäs Urosta ja Raitalaa muodostamaan 3v2-ylivoiman kahta ylös jäänyttä armenialaista vastaan, jotta Väisänen itse olisi päässyt normaalisti nousemaan boksiin kulmapotkua varten. Lopulta Väisänen ei kuitenkaan saanut lupaa enää nousta ylös kahden maalin johdossa, vaan sekä Kamara että ennen kaikkea Pukki huusivat ja viittelöivät tai ohjeistivat Saulia pysymään vain suosiolla alhaalla ja minimoimaan vastaisku-uhan riskit. Tuo oli yksi sellainen huomio, jota ei vain voi nähdä televisiokuvasta, joten siksi halusin mainita sen vielä tähän loppuun. Mitä tulee vielä Toivion suoriin vapaapotkuihin, ensimmäinen oli melko kesy osuttuaan suoraan muuriin, mutta siinä toisen jakson laukauksessa oli jo hyvää yritystä eikä maali ollut kaukana, kun pallo vielä pomppasi ilkeästi märällä nurmella juuri ennen Hayrapetiania.
Sitten loppuun vielä lyhyet pelaaja-arvostelut. Suomen maalissa Hradecky oli varma keskityspalloissa ja kierrätti palloa lähes virheittä maata pitkin. Syötöt olivat riittävän painavia, jotta toppareille jäi enemmän aikaa miettiä seuraavaa siirtoa. Toisella jaksolla tosin Hradecky antoi yhden harhasyötön tavoitellessaan Toiviota tai Raitalaa, mutta tuon tilanteen Suomi hidasti taas hyvin. Puolustuslinjasta laitapuolustajat olivat tosiaan muutamat ensimmäiset minuutit vaikeuksissa, kun Uronen hukkasi Barseghyanin ja Raitalalla kesti tottua Adamyanin liikkeisiin, mutta avausjakson puolivälistä viimeistään pelin loppuun asti kumpikaan ei ollut enää pahemmin ohitettavissa, vaan molemmat puolustivat hyvin eteenpäinkin eivätkä vain passiivisesti seuranneet. Hyökkäyssuuntaan Uronen väläytteli aivan alussa, mutta myös Raitala oli avausjaksolla pallovarma vastustajan boksin läheisyydessä eikä sitä paitsi aina edes keskittänyt, vaan hänellä riitti itseluottamusta siirtää sivuun ja syöttää sitten vielä esimerkiksi Kamaralle viereen keskisektorille. Toisella jaksolla sain nähdä Raitalan pelaamista vielä lähempää ja sama pallollinen itseluottamus heijastui lähes kaikissa tilanteissa sivurajalla, kun hän ei hätäillyt, vaan löysi Lodin tai Kaukon läheltä melkeinpä kerran kerrasta. Toppareista Toivio oli erinomaisen virheetön, ei siitä sen enempää. Hän teki muutaman arvokkaan ja oikea-aikaisen katkon omassa boksissa ja sen läheisyydessä, joiden ansiosta nollapeli pysyi loppuun asti. Väisänen antoi puolestaan tietysti avausjaksolla sen yhden pahan harhasyötön, mutta sen jälkeen hän ei enää yrittänyt väkisin onneksi syöttää keskelle, vaan kierrätti mieluummin sivuttain. Toisella jaksolla Väisänen sitten näytti oikeasti jopa hyvältä sekä pallolla että ilman sitä, kun hän astui pari kertaa oikea-aikaisesti esiin ja joko katkoi tai pakotti armenialaisen syöttämään sivuttain. Johtoasemassa hän oli selvästi rentoutuneempi kuin pelin alussa.
Keskikentällä Kamara oli varma prässin alla. Toiselta jaksolta muistan yhden kerran, kun hän menetti pallon lähellä sivurajaa yrittäessään jalanpohjallaan vetää pallon itseään kohti, mutta muutoin hänelle sekä Hradecky että Toivio pystyivät syöttämään keskelle omaa kenttäpuoliskoa ilman pelkoa menetyksestä. Pallottomana puolestaan Kamara tosiaan hidasti hyökkäyksiä hyvin kuten Jerevanissa ja lisäksi 2-3 kertaa hän sai terävällä spurtilla ahdistettua armenialaiset (usein Grigoryanin tai Hovsepyanin) puolesta kentästä hätäiseen syöttöön takaisin syvälle omalle alueelleen. Kauko vakuutti rinnalla ottelun alussa pääpalloissa ja voitti niitä kolmisen kappaletta lyhyen ajan sisään. Hänelle sattui pari syöttöhassia heti, kun Suomi oli itse riistänyt juuri pallon, joista Armenia oli päästä vaarallisiin vastaiskujen vastaiskuihin, mutta muutoin Kauko oli Kamaran tapaan ihan luotettava pallollisena, kun hän ei yrittänyt pakottaa syöttöä eteenpäin tilaan, jota ei ollut, vaan kierrätti vain varmasti keskeltä laitaan. Pallottomana puolestaan Kamaran tavoin Kauko teki töitä alaspäin ja ohjasi hyökkäyksiä laidoille tehokkaasti. Laitureista Lappalainen tosiaan tuplattiin jatkuvasti, mutta silti hän hankki kulmapotkuja ja välillä sai pelattua keskustaankin. Ahtaissa tiloissa pallo pysyi hyvin jalassa, josta plussaa. Eniten Lappalaisesta jäivät kuitenkin mieleen ne ajokoiramaiset spurtit alaspäin auttamaan Urosta. Toisella puolella Lod oli ehkä vähän tasapaksu. Avausjaksolla hän väläytti pari kertaa tuttuja ohituskykyjään, mutta ne taitavat olla jo niin scoutatut, että karsintojen ensimmäisten pelien kaltaisia ohitustalkoita ei nähty. Keskitykset laidalta eivät myöskään löytäneet omia. Pallottomana Lod teki muutaman hyvän juoksun alaspäin pysäyttäessään armenialaisten vastaiskuaikeet siten ajoissa. Sanotaanko vaikka näin, että Lod oli vuotamaton kuten aina, mutta anti ylöspäin ei ollut mitään maagista varsinkaan avausjaksolla. Toisella puoliajalla tietysti tilaa avautui enemmän ja silloin Robin oli mukana parissa kombinaatiossa ja tarjoili kerran syötön takatolpallekin, mutta Pohjanpalo oli sekunnin myöhässä liukunsa kanssa. Lodin juoksut suuntautuivat usein sivuttain hitaammissa hyökkäyksissä varsinkin toisella jaksolla, mutta laidalla hänen yhteistyönsä toimi Kaukon ja Raitalan kanssa loistavasti ja tuo kolmikko liikutteli palloa hyvin kuluttaessaan kelloa.
Pukki teki kaksi maalia ja molemmat tulivat varmasti scoutatuista juoksuista juuri Ishkhanyanin selustaan paremman topparin Haroyanin sijasta. Viimeistelyt olivat ihanan kliinisiä ja tulivat vielä siihen maaliin, jota lähempänä istuin ja tavallaan pääsin näkemään nuo viimeistelyt Pukin selän takaa olevasta kuvakulmasta Olympiakatsomosta. Lisäksi Pukin illasta pitää toki nostaa esiin ne kaksi todella räjähtävää spurttia alaspäin, kun Armenia oli päästä tilanteenvaihdoissa jo Suomen puoliskolle, mutta Teemu esti aikeet. Jensenistä jäi mieleen maalin lisäksi tietysti se, että hän tosiaan liikkui pallottomana paljon linjojen välissä joko Pukin alapuolella tai sitten lähellä Lappalaista. Välillä hän teki pari juoksua pystyynkin vasenta laitaa pitkin. Pallottomana prässipelaamisessa puolestaan kiinnitin huomiota siihen, että Jensenillä oli todella kevyt jalka ja hän liikkui paremmin kuin kertaakaan aiemmin näkemissäni peleissä. Vaihtopelaajista Pohjanpalo teki Bosnia-pelin tavoin vaikutuksen alusta asti. Hän voitti pääpalloja, jatkoi kohdepelaajana palloja laitureille joko sisä- tai ulkosyrjällä ja kruunasi iltansa läpisyötöllä Pukin maaliin. Kertaalleen hän myös rynnisti laitaa pitkin kahta armenialaista vastaan ja sai hankittua rajaheiton puolesta kentästä Suomelle. Ylipäätään Pohjanpalon fysiikka näytti siltä, että hän ei epäröinyt painaa väkisin läpi pelaajista ja pari kertaa pallo tulikin jopa mukaan, mutta eniten pidin taas siitä, mistä aina aiemminkin jo 2-3 vuotta sitten, että hän on parhaimmillaan Pukkiakin parempi linkki ylhäällä eikä vuoda haltuunottojen jälkeen, vaan jatkaa pallot omille. Soiri puolestaan korvasi Lappalaisen tunnin kohdalla. Hän väläytti kertaalleen melko pian kentälle tultuaan ja petasi vetopaikan boksin rajalle takaviistosyötöllä, mutta sen jälkeen onnistuneet haastot taisivat jäädä melko vähiin, vaikka toki kerran hän sitten sai syötettyä kohti takatolppaa, mutta Pohjanpalo ja Pukki eivät ehtineet liukumaan palloa sisään. En tiedä, kyllä Lappalainen oli jotenkin Soiria parempi tänään, vaikka jälkimmäinen pääsi tuoreilla jaloilla kentälle. Schüller puolestaan korvasi Kamaran viitisen minuuttia ennen loppua ja sai syöttöpisteen viimeiseen maaliin, kun hän ensin katkoi korkean pystysyötön ja ohjasi sen taitavasti suoraan Toiviolle, joka puolestaan käytti Raitalan kautta pallon takaisin Schüllerille, joka havaitsi hienosti Pukin liikkeen Ishkhanyanin taakse ja loppu on historiaa. En tosin ollut tunnistaa Schülleria, kun tämä oli leikannut hiuksensa pois, mutta siilitukkakin sopi kyllä Rasmukselle yllättävän hyvin. Syynä tyylin muutokselle taitanee toki olla armeija.
Armenian maalissa Hayrapetianilla oli samoja ongelmia kuin Liechtensteinia vastaan eli hän sylki palloja eteensä ja siitä muun muassa Jensen kiitti. Pukin maaleista häntä on paha syyttää, koska viimeistelyt olivat maailmanluokkaa. Haroyan oli puolustuslinjan varmin yksilö melko odotetusti sekä pallollisena että pallottomana. Hänen syöttöjen laatu oli hyvä ja kaksinkamppailuissa Haroyan oli ihan OK. Rinnalla Ishkhanyan oli hukassa Pukin kanssa, joten ei siitä enempää. Calisir olisi kenties ollut parempi valinta avaukseen näin jälkiviisaana kankean Ishkhanyanin sijasta. Laitapuolustajista Hovhannisyan pelasi melko HMV-ottelun, sillä hän ei juuri noussut ylöspäin ja Lodia vastaan puolestaan jalat kyllä riittivät melko hyvin valtaosan pelistä, mutta tavallaan aktiivisuus ja eteenpäin puolustaminen puuttuivat eli puolustaminen oli enemmän passiivista peittämistä. Toisella laidalla Hambardzumyan nousi ahkerammin pakottaen Lappalaisenkin pudottautumaan ajoittain alas, mutta keskityspaikkoihin Hambardzumyan ei siltikään päässyt nousuistaan huolimatta. Pallottomana hän sai paljon apuja Hovsepyanilta Lappalaista vastaan ja blokkasi tukun keskitysyrityksiä. Avausjaksolla hän otti varoituksen taklattuaan Urosta myöhässä.
Keskikentällä Hovsepyan yllätti tosiaan elastisuudellaan ja painavilla syötöillään. Olemus oli hyvin jäntevä ja urheilullinen. Kertaalleen hän taisi myös laukoa rangaistusalueen ulkopuolelta päin Hradeckya. Pallon kierrätys sujui melko vaivatta. Pallottomana hän oli ihan OK ja prässätessä liikkui ajoittain lähellä Kaukoa, muttei mitenkään miesvartioinut tätä ja kaksinkamppailutkin taisivat mennä melko tasan tuon kaksikon välillä. Grigoryan oli rinnalla hitaampi ja tanakampi pohjapelaaja, jolle tuli pari kertaa hieman kiire, kun Jensen tai Pukki prässäsi. Jalat olivat siis sen verran hitaat, että en juuri vakuuttunut. Teknisyys ei ollut Hovsepyanin tasolla missään nimessä. Tumma ja paksu hiuskuontalo jäi toki mieleen myös, mutta sanotaan näin, että Grigoryan on täysin korvattavissa oleva tasapaksupuurtaja. Laitureista Barseghyan oli hyvä ensimmäisen vartin, mutta katosi sitten kuvasti melko pahastikin Urosen rintataskuun. Ottelun alun sisäkierteinen vapaapotku oli yllättävän epätarkka niinkin läheltä ammuttuna. Barseghyan toki väläytteli siinä alussa pariin kertaan syitä siihen, miksi hänellä on 3+3 tehot näissä karsinnoissa, sillä tempokuljetuksissa pallo pysyi jalassa nopeuden kärsimättä, mutta kertaalleen silti viimeinen kosketus oli niin kova, että pallo karkasi Väisäselle asti. Adamyan oli ihan alkua lukuun ottamatta myös lopulta Liechtenstein-pelin tavoin melko pimennossa 1v1-tilanteissa eikä Raitalalla ollut vaikeuksia seurata tätä. Juoksunopeus oli ihan OK, mutta pallokosketukset yllättävän jotenkin raskaita ja painavia Bundesliigassa pelaavalle pelaajalle. Hieman hujoppimainen olemus toki saattoi hämätä.
Karapetian oli kärjessä hyvä kaksinkamppailuissa, mutta ei vain saanut tarpeeksi laadukasta ruokaa tarpeeksi päästäkseen itse laukaisupaikoille. Prässäämisessä hän oli varsinkin pelin alussa myös erinomainen. Fysiikka oli kunnossa ja olemus kansainvälisen pelaajan tasoa. Ghazaryan puolestaan liikkui melko laajalla säteellä linjojen välissä, mutta lopulta päällimmäisenä jäi mieleen Jensenin väärälle puolelle jääminen 1-0 maalissa. Hän oli pallon kanssa odotetun tekninen ja taitava, muttei päässyt keskisektorilla hyödyntämään nopeita suunnanmuutoksiaan pallo jalassa kuten laidalla parhaimmillaan. Yhden väläytyksen hän teki edelleen toisella jaksolla saatuaan juuri salamannopealla rytminmuutoksella oikean jalan auki Raitalaa vastaan, mutta laukaus meni ohi takakulman. Noita olisi varmasti nähty enemmän, jos Adamyan olisi pelannut Ghazaryanin paikalla Karapetianin alapuolella. Vaihtopelaajista Malakyan tuli pohjapelaajaksi Grigoryanin tilalle. Hän jäi mieleen lähinnä pellavapäästään ja rutiininomaisesta syöttötaidostaan. Liikkuminen oli melko kepeää, mutta niin tuleekin olla tuoreilla jaloilla. Özbiliz ja Babayan puolestaan korvasivat Barseghyanin ja Ghazaryanin, jolloin Ghazaryanin poistuttua Adamyan siirtyi vihdoin Karapetianin taakse ja Babayan tuli vasemmalle laidalle. Viimeksi mainittu sai muutaman kerran palloja laitaan 1v1-tilanteisiin, mutta tulos oli laiha. Özbiliz puolestaan oli myös melko kesy ja taisi kertaalleen laukoa boksin ulkopuolelta pallon reilusti yli maalin, mutta siinäpä se. Kummallakin oli toki melko matala painopiste ja ohuesti patukkamainenkin olemus, mitkä mahdollistivat ajoittain vahvan kaksinkamppailupelaamisen maitse sivurajojen tuntumassa.
|
