15.11.2019

[Ia]

Eipä ole mitenkään erityinen fiilis. Johtuu varmaan siitä, etten näe mitään muuta kuin kotivottoa mahdollisena. Ottelu naulattaneen jo ensimmäisen puolen tunnin aikana ja loppuaika odotellaan loppuvihellystä.

[Merlin]

Tää se päivä on

[Rivelution]

Oi, katso Suomi, sinun päiväs' koittaa!

[blackhawk]

Oma maajoukkuehistoria alkoi television ääressä 1979 ja paikan päällä Englanti-ottelulla 1985. Siitä lähtien olen käynyt katsomassa paikan päällä 86 kotiottelua ja kuusi vierasottelua, joten tänään mulla on 93. A-maaottelu paikan päällä.

Ajatukset ovat täysin tämän illan ottelussa, mutta muistellaan silti menneitä:

- Suomi oli yllättävän lähellä päästä 1980 EM-kisoihin. Televisiosta näin A-maajoukkueen ensimmäisen kerran 17.10.1979, jolloin vastustajana oli vierasottelussa Unkari. Jäljellä oli lisäksi vierasottelu Neuvostoliittoa vastaan. Suomella oli kaksi voittoa, yksi tasapeli ja yksi häviö. Kisapaikkaan olisi vaadittu vielä voitto ja tasapeli, mutta Unkarille hävittiin 3-1.

- 1982 MM-karsinta meni jopa silloisen Suomen mittapuulla huonosti. Kaksi pistettä kotivoitolla Albaniasta, maaliero 4-27 ja lohkon jumbosija. Erityisesti jäi mieleen, että ensimmäinen maali tehtiin vasta karsintojen kuudennessa ottelussa. Maalitilin avauduttua lehdessä taisi olla komea otsikko "Suomi teki maalin" kun oli hävitty vieraissa Itävallalle 5-1. Noista karsinnoista muistan myös kuunnelleeni Bochumissa pelatusta vierasottelusta suoraa radioselostusta (ei vierasotteluita silloin vielä televisioitu) ja olipa euforinen hetki kun Hannu Turunen tasoitti ottelun 41. minuutilla. Hienoa fiilistä ei yhtään himmentänyt, että tappiolla oltiin jo ennen taukoa ja matsi hävittiin 7-1.

- Seuraavaksi päävalmentajaksi saatiin Martti Kuusela. Maralla oli sen ajan mittapuulla aika villit visiot. Hän puhui siitä miten suomalaisia pelaajia pitäisi saada ulkomaille ammattilaisiksi ja sitä kautta saataisiin maajoukkueen käyttöön koviin otteluihin tottuneita pelaajia, jotka voisivat vielä Suomen arvokisoihin. Yleinen mielipide taisi ainakin aluksi pitää Kuuselaa ihan järkensä menettäneenä, mutta Kuusela uskoi asiaansa ja vaikutti suuresti siihen, että Suomessa alettiin asettaa tavoitteet korkeammalle ja jopa pettyä, ellei kisoihin päästä. Karsinnat 1984 EM-kisoihin menivät ihan penkin alle, mutta 1986 MM-karsinnoissa alkoi tapahtua.

- Ensimmäinen maaotteluni paikan päällä oli Englantia vastaan 22.5.1985 Olympiastadionilla. Viitisen minuuttia oli pelattu kun Jallu Rantanen tykitti lähietäisyydeltä täysillä ylärimaan. Pallo putosi johonkin maaliviivan tienoille ja siitä takaisin kentälle. Tajusin pallon käyneen maalissa vasta kun noin 30000 ihmistä pomppasi seisaalleen huutamaan. Matsi päättyi 1-1 ja hyvä fiilis jäi. Ikää mulla oli silloin 18 ja ekaa kertaa katsomassa futista Turun ulkopuolella. Noissa karsinnoissa kisapaikkaa ei saavutettu, mutta vahva usko oli siihen, että tulen elämäni aikana Suomen arvokisoissa näkemään. Ehkä pieni epäilys on käynyt mielessä vuosien varrella, mutta se on aina mennyt ohi.

Vuosikymmenten varrella on tosiaan koettu sekä hyviä että huonoja hetkiä. Nyt uskon vahvasti Huuhkajien pelaavan 2020 EM-kisoissa jopa riippumatta siitä voitetaanko tänään vai ei. Tämän illan voitto olisi tärkeä kuitenkin siksi, että ratkaisun pitkittyessä asiat yleensä mutkistuvat. Lisäksi olisi erityisen hienoa sekä pelaajille että kannattajille päästä kokemaan arvokisapaikan varmistuminen kotikentällä.

[PumanNapit]

Koulun ruokalassa Ylen Aamu ohjelma päällä, ja Huuhkajat puheenaiheena tänään on kaikkien aikojen matsipäivä

[kisaisäntä]

Olis kyllä aika säväyttävää jos sen sijaan, että jengi ryntäis kaikki kentälle ja sen takia menetettäis kisapaikka niin kajautettais Finlandia ainakin koko päädyn voimin 🤷‍♂️

[Sheriffi8]

UEFA ei todellakaan ole muuttamassa yhtään mitään tulosta ellei juhlat mene väkivaltaiseksi pelaajia / tuomaria kohtaan ja siihen on tasan 0 syytä tälläisessä ottelussa. Aikamoista omaan pesään kusemista se olisi, kun viestimet ympäri maailman hehkuttavat pienen ja sympaattisen eskimokansan jalkapallojuhlia, ja tuo vietäisiin pois koska ihmiset juhlivat.

Ihan höpö höpöä saa lukea iltapäivälehtiä myöten.

[kokistuoppi]

Tuosta Ratinan Islanti-matsistahan homma lähti. Sitä katsoessa tajusi kuinka iso peli se oli, vaikka joidenkin mielestä se olisi pitänyt hävitä tahallaan.

Itsekin saatoin tuolloin etukäteen miettiä jotakin Kansojen liiga -taktikointeja, mutta Islanti-ottelun alkaessa huomasin toivovani vain ja ainoastaan voittoa, kuten aina ennenkin. Niin se aina menee.

Se tässä maajoukkuehommassa onkin ollut itselläni aina, että kyllä se vain sytyttää joka kerta, kun Suomi a-miehistöllään pelaa ottelua, oli sitten panosta tai ei. Maaottelut ovat sen verran kuitenkin harvinaista herkkua, että kyllästymistä ei ole tullut edes synkimpinä aikoina. Lähinnä silloin vain se oheiskeskustelun seuraaminen on vähemmän hauskaa.

Tänään hienointa onkin jakaa päivä muiden samankaltaisten kanssa. Toki toivon mahdollisimman suurta kansanjuhlaa (mikäli aihetta), mutta sen suurusluokka ei sinällään omaan fiilikseen vaikuta mitenkään.

[Kapteeni]

Tänään hienointa onkin jakaa päivä muiden samankaltaisten kanssa.

Kyllähän se on ainakin itselleni niin, että täällä forkalla se paras yhteisöllinen fiilis tulee. Omassa lähipiirissä kuitenkin pääosin väkeä, jotka hehkuttavat ja katselevat matseja silloin kuin jaksavat (eli yllättäen esim. tänään ja hyvä niin).

[drone]

Missäs topicissa niitä unia käsiteltiinkään?

Viime yönä tuli uni, jossa olin matkalla Italiassa. Sikäläiset tyypit hymyilivät ja tulivat halailemaan. Hotellivirkailija leikkasi saksilla riisikakusta Suomen muotoisen palasen ja sanoi espanjaksi, että hotellissa on meneillään aseistettu ryöstö. Tuota Suomen muotoista palasta näyttämällä kuulemma ryöstäjät jättäisivät rauhaan. Ja niinhän siinä sitten kävikin, kun tuohon kohtaan se uni päättyi.

[Maakuntasatraappi]

Tämä päivä on näemmä monelle itsereflektion aikaa, ts. tulee muisteltua kaikkea A-maajoukkueeseen (ja miksei laajemminkin maajoukkueisiin) liittyviä juttuja, tuntemuksia ja kokemuksia. Aamulla sängyssä maatessa tuli mm. selkeänä mieleen, että olisipa isäukko elossa näkemässä tämän päivän. Ja sellainen asia, että voi mennä hetki siihen kun Huuhkajien vierasmatseissa on paikalla tasan yksi suomalainen tsournalisti (sivuunkirjoittaneella oli aikoinaan pari kertaa tämä tavallaan kyseenlainen kunnia).

En silti todellakaan yritä esittää mitään "mä uskoin aina vaikka kukaan muu ei uskonut" -höpöä, lopulta kolme vuotta sitten olin hyvin vahvasti "vittu tästä paskasta tuu ikinä mitään" -linjalla.

Tulipa kuitenkin ja ansio on tasan niiden, jotka ovat sitä olleet kentällä ja valmennuksessa ja taustoissakin tekemässä.  

---

Ekasta katsomossa nähdystä majumatsista n. 36 vuotta ja Unkari-matsin katsomoveteraanistatus tietty löytyy, tämä ottelu kuitenkin katsotaan oman kodin sohvalta (jos istua malttaa) täydessä rauhassa eikä sekään haittaa. Tämä täältä, liikuttuneet fiilikset jo tässä vaiheessa.

[Neba]

Jos joku ei jostain syystä pääsekkään illan peliin voi laittaa yksityisviestiä tänne.

[Demian]

Jos joku ei jostain syystä pääsekkään illan peliin voi laittaa yksityisviestiä tänne.

Kohta privaboksisi on täynnä viestejä huumoriveikoilta, jotka ilmoittavat etteivät pääse peliin koska eivät ole hankkineet lippua

[kettu69]

Meneekö tämä rikki tänään:

Eniten paikalla koskaan: 6175 (06.10.2016 klo 22:57:14)

[onc]

Vitut pyörii silmissä. Aivan järjettömän pitkä viikko takana. Ajatus ei kulje, eikä kello liiku.

Uskomatonta, tänään on SE päivä.

[Raaka-Juhani]

Mikään ei tule olemaan samaa tämän illan jälkeen. Ei mikään.

[Belmero]

Näin vanhempana setämiehenä tätä päivää on odotettu vuosikymmenet, sieltä 70-luvun lopun Atik Ismailin vuosista asti. Välillä jo luovuttu toivosta, että ei mun elinaikana...Nyt sen on pakko toteutua. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Niin tai näin, ilta ei pääty kuivin silmin.

[klumpen]

Mä oon maajoukkueen ja ylipäänsä suomalaisen jalkapallon parissa verrattain uusi, takana vasta reilut kymmenen vuotta.

Mutta viimeisten kymmenen vuoden sisään mahtuukin sitten monta vuotta, joina oon antanut suomifutikselle kaikkeni. Se on ollut harrastus, rakkaus, intohimo, työ, toimeentulo, elämä. Niin aikuisten kuin nuorten puolella, oon antanut kaiken mitä voin.

Ja miten monesti oon törmännyt niihin kommentteihin: jalkapallo on neitien kaatuilua, tylsää, suomifutis on paskaa potkupalloa, ei koskaan arvokisoissa. Niin monessa käänteessä on törmännyt siihen turhauttavaan arkitodellisuuteen, että isosta harrastajamäärästä huolimatta jäädään muiden lajien jalkoihin.

Nyt ainakin osa tästä on muuttumassa. Ollaan ottamassa askel unelmaan, jalkapalloyhteiskuntaan. Ja toisaalta kaiken väheksynnän lisäksi tiedän myös, miten monen kanssa jaan sen unelman ja miten monet on tehneet töitä sen eteen todella kauan.

Tässä vaiheesaa en edes tiedä mitä sanoa. Mutta aion nauttia.

[Vaihtopenkin Vakkari]

Jo muutaman tunnin päästä mennään, kaljat kylmässä ja sauna lämpeää kohtapuoliin. Eihän tässä tahdo paikallaan pysyä, tästä voi tulla todella merkityksellinen päivä suomifutikselle. Kiitos että tämän hetken saa elää

[JättiNussi]

Itkettää saatana

[glubben]

Itkettää saatana

Sama,paitsi välillä naurattaa.

[Plusnic]

Meneekö tämä rikki tänään:

Eniten paikalla koskaan: 6175 (06.10.2016 klo 22:57:14)

Menee kunhan vaan jengi kirjautuu. Ei sitä euforiassaan kirjoittaa tarvi.

[Nigel Kugelschfeir]

Mulle se Unkari-peli on ekoja muistikuvia Huuhkajien otteista. Muistan kyllä ysäriltä jotain eksoottisia Albania- ja Azerbaidzhan-otteluita missä välillä hävisi kuva ja välillä ääni mutta pelin kulusta pysyi joten kuten kärryillä. Mutta noista en osaa sijoittaa oliko nuo ennen vai jälkeen tuota Unkari-peliä. Asuimme silloin Pohjois-Suomessa niin ei lapsena päästy koskaan stadionille peliä seuraamaan. No, oli miten oli, kauan tätä on odotettu ja nyt vihdoin ja viimein se on mahdollista.

[Kyseenalaistaja]

Miehistä parhaat, tää on matkamme pää!

[Purkkapallo]

Alkaispa jo!!