FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
26.11.2020 klo 00:05:57 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 14 [15]
 
Kirjoittaja Aihe: 15.11.2019  (Luettu 71528 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Stromae

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Midnight Wisps


Vastaus #350 : 15.11.2020 klo 14:17:47

Aamulla herätessä puhelimessa odottaa viesti. "Eteenpäin on menty!", isä on kirjoittanut. "Tänään Ylos", vastaan.

Ulkona on kirkasta, aurinko harvoin paistaa marraskuussa niin voimalla, ainakin siltä tuntuu. Raitiovaunupysäkillä vanhempi mies tulee puhumaan, näkee sinivalkoisen huivini. Vaihdetaan tunnelmat, toivotetaan hienoa päivää. Aurinkolasit päässä itken koko matkan yliopistolle Rock Siltasen soidessa tauotta kuulokkeissa. Päivästä kirjastossa tulee pitkä ja sekava.

Parisen tuntia ennen aloitusvihellystä vihdoin Töölöön. Väkeä on vasta niukasti paikalla. Hymyilen jännittyneille lapsille – lapsille, joille Suomi on se maa, joka aina voittaa. Kadehdin heitä, mutta samalla myös säälin. Heille tämä ei tunnu niin valtavalta, vuosikymmenien latausta ei ole. Tunne on eittämättä hieno, muttei äärimmäinen. Katson isääni. Mitä hän mahtaa miettiä, mitä hän tuntee?

Katsomoon. Toppatakkien ja sinivalkoisten vaatteiden meri. Tunnelmaa on mahdoton kuvailla. Mutta nyt, sieltä Huuhkajat saapuvat!

Ei mene kuin viisi minuuttia, ja yleisö repeää hurmioon, pariksi sekunniksi. En ehdi mukaan, olen nähnyt sivurajalla nousevan lipun. Lataus palautuu, kunnes purkautuu onneksi jo varttia myöhemmin. Itse en kuitenkaan osaa vielä hellittää.

Tuntematon vierustoveri tarjoaa povitaskustaan salmaria. Peli on 2–0, ja uskallan hengittää. Vasta nyt, vaikka missään vaiheessa ei ole ollut epäselvää, miten tänään kävisi. Kolmas osuma poistaa viimeisenkin jännityksen, ja hallitsematon hymy leviää kasvoille. Vedän tätä hetkeä sisääni. Se on ainutkertainen.

Vihellys, toinen, kolmas!

Halaus.

Juhla.

Onni.
Zazar

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Pepe Jürgens


Vastaus #351 : 15.11.2020 klo 14:52:29

Muistan vieläkin, miltä tuntui saapua Narinkkatorille odottelemaan marssia ja nähdä alhaalla valtava massa suomihuivisia laulamassa "oi meidän rakas suomi, en tiedä parempaa..." kuin jotakin uskonnollista mantraa. Silloin ymmärsin, että Suomesta on tullut jalkapalloyhteiskunta.
kamrat

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: 1897


Vastaus #352 : 15.11.2020 klo 15:54:48

Aloin nostalgianhakuisena katsomaan koostetta kyseisestä ottelusta, ja onhan toi tunnelma stadikalla ensimmäisen vartin osalta jo pelkästään aivan maaginen. Ei ole aika kullannut muistoja, loistava tapa hankkia fiilistä illan matsia varten.
Chuck

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: kuriositeetit


Vastaus #353 : 15.11.2020 klo 16:04:35

Kyllähän näitä lukiessa ja päivää muistellessa vähän herkistyy. Pitää kai itsekin kirjoittaa omat muistelmat tähän.

14.11.2019 iltapäivällä aika tuntuu pysähtyneen. Päivä vaihtuu kuitenkin hiljalleen illaksi ja saan jotenkin nukuttua. Aamupäivällä sitten junaan Jyväskylästä, josta lähtee myös jonkin verran muita sinivalkoisiin pukeutuneita matkaan. Pari bisseä ravintolavaunussa hiljalleen puseroon hiipinyttä jännitystä poistamaan. Tampereelta junaan tuleekin sitten massiivinen kannattajainvaasio ja konnari ilmoittaa junan olevan myyty yli kapasiteetin "jalkapallo-ottelun vuoksi". Laulut lähtevät ehkä vielä vähän ujosti junassa, mutta tunnelma on iloinen. Helsingissä kaikkialla näkyy huiveja, lippuja ja pelipaitoja. Jälleen pari bisseä huiviin ja Norwichin Pukki-fanituotepisteen kautta muutama joululahja matkaan ja kohti Narinkkatoria.

Feissari tulee torilla juttelemaan, ilmoitan että ei kiinnosta. Mies ei sitten edes yritä myydä mitään vaan jää keskustelemaan pelistä ja Huuhkajista reiluksi vartiksi. Ei ole kuulemma hirveästi seurannut jalkapalloa, mutta on täysin haltioitunut torin tunnelmasta. Chantit raikaavat nyt jo kunnolla, soihdut syttyvät ja siniset savut hämärtävät taivaan. On marssin aika. Kannattajien meri lähtee valumaan kohti stadionia ja pysäyttää kaiken muun liikenteen. Autoista, busseista ja raitiovaunuista tulee pelkästään positiivisia reaktioita. Tässä vaiheessa hurmos on jo sillä tasolla, että ottelu ei jännitä enää yhtään ja olen täysin varma voitosta. Tätä ei vaan enää ole mahdollista pupeltaa.

Stadionilla omat paikat löytyvät melko nopeasti. Yhtäkkiä kello onkin jo lähes pykälässä ja lasken, että kahden tunnin päästä se on vihdoin totta. Suomi on arvokisoissa. Tifo, Maamme-laulu, alkuvihellys. Istun tuularikatsomossa ehkä kymmenen sekuntia, kunnes on pakko nousta ylös. Ilokseni huomaan, että kaikki muutkin tekevät samoin. Koko yleisö laulaa, tuularikatsomo peittää välillä Hakkaa päälle-chanteillaan jopa Pohjoiskaarteen alleen, mikä aiheuttaa epäuskoisen naurunpyrskähdyksen. Ei tämä voi olla totta.

Paitsiomaalissa huomaan lipun nousevan heti, joten en ehdi sitä edes juhlimaan. Kyllä se maali vielä tulee. Ja niinhän se tuleekin, Jasse räjäyttää katsomon täyteen huutoon. 1-0 -johto alkaa kuitenkin vähän jännittää, toinen maali olisi hyvä saada. Sitä ei kuitenkaan ensimmäisellä jaksolla nähdä ja Liechtensteinin muutamat yritykset saavat hermostuneisuuden taas iskemään. "Entä jos taas..."

Toinen puoliaika alkaa, missaan tolppakudin kalja- ja kusijonojen takia. Yleisön kohahdus pistää kuitenkin juoksemaan takaisin katsomoon, jossa virkaintoinen järjestyksenvalvoja ei salli omille paikoille palaamista täyden tuopin kanssa. No, jäädään sitten mainosaitojen viereen. Mainosaidan hakkaamista, laulua ja kellon vilkuilua, kunnes pallo laitetaan pilkulle. Se on siinä, tiedän että Pukki laittaa pallon maaliin. Tilanne 2-0 ja koko katsomo ymmärtää sen, että se on nyt siinä, loppu on kosmetiikkaa. Loppuaika tuntuu vain yhdeltä pitkitetyltä orgasmilta, edes se kolmas maali ei tunnu enää kummoiselta kun fiilis on jo valmiiksi niin korkealla. 90 minuuttia täynnä ja mietin vielä, että tuleekohan se PI vai ei. Loppuvihellyksen jälkeen kuitenkin havahdun siihen, että olen juoksemassa kentälle itsekin muiden joukossa, reaktiomaisesti.

Tässä vaiheessa sitten loppuvat sanat. Sitä loppuvihellyksen jälkeistä tunnetta ei voi oikein järkevästi kuvailla. Puhdasta euforiaa kun Via Dolorosa soi, ilotulitteet räjähtelevät taustalla ja tuntemattomat ihmiset halailevat toisiaan. Vielä kentältä poistuessa on pakko pysähtyä hetkeksi portaisiin katsomaan sitä kentällä juhlivaa kansaa.
uh

Poissa Poissa


Vastaus #354 : 15.11.2020 klo 17:41:16

Peli jollaista ei tule koskaan kokemaan uudestaan.
vasurinho

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Musta/valkotelevisioissa oikealle hyökkäävä Suomi


Vastaus #355 : 15.11.2020 klo 17:54:09

Hymyilen jännittyneille lapsille – lapsille, joille Suomi on se maa, joka aina voittaa.

Tämä mielikuva kostutti silmäkulman.
Acos

Poissa Poissa


Vastaus #356 : 15.11.2020 klo 18:17:45

Ei tästä vielä vuotta voi olla :(
Hugh

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Kilo IF, Huuhkajat, Helmarit


Vastaus #357 : 15.11.2020 klo 20:56:48

Alkaa olla melkoisen maaginen päivä Huuhkajille tämä marraskuun viidestoista.
- 15.11.2018 C-liigan lohkovoiton varmistuminen
- 15.11.2019 EM-kisapaikan varmistuminen
- 15.11.2020 tärkeä vierasvoitto Bulgariasta
Tuoppi Tuoppi Tuoppi
Demian

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Mielipiteet eivät ole omiani


Vastaus #358 : 16.11.2020 klo 00:33:33

Alkaa olla melkoisen maaginen päivä Huuhkajille tämä marraskuun viidestoista.
- 15.11.2018 C-liigan lohkovoiton varmistuminen
- 15.11.2019 EM-kisapaikan varmistuminen
- 15.11.2020 tärkeä vierasvoitto Bulgariasta
Tuoppi Tuoppi Tuoppi

Tälle ja ketjun tarinoille Ylos
snakewarrior

Poissa Poissa


Vastaus #359 : 16.11.2020 klo 18:12:33

Myöhäistä tänne on nyt tulla muistelemaan hienoa vuosipäivää, mutta oli se tosiaan hieno päivä - sopiva humaltuminen ennen ja jälkeen sekä kaikenlaista muuta mukavaa.

Tuo päivä säilyy ikuisesti ykkösenä huuhkajahistoriassa ja ehkä koko suomalaisessa urheiluhistoriassa ylipäätään, ainakin minun mielestä. Sitä ei edes ohita jos pääsisivät mm-kisoihin. Ehkä tulevaisuuden arvokisavoitto pääsisi jaetulle kärkipaikalle, muttei edes yksinään ykköseksi - tämä kertoo parhaiten futiksen hienoudesta.

Ylihuominen on jo lähtökohtaisesti huuhkajien kaikkien aikojen toisiksi tärkein ottelu heti tuon Liechtenstein-matsin jälkeen. Jaetulla kakkossijalla ovat myös v. 1997 Unkari-peli ja v. 2007 ottelu Portugalia vastaan. Mikäli voitto tulee keskiviikkona, nousee se yksin kakkospaikalle - se olisi huuhkajien ensimmäinen mm-jatkokarsintapaikka.
Helmareilla taisi jo sellainen löytyä - olikohan niin että Tanskaa vastaan helmarit pelasi aikoinaan niissä. Toki mm-kisoissa eivät ole naisetkaan pelanneet, sen tiedän tietysti varmaksi.

Nyt se voitto on kuitenkin haettava ja paikka on paljon kovempi ja paineisempi kuin vuosi sitten Liechtensteinia vastaan - nyt ei takuulla kukaan lupaile voittoa etukäteen, kuten 🎅 hienosti silloin lupaili.
Tämä täytyy hyödyntää, koska huonolla arpaonnella tulee aiempia huomattavasti vaikeampi karsintalohko, josta kakkospaikkakin olisi kiven alla.
Tämän jälkeen riittää kaksi rupuista tasuria rankkarivoittoineen (mm-jatkokarsinnoissa) skottien tyyliin (Israel, Serbia) ja Lukesta tulisi kansallissankari, vuoden urheilija ja mikä tärkeintä - Suomi olisi ensimmäistä kertaa mm-kisoissa.

Edit. No ehkä sen C-liigan voiton voi myös laskea tuohon samaan sumppuun tärkeimmistä otteluista jaetulla kakkossijalla. Takasihan se kuitenkin jatkokarsintapaikan em-kisoihin.

Edit #2 tai ehkä voisi rankata tuon UNL:n C-liigan lohkovoiton varmistaneen Kreikka awayn tällä hetkellä yksinään kakkospaikalle kerta siitä sitten myös irtosi se em-jatkispaikka. Elikkä jaetulla kolmostilalla jo ennakkoon ylihuominen Wales-away noiden v. 97 ja 07 tasureiden kanssa ja voittamalla tuo, niin suoraan listan kakkoseksi kaikkien aikojen peleissä. (97- ja 07-pelit kuitenkin ansaitusti tuossa koska jo mahdollisuus kisoihin tai jatkokarsintoihin on ollut ikimuistoinen. Kumpaakaan peliä en katsellut. Jälkimmäistä kuuntelin radiosta työvuoroni aikana ja ensimmäisen ollessa en ollut vielä niin futisorientoitunut että tuota olisin edes huomannut)
« Viimeksi muokattu: 16.11.2020 klo 19:40:48 kirjoittanut snakewarrior »
Billy the Badger

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: ФК «Паруса» Силтавуорэнранта


Vastaus #360 : 18.11.2020 klo 13:58:55

Otetaanpa tämä tännekin, kun vastaus tailödöödenin viestiin meni kännihuhuilijaosastolle.

Jos 15.11. on päivämäärien päivämäärä suomalaisessa jalkapallossa, niin 18.11. sen sijaan:

18.11.2018 Unkari - Suomi, Nations Leaguen päätöskierros Budapestissa, Riven isot kokoonpanomuutokset ja tuloksena 2-0 tappio.

18.11.2019 Kreikka - Suomi, EM-karsintojen viimeinen matsi Ateenassa, niin ikään paljon muutoksia kokoonpanoon ja tuloksena 2-1 tappio.

Tänään on onneksi huomattavasti enemmän panosta pelissä kuin kahtena edellisenä vuonna.

15.11.

1989 Hollanti 3-0 Suomi (MM-k.)
1995 Venäjä 3-1 Suomi (EM-k.)
2000 Irlanti 3-0 Suomi (yst.)
2006 Suomi 1-0 Armenia (EM-k.)
2011 Tanska 2-1 Suomi (yst.)
2018 Kreikka 1-0 Suomi (UNL)
2019 Suomi 3-0 Liechtenstein (EM-k.)
2020 Bulgaria 1-2 Suomi (UNL)

18.11.

1951 Unkari 8-0 Suomi (yst.)
2014 Slovakia 2-1 Suomi (yst.)
2018 Unkari 2-0 Suomi (UNL)
2019 Kreikka 2-1 Suomi (EM-k.)
2020 Wales ?-? Suomi (UNL)

Liechtenstein- ja Bulgaria-voittoihin oli saatu Energiaa kaadetusta Armeniasta, mutta tälle päivälle näyttää paljon vaikeammalta kaivaa uskoa.

Vuoden 1951 Unkari-tappiossa maaleja latoivat Hidegkuti (kolme), Puskás (kaksi), Kocsis (kaksi) ja Czibor. Siinä sai varmaan Aulis ja kumppanit katsella menoa suu auki.
Julkea bulbul

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: TamU (JJK)


Vastaus #361 : 18.11.2020 klo 17:11:39

Liechtenstein- ja Bulgaria-voittoihin oli saatu Energiaa kaadetusta Armeniasta, mutta tälle päivälle näyttää paljon vaikeammalta kaivaa uskoa.

Eli jälleen uusi mainio tilaisuus tehdä historiaa. Tuoppi

 
Sivuja: 1 ... 14 [15]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines