15.11.2019

[Stromae]

Aamulla herätessä puhelimessa odottaa viesti. "Eteenpäin on menty!", isä on kirjoittanut. "Tänään ", vastaan.

Ulkona on kirkasta, aurinko harvoin paistaa marraskuussa niin voimalla, ainakin siltä tuntuu. Raitiovaunupysäkillä vanhempi mies tulee puhumaan, näkee sinivalkoisen huivini. Vaihdetaan tunnelmat, toivotetaan hienoa päivää. Aurinkolasit päässä itken koko matkan yliopistolle Rock Siltasen soidessa tauotta kuulokkeissa. Päivästä kirjastossa tulee pitkä ja sekava.

Parisen tuntia ennen aloitusvihellystä vihdoin Töölöön. Väkeä on vasta niukasti paikalla. Hymyilen jännittyneille lapsille – lapsille, joille Suomi on se maa, joka aina voittaa. Kadehdin heitä, mutta samalla myös säälin. Heille tämä ei tunnu niin valtavalta, vuosikymmenien latausta ei ole. Tunne on eittämättä hieno, muttei äärimmäinen. Katson isääni. Mitä hän mahtaa miettiä, mitä hän tuntee?

Katsomoon. Toppatakkien ja sinivalkoisten vaatteiden meri. Tunnelmaa on mahdoton kuvailla. Mutta nyt, sieltä Huuhkajat saapuvat!

Ei mene kuin viisi minuuttia, ja yleisö repeää hurmioon, pariksi sekunniksi. En ehdi mukaan, olen nähnyt sivurajalla nousevan lipun. Lataus palautuu, kunnes purkautuu onneksi jo varttia myöhemmin. Itse en kuitenkaan osaa vielä hellittää.

Tuntematon vierustoveri tarjoaa povitaskustaan salmaria. Peli on 2–0, ja uskallan hengittää. Vasta nyt, vaikka missään vaiheessa ei ole ollut epäselvää, miten tänään kävisi. Kolmas osuma poistaa viimeisenkin jännityksen, ja hallitsematon hymy leviää kasvoille. Vedän tätä hetkeä sisääni. Se on ainutkertainen.

Vihellys, toinen, kolmas!

Halaus.

Juhla.

Onni.

[Zazar]

Muistan vieläkin, miltä tuntui saapua Narinkkatorille odottelemaan marssia ja nähdä alhaalla valtava massa suomihuivisia laulamassa "oi meidän rakas suomi, en tiedä parempaa..." kuin jotakin uskonnollista mantraa. Silloin ymmärsin, että Suomesta on tullut jalkapalloyhteiskunta.

[kamrat]

Aloin nostalgianhakuisena katsomaan koostetta kyseisestä ottelusta, ja onhan toi tunnelma stadikalla ensimmäisen vartin osalta jo pelkästään aivan maaginen. Ei ole aika kullannut muistoja, loistava tapa hankkia fiilistä illan matsia varten.

[Chuck]

Kyllähän näitä lukiessa ja päivää muistellessa vähän herkistyy. Pitää kai itsekin kirjoittaa omat muistelmat tähän.

14.11.2019 iltapäivällä aika tuntuu pysähtyneen. Päivä vaihtuu kuitenkin hiljalleen illaksi ja saan jotenkin nukuttua. Aamupäivällä sitten junaan Jyväskylästä, josta lähtee myös jonkin verran muita sinivalkoisiin pukeutuneita matkaan. Pari bisseä ravintolavaunussa hiljalleen puseroon hiipinyttä jännitystä poistamaan. Tampereelta junaan tuleekin sitten massiivinen kannattajainvaasio ja konnari ilmoittaa junan olevan myyty yli kapasiteetin "jalkapallo-ottelun vuoksi". Laulut lähtevät ehkä vielä vähän ujosti junassa, mutta tunnelma on iloinen. Helsingissä kaikkialla näkyy huiveja, lippuja ja pelipaitoja. Jälleen pari bisseä huiviin ja Norwichin Pukki-fanituotepisteen kautta muutama joululahja matkaan ja kohti Narinkkatoria.

Feissari tulee torilla juttelemaan, ilmoitan että ei kiinnosta. Mies ei sitten edes yritä myydä mitään vaan jää keskustelemaan pelistä ja Huuhkajista reiluksi vartiksi. Ei ole kuulemma hirveästi seurannut jalkapalloa, mutta on täysin haltioitunut torin tunnelmasta. Chantit raikaavat nyt jo kunnolla, soihdut syttyvät ja siniset savut hämärtävät taivaan. On marssin aika. Kannattajien meri lähtee valumaan kohti stadionia ja pysäyttää kaiken muun liikenteen. Autoista, busseista ja raitiovaunuista tulee pelkästään positiivisia reaktioita. Tässä vaiheessa hurmos on jo sillä tasolla, että ottelu ei jännitä enää yhtään ja olen täysin varma voitosta. Tätä ei vaan enää ole mahdollista pupeltaa.

Stadionilla omat paikat löytyvät melko nopeasti. Yhtäkkiä kello onkin jo lähes pykälässä ja lasken, että kahden tunnin päästä se on vihdoin totta. Suomi on arvokisoissa. Tifo, Maamme-laulu, alkuvihellys. Istun tuularikatsomossa ehkä kymmenen sekuntia, kunnes on pakko nousta ylös. Ilokseni huomaan, että kaikki muutkin tekevät samoin. Koko yleisö laulaa, tuularikatsomo peittää välillä Hakkaa päälle-chanteillaan jopa Pohjoiskaarteen alleen, mikä aiheuttaa epäuskoisen naurunpyrskähdyksen. Ei tämä voi olla totta.

Paitsiomaalissa huomaan lipun nousevan heti, joten en ehdi sitä edes juhlimaan. Kyllä se maali vielä tulee. Ja niinhän se tuleekin, Jasse räjäyttää katsomon täyteen huutoon. 1-0 -johto alkaa kuitenkin vähän jännittää, toinen maali olisi hyvä saada. Sitä ei kuitenkaan ensimmäisellä jaksolla nähdä ja Liechtensteinin muutamat yritykset saavat hermostuneisuuden taas iskemään. "Entä jos taas..."

Toinen puoliaika alkaa, missaan tolppakudin kalja- ja kusijonojen takia. Yleisön kohahdus pistää kuitenkin juoksemaan takaisin katsomoon, jossa virkaintoinen järjestyksenvalvoja ei salli omille paikoille palaamista täyden tuopin kanssa. No, jäädään sitten mainosaitojen viereen. Mainosaidan hakkaamista, laulua ja kellon vilkuilua, kunnes pallo laitetaan pilkulle. Se on siinä, tiedän että Pukki laittaa pallon maaliin. Tilanne 2-0 ja koko katsomo ymmärtää sen, että se on nyt siinä, loppu on kosmetiikkaa. Loppuaika tuntuu vain yhdeltä pitkitetyltä orgasmilta, edes se kolmas maali ei tunnu enää kummoiselta kun fiilis on jo valmiiksi niin korkealla. 90 minuuttia täynnä ja mietin vielä, että tuleekohan se PI vai ei. Loppuvihellyksen jälkeen kuitenkin havahdun siihen, että olen juoksemassa kentälle itsekin muiden joukossa, reaktiomaisesti.

Tässä vaiheessa sitten loppuvat sanat. Sitä loppuvihellyksen jälkeistä tunnetta ei voi oikein järkevästi kuvailla. Puhdasta euforiaa kun Via Dolorosa soi, ilotulitteet räjähtelevät taustalla ja tuntemattomat ihmiset halailevat toisiaan. Vielä kentältä poistuessa on pakko pysähtyä hetkeksi portaisiin katsomaan sitä kentällä juhlivaa kansaa.

[uh]

Peli jollaista ei tule koskaan kokemaan uudestaan.

[vasurinho]

Hymyilen jännittyneille lapsille – lapsille, joille Suomi on se maa, joka aina voittaa.

Tämä mielikuva kostutti silmäkulman.

[Acos]

Ei tästä vielä vuotta voi olla

[Hugh]

Alkaa olla melkoisen maaginen päivä Huuhkajille tämä marraskuun viidestoista.
- 15.11.2018 C-liigan lohkovoiton varmistuminen
- 15.11.2019 EM-kisapaikan varmistuminen
- 15.11.2020 tärkeä vierasvoitto Bulgariasta

[Demian]

Alkaa olla melkoisen maaginen päivä Huuhkajille tämä marraskuun viidestoista.
- 15.11.2018 C-liigan lohkovoiton varmistuminen
- 15.11.2019 EM-kisapaikan varmistuminen
- 15.11.2020 tärkeä vierasvoitto Bulgariasta

Tälle ja ketjun tarinoille

[Billy the Badger]

Otetaanpa tämä tännekin, kun vastaus tailödöödenin viestiin meni kännihuhuilijaosastolle.

Jos 15.11. on päivämäärien päivämäärä suomalaisessa jalkapallossa, niin 18.11. sen sijaan:

18.11.2018 Unkari - Suomi, Nations Leaguen päätöskierros Budapestissa, Riven isot kokoonpanomuutokset ja tuloksena 2-0 tappio.

18.11.2019 Kreikka - Suomi, EM-karsintojen viimeinen matsi Ateenassa, niin ikään paljon muutoksia kokoonpanoon ja tuloksena 2-1 tappio.

Tänään on onneksi huomattavasti enemmän panosta pelissä kuin kahtena edellisenä vuonna.

15.11.

1989 Hollanti 3-0 Suomi (MM-k.)
1995 Venäjä 3-1 Suomi (EM-k.)
2000 Irlanti 3-0 Suomi (yst.)
2006 Suomi 1-0 Armenia (EM-k.)
2011 Tanska 2-1 Suomi (yst.)
2018 Kreikka 1-0 Suomi (UNL)
2019 Suomi 3-0 Liechtenstein (EM-k.)
2020 Bulgaria 1-2 Suomi (UNL)

18.11.

1951 Unkari 8-0 Suomi (yst.)
2014 Slovakia 2-1 Suomi (yst.)
2018 Unkari 2-0 Suomi (UNL)
2019 Kreikka 2-1 Suomi (EM-k.)
2020 Wales ?-? Suomi (UNL)

Liechtenstein- ja Bulgaria-voittoihin oli saatu Energiaa kaadetusta Armeniasta, mutta tälle päivälle näyttää paljon vaikeammalta kaivaa uskoa.

Vuoden 1951 Unkari-tappiossa maaleja latoivat Hidegkuti (kolme), Puskás (kaksi), Kocsis (kaksi) ja Czibor. Siinä sai varmaan Aulis ja kumppanit katsella menoa suu auki.

[Julkea bulbul]

Liechtenstein- ja Bulgaria-voittoihin oli saatu Energiaa kaadetusta Armeniasta, mutta tälle päivälle näyttää paljon vaikeammalta kaivaa uskoa.

Eli jälleen uusi mainio tilaisuus tehdä historiaa.

[Hugh]

Ylös vuosipäivän kunniaksi!

Ja pahus sentään, ettei Ranska-peliä pelata tänään, sillä historian perusteella jatkopaikka olisi silloin käytännössä täysin varma. Nyt joutuu vielä vähän jännittämäänkin, miten huomenna käy.

Alkaa olla melkoisen maaginen päivä Huuhkajille tämä marraskuun viidestoista.
- 15.11.2018 C-liigan lohkovoiton varmistuminen
- 15.11.2019 EM-kisapaikan varmistuminen
- 15.11.2020 tärkeä vierasvoitto Bulgariasta

[Peledinho]

Jonon jatkeeksi hyvät viimeistelytreenit

[Billy the Badger]

Eli jälleen uusi mainio tilaisuus tehdä historiaa.

16 Nov 2013    Wales v Finland    D    1-1    International Friendly
16 Nov 2003    Honduras v Finland    W    1-2    International Friendly
16 Nov 1994    Finland v Faroe Islands    W    5-0    UEFA European Championship

Ja tänään samat, tappiolla historiaa.

[Hugh]

Ylös! Maajoukkueiden maaginen putki tänä päivämääränä se vaan jatkuu. Jokohan olisi aika tehdä marraskuun viidennestätoista virallinen liputuspäivä?