15.11.2019

[laitapakkki]

Tuntuu aivan sairaan ihanalta. Voi vain kuvitella mikä on tunne 20+ karsintojen veteraaneilla. Ensimmäinen syksy, jonka asun Euroopan ulkopuolella ja Suomi menee kisoihin. Harmittaa helvetisti etten pääse kokemaan perjantaita 15.11. Töölössä, mutta ihan jumalattoman iloinen siitä, että tuhannet muut futisihmiset pääsevät.

Kuukauden päästä screenit jokaiseen isoon kaupunkiin ja kaikkien aikojen brenkkuhulinat käyntiin. Kyllähän ilta myös torijuhlia ja Tommi Läntistä vaatisi, mutta veikkaan että liiton pakastimessa vielä jääpaloja jäljellä.

[jartsa_76]

Mäkin rupean muistelemaan Suomen karsintataivalta alusta lähtien.Ensimmäinen otteluni oli Suomi-Tanska 1987 kun karsittiin EM -kisoihin 1988. Syksyllä 87 voitettiin riemukkaasti Tsekkoslovakia 3-0.

EM -kisoihin 1992 olin jo valveutunut futisseuraaja.Pohdin ja mietin karsintamenetelmiä,korijakoja ym. Muistaakseni tuolloin 33 osallistujaa karsi 7 paikasta Ruotsin päästessä isäntänä suoraan kisoihin. Jatkoon pääsi VAIN lohkonvoittaja, kakkonenkin täysin ulkona.

Muistan kuinka hyvillään oltiin Hollanti tasurista 1-1 ja Portugali 0-0 matsista.Ei kuitenkaan villeimmissä unelmissakaan mietitty kisapaikkaa.Nämä karsintaottelut olivat hieno tapa kohdata parhaita maita,joskus harvoon pelata hyvä tulos, mutta ei mitään realistista ajatustakaan voittaa lohkoa.

Lohkossa pelasi vielä Malta ja Kreikka.Hurjaa, neljästä vastustajasta 3 on voittanut Em -kultaa.

Se karsintajärjestelmä ja maajoukkueen kannatus oli jotenkin niin erilaista. Nykyään maajoukkueita yli 66 % enemmän (  33 -> 55 ) ja EM -kisoihin osallistuu kolminkertainen määrä joukkueita, lähes yhtä paljon kuin 30v sitten oli Euroopassa maajoukkueita.

Tämä ei tietenkään yhtään himmennä lopputurnaukseen pääsyn arvoa.Futiskulttuuri ja ajatus päästä lopputurnaukseen... se vaan oli niin utopiaa.

Nyt se todella kolkuttelee.Niin vuosikymmeniä sitten kun paperilla pelasin pikkupoikana omia futiksen mm-kisoja ja Em -lopputurnauksia, ei edes omissa papereissa uskaltanut unelmoida Suomen olevan mukana.Ei, ei kyllä koskaan.

Toki, nythän maita on 24.Mutta taso on Euroopassa laaja. Hirmu kovia euroopalaisia futismaita jää tälläkin kertaa ulos.

Pakko se on alkaa uskoa että tämä on jytky.Iso jytky jonka ei pitänyt tapahtua, Suomi vaan ei kuulu futismaiden eliittiin. Kerran oli Hyypiät ja Litmaset samassa sukupolvessa mukana...ja sekin sauma meni.

Nyt, nyt on onnelliset tähdet kohdalla.Jos tämän yhden...tämän ainokaisen kerran onnistuttais... yksi voitto Liechtensteinista.

Kyllä mä alan jo uskoa... nyt nukkumaan !

[Mateush]

Kolera-allas

22.5.1985 - 15.11.2019

Kovia juttuja.

[PumanNapit]

10.9.2008, taitaa olla ensimmäinen muistikuva jostain Huuhakajien ottelusta, TV:stä katselin, tais olla Saksaa vastaan 3-3.
Olin 6v

Ja nyt vittu yks voitto ja ollaan kisoissa!

[Haunted]

Istuin randomfaijan ja lapsikatraansa vieressä muuan O'Learysissa pelin aikana. Pöydät olivat sen verran lähekkäin että kuulin jutustelun selkeähkösti.

"Niin *****, kun vaari ei ehtinyt kovin montaa peliä iskän kanssa katsoa, kun se lähti taivaaseen niin kauan sitten. Mutta me mennään sun kanssa kattomaan kun Suomi menee kisoihin! Tätä on odotettu vuosikymmeniä, voi hemmetti kun vaari näkisi."

Superjunnu in the making. Tuli snadi roska silmään.

[Road to Allikko]

Ekat futismuistot vuodelta -94, kun MM-finaalipäivänä lehdessä kerrottiin Ruotsin voittaneen MM-pronssia. Muistan aatelleeni, että sehän tarkoittaa, että Suomellakin on mahdollisuus! Vähänpä tiesin millainen savotta muodostuu edes kisapaikan raivaamisesta.

Jos joku viikonlopun voitonjuhlista toipunut pääsee Ateenaan asti 18.11., voisi viedä jonkun eväskorin tai savisorsan kiitoksena sinivalkoiselle välimerelliselle veljeskansalle Bosnian nuijimisesta tänään.

[OHTO]

Ensimmäinen peli paikanpäällä rippikouluikäisenä joskus 90-luvun loppupuolella. Vastassa oli joku Unkari. Vettä tuli kaatamalla ja lopussa kaveri päästettiin tasoihin, kun suomalaiset sohivat pallon paniikissa omaan maaliin. Vaikka kastuttiin läpimäriksi ja voitto ja mahdollisuus kisapaikkaan menetettiin lopussa, jäi nuoreen jalkapalloilijanalkuun positiivinen ja lämmin fiilis. Olihan se hieno kokemus Olympiastadionilla ensimmäistä kertaa isossa pelissä ja mahtavassa tunnelmassa.

[Beppe]

Pakko sanoa, että heti pelin jälkeen ei oikein tuntunut miltään, oli vaan jotenkin tyhjä olo ja takki tyhjänä. Kreikka - Bosnia matsin aikana alkoi jo euforia kasvamaan ja eihän tässä sitten ole nukkumisesta tullut yhtään mitään. Varmaan yhtä kiimaa seuraavan kuukauden ajan ja siitä taas seuraavat 9 kuukautta tjsp.

 

[Billy the Badger]

Ei vittu nukuta. HH nukkuu vieressä, en edes suostunut panemaan sitä kun kulli on seisomisesta sen verran herkkänä. Mitä sitä tekee kuukauden ajan?

[waccoe]

8.9.1993 Suomi-Ranska Tampereen Ratinalla. Litmanen pommittaa ylärimaan 1. puoliajalla. Eräs Markku Kanerva pitää Anders Erikssonin kanssa taskussaan Ranskan melko kuuluisaa kärkiparia J-P Papin - Eric Cantona. Toisella puoliajalla alkuun heti merkkausvirhe kulman (vai oliko sivuvapari?) jälkeen josta Laurent Blanc laittaa tylysti 1-0 ja muutamaa minuuttia myöhemmin lahjapilkusta Papin naulaa 2-0. Ratinalla jaettiin Postin sponsoroimia Litmanen-postikortteja, joka taitaa olla vieläkin tallessa vanhempien luona.

[JurpoBiltema]

Muistan MM-kisat 1982 (olin 7 v). Eka maaottelu paikan päällä oli nuorten peli Tanskaa vastaan Ratinassa keväällä 1987. Ensimmäinen maaottelu, jonka muistan oikein katsomalla katsoneeni telkkarista, oli ottelu Pohjois-Irlantia vastaan toukokuussa 1984.

8.9.1993 oli Ratinassa peli Ranskaa vastaan - ja oikeastaan vasta silloin innostuin kunnolla. Eka vieraspeli oli Puolaa vastaan syksyllä 2006. Siihen asti kuitenkin meni, vaikka kotimatseja olikin alla paljon.

[sepedeus]

Kaikki selviää marraskuussa!

[Micky Lee]

Oma eka maaottelu paikan päällä oli tuo 11.10.1997 pelattu matsi. Tässä on nyt kuukausi aikaa miettiä miten itse kukin aikoo kisapaikan vastaanottaa. Hassu tilanne kyllä, koska itse olen aina ajatellut, että kisapaikka joskus elämässä vielä napsahtaa.

[haikaran uhri]

6.10.2001 äitini kuljetti mut 533km läpi Saksan maata Gelsenkircheniin kannustamaan vierasjoukkuetta ja yön aikana takaisin. Päällä mulla vähän liian iso 2xl-Litmanen-paita, koska se oli ainoa pelipaita, jonka edellislomalla löydettiin, jolla edes spl:n logo rinnassa.
Meidän kisamahdollisuudet oli menneet hieman aikaisemmin, mutta 0-0:n myötä olemme kuitenkin estäneet Saksan menoa sillä päivänä kisoihin - heidän piti sen sijaan lähteä Play-offiin. Tämä fakta maistunut pojalle, joka silloin uskonut, että haikara on pudottanut hänet väärään maahan.

15.11. äidin syntymäpäivä. Joskus on unohtunut katsomaan kalenteriin, mikä päivämäärä on. Tämän kerran se ei voi tapahtua.

Kiitos äiti! Sinua muistelen, jos sampanjakorkki oikeasti aukaisee...

[Bay]

Faija vei ensimmäistä kertaa olympiastadionille katsomaan Suomen matsia Saksaa vastaan 2001. Tästä päivästä muistan etenkin bussimatkan ennen peliä, sillä käytävillä hallitsemattomasti hyppivät sekä huutavat kanssakannattajat olivat vielä tässä vaiheessa ehkä jopa hieman pelottavia forumistinalun silmissä. Pelko vaihtui kuitenkin pikaisesti yhteisöllisyyden tunteeksi, sillä joku mahdollisesti täälläkin vielä vaikuttava hieno setämies huomasi orastavan ahdinkoni ja antoi Suomen kaulahuivinsa minulle. Sitä elettä on tullut kirottua pettymysten äärellä kerran jos toisenkin, mutta tällä hetkellä vallitsevan euforiamyrskyn keskeltä haluisin sanoa vain kiitos, kiitos ja kiitos.

Kiitos myös itselleni, että ostin aikanaan liput perjantaille 15.11.2019. Siitä tulee hieno päivä.

[Nebe999]

Ensimmäinen Suomen maajoukkueen pelini oli 5.6.1999 EM-karsintaottelu Stadikalla. Vastassa oli Turkki ja tärkeistä pisteistä pelattiin, sillä Suomi oli näemmä hakenut Istanbulista samoissa karsinnoissa jo vierasvoiton.

Sittemmin tutuksi tullutta sulamista silloinkin, 7-vuotiaana, oltiin todistamassa.

Turkki nousi Hakan Sükürin johdolla 2-0 tilanteesta 2-4 voittoon. Muistan vieläkin faijan vitutuksen. Ja myös sen, kuinka autolle piti palata varovasti, mahdollisten Turkki-hulien läsnäolon takia( faijalle )

Omasta typeryydestäni johtuen lippu tähän tulevaan, kaikkien aikojen kotipeliin uupuu, joten toivottavasti johonkin päin Helsinkiä saadaan mahtipontinen kisastudio pystyyn!

[Der Hammer]

Kesäkuussa 1977 faija vei katsomaan MM-karsintaottelua Italiaa vastaan. Peli päättyi 0-3 -tappioon. Samassa kuussa tuli käytyä myös PM-turnaukseen kuuluvassa Suomi - Tanska -ottelussa, jonka Tanska voitti 2-1.

Vuoden 1978 MM-kisojen karsinnassa merkittävintä oli Jyrki Niemisen Wembleyllä tekemä maali. Peli päättyi kuitenkin Englannin voittoon 2-1. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun suomalainen pelaaja maalaa Englannin kotistadionilla.

Noilta ajoilta löytyy vielä muistona vuodelta 1976 peräisin oleva maajoukkueen esittelylehti.

[Jyystöhöylä]

Mulla on lippu telskille anniskelukatsomoon, toistakymmentä kaveria tulossa mukaan ja 15.11. on perjantai. Tuntuu epätodelliselta.

[Hasselhoff]

Ensimmäinen majun peli paikan päällä oli 11.10.1997. Ei siitä sen enempää. Via dolorosaa ollut siitä asti, mutta nyt ollaan tässä. Me vittu mennään kisoihin. Kiitos Rive ja uskomaton joukkue.

[Zorbas]

Olin 27.5.1984 katsomassa paikan päällä Porissa Suomi-Pohjois-Irlanti MM-karsintamatsin. Se oli eka näkemäni Huuhkajamatsi.

Sama. Matsin jälkeen pidin itsestäänselvänä, että Suomi on kova futismaa ja arvokisalopputurnauspaikka on vain ajan kysymys. Ja niinhän se onkin. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä.

[Julian]

Itselläni ensimmäinen matsi, jonka muistan katsoneeni paikan päällä, on surullisen kuuluisa Hollanti-matsi vuodelta 2005. Tämän jälkeen on tullut maajoukkueen perässä reissattua Reykjavikista Albaniaan. Eilen tuli tippa linssiin. En uskonut näkeväni tätä päivää pitkään aikaan, mutta nyt jäät on otettu pois hatusta ja kisoissa nähdään!

[Etzo]

Visio 2020 - Kimmo J. Lipponen on mestari

[kakkakukkanen]

Ensimmäinen maajoukkuematsi oli päivää ennen 10-vuotissynttäreitä 3.6.1982 Englantia vastaan. Se hävittiin näyttävästi ja pienen pojan maailmankatsomusta ihmetytti ja hämmensi peliä edeltävät kannattajakulttuurin ilmiöt. Toinen peli muistaakseni oli 15.5.1984 Neuvostoliittoa vastaan Kouvolassa, jossa niinikään tuli takkiin, kuten niin usein muutenkin tässä vuosien ja vuosikymmenten aikana.

Takaraivossa kalvaa edelleen ja tuleekin kalvamaan karsintojen viimeisiin sekunteihin asti Suomi-Unkari, mutta eiköhän tästä nyt kisoihin silti mennä.

[Lisbie]

Liitytään mukaan muisteloihin. Ensimmäinen maajoukkueen peli paikan päällä taitaa olla Suomi–Viro helmikuussa 1993 Myyrmäki-hallissa. Sen jälkeen eletty mukana, vaihtelevasti paikan päällä ja tv:lle laulaen.

Oman kannatustaipaleen hienoimpiin hetkiin menee ainakin Azerbaidžanin kaato perse jäässä Stadikalla marraskuussa 2007, silloin kun edellisen kerran oltiin voiton päässä kisoista. Aallonpohja varmaankin Tukholman vuoden 2011 totaalisen nöyryytyksen seuraaminen kakkoskaljalaskuhumalassa.

Myönnetään toki, että ei tule enää läheskään säännöllisesti paikan päällä riekuttua, kun jossain vaiheessa kasvoi vähän ulos siitä homohuutelusta ja pullojen väistelystä, mutta ehkä tähän jalkapalloyhteiskuntaan mahtuu muitakin kuin oikeinkannattajia.

Marraskuun viidennestätoista tulee hieno päivä.

[MJ]

11.10.1997: Suomi - Unkari ja pohjaton tuska.
Reilut 22 vuotta tunteiden vuoristorataa ilman palkintoa.  
15.11.2019: Suomi - Liechtenstein ja suunnaton ilo.

Riven johdolla me mennään kisoihin