Katsoin läpi MM-kisojen 2018 rostereita. Yhdeksän puolustajaa ja kolme hyökkääjää ovat esimerkiksi sellaisia määriä, joita ei periaatteessa ylitetty. Esimerkiksi 5-4-1 muodostelmalla kisat läpi vetänyt Costa Rica lähti MM-kisoihin yhdeksällä puolustajalla, joista viisi oli avauksessa. Penkille jäi kaksi topparia ja yhdet vaihtomiehet wingbackeille. Sen lisäksi penkillä oli kaksi maalivahtia, kaksi puolustavaa keskikenttää ja neljä enemmän hyökkäyspään pelaajiksi laskettavaa yksilöä. Koska Costa Rica pelasi vain yhdellä kärjellä, varsinaisia kärkipelaajia koko ryhmässä oli vain kaksi, mutta hyökkäyspään vaihtoehdot olivat monikäyttöisiä ja esimerkiksi Brasiliaa vastaan Urenan tilalle vaihdettiin kärkeen laituri Bolanos eikä ryhmän toista kärkipelaajaa Campbellia.
5-2-3 muodostelmalla pelannut Belgia puolestaan lähti kisoihin toppareinaan Vertonghen, Alderweireld, Kompany, Boyata ja Vermaelen. Wingbackeja olivat Meunier, Chadli, Carrasco ja T. Hazard. Keskikentän keskustaan se asetti KDB:n, Witselin, Dembelen, Fellainin, Tielemansin ja Dendonckerin, joka toki pelasi Englantia vastaan topparina, kun Belgia lepuutti ihanneavaustaan, joten on ehkä vähän makuasia, että laskeeko hänet jopa puolustajaksi, jolloin Belgia olisi nimennyt jopa kymmenen puolustajaa, mutta ainakin Wikipediassa hänet oli merkitty keskikenttäpelaajaksi. Yläoksille jäivät E. Hazard, Mertens, Lukaku, Januzaj ja Batshuayi. Belgiakin pelasi vain yhdellä kärjellä, joten Lukakun ja Batshuayin lisäksi muita puhtaita hyökkääjiä ryhmässä ei ollut, mutta toki loukkaantumissumassa Mertensin olisi voinut siirtää keskelle oikealta puolelta.
Englanti veti MM-kisat läpi puolestaan 5-3-2 muodostelmalla. Puolustajia olivat Stones, Maguire, Walker, Cahill, Jones, Young, Rose, Trippier ja Alexander-Arnold. Lisäksi Dier oli merkitty puolustajaksi, mutta hän sai kaikki peliminuuttinsa keskikentällä, mutta hän on kuitenkin Dendonckerin kaltainen rajatapaus, joka olisi voinut pelata molempia pelipaikkoja. Belgialla ja Englannilla oli tavallaan siis 5,5 topparia ja yhteensä 9,5 puolustajaa käytettävissään. Suomella tuollaista luksuspelaajaa ei oikein ole kuin Lam, joka voisi stuntata sekä keskikentällä että topparina, mutta hänen perustasonsa ei riitä kisamiehistöön, koska viime maaotteluikkunassakin hän tuli mukaan vasta varsinaisen ryhmän ulkopuolelta eivätkä aiemmat maajoukkuenäytöt ole olleet kummoisia, joten ainakaan minä en häntä halua 23 pelaajan kisajoukkueessa nähdä. Palatakseni Englantiin, Dierin lisäksi keskikentän keskustassa olivat Delph, Loftus-Cheek, Lingard, Alli ja Henderson. Kane, Sterling, Rashford, Vardy ja Welberck olivat viisi muuta pelaajaa, jotka täyttivät kahden ylimmän pelaajan paikat. Paperilla Sterling ja Rashford olivat laitureina mukana ja Kane-Vardy-Welbeck oli hyökkäyskolmikko, mutta tokihan Sterling pelasi avauksessa usein Kanen parina.
Lähden siis siitä, että Suomi nimeää viisi topparia ja kaksi vaihtoehtoa wingbackeiksi/laitapuolustajaksi laidoille, koska käytössä ei ole riittävän hyvää luksuspelaajaa ja puolestaan keskikenttäpelaajat ovat ne, jotka suuremmalla todennäköisyydellä vaihdetaan tuoreempiin miehiin kesken ottelun, joten siksi kisajoukkueessani on kuusi keskikentän keskustan pelaajaa ja viisi topparia. Suurin mietinnän aihe onkin, että laskeeko Kanerva Raitalan toppariksi vai wingbackiksi/laitapuolustajaksi. Koska Kanerva halunnee vasenjalkaisen topparin avaukseen ja arvokisojen avausottelussa O'Shaughnessy avauksessa kuulostaa kaikesta huolimatta jotenkin väärältä, lasken Raitalan toppariksi. Jos Raitalan laskisi oikeaksi laitapuolustajaksi ja vaikkapa Alho tai hän itse loukkaantuisi, jäljelle jäisi vain yksi pelaaja oikealle puolelle, koska L. Väisänen on kuitenkin lähtökohtaisesti toppari, vaikka hän tulikin Liechtensteinia vastaan vieraissa neljäksi minuutiksi laitapuolustajaksi vaihdosta sisään. Jos Raitalan laskee toppariksi ja hän loukkaantuu, jäljelle jää kuitenkin vielä neljä topparia ja kaksi vaihtoehtoa oikealle puolelle.
L. Väisänen tosiaan tuuraa Arajuurta tai Toiviota ja on joukkueessani nelostoppari. Jos Arajuuri menee rikki, Toivion ja Ojalan ohella näen L. Väisäsen myös mahdollisena korvaajana keskellä, koska hän on esimerkiksi Ojalaa vikkelämpi irtoamaan vastaan puolustuslinjasta vastustajan yksinäiseen hyökkääjään kuten Arajuuri monesti tekee. Ojalan ajoitukset eivät välttämättä pelaa yhtä hyvin kuten Sveitsiä vastaan nähtiin hänen ollessaan pari kertaa hieman myöhässä (maakaksinkamppailut 2/5). Viimeksi maaliskuun maaotteluikkunassa Arajuuri esimerkiksi irtosi kamppailemaan Dzekoa vastaan puoleen kenttään joitakin kertoja tukiessaan korkeaa prässiä tai välitöntä vastaprässiä (maakaksinkamppailut 4/7). EM-kisoissa niin täytyy tehdä Windia, Dzuybaa ja Lukakua vastaan, joten myös keskitopparille kyky puolustaa eteenpäin on merkittävä asia eikä vain sivutoppareille, jotka tukkivat taskut.
Ilmassa puolestaan L. Väisäsen voittoprosentti oli jopa Ojalaa parempi JT:n ja JB:n koontien mukaan syyskuun kahdessa Kansojen liigan ottelussa (8/14=57% vs. 5/9=55%), joten siksi minusta L. Väisänen olisi varmasti ihan pätevä vaihtoehto pelaamaan puolustuslinjan keskelläkin eikä hän ole kuin pari senttiä Ojalaa lyhyempi. Hän pomppaa usein niin korkealle, että se auttaa pääpallojen voittamisessa. Oikeana topparina Väisänen onkin jo pelannut syksyllä. Ehkä hieman yllättäen puolestaan maakaksinkamppailuissa syyskuussa, jolloin Väisänen ja Ojala tahkosivat kaksi yhteistä kilpailullista ottelua, Ojala oli selkeästikin parempi (13/18 vs. 9/17). Molemmat irtosivat periaatteessa yhtä paljon vastaan, mutta Ojala vielä fyysisempänä jässikkänä voitti useammat vääntötilanteet, joten toisaalta tuolloin hänellä olivat ajoitukset kunnossa ja ehkä Sveitsi-peli oli yksittäinen huono peli ennemmin. Toisaalta Ranskaa vastaan vieraissa Väisänen voitti 5/6 maakaksinkamppailustaan ja Ojala ilmassa 4/5, joten tuossa pelissä lukemat menivät niin päin kuin sopi ehkä odottaakin. Yhtä kaikki, Väisäsen kyky pelata myös sivutopparina nostaa hänet Ojalan edelle.
Viidennen topparin pohdinta on hankalaa. O'Shaughnessy olisi luonteva varamies Raitalalle vasempana topparina vasenjalkaisuutensa takia, mutta kun vastassa ovat Tanska, Venäjä ja Belgia, onko hän tarpeeksi luotettava puolustussuuntaan? Toinen vaihtoehto on ottaa mukaan tosiaan Ojala, joka olisi luonteva keskitoppari Arajuuren loukkaantuessa. O'Shaughnessy toisaalta toisi mukaan ryhmään pitkät rajaheittonsa, mutta lähtökohtaisesti vaihtopenkillä niistä ei ole hyötyä. DOS viisi vuotta Ojalaa nuorempana vaihtoehtona olisi tulevaisuutta ajatellen parempi valinta, koska Ojala tuskin enää montaa vuotta maajoukkueessa pelaa, mutta toisaalta tuoko pelkkä kisaryhmässä mukana oleminen riittävää lisäarvoa kokemuspankkiin.
Koska mielestäni L. Väisänenkin voisi tuurata keskellä Arajuuren loukkaantuessa, Ojala ei ole papereissani saletti valinta. Se johtuu eritoten siitä, että jos Raitala loukkaantuu ja Suomi haluaisi yhä vasenjalkaisen topparin kentälle, O'Shaughnessyn olisi oltava ryhmässä mukana viidentenä topparina. Jos puolestaan unohtaa jalkaisuuden, Suomi laittaa loukkaantumisen sattuessa kentälle seuraavaksi parhaan topparin ja se on siinä tapauksessa L. Väisänen. Kanerva joutunee kysymään uudelleen itseltään, että voiko hän luottaa O'Shaughnessyn hoitavan hommansa puolustussuuntaan riittävän luotettavasti? Ojalasta Kanerva tietää, mitä hän saa ja kieltämättä siinä tapauksessa, että Suomi joutuu käyttämään rotaatiotoppareita, jotenkin minulla kaikesta huolimatta olisi enemmän luottoa Ojalan fyysiseen olemukseen kuin O'Shaughnessyyn. Toisaalta Arajuuren ja Toivion ollessa kunnossa Ojalalle ei ole ollut käyttöä tosipeleissä, kun puolestaan DOS on ollut kolmas toppari Arajuuri ja Toivion rinnalla kahdesti sekä Raitala kerran. Toki Arajuuren kanssa Ojala ei oikein mahdu samaan aikaan kentälle ja siksikin DOS ja Raitala vasenjalkaisina vaihtoehtoina ovat saaneet vastuuta.
Topparipohdinta helpottuisi toki sillä, että valitsisin mukaan 23 pelaajan ryhmään kuusi topparia, jolloin DOS ja Ojala molemmat mahtuisivat mukaan, mutta mielestäni jos käy niin, että kaksi tai jopa kolmea topparia loukkaantuu, sitten Suomi vain pelaa kylmästi 4-4-2:lla, koska keskikentälle ja hyökkäykseen on laatua tarjolla enemmän siinä tapauksessa. Pitää vain luottaa siihen, että kuudennelle topparille ei tule käyttöä missään olosuhteissa lyhyessä turnauksessa. Viisi puhdasta topparia+Raitala kuulostaa liialliselta, jos ja kun tarkoituksena on käyttää Raitalaa sivutopparina. Uronen-Hämäläinen kaksikko hoitaa vasemman laidan ja Alho-Granlund oikean. Jälkimmäisestä kaksikosta avauksessa toinen on pienempi paha kuin esimerkiksi DOS sivutopparina tai ainakin minä järkeilen asian niin, jollei sitten Raitalaa siirretä oikealle ja L. Väisänen kuitenkin ottaisi vasemman sivutopparin paikan, mutta uskon siihen, kun näen. Kun aloitin hahmottelemaan kisajoukkuetta ja tätä viestiä pari päivää sitten, DOS oli Ojalan edellä vitostopparina joukkueessani juuri sen takia, että hän olisi kuitenkin Raitalalle luontevin korvaaja sivutopparina vasenjalkaisuuden takia ja hän on jo kahdesti pelannut sillä paikalla tosipeleissä Arajuuren ja Toivion rinnalla, mutta siitä huolimatta päädyin lopulta kokemukseen ja vahvempaan kaksinkamppailupelaamiseen valitsemalla mukaan Ojalan. Jos Raitala menee rikki, sitten L. Väisänen pelatkoot vasempana topparina mieluummin kuin O'Shaughnessy, vaikka viimeksi mainitusta pidänkin paljon.
Koska neljää puhtaampaa hyökkääjää ei mukaan mahdu, Forss jää ulos. Hänen pudottamisensa ei oikeastaan edes kirpaise, koska Pukki, Pohjanpalo ja Jensen täyttävät itseoikeutetusti kolmen hyökkääjän paikat. Lod voi lisäksi pelata kärkiparissa ja Jensen loukkaantumissumassa keskikentällä. Eikä pidä unohtaa Valakaria, joka U21-maajoukkueessa on pelannut ylimmässä prässilinjassa 4-4-1-1/4-4-2 muodostelmassa. Jos puolestaan vaihdosta tarvitaan juoksuvoimaa selustaan, Lappalainen ja Soiri kisajoukkueestani voivat paikata sillä osa-alueella Forssia ihan riittävästi ja lisäksi he tarjoavat paljon muutakin joukkueeseen.
Suomen toinen pääryhmitys on 4-4-2. Siihen paras vaihtoehto vasemmalle laidalle on mielestäni Lappalainen, joten hän on kisakoneessa, koska tuon ryhmityksen käyttämiseen pitää myös varautua optimaalisella tavalla. Liechtenstein-kuljetuksen lisäksi hän oli hyvä esimerkiksi viimeisimmässä maaottelussaan Armenia-kotipelissä, vaikka joutui aina tuplatuksi laidallaan. Näytöt MLS:ssä ovat lisäksi vakuuttaneet ainakin minut. Pallo pysyy jalassa haastoissa taitavasti ja lisäksi hän pystyy antamaan kulmapotkuja sekä sivuvapaapotkuja yhtenä mahdollisena vaihtoehtona nyt, kun Taylor ei 23 pelaajan miehistööni mahdu. Lappalainen oli muun muassa se, joka keskitti Jensenin voittomaalin Armenia-kotipelissä, koska hän ja Lod jakoivat kulmavastuun tuossa ottelussa. Lappalainen tuo siis nopeutta ja vastaisku-uhkaa toiselle laidalle siinä tapauksessa, että Suomi pelaa 4-4-2:lla ja tosiaan ainakin minuun hän on tehnyt riittävän vaikutuksen livenä näkemissäni maaotteluissa, joten siksi olen niin vahvasti hänen vankkureissaan. Luotan myös siihen, että hän ehtii saamaan itsensä kuntoon toukokuun loppuun mennessä, vaikka ilmeisesti vielä hän ei ole ollut joukkueharjoituksissa mukana, vaan harjoitellut itsekseen matalalla intensiteetillä:
https://www.mountroyalsoccer.com/2021/4/8/22371344/lappalainen-could-miss-out-on-euro-selection?utm_campaign=paulvance63&utm_content=chorus&utm_medium=social&utm_source=twitterLod on tietysti yksi laitapelaaja 4-4-2:ssa, mutta lisää tarvitaan. Soiri on luottopelaaja Kansojen liigasta 2018 ja jopa syksystä 2017 alkaen, joten hän on jokerina mukana.
Lisäksi hän oli ilmeisesti ainakin EM-karsinnoissa Kamaran huonetoveri ja yksi parhaista ystävistä joukkueessa, joten jotta Glen on parhaassa vireessään, samanhenkinen Soiri pitää ottaa siksikin mukaan. Joukkuehengen merkitystä ei voi aliarvioida, kun hauskuuttaja Pirinenkin on ulkona ryhmästä, heh. Tällä viikolla ilmestyneessä Soirin pelaajakortissa Huuhkajien sosiaalisessa mediassa viimeisen kysymyksen jälkeen taustalta kuuluu kaiken lisäksi Kamaran jokin tokaisu, joten oletettavasti he ovat edelleen läheisiä ja kun Soiri on tosiaan ollut yksi Kanervan luottomiehistä, en epäile hetkeäkään etteikö hän olisi kisakoneessa. Tarvittaessa Soiri voi myös pelata wingbackina hätätapauksessa. Jensen pystyy pelaamaan Kaukon ohella myös hieman erilaisessa laiturin roolissa, joten onhan tuossa jo viitisen nimeä 4-4-2:n laidoille. Miksei Valakarinkin voisi tunkea sinne hätätapauksessa ja jopa Hämäläisen kuten Ukrainassa.
Keskustan keskikenttäpelaajia ovat sitten ensinnäkin Sparv, Kamara, Kauko ja Schüller. Lisäksi Lod voi pelata oikeana keskikenttänä ja parhaiden saamiseksi kentälle hän onkin sillä paikalla hahmotelmassani. Valakari on kuudes keskikenttäpelaaja keskustaan, koska toppareita ei ikinä vaihdeta tuoreempiin, mutta keskikenttäpelaajia kyllä, joten tosiaan siksi valitsin mukaan tiukan seulan läpi viisi topparia ja kuusi keskustan pelaajaa.
Englantikin käytti kuutta keskustan keskikenttäpelaajaa, kun Dierin laskee sellaiseksi. Belgiallakin oli kuusi pelaajaa mukana, jotka pystyivät pelaamaan keskikentän keskellä, kun Dendonckerin ottaa lukuun. Kuusikkona keskikentän kolmen linjaan on siis Sparv-Kamara-Kauko-Schüller-Lod-Valakari. Taylor jää ulos, koska Valakari on minusta parempi pelaaja loppupeleissä molempiin suuntiin. Perustelin tuota jo Sveitsi-pelin läpikäynnissäni, mutta lainaan itseäni vielä uudelleen:
"Jos Valakarin ja Taylorin väliltä pitää tehdä valinta kisoihin, ottaisin Valakarin. Pitää kuitenkin muistaa se, että Taylorin onnistuminen Irlanti-pelissä johtui eritoten siitä, että Kenny organisoi prässin kovin kehnosti ja Irlannin kahden alimman linjan välissä oli jatkuvasti isojakin tiloja, joita myös kuka tahansa muu kuin Taylorkin olisi kyennyt hyödyntämään melkeinpä. Eikä Irlanti ole tuonkaan pelin jälkeen vakuuttanut, koska avausvoitto Kennyn kanssa on yhä ottamatta. Kunnia toki Taylorille siitä, että hän hyödynsi ne tilat, mutta muistissa on myös Bulgaria-vieraspeli, jossa 4-4-2:ssa hänen sijoittumisessaan puolustussuuntaan oli puutteita ja samat puutteet ovat nyt näkyneet tässäkin maaotteluikkunassa laitakeskikenttänä ikävä kyllä. Valakari pystyy tekemään samat asiat hyökkäyssuuntaan ja on minusta parempi puolustussuuntaan kolmen miehen keskikentässä."Ylläolevaan voisi vielä lisätä sen, että 4-4-2:ta käytettäessä Lappalainen ja Soiri ovat mielestäni parempia vaihtoehtoja vasemmalle laidalle kuin Taylor, koska lokakuussa livenä nähdyissä maaotteluissa en ihan hirveästi vakuuttunut Taylorin annista ylöspäinkään, vaikka hän pystyikin pysymään pallossa ja pelaamaan kombinaatioita Urosen kanssa, mutta haastoissa laitakaistalla oikean jalan saaminen auki keskityksiä varten ei ollut riittävän toisteista. Lappalainen ja Soiri ovat edellä tuolla osa-alueella ja puolustussuuntaan luotan heihin jopa Tayloria enemmän mitä tulee esimerkiksi sijoittumiseen. Valakari on puolestaan dominoinut Kyproksen sarjassa, joten maajoukkuenäyttöjen lisäksi sekin puoltaa hänen valintaansa ennen Tayloria.
Summa summarum, 23 pelaajan kisamiehistöni mukailee Englannin MM-miehistöä, koska niin ikään se puolusti 5-3-2:ssa ja hyökkäsi 3-1-6:lla Huuhkajien tavoin:
Maalivahdit (3)
Hradecky (Pickford)
Joronen (Pope)
Jaakkola (Butland)
Topparit (5)
Arajuuri (Maguire)
Toivio (Walker)
Raitala (Stones)
L. Väisänen (Cahill)
Ojala (Jones)
Wingbackit/laitapuolustajat (4)
Uronen (Young)
Hämäläinen (Rose)
Granlund (Trippier)
Alho (TAA)
Keskikenttäpelaajat (6)
Sparv (Henderson)
Kamara (Alli)
Lod (Lingard)
Schüller (Delph)
Kauko (Dier)
Valakari (Loftus-Cheek)
Laiturit (2)
Lappalainen (Sterling)
Soiri (Rashford)
Hyökkääjät (3)
Pukki (Kane)
Pohjanpalo (Vardy)
Jensen (Welbeck)
5-3-2Pukki (Lappalainen) - Pohjanpalo (Jensen)
Kamara (Kauko) - Sparv (Schüller) - Lod (Valakari)
Uronen (Hämäläinen) - Raitala - Arajuuri (Ojala) - Toivio (L. Väisänen) - Granlund (Alho, Soiri)
Hradecky (Joronen, Jaakkola)
4-4-2Pukki (Jensen) - Pohjanpalo (Valakari)
Lappalainen (Soiri) - Sparv (Schüller) - Kamara (Kauko) - Lod
Uronen (Hämäläinen) - Arajuuri (Ojala) - Toivio (L. Väisänen) - Raitala (Granlund, Alho)
Hradecky (Joronen, Jaakkola)
Jos kisajoukkue laajenee 25 pelaajaan, sitten valitsisin mukaan O'Shaughnessyn/S. Väisäsen, joka oli kuitenkin EM-karsinnoissa kolmostoppari ja sitä pitää kunnioittaa. Jos hän on kunnossa, ottaisin hänet ehkä jopa ennen Ojalaa mukaan, koska hän on todistetusti pelannut tosipeleissä Arajuuren ja Toivion kanssa toisin kuin Ojala ja terveenä ollessaan ollut korkealla Kanervan papereissa, koska onhan kyseessä kuitenkin Serie A:ssakin pelannut toppari. En usko, että hänen taitonsa ovat ruostuneet niin paljoa, vaikkei hän ole maajoukkueessa pelannut sitten syksyn 2019. Toisaalta Ojalalla on kuitenkin kokemusta tosipeleistä maajoukkueessa viimeisen vuoden aikana, vaikka yhteiset minuutit Arajuuren ja Toivion kanssa ovat nollissa, joten tokkopa S. Väisänen häntä pudottaa ryhmästä, mutta hänen nimeään ei kuitenkaan pidä vielä täysin unohtaa. Jos S. Väisänen olisi ollut käytettävissä esimerkiksi Sveitsi-pelissä, minulla on sellainen kutina, että aika monen kisajoukkueessa hän olisi mukana.
Toinen paikka menisi varmaankin sitten Taylorille tai Forssille. Taylor olisi kohtalainen lisä keskikenttäkuusikkoon ja laidalle 4-4-2:ta käytettäessä. Forss puolestaan olisi neloshyökkääjä, mutta ehkä kuitenkin vasta viides vaihtoehto kärkipariin Pukin, Pohjanpalon, Lodin ja Jensenin jälkeen, joten hän saattaisi olla siltikin hyödyttömämpi kuin Taylor.
Jos ja kun lopuksi mietin Suomen avausvastustajaa Tanskaa, sillähän on tapana pelata pystysyöttöjä selustaan Brathwaitelle ja Poulsenille, jotka tykkäävät kaventaa laidoilta keskemmäs. Toivio vuoti Ukrainassa 1-0 maalissa päästäen vikkelän Moraesin puttaamaan pallon maaliin edestään eikä saanut kuriin tämän spurttia. Brathwaite on vielä vikkelämpi yksilö, joten riittääkö Toivion nopeus häntä vastaan? Brathwaite varmasti tulee pyrkimään pystyjuoksuihin Toivion ja Arajuuren välistä.
Poulsen puolestaan on hyvä ilmassa ja jos Raitala on vasen toppari, häviääkö Suomi liikaa pääpalloja viimeisessä linjassa? Bosniaa vastaan Raitala voitti ilmakamppailustaan 1/3, joten toisaalta niitä ei ihan hirveästi tullut ja siten tuossa tilastossa on liikaa kohinaa suurempien päätelmien tekemiseksi. Kaiken lisäksi 4-4-2:lla pelatessa olen kuitenkin pitänyt Raitalan kyvystä laitapuolustajana lukea keskityksien lentoratoja ja siivota niitä hyvällä sijoittumisella, joten en olisi liian huolissani, vaikka Raitalalla on pituutta vain 181 senttiä ja Poulsenilla 192 senttiä, mutta pohdinnan arvoinen asia tuo joka tapauksessa on ja suurin uhkakuva sille, ettei Raitala olisikaan vasen sivutoppari Parkenilla. Voisiko Suomi yllättää ja laittaa Toivion vasemmaksi toppariksi painimaan Poulsenia vastaan ja jalkanopeudeltaan vikkelän L. Väisäsen oikeaksi toppariksi pitämään Brathwaiten aisoissa? Tuolloin Raitala voisi pelatakin jopa oikeana wingbackina. Vai aikooko Suomi pelata siten, että Arajuuri tulee mahdollisimman usein auttamaan Raitalaa tai tuplaako Uronen Raitalan kanssa Poulsenin, jolloin toisaalta laitapuolustaja Wass saattaa jäädä hetkellisesti auki laitakaistalle?
Venäjää vastaan Raitala sen sijaan olisi minusta hyvä valinta vasemmaksi toppariksi, koska esimerkiksi laitapuolustaja Fernandesilla on tapana pelata palloja selustaan oikeaa välikaistaa pitkin spurttaavalle laiturille (mahdollisesti Ionov). Raitala on kuten todettua hyvä sijoittumaan ja luulen, että hän pystyisi olemaan melko montakin kertaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan katkomassa noita maitse annettuja pistoja selustaa kohden.
Siinä tapauksessa, että Kanerva suunnittelee jonkun muun kuin Raitalan asettamista vasemmaksi sivutoppariksi Poulsenia vastaan ja Jukka pelaisikin oikealla avausottelussa, voisin harkita luopumista Alhosta, koska tällöin Granlundille (ja Soirille) jäisi lähtökohtaisesti vain kaksi alkulohkopeliä, joissa hän pääsisi kentälle, mutta jos tilalle tulisi vasenjalkainen O'Shaughnessy, olisiko Kanervalla sitten sen enempää luottoa häneen kuin Raitalaan, vaikka O'Shaughnessy saattaisikin muutaman pääpallon Raitalaa enemmän voittaa? Kuten todettua, O'Shaughnessy avauskokoonpanossa Suomen historian ensimmäisessä arvokisaottelussa ei kuulosta jotenkin oikealta, joten voi olla, että kaikesta huolimatta Kanerva, Nurmela ja kumppanit joutuvat asettamaan oikeajalkaisen pelaajan (L. Väisänen) vasemmaksi toppariksi ja jos suunnitelmana on sen jälkeen peluuttaa Raitalaa Venäjää vastaan topparina (mikä minusta olisi toimiva ratkaisu), O'Shaughnessyllekaan ei välttämättä olisi käyttöä sen enempää.
Kolmannen topparin dilemmaa ei tietenkään tarvitsisi pohtia, jos Suomi uskaltaisi lähteä 4-4-2:lla Tanskan kaatoon. Arajuuri olisi tällöin omalla paikallaan vasempana topparina ja pääsisi painimaan selkeästi Poulsenia vastaan. Toivio saisi apua puolestaan keskemmäs kaventaneelta Raitalalta Brathwaiten aisoissa pitämiseen. Tanskan hyökätessä 2-3-5:llä laiturit putoaisivat syvälle seuraten Tanskan laitapuolustajien Maehlen ja Wassin nousut. Maehle oli erinomaisessa iskussa maaliskuun maaotteluissa omalla laidallaan, mutta Suomella olisi ilman muuta asettaa hänelle hyvä ja luotettava päällystakki nimeltä Lod, joka ei vuoda puolustussuuntaan. Lappalaisen nopeus toisella laidalla puolestaan riittäisi Wassia vastaan. Keskemmällä tietysti pitäisi luottaa siihen, että Kamara ja Sparv pärjäävät välikaistoilla Erikseniä ja Delaneyta vastaan. Toki he saisivat apuja yläpuolelta ja sivustakin silloin, kun Tanskan laitapuolustajat jäisivät keskimmäiseen tasoon, koska oikein yhtäaikaa kaikki eivät voi nousta nelikosta Maehle-Delaney-Eriksen-Wass. Pukki-Pohjanpalo kaksikko hoitaisi lähtökohtaisesti Christensenin, Kjaerin ja alemmas peliä pyörittämään jäävän Höjbjergin, mutta toisaalta he voisivat myös vetäytyä todella lähelle keskikentän linjaa jättäen topparit vapaaksi ja ikään kuin tuplaisivat välikaistoilla Delaneyn ja Eriksenin. Toisaalta eritoten Kjaerilla on hyvä oikea jalka ja jos se jätetään vielä tarkoituksella vapaaksi, Suomen puolustuslinjan selustaan tulee jatkuvasti pidempiä syöttöjä ja jossain vaiheessa voi käydä köpelösti, joten ennemmin kyllä asettaisin Pukin prässäämään Kjaeria ja sulkemaan hänen oikean jalkansa, jolloin Brathwaite ja Poulsen eivät saisi niin paljoa pystysyöttöjä. Jos Kanerva luottaa, että Pukki tekee työnsä hyvin eikä anna Kjaerin viljellä tuttuja pitkiä syöttöjä selustaan, silloinhan toki Raitalan voisi asettaa vasemmaksi sivutoppariksi huoletta Poulsenia vastaan, jos tiedossa olisi, että Poulsen ei kuitenkaan niitä palloja tule saamaan niin montaa 90 minuutin aikana, heh. Kyllähän tuossa kerta kaikkiaan pohdittavaa riittää.
