PK-seutu ja Ahvenanmaa jännittelee keskenään hekumallisissa €-pleijareissa niin keskitytään täällä siihen oikeasti mielenkiintoisempaan, liigakarsintaan. Vastatusten ovat viime kauden tapaan KPV ja TPS, kaksi perinteistä seuraa, kaksi viime vuosina tiukkoja keskinäisiä matseja toisiaan vastaan pelannutta joukkuetta. Totuttuun tapaan ottelussa on enemmän panosta mitä vain teksti-tv:n välityksellä voi nähdä. Kokkolan kaupunki on nihkeillyt stadionin uudistamishankkeen kanssa läpi koko vuoden, ja on selvää että uskottavuuden kannalta KPV tarvitsee peräkkäisiä liigakausia jotta kyseinen pyhättö saadaan mallikelpoiseksi futisjuhlan pitopaikaksi. TPS:n taloudellinen tilanne ei puolestaan ole ollut puoleen vuosikymmeneen mitenkään päivänvaloa kestävä, ja sille jokainen Ykkösessä pelattu kausi on taloudellisesti hyvin raskas joten pois olisi päästävä ja pian.
Isoja panoksia, isoja pelaajia ja ennen kaikkea isoa tunnelmaa. On taas aika sen syksyn riehakkaimman ja katkerimman ajan.
Viime vuonna tämä samainen ottelupari oli tiukka kuin teiniä kotiarestiin laittava vanhempi. Kokkolassa pelattiin lähes suofutikseen sopivissa olosuhteissa unettava 0-0, ja ratkaisu siirtyi Veritakselle. Kupittaalla, matsin ajankohtaan nähden, yllättävänkin hyväkuntoisella nurmella TPS siirtyi ensin 1-0 -johtoon seuraikoni Sami Rähmösen maalilla. Termi "pukukoppimaali" sai kuitenkin taas tuulta purjeisiinsa kun KPV punnersi itsensä helpohkosti vaparin jälkitilanteesta tasoihin, ja näin ollen etu oli vihreävalkoisilla vierasmaalisäännön turvin. TPS menetti tauolla isoimman hyökkäyspään syömähampaansa, ja toinen puoliaika muistutti enemmänkin joukkueelta pään seinään hakkaamista. KPV surffaili koko toisen jakson ja piti tasatilanteen loppuvihellykseen asti, juhlien liiganousua.
Tuon jälkeen on kuitenkin vettä virrannut Aurajoessa ja noista kahdesta joukkueesta ei käytännössä paljoa ole kummastakaan jäljellä. Katsotaan miten tällaiseen tilanteeseen ollaan päädytty?
TPS lähti kauteen 2019 pöytä lähes täysiksi uusiksi katetulta pöydältä. Mika Laurikaisen projekti tuli päätökseensä vain muutamia minuutteja em. KPV-pettymyksen jälkeen ja joukkueessa alkoi uusi aika. Salon Palloilijoista organisaatiolle hyvinkin tuttu mies, Tommi Pikkarainen, otti ohjakset käsiinsä ja vaikkakaan pelaajamyllerrys ei ollut mitenkään massiivinen, oli ero selkeä Laurikaisen monivuotiseen projektiin verrattaessa. Pelaajistossa ei lähdetty nostamaan omalta tuotantotehtaalta uusia tulevaisuuden nimiä, vaan ukkoja naarattiin sisään vasemmalta ja oikealta, ylhäältä ja alhaalta, verivihollisista ja yhteistyöseuroista.
Talven cup-taival oli joukkueelta tuloksellisesti surkea, mutta sen verran kuitenkin oli muuttujia matkassa pelaajiston ja pelitavan suhteen talvella tapahtunut, että aikaista putoamista hallikilpailusta ei voi pitää minään hirveän suurena shokkina. Varsinainen kausi alkoikin sitten aivan päinvastaisesti mitä moni aiempi. Kun Laurikaisen aikana TPS:n isoimmat pistemenetykset kohdistuivat poikkeuksetta kauden alkupeleihin, painelivat mustavalkoiset Pikkaraisen johdolla ensimmäiset kolme peliään tappioitta, kärsien ensimmäisen tappionsa vasta Ykkösen ylivoimaisesti lopulta voittanutta Hakaa vastaan.
Koko kauden ajan TPS seilaili turvallisesti kakkossijalla, samaan aikaan kun Haka paineli ihan omilla pistelukemillaan ja alempana taso oli kyseenalaisen heikon tason vuoksi enemmän tai vähemmän ristiin pelailua. Vaikka Pikkaraisen ryhmä tekikin hyvää tulosta, ei pelin sisällä ollut missään vaiheessa kautta sellaista todellista dominoivaa punaista lankaa, joka olisi viihdyttänyt kotiyleisöä tai tuonut sellaisen rutiininomaisen turvallisen tunteen että joka peli klaarataan näytöstyyliin, jollainen esimerkiksi juuriki Hakalla varmasti oli läpi kauden. Mustavalkoiset alkoivat vasta kauden toisella puolikkaalla löytämään kokoonpanoon sellaista pysyvämpää palettia, mutta loppukautta varjosti myös täysi panoksettomuus joka näkyi matseissa lähinnä hölkkävaihteella pelaamisena. Kostautuuko tämä pitkä panoksettomuus heikkona matsivireenä? Se nähdään viimeistään torstain pelissä.
TPS:n kauden ehdoton kohokohta oli huikeat maalimäärät paukutellut Espinosa, jolle on varmasti kysyntää kauden päätteeksi myös muualta. Monipuolinen hyökkääjä osaa iskeä läheltä ja kaukaa, sekä myös rakentaa muille paikkoja. Kokonaisvaltainen paketti kaikin puolin ja kun viime kauden tehomies Ääritalo, oli tehojen puolesta hieman hiljaisempi, voidaan Espinosaa pitää todellisena superlöytönä. Myös alakerrassa homma toimi isoksi osaa kautta. Toinen ulkkarilöytö, Hernandez, kärsi alkukaudesta hieman kielimuurin aikaansaamista kommunikaatiokatkoksista, mutta kunhan mies vaan sai sisäisen tekstityksensä kuntoon, oli meno vakuuttavaa. Miehen parina on nähty niin Rasmus Holmaa kuin HJK-junnu Valtteri Vesiahoakin, ja molempien kanssa homma on toiminut vähintäänkin hyvin.
Liigakauden evakossa aloittanut KPV, lähti liigakauteen pienoisena kysymysmerkkinä. Kilpavarusteluun tarvittavaa rahaa firman sisältä löytyi sen verran, että ihan millään tusinanipulla ei liigakauteen tarvinnut lähteä. Yhtälöön kun lisättiin vielä umpisurkeaksi kauden alla ennustetut HIFK ja FC Lahti, oli moni jopa sitä mieltä että KPV säilyy turvallisesti sarjassa. #RESPECT Suomen Cupinkin osalta voitiin sanoa että ei vihreävalkoiset mikään täysi pisteautomaatti tule Veikkausliigassa olemaan, sen verran mainiosti joukkue tuossa arvostuksensa huippua nauttivassa kilpailussa esiintyi. Liigakausi kuitenkin osoitti sen että pelkällä hyvällä rahapussilla ei pääsarjatasolla vielä saa mitään. Jarmo Korhosen inhorealistinen pelitapa ei tuottanut toivottuja tuloksia, ja joukkue kilpailikin VPS:n kanssa sarjan hännillä lähinnä siitä että kumpi saavuttaa ensimmäisen voittonsa liigakaudella 2019. KPV voitti tämän skaban napaten ensimmäisen kerran täyden pistepotin (vasta) kesäkuun alussa heti sen jälkeen kun Korhonen oli poistunut päävalmentajan pallilta. Missään vaiheessa kuitenkaan KPV:n pistekertymä ei ottanut kunnolla tuulta purjeisiinsa, mutta päätoimiseksi käskyttäjäksi palkatun Jani Uotisen saapumisen jälkeen, on KPV alkanut heräilemään myös kentällä, joskin liian myöhään.
Pelkästään Jani Uotisen piikkiin ei kuitenkaan KPV:n lievää noususuunnassa olevaa peliesityskäyrää voi laittaa, vaan iso osa kunniasta menee kesken kauden saapuneille ulkkarihankinnoille. Maajoukkuetason laitakiitäjä Memolla on osoittautunut oikeinkin päteväksi kaveriksi pelipaikallaan, kun taas Ykkösestä naarattu (tulevaa karsintavastustajaa aiemminkin Veritaksella tällä kaudella kiusannut) Taiki Kagayama, tekee sitä väsymätöntä näkymätöntä työtä kentällä, joista japanilaispelaajat ympäri maailman kovemmissakin liigoissa tunnetaan. Isoin kultakimpale on kuitenkin KPV:lle ollut Ishmael Yartey. Huikaisevan puolikautisen joukkueen hyökkäyspäässä pelannut pallotaikuri, olisi peliesityksellään kävellyt minkä tahansa muunkin Veikkausliigaa pelaavan joukkueen avariin, ja ei ole liioiteltua sanoa että KPV:n karsintamenestys kulminoituu pitkältikin Yarteyn senhetkiseen pelivireeseen.
Hyökkäys on paras puolustus kokkolalaisten tapauksessa, sillä alakerta on läpi kauden ollut sanalla sanoen surkea. Yksilövirheitä on näkynyt lähes jokaisessa ottelussa, ja etenkin johtoaseman pitäminen on osoittautunut melkeinpä painajaiseksi KPV:lle. Kun vastassa tulee olemaan Ykkösen ylivoimaisesti kauden paras hyökkääjä, saa nähdä riittääkö koko KPV:n epävarma alakertakaan pysäyttämään miestä?
Oman lisämausteensa ottelupariin tuo pelipaikkakysymys. TPS aloittaa pelit kotonaan suht'koht hyväkuntoisella Veritaksen nurmella, joka ihme ja kumma kesti härkäviikkojen rasituksen, joskaan se ei ihan missään priimakunnossa tule torstaina olemaan. KPV:llä puolestaan taistellaan aikaa ja olosuhteita vastaan, kun kotikentän kunto on täysi arvoitus. Matsi pelataan joko hirveässä kunnossa olevalla kentällä, tai tekarilla Seinäjoella. Jälkimmäisen luulisi jopa palvelevan paremmin KPV:n pelitapaa, joka puolestaan korostaa ensimmäisen osaottelun lopputuloksen merkitystä. Jos KPV voittaa vieraspelinsä vähänkään turvallisella tuloksella, voisi luulla että toinen peli pelataan Kokkolassa vaikka sitten polviin asti mutavelliin upotettuna sillä olosuhteet ovat molemmille joukkueille sellaiset joissa ei maaleja tehdä kuin mäihällä (kts. viime vuoden karsinnan eka osaottelu). Jos puolestaan toiseen peliin jää ihan kunnon pelattavaa, on pelikuntoinen alusta paras vaihtoehto, ja siinäkin KPV on vahvoilla aktiivisemman pelityylinsä ja yksilöosaamisensa myötä.
Seuraa ainakin heitäEnoch BanzaHJK-laina on lämmennyt mitä pidemmälle syksy on edennyt, ja kikkakoneen laitaosaaminen sekä nopeus, saattavat nousta arvoon arvaamattomaan TPS-alakerran ainoaa heikkoa osa-aluetta (laitapuolustaminen) vastaan?
Mika ÄäritaloSuurten pelien mies jolle varmasti tulevan matsin panokset toimivat enemmänkin turbopolttoaineena, kuin pelottimena.
Juri KinnunenTPS-kannattajien sydämiin itsensä pelannut laitakipittäjä kohtaa nyt takavuosien seuransa. Monta tuttua kaveria vastapuolella joten meneekö yliyrittämiseksi vai pysyykö pokeri tällä yleensä joka solullaan matseihin eläytyvällä pelaajalla?
Matej HradeckyMoni veikkasi uran olevan vakavan loukkaantumisen jälkeen ohi, mutta niin vain se "punaisin Hradecky" on tekemässä paluuta takaisin huipputasolle. Jälkimmäinen peli, mikäli pelataan alkuperäisen suunnitelman mukaan Kokkolassa, tulee olemaan riskaabeli kentän alustasta johtuen.
Unohtakaa muoviset europleijarit ja suunnatkaa katseenne näihin oikeasti merkityksellisiin otteluihin, joista ei tunnetta ja sydäntä tule puuttumaan!
