Kun lukee erilaisia jalkapalloaiheisia keskusteluja ym., niin syntyy käsitys, että nykyisin tiedetään ainakin teoriassa, missä ongelmakohdat ovat. Suomeen ollaan luomassa jalkapalloprofessuuria ja dataa kerätään koko ajan poskettomia määriä. Eli tiedon puutteen problematiikkaan on käsittääkseni vastattu jo aika hyvin.
Nyt vain pitäisi saada aikaan muutosta käytännön toiminnan tasolla, että vaatimustaso kasvaisi kautta linjan uusimman tiedon edellyttämään kategoriaan. Valmentajien pitää odottaa enemmän, pelaajien pitää odottaa toisiltaan enemmän. Toimintakulttuurissa tuntuu olevan vielä hurjasti töitä, että pystytään haastamaan ns. todelliset jalkapallomaat. Liigan tasossa taas annetaan valtava tasoitus vastustajille.
Tämän EM-huuman myötä laji on nosteessa Suomessa, eli nyt pitäisi kyllä tarttua ripeällä otteella ja korkealla tahtotilalla toimeen tason nostamiseksi suomalaisissa seuroissa. Katse kääntyy Palloliiton, liigan ja seurojen yhteistyöhön sekä yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen mm. lajitietouden ja -arvostuksen parantamiseksi. Jääkiekko hoiti leiviskänsä kunnolla ja nyt Suomesta tulee huippupelaajia kuin liukuhihnalta. Sama on toteutettavissa myös jalkapallon puolella, jos vain jaksetaan painaa loppuun asti.
Kyllä tiedetään ongelmat, mutta ei osata niitä ratkaista tai ei ole resursseja niitä ratkaista. Ongelma tosin on myös se, että kaikki eivät välttämättä tiedosta näitä samoja ongelmia. Eli jos vain osa valmentajista ymmärtää ongelmat, niin se ei riitä. Koko jalkapallokartalla pitäisi nuo tiedostaa ja keksiä niihin ratkaisut.
Esim. jos meidän pelaajilla ei riitä kunto kuin yhden jakson-> meidän pitää nostaa intensiteettiä harjoituksissa ja peleissä. Helppo sanoa, mutta miten käytännössä tuo toteutetaan on täysin eri asia. Varsinkin pelit ovat ongelma, jos liian vähän on pelejä missä intensiteetti on riittävän korkea.
