Olipa sykähdyttävä ja sydäntä lämmittävä hetki nähdä Mäkijärven pusku painumassa vastustamattomasti ylälompsaan. Sekä lopun raastaminen ja Tepsin loppumyllyn tylsyttäminen oikeastaan täysin.
Harvoin voi yhtä rehellisesti sanoa jonkun ansainneen jotain. Kotkalainen futis ansaitsi tämän. Vuosien saatossa KTP:n sulaminen ja töhöily on saanut tragikoomisia piirteitä ja välillä on näyttänyt siltä, että vanhaa uskomusta vaikeuksien kasaantumisesta sellaisille hartioille jotka ne myös kestävät, olisi yritetty venyttää jo pikkuisen turhan pitkälle. En usko, että empaattisinkaan ihmissielu osaa kuvitella millainen lämpö, helpotuksen tunne ja riemu hyväilee valkovihreän kilven alla. Muistissa on varmasti ihan tarpeeksi jo vajaan kymmenen vuoden ajalta niitä hetkiä, kun naamaan on hierottu paskaa, kun olisi ollut paikka omalla tekemisellä ratkaista asioita parhain päin. Nyt se sauma lopulta käytettiin, vaikka pari ottelupalloa jäikin syksyn aikana käyttämättä. Voi juhlia kuten urheilumenestystä pitääkin - tässä tapauksessa voitetun tasapelin jälkeen. Eikä sitten keväämmällä kabinettien viimeisen saunavuoron jälkeen.
Aika moni ei ihan täysin ymmärrä miten poikkeuksellinen kaupunki Kotka on suomalaisen futiskulttuurin kannalta. KTP:n kilpailija taitaa olla vain KTP. Talvella korista, kesällä futista. Ja kevät/syksy sitten osin päällekäin. Kotkalainen katsomo poikkeaa omasta mielestäni käytännössä kaikista muista näkemistäni. Vastustajalle vittuilu on ajoittain lähellä jotain myötähäpeän asteikkoa, kannustukseen lähtee mukaan melkein poikkeuksetta koko katsomo. Paine omille pelaajille voi olla suoraan syvään päätyyn pudotettuna jopa liikaa käsiteltäväksi. Toisaalta kokeneemmat vieraat suurelta osin osaavat nauttia tunnelmasta, tietävät kusipäisen ahtaajavittuilun kuuluvan asiaan, eikä sillä oikeasti tarkoiteta mitään henkilökohtaista. Hämmentävimpiä kokemuksia suomalaisessa jalkapallokatsomossa on se joukkopsykoosi, kun raitapaitainen erehtyy pelaamaan palloa alaspäin. Sekunnissa vähintään kymmenen lähintä papparaista alkaa mutisemaan ja viittomaan vastustajan maalia kohti. Olen täysin varma, että universumi luhistuisi, jos KTP:n päävalmentajaksi palkattaisiin Petri Vuorinen. Kaiken nielevä musta aukko syntyisi Arto Tolsa areenan kohdalle, kun pimputtelu ja katsomon ylikuumeneminen johtaisi kaiken olemassa olevan luhistumiseen.
Valtavat onnittelut kaikille KTP:n kannattajille. Toivon viisautta Kotkan kaupunkipäättäjille olosuhdeasioissa ja seurajohdolle järkeä päähän, koska olen ollut vuosia siinä uskossa, että kotkalaisen futiskulttuurin heikoin lenkki on seurajohtaminen. Jään mielenkiinnolla odottamaan ensinnäkin milloin päästään taas pelaamaan - ja sitten kun otteluohjelmia julkaistaan on kalenterissa kaksi isoa ympyrää. KTP-KuPS ja KTP-FC Lahti. Ensin mainittuun en pääse tunnelmasta nauttivana turistina, vaan odotan revanssia edelliselle keskinäiselle, jossa kuopiolaisia nöyryytettiin kahdella tavalla. Kentällä ja vihreillä housuilla. Kotkan ja Lahen kohtaaminen taas tulee olemaan eeppistä keskinäistä nokittelua. Jos tuossa matsissa ei rallatella joululauluja, niin syön Sapokassa hatullisen paskaa.
Onnittelut Kotkaan ja vetäkää nuppi turvoksiin. Tosin näin 7,5 tuntia pillin vihellyksen jälkeen ei tarvinne pahemmin enää kehoitella.
(jos joku murehtii tepsiä, niin ne tulee tälläkin kertaa takaisin - luonnonlaki)
