Toisella palstalla jo kirjoitinkin, että 2014 putoaminen oli ilmeisesti olemassaolon kannalta välttämätöntä ja toimintakulttuurin kannalta terveellistä. Tehtiin selvähkö visio siitä, kuinka palataan 95-vuotiskaudella liigaan. Mutkia oli tuonkin matkan varrella, mutta urheilullisessa mielessä tavoitteeseen päästiin. 2018 putoaminen oli vielä nähtävissä työtapaturmana, joka kuitattiin nopeasti. Nyt 2020 ei enää oikein löydy seuralta selityksiä eikä allekirjoittaneelta huumorintajua.
Mahdollisimman nopeasti pitäisi nyt saada Janne Kytölä, Jouko Peräaho, Jonatan Johansson, Mika Laurikainen sekä kamera, mikrofoni, Heikki Möttönen samaan huoneeseen ja sidosryhmille tieto siitä, mikä on seuran lyhyen ja pitkän tähtäimen visio ja mitkä ovat konkreettiset keinot niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Mielellään vielä "koronaviruksen johdosta taloustilanne on poikkeuksellinen ja haasteellinen", "jatketaan omaa hyvää juniorityötä" -höttöä selkeämmin pitäisi nyt saada luotua ihmisille kuva siitä, että millä tavalla Veikkausliigassa tullaan joskus säilymään niinkin, ettei tarvitse toivoa, että joku muu vetää vielä pahemmin vihkoon.
Onko noista vuoden 2014 putoamiseen johtaneista vaiheista jossain yksityiskohtaisempaa selostusta olemassa? Forkalla tietysti näitä sivutaan useinkin, mutta olisi kiva lukea kunnon selostus siitä, mitä Sairasen aikana tapahtui ja miten ja miksi se tarkalleen ottaen päättyi niin kuin päättyi.
Olen itse alkanut seurata Palloseuraa kiihtyvällä intensiteetillä vasta juurikin vuodesta 2014 lähtien, joten seuran historiasta hyvin moni asia on kyllä pimennossa. Toivottavasti esimerkiksi 100-vuotisjuhlan kunniaksi saisimme kattavan historiateoksen!
Tiivistetysti:kausina 2007-2012 TPS oli aika stabiili suorittaja terävimmän kärjen takana. Veikkausliiga-sijoitukset taisivat mennä 3-5-3-4-3. 2008 oli odotuksiin nähden pettymys, 2009 oli viimeisellä Veikkausliiga-kierrokselle lähdettäessä mestaruuskin mahdollinen. 2010 tuli Cup-voitto. Europelejä tuli tasaisesti, mutta niissä tiputtiin aina ensimmäiselle "oikealle" joukkueelle. 2008 Odenselle, 2010 Cercle Bruggelle, 2011 Westerlolle. Jatkoon mentiin 2008 Pohjois-Irlannissa ja 2010 Walesissä. Pelaajamyynti ulkomaille sujui, Kauden 2009 jälkeen Kasper Hämäläinen siirtyi Djurgårdeniin. Kauden 2010 päätteeksi Tepsistä lähti Riskin veljekset. Riku Widzew Lodziin, Roope Cesenaan. Kauden 2011 jälkeen Jere Uronen Helsingborgiin, ja kesken kauden 2012 Toni Kolehmainen Hönefossiin.
Kaudeksi 2013 koitettiin sitten taloudellisella riskillä ottaa seuraava askel. Haastaa Klubi mestaruudesta ja mennä ainakin kolmannelle kierrokselle Eurooppa Liigassa. Hetkeäkään ei ajateltu, että a) pelaajamyyntiä ulkomaille ei tulekaan b) luxemburgilainen puoliammattilaisjoukkue lähettäisi Tepsin laulukuoroon Eurooppa Liigan ensimmäisellä karsintakierroksella c) että kesäksi 2014 ei saataisikaan taas uusia europelejä. Jokainen näistä kohdista maksoi seuralle noin kaksi-kolmesataa tonnia ja kun Sairasen lompakkoa ei enää ollut, niin korttitalo romahti ja sitä ei ole vielä toivuttu.
Meinaako joku availla uutta topiccia jossain vaiheessa?
Tämä on omalta osalta vain puhdasta denialismia, mutta itse toivon, että TPS 2021 -otsikko avataan Ykkösen puolelle vasta, kun on katsottu minkä väristä savua HIFK:n lisenssisaunan piipusta nousee.
Ärtsistä muuten sellainen muisto/huomio vielä, että prime -aikanaan oli niitä harvoja pelaajia, joka sai Turussakin ihmiset vähän irti penkistä ja spontaanin "no nyt" huudahduksen irti kun lähti tempokuljetukseen puolustusta vastaan, tai spurttasi linjan taakse vastustajan puolustajan kanssa kilpaa. Näitä pelaajia on hieno nähdä livenä.
Kyllä. Tuossahan noin kymmenen vuotta sitten se alkoi olla jopa jonkinlainen Ääritalon tavaramerkki, että se itselle otettu tikki oli sen mittainen, että stadionilla kaikki muut paitsi Ärtsi itse ajattelivat sen olevan liian pitkä. Parhaimmillaan näitä nähtiin kaksi saman nousun aikana, ja kun kummankin aikana pelasi yksi vastustaja itsensä ulos, alkoi maalintekosektorille tultaessa miesylivoima olla huomattava. Ikävä tulee myös etunurkkapommeja, joista nyt äkkiseltään mieleenmuistuvista voi mainita 2009 kotiderbyn voittomaalin, 2010 Cup-finaalin voittomaalin, 2020 RoPS:n pyristelyn Kupittaalla naulanneen 2-0-maalin ja, vaikka se hieman näistä aiemmista eroaakin, niin miksei 0-1-maali KPV:n verkkoonkin 2019. Ja ennen kaikkea näitä vanhemmalla iällä mukaan tulleita vastustajan puolustuksen töhöilyistä seuranneita maaleja. Markkulan syötön katkaisu, josta syntyi liigauran viimeinen maali, Kamyn syötönkatko, josta syntyi voittomaali kauden 2018 viimeisessä derbyssä, MIFK-kassarin nyöryytys keväällä 2018.
