FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
20.11.2019 klo 08:13:54 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1] 2 ... 9
 
Kirjoittaja Aihe: SJK 2020  (Luettu 52623 kertaa)
4 jäsentä ja 17 vierasta katselee tätä aihetta.
10 puukkoa

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SJK


: 30.10.2019 klo 19:35:49



Seinäjoen Jalkapallokerho
 
Perustettu: 2007
Kotistadion: OmaSp Stadion (kapasiteetti: 5 817)
Kaudet Veikkausliigassa: 6 (2014-)
Kotisivut: www.sjk.fi
Facebook: www.facebook.com/SJK07
Instagram: www.instagram.com/sjk_seinajoki
Twitter: www.twitter.com/sjk_seinajoki
Youtube: www.youtube.com/user/TheSJKTV
Juniorit: www.sjk-juniorit.fi
Kannattajat: www.facebook.com/SJKKannattajat
 
Saavutukset:
 
Suomen mestari: 1 (2015)
SM-hopea: 1 (2014)
SM-pronssi: 1 (2016)
Suomen Cupin voittaja: 1 (2016)
Suomen Cupin hopea: 1 (2017)
Liigacupin voittaja: 1 (2014)
 
Seurajohto:
 
Puheenjohtaja: Raimo Sarajärvi
Toimitusjohtaja: Sami-Petteri Kivimäki
Tekninen johtaja: Richard Dorman

Sopimustilanne kaudelle 2020 (tilanne 12.11.2019)
 
12 sopimusta:

Maalivahdit:

1. Jesse Öst (2020+1) Linkki

Puolustus:

3 Samba Benga Linkki
16. Joonas Sundman (2021) Linkki
17. Ville Tikkanen (2020+?) Linkki
30. José Nadson (2020) Linkki

Keskikenttä:

6. Jude Arthur (2022) Linkki
25. Daniel Håkans Linkki
58. Mehmet Hetemaj Linkki
XX. Aatu Kujanpää (2020+?) Linkki

Hyökkäys:

29. Jeremiah Streng Linkki
XX. Ariel "Tuco" Ngueukam (2021) Linkki
XX. Joonas Lepistö (2020+?) Linkki

Joukkueenjohto:

Päävalmentaja: Jani Honkavaara (2021+1) Linkki
Fyysinen valmennus: Mikko Kujala
Maalivahtivalmentaja: Luis Fernando
Joukkueenjohtaja ja huoltaja: Pekka Lehtinen
Fysioterapeutti: Tiitus Lehtinen

Jatko auki:

Didier Boris Kadio
Ville Tikkanen
Jesse Sarajärvi
Maximo Tolonen
Billy Ions
Denys Oliinyk

Siirrot sisään:

Jude Arthur (Liberty Professionals FC, Ghana)
Tuco (KuPS)
Aatu Kujanpää (VPS)

Siirrot ulos:

Mihkel Aksalu
Jarkko Hurme
Joel Mero
Dani Hatakka
Obed Malolo
Matheus Batista
Dion Acoff
Trevor Elhi
Zakaria Beglarishvili

Lähtökohdat kauteen 2019

SJK:n varmistettua sarjapaikkansa vasta kauden viimeisessä pelissä urheilupuolen johtoon tehtiin odotetusti muutoksia. Seuran uutta nousua rakentamaan tuli tuttu kasvo, kun SJK-ikoniksi pelaajaurallaan noussut Richie Dorman vaihtoi nappikset puvunkenkiin siirtyessään toimiston puolelle seuran tekniseksi johtajaksi. Dormanin seuraksi urheilupuolen johtoon palkattiin fysiikkavalmentajana pitkään mm. Iranin maajoukkueessa toiminut Mikko Kujala, joka ryhtyi korjaamaan seuran fyysistä valmennusta yhdessä Valioliigaseuroissa työskennelleen Josh Bowenin kanssa. Kaudella 2018 SJK kärsi valtavasta määrästä loukkaantumisia, joten muutokset fysiikkavalmennukseen olivat enemmän kuin tervetulleita. Edellisen kauden kehnoista tuloksista huolimatta Alexei Eremenko Sr. sai jatkaa päävalmentajana. Eremenkon tulokset eivät olleet merkittävästi edeltäjäänsä, Tommi Kautosta parempia, mutta kauden 2020 loppuun asti kestävä sopimus takasi Eremenkolle työrauhan uuteen kauteen lähdettäessä.


Mikko Kujala ja Richard Dorman valmiina haasteeseen

Edellisen kauden pettymyksen jälkeen vaihtuvuus pelaajistossa oli odotetusti runsasta, ja seurasta lähtikin toimiston puolelle siirtyneen Dormanin lisäksi kymmenen pelaajaa muihin maisemiin. Pääsääntöisesti menetykset eivät juuri kirpaisseet, joskin edellisen kauden tehokkaimmille pelaajille, eli Johnny Laaksoselle ja Emile Paul Tendengille olisi mm. Matti Klingan ohella voinut olla vielä käyttöä. Tuore urheilupuolen pomo Dorman aloitti joukkueen rakentamisen maltillisesti, sillä ensimmäistä hankintaa saatiin odotella tammikuun puolivälin paikkeille saakka. Peli siirtomarkkinoilla avattiin mielenkiintoisella haulla, kun 19-vuotias ghanalainen Jude Arthur siirtyi Seinäjoelle vuoden lainasopimuksella. Talven suurimman siirtopommin SJK jysäytti tammikuun lopussa hankkimalla ongelmapelaajan maineessa olevan, mutta äärimmäisen taitavan Moshtagh Yaghoubin. Kokonaisuudessaan SJK vahvisti rivejään kymmenellä pelaajalla ennen siirtoikkunan sulkeutumista, merkittävimpien hankintojen ollessa edellä mainittujen lisäksi kymppipaikalla viihtynyt Sergei Eremenko, äärimmäisen nopea jenkkilaituri Dion Acoff, sarjan topparieliittiin lukeutunut Nadson ja brassihyökkääjä Matheus Batista. Loukkaantumisestaan toipunut Rangersin Serge Atakayi kävi hakemassa pelituntumaa Seinäjoelta parin kuukauden mittaisella lainasopimuksella.


Kohuhankinta poseeraa uuden seuransa väreissä

Kausi 2019: Uusi kausi, vanhat kujeet

SJK:n valmistautuminen kauteen ei ollut helpoimmasta päästä varsinkaan tulosten valossa. Suomen Cupin lohkovaiheessa SJK esitti ensimmäisissä otteluissaan yllättävän hyvää jalkapalloa, mutta hyviä otteita ei pystytty viemään tulostaululle saakka: Kerho ei voittanut Cupissa yhtään ottelua ja jäi ulos jatkopeleistä kahden tasapelin sekä kolmen tappion myötä. Ensimmäisten otteluiden lupaavien esitysten jälkeen alkoi myös pelillinen alamäki ja harjoituskausi jatkui myös Cupin jälkeen mollivoittoisena, sillä talven ainoat voitot tulivat Ykkösen seuroista. Luultavasti osittain edellisen kauden totaalisen pohjakosketuksen ja erittäin heikosti sujuneen talvikauden jäljiltä SJK:ta povattiin kauden alla pitkälti keskikastin vaiheille ja Veikkausliigan alempaan loppusarjaan, vaikka pelaajabudjetilla mitattuna Kerho oli edelleen sarjan kakkonen HJK:n jälkeen. Edelliskauden piinaavaa putoamiskamppailua seurannut surkea talvi ei kuitenkaan näkynyt seuran suosiossa: maaliskuussa SJK tiedotti tehneensä uuden ennätyksen kausikorttimyynnissä. Vaikeista ajoista huolimatta seinäjokelaiset ja eteläpohjalaiset olivat edelleen valmiita tukemaan seuraansa.

Jos valmistautuminen kauteen oli sujunut odotuksia huonommin, niin itse sarjakausi alkoi huomattavasti odotuksia paremmin. Avausottelussa kaatui odotetusti sarjajumboksi povattu HIFK, mutta toisella kierroksella SJK yllätti hakemalla vierasvoiton FC Interistä Veritas Stadionilta. Pitkään Kerhoa piinannut HJK-peikkokin vaikutti olevan ainakin osittain historiaa, kun pitkä tappioputki Klubia vastaan katkaistiin OmaSp Stadionilla maalittomalla tasapelillä lupaavan esityksen jälkeen. Huhtikuun lopussa SJK nousi KPV-voiton myötä ensimmäistä kertaa Veikkausliigan piikkipaikalle sitten lokakuun 2015, joskin SJK:lla oli enemmän otteluita pelattuna kuin monilla muilla joukkueilla. Kausi oli kuitenkin alkanut paremmin kuin ehkä kukaan uskalsi odottaa, ja SJK tuntui palanneen ainakin hetkellisesti resurssiensa edellyttämälle tasolle Veikkausliigan kärkisijoille. Tämän jälkeen Kerholla kuitenkin alkoi tuloksellisesti heikompi jakso, jonka aikana johtoasema tyrittiin neljässä peräkkäisessä ottelussa tasapeliksi tai tappioksi, karvaimpina vastustajan lisäajan tasoitusmaalit vieraissa FC Lahtea ja HJK:ta vastaan. Kumpaakaan seuraa SJK ei ole koskaan onnistunut voittamaan vieraskentällä, ja lisäajan päähän vierasvoitto jäi näilläkin yrittämillä. Kesällä päästiin myös todistamaan kevyttä 1,5 kuukauden taukoa kotipeleistä, kun kotiottelu Cupin finaaliin selvinnyttä IFK Mariehamnia vastaan siirrettiin myöhempään ajankohtaan. Tapa se on tämäkin nauttia futiskesästä, kiitokset Veikkausliigan toimistolle.

Kesäkuun alussa tulleen KuPS-vierasvoiton myötä SJK:n tulokset alkoivat hieman parantumaan, mutta peli oli edelleen monesti heikkoa, ja varsinkin laadukkaiden maalipaikkojen luominen oli tuskallista. Vaikka otteluita oli kevään otteluruuhkan jälkeen harvakseltaan uuden sarjajärjestelmän takia, ei pelaaminen tuntunut kehittyvän mihinkään. Murtautumismalleja ei ollut, ja avauspelaaminen oli heikkoa ja yksipuolista. Kerhon hyökkäyspeli lepäsi monesti yhden miehen hartioilla, sillä edelliskesänä Seinäjoelle siirtynyt Denys Oliinyk vastasi usein lähes yksinään Kerhon tehoista. Ukrainalaiselta nähtiin useita upeita osumia, joilla hyökkäyksen tehottomuudesta kärsinyt SJK pysyi sarjataulukon paremmalla puoliskolla kiinni yläloppusarjan paikassa. Joukkueen pelaamisen takutessa muiden hyökkäyspään pelaajien tehot loistivat poissaolollaan, ja varsinkin ykköshyökkääjäksi hankittu Matheus Batista sai kritiikkiä otteistaan. Totuuden nimissä SJK:n pelitapa, tai sen puute ei juuri auttanut hyökkääjien onnistumisia.


Alexei Eremenko Seniorin aika Seinäjoella tiivistettynä yhteen kuvaan

Käännekohtana huonompaan voidaan pitää heinäkuun lopussa pelattua kotiottelua FC Lahtea vastaan. Vielä tässä vaiheessa Kerho oli iskuetäisyydellä sarjan kärkeen, ja voitolla Lahdesta SJK olisi noussut tasapisteisiin sarjaa johtaneen Ilveksen kanssa. Sarjakärjen tuntumaan nousun sijaan helteisessä perjantai-illassa nähtiin yksi kauden säälittävimmistä esityksistä (ehdokkaita tähän titteliin olisi vaikka kuinka paljon) kun Lahti haki pisteet 2-0 vierasvoitolla. Lahti-ottelusta alkoi voitottomien otteluiden putki, joka sinetöi ensin Alexei Eremenkon potkut IFK Mariehamnille kotona kärsityn tappion jälkeen, ja lopulta pudotti SJK:n ulos ylemmästä loppusarjasta. Eremenkon korvannut Brian Page ei onnistunut kääntämään runkosarjan lopussa SJK:n kurssia, vaan seinäjokelaiset putosivat lohduttomalla saldolla alempaan loppusarjaan: runkosarjan kuudesta viimeisestä ottelusta tuloksena oli neljä tappiota, kaksi tasapeliä ja yksi tehty maali. Voitaneen sanoa, että tämän jälkeen paikka Veikkausliigan haastajasarjassa oli täysin ansaittu.

Haastajasarjassa SJK lähti hännänhuippujen keskinäisiin koitoksiin Euroturnaukseen oikeuttavalta 7. sijalta, mutta melko nopeasti kävi selväksi, ettei SJK pystyisi pitämään iskuetäisyydellä vaanineita FC Lahtea ja HIFK:ta takanaan. Haastajasarjan ensimmäisessä ottelussa SJK onnistui vielä nousemaan kotonaan tappioasemasta tasoihin sarjajumbo Vepsua vastaan, mutta tämän jälkeen Kerho otti vuoron perään selkään HIFK:lta, KPV:lta ja RoPS:lta tekemättä maaliakaan. Useammassa ottelussa SJK tuntui lamaantuvan täysin tappioasemaan jouduttuaan, eikä juuri minkäänlaista kirivaihdetta saatu päälle. Tässä vaiheessa se vähäkin järki mitä pelissä oli joskus ollut, oli jo kadonnut, eikä varsinkaan hyökkäyspäässä ollut havaittavissa enää mitään organisoituun pelaamiseen viittaavaa. Turhautuneet yksilösuoritukset ja luovuttamismentaliteetti jäivät päällimmäisenä mieleen SJK:n haastajasarjan esityksistä.


Brian Page ei onnistunut kääntämään Kerhon kurssia

Jo itsessään haastajasarjassa pelaaminen oli SJK:n resursseilla operoivalle seuralle surkea suoritus, mutta liigan hännänhuippujen pisteautomaattina toimiminen oli jo Kerhonkin viime vuosien standardeilla nöyryyttävää. Vaikka sarjapaikan puolesta ei tarvinnut tänä vuonna jännittää, oli kausi monilla muilla tavoin täysi pohjanoteeraus. SJK päätyi edelliskauden tapaan sarjassa sijalle 9., mutta erityisesti 11 ottelun mittainen voitoton putki (kaksi tehtyä maalia näissä otteluissa) ja tämän vuosikymmenen huonoin tehtyjen maalien keskiarvo Veikkausliigassa ovat järkyttävä suoritus seuralta, joka lähti jälleen kauteen toiseksi suurimmalla pelaajabudjetilla. Kauden ei olisi pitänyt jatkua kovin montaa kierrosta pidempään, jotta SJK:ssa olisi jouduttu tosissaan pelkäämään karsintoihin joutumista KPV:n sijaan. Hyökkäämisestä ja maalinteosta on muodostunut SJK:lle valtava peikko, sillä kahden edellisen kauden aikana Kerho on tehnyt 60 ottelussa vain 46 maalia.

Kausi 2020 ja tulevaisuus

Heikosti menneen kauden jälkeen sekä pelaajistossa että valmennuksessa nähtiin jälleen muutoksia. Päävalmentajana Alexei Eremenkon jälkeen toimineen Brian Pagen ei voida sanoa onnistuneen pestissään, joten uutta verta haettiin ymmärrettävästi seuran ulkopuolelta. Lukuisten yritysten jälkeen valmentajamarkkinoilta tarttui haaviin oikeasti iso kala, sillä ensi kaudella SJK:ta valmentaa tämän hetken kuumin suomalaisvalmentaja, seinäjokelaissyntyinen Jani Honkavaara. Menneellä kaudella Suomen mestaruuden Kuopion Palloseurassa voittanut ja kahdella edellisellä kaudella KuPS:n mitaleille johdattanut Honkavaara on todellinen unelmahankinta SJK:lta. Ensimmäistä kertaa sitten Simo Valakarin Kerholla on vahvat näytöt antanut ja urallaan nousussa oleva päävalmentaja. Honkavaaran pelifilosofia on hyökkäysvoittoinen: joukkue hyökkää suoraviivaisesti ja prässää voimakkaasti korkealta. Honsun johdolla SJK:lta on realistista, jopa todennäköistä odottaa nousua takaisin kärkikamppailuun ennemmin tai myöhemmin.


Mestarivalmentaja palaa tulevaksi kaudeksi kotiin

Teknisenä johtajana viime kauden jälkeen aloittanut Richie Dorman pääsee nyt rakentamaan joukkuetta päävalmentaja Jani Honkavaaran kanssa lähes tyhjältä pöydältä. Käytännössä kaikkien pelaajien sopimukset ovat katkolla kuluneen kauden päätteeksi, joten Dorman pääsee jättämään nyt kunnolla kädenjälkensä joukkueeseen. Useamman kauden kestänyt tarpominen on takuulla vaikuttanut seuran vetovoimaan pelaajamarkkinoilla, mutta ainakin Honkavaara on houkuttelevampi päävalmentaja kuin kukaan hänen edeltäjistään sitten Valakarin. Heti kauden jälkeen tiedotettiin ainakin yhdeksän pelaajan vaihtavan maisemaa, näiden joukossa mm. pitkäaikaiset luottopelaajat, eli Mihkel Aksalu ja Jarkko Hurme. Varsinkin ensin mainitun siirtyessä muualle päättyy yksi pitkä ja ikoninen aikakausi seuran historiassa. Kiitokset Mikulle, Jakelle ja muille SJK:n jättäville pelaajille.

Myös seuratasolla ilonaiheita löytyy. Kakkosessa pelannut SJK Akatemia pelasi todellisen nappikauden C-lohkossa nousten nuorella ryhmällä ensi kaudeksi Ykköseen. Akatemia aloitti kautensa uskomattomalla 11 ottelun voittoputkella, ja pysyi koko kauden omilla pistelukemillaan muiden tavoittamattomissa. Pitkälti toista kymmentä nuorta pelaajaa sai ensiminuuttinsa miesten sarjassa Akatemian riveissä kauden aikana. Seuran A- ja B-juniorit pelaavat tulevana talvena jälleen SM-karsintoja edellisten vuosien tapaan. A-juniorit pelasivat nuorella joukkueella tasaisen kauden SM-sarjassa päätyen lopulta 6. sijalle. B-juniorien kausi ei ollut yhtä hyvä kuin vanhemmilla Akatemian joukkueilla, mutta C15-ikäluokan historiallinen 4. sija Kai Pahlman -lopputurnauksessa oikeuttaa B-juniorit osallistumaan SM-karsintaan tulevana talvena. Seuran nuoremmista ikäluokista vastaava SJK-juniorit jatkaa vahvaa kasvuaan pelaajamäärissä ja seura nauttii arvostusta Palloliitossa saaden heiltä tukea useamman täysipäiväisen valmentajan palkkaukseen.


SJK Akatemia juhlii nousua Ykköseen

Kokonaisuudessaan seuran toiminnassa on kuitenkin viime kausien pettymysten jälkeen havaittavissa valoa tunnelin päässä. Edustusjoukkueen tehtävänä on ensi kaudella katkaista negatiivinen kierre, ja Akatemian joukkue tulee tarjoamaan tulevaisuuden vastuunkantajille kovatasoisia pelejä Ykkösessä. Vaikeista vuosista huolimatta yleisö on löytänyt edelleen hyvin stadionille. Viime kaudella SJK:n yleisökeskiarvo oli hieman yli 2800, neljänneksi suurin Veikkausliigassa. Tukea on siis löytynyt vaikeinakin aikoina, ja nyt seuran pitäisi näyttää kannattajille olevansa tämän tuen arvoinen. Edellytyksien pitäisi ainakin olla paremmat kuin pitkään aikaan.
« Viimeksi muokattu: 12.11.2019 klo 18:23:52 kirjoittanut 10 puukkoa »
10 puukkoa

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SJK


Vastaus #1 : 30.10.2019 klo 19:38:21

Kauden 2019 pelaaja-arvostelut:

Maalivahdit:

1. Jesse Öst (12 ottelua, 1080 minuuttia, 11 päästettyä, 4 nollapeliä, 0 varoitusta & 0 punaista)
Aloitti kauden hyvin ja piti Kerhoa useammassa ottelussa pystyssä torjunnoillaan. Putosi kuitenkin jo kauden alkupuolella penkille ilman sen kummempaa syytä, ja pysyi siellä melkein koko loppukauden. Suhteellisen hyvä jalalla ja melko tasainen torjuja, jolta nähdään harvemmin suurempia mokia. Laadukas maalivahti Veikkausliigaan, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan sarjan eliittiä, ainakaan näillä näytöillä.

33. Mihkel Aksalu (15 ottelua, 1350 minuuttia, 16 päästettyä, 4 nollapeliä, 0 varoitusta & 0 punaista)
Seuralegenda vaikutti jo pudonneen pysyvästi Östin kakkoseksi, mutta kantoi ehkä hieman yllättäen torjuntavastuuta suurimman osan kaudesta. Esiintyi yllättävän tasaisesti, eikä aiempina vuosina valitettavan usein nähtyjä isoja mokia sattunut kohdalle. Pystyi nostamaan tasoaan, tai ehkä ennemminkin karsimaan isoimmat virheet pelistään vielä kypsemmällä iällä. Ottaa edelleen gamesavereita siellä täällä, mutta on jalalla melko heikko. Ura SJK:ssa päättyi tähän kauteen, kiitos Miku!

Puolustajat:

2. Joel Mero (13 ottelua, 979 minuuttia, 0+0, 1 varoitus & 0 punaista)
Alkukausi meni pilalle loukkaantumisten takia, ja vastuuta alkoi tulla kunnolla vasta kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Ei ole SJK-vuosiensa aikana pystynyt ottamaan kehitysaskelia, vaan taso on pysynyt tasaisen keskinkertaisena. Olisi mennyt näillä näytöillä ns. kolmostopparin roolissa, mutta kehitystä pitää tapahtua, jos Mero haluaa nousta profiilipelaajaksi liigassa. Hyviä ominaisuuksia löytyy ja potentiaalia parempaan pitäisi olla, mutta mikään juniori Mero ei enää 24-vuotiaana ole.

3. Samba Benga (2 ottelua, 180 minuuttia, 0+0, 1 varoitus & 0 punaista)
Tuli kesken kauden Ykkösen EIF:stä. Avasi pian siirtonsa jälkeen kahdessa ottelussa jättämättä kummempia muistijälkiä suuntaan tai toiseen. Pelaili tämän jälkeen jonkin verran Akatemiassa, mutta sen jälkeen havaintoja ei ole. Hämmentävän oloinen hankinta, ei ole 23-vuotiaana enää edes erityisen nuori.

5. Dani Hatakka (21 ottelua, 1679 minuuttia, 1+0, 6 varoitusta & punainen)
Pelasi oikeastaan koko kauden omalla hyvällä tasollaan. Luotettava omassa päässä, suhteellisen varma pallollisena ja pyrki osallistumaan myös hyökkäyksiin varsin aktiivisesti. Tehot jäivät puuttumaan, mutta siitä on turha ainoastaan Hatakkaa itseään syyllistää. Laadukas runkopelaaja Veikkausliigaan, jonka kohdalla tietää mitä saa.

15. Trevor Elhi (15 ottelua, 1298 minuuttia, 0+0, 5 keltaista & 0 punaista)
Yksi nimi lisää loputtoman pitkään "SJK:ssa flopanneet ulkomaalaiset" -listaan. Viron maajoukkuepuolustaja näytti turistilta alusta alkaen, eikä otteet parantuneet yhtään kauden edetessä. Viron pääsarjassa maalisyöttöjä oli kertynyt kuin liukuhihnalta, mutta Suomessa anti hyökkäyspäässä oli olematonta. Kun puolustuspeli oli enemmän tai vähemmän epävarmaa, vastuu jäi ansaitusti pieneksi Sundmanin kuntouduttua.

16. Joonas Sundman (16 ottelua, 1284 minuuttia, 0+1, 6 keltaista & 0 punaista)
Alkukausi meni pilalle loukkaantumisen takia, mutta kuntouduttuaan otti oman paikkansa vasemmalla laidalla. On jo nyt kelvollinen pelaaja Veikkausliigaan, mutta kehitys tuntuu ehkä junnaavan hieman paikallaan. Loukkaantumiset ovat vaivanneet Seinäjoellakin, toivottavasti saa ensi kaudella pidemmän jakson alle ilman poissaoloja, jotta voisi ottaa harppauksen eteenpäin. Potentiaalia on selvästi parempaan.

17. Ville Tikkanen (7 ottelua, 552 minuuttia, 0+0, 0 keltaista & punaista)
Vastuu jäi tälläkin kaudella vähäiseksi. Vaikuttaa potentiaaliselta pelaajalta, mutta peliminuutteja ei meinaa tulla oikein kenenkään alaisuudessa. Pallollisena hyvä toppari, mutta fysiikassa ehkä eniten tekemistä jos haluaa nousta vakituisesti isoille minuuteille Veikkausliigassa. Kehitys tuntuu junnaavan paikoillaan, eikä Tikkasen kohdalla voida puhua enää juniorista.

18. Jarkko Hurme (8 ottelua, 584 minuuttia, 0+0, 2 keltaista & 0 punaista)
Koko preseason meni loukkaantumisesta kuntoutuessa. Ehti keväällä pelata muutamassa ottelussa ennen kuin loukkaantui uudelleen, ja oli taas useamman kuukauden sivussa. Jälkimmäisen loukkaantumisen jälkeen ei ehtinyt paljoa pelata ennen kauden loppumista, joten nykytasosta on hankala sanoa oikein mitään. 33 vuoden ikä ja loukkaantumisherkkyys ovat huono yhdistelmä. Jatkaa uraansa muissa maisemissa.

23. Didier Boris Kadio (15 ottelua, 1283 minuuttia, 0+0, 3 keltaista & 1 punainen)
Muodosti kauden ensimmäisellä puoliskolla hyvin toimineen toppariparin Nadsonin kanssa, joka hajosi Kadion loukkaannuttua heinäkuun alussa. Palasi kauden loppupuoliskolla avaukseen, mutta ilman Nadsonia otteet olivat täysin sekaisin olleessa joukkueessa vaihtelevia. Ihan hyvä pelaaja, mutta muiden kuin Nadsonin parina esitykset eivät ole olleet mitenkään erityisiä. Ei ole mikään puolustuksen johtajatyyppi.

27. Joona Lautamaja (5 ottelua, 258 minuuttia, 0+0, 0 keltaista & 0 punaista)
Kävi tuuraamassa muutamaan otteeseen puolustuksessa, kun loukkaantumistilanne sitä vaati. Luotettava puolustuspään pelaaja, jonka voi heittää huoletta kentälle tarpeen vaatiessa. Ei tarjoa paljoa pallollisena tai hyökkäyspäässä, mutta on luotettava omassa päässä. Pelasi pääasiassa Akatemiassa, mutta voisi pelata tasonsa puolesta yhtä hyvin edustuksessa.

30. Nadson (17 ottelua, 1530 minuuttia, 1+0, 3 varoitusta & punaista)
Yksi parhaista hankinnoista moneen vuoteen. Pelikäsitykseltään loistava toppari, joka sai muut pelaajat näyttämään paremmilta ympärillään. Todellinen puolustuspään johtaja, joka ei ehtinyt olla montaa viikkoa seurassa ennen kuin hihaan lyötiin ensimmäistä kertaa kapteeninnauha harjoitusottelussa. Rauhallinen pelaaja, jolla ei tunnu olevan koskaan kiire pallollisena tai pallottomana. Kompensoi heikohkoa liikettä loistavalla sijoittumisellaan.

Keskikenttäpelaajat:

6. Jude Arthur (21 ottelua, 1420 minuuttia, 1+2, 9 keltaista & 0 punaista)
Ghanalainen sai lopulta melko paljon vastuuta, vaikka ei välttämättä optimiavaukseen kuulunutkaan. Kokoisekseen erittäin atleettinen ja nopea Arthur toi jalkoja muuten hitaanpuoleiselle keskikentälle. Kokemuksen puute näkyi muutamaan otteeseen huonoina ratkaisuina tärkeissä paikoissa, mutta pelasi pääsääntöisesti kypsästi ikäisekseen. Ensimmäinen kausi Euroopassa oli 20-vuotiaalta Arthurilta varsin hyvä, ja potentiaalia on varmasti vielä parempaankin.

7. Moshtagh Yaghoubi (15 ottelua, 1339 minuuttia, 1+1, 9 varoitusta & 0 punaista)
Talven kohuhankinta jätti kaksijakoiset fiilikset ja paljon jossiteltavaa. Mosa oli kentällä ollessaan aina joukkueen parhaita, eikä takavuosilta tuttuja ylilyöntejä nähty ainakaan viheriön puolella. Motivaatio tuntui kuitenkin laskevan joukkueen sarjasijoituksen mukana. Pelasi Eremenkon potkujen jälkeen yhdessä ottelussa, oli kuukauden päivät sairauslomalla ja lopulta sopimus purettiin yhteisymmärryksessä syyskuussa. Mosan puuttuminen saattoi olla yksi syy surkeaan loppukauteen, mutta SJK-pestin ennenaikainen päättyminen ei ollut jymy-yllätys.

8. Sergei Eremenko (14 ottelua, 1010 minuuttia, 0+1, 1 varoitus & 0 punaista)
Kovin odotuksin Seinäjoelle saapunut Eremenko oli yksi kauden suurimmista pettymyksistä. Sergei jäi pallollisena statistiksi, eikä saanut kymppipaikalla aikaan oikeastaan mitään avauskausikortistaan huolimatta. Teki pyyteettömästi töitä joukkueen eteen ja oli tärkeä palanen hyökkäyspään prässipelissä, mutta pelkkä kova yrittäminen ei oikein kymppipaikalla riitä. Kukaan ei takuulla jäänyt kaipaamaan, kun palasi kesällä Jurmalaan.

14. Maximo Tolonen (16 ottelua, 554 minuuttia, 1+1, 0 keltaista & 0 punaista)
Suomalaisen jalkapallon superlupauksen toinenkaan kausi Seinäjoella ei tuottanut toivottua läpimurtoa. Vastuu jäi edelliskauden tapaan vähäiseksi ja suurin osa minuuteista tuli Akatemian puolella Kakkosessa. Ei pelannut kentälle päästessään huonosti, mutta jotain tuntui kuitenkin aina jäävän puuttumaan. Sympaattiselle pelurille toivoo onnistumisia ja läpimurtoa, joko Seinäjoella tai jossain muualla.

19. Obed Malolo (15 ottelua, 908 minuuttia, 0+0, 3 keltaista & 1 punainen)
Koko edellisen kauden missanneen Malolon minuutit jäivät alkukaudesta todella vähäisiksi keskikenttäpelaajien kovassa kilpailussa. Kauden loppua kohden vastuuta alkoi taas tulla, mutta lähellekään parasta Maloloa ei tänä vuonna nähty. Potentiaalia olisi, mutta iso loukkaantuminen tuli pahaan paikkaan. Vaikutti erittäin lupaavalta ennen loukkaantumistaan, ehkä ura lähtee nousuun muissa maisemissa.

25. Daniel Håkans (2 ottelua, 15 minuuttia, 0+0, 0 keltaista & 0 punaista)
Esiintyi ennakkoluulottomasti preseasonilla, mutta lopulta vastuu Veikkausliigassa jäi minimaaliseksi. Viihdyttävä pelaaja, joka tullee saamaan enemmän minuutteja jo ensi kaudella. Tulevaisuuden nimi, oli yksi Ykköseen nousseen Akatemian runkopelaajista.

26. Jesse Sarajärvi (18 ottelua, 967 minuuttia, 0+0, 1 keltaista & 0 punaista)
Vastuuta tuli taas paljon, mutta esitykset jättivät toivomisen varaa. Tekee kentällä paljon töitä ja antaa aina kaikkensa, mutta parhaimmillaan on lähinnä näkymätön. Huonoina päivinä juuri mikään ei tunnu onnistuvan. On monesti kannattajien hampaissa, ja osittain ihan syystä. Kehitystä on odotettu ja toivottu, mutta mainittavaa edistystä ei ole ollut havaittavissa moneen vuoteen.

49. Zakaria Beglarishvili (5 ottelua, 178 minuuttia, 0+0, 0 keltaista & 0 punaista)
Vaikka Viron pääsarjan taso ei päätä huimaa, nostivat sarjan parhaan pelaajan titteli ja tehot 30+24 keskikentältä odotukset korkealle. Beglarishvilin vastuu oli kuitenkin lähes olematonta, ja georgialaisen taso jäi mysteeriksi. Jotain johtopäätöksiä pelaamattomuudesta voinee kuitenkin vetää: vastuuta kymppipaikan pelurille ei tullut, vaikka joukkueen hyökkäyspeli oli olematonta.

58. Mehmet Hetemaj (22 ottelua, 1777 minuuttia, 2+0, 10 varoitusta & 0 punaista)
Kapteeni jatkoi pääasiassa omalla hyvällä tasollaan. Kauden loppua kohden esitykset alkoivat hieman heittelemään, mutta eipä se ollut mikään poikkeus joukkueessa. Pelikunnon puolesta ehjä kausi viime vuosiin verrattuna, ei missannut montaakaan ottelua loukkaantumisten takia kauden aikana. Jalka ei enää nouse vanhaan malliin, mutta on siitä huolimatta edelleen erittäin hyvä pelaaja Veikkausliigaan. Ikää alkaa olla, mutta toivottavasti Mehu pystyy pelaamaan vielä kauden-pari omalla hyvällä tasollaan.

Hyökkäjät:

9. Matheus Batista (18 ottelua, 796 minuuttia, 2+0, 0 keltaista & 0 punaista)
Pitkin talvea ja kevättä hartaasti odotettu ykköshyökkääjä osoittautui nallipyssyksi Veikkausliigassa. Batistan cv:ssä oli esiintymisiä Brasilian ja Portugalin pääsarjoista, mutta Suomen kentillä brassi ei saanut mitään aikaiseksi. Putosi kauden lopussa kokonaan penkille/katsomoon, kun 17-vuotias Streng vei pelipaikan. Ei jäädä kaipaamaan.

10. Billy Ions (8 ottelua, 556 minuuttia, 0+0, 0 varoitusta & 0 punaista)
Oli jälleen käytännössä koko kauden sivussa. Aiempaa loukkaantumista kuntoutettiin preseasonin yli pitkälle kevääseen ja Ionsin piti palata rauhallisesti pelikentille, mutta tälläkään kertaa terveys ei kauaa kestänyt.

11. Denys Oliinyk (25 ottelua, 2168 minuuttia, 8+2, 7 varoitusta & 1 punainen)
Joukkueen tärkein pelaaja ja suurin syy siihen, ettei tällä kaudella tarvinnut missään vaiheessa joutumista putoajan tai karsijan paikalle. Vastasi käytännössä yksinään koko joukkueen hyökkäyspelistä. Parhaimmillaan lähes pysäyttämätön pelaaja, joka ratkoo otteluita huikeilla yksilösuorituksilla. Sortui monesti yksinyrittämiseen ja itsekkyyteen, mutta hyökkäyspään pelikavereiden taso huomioon ottaen tämä on ihan ymmärrettävää. Turhautuminen alkoi paistaa läpi otteista kauden lopussa.

20. Joonas Lepistö (2 ottelua, 165 minuuttia, 0+0, 0 keltaista & 0 punaista)
Kakkosen maalikuninkaaksi 23 osuman myötä kruunattu oma kasvatti pääsi viimein kokeilemaan liigavauhtia kauden lopussa. Liigan puolella ei vielä tullut tehoja, mutta Lepistöllä voisi olla tulevaisuudessa annettavaa pääsarjatasollakin. Omia kasvatteja ei voi olla koskaan liikaa, mutta onko kiinnostusta panostaa täysillä jalkapalloon?

24. Jyri Kiuru (6 ottelua, 408 minuuttia, 0+0, 0 keltaista & 0 punaista)
Saapui Seinäjoelle keväällä ja pelasi valtaosan kaudesta Akatemian mukana Kakkosessa. Pääsi kauden loppupuolella kokeilemaan liigavauhtia, eikä esityksiä voi ainakaan huonoiksi moittia. Tulevaisuuden nimi, jolle voinee povata suurempaa roolia jo ensi kaudeksi.

28. Serge Atakayi (10 ottelua, 731 minuuttia, 1+1, 2 varoitusta & 0 punaista)
Kävi lyhyellä lainalla alkukaudesta pitkän loukkaantumisen jäljiltä. Alku oli odotetusti hieman tahmeampaa, mutta lainan loppua kohti Atakayi alkoi nousta vaaralliseksi pelaajaksi hyökkäyspäässä. Ei ole ainoastaan nopea laitakoohottaja, vaan osaa myös pelata jalkapalloa. Valitettavasti laina loppui Atakayin päästyä kunnolla vauhtiin SJK:ssa, mutta parempi lyhytkin pätkä kuin ei mitään.

29. Jeremiah Streng (17 ottelua, 921 minuuttia, 0+2, 1 keltainen & 0 punainen)
Vasta 17-vuotias Streng sai vahvan preseasonin jälkeen hyvin vastuuta myös Veikkausliigan puolella. 188-senttinen Streng on nopea, voimakas, röyhkeä ja häneltä löytyy hyvä laukaus. Strengillä on kaikki ominaisuudet tehdä uraa Veikkausliigaa kovemmilla kentillä. Mahdollisesti kaikista potentiaalisin pelaaja SJK:n nuorista lupauksista.

77. Dion Acoff (15 ottelua, 943 minuuttia, 0+1, 0 keltaista & 0 punaista)
Käsittämättömän nopean jenkkilaiturin kausi oli rikkonainen, ja jossiteltavaa jäi paljon. Turhauttava pelaaja katsojalle johtuen lähinnä siitä, että Kerhon valmennus ei osannut hyödyntää Acoffin nopeutta mitenkään. Ei ole pallon kanssa erikoinen pelaaja, mutta paremmin hyödynnettynä Acoffin nopeudella olisi voitu saada paljon enemmän aikaan. Yhtä nopeaa pelaajaa tuskin tullaan hetkeen näkemään Suomen kentillä.
« Viimeksi muokattu: 30.10.2019 klo 19:46:08 kirjoittanut 10 puukkoa »
Marcus Aurelius

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: SJK


Vastaus #2 : 30.10.2019 klo 19:51:16

Mahtava avaus, jälleen kerran! YlosTuoppi
tylerdurden

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Haapamäen Pallo-Pojat


Vastaus #3 : 30.10.2019 klo 19:53:27

Sama, vielä ei ehdi lukemaan ajatuksella, mutta silmäyksen perusteella taattua laatua. Ylos
Varjo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Sjk


Vastaus #4 : 30.10.2019 klo 19:58:37

Loisto avaus!!

Uusi kausi uudet kujeet,tää kausi on meidän.

Usko ei lopu koskaan!!!
Kuningas Jalkapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SJK


Vastaus #5 : 30.10.2019 klo 20:55:02

Kiitos hyvästä avauksesta! Uusi kausi ja uusi mahdollisuus.
Rokki

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: OPS-jp


Vastaus #6 : 30.10.2019 klo 22:21:36

Kiitos, taattua laatua Ylos
Jau

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 30.10.2019 klo 23:08:53

Jännä nähdä mitä ensi kaudesta tulee. Valmentajasta ei homman ainakaan pitäisi jäädä kiinni. Pistikö Aksalu hanskat naulaan vai jatkuuko ura muualla?
donner

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: KuPS, ManU


Vastaus #8 : 31.10.2019 klo 09:03:18

Onhan SJK aina hyvin draamaa järjestänyt mutta suattaapi ensi kaudella tulla taas menestystäkin, uskon että Super-Honsu kääntää homman viimeistään kesällä voitolliseksi. Ehkä jopa SJK malttaa olla potkimatta pihalle vaikka Honsu perinteisen hitaan starttinsa kauteen ottaisi...
Seinäjoen Haades

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: SJK


Vastaus #9 : 31.10.2019 klo 09:16:30

Ansiokas avaus Ylos
Kuningas Jalkapallo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SJK


Vastaus #10 : 31.10.2019 klo 11:34:19

Onhan SJK aina hyvin draamaa järjestänyt mutta suattaapi ensi kaudella tulla taas menestystäkin, uskon että Super-Honsu kääntää homman viimeistään kesällä voitolliseksi. Ehkä jopa SJK malttaa olla potkimatta pihalle vaikka Honsu perinteisen hitaan starttinsa kauteen ottaisi...
Tuskinpa potkitaan. Näin ainakin uskon. Simollakin oli aikoinaan "hitaita startteja" kauteen, mutta hienosti ne aina päättyi.
Overeem

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SJK


Vastaus #11 : 31.10.2019 klo 12:39:00

Kiitos loistavasta avauksesta!
Uskoa parempaan on selvästi ilmapiirissä.
Druidid

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Sjk


Vastaus #12 : 31.10.2019 klo 12:54:20

Kiitos loistavasta avauksesta!
Uskoa parempaan on selvästi ilmapiirissä.

Kävelen auringonpaisteessa silmät kiin
Pääsen hetkeks rankkasateesta
Joka iskee vasten mun kasvoja
Vaik lasken katseeni en pääse tuskast pois
Kuljen kiskan ohi ja katon Ilkan lööpit
Tääl nähtii lähdön syy voi oikeesti olla Hurmeen kööri
Mut yleensä ne kirjottaa roskaa minkä kerkee
Kuka laittaa kenet pihalle Richie vai Raipee
Folkkis

Paikalla Paikalla


Vastaus #13 : 31.10.2019 klo 13:12:27

Hyvä avaus! Itse toivon kovasti Jude Arthurin jatkavan kerhossa. Toisi jalkoja keskikentälle Mehun viereen.
Marcus Aurelius

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: SJK


Vastaus #14 : 31.10.2019 klo 13:19:17

Hyvä avaus! Itse toivon kovasti Jude Arthurin jatkavan kerhossa. Toisi jalkoja keskikentälle Mehun viereen.
Ainakin on vielä Seinäjoella. Eilen, kuten monena muunakin päivänä on ollut Samba Bengan kanssa instagram-live tulilla. Taitaa siis olla neuvottelut käynnissä?
Seinäjoen Haades

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: SJK


Vastaus #15 : 31.10.2019 klo 13:28:06

Minunkin puolesta sen Arthurin osto-option voisi käyttää, kohtalaiselle nopeudelle olisi käyttöä Mehun rinnalle.
tylerdurden

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Haapamäen Pallo-Pojat


Vastaus #16 : 31.10.2019 klo 13:41:53

Samba Benga. Hätinä edes muistin että tällainenkin peluri hankittiin joukkueeseen kesken kauden. Miksei pelannut enempää loppukaudesta jos oli jo selvää että esimerkiksi Mero ei tule seurassa jatkamaan? Vai oliko vain täsmähankinta Akatemian alakertaan? Sen verran Bengan otteista muistan kesältä että Kokkola-awayssä esiintyi ihan kelvollisesti.
Hynyrules

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: KuPS


Vastaus #17 : 31.10.2019 klo 13:45:54

Onhan SJK aina hyvin draamaa järjestänyt mutta suattaapi ensi kaudella tulla taas menestystäkin, uskon että Super-Honsu kääntää homman viimeistään kesällä voitolliseksi. Ehkä jopa SJK malttaa olla potkimatta pihalle vaikka Honsu perinteisen hitaan starttinsa kauteen ottaisi...

Veikkaan, että tulevalla kaudella huhti-toukokuussakin voi karttua hyvin pinnoja tilille, kun ei tarvitse helmikuun puoleenväliin "treenata" sukkasillaan. Kunhan Honsua ei kävelytetä lankulle heti kättelyssä, niin mitalipelit voi hyvinkin kutsua. Jalluvedon uskaltaisin jo lyödä siitä, että SJK on kuuden joukossa kun runkosarja päättyy.
Varjo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Sjk


Vastaus #18 : 31.10.2019 klo 14:40:19

Benga oli loukis loppukauden.
tylerdurden

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Haapamäen Pallo-Pojat


Vastaus #19 : 31.10.2019 klo 15:36:30

Benga oli loukis loppukauden.

Aivan, haenpas tästä takkini. Pääsee siis ensi kaudella pelaamaan vähintään Ykköstä.
Druidid

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Sjk


Vastaus #20 : 01.11.2019 klo 09:29:35

Koskahan uudet kausarit tulevat myyntiin. Eikös nämä ole perinteisesti tullut hyvissä ajoin ennen joulua?

Saa nähdä minkälaisella hintapolitiikalla nyt mennään. Kovin kalliiksi kausarin hintaa ei kannata nostaa, koska nyt on myynti saatu niin hyvin rullaamaan. Ykköseen tarvitaan kuitenkin myös resursseja ja katsojia. Jännän äärellä.
Marcus Aurelius

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: SJK


Vastaus #21 : 01.11.2019 klo 09:34:39

Toivottavasti tästä marraskuusta ei tule yhtä hiljaista kun viime vuonna. :D
Taktiikkapalaveri

Poissa Poissa


Vastaus #22 : 01.11.2019 klo 10:44:42

Erinomaiselle avaukselle iso peukku. Honsun palkkaamksen myötä tuli sellainen ajatus, että Raimo pyöritti Honsun KuPS:in pestin aikana vain joitain valmentajia Honsun Seinäjoelle paluuta odotellessa. SJK yritti palkata Honsua jo silloin, kun mies sai potkut HIFK:sta.

Yleisemmällä tasolla liigaseurat näyttäisivät nyt jakautuvan selkeämmin kahteen kastiin pelillisesti: Banan manttelinperijöiden suosima sijoittumispeli, positional play ja Malisen hengenheimolaisten ajama kovan prässin, riistojen ja vastaiskujen transitiopeli eli ns. pystysuunnan jalkapallo. Valakarin aikaan SJK kuului ensimmäiseen koulukuntaan, mutta nyt Honsun tulon myötä siirrytään jälkimmäiseen. Noista välimallin koutseista ja heidän pelillisestä ideologiastaan ei oikein kukaan ehtinyt ottaa selvää, vaihtofrekvenssi oli sen verran kiivas. :)

Sijoittumispeliä pelaavat ensi kaudella ainakin:

- HJK
- Honka
- Inter
- RoPS
- Haka

Pystysuuntaan häärivät:

- KuPS
- Ilves
- SJK
- HIFK
- TPS
- Lahti (olettaen että Kankkunen on ensi kauden päävalmentaja)

IFK Marienhamn on kysymysmerkki tässä vaiheessa. Heidän projektinsa WHA:n kentän pinta-alan kasvattamiseksi ainakin mahdollistaisi laajemmat tilat kentällä ja myös vähemmän suoraviivaisen hyökkäyspelin.
Jaarli

Poissa Poissa


Vastaus #23 : 01.11.2019 klo 11:29:25

Erinomaiselle avaukselle iso peukku. Honsun palkkaamksen myötä tuli sellainen ajatus, että Raimo pyöritti Honsun KuPS:in pestin aikana vain joitain valmentajia Honsun Seinäjoelle paluuta odotellessa. SJK yritti palkata Honsua jo silloin, kun mies sai potkut HIFK:sta.

Yleisemmällä tasolla liigaseurat näyttäisivät nyt jakautuvan selkeämmin kahteen kastiin pelillisesti: Banan manttelinperijöiden suosima sijoittumispeli, positional play ja Malisen hengenheimolaisten ajama kovan prässin, riistojen ja vastaiskujen transitiopeli eli ns. pystysuunnan jalkapallo. Valakarin aikaan SJK kuului ensimmäiseen koulukuntaan, mutta nyt Honsun tulon myötä siirrytään jälkimmäiseen. Noista välimallin koutseista ja heidän pelillisestä ideologiastaan ei oikein kukaan ehtinyt ottaa selvää, vaihtofrekvenssi oli sen verran kiivas. :)

Sijoittumispeliä pelaavat ensi kaudella ainakin:

- HJK
- Honka
- Inter
- RoPS
- Haka

Pystysuuntaan häärivät:

- KuPS
- Ilves
- SJK
- HIFK
- TPS
- Lahti (olettaen että Kankkunen on ensi kauden päävalmentaja)

IFK Marienhamn on kysymysmerkki tässä vaiheessa. Heidän projektinsa WHA:n kentän pinta-alan kasvattamiseksi ainakin mahdollistaisi laajemmat tilat kentällä ja myös vähemmän suoraviivaisen hyökkäyspelin.

Muutuukohan seuran koko pelisysteemi tähän pystysuuntaiseen malliin?
Ajatushan on ollut, että edustuksesta pienimpään junioriin pelataan samalla systeemillä ja nythän akatemian ja juniorien pelitapa on ollut lähempänä tuota sijoittumispeliä.
Druidid

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Sjk


Vastaus #24 : 01.11.2019 klo 11:38:44

Muutuukohan seuran koko pelisysteemi tähän pystysuuntaiseen malliin?
Ajatushan on ollut, että edustuksesta pienimpään junioriin pelataan samalla systeemillä ja nythän akatemian ja juniorien pelitapa on ollut lähempänä tuota sijoittumispeliä.

Oikeastaan junioreissa on painotettu aika paljon myös nopeita suunnanmuutoksia ja suoraviivaisuuttakin ratkaisuissa. Ei meidän junnujen peliä aivan pimputteluksi voi sanoa.

 
Sivuja: [1] 2 ... 9
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines