Vähän kusinen oli myös SeMin fabo-hyökkäys. Näissähän on helppo puolin ja toisin heittää oman agendan mukaisia totuuksia. Oikea totuus on sitten jossain siinä välimaastossa.
Omasta mielestäni toisaalta ihan hyvä, että fuusiota ei syntynyt ja SJK aloittaa oman tyttöfudiksen. Olisi saattanut tulla seuran sisällä skismaa kausimaksuista, jos tyttöpuolen kustannukset oltaisiin maksatettu poikajunioreiden kukkarosta.
Olipa surullista luettavaa tuo SeMin fabo. Siinä vaiheesssa kun lasten urheilutoiminnan organisointi menee hiusten halkomiseksi olisi jonkun syytä viheltää peli poikki. Tai ainakin äänestää omien lasten osalta jaloillaan.
Eiväthän nuo yhteistyökuviot aina helppoja ole. Ainakaan silloin kun jotain olisi tarvetta muuttaa. Jostain kummallisesta syystä täällä Etelä- ja Keskipohjanmaalla Pietarsaaren seudulla homma toimii, Vaasassakin jotain pientä edistystä on nähtävissä, Kokkolassakin ollaan yhteistyön ymmärrykseen heräilemässä ja poikien puolella SJK tekee pirun hyvää yhteistyötä lähiseurojen kanssa.
SeMin purkauksesta sai käsityksen, että siellä eletään vahvasti omassa ennakkoluuloisessa kuplassa. Yllättävän kärsivällisesti tilannetta on yritetty SJK:n osalta avata, mutta ilman tuloksia. En jaksa uskoa, että ainoa syy olisi ollut se, että parin sadan tyttöpelaajan kustannushaaste olisi ollut ainoa syy SeMin nuivalle suhtautumiselle. Sen ratkaisuun SJK-yhteisöllä on tarvittavat pelimerkit esim. pariksi seuraavaksi vuodeksi. Olisiko ainakin osasyynä myös epäluulo siitä, että tyttötoimintaa ei koettaisi yhtä tärkeänä tai että omat roolit seurajohdossa ehkä kaventuisivat.
Voi olla, että tänne maakunnan toiselle laidalle ei kaikki yksityiskohdat ole näkyvissä, mutta nyt tehtyjen julkilausumien pohjalta jatko lienee seuraava:
Osapuolet tehostavat kykyjensä mukaan omaa tyttötoimintaansa ja parin vuoden kiusallisen kinastelun jälkeen toisen puhti hyytyy. Ei ole kovin vaikea ennustaa kumman (arjen osaaminen, resurssit, yhteistyöverkostot jne). Kannattaisiko kuitenkin yrittää järjestellä asiaa vielä vaikka Palloliiton tuella.
Tyttöpelaajien näkökulmasta (jonka tulisi olla se tärkein näkökulma) oleelliset kysymykset ovat mielestäni (myös kahden urheilelevan tytön isänä) seuraavia:
1. Kuinka järjestetään Seinäjoen seudulla paras osaaminen lajin laadukkaan arkilaadun järjestämiseen lapsille ja nuorille?
2. Millaista valmennusosaamista tarvitaan, jotta lapsellani on mahdollisuus nauttia (pelin oppiminen, kaverit, ilmapiiri, iloinen kilpailullisuus, tapahtumat...) jalkapallosta omien tavoitteidensa mukaisesti?
3. Haluanko, että lapsellani on taloudellisesti mahdollisuus osallistua toimintaan?
4. Olisiko mahdollista, että kaikki futiksesta syttyneet toimijat voisivat niellä ylpeytensä ja organisoitua yhteisen sateenvarjon alle? Tavalla, jossa kaikki paikkakunnalla oleva hyvä osaaminen tulisi käyttöön ja lajikulttuurin kehittyminen paikkakunnalla saisi selkänojaa.