Ajattelin pitkään, että tämä ottelu ansaitsee erityisen tarkkaan mietityn, pohditun, nokkelan, tunteisiin vetoavan ja ennen kaikkea tavallisuudesta poikkeavan johdannon, mutta mitä tarkemmin asiaa pohdin, totesin itsekseni, että en halua poiketa millään tavalla aiempien otteluketjuavausten jo rutiiniksi muodostuneesta kaavasta, koska valmistautumisen tähän otteluun tulee olla myös Kanervan valmennusryhmällä yhtä ammattimainen, asiallinen ja jäät hatussa pitävä kuin jo tähän asti pelatuissa EM-karsintaotteluissakin. Siksi minäkin siis olen valmistautunut tulevaan Suomen ja Liechtensteinin väliseen otteluun siten, että olen paneutunut vastustajan yksityiskohtiin vähintään yhtä tarkoin kuin aikaisemminkin ilman ennen aikaista sortumista hehkuttamiseen, joten mennäänpä asiaan rakkaat jalkapallon ystävät.
Vuoden 2020 jalkapallon EM-kilpailujen karsintojen yhdeksäs ottelukierros pelataan kolmena eri päivänä torstaista lauantaihin. Suomen A-maajoukkue kohtaa perjantaina Telia 5G Areenalla Liechtensteinin jo kello 19.00 alkavassa ottelussa. Lohko J:n muut ottelut ovat Armenia-Kreikka ja Bosnia ja Hertsegovina-Italia. Armenian kotiottelu alkaa samaan aikaan kuin Suomen ja Liechtensteinin välinen ottelu, mutta lohkon kärkimaan Italian vierasottelu alkaa vasta 21.45.
Tilanne lohkossa J kahdeksan ottelukierroksen jälkeen on se, että Italia on varmistanut kisapaikkansa 24 pisteellä eli se ei ole menettänyt toistaiseksi pistettäkään. Viimeksi se voitti Liechtensteinin vieraissa 0-5. Suomi on lohkon toisena 15 pisteellä. Se on voittanut kahdeksasta ottelustaan viisi ja hävinnyt kahdesti Italialle sekä kerran Bosnia ja Hertsegovinalle. Suomen takana Armenia ja Bosnia-Hertsegovina ovat 10 pisteessä viisi pistettä Suomea perässä. Bosnia-Hertsegovina hävisi viimeksi vieraissa Kreikalle maalein 2-1 ja Armenia puolestaan kävi vierailemassa Turussa vain kokeakseen 3-0 tappion Suomelle. Kreikalla on kahdeksan pistettä kahdeksasta pelistä ja Liechtenstein on puolestaan jumbona kahdella pisteellä, mutta se on kuitenkin pelannut 1-1 tasapelit sekä Kreikkaa että Armeniaa vastaan.
Suomi ja Liechtenstein ovat kohdanneet neljästi. Suomella on kaksi voittoa ja kaksi muuta peliä on päättynyt tasapeliin. Maalit ovat 6-3. Vuoden 2010 MM-kilpailujen karsinnoissa Suomi voitti kotonaan 2-1, mutta pelasi vieraissa 1-1 tasapelin. Kotipelissä Mario Frick vei vieraat johtoon 13. minuutilla, mutta Mikael Forssell tasoitti 33. minuutilla. Voittomaalin toisella jaksolla teki Jonatan Johansson. Liechtensteinin riveissä jo 2009 pelasivat Martin Büchel ja Michele Polverino, jotka ovat mukana nykyisessäkin ryhmässä ja ovat saaneet vastuuta viheriönkin puolella karsintapeleissä. Vierastasapelissä Suomi meni johtoon Litmasen rangaistuspotkuosumalla, mutta jo minuutin päästä juuri mainittu Polverino tasoitti ottelun. Polverino on sittemmin toiminut joukkueensa kapteeninakin. Tuon 1-1 vierastasapelin aloituskokoonpanoista pitää nostaa esiin myös Martin Rechsteiner, joka on kolmas pelaaja nykyisessäkin Liechtensteinin maajoukkueryhmässä.
Viimeisin kohtaaminen Suomen maaperällä on kesältä 2017, kun Liechtenstein vieraili Veritas Stadionilla. Ottelu päättyi 1-1 lukemiin. Mehmet Hetemaj puski Suomen johtoonn sivuvapaapotkusta, mutta toisella jaksolla Nicolas Hasler tasoitti ottelun laukomalla pallon tarkasti alakulmaan boksin ulkopuolelta vastaiskun päätteeksi. Tuosta pelistä voisi todeta myös sen, että jo 2009 Suomea vastaan osunut Frick päätti maajoukkueuransa tuohon arvokkaaseen tasapeliin, jota Liechtenstein silloin juhli antaumuksella. Frick pelasi 125 maaottelua tehden niissä ennätykselliset 16 osumaa. Tarkempi otteluraporttini kahden vuoden takaa on luettavissa tästä linkistä:
http://futisforum2.org/index.php?topic=206739.msg11037553#msg11037553 Tämän vuoden kesäkuussa puolestaan Suomi haki melko kliinisen 0-2 vierasvoiton Vaduzista. Avausmaalin iski Robin Lodin esityöstä Teemu Pukki ja toisella jaksolla puolestaan Lassi Lappalaisen pitkä tempokuljetus edesauttoi Benjamin Källmanin maajoukkueuran avausmaalin syntyä.
Viiden viimeisen ottelun kuntopuntarissa Suomen saldo on kolme voittoa ja kaksi tappiota. Maaliero on 8-6 viidestä viime pelistä. Liechtensteinin saldo on puolestaan kaksi tasapeliä ja kolme tappiota maalierolla 2-14.
Suomi palasi siis edellisessä kotiottelussaan Armeniaa vastaan takaisin kotivoittojen tielle hävittyään sitä ennen Italialle maalein 1-2. Ennen Italia-tappiota edellinen kotitappio oli kesäkuulta 2017, jolloin Ukraina oli parempi maalein 1-2. Viimeisestä 11 Suomen maaperällä pelatusta ottelusta Huuhkajien saldo on komea 9-1-1. Tasapeli tuli Turkkia vastaan Turussa syksyllä 2017 ja tappio puolestaan syyskuussa tosiaan Italialle. Maaliero viimeisestä 11 kotiottelusta on mairea 19-4 (!), joten sikäli Liechtenstein-otteluun voi lähteä todella luottavaisin mielin. Olympiastadionin remontin alkamisen jälkeen Suomi on pelannut vuodesta 2016 alkaen yhden kotiottelun aiemmin Telia 5G Areenalla. Se oli harjoitusottelu Viroa vastaan noin kaksi vuotta sitten. Loppulukemat olivat 3-0. Tuossa ottelussa Suomi oli niin erinomainen, että olen siksi erityisen luottavainen sen suhteen, että pelialusta entisestään tulee korostamaan Suomen ja Liechtensteinin välistä tasoeroa kuten Kanervakin totesi tänään lehdistötilaisuudessa.
Liechtensteinin saldo vieraista näissä karsinnoissa on yksi tasapeli ja kolme tappiota. Se aloitti vieraspelit Italiassa häviten maalein 6-0. Kesäkuussa puolestaan Armenia oli parempi maalein 3-0 ja syyskuussa Bosnia-Hertsegovina voitti 5-0. Syyskuun toisessa vierasottelussa kuitenkin Liechtenstein onnistui nousemaan päätöskymmenminuuttisella 1-1 tasapeliin Kreikan vieraana Dennis Salanovicin karattua läpiajoon, joten sen maaliero vieraspeleistä on toistaiseksi 1-15. Sen edellinen vierasvoitto on kahden vuoden takaa joulukuulta 2017, jolloin tuleva MM-isäntä Qatar kaatui maalein 1-2. Tuolloinkin Salanovic teki yhden osuman ja voiton puolestaan sinetöi rangaistuspotkusta 90. peliminuutilla ryhmän johtajiin kuuluva Polverino. Ennen Kreikasta napattua tasapelipistettä edellinen vierastasapeli tuli puolestaan juuri Suomen vieraana Veritaksella 2017.
Ottelun erotuomaristoa ei ole vielä julkistettu, mutta päivitän sen tähän, kun se selviää.
EDIT: Erotuomaristo tulee Ranskasta. Benoît Bastienin avustavina toimivat Hicham Zakrani ja Frédéric Haquette. Neljäs erotuomari on Benoît Millot.
Ottelusta voi keskustella sosiaalisessa mediassa esimerkiksi aihetunnisteella #FINLIE. Televisioinnista Suomessa vastaa tutusti Viasat ja ottelu näkyy ilmaiseksi sen lanseeraamassa palvelussa nimeltä Viafree. Tänään julkistettiin myös se, että ottelu on vapaasti katsottavissa myös Neloselta.
LiechtensteinLiechtensteinin päävalmentaja Helgi Kolvidsson on nimennyt seuraavan ryhmän marraskuun maaotteluihin:
Tor:
Büchel Benjamin FC Vaduz 04.07.1989 27 0
Lo Russo Lorenzo FC Linth 04 08.07.1993 0 0
Ospelt Justin FC Vaduz 07.09.1999 0 0
Abwehr:
Brändle Daniel SV Pullach 23.01.1992 25 0
Göppel Maximilian FC Vaduz 31.08.1997 28 1
Hofer Jens FC Vaduz 01.10.1997 6 0
Malin Andreas FC Dornbirn 31.01.1994 17 0
Rechsteiner Martin FC Balzers 15.02.1989 45 0
Wolfinger Marco FC Balzers 18.04.1989 0 0
Wolfinger Sandro USV Eschen/Mauren 24.08.1991 32 2
Yildiz Seyhan FC Balzers 30.04.1989 36 1
Mittelfeld:
Büchel Martin FC Red Star Zürich 19.02.1987 81 0
Hasler Nicolas Sporting Kansas City 04.05.1991 65 3
Kardesoglu Ridvan Chur 97 12.10.1996 0 0
Meier Livio USV Eschen/Mauren 10.01.1998 11 0
Ospelt Philipp USV Eschen/Mauren 07.10.1992 4 0
Polverino Michele FC Balzers 26.09.1984 77 6
Salanovic Dennis FC Thun 26.02.1996 39 4
Sele Aron FC Vaduz 02.09.1996 18 0
Wolfinger Fabio USV Eschen/Mauren 11.05.1996 1 0
Sturm:
Frick Yanik FC Rapperswil-Jona 27.05.1998 9 1
Gubser Robin USV Eschen/Mauren 17.04.1991 36 1
Kesäkuussa Liechtensteinin avauskokoonpano Suomea vastaan oli puolestaan:
Salanovic
Kühne - Hasler - Marc. Büchel - Sele
Wieser
Rechsteiner - Hofer - Kaufmann - Wolfinger
Hobi
Kolvidsson on suosinut enimmäkseen 4-1-4-1 paperiryhmitystä enkä usko siihen tulevan muutosta Suomeakaan vastaan. Tarvittaessa ryhmitys voi muuntua syvällä puolustettaessa 5-4-1:een kuten myöhemmistä esimerkeistä on huomattavissa, mutta siis paperilla joukkue lienee aseteltu 4-1-4-1 muotoon. Merkittävin muutos ylläolevaan ryhmitykseen on ilman muuta se, että kesäkuussa loukkaantumisen takia sivussa ollut ykkösmaalivahti Benjamin Büchel on tällä kertaa käytettävissä ja hän tulee varmasti astelemaan Telia 5G Areenan toisen maalin maalipuiden väliin. Lisäksi kesäkuun kohtaamisesta poissa ollut Göppel ottanee oman paikkansa vasempana laitapuolustajana, joten nyt on Suomen vuoro menettää oma ykkösvaihtoehtonsa vasemmaksi laitapuolustajaksi, kun vuorostaan Uronen ei ole käytettävissä.
Liechtensteinin ryhmässä yksi merkittävä poissaolo on toppariosastolla, kun toistaiseksi kuudesti täydet minuutit karsinnoissa urakoinut Daniel Kaufmann on poissa jostain syystä. Hän on ollut poissa myös seurajoukkueensa kokoonpanosta kahdessa viime pelissä, joten kyseessä on kaiketi loukkaantuminen. Varamaalivahti Claudio Majer on myös sivussa vammojen vuoksi, jos tulkitsin oikein Google Kääntäjällä. Keskikentällä ja yläkerrassa pelaamaan kykenevä Marcel Büchel puolestaan on poissa siksi, että hän haluaa saada jalansijaa uudessa seurassaan SS Juve Stabiassa. Myöskään rustovammasta kärsivä Sandro Wieser ei ole ryhmässä mukana kuten hän ei ollut mukana lokakuun peleissäkään. Hänen teknisen vasemman jalkansa puuttuminen keskikentältä on vähintään Kaufmannin poissaolon tasoinen lovi.
Näin ollen toppariparina nähtäneen Hofer-Malin. Hofer on ollut avauksessa joka toisessa ottelussa tähän asti. Malin on ollut myös neljästi avauksessa, mutta Kaufmann olisi ollut kuitenkin ykköstoppari varsinkin nyt, kun Kolvidsson on peluuttanut tosiaan Wieseriä näissä karsinnoissa keskikentällä eikä enää topparina kuten hänet vielä Kansojen liigassa totuttiin näkemään. Oikeaksi puolustajaksi vaihtoehtoina ovat Rechsteiner, S. Wolfinger tai jopa Yildiz. Hyvin tekninen, mutta puolustussuuntaan raakilemainen Wolfinger sai hyvin vastuuta karsintojen viidessä ensimmäisessä pelissä, mutta kolmessa viime ottelussa hän on saanut peliaikaa yhteensä kuusi minuuttia, joten Kolvidssonkin on huomannut laiturin koulutuksen omistavan Wolfingerin puutteet laitapuolustajana puolustussuuntaan. Rechsteiner olisi minun valinta puolustuslinjaan, koska hän on tottunut pelaamaan sillä pelipaikalla jo vuosia maajoukkueessa. Näissäkin karsinnoissa hän on ollut kuudesti avauksessa, joista puolet oikeana laitapuolustajana, mutta monikäyttöisyytensä vuoksi hänet on nähty myös vasemmalla ja topparina. Yilzidilla on puolestaan maaottelukokemusta 35 peliä, joka on kymmenen vähemmän kuin Rechsteinerilla, mutta myös hänet on totuttu näkemään maajoukkueessa monesti oikeana laitapuolustajana. Näissä karsinnoissa hän ei tosin ole ollut avauksessa sillä pelipaikalla kertaakaan. Viimeksi Italiaa vastaan hän oli paperille merkittynä oikeaksi laituriksi, mutta käytännössä hän oli oikea laitapuolustaja, kun Liechtensteinin 4-1-4-1 ryhmitys muuntui 5-4-1:een syvällä puolustettaessa, joten voi olla, että Yildiz on siksi paperilla jälleen Suomeakin vastaan merkitty keskikentän linjaan, mutta itse ottelussa hän voi laskeutua useinkin Rechsteinerin oikealle puolelle, jos ja kun tavoitteena on pysäyttää esimerkiksi Soiri useamman pelaajan voimin.
Keskikentän ja yläkerran arvuutteleminen on hankalampaa. Ankkurirooliin olisivat olleet ehdokkaina Wieser, Polverino ja Mart. Büchel, koska jokainen on esiintynyt sillä pelipaikalla näissä karsinnoissa, joten sikäli helppoa vastausta ei olisi ollut olemassa, mutta Wieserin poissaolo helpottaa miettimistä. Hän aloitti karsinnat puolustuslinjan suojelijana, mutta sittemmin hänet on nähty myös ylempänä keskikentällä. Jo lokakuun maaotteluista teknisen vasemman jalan omistava Wieser oli tosiaan kokonaan sivussa rustovamman takia, mutta ilman muuta hänen paikkansa olisi ollut avauskokoonpanossa, jos hän olisi käytettävissä, koska 26-vuotiaana hän on pelimies parhaassa iässään ja pelannut jo 53 maaottelua. Polverino on puolestaan jo 35-vuotias ja Martin Büchelkin jo 32-vuotias. Italiaa vastaan viimeksi juuri Büchel oli ankkurina tukkimassa linjojen välejä, joten sikäli hän on ehkä ykkösehdokkaani nyt, kun Wieser on poissa. Polverino puolestaan oli penkillä molemmissa syyskuun peleissä, mutta Wieserin poissaollessa lokakuussa hän sai pelata sekä Armeniaa että Italiaa vastaan. Jos koko kolmikko olisi ollut taas käytettävissä, olisin veikannut Polverinon putoavan penkille syyskuun tavoin, vaikka hänkin aloitti karsinnat kolmella täydellä ysikymppisellä, koska vanhan herran askellus ei vain enää ole niin kepeä, vaikka hän raastaakin keskikentällä yhä suurella asenteella. Wieserin poissaollessa uskoisin 77 maaottelun kokemuksen omistavan Polverinon aloittavan varsinaisessa keskikentän linjassa hieman Mart. Bücheliä ylempänä kuten viimeksi Italiaakin vastaan.
Mitä tulee varsinaiseen keskikentän linjaan, oletan siis Polverinon ottavan keskustan toisen pelipaikan. Hänen rinnalleen vahvin ehdokas on yksi Liechtensteinin tähdistä eli futarin olemuksen ja elegantin vasurin omistava Hasler, joka pystyy tarvittaessa pelaamaan myös oikealla laidalla tai kärjessä, mutta koska Kolvidsson on peluuttanut häntä keskikentän keskiakselilla viidessä viimeisimmässä karsintapelissä, Hasler ottanee oman paikkansa Suomeakin vastaan sieltä. Karsintojen alussa ja Kansojen liigassa hän operoi tosiaan vielä enemmän oikealla laidalla. Vasemmalle laidalle ykkösvaihtoehto on puolestaan Salanovic, joka pystyy myös pelaamaan kärjessä kuten Suomeakin vastaan viimeksi, mutta mielestäni hänen paras pelipaikkansa on kuitenkin vasen laituri, vaikka EM-karsinnoissa hän on toistaiseksi pelannutkin joka toisen pelin piikissä ja joka toisen vasemmalla laidalla. Salanovicin kohdalla pelikuntoisuus on kuitenkin kysymysmerkki, sillä hän on ollut sivussa kaikista seurajoukkueensa peleistä sitten viime maaottelujen, mutta hänet on kuitenkin nyt nimetty ryhmään, joten toivottavasti hän pääsee viheriöllekin, koska haaveilen ainutlaatuisesta mahdollisuudesta hänenkin taitojensa livenä näkemiseen, joten toivottavasti hän olisi kunnossa, vaikka se olisikin Suomelle piirun huonompi asia. Jos Salanovic ei kuitenkaan ole pelikunnossa, yksi mahdollisuus on siirtää Hasler laitaan ja peluuttaa esimerkiksi kokeneempaa Seleä keskikentällä. Toki myös esimerkiksi Meier pystyy pelaamaan vasemmalla.
Oikean laiturin paikka on yksi suurimmista arvoituksista, koska ehdokkaina sinne ovat muun muassa edellä mainittu Meier tai Italiaakin vastaan oikealle merkitty Yildiz, joka pystyisi pudottamaan itsensä aina kätevästi viidenneksi pelaajaksi alimpaan linjaan, jos Liechtenstein haluaa puolustaa Suomeakin vastaan syvällä 5-4-1 muodossa. Toki jos Rechsteiner on avauksessa laitapuolustajana, sitten S. Wolfingerkin voidaan nähdä keskikentän linjassa oikealla sivurajalla ja hänelläkin olisi kykyjä Yildizin tavoin pudottautua tarvittaessa puolustuslinjaan asti. Meier on hyökkäävin vaihtoehto, mutta jos Kolvidsson haluaa tosiaan panostaa hieman enemmän puolustukseen, sitten valinta lienee Yildiz tai S. Wolfinger. Viimeksi Suomea vastaan oikealla avannut Sele on mielestäni enemmän keskiakselin puolustava pelaaja, joka ei ole kaikkein nopein jalalla, joten siksi en usko hänen enää pelaavan oikealla ja saman päätelmän on tehnyt myös Kolvidsson, sillä kesäkuun kohtaamisen jälkeen Sele on pelannut yhteensä vain 23 minuuttia maajoukkueessa. Mitä tulee vielä Meieriin, hän on pelityyliltään hieman "laput silmillä" juokseva, joten pallolliset taidot eivät ole kaikkein parhaimmat hyökkäyssuuntaan orientoituneelle pelaajalle, mutta nopeuden pitäisi riittää tilanteenvaihdoissa. Hän on myös saanut peliaikaa hyvin viime aikoina ollen kolmesti avauksessa neljässä viime pelissä maajoukkueessa. Veikkaukseni on kuitenkin, että Yildiz jatkaa oikealla, koska parempaakaan informaatiota ei ole nyt tarjolla.
Mitä tulee puolestaan yksinäiseen kärkipelaajaan, siihenkin rooliin on tarjolla useita pelaajia. Jos Salanovic ei pelaa vasemmalla, sitten hänet nähtäneen kärjessä, mutta koska uskon Salanovicin pelaavan vasemmalla, jos hän on kunnossa, kaksi kärkiehdokasta kärkipelaajan rooliin ovat Gubser ja Y. Frick. Gubser on enemmän kohdehyökkääjämäisempi ja patukkamaisempi. Hän on myös ollut avauksessa neljässä viimeisimmässä karsintaottelussa, mutta koska nuori 21-vuotias Frick osui Armeniaa vastaan vaihtopelaajana, Gubserin paikka ei ole sementoitu. 35 maaottelussa Gubser on osunut vain kertaalleen, kun puolestaan 187-senttinen Frick on tehnyt saman yhdeksässä maaottelussa. Gubser on toki koulutukseltaankin enemmän keskikenttäpelaaja kuin puhdas kärki, joten sikäli olisi ehkä luontevampaa peluuttaa tulevaisuuden kasvoa Frickia avauksessa, kun Liechtensteinilla ei ole enää panosta näissä karsinnoissa. Toki Gubserkin on vasta 28-vuotias, mutta ei hän ole vain yhtä kliininen kuin Frickin veljeksistä Yanik, vaan enemmän "tilaa tekevä" hyökkääjä. Kolme vuotta nuorempi Yanikin velipoika Noah puolestaan oli maajoukkueringissä lokakuussa ja sai jopa peliaikaa Italiaa vastaan vaihdosta, mutta hänen pelipaikkansa on ennemmin hyökkäävä keskikenttäpelaaja. Tällä maajoukkuetauolla hän pelaa kuitenkin U21-joukkueessa. Kolmoskärkenä Liechtensteinin nyt valitussa ryhmässä on Kardesoglu, jolla ei ole vielä maaottelukokemusta, mutta penkillä hän on istunut neljässä viime ottelussa.
Yhteenvetona siis veikkaus Liechtensteinin avauksesta:
Y. Frick (Gubser, Salanovic)
Salanovic (Meier, Hasler) - Hasler - Polverino (Sele) - Yildiz (Meier, S. Wolfinger, Brändle, Ospelt)
Mart. Büchel
Göppel - Hofer - Malin - Rechsteiner (Yildiz, S. Wolfinger)
Büchel
Sitten muutamia huomioita Liechtensteinin puolustus-, hyökkäys- ja erikoistilannepelaamisesta. Pyrin tällä kertaa siihen, että kunkin välihuomion alla olisi korkeintaan 2-3 esimerkkiä ja halukkaat voivat sitten tutkia enemmän esimerkkejä varsinaisesta analyysiketjusta:
http://futisforum2.org/index.php?topic=224635.0Puolustus:Liechtensteinin puolustusmuoto puolessa kentässä on 4-1-4-1, mutta syvällä puolustettaessa se voi muuntua 5-4-1:een kuten esimerkiksi Italiaa vastaan näimme viimeksi.
Puolustusmuoto puolessa kentässä oli paperiryhmityksen tavoin 4-1-4-1. Kokenut Martin Büchel liikkui tukkimassa tiloja linjojen välissä, koska kuten tiedämme, Italialla on tapana hyökätä siten, että vasen laituri ja yksi keskikentän kolmikosta nostavat itsensä linjojen väliin etsimään tiloja välikaistoilta.
Puolustusmuoto muuttui todella syvällä puolustaessa puolestaaan 5-4-1:een, jolloin oikea laituri Yildiz pudotti itsensä viidenneksi pelaajaksi alimpaan linjaan, koska Italia suosii hyökätessään 3-2-5 muotoa, jolloin vasen laitapuolustaja on se, joka nousee ahkerasti ja tuohon Liechtenstein pyrki vastaamaan tasavoimalla. Jos ja kun Uronen nousee aktiivisesti tukemaan hyökkäyksiä Italian Biraghin tavoin, Liechtensteinin muoto tullee muuttumaan tähän tapaan 4-1-4-1:stä 5-4-1:een. Keskikentän linja oli Italiaa vastaan Yildizin putoamisen myötä vasemmalta oikealle lueteltuna Salanovic-Hasler-Mart.Büchel-Polverino.
Välillä jopa kaikki kymmenen pelaajaa olivat pallon alla. Samanlainen haaste odottaa Suomeakin marraskuussa.
Liechtenstein vetäytyy useimmiten suosiolla vain puoleen kenttään pallonmenetyksen jälkeen, mutta rajaheittojen jälkeen se saattaa innostua prässäämään hetkellisesti ylempää. Ja toki kesäkuun kohtaamisessakin Liechtenstein pyrki satunnaisesti vastaprässäämään ylempää onnistuen siinä jopa pari kertaa, joten täysin Suomi ei voi tuudittautua siihen, että Liechtenstein vain vetäytyy, vaikka se onkin hieman todennäköisempää vieraskentällä Vaduzin kotinurmen sijasta.
Liechtenstein ei pahemmin prässää korkealta, vaan vetäytyy suosiolla puoleen kenttään, mutta jos joskus se yrittää riistää pallon ylhäällä, rajaheittojen jälkeen niin voi tapahtua, joten Suomen on oltava tarkkana pudotuksissa Hradeckylle alaspäin, jottei synny näytteen kaltaisia tarpeettomia vaaratilanteita.
Tässä kuvassa Wolfinger on antanut harhasyötön Lappalaiselle, joka lähtee nostamaan vastaiskua Sparvin kautta. Liechtenstein kuitenkin reagoi hyvin välittömällä vastaprässillä ja jopa usean pelaajan voimin.
Wolfinger nappaa pallon takaisin Lappalaiselta Büchelin tukemana.
Suomen vastaprässin vastaprässi toimii kuitenkin myös ja Uronen voittaa maakaksinkamppailun heti perään pelaten pallon Pukille.
Büchel joutuu rappaamaan Pukin nurmeen keltaisen kortin arvoisesti.
Liechtensteinilta taas hyvää vastaprässiä ylhäällä tässä kuvassa usean pelaajan voimin yhtä aikaa. Tällä osa-alueella sen peli on hieman mennyt eteenpäin.
Lappalaisen eteneminen tyssää Wolfingeriin, mutta Liechtensteinin hyökkäys kuihtui laidalle lopulta, joten menetys ei kostautunut.
Linjojen välit eivät ole aina niin kovin tiiviit ja siksi käytössä onkin yksinäinen pohjapelaaja puolustuslinjan etupuolella tukkimassa tiloja kahden alimman varsinaisen linjan välissä. Tosin jos ankkurina häärii varsinkin Polverino, ongelmaksi voi muodostua se, että hän valuu liiaksi puolustuslinjaan, jolloin linjan etupuolen suojaaminen jää vähemmälle. Jos ankkurina on puolestaan Martin Büchel, vastustajan juoksujen seuraaminen boksiin saattaa avata tilaa pelata takaviistoon boksin reunalle, joten toivon näkeväni Sparvilta tai Kamaralta esimerkiksi ajoittaisia sekoittavia juoksuja keskikentältä rangaistusalueen sisään. Toki pelkkä linjojen väliin nouseminenkin voi luoda 2v1 ylivoimia, jonka Wieser sai kokea kesäkuun kohtaamisessa.
Makedoniaa vastaan vieraissa kapteeni Polverino otti ankkuriroolinsa kirjaimellisesti ja suojasi puolustuslinjaa kuten tässä ympyröitynä näkyy. Varsinainen keskikentän linja on hetkellisesti kuitenkin niin repalainen, että sen Makedonia hyödyntää.
Yhden kosketuksen jatko eteenpäin numerolle kymmenen Pandeville. Kuten näkyy, hän on aivan vapaana puolustuslinjan etupuolella, kun Polverino valui aivan liian alas eli puolustuslinjaan asti sen sijaan, että olisi ollut sen etupuolella ja katkonut tämän syötön. Huomattavaa on myös se, että nyt toisella puolella on valtava rako laitapuolustajan ja topparin välissä, johon Trajkovski liikkuu.
Pandevilta niin ikään yhden kosketuksen syöttö ja varma viimeistely Trajkovskilta etukulmaan. Polverinon taipumus pudota liian alas kostautui.
Sama aihe kuin yllä, Mitrolla ei ole tilaa saada palloa.
Vastustajan keskittäessä laidalta Wieser puolestaan laskeutui ikään kuin kolmanneksi toppariksi oman boksin sisään kuten tässä.
Lisäksi hän seurasi boksiin suuntautuneita vastustajan juoksuja loppuun asti kuten tässä ja piti huolen, että kreikkalainen ei päässyt käsiksi palloon, vaan se meni yli päätyrajan maalipotkuksi. Wieser on toppari koulutukseltaan ja pelasi siinä roolissa Kansojen liigassa, joten sikäli ei ollut mikään suuri ihme, että hän laskeutui aina tuomaan lisävoimaa oman boksin puolustamiseen keskisektorille.
Tässä näkyy se, miten Sparv nousi usein 10-alueelle. Ja kuten näkyy, se mahdollisti 2v1 tilanteiden luonnin linjojen väliin Liechtensteinin ankkuripelaajaa Wieseria vastaan, jolla on tässäkin kuvassa kaksi pelaajaa vartioitavana linjojen välissä, kun Suomen ylänelikosta tultiin vuorollaan palloa vastaan. Tässä esimerkissä Källman on tullut Sparvin rinnalle tuolta puolustuslinjan tasolta ja Kamara saa pelattua hänelle helpon syötön, kun Wieser on hieman enemmän kallellaan Sparviin päin.
Källman jatkoi pallon Lodille, joka puolestaan syötti Pukille linjan taakse. Ympyröity Wieser oli myöhässä.
Pukki keskitti matalan keskityksen, mutta Sparv ei saanut kunnollista kääntölaukausta aikaan. Tämä oli kuitenkin sellainen hyökkäys, joita Suomi oli varmastikin harjoitellut "bussin" murtamiseen. Ilman Sparvin nousuja 10-alueelle, Suomen ylänelikolla Lappalainen, Lod, Pukki ja Källman olisi ollut 4v5 alivoima Wieseria ja puolustuslinjaa vastaan, mutta nyt asetelma oli 5v5 läpi illan.
Tässä pallo on kierrätetty vaihteeksi Urosen laitaan ja hän pudottaa Kamaralle keskemmäs. Samalla Sparv on 10-alueella ja vetää liikkeellään Wieserin sivuun syöttölinjalta, jolloin Kamara pystyy antamaan lävistävän syötön Källmanille.
Källman kääntyy sähäkästi ja laukoo Kaufmannin edestä pallon hieman yli maalin boksin rajalta.
Laitojen puolustamisessa Liechtenstein pyrkii lukumääräisten ylivoimien luontiin. Hitaalla pallonliikuttamisella murtautuminen muuttuu haastavaksi, mutta toisaalta Suomi tulee varmasti saamaan paljon yrityksiä, jos vastaprässääminen vain toimii.
Silloin kun Liechtenstein valui syvälle tuohon 5-4-1 muotoon, se toteutti laitapuolustamisen ajoittain neljälläkin pelaajalla eli viiden linjan kaksi laitimmaista yksilöä, keskikentän linjan laitimmaisin pelaaja ja ankkurina toiminut Büchel muodostivat lukumääräisen ylivoiman kerta toisensa jälkeen. Tällainen puolustustapa toistui monesti avausjaksolla ja sitä nähtäneen marraskuussakin. Usein tilanne oli juuri tämän kuvan kaltainen 4v3 isäntien eduksi.
GIF-näyte samasta asiasta kuin yllä. Pallonliikuttelun on oltava priimaa, jotta laidasta on mahdollista edetä tai päästä ulos alivoimaisena, mutta toisaalta jos välitön vastaprässi toimii yhtä mallikkaasti kuin Italialla, Suomikin saanee monia palloja heti takaisin ja siten useita yrityksiä illan aikana murtautua laidoilta maalipaikkoihin.
Jos Suomi onnistuu kuitenkin liikuttamaan palloa tarpeeksi nopeasti, laitapuolustajat on mahdollista altistaa 1v1-tilanteille, jolloin ohittaminen on jopa helpohkoa, jos vastassa ovat esimerkiksi Göppel ja Rechsteiner/S. Wolfinger.
Italian viidennessä maalissa Liechtensteinin laitapuolustaminen murtuu, kun se ei ehdikään muodostaa lukumääräistä ylivoimaa, vaan 3v3-asetelmasta Italia loi pallonliikuttelulla Di Lorenzolle 1v1-asetelman päätyrajalle Göppeliä vastaan, joka ei ole kaikkein etevin puolustussuuntaan. Hän antaakin Di Lorenzolle tilaa veivata jalan auki ja seurauksena Belotti pääsee puskemaan illan toisen maalinsa boksin sisästä. Toiveissa on, että Lodille saadaan luotuja samanlaisia haastotilanteita, jolloin voidaan puhua laadullisesta ylivoimasta, jos Göppel ei ehdi saamaan tukea muilta.
Syntyy 1v1-tilanne, jossa vasen laitapuolustaja Göppel jää statistiksi, kun Gibraltarin pelaaja ohittaa hänet yhdellä kosketuksella. Pallo kuitenkin karkasi hieman liian taakse, joten Gibraltarin yksilö ei päässyt etenemään boksiin.
Edellisestä tilanteesta viisastuneena Göppel ei ryntää nyt ohi pelaajastaan, mutta jättää tällä kertaa liikaa aikaa keskittää. Samalla maalilla Cabrera liikkuu viisaasti toppari-Kaufmannin varjosta maalille.
Täydellinen keskitys ja pusku takakulmaan. Hyvin ajoitettu juoksu Cabreralta toppareiden väliin, kun Liechtensteinin alakerran kaksikon etäisyys oli niin suuri. Alkuperäinen ristipallo laitaan pakotti Liechtensteinin muodon venymään sivuttaissuunnassa ja se kostautui eli hyvin sahattu Gibraltarilta. Göppelin etäisyys Kaufmanniin ja tämän etäisyys Wieseriin repeytyi, kun Gibraltarin laituri halasi sivurajaa.
Ylipäätään Suomen tulee olla vain kärsivällinen ja jaksaa liikuttaa muotoa sivuttaisuunnassakin vastustajaa väsyttääkseen. Nopeiden yhden ja kahden kosketusten siirtojen lisäksi puolenvaihdot ovat yksi ase muodon liikuttamiseen ja painopisteen vaihtamiseen. Puolenvaihdoilla voidaan myös luoda ylemmän esimerkin kaltaisia 1v1-tilanteita laitapuolustajia vastaan ennen kuin nämä saavat tuen lähelle.
Sparv pelaa ristipallon laitaan ja muoto liikkuu. Suomi halusi pitää intensiteetin kovana ja liikuttaa palloa nopealla temmolla, jotta Liechtenstein ei saisi yhtään ylimääräistä hengähdystaukoa. Kuten Elmon Leppälahti kirjoitti omassa tekstissään,
Suomi ymmärsi, että suosikkiasemassa pelin tempo, eli peliteot per aika on pidettävä korkeana. Lukas Hradecky laittoi palloa nopeasti kiiruhtaen peliin, sivurajaheitoissa ei kupattu ja syöttörytmi oli riittävän tiheää läpi ottelun.Laidasta Lod pudotti taas puolitilaan, johon oli liikkunut Kamara.
Tällä kertaa ylänelikosta Lappalainen oli vapaana ja Kamara pelasikin hänelle pallon, mutta Lassin kosketus oli niin louhikkoinen, että pallo karkasi Hobille asti, mutta tässäkin nähtiin se, että puolenkin minuutin sisään Suomi yritti murtautumista kahdesti samalla tavalla pelaten puolenvaihdon ja antamalla sitten pudotuksen jälkeen puolitilasta tai keskeltä lävistävän syötön puolustuslinjan etupuolelle, josta sitten erilaisilla kombinaatioilla ja juoksuilla linjan taakse yritettiin luoda maalipaikkoja.
Sparvilta taas puolenvaihto.
Raitalalla on vastassa kaksi pelaajaa, joten hän pudottaa tällä kertaa vuorostaan Lodille, joka on kaventanut sisemmäs ja tehnyt tilaa Raitalan nousulle.
Pukki tulee vastaan ja Lod pelaa tämän kanssa seinän, vaikka kyseessä on 2v5 asetelma isäntien eduksi.
Taitotasoero kuitenkin mahdollisti sen, että Lod sai aikaan laukauksen boksin rajalta noinkin ahtaasta välistä.
Muotoa liikuttaessa äkilliset "pistot" muodon sisään linjojen väliin toimivat melko tehokkaasti kesäkuun vierailussa Kamaran oltua kapellimestarina. Odotan näkeväni samanlaisia suoritteita häneltä ensi perjantainakin. Sen jälkeen, kun pallo pelataan vastustajan muodon sisään, vaihtoehtoina ovat joko jatko heti linjan taakse tai pallon pelaaminen laitaan, josta se voidaan vasta keskittää boksiin, kun Liechtenstein ei ehdi saamaan tuolloinkaan tukea laitapuolustajalle peittopelaamiseen. Viimeksi Italiakin mursi Liechtensteinia kummallakin tavoin noiden pistojen jälkeen.
Sitten malliesimerkki Suomen hyökkäyspelisuunnitelman yhdestä toteutusvariaatiosta. Sparv jakaa ristipallon laitaan, jotta Liechtensteinin muoto saatiin liikkeelle sivuttaissuunnassa ja väsymään pelin edetessä pallon perässä ravaamiseen.
Puolen- tai painopisteen vaihtoa seurasi se, että laidalta pallo pudotettiin puolitilaan (tässä kuvassa Lod on pudottanut pallon Raitalalle).
Raitala jatkoi pallon takaisin keskelle Kamaralle, joka puolestaan antoi läpi illan lävistäviä ja teräviä syöttöjä maitse ylänelikolle Liechtensteinin puolustuslinjaan. Nyt kohteena on Källman, joka ei vain kyennyt suojaamaan palloa Kaufmannin roikuttua selässä.
Seuraavassa GIF-näyte yhdeksänneltä minuutilta siitä, miten Liechtensteinin puolustusmuoto voidaan myös murtaa eli nopealla pallonliikuttelulla, jonka jälkeen keskeltä pelataan laitaan ja sieltä takaisin keskelle boksiin ennen kuin sinipaidat ehtivät lukumääräisen ylivoiman turvin blokkaamaan keskityksen. Rangaistusalueella tulisi olla kohdepelaajia 3-4 kappaletta mieluusti hitaiden hyökkäysten päätteeksi. Kesäkuussa Suomi toki ratkoi paljolti tällaisia tilanteita siten, että se pelasi vain sivuttaisliikuttelun jälkeen keskeltä pistosyötön alimman linjan eteen ja yritti siitä heti jatkaa pystyyn linjan taakse, mutta välillä voi kokeilla tällaista Italian ratkaisutapaa eli piston jälkeen ei edetä linjan taakse, vaan pelataan laitaan ja sieltä vasta boksiin.
0-4 maalissa Italia kuitenkin hyödynsi Suomenkin käyttämiä teräviä pistoja muodon sisään sivuttaissuunnassa tehdyn muodon liikuttamisen ja väsyttämisen päätteeksi. Cristante kääntyy linjojen välissä ja jatkaa pallon heti linjan taakse El Shaarawylle, joka puttaa sen ulkosyrjällä ohi Büchelin.
Yksi tehokas tapa yrittää tehdä maali Liechtensteinia vastaan on pelata korkeita palloja linjan taakse, koska Kaufmann ja Hofer eivät ole kaikkein etevimpiä sijoittumaan ja esimerkiksi maaliskuussa Kreikka osui kahdesti Liechtensteinia vastaan pelaten pallon ilmassa linjan taa ennen volleyta. Toki jos Liechtenstein makaa kovin syvällä Helsingissä, tuollaisten korkeiden pallojen pelaaminen on haastavampaa, kun linjan takana ei välttämättä ole tilaa niille, mutta jos on, pieniäkin chippejä tulisi hyödyntää. Keskityksissä puolestaan taka-alue on hyvä kohdealue, koska laitapuolustajienkaan sijoittuminen ei aina hurmaa.
Kreikan voittomaali syntyi avausjakson lisäajalla samalla kaavalla. Ensin Liechtensteinin muoto on houkuteltu kreikkalaisista katsottuna vasempaan laitaan.
Sitten pallo kierrätetään maata pitkin toiselle puolelle. Toppareista Kourbelis ottaa niin sanotusti "tyhjät pois".
Fortounis liikkuu samalla pystyyn eikä ole paitsiossa. Kaufmann ja Rechsteiner eivät ole hereillä toppariparina, vaan kommunikaatio pettää.
Kourbelisin korkea pallo linjan taakse putoaa ihanasti Fortounisin jalkaan ja tämä pamauttaa volleyn maalin kattoon. Upea pelikirjaosuma!
Yksi tapa murtaa Liechtensteinin puolustusmuoto on pelata korkeita palloja linjan taakse, koska topparit eivät aina ole kaikkein etevämpiä kohti suoraan tulevissa pääpalloissa mitä tulee sijoittumiseen ja fyysisiin apuihin voittaa noita palloja. Tässä näytteessä Verratti löytää linjan taakse kirmaavan italialaisen, jonka viimeistely vain ontuu, mutta idea oli hyvä. Tällainen murtautumismalli ei ole mikään uusi asia, koska jo maaliskuussa Kreikka teki molemmat osumansa Vaduzissa vieraillessaan siten, että pallo pelattiin ilmassa Liechtensteinin puolustuslinjan selustaan.
Toinen esimerkki linjan taakse chippaamisesta. Tällaisia pelitilanteita Suomikin tullee Kanervan johdolla harjoittelemaan marraskuun treeneissä ennen huipputärkeää Liechtenstein-ottelua.
Tässä esimerkissä Kamaran kautta pallo liikuteltaan Toiviolta Glenin kautta Uroselle ja muoto saadaan liikkeelle taas kerran sivuttaissuunnassa, johon Kreikkakin pyrki paljon omassa vieraspelissään siis.
Uronen pelaa seinän Lappalaisen kanssa sännäten itse tyhjään tilaan, jonka Wolfinger on jättänyt tultuaan Lappalaista vastaan. Sele puolustaa taas kovin lepsusti Urosta vastaan jääden jälkeen spurtissa. Kapteeni Hasler toki voisi ehtiä paikkaamaan...
... mutta hänkään ei ehdi estämään Urosen yhden kosketuksen keskitystä, joka suuntautuu taka-alueelle korkeana. Miksi? Koska Kansojen liigassa Armenia muun muassa haavoitti Liechtensteinia pelaamalla keskityksiä takatolpalle, koska Liechtensteinin laitapuolustajien sijoittuminen ja pääpeliosaaminen ei ole kovin vahvaa. Göppeliä tuurannut Rechsteiner on jättänyt Pukin täysin vapaaksi havainnoituaan heikosti, mutta Pukin volley pamahti Hobin syliin pienestä kulmasta, joten Liechtenstein pelastui. Urosen keskityksen kohdealue oli kuitenkin täysin harkittu asia.
Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa eli menetysten jälkeisissä vastahyökkäyksissä piilee tietysti hyvä mahdollisuus haavoittaa Liechtensteinia, kun sen puolustus ei ole organisoitunut. Useimmiten Liechtensteinin yksilöt kyllä juoksevat kurinalaisesti omiin päin menetysten jälkeen, mutta jalkanopeus ja reagointi eivät vain tahdo riittää siltikään tilanteiden hidastamiseen.
Sitten käsittelyyn vihdoin 1-0 maali noin 85. kuvan jälkeen. Lod yrittää pelata Raitalalle linjan taakse, mutta syöttö katkotaan.
Sparv hidastaa Büchelia välittömällä vastaprässillä. Samalla Lod lähtee tukemaan toisesta suunnasta.
Büchel tulee yllätetyksi ja Lod ryövää pallon.
Rutiinisyöttö takatolpalle, josta Pukki puttaa pelin 1-0:aan. Kuten todettua, Armenia hyödynsi paljon korkealla tehtyjen riistojen jälkeistä nopeaa suunnanmuutospelaamista ja sellaisesta Suomenkin avausmaali syntyi tiistaina. Liechtenstein oli jo lauantaina heikohko purkamaan prässiä syöttelemällä tai itse kuljettamalla eikä tämäkään peli tehnyt siitä poikkeusta kuin muutaman yksittäisen kerran. Pitää toki nostaa hattua yrityksestä, sillä Büchel olisi voinut roiskaista taas vain pallon kohti Salanovicia, mutta hän yritti pitää sen joukkueellaan, mutta seuraukset olivat tuhoisat.
Avauspuoliajan viimeinen esimerkki lähtee tästä. Lod riistää pallon omalla alueella lähellä sivurajaa. Liechtenstein on epätasapainossa.
Liechtensteinin keskikenttä ei ehdi suojaamaan puolustuslinjaa, vaan Källman pääsee tempokuljettamaan hyvän matkaa eikä Wieserkaan ehdi häneen kiinni. Pukki leikkaa selustaan.
Keskitys kuitenkin menee suoraan Hobin käsiin ja tuomari viheltää puoliajan päättyneeksi. Liechtenstein nolla, Suomi yksi.