Erikoistilanteet:- Liechtenstein käytti hybridivartiointia Suomen kulmapotkuissa, jollaista en ollut vielä aiemmin huomannut siltä näissä karsinnoissa, kun vielä kesäkuussa käytössä oli aluepuolustus ja Italiaa vastaan viimeksi melko puhdas miesvartiointi. Tässä pelissä kuitenkin neljä pelaajaa vitosen sisällä, kolme puolusti Suomen junamuodostelmaa ja Meier seurasi etualueella Kamaran juoksut. Suomella oli boksissa kaikkiaan kuusi pelaajaa. Pukki oli maalin edessä neljän liectensteinilaisen keskellä, junassa pilkun tuntumassa olivat topparit, Sparv ja Tuominenjasse sekä Kamara tosiaan oli etualueella. Soiri tarjosi aina lyhyen vaihtoehdon ja laitapuolustajat varmistivat alempana, kun Lod oli pallon takana. Raitala pelastikin kerran avausjaksolla isännät, kun Pirisen rynnättyä ohi purkupallosta Salanovic oli päästä karkuun, mutta Raitala piti hänet hyvin irti pallosta keskiviivalla.
- Kesäkuussa Suomi pelasi kaikki pallot kovina ja kierteisinä viiden metrin viivalle, mutta hyvistä yrityksistä huolimatta palkintoa ei tuolloin tullut, kun Arajuurikin puski niukasti yli maalin. Tässä pelissä puolestaan ehkä paras paikka oli toisen jakson alussa, kun junasta irronnut Tuominen säntäsi etutolpalle, mutta puski tolppaan. Suomella oli muuten aina 4v3 ylivoima tuossa junassa, kun jostain syystä vieraat tosiaan uhrasivat vain kolme pelaajaa Jassen, Sparvin ja toppareiden puolustamiseen. Mitä tulee vielä kulmiin, koska Lod antoi ne kaikki, vain toiselta puolelta annetut pallot kiersivät luonnollisesti sisäkierteisinä ja puolet sitten pilkun tuntumaan ulkokierteisinä. Vaarallisin paikka tuli kuitenkin taas sisäkierteisestä pallosta kuten Vaduzissa.
- Suomi käytti kulmapotkujen puolustamiseen puhtaampaa miesvartiointia. Liechtenstein nosti viimeksi Italiaa vastaan jopa kuusi pelaajaa yhtä aikaa rangaistusalueelle, koska pienemmän maan tulee panostaa erikoistilanteisiin, mutta samalla tuollainen yltiöpäisyys on avannut vastustajille mahdollisuuden haavoittaa Liechtensteinia erikoistilanteiden jälkeisillä tilanteenvaihdoilla. Tässä ottelussa Kolvidssonin lähestymistapa olikin paljon maltillisempi ja vieraat nostivat boksiin kerralla vain neljä pelaajaa. Erikoistilannevastuussa oli tietysti Salanovic ja boksiin nousivat ainakin Frick, Hasler ja Malin sekä muistaakseni Polverino. Toki sitten toisella jaksolla tappioasemassa Liechtenstein nosti kertaalleen pari pelaajaa lisääkin boksiin, mutta tuloksetta. Avausjakson Salanovicin kulmapotku tuli sisäkierteisenä, mutta sen Arajuuri purki. Toisella jaksolla puolestaan yhden Arajuuren ja Kamaran yhteistuumin selvittämän kulman jälkeen Tuominen lähti kuskaamaan voimakkaasti ylöspäin, mutta hänet ohjattiin kolmen pelaajan voimin laitaan, joten tuossa kohdin vieraat tekivät hyvää työtä alaspäin nöyrästi eikä Suomi päässyt hyödyntämään tilanteenvaihtoja Liechtensteinin erikoistilanteiden jälkeen tällä kertaa, vaan on annettava kehut Kolvidssonille kehut hyvästä reagoinnista yhteen Italia-pelin ongelmakohtaan.
- Vapaapotkuja on melko turha käsitellä, koska niitä oli olemattoman vähän. Suomelta en itse asiassa muista yhtään suoraa tai sivuvapaapotkua. Tilastojen mukaan vapaapotkut olivat 3-13, joten vieraat puolustivat erinomaisesti rikkomatta ja Suomen suuri rikemäärä selittyy juuri sillä, että tavoitteena oli hidastaa Liectensteinin vastahyökkäykset alkuunsa, joten välillä eteenpäin puolustaessa roiskui rapatessa, muttei kuitenkaan kertaakaan varoituksen arvoisesti. Osa vapaapotkuista tuli myös puhtaiden keskialueen kaksinkamppailuiden jäljiltä.
Loppuun tutusti lyhyet huomiot yksilöistä.
SuomiPukki: Kahden maalin illan myötä maalipörssissä viidennelle sijalle Kanen (11), Zahavin (11), Ronaldon (10) ja Dzyuban (9) taakse. Avausjaksolla sai Malinin jatkuvasti selkäänsä, mutta toisella jaksolla onnistui lopulta pääsemään tämän selustaan kolmannessa maalissa. Lisäksi viimeisteli pilkun varmasti vasempaan alakulmaan. Pallottomana prässäsi kurinalaisesti Tuomisen kanssa toppariparia ja Mart. Büchelia, mutta spurtteja alaspäin nähtiin vasta toisella jaksolla. Tilanteenvaihdoissa pääsi muutamaan otteeseen tempokuljettamaan, mutta viimeiset ratkaisut ontuivat. Voittomaalissa onnistui sijoittumisellaan hätistämään hetkellisesti Mart. Büchelin ja blokatulla vedollaan alustamaan Tuomisen osuman. Leveälle ajauduttuaan vakuutti kyvyllään saada jalka auki ja matala keskitys lähti boksiin lähes aina.
Tuominen: Maajoukkueuran avausmaali vihdoin oltuaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Teki itsensä usein pelattavaksi vasempaan taskuun välikaistalle vuorotellen Pukin kanssa, mutta pääosan illasta taistelupari oli silti hyvin liikkunut Rechsteiner, joten hieman kankeampi Tuominen ei tästä ohi päässyt, mutta pallottomana kuitenkin paiski tutusti töitä ja oli eritoten toisella jaksolla vahva maakaksinkamppailija.
Soiri: Oikeastaan läpi illan Soiri oli Meierin ja Brändlen puristuksissa laidalla tuplattuna. Avausjaksolla pallo poltti jalassa ja karkaili välillä päädystäkin yli haastoissa. Lisäksi kulutti turhia sekunteja päätöksenteossa pallonliikuttamisen sijaan, mutta toisen jakson hankittu rangaistuspotku korvasi aiemmat vajavaisuudet ja pääsi kuin pääsikin ainakin kertaalleen todistetusti tuplattunakin ohitse. Lisäksi jäi mieleen se Lodin maalipaikan alustus hetkeä aiemmin, kun hän kerrankin pääsi 1v1-asetelmaan Brändleä vastaan.
Sparv: Päällimmäisenä jäi mieleen se hetki, kun Sparv otettiin vaihtoon, koska tunnelataus oli todella selkäpiitä lämmittävä, mutta samalla kylmät väreet menivät läpi kehon eikä herkistyminenkään ollut kaukana piippuhyllyllä. Mitä tulee pelillisiin otteisiin, Sparv oli selkeästi Vaduzia aktiivisempi murtavien syöttöjen antaja eikä jättänyt kaikkea Kamaran varaan, jota Polverino yritti prässätä keskikentän linjasta toisinaan, joten Sparvin olikin otettava vastuuta ja hänen pallollinen taitavuutensa kyllä riittää kuten voittomaalissakin nähtiin. Hän osaa lisäksi hyvin salata syöttönsä, vaikka sitä ei aina tule ajatelleeksi. Pallottomana Sparv voitti tukun pääpalloja keskialueella ja oli sillä saralla oma itsensä.
Kamara: Ei niin häikäisevä esitys kuin viimeksi Liechtensteinia vastaan, mutta oli kuitenkin perusvarma ja antoi niitä pistäviä syöttöjä linjojen väliin Sparvin tavoin sekä pari kertaa Raitalallekin linjan taakse suoraan. Pallottomana Sparvin tavoin väänsi vahvasti maakaksinkamppailuissa erityisesti ja oli pienessä tilassa elementissään. Ainoa miinus tulee siitä, että oli ehkä tavallista epäkypsempi negatiivisissa tilanteenvaihdoissa luottaen vastustajan heikkouteen hivenen liikaa ja jättäen vastuun hyökkäyksen pysäyttämisestä muille pari kertaa avausjaksolla.
Lod: Liikkui sekä kymppialueella että laidallaan pitämässä leveyttä, jolloin joutui tuplatuksi lähes aina, mutta keskellä sai paljon pallokosketuksia kombinaatioissa. Omaan makuuni kuskasi hivenen liikaa palloa sivuttaissuunnassa varsinkin avausjaksolla, jolloin tempo kärsi, mutta toisella jaksolla paransi tuolla osa-alueella. Vapaa ja liikkuva rooli mahdollisti myös pari kertaa puoliajassa putoamisen keskiympyrään hakemaan palloa ja alusti juuri pitkällä läpisyötöllä Pukin viimeisen osuman, mutta tilastoihin kaiketi syöttöä ei merkitty. Vääntötilanteissa maitse tutun hyvä.
Pirinen: Rynni todella aggressiivisesti tilanteisiin ja rynni pari kertaa ohitse, mutta toteutti sentään Kanervan vaatimaan vastaprässäämistä suurella sielulla. Noissa muutamissa rynnimisissä kuitenkin näkyi se laatuero Uroseen, mutta tähän peliin Pirinen oli riittävä. Pallollisena tyytyi operoimaan paljon vasemmassa puolitilassa ja taustakiertojen sijaan teki juoksunsa keskelle modernin laitapuolustajan tavoin. Keskitykset jäivät todella vähiin, kun Hasler oli aina iholla peittämässä ylivoiman turvin.
Arajuuri: Antoi Toivion puolustaa hivenen useammin eteenpäin, mutta ajoitti omat katkonsa millintarkasti ja parhaimpana jäi mieleen avausjakson liukutaklaus rajoista yli. Toisella jaksolla oli antaa yhden liian hiljaisen syötön alaspäin, mutta Toivio paikkasi senkin. Tulostaulu kertoo kaiken ja tälläkään kertaa neljän linjalla pelatessa Toivion parina he eivät päästäneet maalia kotikentällä kuten eivät vielä koskaan aiemminkaan.
Toivio: Puolustuslinjan suurin onnistuja Raitalan jälkeen. Toppariparista puolusti hieman useammin eteenpäin ja edesauttoi siten korkean vastaprässin toimivuutta puolessa kentässä voittaen ja pudottaen monet vastustajan purkupallot Sparvin ja Kamaran tassuihin uutta hyökkäystä varten.
Raitala: Yksi maajoukkueuran parhaista otteluista uran tärkeimmällä hetkellä. Silloin kun millään oli vielä mitään väliä avausjaksolla, piti Salanovicin aisoissa vähintään kolmesti juoksupalloissa ja puolusti lisäksi aina oikea-aikaisesti eteenpäin. Kaiken kukkuraksi väläytteli hyökkäyssuuntaan tehden muutaman oikea-aikaisen juoksun Göppelin selustaan linjan taa. Minun papereissani Suomen paras pelaaja tässä ottelussa, koska ei kerta kaikkiaan tehnyt yhtään virhettä, vaan pelasi hurmiossa pallottomana. Kylmät väreet menivät joka kerta, mitä pidemmälle ottelu eteni, kun Raitala ei kerta kaikkiaan vuotanut.
Hradecky: Todella vähän tilanteita, mutta torjui sen Salanovicin laukauksen varmasti avausjaksolla boksin rajalta syliinsä sulkien. Kulmapotkuissa ei ollut ongelmissa myöskään. Seurasin ajoittain Lukea, kun peli pyöri toisessa päässä ja hän oli silloin puolivälissä omaa puoliskoa valmiina toimimaan liberona, jos korkea vastaprässi olisi murrettu linjan taakse annetulla syötöllä, jolloin Hradeckyn olisi pitänyt puuttua peliin vastaantulolla, mutta niitä vastaantuloja ei onneksi tarvittu, kun vastaprässääminen toimi niin moitteetta ja puolustuslinja oli ohittamaton Raitalan sekä Toivion johdolla.
Kauko: Korvasi Sparvin 70. minuutilla. Illan paras suoritus oli lisäajan katko, joka johti Karjalaisen maalipaikkaan. Kamppaili keskialueella Armenia-pelin tavoin melko voitokkaasti erityisesti maakaksinkamppailuissa. Positiivinen vaikutelma siis lyhyelläkin otannalla.
Skrabb: Ensimmäiset livenä nähdyt minuutit Skrabbilta sitten Kansojen liigan Kreikka-voiton, koska Bosnia-peliä Ratinassa en ollut katsomassa livenä. Nyt kun kuitenkin näin Skrabbin vuoden tauon jälkeen, vähiin jääneille minuuteille on ollut perusteensa, koska olemus oli hieman tasapaksu. Jalkoihin oli näyttänyt tulleen lisää patukkamaisuutta, mutta en osaa sanoa, että oliko se hyvä asia vai ei. Yhtään mitään pelisuorituksista ei kyllä ikävä kyllä jäänyt mieleen, vaikka peliaikaa tulikin viitisentoista minuuttia. Aloitti oikealla laidalla, mutta vaihtoi lopulta vasemmalle, joten vaihto Soirin kanssa meni yksi-yhteen.
Karjalainen: Vaihdosta sisään kymmeneksi minuutiksi. Pääsi kertaalleen maalipaikkaan lisäajalla, mutta pyssytti hieman pomppineen Lodin syötön taivaan tuuliin. Joka tapauksessa hän hyödynsi talvimaaotteluissakin nähtyjä kykyjään hakeutua pelattavaksi boksissa takaviistoon, mutta viimeistely tosiaan vain ontui. Muutoin ei pahemmin kommentoitavaa kuin se, että olemus oli silti hieman kankeahko.
LiechtensteinFrick: Mahtoikohan saada edes kymmentä pallokosketusta? Jatkuvasti yksin Toiviota ja Arajuurta vastaan eikä kyllä päässyt sitten ollenkaan peliin sisälle. Hujoppimainen poika, muuta ei tosiaan jäänyt mieleen. Pallottomana oli ainoana vierasjoukkueen pelaajana pallon yläpuolella.
Salanovic: Avausjaksolla yksi kuti boksin rajalta Hradeckyn syliin, mutta muutoin Raitalan povitaskussa läpi illan laidallaan tilanteenvaihdoissa, kunnes vaihtoi lopulta toisen jakson edetessä oikealle laidalle Piristä vastaan ja lopuksi vielä kärkeenkin, mutta toisella jaksolla tosiaan jäi entistä vähemmille juoksupalloille. Hienoa kuitenkin, että hän oli avauskokoonpanon kunnossa ja hänetkin sai nähdä viheriöllä yhtenä tämän historiallisen lohkon tähtipelaajana.
Hasler: Operoi keskikentän keskustassa, mutta viime pelistä poiketen oikealla puolella päästäkseen mahdollisissa tilanteenvaihdoissa juoksemaan mieluummin Sparvia kuin Kamaraa vastaan. Käteen ei kuitenkaan jäänyt kuin pari hyvin haisteltua katkoa eteenpäin puolustaessa, mutta riistojenkin jälkeen sitten pallo poltti jalassa sen verran pari kertaa, että noista tilanteenvaihdoista ei aiheutunut vaaraa kotijoukkueelle.
Polverino: Pallollisena näkyi lähinnä silloin, kun purki pallon kohti Suomen puolustuslinjaa. Pallottomana jäi mieleen Lodin tuplaamisesta ja epäonnisesta liu'ustaan avausmaalissa. Välillä laskeutui myös toiseksi pohjapelaajaksi Mart. Büchelin rinnalle selvemmin. Erottui helposti tummalla parrallaan, mutta tosiaan eleganssi viheriöllä on jo ehtoon puolella, joten joutui taas vaihtoon toisella jaksolla.
Meier: Pääsi avaukseen kuten arvelinkin viimeistään Hoferin loukkaantumisen myötä. Pienikokoinen pikakiituri jäi kuitenkin laidallaan täysin Pirisen jyräämäksi jokaisessa kaksinkamppailussa ranskalaisen tuomarin annettua pelata kovaa. Pallottomana laskeutui tuplaamaan Soiria ja hoiti sen rankkaritilannetta lukuun ottamatta hyvin.
Mart. Büchel: Operoi muuten hyvin linjojen välissä, mutta voittomaalissa nukahti ratkaisevasti Pukin vartioinnin suhteen päästäen tämän kääntymäään. Liikkuminen ei ollut kaikkein sähäkintä, mutta sijoittui tosiaan hyvin ja jaksoi vääntää maakaksinkamppailuissa kohtalaisesti.
Göppel: Jäi alkulämmöissä mieleen siitä, että upotti pari todella tarkkaa laukausta boksin reunalta oikeaan yläkulmaan. Itse pelissä oli yksi näkymättömimmistä liechtensteinilaisista, koska Suomi hyökkäsi paljon Soirin laidalta. Oli kuitenkin vähemmän yllättäen välillä ongelmissa sijoittumisensa suhteen, kun Raitala teki juoksuja selustaan avausjaksolla. Muutoin pärjäsi 1v1-tilanteissa Lodia vastaan moitteetta.
Rechsteiner: Pelasi odotetusti topparina Hoferin poissaolon myötä. Jäi lämmittelyissä jo mieleen pehmeällä liikkeellään ja suunnanmuutoksillaan, vaikka kokemusta ja pelivuosia on hänellekin jo takana. Pärjäsi Tuomista vastaan melko hyvin 1v1-tilanteissa ja sijoittui pääpalloissakin melko virheittä. Vieraiden toppariparista se parempi poika.
Malin: Toppariparin kankeampi ja tornimaisempi pelaaja. Joutui painimaan läpi illan Pukkia vastaan ja lopulta päästi hänet selustaan kolmannessa maalissa kohtalokkaasti. Muutoin sijoittui melko hyvin ja jaksoi Rechsteinerin tavoin pumpata eteenpäin tukkimaan linjojen välit erityisesti avausjaksolla estäen suomalaisten kääntymisiä taskuissa.
Brändle: Ainoa yllätysvalinta vieraiden avauksessa, koska oletin ennemmin Yildizin tai S. Wolfingerin avaavan oikealla, mutta Brändle suoriutui urakastaan varsinkin avausjaksolla hyvin pitäen Soirin kerta toisensa jälkeen selkäpuolellaan, mutta sitten toisella jaksolla pilkkuun johtaneessa tilanteessa hän ja Meier myivät itsensä ja sen takia iltapuhdetta ei voi pitää onnistuneena, koska maalit ovat niin suuressa arvossa lajissa nimeltä jalkapallo, mutta muutoin Brändle oli positiivinen yllätys ja hänen olemuksensa oli hyvin tasapainoinen.
B. Büchel: Kymmenessä minuutissa kaksi ihan karmeaa avausta yli sivurajan, joten jalalla pelaaminen ei vakuuttanut avoimessa pelissä. Maalipotkut sen sijaan olivat ihan OK. Maaleille oli muutoin voimaton, mutta kolmannen maalin vastaantulo oli myöhässä ja Pukki pääsi kiertämään hänet. Keskityspalloissa Büchel oli varma eikä vuotanut niissä.
Gubser: Korvasi keskikentällä Polverinon. Gubser on yleensä pelannut targettina, mutta koska hän on seurajoukkueessaan ajoittain puolustavakin keskikenttä, hän istui ihan luontevasti Polverinon paikalle. Hirveästi en fokustani uhrannut Gubserin seuraamiselle, mutta kyllä hänestä välittyi silti se, että sisäsyöttöjen laatu oli hyvällä mallilla. Kaksinkamppailuissa vankka keskivartalo auttoi myös.
Kardesoglu: Korvasi Frickin 84. minuutilla, mutta ei asettunutkaan piikkiin, vaan oikealle laidalle, koska Salanovic siirtyi kärkeen pelipaikalle, jossa hän pelasi viimeksi Suomea vastaan. Pallokosketukset jäivät niin vähille, että on mahdotonta antaa tarkempaa arviota. Turkkilaisulkonäkö jäi ainoana mieleen.
Sele: Loppuhetkillä kehiin Meierin paikalle vasemmalle laidalle. Samat sanat kuin Kardesogluun eli pallokosketuksia ei juuri tullut, mutta oli Meierin tapaan pienikokoinen futari, joka toki olikin tiedossa, mutta kun aiemmin olen pitänyt häntä lähinnä keskiakselin pelaajana, nyt livenä hänen nopeutensa kyllä periaatteessa näytti riittävältä myös puolustavaksi laitapelaajaksi.
Ottelun jälkeiset ilotulitukset kieltämättä sykähdyttivät, koska ne muistuttivat minua talviurheilun ystävänä Salpausselän kisoista, joissa vastaavasti tummenevassa urheilutapahtuman jälkeisessä illassa taivaalle pirskahtelee värikkäitä kuvioita. Ensimmäisten katsojien puolestaan rynnättyä kentälle päätösvihellyksen jälkeen tilanne ylälehtereille näytti hetkellisesti siltä, että käynnissä olisi todellakin Aki Riihilahden sanoin hallitsematon vaaratilanne, kuten aina katsojien juostessa kentälle, mutta hyvin nopeasti tosiaan ilotulitusten alettua viimeistään ymmärsin, että kaaos on edes jotenkin hallinnassa järjestysmiesten muodostettua rivin vaihtopenkkien etupuolelle. Muutaman yläparvelta otetun kuvan ja alkuhuuman rauhoittumisen jälkeen päätin itsekin vastoin kaikkia ennakkomietelmiäni lopulta käydä kokemassa historiallisen tekonurmen tossujeni alla, koska näin kentällä niin paljon lapsiperheitäkin ymmärtäen sen, että kyseessä oli todellakin suuri jalkapallojuhla enkä halua myöhemmin muistella mieltä kaihertaen sitä, että en käynyt voittoisalla viheriöllä, kun Suomi eteni miesten arvokisoihin ensi kerran. Nurmelta poistuessani hilpeyttä herätti irti leikattu maaliverkko toisesta maalista.
Olo on jopa hieman haikea tämän tekstin saavuttaessa loppunsa, koska lähes vuoden mittainen matka lohkoarvonnoista lähtien on päättymässä. Olen ennakkopakettini ja säännöllisten päivitysten myötä ehtinyt jopa kiintyä muihinkin J-lohkon joukkueisiin Italiaan, Bosnia ja Hertsegovinaan, Kreikkaan, Armeniaan ja Liechtensteiniin hyvin syvällisesti. Ilman vastustajia ei ole Huuhkajien otteluitakaan, joten erityisesti siksi muutkin lohkon maat saavat varauksettoman kunnioitukseni enkä haluaisi päästää niistä irti, mutta pian on pakko. Huuhkajien lisäksi haluan kertoa kiitokseni Haslerille, Salanovicille, Hovhannisyanille, Ghazaryanille, Zukanovicille, Duljevicille, Fortounisille, Zecalle, Chiesalle, Insignelle ja kaikille muillekin tämän lohkon säväyttäville yksilöille. Olemme vuoden mittaisen matkan aikana oppineet tuntemaan todella suuren kasan mahtavia ja fantastisia jalkapalloilijoita muistakin valtioista.
Koska Kanervakin varmasti harrastanee kaikesta huolimatta ainakin pientä kierrätystä tulevassa Kreikka-ottelussa, myös minä luovutan otteluketjuavausvaltikan mielelläni eteenpäin jollekin vähemmän otteluketjuavausvastuuta saaneelle nimimerkille. Syynsä on toki silläkin, että en koe tarpeelliseksi perehtyä enää tässä vaiheessa siihen, onko van't Schip muuttanut jotain Kreikan pelaamisessa sitten syyskuun. Jälkihuomiot tulen kuitenkin melko varmasti kirjoittamaan tulevan Ateenassa pelattavan ottelun jälkeen kera kuvien ja videoiden, mutta haluan avata otteluketjut vain silloin, kun minulla on tarjota jotain tuoretta lisäarvoa, joten joku muu avatkoon vapaasti tulevan Kreikka-pelin otteluketjun, koska en tosiaan koe enää kovin merkittäväksi Kreikan pelaamisen päivittämistä ja tässä vaiheessa on siis hyvä ilmoittaa vastuun luovuttamisesta muille ilman sen suurempaa itsensä korostamista, jotta arvon palstatoverit ette turhaan odota avausviestiä minulta, vaan saatte keskustelun käyntiin ajoissa.
Kiitos Huuhkajat!