FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
29.03.2024 klo 12:59:23 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 57 [58] 59 60
 
Kirjoittaja Aihe: Suomi - Liechtenstein 15.11.2019 klo 19.00, Telia 5G Areena, Helsinki (Viasat)  (Luettu 138301 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #1425 : 16.11.2019 klo 05:05:23

Suomi - Liechtenstein 3-0 15.11.2019 EM-karsinnat, Telia 5G Areena

Suomi 4-4-2

Pukki 10 - Tuominen 7
Soiri 13 - Sparv 14 - Kamara 6 - Lod 8
Pirinen 16 - Arajuuri 2 - Toivio 4 - Raitala 22
Hradecky 1

Liechtenstein 4-1-4-1

Y. Frick 9
Salanovic 11 - Polverino 23 - Hasler 18 - Meier 14
Mart. Büchel 13
Göppel 3 - Rechsteiner 22 - Malin 6 - Brändle 2
B. Büchel 1

On aika kirjoittaa tietysti historiallisestakin pelistä omat mietteet näin jälkikäteen ennen unten maille siirtymistä. Ennen ottelua tupsahdin pääkaupunkiin juuri parahaksi keskelle marssia Kampissa, mutta pääsin onneksi pujahtamaan alta pois Subwayhin, jossa ei ollut jonoa ollenkaan kaiken kukkuraksi. Ruokailun jälkeen siirryin Itäkatsomon porteille juuri täsmällisesti puoli kuusi, jolloin porttien olisi tullut aueta, mutta lopulta noin viisi minuuttia myöhemmin yleisö päästettiin vasta sisään. Vessakäynnin jälkeen tarkastin nopeasti paikkani piippuhyllyllä, joka oli lähes keskiviivalla, joten aikainen lipunosto palkittiin juuri sellaisella paikalla, jollaista toivoinkin lippua ostaessani. Ennen alkulämmittelyjä kävin vielä pyörähtämässä katsomon takana pitääkseni itseni lämpimänä ja harkitsin otteluhuivin ostoa, mutta päätin kuitenkin jättää sen väliin, koska huivi olisi kuitenkin tullut vain koristeeksi seinälle eikä päivittäiseen käyttöön. Palasin katsomoon katsomaan lämmittelyjä, joista ei tällä kertaa jäänyt muuta ihmeellistä kerrottavaa kuin se, että Liechtenstein lämmitteli mielenkiintoisesti koko ryhmänsä voimin todella pienessä tilassa toisella kulmalipulla ennen höynien alkamista. Samalla tietysti opiskelin vieraiden avauksen pelaajat ulkonäöltä. Hasler ja Salanovic, tähtipelaajat, tekivät kaiken lämmöissä parina. Polverino puolestaan esimerkiksi teki harjoitteita toppari Malinin rinnalla.

Ennen ottelua nostimme kaikki valkoiset Urheilulehdet ilmaan. Ilmainen lehti oli mukava bonus matkamuistoksi. Joukkueiden kansallishymnien kajahdettua soimaan riisuin Suomi-piponi ja kun oli vuorossa Maamme-laulu, päätin ensi kerran laulaa sen muiden katsojien mukana, koska vieressäkin laulettiin, mutta aiemmissa maaotteluissa en tosiaan ole lauluun ryhtynyt. Sosiaalinen paine ei kuitenkaan ollut ratkaiseva syy, vaan halu laulaa kerrankin kumpusi jostain syvemmältä sisimmästäni tilaisuuden ainutlaatuisuuden tiedostaen. Seuraavaksi sitten vihdoin asiaan. Jaoin edellisen Armenia-pelin tavoin huomiot kolmeen kategoriaan eli erikoistilanteisiin ja joukkueiden pallollisiin sekä pallottomiin hetkiin.

Suomi pallollisena vs. Liechtenstein pallottomana:

- Liechtenstein puolustusmuoto oli lopulta täysin odotettu 4-1-4-1, joka muuntui syvällä ajoittain 5-4-1:een, kun Meier putosi tuplaamaan Soiria, joten sikäli Italia-pelistä vieraat eivät olleet muuttaneet mitään. Yksi yllätys oli kuitenkin se, että Hasler aloitti oikeana keskustan pelaajana keskikentän linjassa ja Polverino oli puolestaan Salanovicin rinnalla, kun Italia-pelissä he olivat toisinpäin, mutta kaipa tuossa oli ideana se, että mahdollisissa tilanteenvaihdoissa Haslerin nopeus olisi voinut olla myrkkyä Sparville, kun Kamara oli Polverinon puolella. Huomionarvoista oli kuitenkin se, että vieraat puolustivat ajoittain erittäinkin kapealla muodolla, kun Soiri liikkui toisinaan vasemmassa puolitilassa ja joskus yhtäaikaisesti Lod liikkui kymppialueella, joten vieraidenkin oli pakko puolustaa keskempää useammalla miehellä. Piriseltä olisin ehkä siksi kaivannut avausjaksolla varsinkin rohkeampaa leveyden pitämistä niissä hetkissä, kun Soiri liikkui keskempänä, koska tuolloin Pirinen jäi usein samalle kaistalle, mutta vain alemmas ja Liectensteinin oli helpompi puolustaa tiiviisti, kun kukaan ei venyttänyt muotoa sivuttaisuunnassa vasemmalle. Toki Kanerva varmaankin halusi kenttätasapainon säilyvän ja siksi Piriseltä ei ihan hirveästi nähty taustakiertoja, vaan pääosin kuitenkin Soiri vastasi leveydestä ja Pirinen oli sitten alempana vasemmalla välikaistalla tarjoamassa syöttö- ja keskitysvaihtoehdon, mutta keskityksetkin jäivät vähiin, kun edessä oli aina pelaajia, josta alempana lisää. Pirisen ajoittaiset nousut olivatkin haastoja tai juoksuja keskelle eivätkä siis taustakiertoja.
- Etukäteen mietin sitä, että vetäytyykö Liechtenstein suosiolla puoleen kenttään vai tekeekö se satunnaisia vastaprässejä ylempänä. Vastaus oli avausjaksolla se, että se vetäytyi aina suosiolla muotoon menetyksen jälkeen. Toki kerran se yritti avausjaksolla prässätä ylempää, mutta välit rakoilivat ja Hradecky löysi heti puolipitkällä avauksella keskiympyrästä Pukin, jolla oli valtavasti aikaa pudottaa pallo omille, kun vieraiden alin linja ei Suomen tapaan ymmärtänyt tukea korkeaa prässiä tarpeeksi lähellä. Tuosta hyökkäyksestä Suomi ei kuitenkaan luonut mitään sen vaarallisempaa, vaan rauhoitti pelin.
- Vaduzissa Suomi oli hyvin määrätietoinen pallonliikuttelussaan yrittäen pelata jatkuvasti 1-2 kosketuksella eteenpäin. Koska tyytyväisyys tappaa kehityksen, tässä pelissä kuitenkin olin avausjaksolla hivenen pettynyt siihen, että palloa kuskattiin liikaa sivuttaissuunnassa ja myös yksinkertainen päätöksenteko vei turhaa aikaa. Parantamisen varaa jäi siinä, että jos esim. Soirilla oli pallo vasemmalla tuplattuna, tämän olisi pitänyt vain heti pudottaa Piriselle, joka olisi kierrättänyt Sparvin ja Kamaran kautta pallon toiselle puolelle, mutta nyt tuollaiset yksinkertaiset päätöksentekotilanteet kestivät liikaa ja palloa pidettiin ylimääräisiä sekunteja turhaan jalassa, jolloin Liechtenstein pystyi liikkumaan tiiviimmin eikä väsynyt myöskään ihan niin helpolla, kun pysähtyneitä tilanteita tuli varsinkin avausjaksolla liikaa yhdistettynä tosiaan noihin esim. Lodin tai Pirisen sivuttaiskuskauksiin. Pallon olisi pitänyt antaa tehdä työt yhtä tehokkaasti kuin Vaduzissa. Toisella jaksolla kuitenkin joukkue paransi paljon ja liikutti palloa paremmin mielestäni, josta he ansaitsevat kiitoksen. Toki loppua kohden vieraatkin lopulta väsyivät ja tiloja esimerkiksi kääntyä taskuissa avautui yhä enemmän Tuomiselle, Pukille ja Lodille, mutta avausjakson osalta on annettava tunnustusta Liechtensteinin tiiviydelle, sillä linjojen väleihin ei ollut helppo pelata siten, että olisi ollut mahdollista päästä kääntymään kohti maalia, vaan vieraiden alin linja pumppasi hyvin Suomen ylänelikon selkään kiinni.
- Vaduzissa erityisesti Kamaran rooli "pistosyöttöjen" antajana vieraiden kahden alimman linjan väleihin oli suuri, mutta Töölössä Sparv otti vähintään yhtä suurta roolia pallollisena. Suomi käytti Italian tavoin sellaista variaatiota, jossa pallo palautettiin välillä keskeltä takaisin laitaan, koska suoranaisesti tilaa ei ollut taskussa kääntyä varsinkaan avausjaksolla, mutta hyvin usein kuitenkin Sparv tai Kamara löysi esimerkiksi Pukin, Tuomisen tai Lodin jommaltakummalta välikaistalta, mutta vieraiden linjat olivat niin tiiviit, että tilaa kääntymiseen ei ollut, joten melko luonnostaankin sitten esimerkiksi Pukki ja Tuominen pudottelivat palloja Soirille viereen tai kymppialueelta tavoitettu Lod jatkoi laitaan Raitalalle tai sitten pudotti vain takaisin esimerkiksi Kamaralle uuden yrityksen merkiksi.  pelata keskeltä takaisin laitaan eikä suoraan linjan taa?kyllä, spsrv myös pistoja ja sellaisesya avausmaalikin. Vaduzissa kuitenkin Suomi pystyi jo avausjaksolla pelaamaan tehokkaammin suoraan linjan taakse tuolta kymppialueelta, mutta tässä pelissä Liechtenstein oli tiiviimpi ja pakotto suomalaiset Italian tavoin pudottamaan palloja enemmän laidoille ja keskittämään mahdollisesti sieltä ennen kuin laitapuolustajat saivat tuen hetkittäisiin 1v1-asetelmiin.
- Mitä tulee vielä vieraiden linjojen välisiin etäisyyksiin, yhtenä palasena tiiviyden ylläpitämisessä oli luonnollisesti jo etukäteen esiin nostettu Mart. Büchel ankkurin roolissa. Hän liikkui usein lähellä erityisesti Pukkia aivan kuten esimerkiksi maaliskuussa samassa roolissa operoinut Wieser yritti pimentää Mitroglouta. Suomi kuitenkin yritti kesäkuun tavoin luoda ajoittaisia ylivoimia kymppialueelle. Nämä tapahtuivat siten, että kesäkuun tavoin joko Lod tai Sparv liikkui Büchelin lähellä kiinnittäen tämän huomiota pois Pukista. Suomen hyökkäysmuoto säilyi kuitenkin aina 2-3-5:nä. Topparit olivat puolessa kentässä. Jos Lod kavensi laidasta keskelle, Raitala nousi pitämään leveyttä oikealle ja tällöin Pirinen-Sparv-Kamara kolmikko huolehti kenttätasapainosta sekä liikutti palloa Liechtensteinin keskikentän linjan etupuolella. Kärkipelaaja Frick oli lähes ainoana pelaaajana pallon yläpuolella. Jos puolestaan Sparv nousi kymppialueelle, silloin Lod jäi laidalle ja Pirinen-Kamara-Raitala kolmikko huolehti kenttätasapainosta toppariparin yläpuolella. Mitä tulee vielä Suomen voittomaaliin, siinä pallonliikuttelu oli kuitenkin kerrankin riittävän nopeaa Arajuurelta ja Piriseltä keskelle ja seurauksena oli Sparvin pistosyöttö heti muodon sisään. Mart. Büchel nukahti samalla ratkaisevasti ja Pukki pääsi kääntymään vapaasti sekä jopa laukomaan boksin rajalta. Loppuosa maalista oli onnea, kun Polverinon blokkaama laukaus kimposi suoraan Tuomiselle, mutta sitä edelsi suunnitelmallisuus ja Mart. Büchelin yksi harvoista erheistä. Ja toki maalin synnyssä oli myös vahvassa osassa Suomen puolustuslinja, josta Toivio oli irronnut reippaasti vastustajan puoliskolle katkomaan purkupallon ja pudottamaan sen omille.
- Liechtenstein puolusti viime Italia-pelinsä tavoin lukumääräisillä ylivoimalla laidoissa. Tämä näkyi varsinkin sen edellisen pelin tavoin nimenomaan sen oikealla laidalla, kun Meier putosi tarvittaessa puolustuslinjaan asti tuplaamaan Soirin. Pirisen ja Sparvin tultua lähemmäs Hasler ja ankkuri Büchel tulivat myös kohti laitaa, joten kyseessä olivat lähes aina joko 4v3 tai 3v2 asetelmat. Sparvin tilalla saattoi toki olla myös Pukki, jos puhuttiin lähempää päätyrajaa olleesta tilanteesta. Soiri ei varsinkaan avausjaksolla oikein saanut tuplattuna mitään aikaan, vaan pallokin poltti hieman jalassa mennen pari kertaa yli päätyrajan haastotilanteissa. Pukki sen sijaan pystyi leveälle ajautuessaan jopa ohittamaan oman miehensä ja antamaan matalan pallon rangaistusalueen sisään. Toisella jaksolla kuitenkin Soirikin pääsi todistetusti kertaalleen tuplattuna puikkaamaan Brändlen ja Meierin välistä hankkien helpottavan rangaistuspotkun, jonka Pukki upotti sisään, mutta melko monta yritystä Soirilla olikin jo takana tuota ennen. Yritteliäisyys palkittiin eikä tietysti kansainvälisellä tasolla pidäkään olla helppoa murtautua laidasta alivoimaisena. Koska Suomi oli alivoimaisena, keskityksetkin jäivät hyvin vähiin, kun esimerkiksi Hasler oli aina peittämässä, jos Pirinen oli saada jalan vapaaksi vasemmalla välikaistalla.
- Kuten jo ylempänä totesin, avausjaksolla varsinkin pallonliike oli välillä turhan hidasta ja siitä päästään käsiksi siihen, että tosiaankaan Suomi ei varsinkaan ensimmäisellä nelivitosella onnistunut liikuttamaan palloa tarpeeksi nopeasti luodakseen hetkellisiä 1v1-tilanteita vieraiden puolustussuuntaan heikkoja laitapuolustajia Göppeliä ja Brändleä vastaan, vaan Soiri ehdittiin aina tuplata ja vieraat pääsivät mellestämään suorastaan ylivoimillaan Suomen vasemmalla laidalla. Toisella puolella sen sijaan Salanovicin ja Polverinon tuki Göppelille ei ollut yhtä ruhtinaallista ja se mahdollisti sen, että Raitala pääsi keskittämään pari kertaa linjan taakse tehdyn oikea-aikaisen juoksun päätteeksi Kamaran erinomaisista syötöistä. Ehkä lähinnä Suomi oli noista maalintekoa, kun Raitalan chippi löysi Lodin, joka ei kuitenkaan ihan kunnolla päässyt pallon päälle, vaan nikkasi sen vitosen viivalta maalin katolle. Sen sijaan kun Lod sai pallon, hänet kyllä tuplattiin Soirin tavoin Göppelin ja Polverinon toimesta useimmiten. Mutta joo, tiivistettynä siis tästä kohdasta voi todeta sen, että avausjaksolla Soiria ei saatu 1v1-asetelmiin liian hitaan liikuttelun myötä, mutta kun toisella jaksolla yhdenkin kerran Soiri pääsi hetkelliseen 1v1-asetelmaan Brändleä vastaan noin 55. minuutilla, hän sai heti ohitettua miehensä ja keskitettyä takaviistoon laadukkaan pallon Lodille, joka kuitenkin laukoi avopaikasta niukasti maalin ohi vasemmalta. Tuollaisia hetkiä olisin toivonut jo avausjaksolla.
- Kesäkuussa Suomi käytti jopa yllättävän paljon ilmassa tehtyjä puolenvaihtoja vastustajan muodon liikuttamiseen ja usein Sparv oli kapellimestari jaettuaan Lodille ja Raitalalle leveyteen oikealle puolikorkeita syöttöjä, mutta Helsingin illassa nuo syötöt loistivat poissaolollaan ja Suomi tyytyi kierrättämään vain maitse koko ajan. Toiselta jaksolta muistan Kamaran antaan yhden korkean puolenvaihdon suoraan Soirin jalkaan, mutta siinäpä se oikeastaan olikin. Ehkä hivenen yllättävää, mutta voitto tuli, joten turha moittia sen enempää, kun matala blokki murtui muutoinkin kolmesti.
- Korkeita palloja linjan taakse sentään käytettiin yhtenä murtautumismallina ja kuten todettua monesti, Kreikkahan esitteli tämän tavan murtaa Liechtensteinin muoto jo maaliskuussa. Toivio antoi avausjaksolla ainakin kolme syöttöä ilmassa läheltä keskiympyrää linjan taakse, mutta tällä kertaa Liechtensteinin topparipari Malin-Rechsteiner osasi lukea pallojen lentoradat oikein eikä tehnyt sijoittumisvirheitä. Yksityiskohtana mainittakoot noista tilanteista se, että Pukki teki juoksunsa kankeamman, mutta tornimaisemman Malinin selustaan ja Tuominen puolestaan liikkuvamman, mutta pienemmän Rechsteinerin taakse tuloksetta. Yhtä kaikki, olin tyytyväinen siihen, että vastustajan topparit pidettiin alusta asti varpaillaan tuollaisiakin syöttöjä varten, koska ensimmäinen noista Toivion palloista tuli jo viidennellä minuutilla. Suomen kolmannen maalin puolestaan voi sijoittaa tämän välihuomion alle, koska siinä Lod antoi toiviomaisesti syötön linjan taa keskiympyrästä, mutta vain maitse ja Pukki teki liikkeen illan taisteluparinsa Malinin selustaan onnistuen lopulta viimeistelemään toisella yrittämällä, mutta tuossa maalissa toteutui sama pallon peluu linjan taa, mutta vain maitse ilman sijaan.
- Lopuksi sitten voisi todeta sen, että tietysti positiivisiakin tilanteenvaihtoja nähtiin Suomelta ja etukäteen kysymysmerkkinä oli se, että miten vieraiden yksilöiden reagointi ja juoksunopeus riittäisivät menetysten jälkeisissä tilanteissa suomalaisia vastaan. Näin jälkikäteen voi todeta, että ihan hyvin. Suomi teki useimmat riistonsa puolessa kentässä ja tosiaan oikeastaan vain yhden kunnon riiston yläalueilla, josta tuonnempana lisää, mutta noissa puolessa kentässä tehdyistä riistoista seurauksena oli useimmiten vain se, että eteneminen pysähtyi viimeistään vieraiden puolustuslinjaan, joka peruutti viisaasti, mutta hidasti samalla tarpeeksi tehokkaasti. Usein Liechtenstein jäi juuri alimman linjansa varaan, koska sen jälkeen kun esim. Lod tai Pukki pääsi kuljettamaan läheltä puolta kenttää kohti maalia, takaa ei heitä enää juostu kiinni, mutta kyllä vieraiden topparit puolustivat mallikkaasti peruuttaessaankin 1v1-tilanteet ja saivat ohjattua pelin kohti laitaa sulkien avoimen jalan, jotta suomalaiset eivät päässeet ampumaan suoraan kuljetuksesta. Avausjakson lopussakin Malin blokkasi tylysti Pukin laukauksen kulmaksi sen jälkeen, kun suomalainen oli kuskannut palloa keskiympyrästä asti riiston jälkeen. Suomi sai siis kuitenkin puolittaisia tilanteita aikaan kuten Vaduzissakin riistoista, mutta viimeiset ratkaisut epäonnistuivat boksin tuntumassa.

Liechtenstein pallollisena vs. Suomi pallottomana:

- Paperiryhmityksen oltua 4-1-4-1, Liechtenstein käytti pääosin 2-3-2-3 rakentelumallia alhaalta, joten tuo scouttaus meni täysin nappiin. Ennen peliä ehdotin Suomelle kuvan muodossa sellaista tapaa puolustaa, että muoto olisi muutoin perus 4-4-2, mutta vuorollaan toinen kärki liikkuisi kiinni M. Bücheliin, joka toppareiden yläpuolella siis hakemassa palloa keskiakselilla ja toinen kärki sitten prässäisi pallollista topparia. Niin tosiaan tapahtuikin. Jos Malinilla oli pallo, Pukki prässäsi tätä ja Tuominen liikkui kiinni Bücheliin. Jos Rechsteinerilla oli pallo, Jasse prässäsi tätä ja Pukki liikkui lähemmäs Büchelia. Näin ollen Liechtenstein ohjattiin etenemään laidoilta. Toppareiden yläpuolella Büchelin kanssa samassa tasossa olivat laitapuolustajat Brändle ja Göppel. Soiri prässäsi sovitusti Brändleä ja Lod Göppeliä, joten jos vieraat pelasivat laitaan, sieltä eteneminen oli mahdotonta. Seuraavassa tasossa odottivat Polverino ja Hasler keskemmällä. Sparv ja Kamara kuitenkin peilasivat heidät. Useimmiten Sparv oli kiinni Haslerissa ja Kamara puolestaan Polverinossa, mutta tietysti aina he eivät olleet noin päin, mutta toinen otti aina toisen liechtensteinilaisen pois pelistä. Viimeisessä linjassa olivat sitten odotetusti Frick sekä leveällä olleet laiturit Salanovic ja Meier. Suomen laitapuolustajat puolustivat laitureita vastaan. Keskellä toppariparilla Toivio-Arajuuri oli puolestaan 2v1 ylivoima Frickiä vastaan kuten ounastelinkin ja tarvittaessa sitten toinen pystyi liikkumaan lähemmäs laitaa tukemaan Raitalaa tai Piristä, joiden vastinparit olivat siis Salanovic ja Meier. Välillä vieraiden pelinavaus muuttui siten, että Hasler ja Brändle tai Polverino ja Salanovic vaihtoivat paikkoja eli esimerkiksi laiturien sijasta välillä leveyttä piti oikealla laitapuolustaja Brändle, jolloin Meier kavensi keskemmäs. Liechtensteinilla kesti kuitenkin puoli tuntia, kunnes se pääsi ensi kerran pelaamaan pidemmän pallonhallintajakson, mutta alusta asti tuo 2-3-2-3 malli oli kuitenkin nähtävissä, kun se yritti pelata alhaalta nopeasti ohi Suomen vastaprässin. Myös maalipotkujen ryhmittymisessä oli havaittavissa neljä eri tasoa.
- Maalivahti Büchelilta olin etukäteen scoutannut hänen tapansa avata usein sivurajoille ja niistä varsinkin oikealle. Avoimessa pelissä jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana nähtiin kaksi avausta puolustajan pudotuksesta kohti oikeaa sivurajaa, mutta molemmat potkut lähtivät todella korkeina ja menivät lopulta sivurajasta yli, kun Suomi oli hyvin ryhmittynyt korkeaan prässiin, joten Kanervan ryhmäkin oli osannut ennakoida sen, että Büchel rakastaa potkaista kohti oikeaa sivurajaa, mutta tekniikka oli tosiaan sen verran kamala, että pallot eivät olleet lähellekään mennä omille. Maalipotkut sen sijaan olivat kuolleista palloista parempia, mutta ne suuntautuivat lähes aina keskiviivan tuntumaan vasemmalle sivurajalle. Suomen puolustuslinjan pääpelivoima riitti useimpien pallojen voittamiseen ja siten hallinnan takaisin saamiseen.
- Kolvidssonin alaisuudessa Liechtenstein on yrittänyt pelata enemmän maitse, mutta joutunut usein silti turvautumaan myös suoraviivaisiin puolikorkeisiin syöttöihin kohti yläkolmikkoa vastustajan korkean prässin alla. Sama tapahtui tässäkin pelissä eli varsinkin ensimmäisen puolen tunnin ajan Liechtenstein ei päässyt kertaakaan hallitusti yli puolen kentän. Olin iloinen siitä, että Suomen puolustuslinja tuki Vaduzin pelin tavoin vastaprässiä keskiviivalla ja jopa vieraiden puoliskolla eikä lähtenyt peruuttamaan. Näin ollen Suomi sai lukuisia riistoja juuri siten, että kärkipari ohjasi pelin laitaan ja sieltä laitapuolustajan piti vain roiskaista epätoivoinen pallo ylemmäs, mutta vieraiden yläkolmikolla ei ollut palaakaan ykköspallojen voittamiseen, koska Pirinen astui aina härkämäisesti Meierin etupuolelle, Raitala alisti Salanovicia ja myös Toivio tuli usein määrätietoisesti vastaan katkomaan vastahyökkäysaihiot voitetuilla pääpalloilla ja kaiken lisäksi hän pudotti ne todella hyvin omille kuten ennen avausmaaliakin. Mielestäni Suomen illan paras osa-alue oli juuri puolustuslinjan toiminta tilanteenvaihtojen ehkäisyssä ja katkaisussa alkuunsa. Toki muutaman kerran Pirinen rynni ohi tilanteista, mutta sellaista sattuu ja idea oli kuitenkin aina oikea. Noissa muutamassa ohi rynnimisessä kuitenkin näkyi ero laadukkuudessa Uroseen, jonka eteenpäin puolustaminen on ajoittain aliarvostettu ominaisuus. Arajuuri puolestaan suoritti Toivioon verrattuna mututuntumalla vähemmän katkoja, mutta katsoi aina hetkensä oikein kuten esimerkiksi avausjaksolla irrotessaan keskemmältä kohti laitaa ja liukutaklaten sitten pallon ulos rajoista keskiviivalla. Toisella jaksolla sitten Suomi luovutti johtoasemassa enemmän pallonhallintaa vieraille tyytyen puolustamaan (1. jakso 71%-29%, 2. jakso 65%-35%), mutta eipä vieraiden hitaista hyökkäyksistä ollut vaaraa ollenkaan.
- Viimeksi Italia sai luotua korkeilla tapahtuneista riistoista puolittaisia maalipaikkoja, mutta tällä kertaa Liechtenstein piti parempaa huolta pallosta ja purki sen ajoissa yrittämättä edetä liikaa maitse, jos prässi kävi liian kovaksi. Lisäajalla kuitenkin Suomikin sai vihdoin luotua paikan yläalueen riistosta, kun Kauko taklasi pallon selin olleelta Salanovicilta ja Karjalainen jatkoi nahkakuulan viereen avopaikkaan Lodille, joka kuitenkin haki vielä syöttöä keskelle takaisin Karjalaiselle, joka laukoi karkeasti yli. Tuossa kohdin muuten huokaisin syvään, koska olin valinnut lisäjännitykseksi Lodin maalin, mutta alakulmaan sijoittamisen sijaan hän haki neljättä syöttöpistettään karsinnoissa eikä neljättä maaottelumaaliaan. Toki Pukin jälkimmäiseen osumaan hän sai ainakin henkisen syöttöpisteen,  jota ei kuitenkaan kaiketi merkitty tilastoihin, koska Pukki sai pallon sisään vasta reboundista.
- Mitä tulee muutoin vielä tilanteenvaihtoihin, Suomi onnistui tosiaan melko hyvin hidastamaan Haslerin ja Salanovicin johtaman vierasjoukkueen vastahyökkäykset kuten Armeniaakin vastaan Veritaksella. Alin linja malttoi tukea välitöntä vastaprässiä tarpeeksi ylhäällä, jotta kollektiivi pysyi tiiviinä. Vielä tarkemmin pohdittuna Raitala oli avausjaksolla ehdottomasti arvokkain pelaaja pitäen Salanovicin pihdeissään ainakin kolmesti voittaen puhtaasti palloja. Noin reilun kymmenen minuutin pelin jälkeen vierailla oli minuutin sisään kaksi vastahyökkäysaihiota, mutta toisen katkoi Raitala ja toisen vuorostaan Toivio, joka oli Raitalan ohella puolustuslinjasta erityisen positiivisesti esiin noussut yksilö. Tästä päästään sopivasti seuraavaan asiaan eli Suomen pallovarmuuteen olin hieman pettynyt juuri siksi, että Raitalakin joutui liian monesti avausjaksolla kamppailemaan Salanovicia vastaan. Menetyksiä tuli liikaa, mutta onneksi tosiaan Suomen puolustuslinja pelasi hyvin. Lisäksi kuitenkin yläkerralta olisin ajoittain avausjaksolla toivonut enemmän apuja alaspäin, sillä välillä muut paitsi Sparv jäivät vuorollaan levittelemään käsiään tai ihmettelemään nurmen pintaan. Tuohon syyllistyivät niin Tuominen, Soiri kuin Pukkikin. Lisäksi kertaalleen minua häiritsi Kamaran lönköttely Sparvin rinnalla alaspäin, kun Meier tempokuljetti palloa oikeassa laidassa keskiviivalla kohti Piristä. Toisella jaksolla kuitenkin joukkue ryhdistäytyi, joka pitää rehdisti mainita. Lod nousi erityisesti esiin juoksuillaan alaspäin negatiivisissa tilanteenvaihdoissa, mutta myös Tuominen hidasti paremmin hyökkäyksiä kuin avausjaksolla ylhäältä asti. Toki myös kertaalleen Pukki sai aplodini spurtistaan alaspäin ja pallon ryöväämisestä vaivattomasti sivurajalla noin kaksi minuuttia ennen rangaispotkumaaliaan. Pallovarmuus oli myös toisella jaksolla hieman parempaa ja toki viimeistään kahden maalin johdossa parilla harhasyötölläkään ei ollut enää niin suurta merkitystä, kun peli oli käytännössä loppuvihellyksen odottelua. Liechtenstein puolestaan teki toisella jaksolla noin tunnin kohdalla muutoksen, jossa Salanovic ja Meier vaihtoivat laitoja, jolloin Salanovic pääsi Raitalan rintataskusta yrittämään spurtteja heikompaa Piristä vastaan, mutta eipä hänelle juuri sitten saatu pelattuja palloja enää viimeisen puolen tunnin aikana, joten Kolvidssonin tekemä muutos oli sikäli turha, mutta kertoi kuitenkin siitä, miten mahtavan ottelun Raitala pelasi pakottaen vastustajan valmentajan reagoimaan tähtipelaajansa pelipaikkaan.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #1426 : 16.11.2019 klo 05:06:16

Erikoistilanteet:

- Liechtenstein käytti hybridivartiointia Suomen kulmapotkuissa, jollaista en ollut vielä aiemmin huomannut siltä näissä karsinnoissa, kun vielä kesäkuussa käytössä oli aluepuolustus ja Italiaa vastaan viimeksi melko puhdas miesvartiointi. Tässä pelissä kuitenkin neljä pelaajaa vitosen sisällä, kolme puolusti Suomen junamuodostelmaa ja Meier seurasi etualueella Kamaran juoksut. Suomella oli boksissa kaikkiaan kuusi pelaajaa. Pukki oli maalin edessä neljän liectensteinilaisen keskellä, junassa pilkun tuntumassa olivat topparit, Sparv ja Tuominenjasse sekä Kamara tosiaan oli etualueella. Soiri tarjosi aina lyhyen vaihtoehdon ja laitapuolustajat varmistivat alempana, kun Lod oli pallon takana. Raitala pelastikin kerran avausjaksolla isännät, kun Pirisen rynnättyä ohi purkupallosta Salanovic oli päästä karkuun, mutta Raitala piti hänet hyvin irti pallosta keskiviivalla.
- Kesäkuussa Suomi pelasi kaikki pallot kovina ja kierteisinä viiden metrin viivalle, mutta hyvistä yrityksistä huolimatta palkintoa ei tuolloin tullut, kun Arajuurikin puski niukasti yli maalin. Tässä pelissä puolestaan ehkä paras paikka oli toisen jakson alussa, kun junasta irronnut Tuominen säntäsi etutolpalle, mutta puski tolppaan. Suomella oli muuten aina 4v3 ylivoima tuossa junassa, kun jostain syystä vieraat tosiaan uhrasivat vain kolme pelaajaa Jassen, Sparvin ja toppareiden puolustamiseen. Mitä tulee vielä kulmiin, koska Lod antoi ne kaikki, vain toiselta puolelta annetut pallot kiersivät luonnollisesti sisäkierteisinä ja puolet sitten pilkun tuntumaan ulkokierteisinä. Vaarallisin paikka tuli kuitenkin taas sisäkierteisestä pallosta kuten Vaduzissa.
- Suomi käytti kulmapotkujen puolustamiseen puhtaampaa miesvartiointia. Liechtenstein nosti viimeksi Italiaa vastaan jopa kuusi pelaajaa yhtä aikaa rangaistusalueelle, koska pienemmän maan tulee panostaa erikoistilanteisiin, mutta samalla tuollainen yltiöpäisyys on avannut vastustajille mahdollisuuden haavoittaa Liechtensteinia erikoistilanteiden jälkeisillä tilanteenvaihdoilla. Tässä ottelussa Kolvidssonin lähestymistapa olikin paljon maltillisempi ja vieraat nostivat boksiin kerralla vain neljä pelaajaa. Erikoistilannevastuussa oli tietysti Salanovic ja boksiin nousivat ainakin Frick, Hasler ja Malin sekä muistaakseni Polverino. Toki sitten toisella jaksolla tappioasemassa Liechtenstein nosti kertaalleen pari pelaajaa lisääkin boksiin, mutta tuloksetta. Avausjakson Salanovicin kulmapotku tuli sisäkierteisenä, mutta sen Arajuuri purki. Toisella jaksolla puolestaan yhden Arajuuren ja Kamaran yhteistuumin selvittämän kulman jälkeen Tuominen lähti kuskaamaan voimakkaasti ylöspäin, mutta hänet ohjattiin kolmen pelaajan voimin laitaan, joten tuossa kohdin vieraat tekivät hyvää työtä alaspäin nöyrästi eikä Suomi päässyt hyödyntämään tilanteenvaihtoja Liechtensteinin erikoistilanteiden jälkeen tällä kertaa, vaan on annettava kehut Kolvidssonille kehut hyvästä reagoinnista yhteen Italia-pelin ongelmakohtaan.
- Vapaapotkuja on melko turha käsitellä, koska niitä oli olemattoman vähän. Suomelta en itse asiassa muista yhtään suoraa tai sivuvapaapotkua. Tilastojen mukaan vapaapotkut olivat 3-13, joten vieraat puolustivat erinomaisesti rikkomatta ja Suomen suuri rikemäärä selittyy juuri sillä, että tavoitteena oli hidastaa Liectensteinin vastahyökkäykset alkuunsa, joten välillä eteenpäin puolustaessa roiskui rapatessa, muttei kuitenkaan kertaakaan varoituksen arvoisesti. Osa vapaapotkuista tuli myös puhtaiden keskialueen kaksinkamppailuiden jäljiltä.

Loppuun tutusti lyhyet huomiot yksilöistä.

Suomi

Pukki: Kahden maalin illan myötä maalipörssissä viidennelle sijalle Kanen (11), Zahavin (11), Ronaldon (10) ja Dzyuban (9) taakse. Avausjaksolla sai Malinin jatkuvasti selkäänsä, mutta toisella jaksolla onnistui lopulta pääsemään tämän selustaan kolmannessa maalissa. Lisäksi viimeisteli pilkun varmasti vasempaan alakulmaan. Pallottomana prässäsi kurinalaisesti Tuomisen kanssa toppariparia ja Mart. Büchelia, mutta spurtteja alaspäin nähtiin vasta toisella jaksolla. Tilanteenvaihdoissa pääsi muutamaan otteeseen tempokuljettamaan, mutta viimeiset ratkaisut ontuivat. Voittomaalissa onnistui sijoittumisellaan hätistämään hetkellisesti Mart. Büchelin ja blokatulla vedollaan alustamaan Tuomisen osuman. Leveälle ajauduttuaan vakuutti kyvyllään saada jalka auki ja matala keskitys lähti boksiin lähes aina.
Tuominen: Maajoukkueuran avausmaali vihdoin oltuaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Teki itsensä usein pelattavaksi vasempaan taskuun välikaistalle vuorotellen Pukin kanssa, mutta pääosan illasta taistelupari oli silti hyvin liikkunut Rechsteiner, joten hieman kankeampi Tuominen ei tästä ohi päässyt, mutta pallottomana kuitenkin paiski tutusti töitä ja oli eritoten toisella jaksolla vahva maakaksinkamppailija.
Soiri: Oikeastaan läpi illan Soiri oli Meierin ja Brändlen puristuksissa laidalla tuplattuna. Avausjaksolla pallo poltti jalassa ja karkaili välillä päädystäkin yli haastoissa. Lisäksi kulutti turhia sekunteja päätöksenteossa pallonliikuttamisen sijaan, mutta toisen jakson hankittu rangaistuspotku korvasi aiemmat vajavaisuudet ja pääsi kuin pääsikin ainakin kertaalleen todistetusti tuplattunakin ohitse. Lisäksi jäi mieleen se Lodin maalipaikan alustus hetkeä aiemmin, kun hän kerrankin pääsi 1v1-asetelmaan Brändleä vastaan.
Sparv: Päällimmäisenä jäi mieleen se hetki, kun Sparv otettiin vaihtoon, koska tunnelataus oli todella selkäpiitä lämmittävä, mutta samalla kylmät väreet menivät läpi kehon eikä herkistyminenkään ollut kaukana piippuhyllyllä. Mitä tulee pelillisiin otteisiin, Sparv oli selkeästi Vaduzia aktiivisempi murtavien syöttöjen antaja eikä jättänyt kaikkea Kamaran varaan, jota Polverino yritti prässätä keskikentän linjasta toisinaan, joten Sparvin olikin otettava vastuuta ja hänen pallollinen taitavuutensa kyllä riittää kuten voittomaalissakin nähtiin. Hän osaa lisäksi hyvin salata syöttönsä, vaikka sitä ei aina tule ajatelleeksi. Pallottomana Sparv voitti tukun pääpalloja keskialueella ja oli sillä saralla oma itsensä.
Kamara: Ei niin häikäisevä esitys kuin viimeksi Liechtensteinia vastaan, mutta oli kuitenkin perusvarma ja antoi niitä pistäviä syöttöjä linjojen väliin Sparvin tavoin sekä pari kertaa Raitalallekin linjan taakse suoraan. Pallottomana Sparvin tavoin väänsi vahvasti maakaksinkamppailuissa erityisesti ja oli pienessä tilassa elementissään. Ainoa miinus tulee siitä, että oli ehkä tavallista epäkypsempi negatiivisissa tilanteenvaihdoissa luottaen vastustajan heikkouteen hivenen liikaa ja jättäen vastuun hyökkäyksen pysäyttämisestä muille pari kertaa avausjaksolla.
Lod: Liikkui sekä kymppialueella että laidallaan pitämässä leveyttä, jolloin joutui tuplatuksi lähes aina, mutta keskellä sai paljon pallokosketuksia kombinaatioissa. Omaan makuuni kuskasi hivenen liikaa palloa sivuttaissuunnassa varsinkin avausjaksolla, jolloin tempo kärsi, mutta toisella jaksolla paransi tuolla osa-alueella. Vapaa ja liikkuva rooli mahdollisti myös pari kertaa puoliajassa putoamisen keskiympyrään hakemaan palloa ja alusti juuri pitkällä läpisyötöllä Pukin viimeisen osuman, mutta tilastoihin kaiketi syöttöä ei merkitty. Vääntötilanteissa maitse tutun hyvä.
Pirinen: Rynni todella aggressiivisesti tilanteisiin ja rynni pari kertaa ohitse, mutta toteutti sentään Kanervan vaatimaan vastaprässäämistä suurella sielulla. Noissa muutamissa rynnimisissä kuitenkin näkyi se laatuero Uroseen, mutta tähän peliin Pirinen oli riittävä. Pallollisena tyytyi operoimaan paljon vasemmassa puolitilassa ja taustakiertojen sijaan teki juoksunsa keskelle modernin laitapuolustajan tavoin. Keskitykset jäivät todella vähiin, kun Hasler oli aina iholla peittämässä ylivoiman turvin.
Arajuuri: Antoi Toivion puolustaa hivenen useammin eteenpäin, mutta ajoitti omat katkonsa millintarkasti ja parhaimpana jäi mieleen avausjakson liukutaklaus rajoista yli. Toisella jaksolla oli antaa yhden liian hiljaisen syötön alaspäin, mutta Toivio paikkasi senkin. Tulostaulu kertoo kaiken ja tälläkään kertaa neljän linjalla pelatessa Toivion parina he eivät päästäneet maalia kotikentällä kuten eivät vielä koskaan aiemminkaan.
Toivio: Puolustuslinjan suurin onnistuja Raitalan jälkeen. Toppariparista puolusti hieman useammin eteenpäin ja edesauttoi siten korkean vastaprässin toimivuutta puolessa kentässä voittaen ja pudottaen monet vastustajan purkupallot Sparvin ja Kamaran tassuihin uutta hyökkäystä varten.
Raitala: Yksi maajoukkueuran parhaista otteluista uran tärkeimmällä hetkellä. Silloin kun millään oli vielä mitään väliä avausjaksolla, piti Salanovicin aisoissa vähintään kolmesti juoksupalloissa ja puolusti lisäksi aina oikea-aikaisesti eteenpäin. Kaiken kukkuraksi väläytteli hyökkäyssuuntaan tehden muutaman oikea-aikaisen juoksun Göppelin selustaan linjan taa. Minun papereissani Suomen paras pelaaja tässä ottelussa, koska ei kerta kaikkiaan tehnyt yhtään virhettä, vaan pelasi hurmiossa pallottomana. Kylmät väreet menivät joka kerta, mitä pidemmälle ottelu eteni, kun Raitala ei kerta kaikkiaan vuotanut.
Hradecky: Todella vähän tilanteita, mutta torjui sen Salanovicin laukauksen varmasti avausjaksolla boksin rajalta syliinsä sulkien. Kulmapotkuissa ei ollut ongelmissa myöskään. Seurasin ajoittain Lukea, kun peli pyöri toisessa päässä ja hän oli silloin puolivälissä omaa puoliskoa valmiina toimimaan liberona, jos korkea vastaprässi olisi murrettu linjan taakse annetulla syötöllä, jolloin Hradeckyn olisi pitänyt puuttua peliin vastaantulolla, mutta niitä vastaantuloja ei onneksi tarvittu, kun vastaprässääminen toimi niin moitteetta ja puolustuslinja oli ohittamaton Raitalan sekä Toivion johdolla.

Kauko: Korvasi Sparvin 70. minuutilla. Illan paras suoritus oli lisäajan katko, joka johti Karjalaisen maalipaikkaan. Kamppaili keskialueella Armenia-pelin tavoin melko voitokkaasti erityisesti maakaksinkamppailuissa. Positiivinen vaikutelma siis lyhyelläkin otannalla.
Skrabb: Ensimmäiset livenä nähdyt minuutit Skrabbilta sitten Kansojen liigan Kreikka-voiton, koska Bosnia-peliä Ratinassa en ollut katsomassa livenä. Nyt kun kuitenkin näin Skrabbin vuoden tauon jälkeen, vähiin jääneille minuuteille on ollut perusteensa, koska olemus oli hieman tasapaksu. Jalkoihin oli näyttänyt tulleen lisää patukkamaisuutta, mutta en osaa sanoa, että oliko se hyvä asia vai ei. Yhtään mitään pelisuorituksista ei kyllä ikävä kyllä jäänyt mieleen, vaikka peliaikaa tulikin viitisentoista minuuttia. Aloitti oikealla laidalla, mutta vaihtoi lopulta vasemmalle, joten vaihto Soirin kanssa meni yksi-yhteen.
Karjalainen: Vaihdosta sisään kymmeneksi minuutiksi. Pääsi kertaalleen maalipaikkaan lisäajalla, mutta pyssytti hieman pomppineen Lodin syötön taivaan tuuliin. Joka tapauksessa hän hyödynsi talvimaaotteluissakin nähtyjä kykyjään hakeutua pelattavaksi boksissa takaviistoon, mutta viimeistely tosiaan vain ontui. Muutoin ei pahemmin kommentoitavaa kuin se, että olemus oli silti hieman kankeahko.

Liechtenstein

Frick: Mahtoikohan saada edes kymmentä pallokosketusta? Jatkuvasti yksin Toiviota ja Arajuurta vastaan eikä kyllä päässyt sitten ollenkaan peliin sisälle. Hujoppimainen poika, muuta ei tosiaan jäänyt mieleen. Pallottomana oli ainoana vierasjoukkueen pelaajana pallon yläpuolella.
Salanovic: Avausjaksolla yksi kuti boksin rajalta Hradeckyn syliin, mutta muutoin Raitalan povitaskussa läpi illan laidallaan tilanteenvaihdoissa, kunnes vaihtoi lopulta toisen jakson edetessä oikealle laidalle Piristä vastaan ja lopuksi vielä kärkeenkin, mutta toisella jaksolla tosiaan jäi entistä vähemmille juoksupalloille. Hienoa kuitenkin, että hän oli avauskokoonpanon kunnossa ja hänetkin sai nähdä viheriöllä yhtenä tämän historiallisen lohkon tähtipelaajana.
Hasler: Operoi keskikentän keskustassa, mutta viime pelistä poiketen oikealla puolella päästäkseen mahdollisissa tilanteenvaihdoissa juoksemaan mieluummin Sparvia kuin Kamaraa vastaan. Käteen ei kuitenkaan jäänyt kuin pari hyvin haisteltua katkoa eteenpäin puolustaessa, mutta riistojenkin jälkeen sitten pallo poltti jalassa sen verran pari kertaa, että noista tilanteenvaihdoista ei aiheutunut vaaraa kotijoukkueelle.
Polverino: Pallollisena näkyi lähinnä silloin, kun purki pallon kohti Suomen puolustuslinjaa. Pallottomana jäi mieleen Lodin tuplaamisesta ja epäonnisesta liu'ustaan avausmaalissa. Välillä laskeutui myös toiseksi pohjapelaajaksi Mart. Büchelin rinnalle selvemmin. Erottui helposti tummalla parrallaan, mutta tosiaan eleganssi viheriöllä on jo ehtoon puolella, joten joutui taas vaihtoon toisella jaksolla.
Meier: Pääsi avaukseen kuten arvelinkin viimeistään Hoferin loukkaantumisen myötä. Pienikokoinen pikakiituri jäi kuitenkin laidallaan täysin Pirisen jyräämäksi jokaisessa kaksinkamppailussa ranskalaisen tuomarin annettua pelata kovaa. Pallottomana laskeutui tuplaamaan Soiria ja hoiti sen rankkaritilannetta lukuun ottamatta hyvin.
Mart. Büchel: Operoi muuten hyvin linjojen välissä, mutta voittomaalissa nukahti ratkaisevasti Pukin vartioinnin suhteen päästäen tämän kääntymäään. Liikkuminen ei ollut kaikkein sähäkintä, mutta sijoittui tosiaan hyvin ja jaksoi vääntää maakaksinkamppailuissa kohtalaisesti.
Göppel: Jäi alkulämmöissä mieleen siitä, että upotti pari todella tarkkaa laukausta boksin reunalta oikeaan yläkulmaan. Itse pelissä oli yksi näkymättömimmistä liechtensteinilaisista, koska Suomi hyökkäsi paljon Soirin laidalta. Oli kuitenkin vähemmän yllättäen välillä ongelmissa sijoittumisensa suhteen, kun Raitala teki juoksuja selustaan avausjaksolla. Muutoin pärjäsi 1v1-tilanteissa Lodia vastaan moitteetta.
Rechsteiner: Pelasi odotetusti topparina Hoferin poissaolon myötä. Jäi lämmittelyissä jo mieleen pehmeällä liikkeellään ja suunnanmuutoksillaan, vaikka kokemusta ja pelivuosia on hänellekin jo takana. Pärjäsi Tuomista vastaan melko hyvin 1v1-tilanteissa ja sijoittui pääpalloissakin melko virheittä. Vieraiden toppariparista se parempi poika.
Malin: Toppariparin kankeampi ja tornimaisempi pelaaja. Joutui painimaan läpi illan Pukkia vastaan ja lopulta päästi hänet selustaan kolmannessa maalissa kohtalokkaasti. Muutoin sijoittui melko hyvin ja jaksoi Rechsteinerin tavoin pumpata eteenpäin tukkimaan linjojen välit erityisesti avausjaksolla estäen suomalaisten kääntymisiä taskuissa.
Brändle: Ainoa yllätysvalinta vieraiden avauksessa, koska oletin ennemmin Yildizin tai S. Wolfingerin avaavan oikealla, mutta Brändle suoriutui urakastaan varsinkin avausjaksolla hyvin pitäen Soirin kerta toisensa jälkeen selkäpuolellaan, mutta sitten toisella jaksolla pilkkuun johtaneessa tilanteessa hän ja Meier myivät itsensä ja sen takia iltapuhdetta ei voi pitää onnistuneena, koska maalit ovat niin suuressa arvossa lajissa nimeltä jalkapallo, mutta muutoin Brändle oli positiivinen yllätys ja hänen olemuksensa oli hyvin tasapainoinen.
B. Büchel: Kymmenessä minuutissa kaksi ihan karmeaa avausta yli sivurajan, joten jalalla pelaaminen ei vakuuttanut avoimessa pelissä. Maalipotkut sen sijaan olivat ihan OK. Maaleille oli muutoin voimaton, mutta kolmannen maalin vastaantulo oli myöhässä ja Pukki pääsi kiertämään hänet. Keskityspalloissa Büchel oli varma eikä vuotanut niissä.

Gubser: Korvasi keskikentällä Polverinon. Gubser on yleensä pelannut targettina, mutta koska hän on seurajoukkueessaan ajoittain puolustavakin keskikenttä, hän istui ihan luontevasti Polverinon paikalle. Hirveästi en fokustani uhrannut Gubserin seuraamiselle, mutta kyllä hänestä välittyi silti se, että sisäsyöttöjen laatu oli hyvällä mallilla. Kaksinkamppailuissa vankka keskivartalo auttoi myös.
Kardesoglu: Korvasi Frickin 84. minuutilla, mutta ei asettunutkaan piikkiin, vaan oikealle laidalle, koska Salanovic siirtyi kärkeen pelipaikalle, jossa hän pelasi viimeksi Suomea vastaan. Pallokosketukset jäivät niin vähille, että on mahdotonta antaa tarkempaa arviota. Turkkilaisulkonäkö jäi ainoana mieleen.
Sele: Loppuhetkillä kehiin Meierin paikalle vasemmalle laidalle. Samat sanat kuin Kardesogluun eli pallokosketuksia ei juuri tullut, mutta oli Meierin tapaan pienikokoinen futari, joka toki olikin tiedossa, mutta kun aiemmin olen pitänyt häntä lähinnä keskiakselin pelaajana, nyt livenä hänen nopeutensa kyllä periaatteessa näytti riittävältä myös puolustavaksi laitapelaajaksi.

Ottelun jälkeiset ilotulitukset kieltämättä sykähdyttivät, koska ne muistuttivat minua talviurheilun ystävänä Salpausselän kisoista, joissa vastaavasti tummenevassa urheilutapahtuman jälkeisessä illassa taivaalle pirskahtelee värikkäitä kuvioita. Ensimmäisten katsojien puolestaan rynnättyä kentälle päätösvihellyksen jälkeen tilanne ylälehtereille näytti hetkellisesti siltä, että käynnissä olisi todellakin Aki Riihilahden sanoin hallitsematon vaaratilanne, kuten aina katsojien juostessa kentälle, mutta hyvin nopeasti tosiaan ilotulitusten alettua viimeistään ymmärsin, että kaaos on edes jotenkin hallinnassa järjestysmiesten muodostettua rivin vaihtopenkkien etupuolelle. Muutaman yläparvelta otetun kuvan ja alkuhuuman rauhoittumisen jälkeen päätin itsekin vastoin kaikkia ennakkomietelmiäni lopulta käydä kokemassa historiallisen tekonurmen tossujeni alla, koska näin kentällä niin paljon lapsiperheitäkin ymmärtäen sen, että kyseessä oli todellakin suuri jalkapallojuhla enkä halua myöhemmin muistella mieltä kaihertaen sitä, että en käynyt voittoisalla viheriöllä, kun Suomi eteni miesten arvokisoihin ensi kerran. Nurmelta poistuessani hilpeyttä herätti irti leikattu maaliverkko toisesta maalista.

Olo on jopa hieman haikea tämän tekstin saavuttaessa loppunsa, koska lähes vuoden mittainen matka lohkoarvonnoista lähtien on päättymässä. Olen ennakkopakettini ja säännöllisten päivitysten myötä ehtinyt jopa kiintyä muihinkin J-lohkon joukkueisiin Italiaan, Bosnia ja Hertsegovinaan, Kreikkaan, Armeniaan ja Liechtensteiniin hyvin syvällisesti. Ilman vastustajia ei ole Huuhkajien otteluitakaan, joten erityisesti siksi muutkin lohkon maat saavat varauksettoman kunnioitukseni enkä haluaisi päästää niistä irti, mutta pian on pakko. Huuhkajien lisäksi haluan kertoa kiitokseni Haslerille, Salanovicille, Hovhannisyanille, Ghazaryanille, Zukanovicille, Duljevicille, Fortounisille, Zecalle, Chiesalle, Insignelle ja kaikille muillekin tämän lohkon säväyttäville yksilöille. Olemme vuoden mittaisen matkan aikana oppineet tuntemaan todella suuren kasan mahtavia ja fantastisia jalkapalloilijoita muistakin valtioista.

Koska Kanervakin varmasti harrastanee kaikesta huolimatta ainakin pientä kierrätystä tulevassa Kreikka-ottelussa, myös minä luovutan otteluketjuavausvaltikan mielelläni eteenpäin jollekin vähemmän otteluketjuavausvastuuta saaneelle nimimerkille. Syynsä on toki silläkin, että en koe tarpeelliseksi perehtyä enää tässä vaiheessa siihen, onko van't Schip muuttanut jotain Kreikan pelaamisessa sitten syyskuun. Jälkihuomiot tulen kuitenkin melko varmasti kirjoittamaan tulevan Ateenassa pelattavan ottelun jälkeen kera kuvien ja videoiden, mutta haluan avata otteluketjut vain silloin, kun minulla on tarjota jotain tuoretta lisäarvoa, joten joku muu avatkoon vapaasti tulevan Kreikka-pelin otteluketjun, koska en tosiaan koe enää kovin merkittäväksi Kreikan pelaamisen päivittämistä ja tässä vaiheessa on siis hyvä ilmoittaa vastuun luovuttamisesta muille ilman sen suurempaa itsensä korostamista, jotta arvon palstatoverit ette turhaan odota avausviestiä minulta, vaan saatte keskustelun käyntiin ajoissa.






Kiitos Huuhkajat!
« Viimeksi muokattu: 16.11.2019 klo 13:01:18 kirjoittanut Salming »
kolpakkopaita

Poissa Poissa


Vastaus #1427 : 16.11.2019 klo 05:06:22

On aivan sanaton olo. Haluan kiittää FF2 teitä kaikikia että olitte mukana tässä. Aivan käsittämätöntä. Hienoja miehiä ja naisia. Aivan käsittämätöntä. Kiitos Huuhkajat. Saatana että on kaunista kokea tämä.
Kehitysmaahanmuuttaja

Poissa Poissa


Vastaus #1428 : 16.11.2019 klo 08:21:53

Jaahas. Nollateho-Jasse päästetään sitten hassuttelemaan kärkeen. Miksi Kanerva on niin vakuuttunut Jassen taidoista että menee järjestään Jensenin ohi?

Tämä oli omakin ensireaktio. Onneksi Rive tiesi taas paremmin.
kiki

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jari Litmanen


Vastaus #1429 : 16.11.2019 klo 08:32:27

Oliko parempi tunnelma kuin Ratinassa?
Spielmacher

Poissa Poissa


Vastaus #1430 : 16.11.2019 klo 08:33:45

Uuden ajan ensimmäinen aamu!

Paljon samaa kuin joulupäivässä, tammikuun ensimmäisessä.

Hyvää oloa, odotusta ja intoa.
Larsenal

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: KäPa, Arsenal


Vastaus #1431 : 16.11.2019 klo 08:41:44

Huomenta! Miten ilma onkin tänään niin paljon kevyempi hengittää ja marraskuinen harmaus vivahtaa platinaan?
Jukka-38

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LauTP,KoPa,Virky


Vastaus #1432 : 16.11.2019 klo 08:42:13

Onkohan Knossos saanut unta eilisen PI:N jälkeen?

OI SUOMI ON! JUMALAUTA !!!!!!!!!!!!!!!
trilobiitti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SJK


Vastaus #1433 : 16.11.2019 klo 08:53:14

Onnistuisko joku ATK-velho lataamaan Viafreen sivuilta matsin ja laitettua esim. torrenttina jakoon niin pääsee vaikka sunnuntaina ja myöhempinä vuosina fiilistelemään? Taitaa poistua 24h julkaisuajankohdasta kuten edellisetkin matsit...

Tähän sama pyyntö. Viafreen sivuilla selaimen lisätoiminto flash-videoiden lataukseen ei löydä otteluvideon tiedostoa. Video lienee jossain muussa formaatissa.
Tutun näköinen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Desmond


Vastaus #1434 : 16.11.2019 klo 09:05:59

No nyt on syytä kirjoittaa:

Ekassa maalissa avustava mietti, että oliko Jasse Tuominen vai Jasso Tuominen. Onneksi päätyi Jasseen!
« Viimeksi muokattu: 16.11.2019 klo 09:17:27 kirjoittanut Tutun näköinen »
AriFerra

Poissa Poissa


Vastaus #1435 : 16.11.2019 klo 09:20:38

Sama ja ihan jonnena vasta 12-vuotiaasta asti. Vuosi oli 1976.

Sama
EM-finaali LänsiSaksa-Kekkoslovakia.
Hööns tai Haans laukoi yli, Sakut hävisi.

Kysyin 10 vuotiaana, miksi Suomi ei pelaa.
Naapuriukko nauroi räkäisesti, "Suomi ei koskaan pääse kisoihin."
Faija sanoi, että "se päivä koittaa vielä."

Se tapahtui. Faija ei ole näkemässä, mutta minä kerron sen hänelle sitten joskus.
Silmälasinilkka

Poissa Poissa


Vastaus #1436 : 16.11.2019 klo 10:17:12

Olo on kuin Kelju K. Kojootilla, joka lopultakin nappasi Maantiekiitäjän. Mitäs nyt sitten?
lem

Paikalla Paikalla


Vastaus #1437 : 16.11.2019 klo 10:24:07

Olo on kuin Kelju K. Kojootilla, joka lopultakin nappasi Maantiekiitäjän. Mitäs nyt sitten?
Riven johdolla Eurooppaa valtaamaan?
6-paikka

Poissa Poissa


Vastaus #1438 : 16.11.2019 klo 11:11:30

Jaahas, tältä se siis tuntuu. Siis herätä ja tajuta että mentiin kisoihin. Pitää kait alkaa säästää rahaa kesää varten.
perkelleenjonne

Poissa Poissa


Vastaus #1439 : 16.11.2019 klo 11:17:34

Tähän sama pyyntö. Viafreen sivuilla selaimen lisätoiminto flash-videoiden lataukseen ei löydä otteluvideon tiedostoa. Video lienee jossain muussa formaatissa.
Tämä olisi hieno juttu. Myö ruudulle voisi pistää kulttuurintäyteistä perusteltua postia ja pyytää että jättäisivät ottelun "toistaiseksi" näkyviin myös heidän palveluun.
Z-M

Poissa Poissa


Vastaus #1440 : 16.11.2019 klo 11:19:24

Epätodellinen fiilis. Seurasin kotona superjunnun ja muun perheen kanssa (kyllä HH katsoi myös). Huusin ja tuuletin ja lopulta tuli tippa linssiin. Vuosia ja vuosia tätä on odotettu. Mahtavaa! Kiitos Huuhkajat!
Raaka

Poissa Poissa


Vastaus #1441 : 16.11.2019 klo 11:28:08

Benoît Bastien

Nimi muistiin. Merci beaucoup monsieur!
Eilisen valtaisan tunnelatauksen sekaan tuli muisto toisesta, vastakkaissuuntaisesta, syksyn 2016 Islanti-ottelusta, kun tuomari venytti ja venytti lisäminuutteja, kunnes Islanti viimein sai maalin - jonka senkin kai olisi voinut hylätä.

Kukahan se tuomari oli? Miten on hänen uransa jatkunut?
Tarinankertoja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ilves


Vastaus #1442 : 16.11.2019 klo 11:28:34

Palataan viä Telsikille hetkeks..

https://youtu.be/0MaMy3lKPeE
Rytsölä bros

Poissa Poissa


Vastaus #1443 : 16.11.2019 klo 12:58:30

Kiitos Salming otteluennakoista ja jälkianalyyseistä! Ne syvensivät omaa ymmärrystä Huuhkajien ja vastustajien pelitavasta ja futiksesta yleisesti.

Kevyt on olo nyt.
K3ppu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: -100e


Vastaus #1444 : 16.11.2019 klo 18:36:44

.
« Viimeksi muokattu: 13.01.2020 klo 22:09:53 kirjoittanut K3ppu »
Neurora

Poissa Poissa


Vastaus #1445 : 16.11.2019 klo 19:03:54

Onko kukaan toimittaja tajunnut kysyä Soirilta ja Lodilta huikeista esitöistään toiseen ja kolmanteen maaliin? Kaikki kysyvät samaa geneeristä "miltä tuntuu?" -tavaraa.
Ja vahva MVP-ehdokas, jolta myös voisi kysyä jotain: Jukka Raitala, joka loistavasti sabotoi Salanovicin peliä ja joka hämmästyttävästi tuntui pystyvän täysin vastaamaan tämän nopeudellaan profiloituneen pelaajan vauhtiin Ylos.
(Ja nyt pitää lukea Salmingin raportti.)

« Viimeksi muokattu: 16.11.2019 klo 19:09:26 kirjoittanut Neurora »
naumanen

Poissa Poissa


Vastaus #1446 : 16.11.2019 klo 19:23:45

Puhuiko Salming huomioita nauhurille vai teki muistiinpanoja koko pelin? Huikeaa Tuoppi
Casanueva

Poissa Poissa


Vastaus #1447 : 16.11.2019 klo 19:33:45

Ennen peliä kaikki, joiden kanssa puhuin asiasta, muistuttivat, ettei Suomen voitto ole varma. Sanoin kaikille, että kyllä se on. Muut tulokset eivät oikeasti ole mahdollisia missään realistisessa skenariossa. Ehkä he pelin nähtyää ymmärtävät, mitä tarkoitin. Alusta loppuun oli selvä, että tämä on Suomen peli, eikä Liechtensteinilla oikeasti ollut saumoja edes tasuriin. Joskus ennen Huuhkajat olisi voinut vielä kustakin kisapaikan, mutta ei tämä joukkue.

Jumalauta tämä on hienoa! Tämä on uuden ajan alku.
Plusnic

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Melchester Rovers


Vastaus #1448 : 16.11.2019 klo 23:29:07

On tuo käsittämättömän kuuloista tuo Kuka voittaa matsin 7 minuutin kohdalla :o
OVO

Poissa Poissa


Vastaus #1449 : 16.11.2019 klo 23:42:20

On tuo käsittämättömän kuuloista tuo Kuka voittaa matsin 7 minuutin kohdalla :o
Huhhuh, kylmät väreet. Ylos eilen stadionilla oli pakko hymyillä millainen hornankattila Telski oli. On siinä vaan jotain erilaista kun ei ole niitä juoksuratoja välissä.

 
Sivuja: 1 ... 57 [58] 59 60
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa