Loukkaantumiset:
https://www.premierinjuries.com/injury-table.phpPe 22:00 Norwich-Watford
La 14:30 Chelsea-Crystal Palace
17:00 Burnley-West Ham
17:00 Newcastle-Bournemouth
17:00 Southampton-Everton
17:00 Tottenham-Sheffield United
19:30 Leicester-Arsenal
Su 16:00 Manchester United-Brighton
16:00 Wolves-Aston Villa
18:30 Liverpool-Manchester City
VS
Kierroksen avaa jo perjantai-iltana suomalaisittain mielenkiintoinen putoamistaistelun kamppailu, jossa sarjajumbo Watford kohtaa toiseksi viimeisenä majailevan Norwichin vieraskentällä. Kuten kaikilla on tiedossa, niin Norwichin vire on sensaatiomaisen City-voiton jälkeen ollut pahasti laskussa, ja sen jälkeiseen kuuteen matsiin on ollut tuloksena vain yksi piste. Joukkueen akilleen kantapäänä on ollut puolustus, omissa on kolissut enemmän kuin riittävästi, eikä tätä auta se, että joukkueen toppariosasto viime kauden ykköspari Zimmermann-Klose on ollut koko kauden loukkaantuneena Zimmermannin yhtä puolituntista lukuunottamatta, ja huumoritason Grant Hanleyta lukuunottamatta siellä on peluutettu enemmänkin keskikenttäpelaajia (Godfrey, Amadou, Tettey). Puolustus lienee siis jopa koko sarjan heikoin, eikä hyökkäyspelikään ole enää onnistunut alkukauden tapaan, mikä on johtanut siihen, että Teemu Pukki on jäänyt kärjessä aivan liian yksin ja vähille paikoille, eikä ole osunut kuuteen viime matsiin seurassaan. Maajoukkueessa verkko kuitenkin tunnetusti on heilunut normaalisti, ja syyttäisinkin tästä maalittomuudesta enemmän tarjoilun heikkoutta kuin Teemua itseään.
Watford sitten on aloittanut kautensa enimmäkseen umpisurkeasti, pisteitä on vain viisi, voittoja ei vielä ollenkaan ja maalisarakkeessa vaivaiset kuusi tehtyä maalia. Mukaan mahtuu Manchester Cityn vieraana kärsitty 8-0 -ryöpytys, josta Southampton pisti sitten pari viikkoa sitten vielä ’’paremmaksi’’ Leicesteria vastaan. Pässit kerkesikin jo antaa ensimmäisenä joukkueena tällä kaudella valmentajalleen Javi Gracialle potkut, ja hänet korvattiin Watfordia aiemminkin valmentaneella Quique Sanches Floresilla. jonka olisi nyt kaivettava se joukkueen potentiaali jostakin esiin, viime kaudella Watford kuitenkin saavutti FA Cupin hopean lisäksi historiansa parhaan pistemäärän Valioliigassa, 50 pistettä oikeutti silloin sijaan 11. Flores on peluuttanut joukkuetta jo ennestään tutulla viiden puolustajan linjalla mikä on ehkä hieman tilkinnyt vuotavaa puolustusta, mutta maalinteon suhteen parannusta ei olla juuri nähty.
Veikataan tulosta 1-1, Pukki saa sopivasti ennen maajoukkuetaukoa maalihanansa auki, mutta Watford saa jostakin kaivettua yhden maalin Kanarialintujen heikon puolustuksen ja avoimehkon pelitavan avustamana. Molemmat jatkavat putoamisviivan alapuolella.
VS
Lauantain aloittaa yksi Lontoon monista paikallisväännöistä. Chelsealta ei odotettu siirtobannin ja Eden Hazardin lähdön jälkeen tältä kaudelta kovin suuria, varsinkin kuin penkin päähän saapui valmentajana vielä kokematon seuralegenda Frank Lampard. Chelsea on kuitenkin pelannut odotuksiin nähden hienosti, ollen kirjoitushetkellä neljännellä sijalla 23 pisteessä tasoissa Leicesterin kanssa. Yhdeksään viime otteluun mahtuu kahdeksan voiton lisäksi vain yksi tappio, joka tuli ManUa vastaan liigacupissa kakkoskokoonpanolla käydyssä matsissa. Lampard on ajanut hyvällä menestyksellä sisään nuoria pelaajia, kuten Fikayo Tomori, Reece James, Mason Mount, Christian Pulisic, Callum Hudson-Odoi ja maalipörssin kakkosena loistava Tammy Abraham. Siirtokiellosta on siis seurannut jotain positiivistakin, sillä nämä nuoret tuskin olisivat ilman sitä näin reiluja mahdollisuuksia saaneet, ja he ovat tehneet Chelseasta mielenkiintoisen ja jopa viihdyttävämmän seurattavan ennen niin pragmaattista pelitapaa noudattaneen joukkueen sijaan.
Crystal Palace sitten on pelannut hieman epätasaisesti, mutta Kotkat löytyvät kuitenkin hienosti sarjan yhdeksänneltä sijalta mm. Tottenhamin ja Manchester Unitedin edeltä. Palace ei juuri hankinnoilla juhlinut kesällä, mutta se ei tunnu heitä juuri vaivaavan. Roy Hodgsonin joukkueiden tyyliin Palacen puolustuspelaaminen on kurinalaista ja toimivaa, mutta toisaalta myöskään maaleilla se ei juurikaan juhli. Tähän on tosin vaikuttanut myös joukkueen viime kauden ykköstähden Wilfried Zahan alisuorittaminen, sillä norsunluurannikkolainen ei ole vieläkään saanut tehtyä maalin maalia. Ykköstykkinä onkin häärinyt hieman yllättäen neljän maalin Jordan Ayew, joka napattiin kesällä Swanseasta vapaalla siirrolla.
Chelsea vie peliä ja Palace puolustaa, mikä johtaa Chelsean 2-0 -voittoon. Palacen otteluohjelma on tällä hetkellä todella vaikea, viimeiseen kolmeen peliin on kohdattu Man City kotona, Arsenal vieraissa ja Leicester kotona, ja tämän pelin jälkeen luvassa on vielä Liverpool kotona ja aina paha Burnleyn vierailu. Palacen sijoitus voi siis lähitulevaisuudessa hieman notkahtaa, mutta eiköhän Hodari sen sieltä hinaa vielä ihan kohtuullisen hyville sijoille kauden päätteeksi.
VS
Keskikastin vääntö, jossa kohtaavat kuitenkin kaksi melko erilaista joukkuetta. Perinteistä lädifutista pelaava Burnley on suoraan sanottuna vittumainen vastustaja varsinkin kotonaan. Puolustuslinja pelaa Meen ja Tarkowskin johdolla alhaalla, eikä pallonhallinnan luovuttaminen vastustajalle ole todellaakaan mikään ongelma. Hyökkäyspelissä sitten Sean Dychen ryhmä turvautuu usein pitkiin avauksiin hyökkäyksen Chris Woodille ja Ashley Barnesille, jotka painivat niitä hyvällä prosentilla omille sääntöjen rajamailla painien ja kyynärpäiden käyttöä hyödyntäen. Kakkospalloille isketään heti monella pelaajalla, voitettiin sitten ykköspallo tai ei, ja keskitykset sekä erikoistilanteet ovat vaarallisia. Mielestäni mukavaa, että tällaista vanhanaikaisempaa brittifutista pelaavia joukkueita löytyy vielä ihan Valioliigan tasolta asti.
West Ham on sitten isompien resurssiensa myötä kalliimpi ja taitavampi joukkue, mutta senkään vire ei tällä hetkellä mairittele. Alkukaudesta tuli muutama hieno voitto, mutta viimeisiin viiteen otteluun ei pistepotti ole karttunut kuin kahdella tasurilla. Viimekin pelejään Hammers on pallonhallinnan puolesta hallinnut melko selvästi, mutta silti Newcastlelle tuli kotona tappio ja Sheffieldiä vastaan tasuri. Tärkeä ykkösvahti Lukasz Fabianski tosin loukkaantui syyskuun lopulla ja on pitkään sivussa, mikä on joukkueelle kova isku. Positiivisina yksilöinä voisi mainita alkukaudesta tehoilleen ukrainalaisen Andriy Yarmolenkon ja isolla rahalla tulleen ykköskärki Sebastien Hallerin, sekä nuoren keskikentän pohjan Declan Ricen joka on varmasti monen suurseuran tarkkailun alla.
Hammersin osalta sama kaava jatkuu, se hallitsee mutta Burnley kontrolloi peliä hyvin. Burnley voittaa 2-1 ja Hammersin viime aikojen piina jatkuu.
VS
Joukkueet löytyvät keskikastin eri päistä, Bournemouth kärjen tuntumasta sijalta seitsemän ja Newcastle sijalta 15 neljän pinnan päästä putoamisviivasta. Harakat hakivat hienon voiton West Hamin vieraana viime kierroksella tehden jopa kolme maalia, mikä ei ole Steve Brucen porukalle ominaista sillä tuo kolme maalia kattaa jo kolmasosan joukkueen koko kaudella tehdyistä maaleista. Fanit ovat olleet tyytymättömiä koillis-Englannissa kun hyvää tulosta tehnyt Rafa Benitez päätti lähteä, suurimpana syynä käsittääkseni se, ettei seurajohto antanut hänelle tarpeeksi resursseja joukkueen kehittämiseen. Brucen valinta oli myös kannattajille pettymys, hän kun ei viime vuosina ole juuri menestynyt, pelityyli ei ole erityisen viihdyttävää eikä hän ollut johdonkaan papereissa lähelläkään ykkösvaihtoehtoja Benitezin korvaajaksi. Tähän mennessä tulos on ollut tyydyttävää, mutta siinä missä pihille seurajohdolle tuntuu sarjapaikan säilyttäminen riittävän, niin kannattajat haluaisivat varmasti nähdä koillisen ison seuran alempaa keskikastia ylempänä.
Bournemouthissa Eddie Howe tekee sen sijaan edelleen hienoa työtä pienen seuran peräsimessä, ja viime kierroksella Kirsikat otti kotonaan hienon voiton Manchester Unitedista. Pallonhallinnasta usein tunnettu Bournemouth osaa kuitenkin tarvittaessa myös vetäytyä ja puolustaa alakerrassa päälliköivien Nathan Aken ja kapteeni Steve Cookin johdolla, eikä omiin ole mennyt kolmeen viime matsiin maaliakaan. Tosin maalejakaan ei ole tehty syyskuun jälkeen kuin tuo yksi Joshua Kingin ainokainen ManUn verkkoon, vaikka alkukausi maalirikkaampi olikin. Viimeaikainen maalien puute ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kärkipari King-Callum Wilson on pelipäällä onnistuessaan hyvinkin vaarallinen, kuten myös laiturikaksikko, kesällä Arsenaliin huhuiltu skotti Ryan Fraser ja Liverpoolista lainattu nuori Harry Wilson.
Sanotaan tähän tulokseksi 1-1, joka ei välttämättä tyydytä kumpaakaan joukkuetta täysin, mutta ei mikään jättipettymyskään kummallekaan missään nimessä ole.
VS
Lauantaina kello viisi nähdään myös kahden pienoisessa kriisissä olevan seuran kohtaaminen. Southamptonin viime voitosta on jo pari kuukautta aikaa ja se on valahtanut putoamisviivan alapuolelle. Järkyttävän 0-9 -tappion Leicesterille kotonaan kärsineen Saintsin pelaajat ja taustahenkilöt luovuttivat käsittääkseni tuon päivän palkkansa kokonaan hyväntekeväisyyteen, he kun eivät tunteneet ansainneensa sitä tuon Valioliigan ennätystä sivuavan perseraiskauksen jälkeen. Viime viikolla Soton näytti hieman sisuuntuneen, sillä se johti Manchester Cityä vastaan jopa 70. minuutille asti, minkä jälkeen Sergio Agüero ja Kyle Walker kävivät lopulta upottamassa Saintsin tappioon. Välissä se kerkesi putoamaan viikolla liigacupista niin ikään Man Cityn vieraana luvuin 3-1, ja nyt pitäisi alkaa pisteitä ottamaan, varsinkin kun Everton on vain yhden sijan edellä ja putoamistaistelussa voitto auttaisi kummasti varsinkin Toffeesia vastaan.
Everton on sitten ollut tähän mennessä yksi kauden suurimmista pettymyksistä. Ennakkoon ajateltuna sen piti taistella jopa europaikoista, mutta sinänsä laadukas miehistö on ajautunut sarjan hännille asti. Viime viikolla Tottenhamia vastaan sattunut Andre Gomesin todella ikävä loukkaantuminen ei ainakaan helpota yhtään asiaa, ja Marco Silva saattaa jopa menettää työpaikkansa, mikäli syöksykierre alaspäin jatkuu. Puolustus pitäisi tilkitä paremmin ja hyökkäyspään Richarlisonista, Gylfi Sigurdssonista ja kumppaneista pitäisi saada paljon enemmän irti, koska materiaaliltaan Toffeesin pitäisi olla vähintäänkin kymmenen parhaan joukossa eikä lähelläkään sarjan häntäpäätä.
Soton yrittää kovasti, mutta Everton hakee viimeinkin kauden ensimmäisen vierasvoittonsa lukemin 0-1, ja Marco Silva saa ainakin hetken lisäaikaa kääntää joukkueensa kurssin pysyvämmin.
VS
Viimeisenä käsiteltävässä kello viiden matsissa vastakkain ovat kauden yksi suurimmista pettymyksistä ja kenties se isoin yllättäjä tähän mennessä. Tottenhamin kausi on ollut murheellinen, sillä tällä hetkellä se ei mahdu sarjassa edes kymmenen parhaan joukkoon. Alisuorittavan Christian Eriksenin ja belgitopparipari Vertonghen-Alderweireldin lähdöistä puhutaan jo hyvinkin todennäköisinä, mutta nyt Spurs sai sentään hieman balsamia haavoihinsa kun Son Heung-Minin pelikielto Andre Gomesiin kohdistuneesta taklauksesta peruttiin, ja Mestarien Liigan puolella Belgradin Punainen Tähti kaatui selkeästi 4-0. Mauricio Pochettino on kieltämättä tehnyt Spursissa hyvää työtä ja nostanut seuran uudelle tasolle, mutta tätä jo viime kauden lopulta alkanutta alavirettä Poch ei ole vieläkään pystynyt kääntämään, ja voi olla, että miehen keinot alkavat olla loppu. Jossain vaiheessa seura kaipaa usein muutosta kun saman managerin pelitavalla ja toimintamalleilla on menty pitkään, ja Spurs saattaa nyt olla siinä pisteessä. Spursin johto antaa varmasti Pochettinolle paljon tämän kieltämättä aiemmilla näytöillään ansaitsemaa aikaa, mutta loputtomiin sitä ei kannata antaa jos on selvää ettei kurssi käänny, kuten vaikkapa naapuriseuran esimerkki osoittaa.
Sheffieldin tämän hetken ykkösseura on sen sijaan yllättänyt kaikki ja on sarjassa huikeasti kuudentena, pisteen Arsenalia perässä. Viime kierroksella kaatui Burnley komeasti kotona 3-0, sitä edellisessä kotipelissä taas Arsenal kärsi 1-0 -tappion Bramall Lanella. Väliin mahtui vierastasuri West Hamin kanssa, mutta varmaksi putoajaksi mielletty seura on näyttänyt kaikille että se on päättänyt tulla Valioliigaan jäädäkseen. Erityisesti huomion kiinnittää Bladesin päästettyjen maalien määrä, joka on yhdessä Leicesterin kanssa koko sarjan pienin, mutta on United onnistunut välillä myös hyökkäyspäässä. Chris Wilderin omintakeinen pelitapa, jossa viiden puolustajan linjan laitimmaiset topparit nousevat välillä todella ylös on yllättänyt monet ja tuollainen erikoisuus on varmasti hankala puolustettava monille, mutta tämä ei ole kuitenkaan ollut puolustuspäästä pois. Hyvin nimetön ryhmä on tällä tahdilla varmistamassa sarjapaikkaansa hyvissä ajoin.
Spursin korpivaellus jatkuu, kuten myös Bladesin vire, kun he hakevat Lontoosta 1-1 -tasurin. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten Pochettinon työpaikan suhteen käy lähitulevaisuudessa.
VS
Sitten ainakin allekirjoittaneen mielestä todella mielenkiintoinen ottelu. Kolmatta sijaa miehittävä Leicester on uudistunut todella onnistuneesti mestaruuskautensa jälkeen ja haalinut riveihinsä nuoria, lupaavia, mutta myös nyt jo todella laadukkaita pelaajia, mikä näkyy tämän hetken pistetahdissa ja sarjasijoituksessa. Kettuja aletaan tässä vaiheessa pitää jo ihan varteenotettavana ehdokkaana CL-paikoille, ei vain siksi että ManU, Spurs ja illan vastustaja Arsenal kyykkäävät kukin enemmän tai vähemmän, vaan myös siksi, että Leicesterin ryhmä on todella laadukas. Keskikentän trio Ndidi-Tielemans-Maddison kestää vertailun kärkiseuroihin, laitapakkiduo Chilwell & R.Pereira on yksi sarjan parhaimmista, sekä jo mestaruuskaudella mukana olleet maalivahti Kasper Schmeichel ja maalipörssiä johtava Kettujen ikisankari Jamie Vardy ovat edelleen huippuluokan pelaajia. Harry Maguire jätti puolustajien ME-summalla lähtiessään aukon keskuspuolustukseen eikä laituriosastokaan ole ehkä aivan muiden osa-alueiden tasolla, mutta sieltäkin löytyy ihan laadukkaita pelimiehiä. Nykyinen Brendan Rodgersin Leicester pohjaa pelaamisensa enemmän pallonhallintaan kuin se mestaruuskauden tiiviiseen joukkuepuolustamiseen ja tappavan tehokkaisiin vastaiskuihin nojannut Ranierin ryhmä, ja nykyjoukkuetta voisi luonnehtia jopa sitä mestaruuskauden ryhmää taitavammaksi, vaikka meriitit eivät tietenkään ole lähellekään samalla tasolla.
Arsenal sitten löytyy jo kuuden pinnan takaa Leicesteristä, eivätkä sen pelin taso saati sitten tulokset ole kannattajia miellyttäneet. Joukkueen sisällä on kuohunut myös muista syistä, faneja ovat pistäneet mietityttämään niin Mesut Özilin jatkunut peluuttamattomuus ja fanien hampaisiin joutuneen Granit Xhakan tempaus, jonka seurauksena sveitsiläinen menetti kapteeninnauhansa ykköstähti Pierre-Emerick Aubameyangille. Emerya on kritisoitu ihan aiheesta monestakin asiasta; selkeä pelitapa on puuttunut, mikä on osin johtunut siitä että spanski tykkää varioida ryhmitystä kovasti vastustajan mukaan, pelityyli ei ole ollut viihdyttävyydeltään lähelläkään Arsene Wengerin parhaiden aikojen luokkaa ja puolustus vuotaa vieläkin yhtä pahasti kuin viime vuosina aiemminkin. Hyökkäyspelissä ollaan liikaa Aubameyangin maalien varassa, ja vaikka vielä Arsenal ei ehkä ui aivan yhtä syvissä vesissä kuin vaikkapa ManU ja Spurs, niin tätä menoa sinne ollaan pian matkalla. Alkukaudesta pisteitä tuli vielä kohtuullista tahtia, mutta viime aikojen Sheffield-tappio, sekä kotitasurit Crystal Palacea ja Wolvesia vastaan eivät miellytä ketään, ja vielä vähemmän miellyttää se tapa millä ne tulivat. Unai Emeryn kohdalla saattaakin olla jo lähtölaskenta käynnissä, ja mikäli tulokset ja peli-ilme eivät pikaisesti parane niin voi olla että jouluna Arsenalilla on jo puikoissa uusi päävalmentaja. Cupeissa ja Eurooppa-liigassa on sentään ns. junnukokoonpanolla mennyt enimmäkseen pirteämmin, mutta keskiviikon esitys Vitoria Guimaraesin vieraana oli jo aivan häkellyttävän huono.
Leicester voittaa heikkovireisen Arsun 2-1 Vardyn kahdella maalilla, uusi kapteeni Aubameyang taikoo jostakin paikasta Tykkimiehille sen yhden, mutta se ei kuitenkaan riitä. Kritiikki joukkueen ja Emeryn ympärillä yltyy entisestään ennen maajoukkuetaukoa.
VS
Sunnuntaina kello neljän matsissa kotijoukkueen pitäisi kaiken järjen mukaan olla suosikki, mutta Brighton löytyy tässä vaiheessa sarjasta yllättäen kaksi pistettä Unitedin yläpuolelta, sijalta kahdeksan. Valmentajakomeetta Graham Potterin johdolla Lokit ovat aloittaneet kautensa pirteästi, ja neljään viime otteluun mahtuukin kolme voittoa. Suhteellisen nimetön ryhmä on käyttänyt sekä neljän että viiden puolustajan linjaa, joista viime aikoina käytössä on ollut enemmän ensimmäinen vaihtoehto. Brightonin lähiaikojen otteluohjelma on ennakkoon todella hankala, joten seuraavissa peleissä kenties nähdään osviittaa siitä, pystyykö joukkue todella kilpailemaan ylemmän keskikastin sijoituksista vai alkaako se pikkuhiljaa valua takaisin kohti häntäpäätä.
United sitten kyykkää jälleen, kuten niin monena vuonna ennenkin legendaarisen Sir Alex Fergusonin lähdön jälkeen. Peli ei kulje eikä miellytä aina silmää, ja Ole Gunnar Solskjaerin rahkeiden riittävyyttä Unitedin manageriksi on epäilty jo viime keväästä lähtien. Sensaatiomaisen alun jälkeen norjalaisen ajan pistetahti on ollut surkeaa, ja tällä hetkellä United on pelaamassa Valioliigahistoriansa heikointa kautta pisteiden valossa. Syitä on etsitty niin managerista kuin materiaalin riittävyydestä, joka olisi sinänsä pieni ihme, kun miettii millaisia summia rahaa joukkueen kokoamiseen on viime vuosina käytetty. Toki on sanottava että loukkaantumisia joukkueessa on ollut paljon mikä varmasti vaikeuttaa pelaamista, ja kärkipään joukkueita vastaan United on itse asiassa saanut melko hyviä tuloksia (Chelsea- ja Leicester-voitot, Liverpool ja Arsenal-tasurit). Ongelmia on sitten ollut kovasti näitä pienempiä keskikastin joukkueita vastaan, kuten vaikkapa viime lauantaina, kun Bournemouth nappasi kotonaan voiton Punaisista paholaisista Joshua Kingin maalilla.
1-1 ja Solskjaerin potkut ovat taas askelta lähempänä.
VS
Keskikastin kohtaaminen, jossa oikeastaan mikään tulos ei hirveästi yllättäisi. Viime kaudella sarjaan noussut Wolves sijoittui komeasti heti seitsemänneksi ja nappasi paikan Eurooppa-liigaan. Tällä kaudella Sudet eivät ole onnistuneet sarjassa aivan samalla tavalla, mihin on varmasti vaikuttanut europelien mukanaan tuoma lisärasitus. Wolvesin kausi alkoi Eurooppa-liigan karsintapelien puolella jo heinäkuun puolella, siinä missä muut joukkueet saivat valmistautua sarjaa varten muutaman viikon pidempään. Otteet ovat vaihdelleet kauden mittaan, ja tuloksista löytyykin niin tappio Bragalle kuin vierasvoitto Manchester Citystä. Valioliigan puolella tappioita ei tosin ole tullut pariin kuukauteen, mutta Wolves on liian usein jämähtänyt tasureihin täyden pistepotin sijaan. Pelisysteeminä on edelleen toiminut viime kaudelta tuttu 3-5-2, ja yksilöistä voisi nostaa esiin neljä maalia viimeistelleen, viimeksi Arsenalia vastaan tasoitusmaalin tehneen meksikaanikärki Raul Jimenezin, sekä Cityn upottaneen Adama Traoren, joka on uskomattomalla nopeudellaan ja fyysisellä voimallaan ehdottomasti yksi sarjan viihdyttävimmistä pelaajista, vaikka tehottomuus häntä edelleen vaivaakin. La Masian kasvatti on noussut tällä kaudella avauskokoonpanon mieheksi, ja kykenee operoimaan niin wingbackin kuin laiturinkin tonteilla.
Perinteikäs Aston Villa nousi täksi kaudeksi monien iloksi takaisin Valioliigaan, ja taistelee kynsin ja hampain putoamista vastaan. Joukkueen kokoamiseen käytettiin kesällä varsinkin sarjanousijaksi todella isot määrät rahaa, ja moni onkin miettinyt että miten seura tästä selviää jos putoaminen sittenkin tulee. Tällä hetkellä alla ovat tappiot Manchester Citylle ja Liverpoolille, joita edelsi kaksi voittoa Brightonista ja Norwichista. Tosin viime viikon Liverpool-kotipelissä Villa oli lähellä suuryllätystä, ja Liverpool kampesi väkisin voittoon vasta Andy Robertsonin 87. minuutin tasoituksella ja Sadio Manen voittomaalilla lisäajan viidennellä minuutilla. Villan peleissä on yleisesti ottaen nähty melko paljon maaleja, ja voi olla että tästäkin pelistä tulee maalirikas.
Wolves voittaa 3-1 ja parantelee asemiaan sarjassa nousten takaisin kymmenen parhaan joukkoon.
VS
Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä on sitten luvassa kärkikamppailu ja se kierroksen yleisesti odotetuin ottelu. Liverpool on ollut alkukauden hirmuvireessä eikä ole hävinnyt sarjassa vielä kertaakaan, joskin viime matseissa Genkiä ja Aston Villaa vastaan kone on hieman yskähdellyt. Mane, Firmino ja Salah kylvävät edelleen kauhua missä tahansa, Pool osaa hyökätä niin nopeilla vastaiskuilla kuin hitaammillakin hyökkäyksillä, eikä puolustuksessakaan ole suuremmin valittamista, vaikka nollapelejä ei ole vähään aikaan tullutkaan, vaan useimmiten vastustaja on kyennyt tekemään tasan sen yhden maalin Poolin verkkoon. Alissonin ja Joel Matipin poissaolot ovat hankaloittaneet asioita, ja myös Virgil Van Dijk on osoittanut, että hänkin on vain ihminen vaikka maailman paras toppari onkin. Liverpoolin tulevan joulukuun ottelutahti on uskomattoman tiivis ja raskas, ja kun Jürgen Kloppin miehistön leveys ja varamiesten taso eivät ole aivan samaa luokkaa kuin vaikkapa vastustaja Cityllä, niin pistemenetyksiä on tulossa joulukuussa väkisinkin tulossa kun rotaatiota on yksinkertaisesti pakko harrastaa. Senkin takia tämä ottelu on ensiarvoisen tärkeä Poolin pitkäaikaisen mestaruusjahdin menestyksekästä päättämistä ajatellen.
Manchester City on sekin ollut totutun kovassa pistejahdissa, vaikka väliin mahtuukin yllättävät tappiot Norwichille ja Wolvesille. Muuten Valioliigan puolella on tullut alkukauden epäonnisen Spurs-tasurin lisäksi pelkkiä voittoja, joten jotain Liverpoolin uskomattoman kovasta tasosta kertoo se, että City on jäänyt siitä jo kuuden pisteen päähän. Keskiviikkona Manchesterin Sinisille tuli kuitenkin hieman lunta tupaan Atalantan vieraana, ja tuloksena oli 1-1 -tasuri, missattu rankkari, ykkösvahti Edersonin loukkaantuminen ja kakkosvahti Claudio Bravon ulosajo. Edersonin lihasvamma taisi olla melko lievää laatua, mutta saattaa olla että Bravo avaa vielä sunnuntainakin. Cityllä on ollut aiemmin myös toppariosastolla hieman ongelmia, sillä lähteneelle kapteenille Vincent Kompanylle ei oikeastaan hankittu korvaajaa, vaan pelipaikoille jäivät Otamendi, Stones, Laporte ja junioriosaston Eric Garcia. Nyt kun kolmesta ensimmäisestä Laporte on pidempään poissa ja myös Otamendi ja Stones ovat olleet aika ajoin loukkaantuneina, niin tuolle paikalle onkin istutettu keskikentän Fernandinhoa, ja myös kesän hankinta Rodri on joutunut välillä tuuraamaan itselleen vieraalla paikalla. Muuten Cityn rosteri on todella leveä eikä yksittäisten pelaajien poissaolot ole niin ratkaisevia kuin suurimmalla osalla muista joukkueista, ja Guardiola tykkääkin kierrättää kovasti pelaajiaan yllättävinkin ratkaisuin. Cityn syöttömylly jauhaa pelistä toiseen ja useimmiten tekee jostakin paikoista tarvittavat maalit, kuten viime viikon Soton-pelissä vaikeuksista huolimatta.
City hakee jännittävässä ottelussa Anfieldilta 1-2 -voiton, ja Liverpoolin haaveet tappiottomasta kaudesta päättyvät tähän. Mestaruusjahti on jo tässä vaiheessa hyvin todennäköisesti pelkästään näiden kahden joukkueen välistä, ja tämän jälkeen se tulee kiristymään entisestään. Kummallakaan joukkueella ei todellakaan ole varaa pistemenetyksiin missään ottelussa, koska mestaruuteen tullaan jälleen vaatimaan aivan jättimäinen määrä pisteitä.
City hakee Anfieldilta 1-2- voiton Atalanta-matsista sisuuntuneena ja Poolin haaveet tappiottomasta kaudesta päättyvät tähän.
Tällainen avaus tällä kertaa, ei kun vaan taas seuraamaan. Itselläni suurin mielenkiinto kohdistuu Pukin ja Arsenalin lisäksi siihen, saako joku nelikosta Pochettino, Solskjaer, Emery & Marco Silva kengänkuvan persuksiinsa lähiaikoina, ja kenelle heistä tämä tapahtuu ensimmäisenä…
E. hävinnyt kappalejako korjattu
Mode-edit: lisätty lippu
