Ensimmäinen aamu off-seasonilla ja on kyllä mairea fiilis. Jos joku olisi viime talvella tarjonnut hopeamitaleita ja cupin finaalipaikkaa sen jälkeen kun joukkueesta poistuu Valencic, Markkula, Mäenpää, Ojala, Ademi, Kuningas, Tenho ja jopa Klinkenberg (oli kuitenkin topparikolmikon toiseksi eniten peliaikaa kellottanut kaveri), olisin tarjonnut halin ja toivottanut tsemppiä kauteen. Niin vaan Rive sai kuitenkin pudonneiden jengien pelaajilla (Engström, Haukioja, Kagayama), yhdellä superhankinnalla (Ketting), sekä muutamalla edullisella ringinleventäjällä (Ojala, KKB, Nurmi ja kai sitten se Liliukin) tehtyä velhomaisia taikoja, jotka olivat lopulta isoja tekijöitä tämän kauden menestyksessä. Ei sovi tietenkään unohtaa myös kesken kauden remmiin liittyneitä supervahvistuksia, vaikka tuntuivatkin hieman sotkevan joukkueen peliä saapumisiensa jälkeen.
Kauden 2020 plussat+ Timo FuruholmNostan käteni virheen merkiksi. Olin yksi niitä harvoja jotka viime talvena olivat erittäin huolissaan Furkan kahden vuoden sopparista, sillä pidin päässäni totuutena sitä että "Furuholmin kauden 2019 tehot olivat pelkästään Valencicin ylivoimaisuuden sekä Ojalan erinomaisen kauden ansiota". Miehen talviset puheet myös koulunkäyntiin panostamisesta eivät hirveästi nostaneet luottoa mutta viimeistään cupin komea KuPS-voitto näytti että paskan vitut, maaleja ja tehoja ylipäätään on tulossa tällä kaudella. Ja hienosti niitä tulikin. Interin maagisen alkukauden avaintekijä, ja vesi kielellä odotan kaikki kauden Inter-maalit niputtavaa maalikoostetta sillä uskallan sanoa että jokainen kapteenin kymmenestä maalista, oli niin klassista Furuholmia että ei varmaan yksikään yli viiden metrin päästä maaliviivaa syntynyt
+ AlakertaYhdessä HJK:n ja Hongan kanssa vähiten päästettyjä maaleja Veikkausliigassa joten hyvin meni sekin. Koko kaudesta muistuu mieleen ainoastaan kolme raakaa tapausta jotka voi laskea täysin alakerran piikkiin (saarella päästetty toinen maali ja SJK-vieraspelin kaksi karmaisevaa munausta) ja siinä about se. Ketting oli puolustuslinjan täydellinen ylipäällikkö mutta Hoskoselle on myös annettava kaudesta peukut sillä nyt se lopullinen breikkaaminen avaavaksi Veikkausliiga-tason toppariksi tapahtui, ja näyttää tekeminen ylipäätään sisältävän hyvän määrän sitä sinimustaa raivohulluutta jota seuran omalta kasvatilta tuleekin odottaa. Moisander pisti myös loppukaudesta epäilijöille jauhoja suuhun runsain määrin, ja osoitti olevansa mahdollisen jatkosopparin arvoinen kaveri.
+ Maalintekijöiden määräIsoin kysymysmerkki joka puolella kauteen lähdettäessä, oli se miten Inter pärjää tehojen puolella nyt kun kauden 2019 tehotriosta 2/3 on poistunut? Vaikka Furu olikin ylhäisessä yksinäisyydessään tehtyjen maalien määrässä, on silti ilahduttavaa nähdä että miehen perässä 13 eri pelaajaa pääsi myös maalitilastoihin tällä kaudella, ja yhteensä jonkinlaisille tehomerkinnöille pääsi 16 eri pelaajaa joka puolelta kenttää (pl. maalivahdit). Se on kova lukema kun kenttäpelaajia oli kuitenkin Interillä tällä kaudella käytössä 18 kappaletta.
+ Joukkueen runko ensi kaudeksi hyvin kasassa hyvissä ajoinViime kaudesta otti näköjään ainakin Vesku hyvin opikseen, kun tärkeitä jatkopahveja tippui julki jo hyvissä ajoin ennen talven hurlumhei-aikoja. Interillä on sopparien valossa tällä hetkellä kasassa sellainen nippu, joka voisi pelata Veikkausliigaa jo vaikka sunnuntaina, ja matsista olisi ketä tahansa vastaan odotettavissa hyvä tulos. Kerrankin näin päin eikä sitä perinteistä soutaamista ja huopaamista sinne tammi-helmikuulle asti.
+ Kotimatsien tunnelma ja järjestelytPoikkeuksellisen vuoden turvajärjestelyt hoiti Interin toimiston väki mallikkaasti. Lippujen ja kausarien kanssa vekslaaminen meni yllättävänkin helposti, ja stadikalla oli myös tämänhetkiset turvajärjestelyt hoidettu erittäin mallikkaasti. Vaikka yleisökeskiarvo tippuikin kaudesta 2019 ihan globaalista syystä, tuntui peleissä silti olevan jopa enemmän mökää ja meteliä mitä tuona "normaalina kautena" oli ja se on merkki kannattajakatsomon laadukkuudesta. Huikeaa tekemistä siellä kautta linjan joten lakkia päästä kaikille asianomaisille.
Kauden 2020 miinukset- UlkkarihankinnatJos ei vanhoja tuttuja (Filip ja Ruane) tai kotimaan kentiltä jo entuudestaan tuttuja nimiä (Taiki, Ketting) lasketa niin talven ulkkariarvat olivat aikamoista tusinakamaa. "Hot-Rod" Klooster jyräili cupissa pariin otteeseen lupauksia herättäen mutta lopulta siihen taisi olla ihan syynsä miksi valtaosa Inter-urasta meni katsomon puolella. Liliusta on kaikki taidettu jo sanoa joten ei siitä sen enempää.
- Syksyn notkahdusDerbytappio oli kivulias, mutta sen jäljet ulottuivat huomattavasti pidemmälle mitä olisi uskonut. Europeliin en ota kantaa koska poikkeusajat ja sitä rataa, mutta ne 4-5 peliä sen jälkeen olivat sellaista sontaa jollaista ei olisi Riveiron Interissä uskonut ikinä näkevän. Henkilökohtaisia virheitä joka puolella, unettavan mielikuvituksetonta roiskimista hyökkäyspäässä, halutonta pelaamista kokonaisuudessaan. Kiikkustuolissa voi sitten vanhana jossitella että olisiko mestaruuteen vaadittavat ylimääräiset 8p voineet tulla vaikkapa ekan derbyn, sekä SJK-pelien voitoilla? Nämä on näitä mutta nousu tuosta suosta oli kyllä myös komea.
- Omien uusien junnujen esiinmarssin puuteTällä kaudella ei Veikkausliigassa peliminuutteja saanut yksikään uusi kasvattidebytantti. Cupin peleissä Roope Kantola oli jopa tekemässä ikimuistoista maalia välierässä sekä tiputtamassa hallitsevaa mestaria rankkareilla, mutta kaikin puolin muuten oli junnujen sisäänajo aika heikoilla kantimilla, vaikka jumalauta käytössä oli poikkeusajan viiden vaihdon systeemi ja HIFK-kotipelissä penkillä oli viisi kappaletta uusia nimiä!! Olisiko hopeaa ikinä tullut jos seuraavat mahdolliset Inter-nimet (Heinonen ja Kantola) olisivat saaneet vakituiseen näyttöpaikkoja? Kukaan ei tiedä mutta etenkin kauden alkuun mahtui muutamia ilmiselviä pelejä joissa olisi voinut ihan rohkeasti antaa mainituille untuvikoille muutamia minuuteja pelien ollessa jo paketissa.
******************************************************************************************************
Kuten tulikin jo eilen mainittua niin noista kolmesta miinuksesta huolimatta erittäin nappikausi. Europaikka irtosi taas ensi kaudeksi, molemmat kakkospaikat Inter hävisi vähän jopa epiksillä jaoilla operoineelle jengille (joskin täysin voitettavissa olevalle sellaiselle) ja koko organisaatio selvisi koronakurimuksesta ilman sen isompia kohuotsikoita. Seura on taas siellä missä sen näillä resursseilla ja meriiteillä kuuluukin olla
Nyt alkaakin sitten se jännittävin osuus. Kuka lähtee ja kuka jää? Kettingin ja Moisanderin jatkot olisivat ehkä ne tärkeimmät kaikista, ja Valencicin kohdalla kaikki muut skenaariot käy, kunhan ei vaan liigan sisällä liiku mihinkään muuhun jengiin. Liigan sisältä olisi tarjolla myös huipputavaraa Interin tuleviin tarpeisiin mm. Jairin, Popovitchin, Hyvärisen, Virtasen ja muutaman muun sankarin toimesta joten saa nähdä jatkuuko tämän kauden hyvä tuttujen pelaajien haku, vai laitetaanko ulkomaille onkea menemään?
Äänestys
