Ei ole kyse pelkästään toppareista. Kolmen linja muuttaa koko pelitavan maalivahdista ysipaikan pelaajaan. Eikä ongelma ole pelkästään RoPS:in vaan Palloliiton. Liitto on linjannut pelitavakseen neljän linjan ("Maalivahti ja neljän linja on vakio"), jota se tuputtaa eteenpäin kaikessa valmennuksessaan (alue-, talentti- ja maju-) ja valmentajakoulutuksissa.
Kolmen topparin linjan käyttö Suomessa on laajempi ongelma. Koska kolmen topparin systeemiä ei hallita kunnolla Palloliitossa, sitä ei kouluteta juniorivalmentajille (eikä kyllä aikuistenkaan), ei ainakaan kunnolla. Ja koska juniorivalmentajat eivät sitä hallitse, he eivät myöskään valmenna junioreja pelaamaan kolmen topparin järjestelmillä.
Kolmen topparin systeemeissä on julmetusti nyanssieroja neljän linjaan nähden. Siinä vaihtuvat vastuut, puolustus- ja hyökkäyskaistat, liikkeet ja syöttösuunnat. Tasaisissa matseissa näisen nyanssien hallinta korostuu. Ilmeistä oli, ettei Tauriainenkaan näitä hallinnut eikä RoPS:in junioriputkessakaan pahemmin pelata kolmen linjalla.
Jokainen valmentaja valitsee parhaan mahdollisen taktiikan millä uskoo tulosta tulevan ja/tai pelaajien kehittyvän.
Ei kukaan valmentaja (toivottavasti) ole niin tyhmä, että valitsee taktiikaksi sen mitä ei itse kuvittele hallitsevansa tai tietää ettei pelaajat osaa siinä pelata.
Realismi voi olla, että oikeasti ei osata valmentaa, mutta tahallaan valmentajat eivät varmasti huonompaa valitse.
Valmennus pohtii varmasti miten itse hallitsee pelitavan vaatimukset, mikä tapa sopii parhaiten käytettävissä olevalle materiaalille, miten pelaajat pystyvät tätä kautta pelitapaa hallitsemaan ja toteuttamaan sekä osittain tähän voi vaikuttaa vastustajan tapa pelata.
Se että esimerkiksi Vesse on tähän päätynyt on ollut hänen uskomus että se on paras ratkaisu. Jos Vesse olisi katsonut ettei pelaajat tätä hallitse, niin ei kait hän siihen olisi itse päätynyt. Nämä puheet juniorivalmennuksesta tai palloliiton roolista voidaan osittain unohtaa.
Edustusjoukkue tasolla valmennus saa kyllä nämä toimimaan siinä ajassa mikä oli käytettävissä jos osaaminen valmentamiseen on riittävän hyvä. Tai jos oikeasti asiantuntijana joka joukkueen tuntee parhaiten katsoo ettei näin voi pelata koska junnukoutsit ei oo tehny sitä tai liitto tätä, niin valmentaja päättää varmaan sen unohtaa siinä kohti.
Eikö RoPS mm Koskelan aikana varioinut hyvinkin paljon etenkin avaamisvaiheen muotoa ja etenkin 2018 alkukaudesta pääsääntöisesti RoPS avasi kolmella ja puolusti neljän alakerralla.
Koskela pelasi myös loppukaudesta kahdella kärjellä hyvinkin paljon.
Jos joukkueen pelitapa, identiteetti ja isot periaatteet on hyvin valmennettu, niin ei itse pelijärjestelmä ole tärkein tekijä.
Tämän päivän jalkapallossa itseasiassa yksi keskeinen taito on mukauttaa peliä vastustajan mukaan ja siihen missä on tiloja tai miten tehdään tilaa. Miten syntyy etu, miten edut voidaan hyödyntää jne.
Jos pelaaja tunnistaa ja ymmärtää näitä perusperiaatteita, niin ei se peli itsessään muutu järjestelmän muutoksella niin ettei pelaajat osaisi enää pelata.
Lisäksi Tauriaisen RoPS 2 pelasi pääsääntöisesti kolmen topparin systeemiä avausvaiheessa eli ei tämä tapa mikään uusi ollut. Tauriaisen RoPS ei pärjännyt sen paremmin neljän alakerrallakaan eli ehkä se isoin vika oli vaan muualla...
Pallonhallintaa pelaavat joukkueet usein soveltavat positional play peli periaatteita. Yhtenä keskeisenä periaatteena on mm alakertaan luotava ylivoima avaamisvaiheessa eli lyhyesti jos vastusta prässää kahdella hyökkääjällä niin avaamisvaihe halutaan usein organisoida kolmella pelaajalla jolloin alimmassa linjassa on yhden pelaajan ylivoima. Jos vastustaja prässää yhdellä / kolmella, niin avatessa halutaan pelata 2/4 alakerralla. Organisointiin kuuluu tällöin mm laitapuolustajien korkeuden opettaminen milloin voi tehdä tilaa ja liikkua ylös ja milloin tai miten tuetaan topparia. Näissä täsmävalmennuksen asioissa RoPSilla oli ongelmia koska peli organisoitiin logiikkaa vastaan ajoittain.
Laitapuolustajat olivat wingback systeemissä usein korkeudella, että he eivät tarjonneet jatkuvaa tukea toppareille, mutta eivät myöskään luoneet uhkaa selustaan. Pallon saadessaan he olivat usein väärinpäin välittömän prässin alla.
Tämä asia ei ole mitenkään juniorivalmennuksen tai palloliiton vastuulla jos liigajoukkueesta puhutaan. Nämä asiat käydään läpi tarkasti missä kenenkin pitää olla, milloin ja miksi, mitä havainnoidaan jne koko kausi kun peliä organisoidaan.
Mannilan aikaisessa ensimmäisessä pelissä näkyi välittömästi parannus esimerkiksi millä korkeudella Juho laidassa pelaa, miten keskialueella tuetaan, mihin pyritään pelaamaan tai mitkä ovat asiat mitkä määrittää sen mihin halutaan edetä. RoPS tunnistaa välittömästi paremmin tiloja alhaalta asti ja pelaa puolipitkää paljon loogisemmin ja tehokkaammin.
